Olen aina ollut hyvin erilainen luonne kuin muut. Sitä on vaikeaa edes selittää, miten eroan muista. Isäni on hyvin älykäs (muistaakseni ÄO> 150) ja molemmat siskoni tuntuvat pärjäävän esimerkiksi Tieteen Kuvalehden kaltaisissa testeissä. Itse tiedän jo ennakkoon, etten saisi niistä hyviä tuloksia, koska jotenkin ajattelen aina eri tavalla kuin muut.
Tästä eri tavalla ajattelusta on ollut hyötyä esimerkiksi tutkimustöissä, joissa saan palautetta luovista ratkaisuista. Keksin aina jotain, mitä ei tule muiden mieleen. Monet ihmiset myös kertovat, että olen mielenkiintoinen persoona. Minulta tulee ajatuksia ja näkökulmia, jotka ovat täysin uusia muille. Olen siis erittäin luova ihminen.
Luovuus näkyy heikkoutena älykkyystesteissä, joissa näytetään palikoita ja käsketään keksimään jatko-osa. Joudun aina pohtimaan, mitä muut ihmiset vastaavat tähän. Siis, että miten muiden ihmisten logiikka toimii. Sanallisista osioista saan täydet pisteet, koska sanoille on olemassa aina se yksi merkitys, mutta kuvioiden jatkumolle voi löytää monenlaisia yhteyksiä. Siis minulla on aina useampi looginen vastaus kuvioiden jatkamisella. Kuka määrittelee, mikä on looginen vastaus, jos se vain toimii?
Eräs TKK:lta valmistunut poika sanoi, että hän ei kykene luokittelemaan minua muiden ihmisten kanssa. Siis vertailemaan muihin, koska eroan niin paljon muista. Hän ei kuitenkaan tarkoita, etten tajuaisi asioita, vaan päinvastoin. Joskus ihmiset hämmästyvät nopeaa päättelyketjuani. En kuitenkaan ihmettele, jos jotkut pitävät minua hiukan tyhmänä, koska elän aika paljon omissa maailmoissani. Suoraan sanottuna en aina ymmärrä ihmisiä, mutta tulen toimeen erittäin hyvin muiden ihmisten kanssa, koska olen oppinut lukemaan ihmisiä. Tämä on tietysti raskasta mukautua muihin ja siksi viihdyn paljon yksinääni.
Jos minulle selitetään, mitä minulta vaaditaan, kykenen aina selviytymään huippuarvosanoin kaikesta. Tämä siis pätee musiikkiin, kuvataiteeseen, matematiikaan, äidinkieleen jne. Jos ohjeistus on puutteellinen eli logiikka mättää, päädyn aina siihen omaan luovaan ratkaisuuni.
Olen ilmeisesti sellainen ihminen, jonka kanssa älykkäät ihmiset tykkäävät keskustella, mutta itse en pärjää ikinä testeissä. Olenko siis tyhmä tietämättäni, koska olen niin erilainen kuin muut?
Tästä eri tavalla ajattelusta on ollut hyötyä esimerkiksi tutkimustöissä, joissa saan palautetta luovista ratkaisuista. Keksin aina jotain, mitä ei tule muiden mieleen. Monet ihmiset myös kertovat, että olen mielenkiintoinen persoona. Minulta tulee ajatuksia ja näkökulmia, jotka ovat täysin uusia muille. Olen siis erittäin luova ihminen.
Luovuus näkyy heikkoutena älykkyystesteissä, joissa näytetään palikoita ja käsketään keksimään jatko-osa. Joudun aina pohtimaan, mitä muut ihmiset vastaavat tähän. Siis, että miten muiden ihmisten logiikka toimii. Sanallisista osioista saan täydet pisteet, koska sanoille on olemassa aina se yksi merkitys, mutta kuvioiden jatkumolle voi löytää monenlaisia yhteyksiä. Siis minulla on aina useampi looginen vastaus kuvioiden jatkamisella. Kuka määrittelee, mikä on looginen vastaus, jos se vain toimii?
Eräs TKK:lta valmistunut poika sanoi, että hän ei kykene luokittelemaan minua muiden ihmisten kanssa. Siis vertailemaan muihin, koska eroan niin paljon muista. Hän ei kuitenkaan tarkoita, etten tajuaisi asioita, vaan päinvastoin. Joskus ihmiset hämmästyvät nopeaa päättelyketjuani. En kuitenkaan ihmettele, jos jotkut pitävät minua hiukan tyhmänä, koska elän aika paljon omissa maailmoissani. Suoraan sanottuna en aina ymmärrä ihmisiä, mutta tulen toimeen erittäin hyvin muiden ihmisten kanssa, koska olen oppinut lukemaan ihmisiä. Tämä on tietysti raskasta mukautua muihin ja siksi viihdyn paljon yksinääni.
Jos minulle selitetään, mitä minulta vaaditaan, kykenen aina selviytymään huippuarvosanoin kaikesta. Tämä siis pätee musiikkiin, kuvataiteeseen, matematiikaan, äidinkieleen jne. Jos ohjeistus on puutteellinen eli logiikka mättää, päädyn aina siihen omaan luovaan ratkaisuuni.
Olen ilmeisesti sellainen ihminen, jonka kanssa älykkäät ihmiset tykkäävät keskustella, mutta itse en pärjää ikinä testeissä. Olenko siis tyhmä tietämättäni, koska olen niin erilainen kuin muut?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen ilmeisesti sellainen ihminen, jonka kanssa älykkäät ihmiset tykkäävät keskustella, "MUTTA ITSE EN PÄRJÄÄ IKINÄ TESTEISSÄ". Olenko siis tyhmä tietämättäni, koska olen niin erilainen kuin muut?
Perustatko tämän internetissä oleviin testeihin?Ne eivät ole luotettavia.
Ainakin Tieteen Kuvalehden testi väittää olevansa luotettava. Olen kylläkin miettinyt, miksi kaikki mainostavat saavansa testissä huippulukemia ja omasta mielestäni he eivät vaikuta mitenkään suunnattoman älykkäiltä. Olen myös miettinyt, että miksi numeroiden muistaminen etu- ja takaperin yhdistetään älykkyyteen? Kyseenalaistan jopa numeroiden muistamista tehdessäni testiä, mikä tietysti vaikuttanee keskittymiseen. Sitten jos joudun muistamaan oikeasti tärkeän numeron, yhdistän sen johonkin kokonaisuuteen ja muistan näin lukuarvon loppuelämäni. Esimerkiksi muistan, että yksi euro on 5,94573 markkaa. Nuorena tyttönä halusin aina laskea kaikki eurohinnat tarkkaan markoiksi. Sama juttu on oikean ja vasemman tunnistamisessa. Jos minulta kysytään, että kumpi on oikea, joudun miettimään, että mistä suunnasta väistän muita autoilijoita tai kummalla kädellä kirjoitan. Käsitteenä en vain kykene niitä hahmottamaan. Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole kylläkään ole ollut motivaatiota opetella tunnistamaan oikeaa vasemmasta. Olen nainen, joten armeijaa en ole käynyt.
Mikä on luotettava älykkyyden mittari? Minusta tuntuu, että älykkyteeni on tunnesidonnainen. Jos minua kiinnostaa, niin tajuan asian ja päinvastoin. Olen siis tunteistani riippuen tyhmä tai älykäs.
Numeroiden muistaminen liittyy älykkyysteen/kognitiivisiin kykyihin niin, että se luo pohjan päättelylle ja hahmottamiselle.
http://en.wikipedia.org/wiki/Working_memory
Kuvalehden testi väittää mitä tahansa ei voi olla luotettava, jos sen korreaatiota virallisiin testeihin ei ole tutkittu yms.esim.Testin maksimihan pyörii kai jossain 153.Kuitenkaan noin helpoilla(suurin osa on) tehtävillä ei voida mitata mitenkään tasoa 1/4873.
Kokeissa minä ainakin olen saatanan nopea, koska haluan tylsistä jutuista äkkiä eroon. Joskus voi sen takia lipsahtaa huolimattomuusvirheitä, mutta joskus kun keskityn 100% tulos on nopea ja aikalailla oikein... ;)
Olen samanlainen. Raskasta, tyhmä kansa ei pysy mukana.
Haluan kuulla Susta lisää, vaihtaa ajatuksia.
Laita mitä vaan: [email protected]
S.S.
ps. en ole irstas setä.
Aivosi toimivat eri tavalla kun muiden. (voi jopa olla että aivosi ovat isommat kun tavallisella ihmisellä. suuri teho tuottaa ongelmia; ajatukset eivät pysy kasassa jne.)
Tämä ei tee sinusta tyhmää - päinvastoin. Se tekee sinusta poikkeuksellisen - erilaisen.
- Se on hyvä asia, kunhan tosiasian hyväksyy.
:)
Kantsii ettii ja lukea netistä noita lahjakkuuksia käsitteleviä artikkeleita. Kaikki älykkyys ei näy lehtien testeissä...
ps. Laita joku esimerkki sun luovista ratkaisuista:)
En oikeastaan osaa eritellä luovia ratkaisujani, koska ne ovat minulle niin normaaleja. Huomaan vain joskus ihmisten seuraavani touhujani vierestä. Luulen olleeni nuoruudessa koulukiusattu, koska tein asioita eri tavalla kuin muut.
Esimerkiksi ensimmäisellä luokalla olin ainoa, joka repi saksimisen sijaan kangaspakasta pitkiä paloja. Tarvitsimme kangaspaloja jatko "prosessointia"
varten. Muistan vieläkin erään tytön selkeästi kuiskutelleen toiselle ilkeä mielisesti minusta, koska toimin eri tavalla. Myöhemmin aikuisena olen huomannut, että kyseisellä tyylillä toimitaan kangaskaupassa. Siinä mielessä ratkaisuni ei ollut luova, vaan ehkä edelläkävijämäinen ottaen huomioon ikämme.
Olen joskus katsonut ala-asteen töitäni ja tajunnut, että jokaisessa työssäni olen sommitellut piirrutukset yms. kultaisen leikkauspisteen mukaisesti. Taaskaan kyseessä ei ollut luovaratkaisu, vaan aivan normaali sommittelutapa, jonka käsitetasolla opin itsekin yläasteikäisenä.
Nuorena aikuisena olen alkanut analysoimaan itseäni ja huomannut ensin toimivani ja sitten miettiväni käsitetasolla. Minulla on siis vahva visio tehdä jokin asia tietyllä tavalla, joka jälkikäteen ajateltuna on ollut järkevää siinä tilassa/tiedolla. Toiminta voi olla myös soveltavan matemaattisen laskun suorittaminen. Ensin tulee oikea vastaus ja sitten joudun miettimään, että miksi päädyin ratkaisuun.
Katsoessani elämääni taaksepäin kohta maisterin paperit kädessä tulin pohtineeksi, että olenko koskaan opiskellut. Harmittaa sinällään, koska koko opiskeluikäni olen käynyt töissä. Jotenkin minusta tuntuu, että opiskelumielessä olen päässyt helpolla. Tunnetasolla olen kuitenkin joutunut kärsimään. Minulla on mennyt käsittämättömästi energiaa ahdistukseen muista ihmisistä. Tuntuu, että koko elämäni olen tarkkaillut muita ulkopuolisena ja ihmetellyt ihmisten toimintaa. Ehkä jonain päivänä tapaan ihmisen, joka on minun mielestä normaali :).