Kuinka hypätä kartsa?

Uimahypyissä ensimmäinen neuvo on, että sinun pitää löytää opettaja tai valmentaja, joka osaa opettaa hyppäämistä. Ilmeisesti näin ei ole, joten yritetään verkon välityksellä antaa pientä vinkkiä.

Melkein ensin opettelisin hyppäämään voltin kerien (kierien ympäri polven sylissä, vartalon ojennus juuri ennen veteen osumista) ja taittaen (sama suorin jaloin) ja opettelemaan noissa hypyissä vartalonhallintaa (pää edellä veteen tulo, jalat edellä veteen tulo). Sitten kun pystyt hallitsemaan vartalon asentoa hypyssä voit siirtyä pellehyppyihin. Tai sitten pitää olla pokkaa opetella hyppäämistä matalalta eikä ensimmäisenä kiivetä kaverien yllytyksestä sinne kymppiin kokeilemaan, tulisiko sitä tänään maha edeltä alas.

Ja notkeuteen ei auta kuin venyttely, joka sekin pitäisi aloittaa nuorena (mutta vanhanakin vielä pystyy lisäämään liikkuvuutta). Muista, että venytellessä ei saa tuntua kipua - jos venyttely sattuu, kipurefleksin takia lihakset haraavat vastaan ja korkeintaan repeävät mutta eivät veny. Kiinnitä huomiota takareisien venyttelyyn (jalka penkille tai jollekin korokkeelle, sormia varpaisiin) ja selän ja lantion venyttelyyn. Selkä: kädet niskan taakse, selkä pyöreänä kyynerpäitä polviin. Lantio: Pää roikkuu rentona, katsetta jalkojen välistä taakse, sormia varpaisiin, sitten rystysiä varpaisiin, kämmeniä lattiaan ja lopuksi olkapäitä polviin - tosin jos olet hyvässä kunnossa, mutta et saa linkussa kaikkia raajoja suoraksi, niin tässä voi mennä pari kuukautta, elokuun helteille siis vielä voit ehtiä hyppykuntoon.

Ja tietysti vartalonhallinnan kannalta kannattaa treenata keskivartalon voimaa, eli niin sanottuja syviä lihaksia. Esimerkiksi YouTuben "diving warm-up exercises" ("uimahyppääjän lämmittelyharjoituksia") -sarjan videot antavat vähän osviittaa. ( http://www.youtube.com/watch?v=CBvIoU1dl6g ) Kävely parantaa myös syviä lihaksia ja tuo ryhtiä.

Vielä kolme vinkkiä, yksi hyppäämiseen, yksi venyttelyyn ja yksi lihaskunnon hankkimiseen:
Hypätessä: Älä hölmöile
Venytellessä: Älä hölmöile
Matolla: Älä hölmöile
Välillä pitää tietysti kokeilla rajoja, mutta edistymistä ei tapahdu, jos rikot paikkoja (ihan noilla jalkojenheilutteluliikkeilläkin saa matolla kropan kipeäksi).

Hyppäät vatsa edellä ja suojaat naamaa ennen kun osut veteen. Myös jalkoja voi vähän koukistaa, jos ei halua mustelmia reisiin. Ei ole mikään pakko venytellä. Näyttää rumalta, kun tullaan veteen täydessä linkkuveitsessä. Mitä avonaisempi, sen parempi. Yli 120 kilosilla osuu aina maha ekana veteen. Kympistäkin. Sille ei sitten voi mitään, jos kipukynnys ei riitä tai pelottaa. Mitään suurempaa loukkaantumisriskiä tässä ei ole. Sitä paitsi useimmilla itsesuojeluvaisto toimii automaattisesti niin, että veteen ei pysty tulemaan avomahiksella. Väkisinkin tulee vedettyä kroppa linkkuun ennen veteen menoa. Hyvä tapa harjotella on kokeilla yhden kerran joka tasolta, aina kymppiin asti. Jos tavoite on tehdä joku hyppy kymmenestä metristä, sitä ei kannata hakata kymmeniä kertoja matalammalta, koska sillon ei ikinä pääse eroon korkeanpaikan pelosta.

Varsinaiset uimahyppääjät toimivat toisin, mutta heillä on erilaiset tavoitteet ja muutenkin enemmän aikaa käytettävissä harjoitteluun. Ei niin helppoa temppua, kun "kartsa" ole mitään järkeä harjoitella kovin paljoa matalammalta. Rohkeudesta se on kiinni. Parhaat freestylehyppääjät omaavat enemmän rämäpäisyyttä ja yleensä he tekevätkin monipuolisempia temppuja 10 metristä, kuin kilpauimahyppääjät.

Höpö höpö mitää opetuksia. Joskus junnuna hypin kartsaa 1m , 3m ja 5m. Yks kerta kännis menin 10m ja vedin kartsan. Ei sattunu ees. Senkun suojas vähä vatsaa. En sit tiiä näyttikö siltä et porsas ois pudotettu kympistä.

Hyppäät täysin vaakatasossa ja juuri ennen vedenpintaa vedät polvet koukkuun ja kädet pään eteen. Kymppiin vaan suoraa ykkösestä. Tsemppiä

niggas