Meitä on perheessä kaksi lasta,minä ja veljeni. Veljeni on hieman nuorempi minua. Jo lapsena huomasin että veljeni saa erilaista kohtelua. Hänen tekemisiään suvaittiin enemmän ja näistä sai vaan pienet nuhtelut. Minä sain isot nuhtelut ja arestit jos kehtasinkin nuoren asettua poikki teloin äitiäni kohtaan. Jos veljeni suututti äitimme,hän mökötti siitä myös minulle. Jos minä aíheutin mökötyksen,hän kuitenkin AINA puhui veljelleni.
Tästä johtuen aloin varmaan käyttäytymään hyvin varovaisesti sekä varomaan etten suututtaísi äitiä. Sillä lapselle äidin puhumattomuus oli kamalaa. Koska vääryyteni nyt olivat lapsen kengissä ja lapsen kokeiluja.
Monesti olin se joka otti äidin huolet omikseni ja yritin häntä auttaa niissä. Veljeni joutui teininä perhe-kotiin ja tästäkin äitini sanoi minulle, että "sinun syysi,että veljestä tuli tuollainen koska et asunut kotona." Hän syyllisti/syyllistää minua aina siitä että olen muuttanut toiselle paikkakunnalle. Koska "pitää jatkuvasti olla huolissaan". Soittelen hänelle AINA,mitä kuuluu ja miten menee. Käyn jatkuvasti.
Sitten kävi niin että isämme kuoli. Ja saimme tietää hänestä ikäviä asioita. Olen ollut nyt puoli vuotta äidin tukena ja kuunnellut häntä kun hänelle on pahaolla. Hoidin isän asiat kuntoon yksinäni. Ja silloin odotin lasta. Tässä kaikessa hötäkässä veljeni suruissaan purki pahaaoloaan minuun,poistuin paikalta ja sanoin etten halua riidellä. Mitäpä äiti tekee? Aloittaa minulle mökötyksen. Kysyin että miksi kohtelee minua niin? Kuulemma kehtasin tulla hänen kotiinsa käyttäytymään niin (?). Että HÄNELTÄ on kuollut mies. Että emmekö arvosta hänen suruaan? Niin,minultahan ei kuollut kuin isä. Yksin hoidin kuoleman jälkeiset asiat ja odotin esikoistani. Enkä tiennyt osallistuuko lapsen isä elämäämme. Murruin täysin (hormoonit varmasti osasyyllisiä asiaan.). En vaan kestänyt enää siinä kohdin syyllistämistä.
Viimeinen niitti oli tuossa 3 vkoa sitten. Olen lapsen saanut ja parisuhteessa isän kanssa. Äitini soitti ja yritin saada puhelinta laturiin,ettei puhelin katkea. Puhelimeni on aika vanha ja jos simahtaa täysin voi olla ettei aukea ollenkaan. Hieman kiivaasti etsin sitä pistoketta laturille,josta äitini ei pitänyt. Ja löi luurin korvaani. Soitin takaisin ja yritin selittää tilannetta,että hätäännyin koska akku piippasi jo. Hän ei kuuntele vaan sanoo ettei ole hänen vikaansa että minulla on vanha puhelin. Sanoin että jos puhelimeni ei aukea niin et saa yhteyttä ja siinä vaiheessa varmaan soittaisit jo poliisille. Myöntää että näin asia menisi. Ja lyö luurin korvaan...
Soitan hänelle parin päivän päästä koska veljeni ei ole saanut häneen yhteyttä ja oli huolissaan. Ensimmäiseksi kun äitini vastaa,hän huutaa että mikä teillä on oikein hätänä,kun soittelette? Kysyin että miksi huudat minulle. En saa vastausta. Aloimme ruotia uudelleen parin päivän tapahtumaan. Jolloin sanoin etten pidä siitä että lyödään luuria korvaani. Koska mitään väärää en ollut tehnyt. Hän ei halua kuunnella,eikä keskustella. Hokee vaan että olet aikuinen ihminen ja käyttäydyt noin ja kehtasit tulla käyttäytymään kotiin niin isän kuoleman jälkeen. Kysyin miksi olet marttyyri? Hän käänsi niin että ai,olen tyhmä äiti jonka avuista et ole kiitollinen. Sanoin,että älä ikinä sano etten ole kiitollinen avuistasi. Johon hän vastaa vihaisesti ettei tarvitse olla.
Kerran kotona ollessani lapsen kanssa,tokaisi minulle että olen ihan tarpeeksi auttanut sinua lapsen kanssa. Ja tässä kohtaa lapsi oli vasta 3 kk! Lähdin seuraavana päivänä kotiini ja sanoin etten ole tullut kylään sen takia että hoidat lastani. Hoidan sen ihan itse. "Aamusta iltaan tätä samaa showta." Sanoi eräs aamu minulle.
Nyt äidistäni ei ole kuulunut. En jaksa olla aina se joka sovittelee ja pyytää anteeksi. Koen etten nyt aina tee väärin asioita. Että saan tuollaisia ryöpytyksiä niskaani. Ymmärrän että suree isäni kuolemaa. Tuntuu kuitenkin että hän unohtaa että minulta on kuollut isä. Ei mikään naapurin setä. Tässä kuoleman keskellä sain lapsen. Johon en ollut varautunut.
Tämä kaikki tuntuu itsestä niin raskaalta. En jaksaisi koko ajan varoa mitä saatan tehdä väärin äitini silmissä. Kun kaikella rakkaudella ja kiitollisuudella olen äitiäni auttanut ja halunnut olla tukena. Itse tunnen saavani vaan äksyilyä,kiukkua ja syyllistämistä osakseni. Teen niin tai näin.
Tuli ehkä sekava kirjoitus. Itsekin olen sekaisin ja suruissani kaikesta. Olen aina kuitenkin ollut se joka erimielisyys tilanteissa on antanut periksi ja pyytänyt anteeksi,vaikka en olisi tehnyt mitään vaan että saisin välit äitiini. Nyt en enää jaksa. Täytyisikö vaan luovuttaa ja odottaa haluaako hän kerrankin ottaa itse yhteyttä?
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Viimeisessä puhelussa yritin asioista keskustella,mutta äiti ei sitä halunnut. Silloinkin löi puhelimen kiinni. Yritin soittaa uudelleen,mutta ei enää vastannut. Sillä tiellä vielä ollaan.... ilmeisesti oma ja ainut lapsenlapsi ei kiinnosta.
Äiti on pahin
13
751
Vastaukset
- -tytär-
Hei, älä yritä liikaa. Anna äitisi olla yksin. Ottakoon hän yhteyttä sinuun, jos on ottaakseen.
Saat sinäkin oman elämäsi tasapainoon. Se on tärkeää lapsesi kannaltakin.
Kiukuttelevat ikäihmiset ovat usein itsekeskeisiä ja hankalia. Ja heidän vuorovaikutustaidot ovat olemattomat.
*Hajurako* yleensä rauhottaa tilannetta. - Eämä on!!
Keskity pienokaiseesi. Yritä löytää harrastus, johon voit mennä vauvan kanssa. Onko vauvajumppaa, muskaria, vauvauintia? Mitä lapsen isälle kuuluu? Onko kuvioissa? Hänhän on nyt elämäsi tärkein aikuinen ja kuuluu olla lapsen hoidossa mukana.
Äiti voi kiukutella kotona, ja hänen surutyönsä on hänen oma asiansa.
Sinun pitää päästä suremaan rauhassa omaa isääsi, rauhoittua iloitsemaan lapsestasi ja itsenäisestä elämästäsi.
Jos ei muu perheesi halua siihen osallistua, niin elät sitten ilman heitä. Sinun ei tarvitse kantaa heistä huolta, silä he ovat aikusia ihmisiä. Miksi sinun pitäisi pyydellä anteeksi!- Sinikka 50
Antaisin useampia plussia nimimerkille Elämä on, jos se olisi mahdollista. Tuo oli niin järkevä neuvo, ettei muuta tarvitakaan.
- blaahblaah!
Kiitos vastanneille!
Lähinnä kirjoitukseni oli varmaan jollain tapaa "hyväksymistä" sille että teenkö nyt oikein kun otan väliä surevaan äitiin? Voinko minä tyttärenä tuntea että nyt äiti meni liian pitkälle? En sitä ennen ole tehnyt ja nyt tällä kertaa itsestä tuntui että en enää kestä enkä jaksa. Tuntui että oma suruni ei ole äidin surun rinnalla mitään.
Yritän itse iloita lapsesta,mutta samalla suren isääni. Välillä päivät ovat hyvin ristiriitaisia tunteiden kanssa. Eikä äiti hyväksynyt "tunnekuohujani".... hänen mielestään kun olen aikuinen ihminen. Siltikin häneötä itseltään äksyilyä,kiukkuilua,huutamista sekä ilkeitä sanoja.
Tämä "hajurako" on tehnyt hyvää. Lapsen syntymän jälkeen olin äidin luona lähinnä sen takia että hän ei olisi yksin. Nyt olen saanut keskittyä omaan elämääni. Ja tuntuu kamalalta sanoa,mutta olen joka sekuntti nauttinut siitä. Ei ole tarvinnut miettiä koska viimeksi soitin äidille,suuttuuko nyt? Pitääkö jo mennä käymään tai mököttää muuten? Olen siis keskittynyt täysin omaan perheeseeni. Ja elämäni ensimmäistä kertaa tunnen että olen ollut "vapaa."
Kuitenkin koen pettymystä että emme ole väleissä tällä hetkellä. Mutta ehkä tätä tarvittiin jotta kaikki saisi tehtyä surutyön rauhassa. Ja ehkä äidin puolelta ymmärräystä,että minulla on nyt oma elämä ja perhe johon keskityn.
Lapsen isä on elämässä mukana ja tuntuu että hänkin on uskaltanut tulla tähän enemmän kun en ole jatkuvasti ravaamassa äitini luona. Tekemistä on,sillä olen tarkoituksella ottanut tehtäväksi käydä nyt ystävillä ynnä muussa,kun kerrankin pystyn siihen ja on aikaa. Ennen oli kauhea supliminen kun piti rientää äitin luo.
Ehkä olen ollut liian kiltti. Enkä ole elänyt omaa elämääni. Sen aika taitaa olla nyt. - entinen tytär
juuri noin!
keskitä huomiosi ja rakkautesi vauvaan, itseesi ja mieheesi, te olette kaikkein tärkein ydinperhe.
minun äitini oli yhtä kamala kuin sinunkin äitisi, voisin kirjoittaa kirjan hänen huudoistaan ja tyhmistä lausahduksistaan.
olen nyt 50v ja vihdoinkin erossa koko noita-akasta. en enää vastaa puheluihin, en käy kylässä, en tee mitään.
saan joskus kirjeen jossa hän kertoo ensin rakkaudestaan minuun, mutta heti perässä on pitkä lista mitä pitäisi tehdä ja lopuksi "mene itseesi".
minä menin itseeni kauan, hyvin kauan. ostin tavaroita äidille, maksoin lomia, hankin vaatteita, kuuntelin ja autoin, missä pystyin. mutta kun siihen viimeiseen vaatimukseen rahani eivät riittäneetkään, sain viestin "entiseltä äidiltäsi".
nyt saa olla entinen, se tuntuu nyt näin muutaman vuoden päästä ihan hyvältä.
minä en huolehdi hänestä, enkä pidä enää minkäänlaista yhteyttä.
ehkä sinunkin kannattaisi pitää "luova tauko" koko suhteessa?- Sinikka 50
Täytyy kertoa yksi juttu, minkä minun äitini teki: isäni ja hän olivat eronneet jotain 20 vuotta ennen ja hän oli sen jälkeen ruvennut seurustelemaan juopon NAIMISISSA OLEVAN miehen kanssa. Se meno oli ihan kummallista. Minulle valitti milloin mistäkin, yritin parhaani mukaan pysyä mukana.
Sitten kerran kun olin hänen luonaan niin hänen puhelimensa soi ja hän katsoi kuka siellä on, no se mies. "Minä en kyllä vastaa, äijä saa hoitaa omat asiansa" jne. Minä pakotin hänet kuitenkin puhelimeen. No mies oli huonovointinen. Äitini ei kuitenkaan halunnut mennä sinne eikä käydä edes kaupassa.
Jouduin lähtemään kotiin. Soittelin sitten pitkin viikkoa äidille, hän ei vastannut puhelimeen. Sain tietää viikon päästä, että hän oli mennyt veljeni luo eikä halunnut siellä vastata puhelimeen. (Öh?) Sai minut hulluksi huolesta, että mitä hänelle on tapahtunut.
Sitten hän oli tullut kotiin ja yrittänyt soitella "äijälle" saamatta vastausta. Kun hän meni sinne, niin siellä mies makasi ruumiina, oli kuollut päivää jälkeen sen puhelun johon pakotin äitini vastaamaan.
Hirveää mikä rumba siitä alkoi, jouduin kuuntelemaan parituntisia valituspuheluja siitä miten hän suree ja plaaplaa ja kyllä oli hirveää kun hän ei ollut paikalla ja pitänyt kädestä kun mies kuoli jne jne.
Tätä jatkui ja jatkui, aloin jo väsyä. Sitten matkustin kumminkin lomaa saatuani äidin luokse taas lohduttamaan ja pitämään seuraa "kun hän on niiiiiin yksin".
Juujuu. Häneltä lipsahti, että hän oli jo kuukautta "äijän" kuoleman jälkeen ruvennut kirjoittelemaan seurapalstoille ja tapaillutkin uusia miehiä. Että semmoinen sureva nainen.
Kyllä siinä alkoi mitta täyttyä, ei kai se ole tyttärenkään vastuulla ihan mitä paskaa tahansa ottaa niskaansa. Tunsin itseni todella narutetuksi ja tyhmäksi kun olin luullut hetkeäkään että hän todella tarvitsi minua.
Pyh, inhottava marttyyri ja itsekäs nainen. En ole enää hänen kanssaan tekemisissä.
- voitsiisus
Tämän kirjoituksen piti kai olla jollain tapaa hauska?
Mistä näitä aivottomia oikein sikiää?
Tehkää oma palsta missä kilpailette kuka keksii älyttömimmän jutun. Tuntuu et hauskin juttu teidän mielestä on vaan joku pano juttu. Aika köyhä on ajatusmaailma.
Mutta siitä puhe,mistä puute... mistä ilmoitus treffi-osastolle niin ehkä kesäksi nappaa äiti,tytär,veli,isä tai jopa mummo! HAHAAAAHAAA!!! Olipa hauska juttu!!!! - iisaksonni, ii.
"Tuntuu et hauskin juttu teidän mielestä on vaan joku pano juttu."
Näin sanoo joku ihme "voitsiisus".
Saanen ehdottaa, että hän lukee tarkemmin töönkvistin kirjoituksen. Jutun päähenkilö on ilmiselvästi Okinawan Olli, teollisuusvakoilija. Ei ihme, että Nokian osakkeen arvo on laskussa kun japanilaiset teollisuusvakoilijat tekevät työtänsä.
Juonia porukkaa noi japsit! - syksyn laps ma oon
Muistakaamme kuitenkin myös Minnamaariaa! Onkohan hän nyt onnellinen?
- 2tsiisus
Lisää tyhmiä!
Onko tämä joku teollisuuspalsta?? HÄ?
Kyl hävettäis olla noin saakelin tyhmä et tullaan vielä kuuluttaa se tänne. - journalisti tim
Oon kuullu, että nussiminen luokitellaan kotiteollisuuden alaksi. Niin että kyllä toi juttu ihan varmasti kuuluu tälle palstalle.
- ota etäisyyttä
"En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? "
Ensimmäiseksi tulee mieleen että ei yhtään mitään eli lopetat soittelun, palaat asiaan sitten vaikka muutaman kk kuluttua.
Minulla itselläni on välit viilentyneet omiin vanhempiini ja voin kyllä sanoa, että on paljon helpompaa elää niistä välittämättä ja turhia miettimättä kuin kokoajan yrittää murehtia ja pysyä selvillä siitä, mitä kaikkea ne on nyt taas tunaroineet.- pulveria perseeseen
Minun mielestäni meidän tulee kiinnittää kaikki huomiomme Minnamaarian äitiin. Kova panomasiina se muija!
Ottakaa te toisetkin akat oppia Minnamaarian mutsista!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874108Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760