Kertokaa omin sanoin mitä TEILLE tarkoittaa sanat:
Kuvailkaa parhaanne mukaan millaisia NE ovat TEISSÄ.
Mieli
ja
Ajatus
Älkää käyttäkö wikipediaa, koska osaan itsekin sitä käyttää, tahdon vain tietää mitä nuo sanat TEILLE tarkoittavat, TEIDÄN omassa mielessänne ja ajatuksissa.
Tämä tutkimustulos voi valaista monia meistä.
Kuvailkaa parhaanne mukaan millaisia NE ovat TEISSÄ.
Mieli
ja
Ajatus
Älkää käyttäkö wikipediaa, koska osaan itsekin sitä käyttää, tahdon vain tietää mitä nuo sanat TEILLE tarkoittavat, TEIDÄN omassa mielessänne ja ajatuksissa.
Tämä tutkimustulos voi valaista monia meistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noh, kokeillaas, väsyneenä, mutta kiinnostuneena repiä tekstiä äkkiseltään.
Ensimmäinen ajatus on se, että omassa mielessäni koen mielen yläkäsitteeksi, jonka osa on ajatus on. Itselleni on helpompi nyt purkaa ajatusta käsitteenä ensin.
Ajatus on minulle liike, joka alkaa ja päättyy. Se on reaktio johonkin stimulanttiin tai ylipäänsä ärsykkeeseen kuten aistimiseen. Ajatuksen voi myös synnyttää omaehtoisesti vailla ulkoista ärsykettä, päättämällä ajatella. Mieleni kuvissa ajatus on aalto, joka parhaimmillaan synnyttää ajatusten ketjun eli ajattelun. Ajatus yhdistää tiedon, kokemuksen ja tunteen palasia testatakseen miten ne sopeutuvat toisiinsa ja onko ajatuksesta mahdollista rakentaa oppimista eli tehdä uusia väyliä tai rakenteita mieleen.
Meneeköhän liian kuvainnoilliseksi? Mulla on valitettavasti taipumusta kinesteettisyyteen, joten mulle ajatukset usein nimenomaan näyttäytyvät liikkeiksi, muodoiksi tai väreiksi. Ajatus on kuitenkin mulle ajattelun osa. Ajattelu tai sitä syvällisempi pohdinta sisältää useita ajatuksia, joilla ajattelua pyritään laajentamaan ja samalla avaamaan.
Mieli on ajattelun koti. Mielessä asuvat kuitenkin myös tunteet, tiedot, muisti ja niiden yhteispelistä syntyvät jokaisen kognitiiviset, psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet. Mulle mieli on se, jossa syntyy ihmisen yksilöllisyys. Mieli on yksilön eri osa-alueiden vuorovaikutuksen tapahtumapaikka. Mielessään terve ihminen on paitsi yksilö ja jakamaton, myös vapaa. Mieli voidaan rikkoa ja se voi sairastua. Vapauden ja yksilöllisyyden ja niitä väistämättä seuraavan yksinäisyyden paine on monille liikaa.
Jäin ajattelemaan tässä kohtaa persoonaa. Taidan olla liian väsynyt jatkamaan. Toivottavasti ei ollut ihan vääränlainen vastaus. Enpä usko, että tämä kyllä kenellekään mitään valaisisi. =D
Mieli:
Hyvin laajasti: Informaatiota työstävä prosessi, jolla on sisäisiä tiloja.
Ajatus:
Informaatiohahmo, mielen hetkellinen tila.
Helpompi lähestyä noita käsitteitä hierarkkisesti:
Ensin on tosiolevainen, eli SE MIKÄ ON.
Tästä absoluutista aivot saavat aistinelinten kautta vajavaista informaatiota.
Aivot käsittelevät ja muokkaavat tätä informaatiota ja tallentavat siitä osan muistiin mielikuvina, käsitteinä, tulkintoina, reaktioina jne.
Tästä aivojen tallentamasta sälästä ja muistiroinasta koostuu mielen sisältö. Mieli koetaan mielenä kuitenkin vasta sitten kun muistiroinasta ja mielikuvasekamelskasta syntyy sisältöä kontrolloiva ja hallinnoiva virtuaalinen Minä, eli ego.
Minä on mielen sisällöstä syntynyt PERUSAJATUS ("minä olen"). Sekin on siis vain ajatus, ei sen enempää. Oikeasti, omana entiteettinään, sitä ei ole olemassa. Se kuitenkin KOKEE olevansa tosioleva ja laskee virheellisesti sisällökseen myös mielen, vaikka on itse sen tuote.
Perusajatus (eli siis se Minä) sitten tarkkailee, muokkaa ja kyllästää itsekkyydellään aliajatuksia. Aliajatuksista suurin osa syntyy mielessä, eli Minän ulkopuolella, mutta Minä muokkaa niitä ja pitää tuotosta omanaan.
Esim. ajatus "olen niin vitun vihainen!" , syntyy ensin vihan tunteena eli reaktiona mielen sopukoissa ja Minä omii reaktion lennosta omakseen, muokkaa sitä hieman ja väittää olevansa ITSE vihainen.
Prosessissa meille syntyy naurettava harha, että "Minä ajattelen ja olen niin vitun vihainen", vaikka tämä Minä (perusajatus) on itsekin vain ajatus, eli joukko aivojen sisällön ("mielen") aikaansaamia sähkökemiallisia reaktioita.
Mitään vihaista Minuutta ei siis ole olemassa, on vain olento, jonka rauhastoiminta erittää hormoneja ja välittäjäaineita, jotka saavat aikaan erilaisia reaktioita aivoissa ja saavat niiden sisällön (muistisälän) hetkeksi kaaokseen.
Kun ajattelemme, emme luo mitään uutta luuloistamme huolimatta, vaan ajatus on vain aivojen entisen (jo olemassa olevan) sisällön järjestelyä eli siinä mielessä historiaa. Voidaan sanoa, että ajatus on sen vuoksi AINA aikaa. Se operoi itse luomassaan liikunnossa, jota se nimittää ajaksi. Oikeasti aikaa ei tietenkään ole. (No, oikeasti ajatustakaan ei ole...)
Kun muka luomme ajattelemalla jotakin uutta, me siis vain yhdistelemme aivojen entistä sisältöä toiseen järjestykseen ja projisoimme luomuksemme kuviteltuun tilaan, jota nimitämme tulevaisuudeksi.
Silloin kun OIKEASTI luomme jotakin uutta, ajatusta ei ole läsnä eikä tietenkään myöskään sen tuotetta, aikaa. Aika ja ajatus ovat pari. Ilman toista ei ole toistakaan.
Ajatus ei koskaan voi lopullisesti paljastaa (tavoittaa) Minää, eikä Minä tavoita koskaan mieltä. Ajatus kyllä voi luoda teorioita Minästä ja mielestä, mutta teoria ei ole koskaan sama kuin todellisuus. Vain todellisuus ON. Ajatusta ei oikeasti ole ja teoriat ovat ajatusta, siis olemattomuutta, kuinka ne siis voisivat kuvata sitä MIKÄ ON?
Sulle ihmisen Minä eli Ego on siis käytännössä osa Id:a eli fyysisessä materiaalissa tapahtuvia viettitoimintoja? Tietoisuus on ajatuksia, joilla ei ole varsinaista persoonaa vaan ihmisen toiminta ja ajatukset ovat reaktioita vailla valintaa? Ymmärsinkö oikein?
Niin ja onko filosofiassa oikeita vastauksia?
Freudilaiset tulkinnat egosta, idista ja superegosta ovat hyvin alkeellisia, siksi en ole niistä juuri kiinnostunut. Minulle termi "ego" ei tarkoita läheskään samaa kuin freudilaisessa katsanossa. Se on kuitenkin käyttökelpoinen termi synonyymina suomen kilelen ilmaisulle Minä.
Tämä Minä on tuttu meille jokaiselle. Sen muusta ajatussälästä riisuttua perusolemusta voidaan siis kuvata ajatuksena "minä olen". Se on subjektiivisen olemassaolokokemuksen perusta. Ilman sitä aivoilla ei ole informaatioryöppyä valikoivaa ja työstävää keskusta. Se kokoaa ja ohjaa iformaation sellaiseen muotoon, että evoluution kehittämä ihmiseksi kutsuttu olento voi toimia evoluutionsa suuntaamalla tavalla.
Kuka tahansa, joka viitsii nähdä vaivaa, voi kaivaa mielensä pohjalta esille tuon pelkän perusajatuksen "minä olen". Se säilyy muuttumattomana kaikissa elämän vaiheissa. Se on sama lapsena ja vanhuksena: aina samanlainen "minä olen" kokemus. Tämä puhdas perusajatus ei vielä sisällä aikakäsitystä, se sisältää vain olemisen tunnun, siksi "minä olen" -ajatus ei vanhene.
Ego on siinä mielessä pelkkää fyysistä toimintaa, että se syntyy aivojen fyysisisiksi luokiteltujen sähkökemiallisten reaktioiden tuloksena.
Kuitenkin ilmaisu "fyysinen" on hyvin rajallinen eikä kerro kuin osatotuuden TOSIOLEVAISESTA, jonka toteutumista kaikki (egokin) lopulta on. "Fyysinen" tarkoittaa VAIN sitä pientä osaa olevasta, jonka aistinelimemme ja aistien välittämää informaatiota tulkitsemaan rakentuneet aivomme kykenevät mieltämään.
Onko tietoisuus ajatuksia? EI.EI.
Tietoisuus on jotakin, jossa ajatukset risteilevät, rupattavat, hälisevät ja tönivät toisiaan. Ajatukset ovat meteliä tietoisuuden rikkumattomassa hiljaisuudessa..
Perusajatus "minä olen" on lähellä tietoisuutta, se heijastaa sitä, mutta ei ole tietoisuutta sekään. Tietoisuus on tilaa, ajatukset ovat tilan täytettä, tilassa liikkuvaa roinaa. Jos haluat kokea tilan, hävitä sitä täyttävä roina.
Ajatukset ovat reaktioita. Ne syntyvät reaktiona johonkin: aistiärsykkeisiin, tunteisiin, milikuviin, edellisiin ajatuksiin jne.
Ne OVAT valintaa. Mutta ne ovat sitä vain siinä loogisessa systeemissä, joka itsekin on ajatuksen luoma. Ajatus luo oman todellisuutensa ja SIINÄ todellisuudessa ajatukset tietenkin ovat merkityksellisiä, loogisia, tarpeellisia ja näennäisen tosiolevia. Silti niillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen tosiolevaisen kanssa.
Ajatus ei voi tavoittaa tosiolevaista, ajatus voi tavoittaa - vain toisen ajatuksen. Siksi filosofia on turhaa. Filosofia ei tule koskaan löytämään oikeita vastauksia. Oikeita vastauksia kuitenkin on. Totuus on.
Filosofia ei etsi totuutta, se etsii ja rakentaa TEORIOITA totuudesta. Jos haluat löytää, unohda filosofia, unohda snobbaileva ismi-hölynpöly. Totuutta ei löydetä, sitä ollaan ja eletään.
Mieli on astia mielikuville ja mielikuvat ovat ajatuksista käsin syntyneitä.Mutta mitä tuo "teidän" eli meissä oleva tieto on? Onko sittenkin niin,että kuitenkin lainaamme muistiimme turvaten jotain tietolähdettä mistä käsin olemme koettaneet rakentaa käsitystä eri asioille?Onko aivomme tallennusväline mikä pitää alustaa,kuin muistikortti tyhjäksi tiedosta?Mikä saa jotkut ihmiset tuohon tilaan, että he havaitsevat ettei mikään tietolähde(ihmisten toisilleen luoma)voi antaa perinpohjaista tietoa, vaan he hylkäävät kaiken ja uppoutuvat perinpohjaiseen tarkkailuun mielensä sisällön suhteen katsoen sen liikettä,puuttumatta sen kulkuun?Jostain syystä jotkut harvat tulevat näkeviksi ja koettavat tämän uuden olemisentilansa paljastaa,mikä ei ikävä kyllä kait juurikaan kenellekkään aukea.
voiko olla, että todellisuudessa se on yksi kokonaisuus, jonka me juuri mielessämme olemme jakaneet osiin.
Ruumiinosilla on oma tehtävänsä, myös mieli tai ego tai se MINÄ joksi koko kokonaisuutta kutsutaan, on yksi monipuolinen juttu.
Ja juuri mielessä me jaamme sen eri osiin ajatuksiin, mieleen, tahtoon ym.
sillä kaikki näistä kuitenkin ovat ja asuvat samassa paikassa, ja ilman yhtä emme olisi enää kokonaisia.
Meillä ei ole paljon sanoja joilla selittäisimme sitä ja siksi käytämme vertauksia.
Mehän voimme päätellä ja miettiä ja tarkkailla näitä asioita.
Ruumista on helppo tarkkailla, mutta jos tarkkailu on mielen ja tietoisuuden kautta, niin kuinka tarkkailla mieltä ja tietoisuutta?
Jos luemme kirjoittamamme tekstit uudestaan, niin voimme nähdä miten ajattelimme silloin ja luettuamme muiden tekstit, voimme yhä kirjoittaa ehkä saman kuin ennen tai jotain uutta.
Toiset voivat täydentää niitä asioita joita me emme näe selvästi tai sitten hyvillä perusteluilla me adobtoimme sen omaksemme.
Mieli
=mieli, mieliala, ihmismieli.. en tiedä ei tule mitään mieleen. kaksimielinen. ennen, nuorempana sanottiin olevamme tätä paljon. mieleeen liittyvät tunteet, ajatukset, ne liittyvät toisiinsa. mielialat..enempää en jaksa
Ajatus
=ajatuksista koostuu mieli?
olen huono analysoimaan sanoja mutta älykkyyteni on toisenlaista.