Kelpuuttaisitko työttömän?

Kyllä minä sen voisin hyväksyä, normaaliälyinen ihminen kuitenkin työllistyy niin halutessaan jossain vaiheessa. Elämäntapa työtön onkin sit toinen juttu.

Oikeastaan toivon, että nainen on ollut myös työttömänä ja käynyt sossunluukulla, koska muussa tapauksessa hän ei varmaankaan pysty ymmärtämään suhtautumistani rahankäyttöön ja yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin.

Juu kyllä kelpuuttaisin, ei työttömyydellä oo mulle mitään väliä. Tosin jos on velkoja siihen päälle niin se sitten aiheuttaa harkintaa.

Minulla on vaikeuksia löytää pysyvää kokoaikaista työtä. Minun on myös vaikea tuntea nyky-yhteiskuntaa omakseni. Ei minua haittaisi, jos nainen olisi työtön tai muuten yhteiskuntakriittinen. Päinvastoin vaikeuksia tuottaisi jos nainen odottaisi minun olevan ritari valkoisella Audilla, jonka kanssa hankitaan sitten se omakotitalo. Mahdollisuudet siihen ovat lähes olemattomat.

No väliaikaisen työttömyyden hyväksyisin, mutten sitä elämäntapana. Olen minäkin pari vuotta ryypännyt nuoruudessa työttömänä, mutta ei se enää käy.

"Työtön tai muuten yhteiskuntakriittinen". On varmaan hyvä syy lusmuilla, kun se onkin oikein yhteiskuntakritiikkiä. Epäilemättä myös salaliittoteoriat ovat hyvä apu oman psyyken pönkittämiseen, koska ne ulkoa opeteltuaan ei "elä yhden totuuden maailmassa".

En haluaisi alkaa maksamaan toisen kuluja. Muuten ei niin väliä. Tosin en tietenkään haluaisi passiivista naista, joka ei tee mitään ja jonka päässä ei liiku mitään.

Minulle kelpaisi jos homma muuten toimii, mitä väliä jollain rahalla silloin olisi.

Toki jos sitten pitäisi kuitenkin olla asunnot, autot, veneet ja muut vehkeet niin saattaisi kulmakarva kohota.

Suunnilleen saman verran rahaa sitä luultavasti menisi, vaikka kämpässä majailisi toinenkin henkilö. Asuminen, sähkö, media, vesi, kodinkoneet jne. maksavat jokseenkin saman tai ero on merkityksetön oli käyttäjiä sitten yksi tai kaksi. Matkaillessa yhden tai kahden hengen huoneissa ei usein ole mitään hintaeroa, auton käyttö maksaa sen saman matkustajamäärästä riippumatta.

Työttömyyspäiväraha kattanee yhden henkilön ruoka- ja vaatekulut, joten sikälikään talous ei kai pahemmin hetkahtaisi, jos oletuksena ei ole, että työtön ei sopeuttaisi menojaan tilanteen mukaan.

Lapsien todellisista kuluista tänä päivänä en tiedä, mutta omakohtaista lapsuudenkokemusta löytyy perheoloista, joissa elettiin vain toisen vanhemman normipalkalla, joten todistettavasti siitäkin on joskus selvitty.

Se mikä tuossa voisi eniten tökkiä, on se elämäntapatyöttömyys - en oikein usko, että se on ihmiselle tai suhteelle pitkään nautittuna hyväksi.

Mitä väliä sillä on, onko työtön, jos on rahaa?

Enkä nyt tarkoita mitään työttömyyskorvauksia/sossun luukkua yms.

Tottakai. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ei väliä, mutta mieluummin töissä, koska minä olen työtön.

No jos on paljon oltavia ja tulojakin niin kyllä sitä vailla töitä voi hyvinkin sopia elelemään jonkun kanssa. Se vaan että jos näin on, niin kyllä sitä silloin jotenkin jossain roolissa tavarantuotannossakin mukana ollaan. Niin että ei näin ollen voi olla kokonaan yhteiskunnan ulkopuolinen, joskin hyvinkin kriittinen voi olla vallitsevan kulttuurin ja talouselämässä vallitsevien annettujen puitteiden ja lainsäädäntöjen verotukssineen suhteen.

Jos taas ei ole oltavia muuta kuin joku kaupungin vuokrakämppä jossa molempien pitäisi päiväkaudet viihtyä kun tulot ovat pienet, niin se ei välttämättä niin vain onnistukkaan. Ainakin jotain merkittävää aktiivista toimintaa on silloin pakko olla, kun tuskin sitä kovin pitkään jaksaa kukaan pelkästään toistensa seurassa vain oleilla.

ei yllättänyt mua kyllä yhtään että me miehet hyväksymme paremmin naisen
työttömyyden kuin nainen miehen työttömyyden..
naisille miehen sosiaalinen status on tärkeämpi.

"Väittävät että yksin eläminen on kallista, kokeilkaas kaksin elämistä yhdellä palkalla."

Eikös jokainen työtön saa päivärahaa tai jotain jolla tulee toimeen?

Kyllä kelpuuttaisin työttömän/opiskelijan, ja olen ollutkin sellaisten kanssa.

Kaksin olo itseasiassa hieman pienentää kuluja ja kyllä se työtönkin rahaa elämiseensä saa, joten yhdessä pärjätään paremmin.

"kokeilkaas kaksin elämistä yhdellä palkalla"
-Ei kai tämmöistä kauheesti suomessa ole? Jotkut edustusrouvat (ei töissä eivätkä saa työttömyyskorvausta/äitiys/vanhempaintukea yms) kuuluu kyllä noiden superrikkaiden elämään ja niiden rahoissa ei tunnu vaikka yksi elättäisi 10 tulotonta.

Lapsista tulee omat tulonsa, ja tietysti tiukkaa on mutta kyllä siitäkin selviää kun asettaa menonsa tulojensa mukaan.. "ei ne suuret tulot vaan pienet menot" Harva kuitenkaan koko ikäänsä työttömänä on.

Eiköhän meistä itse kukin ainakin jossain vaiheessa työttömänä ole, joten miksen en hyväksyisi.

Olen nainen ja vastaan tähän.

Olen itse ollut työttömänä erään jakson elämästäni.

Mulle kelpaisi työtön, MUTTA:
- Hänellä tulisi olla elämässään kuitenkin jotain mielekästä tekemistä tai harrastus. Sohvalla makoilemista en tykkäisi katella. Itse olin työttömyysaikanani aktiivisesti mukana työttömien yhdistyksessä, lähes päivittäin.
- Hänellä tulisi olla halu päästä työttömyydestä eroon.
- Hänen tulisi ymmärtää, että jos itse käyn töissä ja hän on työtön, niin silloin hänen tulisi ottaa vastuuta esim. kotitöistä enemmän.
- Hän olisi valmis muuttamaan töiden perässä. Itse olen muuttanut töiden perässä 2 kertaa elämässäni, joten odottaisin samaa kumppaniltani.

Onko nuo liian kovia vaatimuksia?

No, voisin toki noista joustaakin hieman, mutta jos saisin toivomuksia esittää, niin nuo olisi kyllä mielessä.