Mistä löytyisi sellainen palsta, jossa voisi keskustella avioliittoa jatkaneiden kanssa, jossa ollut uskottomuutta?
Tämä palsta ei tunnu toimivan, mitä olen täältä lukenut. Haukutaa ja tiedetään toisten asiat paremmin jne.
Tämä palsta ei tunnu toimivan, mitä olen täältä lukenut. Haukutaa ja tiedetään toisten asiat paremmin jne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet niin oikeassa. Ainakin me, jotka olemme päättäneet uskottomuudeen jälkeen liittoa jatkaa saamme kakkosilta ja eronneilta todella paljon peetä niskaan.
Alkuperäiselle: www.tukinet.fi on hyvä palsta ja www.suhdesoppa.fi Kummassakaan ei haukuta. Käypä kurkkaamassa!
http://www.uskottomuus.fi/
Alussa vasta mutta asiallista juttua.
Lue kirja VAARALLINEN RAKKAUS...tunnistat itsesi, ja tiedät oletko oikeilla jäljillä miksi jatkat kun luottamus ja sitä myötä rakkaus on rikottu. Vie useita vuosia päästä yli, yhteinen pariterapia, suostuuko puoliso siihen?
Terapiaa tarvitaan parikin vuotta, auttaako mitään? How knows?
Itse yritin, turhaan.
25vuotta tietosen uskottomuuden jälkeen jatkettiin lapsia tehtiin ... anteeksi kait annoin mutta unohtaa en voinut.En kuitenkaan sitämiettinyt hukkui lasten vuosiin.. sitten suhde rakoili ja tapasin uuden miehen jonka kanssa vietin aikaani... erosin ..nyt olen uudessa liitossa ja yllätys yllätys huomaan epäileväni uutta miestäni pettämisesä. Kyllä uskottomuus jäi minulle syvälle.. nyt yritän 28v uskottomuuden jälkeen luoda suhdetta ja yritän päästä epäilyistä eroon. Olemme uuden miehenikin kanssa jutelleet tästä asiasta...
Minua saa haukkua ihan miten vaan.
Ollaan oltu yhessä 18v ja puoliso oli" joron jäljillä" jatkuvasti, kunnes tuli totuuden hetki ja hän tunnusti toisen jonka vuoksi haluaa eron.
Minä tietenkin luovutin hänet toiselle, mutta ei tullut mitään, ei se käynytkään, vaan pitikin saada minut takaisin!
Kissa hiiri leikkiä mentiin 4kk ja tuli ilmoitus; olen jättänyt tuon toisen...
Sitten alkoi minun kyttääminen mihin meet kauanko ole jne. kunnes elo tasaantui ja nyt on vietetty pari vuotta aivan mahtavaa uutta suhdetta keskenämme, liikumme jatkuvasti yhdessä, puhelin on pöydällä töistä suoraan kotiin, missä välissä ehtisi pettää edelleen.
Eli kyllä näitä selviämisiä on tapahtunut.
Toivottavasti onnistutte.Me kanssa jatkoimme silloisen mieheni halusta ka kävimme terapiassakin säännöllisesti, hän kyttäsi menojani ja tuli todellakin töistä suoraan kotia ja oli kunnollinen. Kävikin ruokatunnilla ja mitä nyt oli milloinkin töissä keksinyt selitykseksi sen toisen luona. Rankkaa on huomata kuinka kekseliäs pettäjä voi olla ja mustasukkainen. Elämä oli niin pahaa noidankehää ja vaikea oli siitä irrottautua kun sitä tosissani halusin lopulta kuitenkin. Siihen tarvitsin myöskin ammatti-ihmisen apua ja vieläkin käyn keskustelemassa asioista toipuminen vie todellakin pitkän aikaa, niin pahasti voi tuollainen elämä ihmisen särkeä. Toivon todella, että te jotka yritätte vielä onnistutte omaa kohtaloani en toivo kenellekkään teistä.
Ei vaikuta kovin helpolta mun elämäni kun noita juttuja lukee. Vaimoni petti tässä kuukausi sitten "ekan kerran". Jäi kiinni tekstiviestin perusteella, yritti kieltää kaiken tietysti, mutta lopulta tunnusti viikon kaunistelun jälkeen harrastaneensa suojaamatonta seksiä puskassa vieraan miehen kanssa selvinpäin keskellä päivää parin päivän tutustumisen perusteella (sairaalaosastolla). Menimme perheneuvolaan keskustelemaan asiasta. Ehdimme pari kertaa käydä ennenkuin se jäi kesälomalle se paikka. Näiden tapaamisten jälkeen ja niiden voimin jatkoimme asiasta puhumista kotona ja kävi sitten ilmi pitkään tivattuani ja valheita edelleen kuunneltuani että vaimo oli pettänyt jo vajaa kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran.
Meillä on pieni lapsi ja iso asuntolaina. Joten olen päättänyt että yritämme kaikkemme (ainakin minä yritän) jotta kykenisimme jatkamaan.
Luottamus on tosin täysin nollissa... Vaimo kyllä sanoo olevansa pahoillaan ja ottaisi kaiken takaisin jos voisi...
Olen varmastikin edelleen shokissa enkä oikein nää metsää puilta vielä, mutta toivon vain että tästä voisi nousta.
Vaimo vannoo rakkautta mutta toisaalta vaikea ymmärtää miten voi pettää jos muka oikeasti rakastaa. Näiden toisten miesten huomio ja halukkuus oli kuulemma imarrellut niin paljon että oli halunnut sen vuoksi antaa seksiä heille vaikka ei siitä itse muka erityisemmin nauttinut. Hyvää hyvyyttään siis. En oikein jaksa uskoa niitä selityksiä mitä olen saanut. Ja luulenkin että mun pitää ihan oikeasti kyetä ymmärtämään vaimon motiivit jotta voisin ylipäätään kuvitella kykeneväni vielä joskus luottamaan naiseen jota en enää tunne kuten luulin tuntevani. Pitänee tutustua siis ihan "uuteen vaimoon".
Kertokaa kokeneet milloin voi kuvitella toipuvansa pahimmasta järkytyksestä.
"Meillä on pieni lapsi ja iso asuntolaina. Joten olen päättänyt että yritämme kaikkemme (ainakin minä yritän) jotta kykenisimme jatkamaan"
Miksi? Minä jättäisin perheeni silmääkään räpäyttämättä, mikäli vaimo tekisi noin.
Kyllä miehellä pitää olla selkärankaa ja ylpeyttä. Minun kanssani ei vaimo voi kuvitella jakavansa pipariansa ja jatkaa senjälkeen avioliitossa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei missään nimessä. Sääli vain lasta, mutta jättäisin kaiken taakseni ja etisin uuden naisen, jonka kanssa perustaisin uuden perheen.
"Ja luulenkin että mun pitää ihan oikeasti kyetä ymmärtämään vaimon motiivit jotta voisin ylipäätään kuvitella kykeneväni vielä joskus luottamaan naiseen jota en enää tunne kuten luulin tuntevani. "
Ei sinun kannata luottaa vaimoosi. Hän on niitä ihmisiä, joilta katoaa veri päästä ja housut jalasta, kun semmoinen tilanne iskee kohdalle. Myös jatkossa.
"Kertokaa kokeneet milloin voi kuvitella toipuvansa pahimmasta järkytyksestä."
Kaikkein helpointa se on, jos heittää vaimon pihalle.
Kiitos linkeistä kirjoittajille. Kävin tuolla uskottomuus.fi palstalla. Siellä on asiallista kommentointia ja asian käsittelyä. Toivon mukaan palsta säilyy tuollaisena ja asiattomat tekstit poistetaan. Eikä kirjoittajat, jotka tölväisevät suustaan, mitä sylki suuhun tuo, tule palstalle. Tämä ketju on usein asiaton, rivo. Täällä ei uskota jonkun selviytymistä. Jankataan vain omaa näkemystä.
No haukkuminen on yleensä aika turhaa. Pikemminkin kokemuksien jakaminen on antoisaa. Ymmärtäminen, vaikkei hyväksykkään kaikkea ymmärtämäänsä.
Mä itse joskus jatkoin n. 3 vuotta suurinpiirtein omaa avoliittoani aikoinaan. Sen jälkeen, kun mies paljastui moninkertaiseksi petturiksi. Ja vielä sen jatkoajankin aikana moninkertaiseksi petturiksi, yhä uudelleen.
Olin sinisilmäinen ja naivin rakastunut. Halusin antaa anteeksi ja yrittää, toisen heikkouksista huolimatta. Ajattelin, että minussakin on ehkä syynsä ja inhimillisenä ihmisenä mun pitää antaa toiselle mahdollisuus muuttua.
Aika monet itkut ja raivarit koettiin yhdessä. Mutta miehen tavat ei vaan muuttuneet. Joten yks päivä mä löin tunteet lukkoon ja keräsin miehen kamppeet ja lopetin sen jojoilun siihin. Itkin vielä kauan sen jälkeenkin paitsi pettymystä mikä siitä jäljelle jäi. Myös sitä, että en nähnyt mitä annoin tehdä itselleni.
Miten paljon se repi.
Monet ihmiset haluaa yrittää kaiken vastamäen jälkeen. Eikä se väärin ole, jos siihin kykenee. Siitähän rakkaudessa on kyse, että osaa antaa anteeksikin. Mutta myös siitä, että osaa kunnioittaa itseään ja sitä kautta myös toisia.