Hei!
Olen miettinyt sellaista asiaa, kun erosin exästäni about 10 vuotta sitten koska hän oli mahdottoman äkkipikainen ja väkivaltainen minua kohtaan. Pienestäkin ärsytyksestä hän kävi käsiksi ja aina oli minussa vika. Nyt lapset kertovat hänen luona käydessään, että ei uskoisi samaksi ihmiseksi, isänsä on niin herkkä ihminen.
Minä vaan ajattelin sitä, että olinko minä sitten oikeasti se, joka herätti siinä ihmisessä ne pahat piirteet, vai voiko ihminen parantua väkivaltaisuudestaan. Exä ihmettelee itsekin, kuinka on pystynyt lyömään naista, kun ei koskaan ennen minua tai minun jälkeen.
Nyt te tietenkin sanotte, että joo... paha akka on saanut palkkansa, mutta joku varmaan ymmärsi mitä kysymykselläni tarkoitin.
Olen miettinyt sellaista asiaa, kun erosin exästäni about 10 vuotta sitten koska hän oli mahdottoman äkkipikainen ja väkivaltainen minua kohtaan. Pienestäkin ärsytyksestä hän kävi käsiksi ja aina oli minussa vika. Nyt lapset kertovat hänen luona käydessään, että ei uskoisi samaksi ihmiseksi, isänsä on niin herkkä ihminen.
Minä vaan ajattelin sitä, että olinko minä sitten oikeasti se, joka herätti siinä ihmisessä ne pahat piirteet, vai voiko ihminen parantua väkivaltaisuudestaan. Exä ihmettelee itsekin, kuinka on pystynyt lyömään naista, kun ei koskaan ennen minua tai minun jälkeen.
Nyt te tietenkin sanotte, että joo... paha akka on saanut palkkansa, mutta joku varmaan ymmärsi mitä kysymykselläni tarkoitin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olla että teidän kemianne eivät vaan pelanneet yhteen. ajan kuluessa jotkut sinun luonteenpiirteesi saattoivat tulla niin dominoiviksi, että herättivät sitten agressiivisia reaktioita. Siis sinussa ei tarvitse olla mitään vikaa itsessäsi, eikä exässäsikään, mutta yheenpantuina muodostitte tulivuoren purkauksineen. Olen kokenut itse saman; kaksi lauhkeaa ihmistä, ja silti täysi tappelu päällä.Ero tuli ja kaikki tasaantui!
niin, niin mikään ei oikeuta toista käyttämään väkivaltaa toista kohtaan. vaikka toinen "ärsyttäisikin", ei lyöminen ole normaali reaktio. se kertoo siitä, että ei osaa hallita käyttäytymistään, eikä kestä mitään negatiivista. syy väkivaltaan ei ole sinussa, vaan siinä, että mies ei osaa säädellä reaktioitaan. nyt kun olette erossa, hän pystyy paremmin hallitsemaan itseään ja lapsiaankin kun näkee joskus, niin haluaa pitää välit hyvinä. pieninä erinä hillintä onnistuu.
väkivallasta ei koskaan pitäisi syyttää uhria, väkivallan tekijällä on aina toinenkin ratkaisu selvittää tilanne kuin niinkin törkeä toisen alistamiskeino kuin toisen oikeuden omaan kehoon vieminen.
No en usko että tietyntyyppiset ihmiset provosoivat toisia, kyllä se on ihan ihmisestä itsestään kiinni jos ei voi olla ihmisiksi toisia kohtaan. Mielestäni, huom, mielestäni , typerä edes kysyä moista tai ajatella noin jälkikäteen.
no on tietysti ihan eri asia olla suhteessa lapsiinsa kuin olla suhteessa puolisoonsa.Oli minunkin isäni meitä lapsia kohtaan itse ystävällisyys mutta äitiäni kohtaan itse piru. Äitini on tavallinen rauhallinen ihminen joten en ole vielkään löytänyt mitään selitystä isäni käytökselle.
Siis vielä 10 vuoden jälkeen miehesi pystyy syyllistämään sinua olemalla lasten kanssa hetken ihmisiksi. Onkohan käynyt "lyömättömät"-ryhmissä tai saanut muuten apua, silloin voi olla muuttunut. Jos vain itse ihmettelee tapauksia, kaikkihan ihmettelevät ja katuvat ja lupaavat, ei ole muuttunut tippaakaan. Älä nyt hyvä ihminen etsi itsestäsi vikaa, fiksu mies ei provosoidu lyömiseen asti edes silloin kun on valinnut vaimokseen epäsopivan ihmisen, silloinkin asiat osataan hoitaa muuten kuin lyömällä.