Onnellisuus

Hmm. Näihin kysymyksiin ei varmastikaan yhtä vastausta löydy. Voin vastailla omasta näkökulmastani.

"Millasia on onnelliset ihmiset ja mikä tekee olon tyytyväiseksi?"
-Onnelliset ihmiset ovat hyväksyneet itsensä, heillä on tarpeeksi sosiaalisia suhteita ja he tekevät mielekkäitä asioita. Eli heidän kaikki tarpeensa tyydytetään.

"Uskaltaako nykyihminen olla oma itsensä, olla mikä haluaa, ajatella itsenäisesti? Vai ollaanko me toinen toistenmme orjia?"
-Riippuu kovasti ihmisistä yksilöinä, mutta eikös yleisesti juuri sitä opeteta että mennään oman pään mukaan välittämättä turhan paljon mitä muut ajattelevat. Ainakin itse olen kuullut sellaista. Ja tiettyyn pisteeseen asti sellainen onkin varmaan hyvä asia. Sanoisin että moni ihminen voisi olla enemmän oma itsensä. On niin hankala erottua valtavirrasta, yleensä se on aina hyvä, että joku erottuu.
Varmasti, kun sosiaalisia olentoja ollaan, on johonkin asti oltava toisen orja. Mutta ei liikaa. Ei niin paljon, että itse litistyy eikä jää tilaa hengittää.

"Hyväksytäänkö poikkeavat ihmiset vai kartetaanko heidän seuraansa vai kadehditaanko heitä, kun uskaltavat ottaa omia 'oikeuksia'? Onko se ylellisyyttä? Kenellä on varaa olla mikä haluaa?"
-Riippuu tietenkin, kuinka paljon ihminen poikkeaa. Helposti käy niin, että mitä enemmän ihminen poikkeaa, sitä enemmän hän jakaa ihmisten mielipiteita yhä jyrkemmiksi. Varmasti on sekä että, syrjintää ja kadehdintaa. Ekös ylellisyyttä olekin olla oma itsensä, ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on? Kaikilla pitäisi olla varaa, tilaa, olla juuri se mikä on. Niin ei aina ole, tai niin uskotaan ettei ole.

"Entä julkkikset. Matkitaanko heitä, kun he ovat jotain?"
-Sanoisin että kyllä. He ovat saavuttaneet jotain, he ovat tehneet jotain, millä menestyä. Matkimalla heitä voisi siis itsekin tulla kuuluisaksi, menestyä, vai...?