Olen reilusti ylipainoinen 30-vuotias nainen ja täysin turhautunut painooni, sekä laihduttamiseen. Sellaista dieettiä, ruokavaliomuutosta tai muutakaan ei ole, mikä toimisi minuun.
Jaksan mitä tahansa dieettiä korkeintaan viikon. Sen jälkeen kaikki rajoitukset ja laskemiset vain kyllästyttävät. Otetaan esimerkiksi vähähiilarinen dieetti. Sitä jaksoin tosiaan sn viikon. Sen jälkeen kaikki sallitut ruoat lähinnä ällöttivät ja teki mieli vaan ja ainoastaan kaikkea makeaa.
Ja sama perinteisten dieettien kanssa. Kaikki kevyt ruoka vaan maistuu kyllästyttävältä ja sitä ei halua syödä kuin jotain pizzaa tai hampurilaisia.
Ja se mikä on kaikkein turhauttavinta on, että elimistöni näläntunne ja kaikki muukin tällainen tuntuu olevan täysin sekaisin. Saatan olla syönyt pari tuntia sitten normaalikokoisen annoksen ruokaa ja tunnen itseni taas nälkäiseksi. (Ja se tunne ei ole vain psyykkistä "ottaisko sitä jotain purtavaa" Vaan vatsani tuntuu tyhjältä ja kuriseee.) Siis eihän se ole normaalia, että niin pian on uudestaan näläntunnetta.
Ja se on turhauttavaa, että minun täytyy jatkuvasti vahtia syömisiäni, etten lihoisi enempää. Ja kateellisena seuraan niitä ihmisiä, jotka syövät mitä haluavat ja milloin haluavat, ja joiden elimistö toimii automaattisesti niin, etteivät he syö enemmän kuin tarvitsevat.
Ja siitä sitten pääseekin otsikkoon, eli onkohan tuo "normaali syöminen" mahdollista oppia. Normaalilla tarkoitan siis sitä, että nälkäisyyden ja kylläisyyden tunne toimii niinkuin pitääkin ja että sitä tuntisi itsensä kylläiseksi oikeasti sellaisella määrällä ruokaa, mitä tarvitsee, eikä kaikkia syömisiään tarvitsisi vahtia ja voisi ottaa ruoan suhteen rennosti.
Jaksan mitä tahansa dieettiä korkeintaan viikon. Sen jälkeen kaikki rajoitukset ja laskemiset vain kyllästyttävät. Otetaan esimerkiksi vähähiilarinen dieetti. Sitä jaksoin tosiaan sn viikon. Sen jälkeen kaikki sallitut ruoat lähinnä ällöttivät ja teki mieli vaan ja ainoastaan kaikkea makeaa.
Ja sama perinteisten dieettien kanssa. Kaikki kevyt ruoka vaan maistuu kyllästyttävältä ja sitä ei halua syödä kuin jotain pizzaa tai hampurilaisia.
Ja se mikä on kaikkein turhauttavinta on, että elimistöni näläntunne ja kaikki muukin tällainen tuntuu olevan täysin sekaisin. Saatan olla syönyt pari tuntia sitten normaalikokoisen annoksen ruokaa ja tunnen itseni taas nälkäiseksi. (Ja se tunne ei ole vain psyykkistä "ottaisko sitä jotain purtavaa" Vaan vatsani tuntuu tyhjältä ja kuriseee.) Siis eihän se ole normaalia, että niin pian on uudestaan näläntunnetta.
Ja se on turhauttavaa, että minun täytyy jatkuvasti vahtia syömisiäni, etten lihoisi enempää. Ja kateellisena seuraan niitä ihmisiä, jotka syövät mitä haluavat ja milloin haluavat, ja joiden elimistö toimii automaattisesti niin, etteivät he syö enemmän kuin tarvitsevat.
Ja siitä sitten pääseekin otsikkoon, eli onkohan tuo "normaali syöminen" mahdollista oppia. Normaalilla tarkoitan siis sitä, että nälkäisyyden ja kylläisyyden tunne toimii niinkuin pitääkin ja että sitä tuntisi itsensä kylläiseksi oikeasti sellaisella määrällä ruokaa, mitä tarvitsee, eikä kaikkia syömisiään tarvitsisi vahtia ja voisi ottaa ruoan suhteen rennosti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voit oppia. Minäkin opin. Olen suunnilleen saman ikäinen. Tärkeintä on syödä oikeaa ruokaa ja säännöllisesti. Ennen kuin alat mättää sitä ihanaa kermaista kinkkukiusausta, niin ensin vedät niin paljon alle salaattia, tomaattia kurkkua ym vihanneksia kuin sielu ottaa vastaan ja sen jälkeen et jaksakaan syödä kuin pikku annoksen sitä kinkkukiusausta. Näin toimitaan joka ikisellä aterialla aamusta iltaan. Ensin syödään vatsa täyteen rehuja ja sen jälkeen ruokaa. Vuorokauden aikana pitää juoda vettä 2 litraa.
Olin ennen possu ja söin kaikkea herkkua ja lihoin, mutta sitten opettelin syömään oikein. Pystyn jopa laihduttamaan. Herkkuja syön melkein joka päivä, mutta otan esim. 1-2 palaa suklaata ja se on ruvennut riittämään. Ennen meni koko levy kerralla.