Alkuräjähdysteorian virhe on olettaa aineen pysyvän paikallaan suhteessa laajenevaan avaruuteen, jolloin tarvitaan ylimääräinen/ylimääräisiä ulottuvuuksia joita ihmisen on mahdoton ymmärtää. Mikä tietysti on ymmärrettävää koska noita ulottuvuuksia ei ole olemassa.
Sen sijaan kaiken aineen huima liike kohti laajempaa avaruutta ja näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolista jättimäistä massa, joka vetää meitä tasaisesti itseään kohti lähes valonnopeudella.
Näin oma aikamme on suhteellisesti hidastunutta ja meidän valomme siis liikkuu huomattavasti lyhyemmän matkan mitä kaikki aine, itse valonlähteet eli tähdet, planeetat, me ja myös valo oman meidän havaitseman liikkeen lisäksi liikkuu kohti laajempaa avaruutta.
Näin koko näkyvän maailmankaikkeuden aine liikkuu suhteellisen samanaikaisesti laajempaan avaruuteen, jolloin valon yleinen punasiirtymä selittyy ilman ylimääräisiä ulottuvuuksia.
Sen sijaan kaiken aineen huima liike kohti laajempaa avaruutta ja näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolista jättimäistä massa, joka vetää meitä tasaisesti itseään kohti lähes valonnopeudella.
Näin oma aikamme on suhteellisesti hidastunutta ja meidän valomme siis liikkuu huomattavasti lyhyemmän matkan mitä kaikki aine, itse valonlähteet eli tähdet, planeetat, me ja myös valo oman meidän havaitseman liikkeen lisäksi liikkuu kohti laajempaa avaruutta.
Näin koko näkyvän maailmankaikkeuden aine liikkuu suhteellisen samanaikaisesti laajempaan avaruuteen, jolloin valon yleinen punasiirtymä selittyy ilman ylimääräisiä ulottuvuuksia.
Vastaukset 113
Vanhimmat
www.tiede.net keskusteluissa
maailmankaikkeuden toimintatapa savolaisittain ilmaistuna,
Jukterin 8 8 ruutua tai kirjoita hakuun Jukteri ja saat aiheet joihin olen osallistunut tai aloittanut.
http://www.tiede.net
Tiede.net keskusteluissa minulla oli ajatus jossa yhden tähden massainen musta aukko syöksyi galaksin keskustan jättimäiseen mustaan aukkoon ja se repeytyi siellä jne.
Tuo ajatus oli lapsellinen ja Kosh opetti kärsivällisesti näitä juttuja ja viimein myönsin silloisen ajatuksen olevan susi.
Totesin sitä ennen olevani lapsi tieteen parissa ja alkuräjähdysteorian olevan keisari alasti.
Silloisesta ajatuksestani sanoin siinä olevan ne lampaat, joiden villasta keisarille voisi ommella vaatteet.
Niinhän siinä sitten kävi, että itsehän ne vaatteet piti ommella ja nuo vaatteet ovat nyt näissä viesteissä luettavissa.
Oli tämä ajatus sitten toimiva tai ei, niin tiede.net keskustelupalstalle kiitos siitä ettei sinne tarvinnut rekisteröityä.
Kiitokset kuuluvat myös Koshille, Arlalle, Arkokselle, Bosonille ja monelle muulle keskusteluihin osallistuneelle.
Onnelliset ihmiset ovat huonomuistisia vai olivatko huonomuistiset onnellisia no, en nyt muista.
Ihminen, viisas eläin herää puolet elämästään herätyskelloon ja toivoo nukkuvansa lopun puolikkaan elämästään herätyskelloon asti.
Aikoinaan keksittiin keksintöjä ja vieläkin, että päästäisiin helpommalla.
Nykyisin esim. suomessa 200 kansanedustajaa yrittää keksiä kaikille lisää töitä.
Milloin olemme niin viisaita ja varakkaita, että voimme nukkua aamulla pitkään ja voimme antaa lastemmekin nukkua aamulla pitkään?
Kyllä nykyisellä teknologialla pitäisi saada oleellinen lyhyemmälläkin työpäivällä!!!???
Piirrä ruutupaperille kahdeksan ruutua kiinni toisiinsa vaakasuoraan ja niiden yläpuolelle toiset kahdeksan ruutua kiinni alla oleviin.
Sitten jaat yläpuolella olevat ruudut neljään osaan ja sitten ylimmäiset pienet ruudut taas neljään osaan jne.
Sitten ajattelet energiakeskittymän huimaan liikkeeseen ylöspäin, niin että se ei ehdi ohjautua yhtä monen avaruuden silmukan alueelle, vaan useampien ja pienempien silmukoiden alueelle, jolloin sen sisään ilmestyy tilaa niin ettei se laajene ulospäin. ALKUHUMAUS.
Kunnes aine syntyy, aine jonka aineen kokoluokka on astetta pienemmän aineen kokoluokkaa, jolloin se ehtii ohjautua saman kokoisen avaruuden alueelle.
Nyt siis ajattelet galaksijoukon jonka kokoa tässä kuvaa kahdeksan avaruuden silmukkaa, vaikka oikeasti silmukoiden määrä on miljardi potenssiin miljardi tai jotain sinne päin.
Tuo galaksijoukko siis ohjautuu yhtä monen silmukan alueelle, jolloin huomaat avaruuden laajentuvan niin ettei se laajene ulospäin.
Nyt ymmärrät miten avaruus laajenee niin ettei se laajene ulospäin.
Ja selityshän oli se kaiken aineen huima LIIKE kohti laajempaa avaruutta.
Ajatellaanpa avaruusalus joka liikkuu lähes valonnopeudella tai pistetään paremmaksi, valonnopeudella, jolloin tuon aluksen sisällä olevasta lampusta lähtenyt valo onkin pysähtynyt.
Kuitenkin tuo alus, lamppu ja pysähtynyt valo liikkuvat tuolla valonnopeudella.
Eli valonnopeus on hyvin suhteellinen asia.
Kun näkyvän maailmankaikkeuden kaikki aine liikkuu huimalla vauhdilla, on tuo liike paljon nopeampi kuin meidän havaitsemamme valon liike.
Eli kun valonlähteet, tähdet itse ovat kaiken aineen huimassa liikkeessä on aika sikäli hidastunut, että tähtiemme valo liikkuu huomattavasti lyhyemmän matkan meidän havaitsemaa liikettä mitä valokin liikkuu oman liikkeensä lisäksi kaiken muun aineen mukana kohti laajempaa avaruutta.
Näin kaikki näkyvän maailmankaikkeuden valon fotonit siis pienenevät suhteessa koko avaruuteen, harvenevat, jolloin valo venyy eli punasiirtyy.
Ja näin valon yleinen punasiirtymä selittyy ilman ylimääräisiä ulottuvuuksia.
Tästä taas seuraa se, että näkyvän maailmankaikkeuden aine on liikkunut miljardeja kertoja näkyvän maailmankaikkeuden halkaisijan verran siitä kun nyt kaukaisin meidän havaitsema valo lähti liikkumaan meitä kohti.
Tuo valo siis on liikkunut saman aikaisesti meitä kohti noin 13,3 miljardia meidän valovuotta ja sen lisäksi miljardeja kertoja pitemmän matkan kohti laajempaa avaruutta, jolloin se on joutunut laajempaan ja laajempaan avaruuteen ja näin se on venynyt eli punasiirtynyt.
Aurinko saavuttaa aineen maksiminopeuden noin 11 vuoden välein, jolloin se ei ehdi ohjautua yhtä monen/vähän avaruuden silmukan alueelle, vaan humahtaa useampien silmukoiden alueelle ja siitä tila sen sisään tasaisesti niin ettei se laajene ulospäin.
Seurauksena mm. auringon pilkut.
Kun aurinkokuntaa ajattelee pyörteenä jonka keskus aurinko on ja tuon pyörteen huima liike kaiken aineen mukana on 90 astetta "alaspäin" planeettojen muodostamasta tasosta.
Niin silloin aurinko saadessaan tilan tasaisesti sisäänsä jarruttaa aavistuksen vauhtiaan ja nousee planeettojen muodostamaan tasoon nähden hieman ylemmäksi kuin ennen tilan ilmestymistä.
Samalla se jarruttaa planeettojen vauhtia ja saa ne heijjaamaan.
Myöhemmin myös planeettojen sisään ilmestyy tilaa yks kaks ja myös ne jarruttavat vauhtiaan, jolloin aurinko siirtyy tasoon nähden hieman alemmaksi.
Tässä siis vastaus planeettojen ratatasojen vaihteluun, niiden heijjaamiseen ja auringon jojomaiseen liikkeeseen suhteessa planeettatasoon.
Kun aurinko saavuttaa aineen maksiminopeuden, se ei ehdi ohjautua saman kokoisen avaruuden alueelle, vaan se humahtaa useampien ja pienempien avaruuden saippuavaahtomaisen verkostoston silmukoiden alueelle, jolloin sen sisään ilmestyy tilaa pienen pieninä kuplina.
Nuo kuplat täyttyvät auringon aineella ja sen jälkeen jäähtyneempi aine ohjautuu virtauksiin jotka ovat menossa alaspäin. Tuollaisen virtauksen vauhti kiihtyy ja sen yläpuolelle auringon pinnalle ilmestyy monttu.
Kun tuollainen monttu täyttyy sen viereisellä aineella syntyy auringon pilkku.
Kun jupiterin sisään ilmestyy tilaa pienen pieninä kuplina tasaisesti, täyytyvät nuo kuplat kaasulla.
Nuo pienen pienet kaasukuplat ovat viileämpiä kuin muu jupiterin nestemäinen kaasu ja näin ne ohjautuvat alaspäin ja kuumenevat alhaalla noustakseen pintaan kaikki samasta paikasta.
Arvatkaa mistä kohtaa?
Saturnuksen kaasu on oleellisesti erilainen kuin jupiterin ja niinpä tila joka ilmestyy sen sisälle kerran 30 vuodessa aiheuttaa nopeammin häviävän ilmiön kuin jupiterissa.
Käy lukemassa.
http://cc.oulu.fi/tati/planetology/atm/atm06.html
http://cc.oulu.fi/tati/planetology/atm/atm08a.html
http://cc.oulu.fi/tati/planetology/atm/atm09.html
Käsittääkseni näitä ilmiöitä ei ole pystytty aikaisemmin selittämään hyvin.
Ajatukseni mukainen tilan ilmestyminen tasaisesti yks kaks pienen pieninä kuplina niin ettei kyseinen taivaankappale laajene ulospäin selittää ilmiöt, kun kyseinen taivaankappale alkaa tilan ilmestymisen jälkeen vetäytymään saman kokoisen avaruuden alueelle.
Tosin jupiter ei ehdi vetäytyä ennen seuraavaa tilan ilmestymistä ja näin tuo jatkuva myrsky siis selittyy.
"vaan se humahtaa useampien ja pienempien avaruuden saippuavaahtomaisen verkostoston silmukoiden alueelle"
Omaa keksintöä?
Kyllähän tätä on tullut veivattua jo jokunen aika.
18.9.2003 olin jo lähellä ja sitten eksyin jäljiltä kunnes helmikuun lopulla ajatus löytyi.
Kun aineen pienimmät hiukkaset liikkuvat tuota avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston pintoja pitkin, emme voi ennustaa pienimpien hiukkasten paikkaa.
Tiedämme sen olevan oman sumuverhonsa sisällä, mutta koska tuo verkosto on epäsymmetrinen, ei paikkaa voi ennustaa.
Näin meillä on kaiken teoria.
Ei pienene.
Aine ohjautuu saman kokoisen avaruuden alueelle, eli aine on aina saman kokoinen suhteessa avaruuden silmukoiden kokoon.
Kun aine joutuu avaruuteen, jossa noita avaruuden silmukoita on enemmän ja enemmän, aine pienenee suhteessa koko avaruuteen. Aine ei kuitenkaan pienene suhteessa noiden avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston silmukoiden kokoon nähden ja näin fysiikka pelaa koko ajan samalla tavalla.
Mitä odotat "kaiken"teorialta? Pelkkää rakenteen ratkaisemista? Tutustupa huviksesi ,vaikkapa netissä, aiheeseen fraktaalit.
Fraktaaleilla on yhtenä ominaisuutena se, että vaikka sitä suurenneltaisiin äärettömyyksiin, toistuu aina sama rakenne. Kun opit hallitsemaan fraktaalimatematiikan, voit luoda mallin silmukoillesi, tai etsiä jo sitä muistuttavan fraktaalin. Fraktint -niminen freewareohjelma sisältää muutamia työkaluja fraktaaleiden muokkaamiseksi. Luo omasi ja katso miten se toimisi. Teoriassasi on vielä paljon paranneltavaa ja alku on hämärän peitossa, joten aloita "puhtaalta pöydältä, tyhjästä ja päädy malliin, joka VOI kuvata ajattelemaasi avaruutta".. Mutta "kaiken"teoriasta: sen pitää todella olla "kaiken"teoria ja selittää monia muitakin ilmiöitä, kuin vain yhden tyypin, toisiaan muistuttavien maailmankaikkeuksien "jatkumoita", joita nyt on pyöritelty monissa keskusteluissa.
"Yksinkertaisuus on valttia, mutta ei välttämättä ihmisessä."
Aloitin kehittelemään alkuräjähdysteorialle vaihtoehtoa, koska en hyväksy ajatusta ulottuvuudesta, josta emme tiedä mitään.
Historia toistaa itseään, koska nykypäivän tähtikupoli on ylimääräiset ulottuvuudet, joita tarvitaan kun oletetaan kaiken aineen pysyvän PAIKALLAAN kuten aikoinaan maakeskisesti ajatelleett virheellisesti olettivat maan pysyvän PAIKALLAAN.
Maapallon LIIKE selitti taivaankappaleiden liikkeet ja kaiken aineen huima LIIKE kohti laajempaa avaruutta selittää "kaiken".
Siis alkuräjähdysteoria olettaa aineen pysyvän paikallaan suhteessa laajenevaan avaruuteen.
Ja oikeastihan kaikki aine on huimassa liikkeessä kohti laajempaa ja laajempaa avaruutta.
Myös valo värähtelee liikkuessaan tuota avaruuden verkostoa pitkin ja sehän siis liikkui kaiken aineen mukana laajempaan avaruuteen huomattavasti pitemmän matkan kuin mitä saman aikaisesti meidän havaitsemaa liikettään, jolloin valon fotonit siis pienenvät suhteessa koko avaruuteen, jolloin valo venyy eli punasiirtyy.
Ainehan ei siis pienene suhteessa noihin avaruuden verkoston silmukoihin, vaan aine pienenee saman verran kuin nuo silmukat, jolloin noita avaruuden verkoston silmukoita jää galaksijoukkojen väliin koko ajan enemmän ja enemmän aineen ohjautuessa saman kokoisen avaruuden alueelle, eli yhtä monen silmukan alueelle.
Jos aine pysyisi paikoillaan tuollaisessa avaruuden saippuavaahtomaisessa verkostossa värähtelisi valo huomattavasti vähemmän liikkuessaan tuollaista verkostoa pitkin, koska tuon verkoston silmukoiden koko on niin pieni.
(paikoillaan pysyminen on muutenkin mahdottomuus, kaikki perustuu LIIKKEESEEN)
Kun valo kuitenkin liikkuu sekä omaa meidän havaitsemaa liikettään tuota verkostoa pitkin ja sen lisäksi huomattavsti pidemmän matkan samassa ajassa kaiken aineen liikettä niin silloin tuo isompi liike havaitaan valon värähtelynä.
Tämä selittää myös sen, että valo värähtelee leveämmäin kuin mitä silmukoiden koko on.
Kun aine syntyi oli se jo valmiiksi ryhmittynyt saippuavaahtomaisesti, koska yhden tähden massaisen mustan aukon, energiakeskittymän syöksyessä miljardien tähtien kokoisen jättimäisen mustan aukon sisään liikkui se pitkin tuon avaruuden verkoston pintaa ja joutui siis niin nopeasti laajempaan avaruuteen ettei ehtinyt ohjautua saman kokoisen avaruuden alueelle, vaan sen sisään ilmestyi tilaa räjähdyksen omaisesti niin ettei se laajentunut ulospäin.
Aineen kokoluokaksi muodostui astetta pienemmän aineen kokoluokka, jolloin yhden tähden jäännöksistä syntyi kokonainen uusi maailmankaikkeus.
Ja ajan kanssa.
Energiakeskittymän vauhti todellakin kiihtyy jättimäisen mustan aukon sisällä hetkessä niin paljon ettei se ehdi ohjautua yhtä monen avaruuden silmukan pintoja pitkin vaan ohjautuu useampien ja pienempien silmukoiden alueelle, jolloin aine on syntyhetkellään jo valmiiksi ryhmittynyt saippuavaahtomaisesti ja erillisiksi galaksi vauvoiksi.
Noiden silloisten avaruuden silmukoiden koko on nähtävissä tänä päivänä galaksien muodostamien nauhamaisten ketjujen muodostamista saippuavaahtomaisista kuplista/silmukoista, siten että noiden silmukoiden koko oli tuollainen sillä hetkellä kun energiakeskittymän vauhti oli vielä kiihtyvä ja itse keskittymästä syntyi erillisiä energiakasaumia, joista myöhemmin siis syntyivät galaksit.
Kaikki maailmankaikkeutemme aine siis edelleen liikkuu tuollaista verkostoa pitkin huimalla vauhdilla kohti laajempaa ja vielä pienemmän avaruuden silmukan avaruutta.
Silmukoiden koko on pienen pienen pieni ja kun valokin siis liikkuu värähdellen tuon verkoston pintoja pitkin, ei tuota verkostoa pysty havaitsemaan.
Kun aine pienenee samassa suhteessa noiden silmukoiden kanssa liikkuessaan huimalla vauhdilla kohti pienempien ja pienempien silmukoiden avaruutta ja nuo silmukat itsessään ovat esim. vetovoiman välittäjiä niin silloin aineen pieneminen suhteessa koko avaruuteen ei ole ongelmallinen.
Unen tarve johtuu ajatukseni mukaan siitä kun aivojenkin pienimmät hiukkaset liikkuvat tuon verkoston pintoja pitkin ja aivoja käytettäessä ne eivät pääse liikkumaan, soljumaan, virtaamaan vapaasti ja näin aivot väsyvät.
Unitilassa nuo hiukkaset lepäävät ja soljuvat rennosti pitkin avaruuden verkoston silmukoiden pintoja.
Kun maapallo saavuttaa aineen maksiminopeuden, jolloin se ei ehdi ohjautua saman kokoisen avaruuden alueelle, vaan sen sisään ilmestyy tilaa yks kaks pienen pieninä kuplina. maapallon keskustaan ilmestyneet kuplat täyttyvät, jolloin niistä syntyy metaanikaasukuplia.
Nuo metaanikaasukuplat yhtyvät toisiinsa ja purkautuvat yhdessä aika ajoin bermudan kolmion alueella.
Entäpä mitä tapahtuu tilalle joka ilmestyy lähelle maapallon pintaa.
Vuoden 1968 olympialaisten aikaan oli auringon pilkkujen maksimiaika.
Laajeniko avaruus niin, että maapallon pinta putosi esim. metrin alemmaksi juuri sillä hetkellä kun Beamon oli hypyssään liikkeellä, jolloin hän sai tuntuvan edun ja lensi pidemmälle kuin kukaan ennen?
890 cm. pituushypyssä tuohon aikaan on hurja hyppy, jota ei pystytty parantamaan vasta kuin huimassa pituushyppykisassa vuonna 1991, joka muuten sattui myös auringon pilkkujen maksimi aikaan.
Liikuttavatko autistiset ihmiset itseään heijjaamalla, koska pystyvät aistimaan tuon avaruuden verkoston ja onko heidän olonsa parempi kun he heijjaavat itseään ja aistivat näin tuon verkoston, jota pitkin kaikki aineen pienimmät hiukkaset liikkuvat?
Syntyvätkö syöpäsolut kun tapahtuu jokin häiriö solussa sen liikkuessa kaiken aineen mukana huimaa vauhtia kohti laajempaa avaruutta ja pienempiä avaruuden silmukoita kohti?
Entäpä uudet virukset tai bakteerit?
Entäpä muut mielenterveys ongelmat?
Hei vaan Jukteri.
Lienee parempi, että paneudut ihan omiin mielenterveysongelmiisi. Oikeasti Jukka Petteri, tämä ei ole enää sivustaseuraajastakaan hauskaa. Ilmaisen oman syvän huolestuneisuuteni. Hae hoitoon. Teillä on siellä hyvä sairaala näitä juttuja varten.
Moi reps.
Eipä ole sinusta kuulunut vähään aikaan.
Puhuit jotakin jukteri nettisivuista.
Tässäpä lisää aineistoa.
Älä ole huolissasi minusta, olen fyysisesti huippukunnossa.
Huiman liikkeen kunnioittaminen omalla liikkumisellani kuuluu päivittäiseen ohjelmistoon.
Hei vaan Jukteri.
Sivut valmistuvat sitten jossain vaiheessa, kunhan tässä jaksaa koodata.
En olekaan sinun fyysisestä kunnostasi huolissani, lähinnä vetoan syvästi sinua kunnioittamaan myös mentaalista puoltasi. Mielestäni tämä asia ei ole nyt tolalla.
Voin erinomaisesti.
Olen myös valmis toteamaan ajatukseni olevan mahdollisesti huuhaata.
En kylläkään vielä, sillä se mielestäni pesee alkuräjähdysteorian mennen tullen.
Ilman säännöllistä hikoilua ja hengästymistä tällaisten juttujen mietiskely voisi olla joillekin vaarallistakin henkisesti.
Mielestäni ihmisten pitäisi käyttää aivojaan muuhunkin kuin rutiineihin.
Itse aion elää pitkän ja terveellisen elämän.
Ps. Tuntui kuitenkin ihan mukavalta, että olit huolissasi.
Hyviä kesiä.
Ai niin, ja Ruotsihan voittaa jalkapallon EM-kisat.
Joillakin ihmisillä iho oireilee koruista, allergisoidutaan tietyille metalleille.
Eli ihon aineen pienimpien hiukkasten liike pitkin noita avaruuden verkoston silmukoiden pintoja pitkin häiriintyy kun käytetään jotakin korua riittävän pitkä aika.
Nuo aineet, jotka vaikuttavat aivojen pienimpien hiukkasten liikkumiseen noita avaruuden silmukoiden pintoja pitkin ja se miten ne vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen on selvillä.
Myös se on tiedossa, ettei noita riippuvuuden aiheuttavia aineita kannata käyttää ainakaan ennenkuin aivot ovat kehittyneet kokonaan.
Mutta voimmeko hyötyä näiden aineiden ongelmakäytön tiimoilta siitä, että tiedämme aineen liikkuvan huimaa vauhtia avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston silmukoita pitkin?
Ainakin krapulan voi välttää sillä että juo paljon alkoholitonta ennen kuin menee nukkumaan.
Alkoholihan kuivattaa ja sehän on selvää, että päänsärkyhän siitä seuraa kun aivojen hiukkaset joutuvat liikkumaan kuivina pitkin tuota verkostoa.
AIDS 1984
Hullu lehmä 1993
SARS 2003
Ovatko nämä kaikki syntyneet avaruuden laajentuessa hyppäyksen omaisesti, jonka seurauksena aurinkoon mm. syntyy auringon pilkut jne.
Mitä löydämme noin 2013 tienoilla?
Eli muutama vuosi auringon pilkkujen ilmestymisen jälkeen.
Tulevaisuuden horoskooppi kalenteri saattaa olla jotakuinkin sellainen jossa 111 vuotta jaetaan kymmeneen sukupolveen ja nuo sukupolvet jaetaan kymmeneen eri tyyppiin ja nuo tyypit jakautuvat 12 eri merkkiin.
Näin siksi, koska vuodenajalla on oma merkitys, aineen kiihtyvyys aurinkokunnassa jakautuu 11,1 vuoden jaksoihin ja maapallo on 111 vuoden välein suurinpiirtein samalla paikalla kuin viimeksi tuolla kohtaa radalla ollessaan oli auringon pilkkujen maksimi.
Eli tuolloin avaruus laajeni hyppäyksen omaisesti maapallon ollessa samassa paikassa radallaan.
Avaruuden laajeneminen hyppäyksittäin siis tapahtuu 11,1 vuoden välein ainakin auringolle ja ilmeisesti myös maapallolla.
Olen antanut kyseiselle ajatukselle nimeksi RAUHAN HELMI
Ensimmäinen ihmiskunnan kosmologinen löytö/helmi oli se kun oivallettiin maan pallomainen muoto ja sen oma liike auringon ympäri.
Sen minkä teemme toisillemme, teemme itsellemme.
Olemme yhtä ja näin ollen kaikki uskonnot ovat oikeassa.
Voisivatko uskonnot kääntää kelkkaansa ja alkaa virrata yhteiseen virtaan, jossa kunnioitetaan elämää ja aineen huimaa liikettä kohti laajempaa avaruutta omalla liikkumisella?
Tuo huima liikehän on nimenomaan elämän mahdollistava tekijä.
Täytyypä myöntää, että paneutunut olet asiaan, kun näin hyvin pystyt tekstiä ulostamaan.
Kuitenkin ehkä olisi silti parempi, että keskittyisit johonkin ihan muuhun asiaan. Koita olla vaikka ihan paikallaan vähän aikaa ja miettiä, että mitä kaikkea tällekin palstalle olet ehtinyt kirjoittaa.
käyt sitten muilla palstoilla mainostamassa juttuas kun et täällä alasta kiinnostuneiden keskuudessa saa keskustelua aikaiseksi, oletkos sitä mieltä että chat palstalaiset on kaikki niin hulluja että tulevat tänne kirjoittelemaan.....minun lisäkseni
voisit kyllä käydä erikseen sen Siman pyytämässä tänne, niin vähän siellä meilläpäin rauhoittuisi
Neljän terveellisen jutun kerhon jäsenet harrastavat naurua, seksiä, avantouintia ja kerhon terveysjuoman nauttimista.
Eri värisistä kerhon vöistä, joita saa yhdistelemällä kyseisiä terveellisiä asioita saa tietoa ensi kerralla. Nyt aika vähissä.
Hyvä, että naurattaa.
Neljän terveellisen jutun kerhon jäsenille myönnetään vihreä vyö jos harrastaa avantouintia, seksiä, naurua tai nauttii kerhon terveysjuoman sipulimaidon.
Keltainen vyö saavutetaan harrastamalla kahta asiaa yhtä aikaa. Naurua avannossa, seksiä avannossa tai seksiä nauraen. Ennen suoritusta nautitaan sipulimaito.
Yhdistämällä kaikki jutut saadaan punainen vyö. Seksiä avannossa nauraen ja tietysti sipulimaito alle.
Mustan vyön saavuttaa kahdeksan hengen ryhmä, siten että neljä miestä harrastaa seksiä neljän naisen kanssa nauraen avannossa siten että kaikki ryhmän jäsenet saavuttavat seksuaalisen huipentuman yhtä aikaa.
Ja ennen suoritusta nautitaan terveysjuomana kossua valkosipulilla.
ihan sekasi
Tuo on kylläkin enemmänkin vitsi, vaikkakin tuollaisen kerhon jäsenyydestä ulkomaalaiset rikkaat terveysintoilijat olisivatkin ilman muuta valmiita maksamaan ainakin 20 000 euroa.
Siis eiku Business pystyyn, jos haluaa rikastua.
yleensä ottaen. sä oot sekasi.
Yhden tähden massainen musta aukko = energiakeskittymä.
Galaksin keskustan jättimäisen mustan aukon avaruus = sitä kaareutuneempaa/laajempaa mitä lähemmäksi keskustaa mennään.
Pienemmän vauhti kiihtyy isomman sisällä yks kaks = se joutuu laajempaan avaruuteen niin nopeasti, että sen sisään ilmestyy tilaa räjähdyksenomaisesti niin ettei se laajene ulospäin.
Jolloin kaikki aine LIIKKUU huimalla vauhdilla kohti laajempaa avaruutta, niin ettemme tarvitse ylimääräisiä ulottuvuuksia selittämään satuja.
Vai sittenkin tämän hetken ykkösteoria, jonka mukaan energiakeskittymä tuli TYHJÄSTÄ.
Sen sisään ilmestyi tilaa räjähdyksenomaisesti niin ettei se laajentunut ulospäin.
Johon tarvitaan ulottuvuus, jota ihmisen on MAHDOTON ymmärtää. Mutta kuitenkin sellainen ulottuvuus on olemassa, vaikkei siitä ole mitään havaintoja.
Aine siis muka pysyy PAIKALLAAN suhteessa laajenevaan avaruuteen, niin ettei se laajene ulospäin.
..että kumpaa on "turvallisempaa" lähestyä: supermassiivista mustaa aukkoa vaiko pientä mustaa aukkoa? ja miksi?
..nyt tarkkana vastauksen kanssa!
Vihje: se yllättää..
Eikös ison sisällä ehdi elellä pitempään.
Siis jos me joutuisimme omassa maailmankaikkeudessamme jättimäiseen mustaan aukkoon.
Muistutan kuitenkin, että olemme aineesta joka oli jo syntyessään tuossa huimassa liikkeessä.
Ja siis jättimäisen mustan aukon sisällä jossa olemme siis liikkuneet miljardeja kertoja oman näkyvän maailmankaikkeutemme halkaisijan verran.
Ps. Vilpittömät anteeksipyyntöni, etten vastannut aiemmin kysymykseesi.
Miten yhden tähden massaisesta mustasta aukosta syntyy uusi maailmankaikkeus.
Kun tähti luhistuu mustaksi aukoksi se muuttuu energiakeskittymäksi, joka siis on sitä alkuräjähdysteorian alkupuuroa, jossa ei ole erillisiä aineen osasia.
Kun tuosta energiakeskittymästä syntyy uutta ainetta ajatukseni kuvailemalla tavalla, on tuon uuden aineen kokoluokka niin pieni, että siitä riittää uuteen maailmankaikkeuteen.
Huomioitavaa tietysti on myös tuon uuden aineen aika.
Mitä tuollaisen maailmankaikkeuden aika on suhteessa astetta isompaan maailmankaikkeuteen, jonka erään tähden jäännöksistä tuo uusi maailmankaikkeus syntyi?
Koska tuon uuden aineen vauhti on huima katsottuna astetta isommasta maailmankaikkeudesta, pitäisi tuon astetta pienemmän aineen kokoluokan ajan olla paljon hitaampaa.
Toisaalta, juuri tuo pienemmän aineen kokoluokka mahdollistaa ajan joka on huomattavasti nopeampaa kuin astetta isomman aineen kokoluokan aika on suhteellisesti.
Jos tuon pienemmän maailmankaikkeuden liikettä voisi seurata ulkoapäin astetta isommasta maailmankaikkeudesta, näyttäisi tuo astetta pienemmän aineen kokoluokan maailmankaikkeus pienenevän koko ajan lisää ja samalla sen vauhti näyttäisi hidastuvan.
Ja se siksi, että aine ei voi liikkua kuin tietyn matkan tietyssä ajassa ja kun ulkoapäin katselevasta näyttäisi siltä kuin vauhti hidastuisi samassa tahdissa kuin mitä tarkkailtava maailmankaikkeus näyttäisi pienenevän, niin silloinhan vauhti ei ole hidastunut suhteessa aineen kokoon.
Eli aine liikkuu aina vain tietyn oman metrijärjestelmänsä metrimäärän.
Ja näin avaruus laajenee loputtomiin, kunnes on vain aineen hiukkanen siellä ja toinen täällä.
Ja ehkäpä noista hiukkasista syntyy tuon jättimäisen mustan aukon keskustassa lisää tuota avaruuden saippuavaahtomaista verkostoa.
Tuollaista avaruuden laajenemista voidaan verrata kisaan, jossa kilpikonnalle annetaan etumatkaa ja aina kun jänis pääsee siihen kohtaan jossa kilpikonna oli, on kilpikonna ehtinyt liikkua hiukan eteenpäin ja näin jänis ei koskaan saa kilpikonnaa kiinni.
Eli maailmankaikkeutemme ei koskaan pääse perille tuon jäättimäisen mustan aukon keskustaan, ennen kuin aine on niin loppuun kulunut, että siitä syntyy keskustassa itsestään tuota avaruuden saippuavaahtomaista verkostoa.
Tässä täytyy muistaa se, että tuo jättimäinen musta aukko on astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeuden erään galaksin keskustan musta aukko, joka itsekin on liikkeellä huimaa vauhtia kohti oman näkyvän maailmankaikkeutensa ulkopuolista jättimassaa.
Olisiko kaikkeus sitten sellainen avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston pallo, jossa aine on liikkeellä kohti tuon kaikkeuden pallon keskustaa ja siitä muodostuisi gakaseja, joiden keskustaan syntyisi jättimäisiä mustia aukkoja ja joiden sisään taas syntyisi astetta pienempiä maailmankaikkeuksia jne.
Nuo kaikki maailmankaikkeudet olisivat saman aikaisesti liikkeellä kohti kaikkeuden keskustaa ja siellä aineesta syntyisi koko ajan lisää tuota verkostoa ja vanhemmat silmukat sitä mukaa liikkuisivat ainetta vastaan, kohti kaikkeuden reunaa jossa nuo silmukat ehkäpä puhkeaisivat ja niistä syntyisi ainetta joka aloittaisi liikkeen kohti kaikkeuden keskustaa.
Siinäpä olisi elämän kiertokulkua kerrakseen.
Ja tähän jos lisää vielä ajatuksen, joka muistaakseni oli keskusteluja jumalan kanssa kirjassa, jonka mukaan ensin oli yksi joka halusi kokea itsensä ja lopputuloksena oli havaitun kaltainen maailmankaikkeus, niin silloin voisi sanoa, että me hän koemme todellakin aika paljon ja värikkäästi kaikkea.
Kun kaikki aine siis liikkuu tuota saippuavaahtomaista verkostoa pitkin ja jota aine/massa voi kaareuttaa pienentämällä verkoston silmukoiden kokoa on meillä vetovoima joka toimii viiveettä.
Kun aine aina pyrkii sinne missä noiden silmukoiden koko on suhteellisesti pienempää ja ehkäpä silmukoissa itsessään on vielä jokin ominaisuus mikä ohjaa aineen liikkeen sinne päin missä massakeskittymä on, niin silloin meillä on selitys vetovoimaan.
Ovatko silmukat paksumpia/ohuempia massan puolella?
Ovatko silmukat sitä ohuempia mitä lähempänä ja mitä isomman massan lähellä ovat?
Kyllä, silmukat ovat sitä ohuempia mitä pienempiä ne ovat ja näin ohuemmat silmukat sallivat aineen pienetä samassa suhteessa ja näin aine ohjautuu suhteellisesti saman kokoisen avaruuden alueelle, jolloin avaruus laajenee niin ettei se laajene ulospäin.
Niin ja silloinhan se menee, niin että aineesta syntyy kaikkeuden keskustaan noita avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston silmukoita, joiden liike on ulospäin kohti kaikkeuden reunaa.
Nuo silmukat puhkeavat tietyin välein, jolloin niistä syntyy isompia ja paksumpia silmukoita.
Niinpä avaruus laajenee hyppäyksittäin ja tuo huomataan auringon pilkkuina, jupiterin pilkkuna,myrskynä ja saturnuksen, neptunuksen ja uranuksen pilkkuina. Myös planeettojen ratatasojen vaihtelut liittyvät siihen kaiken aineen huimaan liikkeeseen ja auringon ja planeettojen laajempaan avaruuteen hyppäyksittäin joutumisesta.
Alkuräjähdysteoreetikot etsivät pimeää ainetta ja pimeää energiaa.
Saavat etsiäkkin kauan.
Jopa paljon yli sata miljardia kertaa isomman näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolisen jättimäisen massan vaikutus näkyvän maailmankaikkeuden aineeseen selittää galaksien loittonemisen niin etteivät ne liiku toisistaan poispäin.
Kun tuo jättimäinen massa siis vetää kaikkea ainetta tasaisesti itseään kohti ja kun se sen lisäksi kaareuttaa/laajentaa avaruuden sitä laajemmaksi mitä lähemmäksi sitä liikumme, niin siinähän meillä on nuo ns. pimeät aineet/energiat.
Kun energiakeskittymän vauhti kiihtyi yks kaks, muodostui siitä energiakasaumia ennenkuin vauhti ehti niin nopeaksi, että tila tuli noiden kasaumien sisään tasaisesti ja aine syntyi.
Nuo kasaumat saivat pyörimisliikkeensä ennenkuin aine syntyi, koska kasaumien energian liike kohti kasauman, galaksin keskustaa sai sen pyörimään kuten karuselli. Nuo alkugalaksit olivat tosin pienessä pyörimisliikkeessä jo muotonsa saadessaan.
Kun olet karusellin kyydissä ja vedät itsesi kohti keskustaa, alkaa karuselli pyörimään nopeammin.
Tähtien liike on edelleen kohti galaksin keskustaa, mutta huima LIIKE kohti laajempaa avaruutta pitää nuo ilmiöt tasapainossa.
Löydättekö yhtäläisyyksiä Urantia-kirjasta
Löydätkö yhtäläisyyksiä Michael-kirjasta?
Löydätkö yhtäläisyyksiä kosmobiologiasta?
Ulottuvuustarkastelua emme välttämättä tarvitsekaan. Lisäksi esitetyt ajatukset kuuluvat suhteellisuusteorian piiriin, joten niitä voidaan "helposti" pyöritellä tätä kautta.
Ovatko saturnuksen renkaiden jääkimpaleet hauraita ja pienen pienten kuplien täyttämiä?
Eli ovatko renkaat peräisin jääkuusta, jonka sisään uudestaan ja uudestaan ilmestyneet pienen pienet kuplat ovat tarpeeksi monen tilan ilmestymisen jälkeen lopulta rikkoneet tuon jääkuun nykyisen kaltaisiksi renkaiksi?
Jos, niin pystymmekö näin saamaan selville avaruuden silmukoiden koon suhteessa aineeseen, eli mikä silmukoiden koko on aina kyseisenä hetkenä.
Jopa maapallollakin oli aikoinaan renkaat. Tietoa noista renkaista löytänet luultavasti hakusanalla tektiitit taikka maan renkailla.
Noilla renkailla ei kuitenkaan ole tekemistä "avaruuden silmukoiden" kanssa. Koon suhteen voit laskea tarkastelemalla vaikkapa tähtikarttoja, varmimmin luotainten ottamista syväntaivaan kuvista. Ja "vaahto" on vain yksi konsti selittää galaksien välisiä aukkoja. Sandage -niminen tähtitieteilijä keksi myös muutamia tapoja selvittää ilmiön syitä. Lukaisepa jo aiemmin suosittelemaani opusta "kosmoksen yksinäiset" kirjoittanut Dennis Overbye(/owerbye?=/ ) Suosittelen myös kirjaa..Stephen Hawkingin maailmankaikkeus, jonka lopussa tarkasteltiin myös erästä kuplateoriaa. Lukuiloja!
Tiedätkö, että jos kaikki laajenisi ja liikkuisi esittämiesi ajatusten tavalla, ei missään maailmankaikkeudessa havaittaisi laajenemista ollenkaan? Teoriaasi täytyy muokata vielä perusteellisesti ja suosittelisinkin aluksi perustietojen ja matemaattisten taitojen omaksumista.
Lue huolella jukterin 8 8 ruutua ja ymmärrät ettei kaikki laajene.
Kaikki aine liikkuu huimaa vauhtia useampien ja pienempien avaruuden silmukoiden alueelle.
Aine pienenee samassa suhteessa silmukoiden kanssa.
Galaksijoukot ohjautuvat saman kokoisen (yhtä monen avaruuden silmukan alueelle) avaruuden alueelle ja galaksijoukkojen väliin jää koko ajan enemmän ja enemmän tyhjiä avaruuden silmukoita.
Jättimäisen mustan aukon ulkopuolinen tarkkailija huomaisi aineen pienenevän ja samalla vauhdin hidastuvan.
Eli aineen pienentyessä kaksi kertaa pienemmäksi, toteutuu kaksi kertaa kauemman galaksijoukon loittoneminen kaksi kertaa kauemmaksi.
Liike kohti jättimassaa pysyy huimana, vaikka ulkopuolisen mielestä se on hidastunut kaksi kertaa pienemmäksi. Eihän aine voi liikkua kuin tietyn oman metrijärjestelmänsä määrittelemän metrimäärän tietyssä ajassa.
Ja näin "emme koskaan" pääse perille jättimassaan, joka vetää meitä itseään kohti ja jonka lähellä avaruus on laajempaa ja laajempaa.
"Jättimäisen mustan aukon ulkopuolinen tarkkailija huomaisi aineen pienenevän ja samalla vauhdin hidastuvan." VÄÄRIN: Kappale lähestyisi havaitsijasta ikuisesti keskustaa ja VENYISI valtavasti vaikuttavien voimien takia. Pienentymistä ei tapahtuisi koskaan, siis kutistumista. Ei käytännössäkään spagetoitumisilmiön takia.
"Eli aineen pienentyessä kaksi kertaa pienemmäksi, toteutuu kaksi kertaa kauemman galaksijoukon loittoneminen kaksi kertaa kauemmaksi."
Tällöin maailmankaikkeudessa tapahtuisi laajenemista eri alueilla ja eri alueet laajenenisivat eri paljon. Tällaista ei käytännössä havaita. Teoriaa ei sovittaa yhteen havaintojen kanssa, jolloin teoria=hylätty.
..mutta käytännössä havaitaan, että kaikki laajenee, nyt ku siulla on teoria, yritä sovittaa se yhteen havaintojen kanssa. Silloin voit todistaakin sen, JOS se on tosi.
Muistappa, ettei mustan aukon massaa saa mikään voima venymään minnekkään.
Ajatuksessani energiakeskittymä on yhden tähden massaisen mustan aukon massa.
Jonka vauhti kiihtyy yks kaks ja se joutuu laajempaan avaruuteen niin nopeasti ettei se ehdi ohjautua saman kokoisen avaruuden alueelle, vaan sen sisään ilmestyy tilaa räjähdyksenomaisesti ja vieläpä niin ettei se laajene ulospäin.
Kun uusi uuden aineen kokoluokan omaava aine syntyy, on se valmiiksi tuossa huimassa liikkeessä ja niinpä se ei veny samalla tavalla kuin mikä tahansa aineellinen joka joutuu mustan aukon tapahtumahorisontin sisään.
Eli juuri mustan aukon, energiakeskittymän kyky pysyä samassa paketissa kun se joutuu jättimäisen mustan aukon sisään pelastaa sen spaghetti-ilmiöltä.
"Muistappa, ettei mustan aukon massaa saa mikään voima venymään minnekkään. "
Toki, mutta tarkointinkin aukkoon putoavaa massaa. Musta-aukko ei ole massa, vaan "suuren massan painovoiman aave".
Aivan, mikä muu tahansa mustaan aukkoon joutuva venyy kuin spaghetti.
Vaan kun jättimäisen mustan aukon sisään syöksyy yhden tähden massainen musta aukko, energiakeskittymä, niin eipä venykkään.
Ei, sillä tapahtumahorisontit yhdistyvät. Venymistä tosin tapahtuu, mutta vain vähän.
Ja kun tuo toinen on esim. miljardi kertaa pienempi, niin mitä luulet, kiihtyykö pienemmän vauhti yks kaks.
Entä kaareuttaako tuo isompi avaruutta?
nyt otat ne lääkkeesi ja nukut välillä. terveisin mth.
Huima liike kohti laajempaa avaruutta tapahtuu hyppäyksittäin ja nykyäänhän kuten aikaisemmista viesteistä olette havainneet se tapahtuu noin 11 vuoden välein.
Kun energiakeskittymän vauhti kiihtyi yks kaks kohti laajempaa avaruutta tuli siihen tasaisesti tilaa, niin ettei se laajentunut ulospäin.
Taustasäteily syntyi.
Sitten aineesta ehti vetäytyä kasaumia ennen seuraavaa hyppäystä laajempaan avaruuteen.
Noista kasaumista syntyivät supergalaksijoukot.
Seuraavassa hyppäyksessä tila tasaisesti niiden sisään niin etteivät ne laajentuneet ulospäin ja pikkuhiljaa ennen seuraavaa hyppäystä vielä pienemmät kasaumat/galaksijoukot jne. galaksiryhmät ja lopulta kiekkomaiset galaksit, jotka jo valmiiksi pyörivät kärrynpyörämäisesti.
Seuraavista kasaumista syntyivät tähdet ja tässähän sitä ollaan.
Näin ollen ei ole mitään ongelmaa galaksien pyörimisnopeuksissa.
Eikä siinä, että galakseja havaitaan jopa 420 miljoonaa nuoressa maailmankaikkeudessa.
Kun esim. aurinko siis liikkuessaan huimaa vauhtia laajempaan avaruuteen kaareuttaa koko ajan vastaan tulevaa avaruutta, niin siinä on jotakin mitä pitää vielä pyöritellä mietintämyssyn alla.
Noin 11 vuotta?
Jos esim. aurinko ei liikkuisi huimaa vauhtia avaruuden saippuavaahtomaista verkostoa pitkin, vaan se olisi paikallaan, niin silloin se luhístuisi energiakeskittymäksi.
Nyt kun se on huimassa liikkeessä ja kaareuttaa/"pienentää" vastaan tulevia silmukoita, jotka ovat koko ajan pienempiä, niin aina noin 11 vuoden välein nuo silmukat ovatkin joko valmiiksi pienempiä kuin auringon sisällä olevat silmukat, jolloin auringon sisään ilmestyy tilaa yks kaks niin ettei se laajene ulospäin.
Tai sitten aurinko saavuttaa aineen maksiminopeuden noin 11 vuoden välein, jolloin se ei ehdi kaareuttaa/"pienentää" vastaan tulevia silmukoita jne.
Pysähtyykö aika aineen maksiminopeudella, jolloin sitä ei huomata?
Vai joudummeko laajempaan avaruuteen koko ajan ja aina välillä hyppäyksittäin.
Koska noiden avaruuden saippuavaahtomaisen verkoston silmukoiden täytyy olla koko ajan pienempiä ja ohuempia liikkuessamme kohti laajempaa avaruutta,
niin ehkäpä silmukat loitotessaan kaikkeuden keskustasta tai jonkun jättimäisen mustan aukon keskustasta todellakin laajentuessaan aika ajoin myös puhkeavat, jolloin puhjenneista silmukoista muodostuu isompia ja ennenkaikkea PAKSUMPIA silmukoita,
jolloin noiden silmukoiden paksuus on se tekijä joka sallii aineen pienetä sitä mukaa samassa tahdissa silmukoiden ohentuessa kun liikumme useampien ja ohuempien silmukoiden alueelle.
Siis silmukat liikkuvat keskustasta ulospäin ja kasvavat ja paksunevat.
Ja aine liikkuu kohti keskustaa, pienempiä ja ohuempia silmukoita, jolloin myös aine pääsee pienenemään, koska ohuemmat silmukat sallivat sen.
Tuossa kyseisessä kolmiosaisessa kirjassa käsitellään ajatusta, jonka mukaan olisimme kaikki yhtä.
Jumala ei siis olisi mikään ulkopuolinen joka tuomitsee, vaan me kaikki olisimme tuota luojaa, joka halusi kokea itsensä.
MINKÄ TEEMME TOISILLEMME, TEEMME ITSELLEMME.
Mielenkiintoinen ajatus sinänsä.
Kolmas kirja on vielä lukematta. Siinä käsittääkseni käsittellään kaikkeutta.
Valonnopeuden vakioisuus saattaa olla virheellinen suhteellisuusteorian mukaisesti.
Vaikea sanoa, kun en ole kyseiseen teoriaan juurikaan tutustunut, muuten kuin mitä olen siitä oppinut tiede.net keskusteluissa.
Olen kuitenkin itse päätynyt siihen, että valonnopeus on aina vakio, sikäli, että valon liikkeessä täytyy ottaa huomioon valon kaikki liike.
Eli kun esim. valonlähde joka liikkuu suhteessa meihin lähes valonnopeudella, niin silloin tuosta valonlähteestä lähtevä valonsäde ei liiku kuin sillä nopeudella poispäin valonlähteestä, joka uupuu tuon valonlähteen valonnopeudesta.
Tai, kun valonlähteen aika on hidastunut suhteessa paikallaan olijaan, niin silloin myös tuosta valonlähteestä irtoavan valonsäteen aika on hidastunut ja näin se liikkuu vain sen ajan salliman matkan poispäin tuosta valonlähteestä.
Jos siis näkisimme valonlähteen joka liikkuu lähes valonnopeudella, niin huomaisimme tuosta lähteestä lähtevän valonsäteitä, jotka liikkuisivat tuon lähteen mukana koko ajan sillä vauhdilla jolla tuo valonlähde liikkuu ja valonsäteen liike tuosta valonlähteestä poispäin olisi todellakin tuo mikä tuolta valonlähteeltä puuttuu valonnopeudesta.
Valolla on aika, sikäli että se syntyy tietyn ajan omaavassa valonlähteessä ja näin valon synty voi olla suhteellisesti hitaampaa tai nopeampaa,
jolloin valo liikkuu oman aikansa salliman matkan poispäin tuosta valonlähteestä.
Poispäin olevan liikkeen lisäksi valo liikkuu myös sinne päin minne valonlähde.
Pioneer-luotainten selittämätön kiihtyvyys kohti aurinkoa voi olla vain näennäistä.
Koska ajatukseni mukaan niistä tuleva info lähtee koko ajan aavistuksen hitaammin poispäin luotaimista.
Tämä sillä edellytyksellä, että niiden vauhti on koko ajan kiihtyvä, jolloin niiden oma aika hidastuu koko ajan.
Pioneer luotaimien selittämätön kiihtyvyys kohti aurinkoa on samanlainen ilmiö kuin galaksijoukkojemme kiihtyvyys kohti jättimäisen mustan aukon tapahtumahorisonttia, LIIKKEEN ollessa tuon mustan aukon sisällä ja kohti keskustaa.
Jos laittaisimme kymmeniä luotaimia LIIKKEELLE samaan suuntaan kiihtyvällä vauhdilla, niin silloin luotaimista katsottuna ne loittonesivat toisistaan Hublen lakia noudattaen, vaikka eivät liikkuisi toisistaan poispäin.
Kun luotaimien vauhti kiihtyy, niin silloin niiden massa kasvaa ulkoapäin arvioiden ja ne kaareuttavat/laajentavat avaruuttaan enemmän ja enemmän, jolloin niiden metrijärjestelmänsä muuttuu suhteellisesti koko avaruuteen ja näin niiden vauhti kiihtyykin sitä mukaa kuin niiden kyseisellä hetkellä oleva suhteellinen metrijärjestelmänsä sallii.
riittääkö jos muutamme kaavan E = mc toiseen näin:
. . . . . . 2
E===mc
jossa pidempi = merkki ja pisteet ennen 2 kuvaavat suhteellista mittayksikköä,
vai joudummeko tekemään kokonaan uuden matemaattisen kaavan?
Kun yhden tähden massaisen mustan aukon/energiakeskittymäverkoston vauhti kiihtyy yks kask isomman energiakeskittymäverkoston silmukoita pitkin, niin silloin tuo pienempi ikäänkuin tiivistyy/hyppää tuon isomman verkoston silmukoiden pinnalle.
Eli pienemmän energiakeskittymän sisälle räjähdyksenomaisesti tilaa tasaisesti niin ettei se laajene ulospäin jne.
Kun pistämme kaksi hiukkasta vierekkäin liikkumaan hiukkaskiihdyttimessä, niin silloin hiukkasten massa kasvaa, hiukkaset laajenevat ja niiden mittayksikkö siinä mukana.
Jos olisit hiukkasen mukana niin huomaisit miten toinen hiukkanen lähestyy sinun hiukkastasi, vaikka ne eivät edes liiku toisiaan kohti.
Kun kaikki oman maailmankaikkeutemme aine on jo valmiiksi huimassa liikkeessä kohti laajempaa avaruutta, niin silloin aineen koko on mikä on.
Ja LIIKE laajempaan avaruuteen saa aineen tiivistymään pienemmälle avaruuden alueelle, jolloin kaikki galaksijoukot loittonevat toisistaan poispäin, vaikka eivät liike toisiaan kohti.
Toki LIIKKUVAT huimalla vauhdilla kohti laajempaa avaruutta.
Kun avaruus-alus kiihdyttää kohti avaruutta, niin se kohtaa koko ajan isomman ja isomman energian verkostoa, jolloin tarvitaan tietty kiihtyvyys, jotta päästään avaruuteen.
Kun hiukkasia kiihdytetään lähes valonnopeuteen, niin silloin niihin pakkautuu energiaa avarudesta koko ajan enemmän niin kauan kun vauhti kiihtyy.
Avaruus-alusta vastaan tulee kuitenkin koko ajan isomman energian verkostoa, joloin tuo energian pakkautuminen alukseen tapahtuu suhteellisesti lyhyemmällä matkalla,
ja näin selittyy vetovoima.
Kun käsittelemme yhtä galaksijoukkoa, joka liikkuu kohti pienemmän energian verkostoa ja samalla kaikki aine tuossa galaksijoukossa luovuttaa tasaisesti energiaa tuohon avaruuden verkostoon,
niin silloin on helpompi ymmärtää miten fysiikka pysyy balanssissa koko ajan, niin että galaksijoukot loittonevat toisistaan, niin etteivät liiku toisistaan poispäin,
koska aineen tiivistyessä suhteessa koko avaruuteen tiivistyy myös mittatikkumme ja näin niitä mahtuu koko ajan enemmän ja enemmän galaksijoukkojen väliin.
http://www.tiede.fi/keskustelut/keskustelu.asp?mainpage=1&mainskip=0&id=1301829&alue=1
Kuten edellä Jukterin 8 8-teoriasta nähdään, voi päättymättömän materiaketjun suurin osa muodostaa toisistaan riippumattomia siteitä. Aikajatkumon reunalla materia on vapaassa liikkeessä suhteessa omaan toisintoonsa, kun taas ajan ja paikan suhteen on kappaleilla selvä jatkuvuus.
Aineen liike kohti omaa ydintään hidastuu, samoin kuin valon nopeus (maassa) ja kappaleiden aikavakio. Tästä johtuu, että kaikki materia kasvaa ja lähenee kiihtyvällä vauhdilla tilaa, joka alkuräjähdyksen primaarivaiheessa vallitsi.
Maailmankaikkeus on KARUSELLI, joka pyörii akselinsa ympäri niin että tiheä energia/aine menee alaspäin ja vähemmän tiheä ylöspäin.
Kun pieni musta aukko ja isompi musta aukko kohtaavat suoraan, niin siinä vaiheessa kun uloimmat mukana liikkuvat saman kokoisten silmukoiden kehät kohtaavat niin silloin ne limittyvät, eli imeytyvät yhteen = vetovoima.
Sitten seuraava kehä pienemmästä syrjäyttää sen kehän ja useita muitakin isomman mustan aukon kehiä, kunnes tulee yhtä suurien silmukoiden kehä ja näin ne imeytyvät yhteen.
Tämä prosessi saa pienemmän luovuttamaan energia-aika-avaruusverkostonsa isommalle ja näin isomman tapahtumahorisontti kasvaa.
Siinä vaiheessa kun pienemmän keskustan energiakeskittymän vauhti on kiihtynyt huimaksi ja se törmää alastomana erittäin tiheiden ja erittäin tiivisti olevien silmukoiden alueelle,
niin silloin siitä pakkautuu astetta pienemmän aineen kokoluokan ainetta, niin että alkugalaksit ovat jo valmiiksi muodossaan ja
näin galaksit muodostavat saippuavaahtomaisen verkoston.
Uusi aine luo oman energia-aika-avaruuden joka on astetta pienemmän aineen kokoluokan energia-aika-avaruusverkosto.
Vielä tänäkin päivänä aine luovuttaa itsestään noin kerran 11 vuoden välein energia-aika-avaruutta ja näin avaruus laajenee niin ettei se laajene ulospäin ja niin etteivät galaksit liiku toisistaan poispäin ja silti ne loittonevat,
koska niiden väliin mahtuu koko ajan enemmän ja enemmän mittatikkuja.
Tuon jättimäisen mustan aukon keskustan paine silmukoiden välissä siis synnyttää astetta pienemmän aineen kokoluokan galaksit, joiden liike kääntyykin paineen takia poispäin keskustasta ja näin liikkeemme onkin tällä hetkellä jättimäisen mustan aukon jättimäisten silmukoiden pintoja pitkin poispäin keskustasta.
Noin kerran 11 vuoden välein siirrymme vähemmän tiheän silmukan alueelle, josta seuraa avaruuden laajeneminen meistä itsestämme, eli aine luovuttaa itsestään energiaa avaruuden energiaverkostolle.
Auringon pilkut, jupiterin myrsky, saturnuksen myrsky, netunuksen ja uranuksen pilkut johtuvat tuosta.
Myös maan pinnalla tapahtuu ja kaikista historiallisin tapahtuma lienee Bob Beamonin pituushypyn maailmanennätyshyppy vuonna 1968, jolloin oli auringonpilkkumaksimi.
Eikähän siihen painetta tarvita kun uudet alkugalaksit alkavatkin liikkua poispäin jättimäisen mustan aukon keskustasta joka siis pyörii kuin karuselli samassa tahdissa kuin oma galaksinsakkin pyörii ja jonka keskustassa se on.
Ja kun siirrymme vähemmän tiheiden jättimäisten silmukoiden väliin, niin silloin jo olemassa olevat silmukat supistuvat ja näin säilyttävät entisen tiheytensä, jolloin aine luovuttaa itsestään energiaa, josta syntyy lisää avaruuden saippuavaahtomaisen energia-aika-avaruusverkoston silmukoita.
Ja näin avaruus laajenee niin ettei se laajene juurikaan ulospäin.
Ja näin galaksijoukot loittonevat liikkumatta toisistaan poispäin.
syöpä on ajatukseni mukaisesti oire siitä kun elimistöön pääsee haitallisia aineita, jotka ohjautuvat painavampina tietylle alueelle ja sitovat terveet solut sisälleen, jolloin niistä syntyy syöpäsoluja.
Ihmisen pitää LIIKKUA, jolloin likainen energia poistuu hien mukana.
Ihoa pitää pestä ja hoitaa, jolloin se ei päästä haitallisia aineita läpi.
Myös terveellinen ravinto hoitaa ihoa.
Iho on kuin hedelmän/vihanneksen kuori, joka suojelee.
Kahdeksan sivuinen huone ja neljä magneettiparia vastakkain. Magneetit hylkivät toisiaan.
Huonokuntoinen ihminen keskelle huonetta ja magneetteja lähemmäs toisiaan, jolloin ihmisen energia-aika-avaruusverkoston silmukat litistyvät pienemmiksi ja näin ihmisen elimistön puolustusjärjestelmä paranee? Ehkäpä ??
Kaksi pientä magneettia sormin pakotettuna kynsisienen yläpuolelle, litistänee kynnen energia-aika-avaruusverkoston silmukat pienemmiksi ja näin kynsisieni paranee??
?!?!?!?!? EHKÄPÄ ??! ? tutkimisen arvoinen asia?
Kun kaupunki maksaa kaikki elintarvikkeet kertamaksuna kauppoihin ja jakaa kaikille asukkaille jee jee-kortin, jolla saa elintarvikkeita hakea, niin silloin kaikki kassat pääsevät oikeisiin töihin auttamaan vaikka vanhuksia.
Seuraavassa vaiheessa kaupunki ostaa kaikki tavarat kauppoihin, jolloin kaikki myyjät pääsevät oikeisiin töihin tekemään vaikka lisää tavaraa.
Silloin meillä ei ole juurikaan varkaita ja näin myös poiliisit, vanginvartijat ja vartijat pääsevät vaikka rakentamaan omakotitaloja kaikille.
Entäpä kun mainosihmiset pääsevät tekemään niitä tavaroita, joita mainostavat.
Ja pankki-ihmisetkin pääsevät töihin, jotka tuottavat konkreettisesti jotakin mitä voi syödä, pukea tai käyttää.
Ja näin saamme karusta sellistämme iloisen karusellin.
Ei ainetta, joka on erittäin tiivistä energiaa synny siten, että energiakeskittymään tulee tilaa tasaisesti yks kaks.
Siitähän syntyisi vain vähemmän tiheä energiakeskittymä.
Tarvitaan valtava paine, joka litistää erittäin tiheästä energiasta erittäin tiiviin energian, eli aineen.
Eikä avaruus laajene simsalapim ulottuvuuteen, jota ihmisen on mahdotonta ymmärtää.
Ja tietysti se on mahdotonta ymmärtää, koska niin ei edes tapahdu.
Miksi ufot ovat lautasen muotoisia.
Hiukkasten koko ja massa kasvaa kun ne lähestyvät valonnopeutta.
Entäpä kun avaruus-alus joka on muodoltaan lautasen muotoinen ja se pyörii akselinsa ympäri vinhasti liikkuessaan eteenpäin?
Ettei vain olisi niin, että silloin avaruuden energiaverkoston energia ei pääsisi pakkautumaan alukseen ja näin se pääsee liikkumaan huimia vauhteja.
Aluksen keskustassa tietysti ohjaamo joka pysyy paikoilaan tai pyörii toiseen suuntaan niin, että muu aluksen pyöriminen näin ehkäistään ohjaamossa.
Jokos sinä Jukteri näet ufojakin? Kaipa olet kun tiedät niistä niin paljon.. Halluja kenties?
Maapallo, kaksinapainen magneetti heijaa elliptisellä radallaan, koska loittonee auringosta toisen navan ollessa lähempänä ja lähestyy aurinkoa toisen navan ollessa lähempänä.
Valon fotonit ovat juuri sitä energiaa, jota aine luovuttaa avaruuden energia-aika-avaruusverkostolle.
lepomassaton fotoni luovuttaa itsestään energiaa energiaverkostolle liikkuessaan sen silmukoita pitkin ja näin fotonit pienenevät, valo venyy, eli punasiirtyy.
Koska fotoni lopulta muuttuu kokonaan energiaverkoston energiaksi, niin silloin sillä ei voi olla lepomassaa.
Mitä tiheämpi ja/tai isompi taivaankappale sitä vähemmän sen läpi liikkuu energiahiukkasia, kuten neutriinoja ja näin sitä kaareutuneempi avaruus.
Koska energia pyrkii sinne missä on vähemmän tiheää energiaa, niin silloin esim. valon fotoni taipuu tarpeeksi ison ja tiheän taivaan kappaleen lähellä kohti sitä.
Ja syyhän oli se, että tuo tyhjän tilan energiaverkosto on vähemmän tiheää taivaankappaleen lähellä.
Mitä enemmän ne pysäyttävät itsensä läpi meneviä energiahiukkasia, sitä kaareutuneempi avaruus, eli isompi vetovoima.
ja jos taivaankappaleiden magneettisuus vaikuttaa noihin energiahiukkasiin, niin silloin niitä ohjautuu toiselta navalta sisään enemmän kuin päiväntasaajan läheltä ja toiselta navalta ulos enemmän kuin päiväntasaajalta.
Ja näin esim planeetan päiväntasaajalla vaikuttava planeetan pyöriminen tasapainottuu vähemmän tiheällä avaruudella, eli vähemmän tiheällä"tyhjällä tilalla".
Ja navoilla taas tiheämpi avaruus tasapainottaa sen ettei pyöriminen vaikuta siellä.
Jokohan ollaan lopullisessa maailmankaikkeuden muodossa.
Kaikkeuden pyörä toimii edelleen tietyillä eroilla.
Kun yhden tähdenmassainen musta aukko syöksyy jättimäisen mustan aukon keskustaan, niin silloin se joutuu absoluuttiseen tyhjyyteen, koska sitä kohti ei tule avaruudessa normaalisti liikkuvia energiahiukkasia ja näin se avautuu.
Koska se pyörii akselinsa ympäri jo valmiiksi ja näin avautuvasta mustasta aukosta, energiakeskittymästä syntyy astetta pienemmän aineen kokoluokan galaksi.
Koska tähdet usein muodostavat ryhmiä ja niistä alkugalaksiin muodostuu mustien aukkojen ryhmiä, niin silloin niistä syntyy astetta pienemmän aineenkokoluokan galaksiryhmiä jne.
Ja edelleen ajatukseni mukaan massallisen kappaleen koko kasvaa kun se saavuttaa lähes valonnopeuden normaalissa avaruudessa.
Ja näin fotonien koko on huima silloin kun ne liikkuvat, koska ne sitovat tähdestä energiaa, kun ne lähtevät liikkeelle ja niiden lepokoko on äärimmäisen pieni.
Fotonit myös luovuttavat energiaansa liikkuessaan ja näin ne pienenevät liikkuessaan ja näin valo venyy, eli punasiirtyy.
Taivaankappaleiden sisällä on kaksi sauvamagneettia, joiden päät ovat keskellä vastakkain ja toiset päät kohti napoja, jolloin esim. neutriinot ohjautuvat sisään päiväntassalata ja sinkoutuvat suihkuina ulos navoilta ja sillä sipuli.
Shamppanjaa ja nopeasti.
:) ;) :)
Taivaankappaleiden, kuten planeettojen keskellä on u-magneetteja, joiden tyhjän tilan putket keräävät esim. neutriinoja, jolloin neutriinot ohjautuvat enimmäkseen planeetan sisään navoilta ja näin avaruus, eli tyhjä tilan on vähemmän tiheää päiväntasaajalla ja näin vetovoima on tasapainossa koko planeetalla, vaikka päiväntasaajan kyky heittää planeetan pyöriessä ainetta poispäin on voimakkaampi.
Neutriinot myös ohjautuvat ulos navoilta ja näin napojen alueella on tiheämpää avaruutta ja vaikka siellä planeetan pyöriminen ei vaikutakkaan, niin silti painovoima pysyy kaikkialla samanlaisena.
Neutriinot ovat varauksettomia, mutta koska aine pyrkii aina sinne missä on vähemmän tiheää, niin silloin neutriinot tippuvat noihin tyhjän tilan putkiin ja ne itseasiassa muodostavat magneettikentän omalla liikkeellään, josta seuraa virtaus, joka on magneettikehä.
:) ;) :)
Ja näin myös koko galaksin avaruus on vähemmän tiheää, koska taivaankappaleet ohjaavat energiahiukkaset kuten neutriinot pois galaksin avaruudesta, jolloin tähdet pystyvät tippumaan havaitulla vauhdilla galaksin keskustan ohi.
Kyseinen selitys vetovoimalle, sallii myös yhden tähden massaisten mustien aukkojen avautua jättimäisten mustien aukkojen sisällä astetta pienemmän aineen kokoluokan galakseiksi.
Ja shamppanjaa, ja äkkiä.
:) ;) :)
Ajatukseni mukaan galakseihin syntyi noin 6 miljardin vuoden iässä ensimmäiset tähtikunnat, jolloin uusiin taivaankappaleisiin, eli planeettoihin muodostui u-magneetit joilla ne alkoivat putsaamaan galaksien avaruudet vähemmän tiheiksi
ja näin tähtien energian luovutus muuttui siten, että niiden valosta on luettavissa "maailmankaikkeuden laajenemisen kiihtyminen" noin 6 miljardin vuoden ikäisessä maailmankaikkeudessa.
Ja shamppanjaa, ja nopeasti.
:) ;) :)
Aikahan etenee hitaammin maan pinnalla kuin ylempänä.
Aika etenee myös hitaammin, jos liikumme nopeammin.
Maan pinnalla ja nopeammassa liikkeessä toteutuu ajatukseni mukainen jutska, eli se, että maan pinnalla meidän alapuoleta tulee suhtteellisesti vähemmän avaruudessa liikkuvia energiahiukkasia kuin ylempänä.
Sama avaruusaluksessa, mitä nopeammin se liikkuu sitä vähemmän suhteellisesti tulee energiahiukkasia takaa kuin edestäpäin.
Myös alukseen muodostuva painovoima selittyy kiihtyvässä vauhdissa samoin kuin maan pinnalla vallitsee aina sellainen tilanne, että ylempänä on tiheämpi tila, eli mitä ylemmäksi menemme, sitä enemmän alapuoleltamme meitä kohti tulee energiahiukkasia.
:) ;) :)
VASTAUS.
Löytyy tästä aiheesta.
:) ;) :)