tutustumiskäynti, kertokaa?

Itse en ainakaan ollut aktiivinen. Olin paniikissa. :) Mutta hyvin se meni. Terapeutti kyseli miksi olen terapiaa hakemassa ja ikään kuin kartoitti ongelmaani ja kyseli muutenkin elämänkuvioistani. Hän myös kertoi itsestään, koulutuksestaan ja terapiastaan, minun ei tarvinnut niistä kysellä. Tapaaminen kesti normaalin terapiakäynnin verran. Toisella 45 min ja toisella 1h. Kahdella kävin siis tutustumassa ja näistä toisesta tuli minun terapeuttini. Valinta oli helppo.

Varmasti riippuu monesta asiasta tuo, mitä siellä tapahtuu ja puhutaan: minkälainen terapeutti on, minkä koulukunnan terapeutti, millainen sinä olet, mitä tarvitset jne.

Minun ensimmäisellä tapaamiskerta (kuten kaikki sen jälkeenkin), kestivät noin 45 minuuttia. Eka kerta oli tavallaan sellaista tutustumista puolin ja toisin. Minä kerroin tilanteestani ja terapeutti kyseli tarkentavia kysymyksiä. Terapeutti kertoi, mistä terapiassa oli kyse, millaista terapia on ja minä esitin tarkentavia kysymyksiä.

Tavallaan oli helpottavaa, kun eka kerta oli ohi, koska vasta sen jälkeen uskalsi "aloittaa" terapian. Luottamus, luontevuus yms. tulivat sitten ajan myötä. Terapiakin lähti tavallaan käyntiin vaivihkaa, koska terapeutin piti kysellä alussa paljon, jotta hän pääsi jyvälle asioista.

Jos saan sanoa neuvon, niin ole sellainen kuin olet ja kerrot asiasti niin kuin omalla tavallasi kerrot ja kerrot miltä mikäkin sinusta tuntuu - ja kaikki menee hyvin. Etukäteen ei voi tietää, mitä tapahtuu, koko terapia etenee omalla painollaan.

kiitos, olette ihania kun vastasitte!

Edellisiin vielä lisäys että muista ettet vähättele asioitasi vaan kerrot suoraan niin kun asiat ovat että terapeuttikin tajuaa missä mennään. Onneksi terapeutti ohjaa keskustelua niin sun ei tarvi huolehtia mitä pitäisi seuraavaksi sanoa. :)

Heräsi sellainen ajatus, että mitä jos ei uskalla kertoa asioitaan. Niitä ongelmia, joita kaikkein syvimmällä mielessä painaa. Kannattaako vain kertoa, että ne ovat olemassa, ja niistä ei pysty puhumaan sen enempää?

En mä ainakaan ekalla kerralla kaikkia ongelmiani tuonut esiin. Ne tulevat puheeksi sitten kun luottamus terapeuttiin on muodostunut. Ei täysin vieraalle ihmiselle pysty heti kaikkea kertomaan... ja luulen, että terapeutti ymmärtää tämän. Jos nyt pääpiirteittäin saat osan ongelmistasi kerrottua, niin eiköhän siinä ole ekalle kerralle ihan tarpeeksi. :)

Joo ei ekalla kerralla tarvitse eikä voikkaan muistaa kertoa kaikkea itse, mutta ehdottomasti kannattaa puhua niistä asioista jotka sisimmässä painaa. Ja voi tosiaan mainita ettei halu/uskalla/pysty puhumaan niistä tarkemmin.
Se on jo iso askel eteenpäin kun uskaltaa mainita niiden olemassa olon terapeutille.
Itsellä kokemusta asioista jotka on ollut sisimmässä enkä ole ensin uskaltanut puhua niistä mutta kun puhuin niistä niin se menikin tosi hyvin ja terapeutti otti ne todella hyvin ja osasi osuvasti neuvoa tilanteeseen.
Sitä varten siellä terapiassa ollaan että puhutaan kaikki mikä painaa! :)

mistä tiesitte kuka on sopiva terapeutti? luotitteko intuitioon vai miten?
kävittekö tutustumiskäynnillä kerran vai useammin?
oliko terapeutin sukupuolella merkitystä, entä ystävällisyydellä tai sympaattisuudella.

olen nähnyt pari terapeuttia ja en ole ollenkaan varma kenet valita.
mietin onko sympaattisuudellla väliä, jos muuten osaa työnsä.
mistä edes tiedän kuka on hyvä työssään tai ei?