Tapasin pojan ja aloimme pitämään yhteyttä, näimme viikottain (välimatkasta huolimatta), meillä oli kivaa yhdessä, pussailimme (ihmisten ilmoillakin), rakastelimme, olimme viikonloppuja yhdessä ym. Puolen vuoden jälkeen, aloin kyselemään mieheltä, missä mennään ja mies ilmoitti, että kipinää ei ole ja lopetti yhteydenpidon. Näimme sattumalta illan vietossa, juttelimme, tanssimme ja hän haukkui kaverinsa, jonka kanssa tulin tosi hyvin toimeen ja meillä oli hauskaa, tarjoili minulle juotavia ym. Tämän jälkeen kun sattumoisin näimme lähes joka viikko illanvietossa, mies ei edes tervehtinyt minua, oli kun olisi a) suuttunut tai b) ei vaan haluaisi tuntea. Pari kertaa mies lähetti humalassa minulle tekstiviestiä, todella neutraalia. Nyt kun muutama kuukausi on mennyt, minulla on uusi mies, jota tapailen (menee kuitenkin melko huonosti), "exäni" näki minut ja tuli kyselemään kuulumisiani, kertoili omansa ja naureskeltiin ja höpötettiin niin kuin ennenkin ja minä hölmö tajusin, että tunteeni häntä kohtaan eivät ole vieläkään kuolleet. En tiedä, mitä tekisin!
niin se vain alkoi vanha suola janottamaan
liinnuska
2193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntus vähän et oot ollu ite vähän ponneton näyttämään tunteitasi (ootko vihainen vanhasta yhteyden katkaisemisesta?), varmaan odottanu et lähestyisit vastavuoroisesti jotenkin sen hauskan illan jälkeen?
Mut vaikee sanoo, sen kaverin tarkotusperät pitäis kans ottaa selville?
Toiset on kiihkeempi ottamaan sitä yhteyttä ja toiset odottavat vastakaikua, joskus taas nää törmää toisiinsa, liika on liikaa mut vähän on liian vähän.
Kai pitäisi tuntea toista ennen kun menee sanomaan mitään?
Täytyy myöntää, että olen ollut vihainen tai jos en vihainen niin ainakin loukkaantunut yhteyden katkaisemisesta. Alunperin näytin tunteeni hänelle kyllä tosi suoraan, mutta yhteydenpidon katkeamisen jälkeen (kun mies kerta sanoi, että kipinä puuttuu) olen ollut niin viileä kun ihminen vaan voi viileä olla. Ja hänen käytös kun on nämä kuukaudet välillä ollut tosi ystävällistä ja välillä ei ole halunnut tuntea ja viime aikoina ei vaan ole halunnut tuntea, en ole tiennyt, miten käyttäytyisin, joten olen jättänyt kaiken hänelle. Jos hän on tervehtinyt, olen vastannut. Jos hän on lähettänyt viestiä, olen vastannut. Jos hän on tullut juttelemaan, olen jutellut takaisin enkä ole kiirehtinyt tilanteesta pois. Oikeastaan, tajusin vasta nyt, että minulla on vielä häneen tunteita...se kuinka helppo hänen kanssaan on jutella ja olla, kuinka hän kiusoittelee minua ja kuinka nauraa minun tyhmille tempauksilleni, ne vain iskee!