“Kamalinta on, jos ei ole koskaan kelvannut kenellekään.”, aloittaa City-lehti artikelinsa yksinäisistä sinkuista. "Väestöliiton perhebarometrin mukaan yhä useampi nuori aikuinen on vailla parisuhdetta ja etenkin miehet kaipaavat kumppania."
http://www.city.fi/artikkeli/Yksin%E4iset ratsastajat/3059/kommentit/
Mielenkiintoinen artikkeli kesäluettavaksi.
http://www.city.fi/artikkeli/Yksin%E4iset ratsastajat/3059/kommentit/
Mielenkiintoinen artikkeli kesäluettavaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olenkin tavallisena terveen itsetunnon omaavana maalaismulkerona ihmetellyt tämän palstan angstin, toivottomuuden ja heikon itsetunnon määrää, mutta nyt luettuani tuon artikkelin moni asia loksahtaa kohdalleen.
Ja hei, mulla ei tuolla ollut tarkoitus mollata ketään, te olette varmasti hienoja ihmisiä in real life. Itsetunto-ongelmat sun muut vain kanavoituvat tälle palstalle (joka on siihen ihan hyvä paikka).
Alla parit lainaukset:
"Chicagon yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisiksi itsensä tuntevien aivot reagoivat eri tavalla sosiaalisiin tilanteisiin ja muiden ihmisten ilmeisiin kuin muilla. Eristyneet ihmiset ovat minäkeskeisiä ja varautuneita ympäristön suhteen."
"Persoonallisuuden piirteistä ujous, masentuneisuus, kielteinen omakuva ja huono itsetunto altistavat eniten yksinäisyydelle."
"Vetäytyvät pitävät myös muita ahdistuneina, vetäytyvinä ja selittelevinä."
"Mitä enemmän ikää, koulutusta ja elämänkokemusta, sitä vaikeampi on löytää sopivaa kumppania", sanoo sosiaalipsykologi Maritta Wacklin.
"Itsetunto-ongelmat sun muut vain kanavoituvat tälle palstalle (joka on siihen ihan hyvä paikka)."
Juuri tuosta on kyse tällä palstalla. Henkireikä ahdistuneelle, nurkkaan ajetulle sinkkumiehelle.
No minuun nuo luetellut piirteet ja reaktiot sosiaalisiin tilanteisiin sopivat kuin nenä päähän. Kuin suoraan minusta.
Niinpä. Aivoni ovat aivan pienestä saakka reagoineet poikkeavalla tavalla sosiaalisiin tilanteisiin. Kaltaiseni ihmiset ovat taatusti minäkeskeisiä, mutta mihin muuhun yksinäinen sitten keskittyisi? Mielestäni on vaikea sanoa, oliko ensin muna vai kana. Mikäli sosiaalista elämää joskus sattuu olemaan, kuka tahansa huomaa ajattelevansa tapaamiaan ihmisiä eli olevansa vähemmän minäkeskeinen. Toisaalta pelkään aina olevani ihmisille harmiksi ja piikki heidän perseessään, koska olen sosiaalisesti kömpelö etenkin. Ja kun jännitän, tulen entistä töksähtävämmäksi. Siksi yksin oleminen tuntuu turvallisimmalta.
Todella hyvä artikkeli ja tässä siitä yksi hyvä poiminta:
"Persoonallisuuden piirteistä ujous, masentuneisuus, kielteinen omakuva ja huono itsetunto altistavat eniten yksinäisyydelle. Tutkimusten mukaan ujot nuoret miehet aloittavat tyttöjen kanssa seurustelun muutaman vuoden viiveellä. Naisetkin kärsivät ujoudesta, mutta kainous hyväksytään naisellisena ominaisuutena paremmin. Miehen pitäisi tehdä aloite. Suomessa ujoutta ei pidetä sairautena, kuten USA:ssa"
Tuossa puhutaan ujoista miehistä, ei loveshy-miehistä, jotka eivät aloita tyttöjen kanssa seurustelua välttämättä koskaan. Ujous ei ole sairaus, mutta loveshyness on.
kelvannut kenellekkään on todellakin se kaikista pahin skenaario