salasuhteen päättyminen

Ei musta varmaan kauhesti apua ole, mutta itse tuskailen omassa ns. salasuhteessani, että mitä pitäis tehdä. Mies on just nyt lomalla Italiassa perheensä kanssa ja mä tuskailen täällä. Mietin, että onko tässä mitään järkeä. Pitäiskö itseni takia lopettaa tää juttu, mutta kun tähän asti on tuntunut niin hyvältä. Ahdistaa, itkettää ja välillä kiukuttaa niin vietävästi. Järki sanoo, että tää pitäis lopettaa kun tuntuu niin pahalta. Jos tää loppuis niin pahalta tuntuis, mutta se menis jossain vaiheessa ohi. Nyt tää vaan kestää. Pää tässä hajoo...Voimia sulle, sä teit sen järkiratkaisun. Vähän aikaa tuntuu kamalalta, mutta varmasti pidemmän päälle helpottaa. Mun tarttis löytää toi sama rohkeus nyt itsestäni.

haluaisitko jutella meseessä? kerron omista kokemuksistani...?

Olis ihan kiva, mutta mulla ei oo meseä. Olis muutenkin hyvä jakaa kokemuksia, koska niistä oppii ja saa itelleen yleensä rohkaisua tai ratkaisua. Mä oon täällä joskus kirjotellut ja huomannut että ei mee kauaa kun häiriköt iskee..

niin... minne voisin kirjoittaa sulle? haluun nyt jutella ja antaa sulle vinkkiä ja kokemuksia...?

En tiedä uskaltaako tänne sähköpostiosoitetta laittaa...olis kyllä ihan kiva jutella ja kuulla sun kokemuksia.

mulla on tuossa nimimerkki..voiohan laittaa viestin..yksityisen?

Kuulkaa nyt arvon leidit. Onhan teillä elämä hakusessa, mutta onko viimeinen oljenkortenne varattu mies, siis jolla on vaimo ja lapset. Haluatte viedä miehen ja jättää lapset ilman molempia vanhempia. Onhan se aivan perseestä täällä voivotella kuinka haluais rikkoa toisten perheen, haluais parisuhteen toista osapuolta ja pettää toista. Toivottavasti ymmärrätte mitä teette. Mitä jos itse olisit parisuhteessa ja lapsia ja lomia ja yhtäkkiä joku vieras käärme sukkuloisi teidän liittoon ??
Kasvakaa nyt oikeesti aikuisiksi.

Ollaan kyl aikuisia...ite en kyl ois ikinä kuvitellutkaan et sotkeutuisin siihen... näin vaan elämässä käy..ja totta puhuen, mietin mitä teen...ja en todellakaan haluaa jättää lapsia ilman perhettä...siks jätinkin sen...ja voit olla varma että kärsin todella paljon... ei ole helppoo... ei oo naurun paikka ja tässä tapauksessa ainut kelle on hyvä olla on se mies... !!! tunteille ei vaan voi mitään...

en juo...enkä polta...

ehkä koska joskus oon asunu muualla ku suomessa...anteeksi virheistä, mut pääasia et ymmärtää...! toivon kovasti et se palaa mun luokse vielä joskus... toivo elää.. ja en pysty syömään, nukkumaan enkä mitään muutakaan tehdä...:(((

Ota nyt ja nollaa vaikka se ei helppoa olekaan, unohda vaikka sekään ei ole helppoa. Ajattele onko se koskaan edes sua rakastanut ja se rakkaus on vaan ollut yksipuolista. Tiedän miehet, kun olen itsekin. Ne hakee vaan piristystä arkeen ja pientä jännitystä. On kiva käydä välillä painamassa vierasta ja todellakin painamassa, eli tyhjäämässä pussit. Sitä kerrotaan liirum laarumit että sais tulla vielä uudelleen painamaan.
On se piruvie ettette te naiset näe tosiasioita. Niin naiset ajattelee tunteella ja miehet munalla, näin se vaan on. Tuo mies sun on jo parasta unohtaa ja etsiä parempaa täkyä koukkuun, se on pelkästään käyttänyt sua hyväksi, jota tuskin voit edes käsittää, koska sulla on ollut tunteet pelissä ja miehellä olan takana perhe. Ota jo järki käteen ja unohda se hyväksikäyttäjä.

Sulla on varmasti vielä elämä edessä ja pian joku sanoo sun kainalossa, nuku hyvin kulta.

Se ei tarkota että vielä kyntäisit toisten peltoa, vaan omaa.

Aloittaja, ymmärrän paremmin kun hyvin miltä susta tuntuu. Mun salasuhteeni loppumisesta on vajaa 2 kk, ja nyt vasta alkaa vähän helpottaa. Aluksi en syönyt, mikään ei huvittanu, tuntu, että en ikinä enää voi ihastua. Kaikki tämä, vaikka ero ei tullu mitenkään yllätyksenä vaan osasin jopa odottaa sitä, oisin vaan halunnu vielä pitkittää. Nyt alkaa jo kaikki hyvät hetket vähitellen unohtua ja nousta pintaan kaikki turha odotus ja salailu. Nyt olen jopa jo osannut lopettaa toiveet yhteenpaluusta. Pidin hänestä kovin ja hänen ihana hymynsä näkyy silmissäni edelleen joka päivä. Joskus vielä tulee päivä, että mietin miten tyhmä olinkaan kun tuhlasin aikaani häneen.
Usko vaan, aika kyllä parantaa. Susta ei nyt tunnu siltä ja toisaalta tuntuu, että ei edes halua toipua, etkä rakastua uudelleen.
En ole ukkomiesten satuihin uskova tyttönen enää minäkään, 41 v, mutta tapasin kuitenkin ihmisen, josta pidin tosi paljon, eikä hän koskaan sanallakaan moittinut vaimoaan, eikä puhunut erosta. Ja silti pääsi pöksyihini.
Vanha totuus, sillä se lähtee, millä on tullutkin, pitää paikkansa myös sydänsuruissa. Mua helpotti ihan helvetisti pari panoa yhen tutun kanssa, hän tietenkin tiesi, missä mennään, että tarkoitus on vaan laastaroida mun särkynyttä sydäntä. Hänelle se kävi ja mua helpotti, win-win -tilanne.

Kun näin miehenä lukaisee näitä juttuja, ei voi kun ihmetellä teitä naisia. Varattujen miesten perään ruikutetaan ja väännetään heistä kättä vaimon kanssa. Lapsistakaan ei piitata. Syyksi sanotaan usein, ettei vapaita miehiä muka löydy. Kyllä löytyy. Yksinäisiä miehiä on paljon. Ja toisin kun väitetään, eivät kaikki suinkaan ole juoppoja ja mielenterveysongelmaisia (ja jos ovatkin, niin monasti yksinäisyys on heidät siihen ajanut). Taitaa olla naisilla vaan sellainen kilpailuvietti, että nauttivat kun saavat vietyä saaliin toiselta naiselta. Muutoin tuollaista järjettömyyttä on vaikea ymmärtää.

Jotain sairastahan tässä on, että joistakin miehistä joukko naisia suorastaan tappelee ja sitten osa miehistä riutuu yksinäisyydessä, kun ei kukaan huoli.

Kuten mainitsin jo, en voisi kuvitella että koskaan päädyn tähän...kaikki kävi niin nopeasti ja sattumalta... aluksi en tiennyt että sillä on perhe...tiesin vaan että on tyttöystävä, kuten se sanoi.. tiedän, että joskus pitää käyttää järkeä ja hyvin ajoissa kieltäytyä koko ihmisestä.. mutta nyt ei auta tämä voivoivottelu...tässä nyt ollaan ja piste.. sitä paitsi tämä mies on ainut joka herätti mussa todellakin paljon kovia tunteita...ja voit uskoo että on ollu vapaitakin miehiä..mut ei vaan nappanu...!...sinä miehenä voisit antaa vinkkiä miten mun pitää toimia..mitä mä nyt teen... oliks se oikeesti hyväksikäyttöä vai....