Tiede ja fysiikka on sinänsä

Hyvin kirjoitettu. Mutta.

- Tuota jumaluutta ei tarvita.

Ps. Teoriassa voisi kuvitella että Jumaluudella on pieni ongelma. Se on aina askeleen Universumia jäljessä. Mikäli Universumi loi jumaluuden, niin mikä tämä tällainen "jumaluus on ". Ja, miksi ihminen ei voisi olla samassa roolissa - aina piirun verran maalista.

>>Tiede sinänsä on ihmisen tavoittelemaa totuutta, jotta ihmiskunta kykenisi
ymmrärtämään maailmankaikkeuden, varsikin kun uskonnot ovat kuolleet.

Tiede selittää maailmankaikkeutta aina parhaan kykynsä mukaan. Kokemuksen mukaan se kyky ja keinot ovat olleet ainakin tähän saakka koko ajan kehittyviä.

>>Tiede sinänsä ei koskaan kykene löytämään totuutta maailmankaikkeudesta. koska ihmisaivot ovat rajalliset.

Toistaiseksi aivojen toiminnalle ei ole löytynyt takaraa. Uusimpien aivotutkimusten mukaan aivomme kehittyvät koko ajan (neuroplastisuus osoittaa sen).

>>Toisaalta ihminen näyttäisi olevan ainoa elvä organismi, jolla voidaan kuvitella olevan edes mahdollisuudet totuuden löytämiseen.

Toistaiseksi tunnemme vain ihmisen kaltaista tietoista elämää. Tietoisuus ja sen taso, on se, joka ratkaisee, ei keho eikä organismin rakenne.

>>Toisaalta itse uskon jumaluuteen, jolla on tiedosta se "ydin" ja ihminen ei ikinä voi saavuttaa sitä.

Jos uskot jumaluuteen, niin miksi rajaat sen ihmisen ulkopuolelle? Jumaluuden voimme sanoa olevan yhtä kuin elämä kaikkine mahdollisine ilmentymineen eli kaikki on sitä loppujen lopuksi. Siis sitä ei tarvitse saavuttaa, se pitää vain ymmärtää, tajuta = kasvava tietoisuus! Lyhyesti jumaluus = tietoisuus.

"Tiede sinänsä on ihmisen tavoittelemaa totuutta, jotta ihmiskunta kykenisi ymmrärtämään maailmankaikkeuden, varsikin kun uskonnot ovat kuolleet."

On ja ei. Ongelmana tässä on tuo sana 'totuus'. Tiede ei yritä selvittää absoluuttisia totuuksia uskontojen tyyliin: 'Miksi maailma on olemassa?'. Sen sijaan tiede yrittää mallintaa maailman toimintaa.

Jos vaikkapa pidät haarukkaa kädessäsi ja päästät siitä irti, huomaat, että haarukka putoaa lattialle. Tieteen tehtävä on mallintaa sitä, miten haarukka putoaa kädestäsi. Kun riittävän montaa pudotusta havainnoidaan riittävän tarkasti, voidaan esittää teorioita, jotka ennustavat miten haarukka putoaa kun irroitat siitä vaikkapa jollain muulla korkeudella. Näitä ennusteita voidaan sitten testata, jolloin nähdään vastaako teoria todellisuutta vai ei. Tieteellinen 'totuus' on se teoria, jonka ennusteet vastaavat kokeellisia mittauksia.

Sen sijaan tiede ei edes yritä vastata kysymykseen 'Miksi haarukka todella putoaa?' Tiede selittää, että haarukan putoaminen johtuu painovoimasta, mutta ei kerro miksi painovoima on olemassa. (Jos painovoima ei olisi olemassa, emme tietenkään kävisi tätä keskustelua nyt.)


"Tiede sinänsä ei koskaan kykene löytämään totuutta maailmankaikkeudesta. koska ihmisaivot ovat rajalliset."

"Toisaalta ihminen näyttäisi olevan ainoa elvä organismi, jolla voidaan kuvitella olevan edes mahdollisuudet totuuden löytämiseen."

Nuo kaksi lausetta ovat ristiriitaisia. Ensimmäisessä sanot, että ihmisen ei ole mahdollista löytää totuutta, toisessa taas, että mahdollisuus voisi olla olemassa.


"Toisaalta itse uskon jumaluuteen, jolla on tiedosta se "ydin" ja ihminen ei ikinä voi saavuttaa sitä."

Siihen sinulla on toki täysi oikeus. Jumaluus on kuitenkin tieteellisessä mielessä arvoton oletus, koska se ei selitä yhtään mitään.

Tiede ja fysiikka pohjautuu matematiikkaan. Siitä mitä matematiikka on, ei ole kuitenkaan tietoa. Tiede on uskonto.

Totuus on se, ettei jumalaa ole olemassa.

Piste.

Elämä on hiilen kemiaa.