Mies ei halua lähteä koskaan minnekään :=(

Eihän tuo ole mikään ylivoimainen ongelma.

Meillä mieheni joutui uransa alkuvuosina olemaan paljon pois kotoa.
Asui viikkokusia hotelleissa ja kurssikeskuksissa joten ymmärsin hyvin ettei häntä kiinnostanut sen tyyppinen vapaa-ajan vietto.

Niinä vuosina liikuimme paljon luonnossa ja telttaislimme, kun oli aikaa.

Mitenkään sukulaisrakkaita emme ole.

Minä menin mieheni kannustamana ay-toimintaan ja myöhemmin myös kunnallispolitiikkaan.
Noihin harrastuksiin liittyi jonkin verran kurssitusta ja kokouksia, milloin missäkin.

Minusta meillä oli varsin tyydyttävät, omat menot.

Lomat olimme yhdessä matkoilla.

Nyt eläkevuosinakin meillä kummallakin on omia harrastuksia sekä päivittäin että pitemmilläkin jaksoilla.

Vuosittain olemme yhteisillä matkoilla yhteen laskettuna muutaman kuukauden.
Siinä suhteessa mieheni on laiskempi ettei hän viitsi minun tyttöporukassa tekemieni matkojenkaan aikana mennä mihinkään.

Ei laiska mies välttämättä ole ongelma, ainakaan kaikille!

Toivottavasti se asia ei estä sinua menemästä. Vauhti päälle ja menoksi, kaverin, ystävättären kanssa tai sitten ihan yksin. Mikä onkin paras tapa reissata, ei tarvitse kysellä lupaa ja mielipidettä keneltäkään muulta, vain itseltään.

Tuo että hän ei halua lähteä minnekään, on OK. Mutta jos hänestä on tulossa mokkihopero, se ei ole OK. Niiin kauan kun hän on kiinnostunut TVn ja netin välityksellä ulkomailmasta, anna hänen olla rauhassa. Varsinkin kun tiedät ettei hänestä kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen ole mihinkään lähtijäksi.

Sen sijaan sinä voit kutsua ihmisiä teille kotiin kahville ja vain muuten juttelemaan ettei miehesi täysin erakoidu.

Mikä on sellainen harrastus joka häntä kiinnostaa. Onko se tekniikka? Sen varjolla voisit salaa ujuttaa hänet tunneille josta hän oppisi lisää saaden itsevarmuutta!

Mitä taas tulee sinun omiin menoihisi, älä lopeta niitä, Käy lenkillä, tunneilla, konserteissa, taidetapahtumissa jne yksin. Siellä tavallisesti taa kuitenkin muita ihmisiä ja saat heistä rupattelukavereita.

Kovasti kuulostaa paniikkihäiriöltä johon liittyy julkisten paikkojen pelkoa, mahdollisesti myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ota asia esille, muista kuitenkin, että miehelläsi luultavasti suojamuurit päällä. Ota se siis huomioon.

kuulostaa siltä, että miehelläsi on masennusta. Se aiheuttaa usein passivoitumista. Alkoholin juominen vain pahentaa masentuneisuutta. Silloin on helppo vain olla kotona ja syytää muita siitä, mitä on tapahtunut/jäänyt tapahtumatta.

Jos myös hänen lapsuudenkodissaan on ollut sellainen kulttuuri, että ollaan vaan kotona, niin ei kai ihme, että häntäkään ei kiinnosta lähteä minnekään. Ylipäätään me suomalaiset olemme laiskoja lähtemään minnekään. Eräs tuttu klassisen musiikin muusikko sanoi minulle, että suomalaista kulttuurielämää pitää pystyssä keski-ikäiset naiset. He käyvät yksinään tai kaverinsa kanssa museoissa, kesäteattereissa, tanssi- ja musiikkiesityksissä jne. Miehiä on vaikea saada lähtemään mukaan.

Jos miehesi itsetunto on nollissa, hän häpeää sitä ja hänelle kasvojen menetys on viimeinen asia, jota hän haluaa. Sinulla itsetunto on OK eikä pikkumokat tunnu missään.

Mieti itse, että haluatko tällaista loppuikäsi ajan. Voisitko keskustella miehen kanssa ja viedä hänet lääkärille tai psykiatrille juttelemaan? Jos on masennusta, ns. "onnellisuuspillerit" voisivat saada hänen toimintakykyään takaisin.