Olipa mukavaa kun työpäivä edessä ja kysäisin kihlatultani aivan ystävällisesti erääseen asuntoon liittyvää asiaa, kun hän yhtäkkiä ärähti minulle "JOO JOO SANOIN JO ETKÖ VOI USKOA" tyyliin.
...ja vielä kaverinsa kuullen.
Loukkaannuin ja sanoin, että turha odottaa minua tänään töiden jälkeen. Mieli on aivan maassa ja tuleva työpäivä ahdistaa.
Suutuinko aivan turhasta? Kyllä hän anteeksi minulle kuiskasi, mutta jatkoi vain selittelyä ja tiuskimista siitä, kuinka häntä ärsyttää sanoa asiat monta kertaa....No anteeksi vain että en muistanut... Miten pitäisi suhtautua?
...ja vielä kaverinsa kuullen.
Loukkaannuin ja sanoin, että turha odottaa minua tänään töiden jälkeen. Mieli on aivan maassa ja tuleva työpäivä ahdistaa.
Suutuinko aivan turhasta? Kyllä hän anteeksi minulle kuiskasi, mutta jatkoi vain selittelyä ja tiuskimista siitä, kuinka häntä ärsyttää sanoa asiat monta kertaa....No anteeksi vain että en muistanut... Miten pitäisi suhtautua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tuommoista kannata murehtia ja ottaa siitä itseensä. Tuleehan tuosta paha mieli, itsellä hieman samankaltaisia kokemuksia, tosin meillä se on kyllä useinmiten niinpäin että minä ärähdän kullalleni jostakin, jopa kavereidemme kuullen. Yleensä ne ärähtelyt johtuvat väsymyksestä ja stressistä
Et sinä nyt aivan turhasta ole suuttunut, mutta ehkä vain pienestä asiasta :) Suoritat työpäiväsi kunnialla, puhutte kun molemmilla on aikaa.
Kuulostat olevan erittäin arka ja herkkämielinen ja ihmetyttää heti että miksi. Vahvemmalla itsetunnolla tuollaisesta tilanteesta pääsee jaloilleen saman päivän aikana ihan ongelmitta, haperammalla itsetunnolla sitä kelaa ja kelaa syyllisenä vaikka viikon.
Yritä hahmottaa aina ne kihlattusi käytöksen taustalla olevat syyt, sillä ne ovat hänen äänensävynsä ohjain etkä sinä. Jos hän esim. koki juuri vastanneensa samanlaiseen kysymykseesi ja selitti parhaillaan jotain muuta asiaa tutulleen, oli täysin luonnollisetakin ärsyyntyä keskeytyksestä ja joutua vastaamaan samaan asiaan toisen kerran.
Virhe jonka kihlattusi teki (ja jota hän jo pyysi anteeksi), oli päästää tunne järjen edelle ja ärähtää, vaikka hän olisi voinut vastata aivan toisellakin äänensävyllä.
Parisuhteessa tunteet puretaan totta kai helpoimmin kumppaniin, joka on tuttu ja lähin ja jonka kanssa voi sitten sopia asioista myöhemminkin. On eri asia pimahtaa vaikkapa kaverille joka asuu kaukana ja jonkan kanssa sitä sopimista pitää siirtää kenties kuukausien päähän.
Käykää se kohtaus läpi illalla kun tulette töistä. Kerrot oman kokemuksesi, kommentoit myös siitä, että mies pyysi anteeksi kuiskaamalla eikä ääneen jne., ja sitten kuuntelet hänen selityksensä ja pahoittelunsa.
Siten te opitte toistenne reaktioista ja selityksistä taas yhden läksyn, ja ainakin sen, ettei tuollaisia kohtauksia jätetä muhimaan hampaankoloon vaan että ne käsitellään, sovitaan ja annetaan anteeksi.
Jos loukkaannut useinkin kumppanillesi, tuntuu että suhteenne ei kauan kestä..
Hän sentään pyysi anteeksi!!