Muuan tutkija on äskettäin todennut, että suomalaiset antavat yhä useammin lapsilleen nimiä, joita ei ole (suomalaisessa) kalenterissa.
Mikä ihme siinä on, etteivät perinteiset suomalaiset nimet kelpaa? Joistakin nimistä tuntuu, että ne olisi annettu lemmikkieläimelle tai leikkikalulle, esim. nukelle.
Mistä tulee esimerkiksi nimi Jesse? Tavataanhan sitä Villin Lännen sarjoissa. Kyllä moni pikku- ja isompikin Jesse saa kyllästymiseen saakka kuulla olevansa Jesse James.
Eräässä perheessä taas tyttärelle oli annettu nimeksi Nea. Vanhemmat eivät luultavastikaan tienneet, että kreikan sanan "nea" merkitys on uusi. Uusihan se lapsi kiletämättä oli syntyessään
Mistä sellaisetkin nimet ovat tulleet, kuin Mira ja Jiri? Ei niillä ole mitään suomalaista pohjaa. Eräistä ulkolaisista nimistä ei edes tiedä, ovatko ne tytön vai pojan nimiä.
Eräässä perheessä oli kaksoissisaruksille annettu nimiksi Mimmi ja Lilli. Saivat sisarukset varmaan kuulla aika tavalla leikinlaskua nimistään.
Muuan nuorimies taas kantoi nimeä Timitri. Taustalla lienee ollut venäjän nimi Dimitrij, jonka asu oli suomalaistunut, ilmeisesti vanhempien sitä tietämättä.
Eräässä perheessä oli poikalapselle ehdotettu nimeksi Heppu, puolustellen nimeä sillä, että on olemassa Mimmikin, mutta onneksi viranomaiset estivät huvittavan nimen antamisen.
Nimen pitäisi olla mahdollisimman käyttökelpoinen. Sen tulisi olla helposti muistettava, ei kantajalleen mielipahaa aiheuttava, ja äänteellisesti helposti erottuva: esimerkiksi puheen virasta Marketta-nimi erottuu paljon helpommin kuin Nea.
Sen tärkein tarkoitushan on erottaa kantajansa muista. Ei ole kovinkan tavoiteltava tilanne, jossa - seurauksena kulloinkin vallitsevien muotinimien käytöstä - on paljon samanikäisiä samannimisiä. Tänäkin vuonna on moni pikkutyttö saanut ja saa Miss Suomen etunimen.
Nimen pitäisi olla erottava, mutta ei kummallinen.
Kannattaa sanoa kaikille vanhemmille, että uskaltaisivat antaa lapselle perinteisiä suomalaisia nimiä, jotka sopivat suomalaisen sukunimen yhteyteen. Nimiasioissa on paras pysyä turvallisella maaperällä. Lapsihan joutuu useimmiten kantamaan nimeään koko ikänsä.
Ei nimi tunnetusti pahenna, varsinkaan kun sitä itse ei ole valinnut, mutta harmia siitä voi olla. Nimen antajathan, ts. vanhemmat, voivat siitä joutua outoon valoon.
Mikä ihme siinä on, etteivät perinteiset suomalaiset nimet kelpaa? Joistakin nimistä tuntuu, että ne olisi annettu lemmikkieläimelle tai leikkikalulle, esim. nukelle.
Mistä tulee esimerkiksi nimi Jesse? Tavataanhan sitä Villin Lännen sarjoissa. Kyllä moni pikku- ja isompikin Jesse saa kyllästymiseen saakka kuulla olevansa Jesse James.
Eräässä perheessä taas tyttärelle oli annettu nimeksi Nea. Vanhemmat eivät luultavastikaan tienneet, että kreikan sanan "nea" merkitys on uusi. Uusihan se lapsi kiletämättä oli syntyessään
Mistä sellaisetkin nimet ovat tulleet, kuin Mira ja Jiri? Ei niillä ole mitään suomalaista pohjaa. Eräistä ulkolaisista nimistä ei edes tiedä, ovatko ne tytön vai pojan nimiä.
Eräässä perheessä oli kaksoissisaruksille annettu nimiksi Mimmi ja Lilli. Saivat sisarukset varmaan kuulla aika tavalla leikinlaskua nimistään.
Muuan nuorimies taas kantoi nimeä Timitri. Taustalla lienee ollut venäjän nimi Dimitrij, jonka asu oli suomalaistunut, ilmeisesti vanhempien sitä tietämättä.
Eräässä perheessä oli poikalapselle ehdotettu nimeksi Heppu, puolustellen nimeä sillä, että on olemassa Mimmikin, mutta onneksi viranomaiset estivät huvittavan nimen antamisen.
Nimen pitäisi olla mahdollisimman käyttökelpoinen. Sen tulisi olla helposti muistettava, ei kantajalleen mielipahaa aiheuttava, ja äänteellisesti helposti erottuva: esimerkiksi puheen virasta Marketta-nimi erottuu paljon helpommin kuin Nea.
Sen tärkein tarkoitushan on erottaa kantajansa muista. Ei ole kovinkan tavoiteltava tilanne, jossa - seurauksena kulloinkin vallitsevien muotinimien käytöstä - on paljon samanikäisiä samannimisiä. Tänäkin vuonna on moni pikkutyttö saanut ja saa Miss Suomen etunimen.
Nimen pitäisi olla erottava, mutta ei kummallinen.
Kannattaa sanoa kaikille vanhemmille, että uskaltaisivat antaa lapselle perinteisiä suomalaisia nimiä, jotka sopivat suomalaisen sukunimen yhteyteen. Nimiasioissa on paras pysyä turvallisella maaperällä. Lapsihan joutuu useimmiten kantamaan nimeään koko ikänsä.
Ei nimi tunnetusti pahenna, varsinkaan kun sitä itse ei ole valinnut, mutta harmia siitä voi olla. Nimen antajathan, ts. vanhemmat, voivat siitä joutua outoon valoon.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jokseenkin kaikki nimet ovat lainaa. En nimeäisi poikaani Väinöksi tai Ilmariksi, olkoot ne kuinka supisuomalaisia tahansa. Omien vanhempieni ja isovanhempieni ristimänimistä löytyy mm. Emil, Sofia, Brynolf, Olga, Abram... tämäkö suomalaista perinnettä? Ja kaikki he olivat ehdottoman suomalaisia, kotoisin Savosta ja Karjalasta.
väinö ja ilmari on kauniita ja ponnekaita nimiä.
j.karjalaisenkin pojan nimi on väinö, hyvin sopii pikkuiselle pellavapäälle!
Onhan minulla pari poikaa perheessäni, mutta nimiä ei ole valittu kalevalaisin perustein. Väinö ja Ilmari ovat kelpo nimiä, samoin Tapio ja Ukko ja mitä niitä suomalaisesta perinteestä löytyykään. Onneksi vaihtoehtojakin on! J. Karjalainen muuten on näitä esikoiseensa hullaantuneita kulttuuripersoonia, joissa on yleisöllä kestämistä. Jari Tervokin höpsähti täysin ja leperteli Kallestaan kokonaisen kirjan verran. Jii sentään ymmärsi lopettaa riimiteltyään kolmeminuuttisen laulun.
Olipa kerran kolme pikkusisarta, Olka, Aina ja Hilja.
Olkaa aina hiljaa, komensivat äiti ja isä, tyttöjensä liian riemukkaita leikkejä.
Suomussalmen Korpikirjailija ehti kirjallisen tuotantonsa ja muun vaikuttamisensa ohella laatia myös lapsia useammankin naiseläjän kanssa. Nimien annossa on havaittavissa tietynasteista mielikuvitusrikkautta!
"Ilmari Kiannon lasten nimet
ovat aikanaan herättäneet paljon huomiota ja huhut ovat vääristäneet totuutta.
Tässä autenttiset tiedot:
A-sarja:
1. Kalevi
2. Salmi Talvikki Cecilia
3. Orvokki Helmi Simpukka
4. Otso Tähtivalo
5. Veijo Virmo Imatro
6. Jormo Gabriel Sotavalta
7. Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka
8. "Kaarina" (adoptoitu pois)
B-sarja
1. Sorjo Uolevi Sotaprinssi
2. Marjatta Iltatähti
3. Raida Tsikko Tellervo
C-sarja
1. Raija-Liisa Rakel"
http://www.kolumbus.fi/kansi.kianto/perhesuhteet.html
v. -96 laitoin tyttärelleni nimen Nea-Sofia. Nykykreikkaa opiskelleena halusin antaa tyttärelleni nimen, jolla olisi joku optimistinen ja hyvä merkitys. Siitä nimi Nea-Sofia= Uusi Viisaus :-)))))
Minä annoin veneelleni nimeksi Idonea. Latinan idoneus, idonea = sopiva, passeli, käypäinen,...
Meidän tyttärestämme tuli Pali Aamu Tehni.
... periytyvää tapumusta sorakielisyyteen?
Aloittaja toteaa useammassa kuin yhdessä esimerkeistään, etteivät vanhemmat varmaankaan tienneet lapselle antamansa nimen taustaa tai merkitystä. Erittäin outo näkökanta ja räikeän perusteeton annetuissa esimerkeissä. Nimien taustathan ovat ilmiselvät ja jos eivät ole, pappi on varmaan ne kertonut.
En myöskään ymmärrä, miksi useat esimerkeistä on nostettu esimerkeiksi. Aloittaja ei perustele, vaan antaa ymmärtää perustelevansa.
Ketju on aloitettu yli 5 vuotta sitten. Mahtaako aloittaja enää edes muistaa koko juttua?
Ennen oli aika yleistäkin, että lapselle annettiin nimi syntymäpäivän mukaan. Esim. äitini nimi on Inkeri, koska sattui syntymään Inkerin nimipäivänä. Isäni viisasteli joskus, että onneksi hänelle ei käynyt näin: 1920-luvulla hänen syntymäpäivänään kalenterin mukaan juhli nimipäiväänsä Polykarpus.
Kunnianarvoisat Uuno ja Väinö saivat jossain vaiheessa hölmön leiman. Silloin suosikkinimiä olivat mm. Mika ja Jani. Eräs pakinoitsija nousi puolustamaan uunoja ja väinöjä, ja kertoi siitä lähtien tuhahtavansa jonkun hölmöiltyä: "On siinä kans yks mikajanipetteri!".
1960-luvun lopulla muutti Pohjois-Karjalasta eräs neito monien muiden tavoin töihin Ruotsiin. Tapasi siellä algerialaisen miehen, eli jonkinlaisessa avoliitossa, ja palasi sitten kotiin persläpi käsivarrella. Tytön nimi herätti kotiseudulla hilpeyttä: Fatima Mäkärainen.
Pentti Haanpää teki eräässä jutussaan pilaa Erkistä. Yksitotinen ja tyhmähkö sotamies oli "varsinainen erkki, oikein erkkien erkki".
Entisen puutavarayhtiön, Hj. Peura Oy:n, omistaja sai vanhoilla päivillään kauan kaipaamansa pojan. Ns. kansanmiehenä hän julisti firmansa tukkijätkille kilpailun sopivammasta nimestä. Pojasta tuli Jalo Peura.
Hupipuolelta löytyy kaikenlaista, sisarukset Anu ja Per Saukko vain mainitakseni.
Kirjoitin tälle palstalle lähemmäs viisi vuotta sitten seuraavan viestin, johon en ole saanut vieläkään vastausta:
»Osaakohan kukaan paikallinen kertoa, onko seuraavassa, vuosikymmenien takaisessa tarinassa totuuden siementä? Itse olen "asunut" Haminassa vain kolmisen kuukautta, ja siitäkin on turkasen pitkä aika.
Tarinan mukaan Haminassa eli (satamatyömies, ahtaaja?) mies sukunimeltään Pullo. Hänelle syntyi poika. Ylpeä isä löi työkavereittensa kanssa melkoisesta summasta vetoa, että pojan nimeksi tulee Jallu. Niinpä sitten tulikin - Jallu Alvari Pullo. Kaverit joutuivat vetonsa maksamaan, ja se olikin useamman jallupullon hinta!
Poika sitten varttuessaan otti käyttöön toisen etunimensä: hän esittäytyi nimellä Alvari Pullo. Sillä seurauksella, että miestä alettiin kutsua Allu Pulloksi.
Tarua vai totta?»
Mikkelin Kilpa-Veikkoja on edustanut seiväshyppelehtijätär nimeltä Miina Kenttä. Tytön isä on kuulemma Intin kapiaisia.
En tiedä, urheileeko tytön velipoika ja mikä hänen mahdollinen lajinsa on. Hänen nimensä on joka tapauksessa Dennis Kenttä.
Verkkokauppa Com.
Suomi24? Olsi hyvä nimi.
Tämä on ainakin totta. Tyrrttäreni oli kymmenkunta vuotta sitten Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Koulun oppilaskunnan puheenjohtajana oli Miina Harava.
Meni tunteisiin kun oon nea
Olisi hienoa jos oma etunimi olisikin Julius Caesar Nero Claudius Caligula.
Venäläistämisaika toi vastapoolinaan kiihkosuomalaisuuden. Itsekin olen jo vanha, joten isoisäni eli näihin aikoihin. Hän oli kansakoulunopettaja ja tulinen kiihkosuomalainen, myös välit poikki isänsä kanssa. Antoi lapsilleen aitosuomalaiset nimet: 1. Tarmo Tapio, 2. Veli Osmo Ilmari, 3. Irja (muita en tiedä), 4. Heimo Kaleva Kaukovalta, 5. Sirkka Impi Ihannelma, 6. Jorma Tenho Nyyrikki.
Tuskinpa aloittaja enää seuraa palstaa, muuten olisi kyllä miettimistä, voiko suomalaisuuden ihaileminen mennä överiksi.