Haluan kertoa teille oman tarinan, tai erityisesti sen mitä miehen uskottomuus sai aikaan minussa. Rakastuin häneen täysin ja sen takia reagoin kaikkeen voimakkaasti. Olimme onnellisesti yhdessä mielestäni, matkusteltiin, mökkeiltiin, seksi sujui ja sitä oli paljon. Hän sanoi usein että olen parasta mitä hänen elämässään on tapahtunut. Sitten tuli pommi. Puhelu naiselta. Olivat n. 3 kk tapailleet, tavanneet netin kautta. En meinannut uskoa millään. Hän oli elänyt kaksoiselämää. Ero tuli heti.Mies rukoili, pyyteli anteeksi, joutui sairaslomalle, en antanut anteeksi. Aikaa meni, uskoin häntä. Annoin anteeksi ja yritimme vielä. Aloin silti etsiä itsestäni virheitä, vikoja, pidin itseäni rumana. En suostunut hänen kanssaan enää saunaan, sängyssä en koskaan enää ollut täysin alasti jne. Tuska oli sisällä valtava kun tunsin etten kelvannut, hän halusi olla toisen kanssa. Vähän aikaa meni ok, kaikenlaista tuli esille, oli lopetettava suhde. Rakkaus ei ollut sammunut, se teki kaikesta todella tuskaa. Ja minä pidän itseäni edellen rumana. En saa mitenkään itsestäni sellaista kuvaa että olisin ok, vaikka varmaan olenkin. Yksin oltuani laitoin match.comiin ilmoituksen, jossa useita kuvia. Sain valtavasti vastauksia, kehuja, otin ilmoituksen säikähtäneenä pois. Huh, enkö olekaan vastenmielinen. Näin tuossa vähän aikaa sitten ystäviä nuoruudesta järjestetyssä tapaamisessa, he kehuivat minun ulknäköä, silloin ajattelin että ehkä en oikesti olekaan ruma, jos naisetkin sanovat positiivisesti. Tämä kaikki kuulostaa typerältä omiinkin korviin, mutta tuo että mies meni toisen luo, "hylkäsi" minut, halusi toista tuhosi jotain jonka kanssa saan painia, toivottavasti en lopunelämääni. En ikinä haluaisi kokea toista kertaa, en voi ymmärtää tuota käytöstä. Voihan sitä erota ensin ja sitten tehdämitä haluaa, ei loukkaisi toista. Älkää hyvät ihmiset leikkikö ihmisillä ja ihmistunteila.
Miehen uskottomuus tuhosi minäkuvani
Surupusero
8318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisi pitänyt heivata ukko jo kerrasta.
Poistu vellomasta suosta ja jatka eteenpäin. Ukkeli, joka jää sairauslomalle (ymmärsin näin) kolmiodraamansa vuoksi on pippelitön.
Olit ihastunut haaveeseesi, et mieheen. Ainoa ongelmasi on, että olet vieläkin takertunut haaveeseesi. Päästä irti ja luota itseesi. Älä silti kolauta sydäntäsi heti uudelleen.
Kivaa kesää ja virkistäviä, parempia kokemuksia!
Tieden niin mistä kirjoitat. Minä yritän jatkaa mieheni kanssa mutta jatkuvasti mietin mikä minussa on vikana, kun hän petti minua. Ei siinä säästy ulkokuori eikä sisäinen puolikaan. :(
Olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta, mitä lopuksikin kirjoitat.
Niinpä. miksi sitten yrität jatkaa? Tuhoat itsetuntosi, on niin paljon muuta ihanaa elämässä kun roikkua miehen kanssa joka pettää kerran(ja pettää muuten toistekkin).
Voin kertoa, minua ei mieheni pettänyt, mutta ainainen minun ulkonäköni moittiminen ja arvostelu sai minut eroamaan hänestä. Kaiken lisäksi olen saanut kauneudestani palkintoja, olin mallina ja kansikuvissa jopa.
Eli miehen omatunto ei ollut kunnossa, aivan niinkuin vaimon joka antaa pettää itseään.
Olin niin vapautunut ja lapset myös, kun äidillä ei koko ajan ollutkaan enää vitutus ja huono olo miehen minua moittimisesta...muutin kotisuomeen aivan sen vuoksi. Tiedän, että mies katuu, ja nyt vuosien kuluttua olemme hyviä ystäviä ja hoitelemme lapset yhdessä.
Hän tuhosi liittomme arvostelulla, vaikka olin ihan ok.
Jos vielä olisi pettänytkin, se olisi ollut varma ero sillä sekunnilla kun sain tietää, en olisi odotellut yhtään.
Ja me rakastimme myös toisiamme, menimme naimisiin rakkaudesta ja sitä ennen kihloissa pari vuotta, olimme kuin paita ja peppu, mutta miehen omat epäonnistumiset tekivät hänestä ilkeän minulle.
Syitäni jatkaa ovat esim. se, että välitän edelleen miehestäni, elämässä sattuu virheitä ja mieheni haluaa vielä jatkaa kanssani... tässä muutama. Ei hän ole moittinut minun ulkonäköä tai luonnetta, mutta väkisin tulee omat huonot puolet mieleen, kun on mennyt pettämään.
Itse olen niin mustavalkoinen pettämisasioissa, ja onneksi, minua ei petetty avioliitossa, koska tuo li molemmille selvä, eikä myöskään pitkässä suhteessa. ei ikinä.
Näissä pettämisasioissa kannattaa olla mustavalkoinen, harmaata elävät välinpitämättömät ihmiset, se kostautuu ennemmin tai myöhemmin, usko pois.
Tottakai välität, mutta eipä hän erityisesti sinusta kerran voi särkeä rakkauden ja luottamuksen pettämällä.
Usko, ei jää yhteen kertaan jos nyt uskot että hänkään ei halua erota. Tottakai hän ei halua erota, paneskella kylläkin myös muita:helppo elämä.
KOKEMUSTA ON LÄHIPIIRISTÄ NIIN PALJON; ja nämä ovat vanhoja viisaita totuuksia. Pikkusormi on annettu jo pahalle.
Mistä tiedät, että sua ei oo petetty?
Etkö itse tee ikinä mitään virheitä?
Tiedän koska olen kaikkien miesten kanssa jutellut nuo asiat jälkikäteenkin läpi, ja varmasti olemme olleet avoimia, kaikkien kanssa olen edelleen ystävä,
En ikinä voisi pettää toista, siinä olen ehdoton.
Oeln lopettanut aina edellisen suhteen ennenkuin lähden edes tosien miehen kanssa treffeille tututumismielessä. Sitäpaitsi olen niin sydän-tunneihminen, että en voi mennä sänkyyn jos olen toisen kanssa, en missään tapauksessa.
Kuvottava ajatuskin. Jos ihastuisin n iin pahasti, ja alkais tehdä mieli toista, niin sanoisin sen rehellisesti kumppanille, että mitäs nyt tehdään? Thats it.
"Etkö itse tee ikinä mitään virheitä?"
En nyt oikein ymmärrä, miten se ettei kukaan ole virheetön, jotenkin tarkoittaisi ettei petostilanteessa kannata erota?
Ainakin minä myönnän että itsessäni on yksi aika paha virhe: alan käyttäytymään väkivaltaisesti mikäli minua petetään ja lisäksi saan nautintoa minuä töykeästi kohdelleiden ihmisten lyömisestä (kokeiltu on).