se millainen minä olen? en näe itsessäni mitään positiivista, olen täysin arvoton ja merkityksetön... kuinka pystyisin näkemään itseni tääs elämisen arvoisena ihmisenä?
miten pääsen tämän häpeän yli? kaikki vain hokevat, että minun pitää hyväksyä itseni, mutta miten voin hyväksyä sen, etten kelpaa mihinkään eikä minun elämäni ole elämisen arvoista. minulle itseni hyväksyminen tarkoittaa myös elämästä luopumista.
miten pääsen tämän häpeän yli? kaikki vain hokevat, että minun pitää hyväksyä itseni, mutta miten voin hyväksyä sen, etten kelpaa mihinkään eikä minun elämäni ole elämisen arvoista. minulle itseni hyväksyminen tarkoittaa myös elämästä luopumista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei kukaan, ei mikään:
Auttaisiko sinua, jos sanoisin, että olet arvokas ja yhtä merkityksellinen ihminen kuin kuka tahansa meistä. Olet elämän arvoinen ihminen. Kelpaat elämään yhtä lailla kuin kuka tahansa meistä. Elämä ja me kaikki hyväksymme sinut.
Mikähän siinä on, että ajattelet olevasi arvoton ja merkityksetön?
Mitkenkähän voisit päästä häpeän yli?
Minusta tuntuu, että sinä voisit hyötyä psykoterapiasta. Oletko koskaan miettinyt asiaa? Arvottomuuden ja merkityksettömyyden tunne voisi hyvinkin korjaantua terapiassa, joten mieti asiaa.
käyn psykoterapiassa... vielä en ole siittä saanut apua, tosin olen juuri vasta aloittanut. pahinta onkin se, että muut ihmiset eivät hyväksy minua. olen aina vääränlainen, en sovi muiden ihmisten joukkoon. yritän mukautua ja sopeutua, mutta olen vain kadottanut oman persoonallisuuteni. en enää tiedä mitä olen tai mitä haluan.
mitä arvokasta elämässä on, madonruokaa meistä tulee ja sielumme joutuu ikuiseen helvettiin.
Matojen ruoaksi joutuvat kaikki eläväiset, myös kasvit, tässä elämässä. Mutta vasta sitten kun on kuollut. Siinä ennen kuolemaa on se elämä, monilla aika pitkäkin.
Jos olet aloittanut vasta terapian, niin älä huolehdi, kyllä se siitä vielä! Sellaisia asioita, jotka ovat muodostuneet ja kasautuneet vuosien tai jopa vuosikymmenien aikana, ei ihan parissa päivässä paranneta.
Auttaisikohan sellainen ajatus, että menet nyt päivä kerrallaan ja käyt terapiassa yhden käynnin kerrallaan. Sellainenkin ajatus saattaa auttaa, että jos joka kerta terapiassa käydessäsi kasvat tuuman, kymmenen kerran päästä se on jo yli kaksikymmentä senttiä. Ennen kuin huomaatkaan, olet jo metrissä, ja kohta kahdessa metrissä.
Tuosta ikuisesta helvetistä en tiedä, kun en usko sellaiseen. Minä ajattelen, että elämäni päättyy, sitten kun kuolen. Sen jälkeen en voi enää elää ja valita toisin, koska elämä on takana päin. Sen takia yritän tehdä parhaani tänään.
Uskon, että saat tunteesi kasaan ja kaikki järjestyy, vaikka juuri nyt ei välttämättä siltä tunnukaan. Huomenna voi tuntua jo toisin, ja ylihuomenna taas paremmin.
KAikissa on jotakin positiivista, tiedän sen, paljonkin. On kyse kasvusta ja itsensä löytämisestä.
Kehittyneissä ihmisissä on ulkoisesti paljon hyvää koska he ovat löytäneet oikean tien kompurointien kautta, sinä olet vielä siinä kompurointivaiheessa. :)
Egossa on paljon negatiivista, se persoona jonka luomme itsellemme ja jolla määritämme itsemme. Ympäristö voi vaikutta egoomme negatiivisesti.
Sisältä löytyy paljon hyvää, minusta jo se että murehdit ja pidät itseäsi huonona kertoo että sinussa on paljon hyvää. Suru on kaunista.
Tuo on vain yksi vaihe itsensä etsimisen prosessissa :) Ja rakkautta voi etsiä ulkopuolelta mutta parasta se olisi löytää sisältä, oppia rakastamaan monia asioita ja hyväksymään asioita.
Olet vielä harjoittelija ja alussa mutta siitä me kaikki lähdemme ^^ !
Anteeksi en nyt jaksanut tämän paremmin analysoida sitä miksi tunnet noin.. jos haluat voit kertoa lisää ja minä autan.