Olen tässä oppinut muutamia asioita. Vaikka kuinka hehkutetaan sitä että naisen ulkonäkö on kaikkein tärkeintä, näin ei ole. Olen tullut siihen tulokseen että tiettyyn rajaan asti ulkonäkö vaikuttaa mutta kun mennään sen rajan yli niin sillä ei ole merkitystä: miehet vaativat ehkä normaalipainoa ylipainon sijasta, normaalia tyylitajua, normaaleja kasvoja joissa pikkuvirheet ei haittaa, yleensäkään miehet eivät ole kovin vaativia ulkonäön suhteen. Kaunis nainen kyllä huomataan ja herättää mielenkiinnon, mutta sillä ei pitkälle pötkitä.
Iloisuus ja positiivisuus on varmaan ne tärkeimmät tekijät. Vaikka ei olisi mallinmitoissa/klassisen kauniit kasvot niin hymy ja se ettei ota asioita niin vakavasti on kaiken a ja o. Myös keskustelutaito näyttää olevan erittäin suosiossa, ja älykkyys. Myös se että on hyvä sydän, ihmiset totta tosiaan arvostavat luotettavuutta ja ystävällisyyttä.
Ennen olin tapailuvaiheessa jännittynyt ja stressasin ulkonäöstä, olin ihan erilainen kuin kavereiden kanssa. Nyt olen oppinut että ehkäpä kannattaakin aina yrittää olla ihan kaverillisesti ja luonnollisesti miehen seurassa ja katsoa jos siitä kehittyy jotain enemmän. Sanavalintojakaan ei varmaan kannata liikaa miettiä, ennen kun tuppasin olemaan niin hiljainen ja mietin jokaisen sanomiseni tarkkaan.
Ulkonäköni tai muut ulkoiset seikat eivät koskaan ole ollut este vaan lähinnä tuo loppumaton itsetarkkailu ja jännittyneisyys. Se vaan on vaikeaa muuttua kun olen aina ollut hiljainen ja epävarma itsestäni, toivottavasti muutun enkä pilaa sillä enää yhtään ihmissuhdetta...
Iloisuus ja positiivisuus on varmaan ne tärkeimmät tekijät. Vaikka ei olisi mallinmitoissa/klassisen kauniit kasvot niin hymy ja se ettei ota asioita niin vakavasti on kaiken a ja o. Myös keskustelutaito näyttää olevan erittäin suosiossa, ja älykkyys. Myös se että on hyvä sydän, ihmiset totta tosiaan arvostavat luotettavuutta ja ystävällisyyttä.
Ennen olin tapailuvaiheessa jännittynyt ja stressasin ulkonäöstä, olin ihan erilainen kuin kavereiden kanssa. Nyt olen oppinut että ehkäpä kannattaakin aina yrittää olla ihan kaverillisesti ja luonnollisesti miehen seurassa ja katsoa jos siitä kehittyy jotain enemmän. Sanavalintojakaan ei varmaan kannata liikaa miettiä, ennen kun tuppasin olemaan niin hiljainen ja mietin jokaisen sanomiseni tarkkaan.
Ulkonäköni tai muut ulkoiset seikat eivät koskaan ole ollut este vaan lähinnä tuo loppumaton itsetarkkailu ja jännittyneisyys. Se vaan on vaikeaa muuttua kun olen aina ollut hiljainen ja epävarma itsestäni, toivottavasti muutun enkä pilaa sillä enää yhtään ihmissuhdetta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noinhan se on ja hienoa että joku nainenkin sen tajuaa.
Ulkonäölla vähän merkitystä se on totta ja ei ole sitä yhdenlaista kaunista naista.
Keskustelutaitoa ei kannata painottaa,kyllä se juttu luistaa kun sopivat sattuu kohdalle.