Moi,
Miten koette juoksen henkisen puolen merkityksen? Itse olen aktiivisesti vältellyt 30 vuotta kaikkea juoksuun liittyvää ja viihtynyt ennemmin kovien jalkakyykkyjen parissa - mutta nyt yhtäkkiä on "pää seonnut" ja alkanut vimmattu juokseminen. Mitään järkevää selitystä en keksi, tämä on kuin uskoon tuleminen (ilmeisesti).
Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia juoksemisen menttaalipuolen jutuista, niin tänne ihmettelemään:
http://beautyofrunning.wordpress.com/
Cheers!
Miten koette juoksen henkisen puolen merkityksen? Itse olen aktiivisesti vältellyt 30 vuotta kaikkea juoksuun liittyvää ja viihtynyt ennemmin kovien jalkakyykkyjen parissa - mutta nyt yhtäkkiä on "pää seonnut" ja alkanut vimmattu juokseminen. Mitään järkevää selitystä en keksi, tämä on kuin uskoon tuleminen (ilmeisesti).
Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia juoksemisen menttaalipuolen jutuista, niin tänne ihmettelemään:
http://beautyofrunning.wordpress.com/
Cheers!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllähän sitä juostessa ehtii miettimään kaikenlaisia asioita läpi ja varsinkin pitkällä peruskuntolenkillä sitän selvittelee päätään kaikesta vaivaamaan jääneistä asioista, ainakin minulle se on tavallaan hiljentymisen hetki.
Juoksu sopii minulle siksi että se ei ole sidottu aikaan eikä edes paikkaan. Lenkille voi lähteä aamuvarhaisella tai iltamyöhään, niin kotoa kuin vaikka työmatkalla hotellilta, kunhan on vain tamineet mukana ja ne mahtuu ihan pieneen kassiin.
Minä juoksen, koska koen juostessani rahoittuvani ja huomaan usein, että teen matkaa aivan omissa maailmoissani. Fyysinen puoli tulee sitten bonuksena.
Itse treenailen sillä tavalla että syksyllä pitäisi mennä puolimaraton kahteen tuntiin. Nyt kun kunto kasvaa ja voi juosta jo 15km lenkin viikottain, niin juokseminen on kivaa. Eleinkin lyhyen 5km vauhtileikittelylenkin jälkeen kotiin kävellessä oli kertakaikkisen upea fiilis.
Mitä tyhmää on siinä että liikkuu pakasta toiseen nopeasti jalan?
Jos joku on tyhmää niin joku vitun raudan nostelu sisätiloissa.
Juoksu kyllä rauhoittaa mieltä ja parhaimmillaan mieli tyhjenee kaikesta turhasta ja sitä vaan juoksee ja kuuntelee kenkien lätinää ja omaa hengitystä ja matka etenee huomaamatta. Lenkin jälkeen on yleensä todella hyvä fiilis(no ei ehkä ihan heti jonkun vauhtikestävyyslenkin jälkeen) ja ajan myötä juoksemisesta tuleekin jo tapa ja sitä huomaa odottavansa seuraavaa lenkkiä, jos edellisestä lenkistä on jostain syystä jo useampi päivä tai jopa viikko.