Ihminen ei oikeasti voi koskaan, suhteessa ulkopuoliseen, elää juuri tässä hetkessä. Se on mahdotonta. Suhteessa ulkopuoliseen todellisuuteen ihminen elää AINA historiassa, eli menneisyydessä.
Nyt-hetken kokeminen on mahdollista ainoastaan mielessä (koska etäisyyksiä ei siellä ole).
Selitys:
Silloin kun on etäisyyttä, on aina myös välimatkan aiheutama viive.
Ihminen saa tietoa ympäröivästä maailmasta oikeasti VAIN aistiensa välityksellä. Aisteille informaation välittää mm. se sähkömagneettisen säteilyn aallonpituusalue, jota kutsutaaan valoksi. Toinen merkittävä informaation tuoja on väliaineessa etenevä paineaalto, jota kutsutaan ääneksi. Siis näköaisti ja kuuloaisti ovat tärkeimmät ulkoista informaatiota tulkitsevat aistit.
Jokainen ymmärtää äänen hitauden, se on jopa havaittavissa: Pesäpallokentän takalaidalla katsot, kun pelaaja lyö palloon. Huomaat, että pallo irtosi mailasta jo ennen kuin lyönnin ääni kuuluu korvassasi.
Valon hitautta on jo vaikeampi havaita. Mutta kun tiedämme, että jos aurinko sammuu nyt, niin sen viimeinen valonsäde löntystelee matkalla peräti kahdeksan minuuttia, ennen kuin osuu silmiimme. Valo ei siis oikeasti liiku nopeasti vaan HITAASTI.
No, tuosta edellisestä seuraa tietenkin se, ETTÄ AINA KUN ON ETÄISYYTTÄ INFORMAATIO TULEE AISTEILLEMME MYÖHÄSSÄ. Se nyt-hetki, josta tuo informaatio meille kertoo meni jo. Sillä hetkellä kun informaatio saavuttaa aivomme, se kertoo MENNEESTÄ tapahtumasta.
On siis täysin toivotonta yrittää tavoittaa ulkopuoleltaan (ulkoisesta olevaisuudesta) juuri TÄMÄ HETKI. Mutta...
Kun ei ole ETÄISYYTTÄ , nyt-hetki ON läsnä. Aivojen keskuksessa, siinä joka oivaltaa, ei ole tilaa (ulottuvuuksia), ei ole aikaa, ei etäisyyksiä. Keskuksessa ei tietenkään niitä ole, se on loogista. Oivalluksessa ( joka on eri asia kuin ymmärtäminen) on nyt-hetki läsnä ja vain siinä.
Nyt-hetken kokeminen on mahdollista ainoastaan mielessä (koska etäisyyksiä ei siellä ole).
Selitys:
Silloin kun on etäisyyttä, on aina myös välimatkan aiheutama viive.
Ihminen saa tietoa ympäröivästä maailmasta oikeasti VAIN aistiensa välityksellä. Aisteille informaation välittää mm. se sähkömagneettisen säteilyn aallonpituusalue, jota kutsutaaan valoksi. Toinen merkittävä informaation tuoja on väliaineessa etenevä paineaalto, jota kutsutaan ääneksi. Siis näköaisti ja kuuloaisti ovat tärkeimmät ulkoista informaatiota tulkitsevat aistit.
Jokainen ymmärtää äänen hitauden, se on jopa havaittavissa: Pesäpallokentän takalaidalla katsot, kun pelaaja lyö palloon. Huomaat, että pallo irtosi mailasta jo ennen kuin lyönnin ääni kuuluu korvassasi.
Valon hitautta on jo vaikeampi havaita. Mutta kun tiedämme, että jos aurinko sammuu nyt, niin sen viimeinen valonsäde löntystelee matkalla peräti kahdeksan minuuttia, ennen kuin osuu silmiimme. Valo ei siis oikeasti liiku nopeasti vaan HITAASTI.
No, tuosta edellisestä seuraa tietenkin se, ETTÄ AINA KUN ON ETÄISYYTTÄ INFORMAATIO TULEE AISTEILLEMME MYÖHÄSSÄ. Se nyt-hetki, josta tuo informaatio meille kertoo meni jo. Sillä hetkellä kun informaatio saavuttaa aivomme, se kertoo MENNEESTÄ tapahtumasta.
On siis täysin toivotonta yrittää tavoittaa ulkopuoleltaan (ulkoisesta olevaisuudesta) juuri TÄMÄ HETKI. Mutta...
Kun ei ole ETÄISYYTTÄ , nyt-hetki ON läsnä. Aivojen keskuksessa, siinä joka oivaltaa, ei ole tilaa (ulottuvuuksia), ei ole aikaa, ei etäisyyksiä. Keskuksessa ei tietenkään niitä ole, se on loogista. Oivalluksessa ( joka on eri asia kuin ymmärtäminen) on nyt-hetki läsnä ja vain siinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missähän tämä aivojen keskus sijaitsee? Eikö aivot toimi eri keskusten yhteistyönä, jolloin myös oivalluksella on ulottuvuuksia ja välimatkoja vai onko jokin keskus ylitse muiden?
Ymmärryksellä on ulottuvuuksia, oivalluksella ei. Ymmärrys syntyy aivojen eri osissa, oivallus virtuaalisessa "keskuksessa", joka ei siis ole keskus, koska sillä ei ole ulottuvuuksia, mutta muuta sanaa en tähän hätään suomen kielestä löytänyt. Jos jokin syntyy kohteessa, jossa ei ole ulottuvuuksia eikä aikaa, sen syntyminen on nyt-hetkeä.
Ai mistäkö tämän tiedän? Oivalsin :)
Aivotutkimus, esim Matti Bergströmin mallinnukset aivojen toiminnasta ja varsinkin tuosta oivaltamisesta tarjoavat vähän erilaisen simulaatiomallin.
Kannattaa tutustua.
Toisaalta ei kaikki ymmärrys, oivallus yms perustu ulkoisiin aistiärsykkeisiin, vaan sitä tapahtuu myös aivojen oman muistikapasiteetin sisältöjen 'moniulotteisissa rinnakkaisprosesseissa' jotka joskus sitten voivat pulpahtaa tässä ja nyt, vaikka yksittäiset muistitallenteet ovat historiaa. Tuotos siis koetaan 'Nyt' -tapahtumana tai eivät ole oleellisesti aikasidonnaisia. Näin varsinkin erilaiset podiskelut yms, jotka eivät varsinaisesti perustu (oleellisilta osiltaan) ulkoisiin aistiärsykkeisiin.
Oivallus siis syntyy näkyvän maailman ulkopuolella? Ja tälle vuorelle voit nousta kun unohdat varjosi.
Aika hyvä tulkinta. En lisää tuohon mtään.