Kunnollisten ystävien puute ahdistaa.

Olen nyt 28v mieshenkilö, ja viime aikoina on jotenkin alkanut tuntumaan, että kunnollisia ystäviä ei ole, ja tuntuu että minun seura ei moniakaan kiinnosta. Muutamia kavereita löytyy, mutta ne ovat vähän mitä ovat. Yksi on kotiin jumiutunut aikamiespoika, jota ei tahdo saada kaveriksi mihinkään kuin ehkä aniharvoin, ja useinmiten jos hänelle jotain ehdotan niin vastaus on kielteinen ihan kuin periaatteesta, tai hän sanoo vain että "katsotaan" ja samaten jos jotain suunnittelen, niin hän tyrmää sen aika usein. Hän myös on välillä hyvin itsekäs ja juonittelee vähän kaikesta. Hän esim mieluummin ryyppää kotona, kuin että lähtee baariin. Yksi toinen kaveri sitten on melkein aina rahaton lainojensa ja muiden menojen takia, joten häneltä ei monestikaan onnistu lähteminen johonkin johon häntä joskus pyydän, kuten iltaelämään. Hänen kanssa olen kyllä jonkun verran iltaelämässä käynyt, mutta nykyisin hänkin viikonloppuisin menee enimmäkseen samaan paikkaan yksien veljesten luo ryyppään neljän seinän sisälle. Nämä kaverit ovat vähän sellaista junttia porukkaa. Sellaisia hyvänpäiväntuttuja löytyy myös, mutta eipä niitä oikein ystäviksi voi sanoa, kun niitä näkee niin harvoin.

Tällainen joskus ahdistaa, kun olisi niin kiva että olisi hyviä ystäviä, vaikka sellainen kaveriporukka jossa yhteishenki pelaisi, ja heidän kanssa olisi monenlaista ohjelmaa. Etenkin juhlapäivät ahdistavat, kuten juhannus kun silloin olisi kiva saada porukka kasaan ja lähteä johonkin mökkeilemään tai festareille, mutta eipä se tahdo oikein onnistua. Ahdistusta aiheutti myös tämä jääkiekon maailmanmestaruus, kun silloinhan tietenkin monet lähtivät sitä juhlimaan, mutta kukapa minun kanssa olisi lähtenyt.
Kesästä tykkään kyllä, mutta sillä tavalla se on ahdistavaa aikaa, kun silloin niitä kavereita juuri tarvisi. Olisi kiva mennä kaveriporukalla piknikille puistoon, tai istuun johonkin kesäiltana missä muitakin on, tai lähteä vaikka rannalle. Nämäkin onnistuu aika harvoin, kuten niinkö sanoin, että sitä porukkaa ei tahdo kasaan saada. Myös festarireissut tahtovat jäädä haaveeksi, kun ne tahtoo tyssästä siihen kaverin puutteeseen. Kotikaupunkini tapahtumiin olen joskus kaverin saanut, mutta aika tiukassa se tahtoo olla niihinkin. Ahdistaa kesäisin katsella, kun monet ovat liikkeellä iloisella kaveriporukalla, jossa selvästi yhteishenki pelaa, eikä juroteta. Myös kiva olisi matkustella, ja käydä esim laivaristeilyllä, tai lähtä johonkin hiihtokeskukseen katsastaan sitä kuuluisaa bilemeininkiä, mutta eipä näihinkään tahdo kaveria saada. Vaikka tuossa puhuin pääasiassa kesästä, niin kavereita tarvii mielestäni kuitenkin kaikkina vuodenaikoina.

Toivoa kuitenkaan en ole heittänyt, vaan uskon että jospa niitä kavereita kuitenkin joskus kasaan saisi, kun pyytäisi, kun olen myös facebookissa, joka voisi ehkä auttaa asiaan. Sellaisiin kliseihin en oikein varmasti usko, kuten sellaisiin että mene harrastuksiin, sieltä löydät uusia ystäviä. Mahdollistahan se on, mutta aika kaukaa haettua, koska harrastuksia on monenlaisia eikä likikään kaikissa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Myöskään alkaa kaveeraamaan ihan ventovieraan ihmisen kanssa, joka ei ole mitenkään ennestään tuttu, niin se ei ole kovin yksinkertaista, ainakaan minun mielestä. Mitäs mieltä olette ajatuksistani?
0119
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


pekkakarvonen kirjoitti:

Olen nyt 28v mieshenkilö, ja viime aikoina on jotenkin alkanut tuntumaan, että kunnollisia ystäviä ei ole, ja tuntuu että minun seura ei moniakaan kiinnosta. Muutamia kavereita löytyy, mutta ne ovat vähän mitä ovat. Yksi on kotiin jumiutunut aikamiespoika, jota ei tahdo saada kaveriksi mihinkään kuin ehkä aniharvoin, ja useinmiten jos hänelle jotain ehdotan niin vastaus on kielteinen ihan kuin periaatteesta, tai hän sanoo vain että "katsotaan" ja samaten jos jotain suunnittelen, niin hän tyrmää sen aika usein. Hän myös on välillä hyvin itsekäs ja juonittelee vähän kaikesta. Hän esim mieluummin ryyppää kotona, kuin että lähtee baariin. Yksi toinen kaveri sitten on melkein aina rahaton lainojensa ja muiden menojen takia, joten häneltä ei monestikaan onnistu lähteminen johonkin johon häntä joskus pyydän, kuten iltaelämään. Hänen kanssa olen kyllä jonkun verran iltaelämässä käynyt, mutta nykyisin hänkin viikonloppuisin menee enimmäkseen samaan paikkaan yksien veljesten luo ryyppään neljän seinän sisälle. Nämä kaverit ovat vähän sellaista junttia porukkaa. Sellaisia hyvänpäiväntuttuja löytyy myös, mutta eipä niitä oikein ystäviksi voi sanoa, kun niitä näkee niin harvoin.

Tällainen joskus ahdistaa, kun olisi niin kiva että olisi hyviä ystäviä, vaikka sellainen kaveriporukka jossa yhteishenki pelaisi, ja heidän kanssa olisi monenlaista ohjelmaa. Etenkin juhlapäivät ahdistavat, kuten juhannus kun silloin olisi kiva saada porukka kasaan ja lähteä johonkin mökkeilemään tai festareille, mutta eipä se tahdo oikein onnistua. Ahdistusta aiheutti myös tämä jääkiekon maailmanmestaruus, kun silloinhan tietenkin monet lähtivät sitä juhlimaan, mutta kukapa minun kanssa olisi lähtenyt.
Kesästä tykkään kyllä, mutta sillä tavalla se on ahdistavaa aikaa, kun silloin niitä kavereita juuri tarvisi. Olisi kiva mennä kaveriporukalla piknikille puistoon, tai istuun johonkin kesäiltana missä muitakin on, tai lähteä vaikka rannalle. Nämäkin onnistuu aika harvoin, kuten niinkö sanoin, että sitä porukkaa ei tahdo kasaan saada. Myös festarireissut tahtovat jäädä haaveeksi, kun ne tahtoo tyssästä siihen kaverin puutteeseen. Kotikaupunkini tapahtumiin olen joskus kaverin saanut, mutta aika tiukassa se tahtoo olla niihinkin. Ahdistaa kesäisin katsella, kun monet ovat liikkeellä iloisella kaveriporukalla, jossa selvästi yhteishenki pelaa, eikä juroteta. Myös kiva olisi matkustella, ja käydä esim laivaristeilyllä, tai lähtä johonkin hiihtokeskukseen katsastaan sitä kuuluisaa bilemeininkiä, mutta eipä näihinkään tahdo kaveria saada. Vaikka tuossa puhuin pääasiassa kesästä, niin kavereita tarvii mielestäni kuitenkin kaikkina vuodenaikoina.

Toivoa kuitenkaan en ole heittänyt, vaan uskon että jospa niitä kavereita kuitenkin joskus kasaan saisi, kun pyytäisi, kun olen myös facebookissa, joka voisi ehkä auttaa asiaan. Sellaisiin kliseihin en oikein varmasti usko, kuten sellaisiin että mene harrastuksiin, sieltä löydät uusia ystäviä. Mahdollistahan se on, mutta aika kaukaa haettua, koska harrastuksia on monenlaisia eikä likikään kaikissa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Myöskään alkaa kaveeraamaan ihan ventovieraan ihmisen kanssa, joka ei ole mitenkään ennestään tuttu, niin se ei ole kovin yksinkertaista, ainakaan minun mielestä. Mitäs mieltä olette ajatuksistani?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu