Oletko koskaan ollut niin ihastunut että sattuu?

Kyllä voi. Ylipääseminen oli todella vaikeaa, mutta se onnistui. Masennukseeni kyllä vaikuttivat muutkin asiat kuin ihastuminen.

Noo... voi olla että siitä hyvän alavireen kehitti, kun toissa vuoden kesällä ihastuin todella voimakkaasti. Röökaamaankin aloin ehkä enemmänkin sen takia, kuin koulustressin. Ehkä sillä oli tekemistä jopa seuraavan kevään tosi huonon vaiheen kanssa.

Masennuksesta en siis ole varma, mutta hillittömät tuskat oli. Toivottavasti ei tartte ikinä uudestaan käydä läpi samaa.

Kyllä, olen ollut.

Masennus seurasi, kun sain kahdet pakit tältä naiselta eikä vastarakkautta tullut. Tunne ihastuksesta oli siis yksipuolinen.

Henkisesti sattui hyvin paljon!

Kai olen sen verran ylpeä luonteeltani, että tunteet katoaa ellei niille tule vastakaikua. Mutta sitten, jos sitä tulee, toinen on varattu ja tilanne on kokonaisuutena täysin mahdoton, niin kipeää kävi ja toipuminen kesti. Vieläkin tapahtuu lyhyitä takapakkeja, jos kuulenkin tästä ihmisestä.

Olen ja voi! Yksipuoliset tunteen jotakuta kohtaan ovat yhtä helvettiä.

Yksipuolinen ihastuminen, varattuun ihastuminen, saavuttamattomaan ihastuminen, ... sattuu pitkään ja masentaakin. Joskus tuntuu, että omanarvontuntoni on lyttääntynyt pysyvästi kieroon onnettomien juttujen vaikutuksesta. Harras toiveeni on saada elää loppuelämä ilman surkeita ihastumisia.

Olen ja voi. Riippuu kyllä kuinka epärealistisesti kuvittelee, mutta ehkä jonkin asteinen masennus tulee siitä kun tietää ettei mitään tule eikä pysty toimiin asian hyväksi tms.

Todellakin, tapailin naista ihastuin.
Nainenkin sanoi pitävänsä minusta todella paljon.

Kaikki muuttui yhden illan aikana, jolloin nainen tapasi jonkun ja kertoi siitä.
Mutta ei halunnut vielä lopettaa, vaan kokeilla vielä.

Siitä asti olin ainut joka oli ihastunut, voi sitä tuskaa.
Yritin olla ottamatta yhteyttä, mutta pää ei antanut rauhaa.

Lopulta nainen sanoi ettei ollut tuntenut mitään koko tapailumme aikana "8kk"
Murruin täysin, ja olen vieläkin murtunut, aikaa kulunut kuitenkin jo 6kk

Ei se ihastuninen itsessään satu, mutta se kun huomaa että tunteet olivatkin yksipuolisia niin sattuu/masentaa.

Itselleni on käynyt viimeisen puolen vuoden aikana näin kaksi kertaa.
Ensimmäinen kaatui siihen kun hoksasin miehen olevan homo, aluksi turhautti, sitten masensi ja lopuksi vain makasin sängyllä miettien miksen voi olla mies?
Harmitti todella koska en ollut koskaan aikaisemmin kokenut sellaista "sielujen sympatiaa" ja yhteisymmärrystä kenenkään ihmisen kanssa. Penis olisi hieno asia omistaa...

Toinen tapaus taas kariutui siihen että mies seurusteli toisen tytön kanssa. Aluksi sen masensi, mutta yön yli nukuttuani tajusin että ei hätä ole tämän näköinen. Sillä tämä toinen tapaus oli aikalailla samanlainen kuin ensimmäinen, joten luonnollisesti pelkäsin hänenkin olevan homo, MUTTA eipäs ollutkaan :D
Eli kenties minulla on vielä mahiksia löytää jostain SE kolmas tapaus ^__^

Taidan olla jotenkin itsetuhoinen sillä olen varmaan yhä vähän ihastunut tuohon ensimmäiseen tapaukseen. Saattaa johtua siitä että tämä homo päätelmän muodostin itse. Toivon että hän vielä joskus kertoisi itse mikä on asianlaita niin saisin pisteen tälle asialle.

Sehän se masentava asia nimenomaan on.