Neljä vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen mieheni jätti minut. Olimme erossa noin kolme kuukautta. Sinä aikana ehti tapahtua kamalia asioita: olin aivan sekaisin erostamme, jonka vuoksi join paljon ja vritin jopa itsemurhaa ja jouduin sairaalaan. Viimeinen pisara oli se, kun minut raiskattiin. Olen yrittänyt salata tätä asiaa, eikä melkein kukaan tiedä siitä. Haavani ovat aivan tuoreet, kuin se kaikki olisi tapahtunut vasta eilen.
Miesystäväni halusi minut takaisin ja palasimme yhteen. En kertonut hänelle edellämainituista tapahtumista. Tiesin, ettei hän ymmärtäisi - hän varmaan kuvittelisi, ettei minua edes raiskattu vaan halusin sitä itse, koska sellainen hän on luuloinensa. Ellei noita luuloja lasketa mukaan, miesystäväni osaa myös olla kiltti ja hänen seuraansa rakastan enemmän kuin mitään. Hänen seurassaan minulla on sellainen lämmin olo, kuin olisin siellä minne kuulun.
Mutta suhteellamme on myös kääntöpuoli: tauon jälkeen mieheni ei enää tahtonut muuttaa yhteen, vaan halusi jatkaa hieman etäällä toisistamme. Oleme ajautuneet toisistamme yhä kauemmas... Hän on jättänyt minut niin yksin, saanut minut tuntemaan oloni maailman rumimmaksi, enkä usko voivani enää saada rakkautta. Ei tavallaan tunnu edes, että seurustelisin. Odotan hänen soittoaan päivät pitkät, enkä vain pysty hyväksymään sitä, miten yhteiset tulevaisuudensuunnitelmamme murskaantuvat silmieni edessä. Ja miten helppoa miehelleni tämä kaikki on. Hänenhän piti rakastaa minua!
Olen toisinaan erehtynyt viestittelemään erään toisen miehen kanssa. Sanoin jo tälle miehelle, etten tahdo hänen kanssaan mitään, mutta pelkään miesystäväni saaneen tietää tästä jotakin kautta, sillä hän ei ole ottanut minuun koko viikonloppuna yhteyttä vaikka lupasi. Entä jos en enää koskaan kuule hänestä mitään? Tämä epätietoisuus kalvaa. Olen tehnyt virheitä, mutta se ei ole sitä mitä oikeasti haluan - haluan maailman eniten vain olla mieheni kanssa ja salata ikuisesti sekoiluni ja lopettaa ne myös. Mutta pelkään, että on liian myöhäistä...
Ja jos me nyt eroamme miesystäväni kanssa, en todellakaan tiedä miten pystyn jatkamaan. Asumme lähellä toisiamme, mutta en tahtoisi muuttaa täältä pois vain hänen takiaan, sillä löysin juuri unelmieni asunnon ja haluan pitää tämän myös. Mutta kuinka voin ikinä päästä hänestä yli, jos törmäämme jatkuvasti? Enkä usko muutenkaan pääseväni hänestä yli, vaikka muuttaisin Kiinaan. En tahdo kuulostaa omahyväiseltä, mutta minulla olisi kyllä ehdokkaita, mutta en vain kiinnostu kenestäkään Sillä tavalla. Miesystäväni on ainoa, kehen olen kyennyt ihastumaan.
En vain tiedä miten mennä tästä eteenpäin.
Miesystäväni halusi minut takaisin ja palasimme yhteen. En kertonut hänelle edellämainituista tapahtumista. Tiesin, ettei hän ymmärtäisi - hän varmaan kuvittelisi, ettei minua edes raiskattu vaan halusin sitä itse, koska sellainen hän on luuloinensa. Ellei noita luuloja lasketa mukaan, miesystäväni osaa myös olla kiltti ja hänen seuraansa rakastan enemmän kuin mitään. Hänen seurassaan minulla on sellainen lämmin olo, kuin olisin siellä minne kuulun.
Mutta suhteellamme on myös kääntöpuoli: tauon jälkeen mieheni ei enää tahtonut muuttaa yhteen, vaan halusi jatkaa hieman etäällä toisistamme. Oleme ajautuneet toisistamme yhä kauemmas... Hän on jättänyt minut niin yksin, saanut minut tuntemaan oloni maailman rumimmaksi, enkä usko voivani enää saada rakkautta. Ei tavallaan tunnu edes, että seurustelisin. Odotan hänen soittoaan päivät pitkät, enkä vain pysty hyväksymään sitä, miten yhteiset tulevaisuudensuunnitelmamme murskaantuvat silmieni edessä. Ja miten helppoa miehelleni tämä kaikki on. Hänenhän piti rakastaa minua!
Olen toisinaan erehtynyt viestittelemään erään toisen miehen kanssa. Sanoin jo tälle miehelle, etten tahdo hänen kanssaan mitään, mutta pelkään miesystäväni saaneen tietää tästä jotakin kautta, sillä hän ei ole ottanut minuun koko viikonloppuna yhteyttä vaikka lupasi. Entä jos en enää koskaan kuule hänestä mitään? Tämä epätietoisuus kalvaa. Olen tehnyt virheitä, mutta se ei ole sitä mitä oikeasti haluan - haluan maailman eniten vain olla mieheni kanssa ja salata ikuisesti sekoiluni ja lopettaa ne myös. Mutta pelkään, että on liian myöhäistä...
Ja jos me nyt eroamme miesystäväni kanssa, en todellakaan tiedä miten pystyn jatkamaan. Asumme lähellä toisiamme, mutta en tahtoisi muuttaa täältä pois vain hänen takiaan, sillä löysin juuri unelmieni asunnon ja haluan pitää tämän myös. Mutta kuinka voin ikinä päästä hänestä yli, jos törmäämme jatkuvasti? Enkä usko muutenkaan pääseväni hänestä yli, vaikka muuttaisin Kiinaan. En tahdo kuulostaa omahyväiseltä, mutta minulla olisi kyllä ehdokkaita, mutta en vain kiinnostu kenestäkään Sillä tavalla. Miesystäväni on ainoa, kehen olen kyennyt ihastumaan.
En vain tiedä miten mennä tästä eteenpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9927243
Paljon jaksamista ja voimia sinulle. Sinun ei kannata juosta miehesi perässä, vaan anna hänelle aikaa miettiä ja keskity mielummin nyt omaan terveyteesi. Välillä on ihan hyvä olla yksin ja miettiä mitä elämältä haluaa.