paljonko olette lihoneet??

painoin vuonna 2006 noin 70 kiloa, vuonna 2008 noin 60 kiloa, vuonna 2010 75 kiloa ja nyt lähemmäs 90 kiloa... pituutta on vain 157cm eli todella ylipainoinen oon tällä hetkellä...

N. kahdessa vuodessa 15 kiloa tullut. Olisi tullut enemmänkin mutta ulkonäköpaineet niin kovia että joskus on tullut enemmän näitä "hyviä kausia" ja olen syönyt suht normaalisti. Sitten taas on tullut huonompia kausia ja olen syönyt lähes jauhotkin kaapista. Painan n. 60kiloa, vielä viime syksynä painoin 10 kiloa vähemmän.

parin vuoden aikana parikytä kiloa..
163cm/86kg
masentavaa tää on. mitään ideoita laihtua BEDin kaa?

terveeks tässähän itellä 15 vuat ikkää ja 63 elopainioa ennen kesälomaa oli vielä 53 jotenka aika paljo tullu tosin masennus ooli puolet kesälomasta ja tällee mut roska ruoka addicti olen kai

16-17-vuotiaana painoin n. 48kg (168,5cm) ja n. puolentoista vuoden jälkeen kiloja oli 76, kun anoreksia/ednos vaihtui ahmimishäiriöön... Nyt olen taas saanut kiloja pois ja ednosin kanssa taistellaan.

Vielä parivuotta sitten paino oli 72kg, nykyään yli 150. Puntari sanoo erroria. Syön ja syön ja syön... Apua :(

Olen aina ollut ylipainoinen, sain pari vuotta sitten laihdutettua 40kg neljässä kuukaudessa (painoin sitten 80 kg) mutta nyt painan 140 kg...

Oon ollu aina ylipainoinen, 100 kg:n huitteilla koko teini-iän.
Syntyny vuonna 1988 eli nyt 23 vuotias ja 170 cm pitkä.

2007 elokuussa 114 kg
2008 huhtikuussa 98 kg
2009 huhtikuussa 130 kg
2011 huhtikuussa 140 kg

nyt pyöritään edelleen nuissa viime kevään lukemissa. Onneksi on pysyny hommat sillä tavalla kurissa, ettei ole ainakaan noussut paino. Mun fysiikalle vaatii hitosti liikuntaa ja tosi pieniä kalorimääriä, että saa painon putoamaan. En enää jaksaisi sitä 2007 loppuvuoden rääkkiä, jolla sain painon tippumaan. Ahdistaa.... aaaa.... haluan voimia jostakin.

Ekaks sekamuotosta,anoa ja bulimiaa,paino heitteli vuosien 2002-2007 välillä 40-57 kg välillä,pituutta 160cm.

Sitten tuli kunnon lääkemömmöt masennukseen ja kaikkeen ja oksentelu jäi pois,mutta ahmiminen jäi :(

Viimeisen kolmen vuoden aikana paino noussut 124 kg,ei paljoa naurata ja masennus on ton takia vaan pahentunut ja tilalle on tullut itsariajatukset mitä ei kuitenkaan ennen ollut.

vuonna 1992 painoin 90kg ja nyt vuonna 2011 painan 127kg.Eli olen lihonut 37kg.
olen menossa lääkäriin ensi kuussa.en tiedä voidaanko minua auttaa.
taidan kuolla lihavuuteen tai sydänkohtaukseen tai aivoinfarktiin.jos en laihdu niin kroonisesti sairaana tuskin näen 50-vuotis päiviäni.

N. puolen vuoden aikana n. 15 kiloa. Normaalipainoon mulla on reilu 20kg matkaa, omaan ihannepainoon reilu 30kg.
Tämän puolen vuoden aikana (suklaan)syönti on täysin riistäytyny käsistä. Ennenki oli ongelmia sen kans, mutta ei tässä mittakaavassa.
5 vuotta sitte olin vielä hyvinki normaalipainossa. Sitte aloin lihoa. Välillä sain muutaman kilon pois.

165 cm ja keväällä 2007 painoin 72kg, timmissä kunnossa ja harrastin liikuntaa paljon. Sit alkoi terapia ja asioiden käsittely; paino nousi ja nyt 119kg.

Kuvottavaa.

Olen pysynyt normaalipainossa, mutta lihonut kuitenkin. Ennen sairautta paino oli 54-55kg (pituus 169cm). Treenasin paljon joten olin melko hoikka. Mutta sitte sairastuin. Paino oli enimmillään 67kg, ja sain sen jo alle 60kg:n, mutta nyt mennään jossain 63-64kg:ssa :( Mutta en tunne oloani hyväksi tässä nykyisessä painossa

2009 painoin vielä 70 kiloa. Nyt painan 94. Kiloja tullut siis lisää 24.........

marraskuussa 2009 paino alimmillaan 37 kg-> osastolle
marraskuussa 2010 painoa 47 kg
joulukuu 2011 (tänään) painoa 60 kg !

ensin ortoreksiaa, sitten diagnoosiks anoreksia kun painoindeksi 13.. nyt toipumisen aikana järjetöntä ahmimista, syön kaiken mitä kaapista löytyy, ei ikinä täyttä oloa. nälän ja kylläsyyden tunteet sekasin. pahinta on yösyöminen. syön kaiket yöt ja nukkuminen on mitä sattuu..

ammatti ei tosiaankaan edes helpota (ravintola-ala) tätä normaalisoitumista. liikaa houkutuksia ja työajat vaihtelee..

haluaisin niin kovasti olla taas laiha, koska nyt tajuaa kuinka ylimääräset kilot ja makkarat hankaloittaa olemista ja liikkumista.. ihan sama mitä syö, tuntuu että aina vaan mennään ylöspäin. ei varmaan kauaa mee niin 100 kg menee rikki.

jos näitä lukee joku terve, normaalipainonen ihminen, sanon vaan että älä koskaan päästä itseäsi syömishäiriökierteeseen. siitä ei kyllä ole paluuta!

2008 heinäkuussa -> 82kg
2009 tammikuussa -> 90kg
Nyt paino on siinä 105-110kg välillä.

Pituutta 180cm, joten olen siis merkittävästi lihava.


Polvia kolottaa ja paino näkyy myös itsetunnossa.
Sitä syömistä on vaan niin vaikea lopettaa...

Omat kilomääräni tuntuvat pieniltä ehkä joidenkin silmissä, mutta itseä ne järkyttävät. Välillä ollaan siis oltu alipainoisia ja välillä sitte jotain muuta...
2007 53 kg
2008 64 kg
2009 47 kg
2010 64 kg
2011 55 kg
2012 nyt 68kg

Aikamoista jojoilua siis. Nyt yritän taas kaikin mahdollisin keinoin päästä 50 kiloon. Takana on 4 kk ahmintaa.

2007 syyskuussa 114 kg
2008 helmikuussa 98 kg
2009 maaliskuussa 130 kg
2012 eli nyt, 144 kg

eli enkka tosiaan on tuo reiska 30 kiloa lisää painoa noin vuodessa. ja pituutta on 170 senttiä.

Oma jojoilu painon kanssa alkoi ylioppilaskeväänä 1984, jolloin lähtöpainosta 90 kg sain pudotettua 18 kg nuoruuden uhmalla vuoden loppuun mennessä eli 72 kg. Se olisi 160 cm naiselle sopiva paino omalla ruumiinrakenteellani MUTTA:

Sen jälkeen ollut lukuisia 10-20 kg nousuja ja laskuja, joista en tarkkaa kirjaa ole pitänyt. 2000-luku on mennyt seuraavasti:

2005 keväällä 82 kg
2006 loppuvuodesta 115 kg
2012 huhtikuussa 99 kg

Ikinä en ole ahmimisen jälkeen oksentanut, vaikka morkkis ollut hurja. Helpottavaa oli kun sain tietää tämän sairauden nimen BED. Aiemmin luulin olevani yksin asian kanssa. Tsemppiä kaikille!

2007 55
2008 65
2009 85
2010 105
2011 115
2012 145

2003 viimeinen anoreksiavuosi: 36kg ennen "parantumista"
2004-2008 normaalipainossa, 48-52kg
...tästä alkaa tarinani surullisin osa
2009 paino alkoi nousta ihan huomaamatta, kesällä 56kg, loppusyksystä 58kg
2010 paino nousi edelleen, yhtäkkiä painoinkin 65kg
2011 edelleen 65kg, en päästänyt painoa nousemaan mutta en saanut laskemaankaan
2012 jälleen painonpudotusyritys, tosin ei hyvältä näytä kun nytkin painan 64kg, vaikka hetkellisesti alkuvuonna jo 59kg. :/

Hemmetin syömisongelmat...

Moikka, ei mulla kait Bediä ole, mut jotankin häikkää... Olen siis 30-vuotias nainen ja olen kai koko elämäni 8-vuotiaasta saakka ollut laihdutuskuurilla. Pituutta minulla on 157 cm.

Ihan lapsena olin hieman pullea ja ekan kerran laihdutin silloin salaa ja aloin uimaan kilpaa, joten se sai hetkeksi (5 vuodeksi) laihdutusintoiluni tyssäämään, koska painoni pysyi normina vaikka söin kuinka, koska liikuin paljon ja silloin söinkin normisti ja terveellisesti.

No sitte siirryin ylä-asteelle ja minua kiusattiin koska olin ujo ja hiljainen. Harrastus jäi ja söin illat yksin kotona. No lihavaksi en muuttunut, mutta teiniaikoina se 10 kilon "yli"paino oli liikaa ja laihdutin. No kauppikseen mennessäni olinkin hoikka, mutta täysin kalorien seuraamis- ja laihdutuskierteessä. Kauppiksen lopussa laihduin kovasti. Painoin silloin 37 kg vähimmillään ja en juuri syönyt mitään ja liikuin kuin hullu.

No lihoin sitten normimittoihin ja painoin 55 kg, joka olikin minulle unelmapaino, koska olin muodokas mutta hoikka. Ja urheilutaustan takia minulla oli paljon lihasmassaa. Silloinkin liikuin paljon, rullaluistelin 50 km viikossa, lenkkeilin yms. yms. Olin tyytyväinen itseeni, mutta silti laihdutin koko ajan.

No sitten menin töihin mäkkärille ja siellä tietysti tuli syötyä sitä pikaruokaa ja juotua litroittain limsaa päivässä. No en oikeastaan lihonut, mutta kuntoilu jäi. samaan aikaan aloin olemaan yhen äijän kanssa, joka oli näitä bodareita ja minun tuli toki näyttää hyvältä. Äijä arvosteli mun syömisiä yms. ja vaikkei tarvetta ollutkaan laihdutin koko ajan.

No ero tuli 4 vuoden kuluttua ja painoin silloin 60 kg, joka oli minusta tosi paljon. Jäin siis yksin ja syöminen lähti täysin käsistä. Illat vain söin. Päivät olin syömättä ja illaksi hamstrasin kaikkea hyvää. Ja seurravana päivänä aloin laihduttaa ja illalla taas niin nälkä, että annoin itselleni taas luvan syödä ja siirtää laihdutusta seuraavaan päivään.

Ahmin oikeasti suuria annoksia. Saatoin syödä kaksi normikokoista pitserian pitsaa, päälle rullakebabin, join limsaa (cola-juomia) 2 litraa päivässä ainakin, saatoin tehdä lasagnen josta olisin normisti syönyt 4 päivää, mutta söinkin sen yhdessä illassa ja lisäksi sipsiä karkkia yms yms. Söin niin kauan kuin olo oli niin täysi ettei pystynyt liikkumaan tai oksensin. Olin tosissani allapäin koko ajan ja se vain lisäsi syömistä.

No sitte keksin ulostuslääkkeet ja ahmin illan ja otin niitä 15 kpl syömisen jälkeen ja istuinkin sitten yöt vessassa hirveiden kipujen ja tärinöiden kanssa. Joskus kipu suolistossa oli niin paha, että itkin ääneen ja saatoin oksentaa samalla. Tuskanhiki vain virtasi. No aamulla oli tyhjä olo ja taas sama rumba vaikka kuinka lupasin itselleni, etten enää mene apteekkiin ostamaan tabletteja. Mutta olin täysin koukussa niihin. Ja lihoin koko ajan ja oma aineenvaihdunta ei enää toiminut kuin noilla tableteilla.

No painoin silloin 80-90 kg. Kuljin samoissa vaatteissa, kun ei muut enää mahtuneet.

No nyt tilanne on se, että vielä viime talvena söin ahmimalla ja lihoinkin syksyn 78 kilosta, niin että maaliskuussa painoin 90 kiloa.

No nyt kesäksi päätin laihduttaa ja aloitin sen laihdutuksen kuukausi sitten. painan nyt n. 83 kiloa, eli olen laihtunut 7 kiloa. Kesään mennessä tarkoitus olisi painaa 70 kiloa ja tiedän, että se on mahdollista. Ylensyöminen on pysynyt kurissa, mutta olen huomannut etten uskalla enää syödä mitään. Ja vaikka tiedän että on tyhmää laihduttaa syömättä, niin vain silti teen. :(

Toivoisin niin, että voisin jonakin päivänä olla se 55 kiloinen tai 60 kiloinen ja elää normaalisti ja syödä normisti, mutta se eikai toteudu ikinä kun en pysty siihen. Tsemppiä kaikille jotak kokee saman :(

2006: 52kg (Normaalipaino)
2007: 34kg
2008: 55kg
2009: 70kg
2010: 65kg
2011: 65kg
2012: 60kg

----
Raskausarvet on jees.. ja ikää sellaset 17 vuotta!

Itselläni vuosien mittaan
2006: 49kg
2007: 43kg
2008: 52kg
2009: 55kg
2010: 62kg
2011: 50kg
2012: 40kg

anoreksian jälkeen olen ahmimiskohtausten kourissa, kiloja tullut jo monta takaisin ja noususuunnassa ollaan edelleen.....katsotaan mikä tilanne ensi vuonna huoh

Luin kaikki ketjun tarinat läpi. Pelottaa. Olen anoreksian kanssa kipristellyt n 2 vuotta, vaihtelevin painoin;

kevät 10 64kg,
kesä 10 51 kg,
talvi 11 57 kg
kesä 11 50 kg,
syksy-talvi 11-12 alimmillaan 45,6 kg,
nyt n. 52 kg

...ja ahmimisen takia tuolta 45,6:desta noustiinkin, ja se senkun jatkuu.

Pari vuotta sitten painoin 68kg (172cm) ja nyt 94kg. Loppua ei näy. Noin 5 vuotta sitten painoin 51kg.

Onko ketään samasta ongelmasta kärsivää Helsinkiläistä, joka haluaisi vaikka aloittaa paaston? Toivoisin niin jotakin ihmiskontaktia jonka edessä ei tarvitsisi hävetä, ei ainakaan joka sekunti. Jotain joka ymmärtää minua ja minä häntä.

Lihomisen myötä tuli myös paniikkikohtaukset kun itsetunto on 0. Onneksi ne ovat nyt helpottaneet..

Hei, olen kans helsinkiläinen BED:sta kärsivä naisihminen, ikää yli 20, mut alle 30. Mulla on kans paniikkikohtauksia ja huono itsetunto. Paasto/dieetti olis tosi jees, mut ei siitä yksin tuu mitään ja varsikaan tän sairauden kans siitä ei tuu mitään... -.-

Olen itse kärsinyt ahmimishäiriöstä varmaankin 1-2 vuoden ajan, vaikkakaan aluksi en osannut tehdä tällaista diagnoosia itselleni. Kuuntelin Jillian Michaelsin podcastia yksi päivä, jossa oli puhetta juuri ahmimisesta. Tunnistin itseni siitä, että suunnittelen syömiseni etukäteen ja haluan syödä yksin. Töissä ja ihmisten ilmoilla syöminen sujuu normaalisti ja terveellisesti, mutta sitten kun olen yksin helvetti pääsee irti.

Luulin ruokamäärieni olevan suuria, mutta tämän keskustelun nähtyäni ne eivät olekaan kovin suuria. En pysty syömään kuin esim. yhden pizzan kerrallaan ja siihen päälle suklaalevyn tai sitten kiinalaista ruokaa yhden annoksen ja suklaalevy. Limpparia juon toisinaan, maksimissaan 1,5 litraa päivässä.

Kuitenkin tämä yksin syöminen ja syömisen suunnittelu on alkanut pelottaa. Olen muuttamassa poikaystäväni kanssa pian yhteen ja toivoisin, että "himot" lakkaisivat itsestään, kun ei ole missään mahdollisuutta syödä yksin. En voi vetää övereitä kotona, töissä, autossa tai missään missä voisi liikkua ihmisiä. Jos en kuitenkaan pääse pakkomielestäni eroon, on minun hakeuduttava psykiatrille, jotta pääsisin aukaisemaan niitä solmuja mitkä ovat ajaneet tähän tilaan (koulukiusaaminen teini-iässä).

Ai niin, olen 173 cm pitkä ja painan n. 90 kg toukokuun mittauksen mukaan eli 15 kg ylipainoinen.

Mulla alkoi noin kymmenen vuotta sitten kun ikää oli sen 6-7 vuotta (tosiaan, alle kouluikäisenä jo...) Oon aina ollut aika isokokoinen (tuolloinkin olin muutamia kiloja ylipainoinen), mutta nykyään painoa on 114 kiloa. Ylipainoa siis semmoset 65 kiloa, kun ei pituuttakaan kuin 160 senttiä. Auts.

Takana ahmimisten lisäksi bulimiaa ja anorektisia jaksoja. Sekä masennusta ja ahdistushäiriöitä ja muuta mukavaa, että tällä mennään. _bb

v 2009 painoin 63, jolloin olin ihan ok painoinen mielestäni.
v 2013 painan 80 , ei hyvä ei.. ja laihuttaa en pysty näköjään..

10kg vuodessa. Nyt olen paranemisen tiellä.

Pituus: 172 cm

2003 130 kg
2004 95 kg
2005 115 kg
2006 120 kg
2007 130 kg
2008 150 kg
2009 130 kg
2010-2012 120 kg
2013 113 kg

Ja nyt aion oikeasti TAISTELLA tän sairauden helvettiin mun elämästä ja painaa tän vuoden loppuun mennessä kaksnumeroisen luvun verran.

2008 -- 95kg
2009-2011 ---100kg
2012-2013 --- 120kg

olen 175 cm pitkä ja helvetin kyllästynyt tähän BED:iin

Pituutta 168cm

2012 alussa painoin 54kg ja vuoden loppupuolella 74kg.
Tuossa välillä muutama mönkään mennyt painonpudotus yritys. Ne yritykset yleensä kärsivät aikoina jolloin olin ysin kotona. Oikein odotin hetkiä että jäisin yksin, jotta pystyin ahmimaan KUNNOLLA! Tällöin saatoin helposti ahmia koko paketin vaaleeta leipää reilulla rasvalla, runsaine höysteineen! (tämä tuntuu olvan bediläisten suosikki!!) Kilon karkkia, litran jäätelöä, kokonaisen tilaus pizzan ja kebab annoksen etc. Oliivit, suolakurkut ja kaprikset turvottivat välillä niin pahaste että nilkat ja sormet olivat hurjan turpeina. Lista on loputon sillä jos jonkun ahdatun määrän jälkeen oksetti, se meni hyvin nopeasti ohi, ja taas ahtaminen jatkui :(

Se tunne kun aloin ajatella valintaa; ahdanko vai en, sai mut jotenkin jännittyneeksi, (kun en ollut yksin) välillä oikein juoksin kaapille kuin varkain ja piilouduin jopa vessaan ahtamaan!

Nyt tilanne on se että olen ottanut itseäni niskasta kiinni (vuoden alusta) ja aion laihduttaa tosissaan tällä kertaa! Painoa on pudonnut n.8kg. Olen tällä hetkellä ketoosissa, aloitin sen viime maanantaina. Se poistaa täysin ruokahalut kokonaan, eikä vie niin pahasti lihasta kun paino putoaa.

Mä olen aina ollut kaikki tai ei mitään tyyppinen, niin ahmimisessa kuin laihdutuksessakin. Toivon että saatuani kauniin kroppani takaisin, kykenisin rajoittamaan ahmimista. Se tulee olemaan suurin haaste mun elämässä ja yritän käydä tätä ajatuksen tasolla myös läpi. Mulla on hurja ikävä ahmimisesta saatua tunnetta ja unelmissani kun painan 54kg, menen kauppaan ja ostan mitä ikinä haluan ja vain sen yhden kerran. Siinä vaiheessa ahmiminen on jo vaikeaa sillä vatsalaukku on huomattavasti pienentynyt, mutta saa varmasti kunnon hiilarihumalat.

Ruoka ja herkut on mulle huume!!!

Kuinka kauan olette pystyneet pysyä kuivilla ahtamisesta?

2007 58 kg
2008 70 kg
2009 56 kg
2010 51 kg
2011 70 kg
2012 63 kg
2013 56 kg

/172

1996 68kg (bmi 24)
2001 120kg
2006 73kg
2012 140kg
2013 130kg

Eli kiloja on tullut pahimmillaan yli 50 lisää. Laihduttanutkin olen, kymmeniä kiloja kerralla, ja aina lihonut takaisin. Nyt takana vuosi terapiaa, ja painonnousu on vihdoinkin pysähtynyt ja on jopa alkanut vähän tippua.

Itselläni auttoi se kun en itse käynyt koskaan ruokakaupassa vaan kaupassa kävivät kaverini/vanhempani, jotka olivat tulossa kylään, heille oli helppoa selitellä että jos toisivat vaikka hedelmiä, kasviksia yms. terveellistä. Kutsuin paljon tuttavia aina käymään luonani, niin jokaiselta sai pyydettyä aina jotakin tyyliin "oletko tulossa kaupan kautta? Ahaa, voisitko tuoda tomaatteja, salaattia, kurkkua ja fetaa?" ja toiselle "Olet siis kaupassa nyt? Pystyisitkö millään tuomaan rahkaa ja mansikoita?". Näin oli helppoa. Pidän itseni myös koko ajan kiireisenä eli mielellään teen ylitöitä, lupaudun avustamaan kaikessa kuten taloyhtiön kokouksessakin hommasin itselleni pihojen haravoimiset, kukkien hoidon yms. yms. Kun on tilivelvollinen jollekkin, niin se toimii että itse pysyy kuosissa. Kodinkin on pysyttävä kellon ympäri kunnossa, kun kaverit/tutut/vanhemmat yms. ravaavat käymässä yms. yms. Tärkeintä on kehitellä koko ajan jotain virikkeitä itselleen, että saa ajatukset pois ruoasta jne. Itselläin tippunut nyt paino 70 kg:stä 50kg ja pituutta 164! Nykyään kaupassa käyn yksin, mutta suunnittelen viikon menuni jo etukäteen ja kerran viikossa kokkailen kaiken valmiiksi annoksiksi jne. Luulen myös että uusi ihastuksenikin vaikuttaa siihen, että pitää minut ruodussa koko ajan esim. teemme paljon kävelylenkkejä esim. museoissa, taidegallerioissa, luonnossa, shoppaillessa yms. saa ajatukset pois yms. Jos alkaa kuitenkin listata ruoat kiellettyihin ja sallittuihin niin asia pahenee, nykyään ei tee edes mieli karkkeja, keksejä, ravintolaruokaa yms. kun on oppinut sen että ei kiellä itseltään mitään täysin. Lapsesta asti pitäisi olla se kuva että "syömme elääksemme, emme kuitenkaan elä syödäksemme"

Aiemmin paino ollut siis koko ajan jojoilua eli teininä 75kg -> 60 -> 45 -> 38 ->50 -> 65 ->70 ->50 -> 50 -> 50 (Toivottavasti kolmas kerta todensanoo =) )

kesällä mun paino heitteli bulimian vuoksi paljon, painoin silloin niinkin paljon kuin 65 kg ja olin 162.2. cm pitkä.
nyt painan 72.3 kg ja olen 162.5 cm pitkä.

Kolmen vuoden aikana 30 kiloo. Painoo tällä hetkellä 96 kg

Itse olen ollut jo 50kg:ssä (pituus 164cm) lähes vuoden, pahimmillaan painoin sen lähemmäs 80kg! Mulla on tosi hyvä olla nyt, kaikki alkoi siitä kun lopetin noi järkyttävät laihdutusyritykset eli aloitin tyylin "hiljaa hyvä tulee", sillä toi nopea laihdutus on kaikkein pahinta BED:ssä! Aloitin ensinnäkin siitä että järjestelin ruokapuolen kuntoon eli melko lailla fitnessihmisten suosimia ruoka-aineita (kalaa, vähärasvasta lihaa, kuten kanaa, raejuustoa, kananmunia, öljyjä, kasviksia ja marjoja) sit päätin että syön kulutukseni mukaan jonkin aikaa ja sen jälkeen aloin huomaamattani olla melko aktiivinen ja päätin aloittaa kokeilemaan jotain harrastusta, alussa aloitin vaan lenkkeilystä ja pyöräilystä, sitten halusin kokeilla kuntosalia ja huomasin miten paljon paremman fiiliksen saan siitä treenaamisesta kun siitä syömisestä, ruokakin maistu paljon paremmalle kun sen teki itse ja se oli puhdasta ja joka päivä kun täytin päivät liikunnalla, ystävien/sukulaisten kanssa ja töissä, niin multa unohtu ne kaikki herkkuhimot, osa huomas jo ennen mua et olin laihtunut! Mulla jotenkin se pää puhistu ku vaihdoin puhtaan ruoan ja aloin pienin askelin tekee muutoksia mun elämään =) Nykyään ei tuu myöskään mitään morkkista syömisistä, kun ajatusmaailma on se että "söin jo, en mä mennyttä voi muuttaa ja yhdestä repsahduksesta ei voi tursuta edes sitä 5 kg! Enkä ala piiskaamaan että pakko lähteä juoksee se kakkupala veks tai en jätä aterioita väliin .. Pidän huolen nykyään myös et nukun riittävästi, jotta jaksan urheilla ja en jaottele ruokiani kiellettyihin ja sallittuihin, mietin vaan sen karkkihimon kohdalla et "Mitä hyötyä mulle on siitä tyhjästä energiasta?" se kana-kasvis-öljy -kippo on paljon paremman makusta ja mun kroppa tykkää satavarmasti enempi siitä =) Oikeesti tässä on parasta edetä hitaasti ja pienin askelin, sillä mikä kiire sulla muutenkaan on tän asian suhteen? Uudet asiat vaatii totuttelua ja aikaa, eikä ne läskit oo kertyny yhdes yös, niin miksi odotat niiden sormia napsauttamalla katoavan? Ruoka tuo vaan sen hetkellisen ilon, miks et vaihtas sitä johonkin pitempi kestoseen esim. kun ne mätöt jää vähemmälle, niin vuodessa saa kokoon varmaan jo lomamatkarahat :)

Pahimmillaan melkein 30 kiloa tullut lisää. Ei kiva. :(

Sairastin anoreksiaa aikasemmin ja "parannuin" mut syömishäiriö muutti vaan muotoaan bedks. painoin 39kg ja nyt 60kg. Kaikki tämä paino on tullut vuodessa.
Ja loppua ei näy.
Haluaisin parantua kokonaan kaikesta syömishäröilystä. en tiedä enään vuosien syömishäröilyjen jälken mitä normaali syöminen on.

Jos tosissaan haluaa parantua, niin kantsii heittää vaaka roskiin.

Painoin 49 kg (/172 cm) vielä viime vuonna. Nyt painan 67 kg.

2007 - 70 kg
2009 - 39 kg
2011 - 64 kg
2010 - 56 kg
2015 - 67 kg
2017 - 79 kg

Elikkä häiriintyneen syömisen tahdissa paino menee suunnasta toiseen. Koko lapsuus ekalta luokalta alkaen ylipainoa, teininä anoreksia joka johti alhaiseen painoon. Sitten lihoin takas, mutten ahminut saati oksentanut... söin vain yksinkertaisesti hieman liikaa, santsasin usein, äiti leipoi pannukakkua joka viikko ja vohveleita paistettiin monta kertaa viikossa, lähes päivittäin koulun jälkeen yhdessä mummun kanssa. Mutta sitten paino taas laski ja nousi, jälleen ilman varsinaista ahmimista saati laihdutusta. On tää mun keho outo. Nyt olen siis 23 vee ja tänään punnitsin, 79.8 kg, 163cm.

Hei tyypit joku tossa kyseli että miten laihtuis vaik on BED. Semmonen vinkki ainakin että älä säilytä kotona sen enempää ruokaa ku päivässä syö, ja sit seuraavana päivänä käy kaupassa ja ostaa sen päivän ruokatarpeet. Kokatessa jätä rasva kokonaan pois jos teet esim tomaattikastiketta yms. ja tee sitä vain ysi annos. Älä kävele / aja semmosta reittiä jonka varrella on sun lempi ruokapaikkoja äläkä googlaile hyvän näkösiä kakkuja yms. joista tulee nälkä. Käy kävelyllä/pyöräile autoilun sijaan ja käytä portaita, älä hissiä. Jos ahmimiskohtauksia tulee vaan yksin ollessa ni älä oo yksin. Jon yllämainitut ei auta ni koita saaha kurkku/maha niin kipeeks ettei voi syyä. Ja juo paljon vettä ennen ruokailua 3litraa/päivä. Ja kehu itteäs kauniiksi niin kauan kunnes uskot sen.