Olen aina ollut normaali/hieman pyöreä,en koskaan mikään hoikka,en edes lapsena.Näin ollen olen aina ollut se kaveri porukan "pyörein".Teininä pidin itseäni ihan kauhean läskinä,kun vertasin kavereihin jotka olivat tikku laihoja.Oikeasti olin normaali kokoinen.Siitä alkoi kauhea laihduttaminen,mitä epäterveellisin tavoin ja tulos oli aina sama:RETKAHDUS.Tästä kehittyi ahmimishäiriö ja liika kiloja keertyi pikkuhiljaa ylipainoksi asti.Nyt olen 10kg ylipainoinen ja mieltäni painaa se,miksen voinut normaali painoisena nähdä itseäni normaalina?Miksi vertasin itseäni muihin?Jos olisin ollut tyytyväinen itseeni ja elänyt ihan normaalisti ilman mitään hulluja diettejä,ei minulle olisi koskaan syntynyt ahmimishäiriötä ja näin ollen olisin edelleen normaali painoinen.
Tällä hetkelle mä olen päässyt tuon ahmimishäiriön yli,toki joskus tulee syötyä liikaa,mutta ne ei vastaa lähellekkään niitä annoksia mitä silloin "sairaana" ahmin.
Olen yrittänyt laihduttaa vaikka kuinka pitkään,mutta se ei vaan jostain syystä onnistu.Rupesin tänään miettimään,mistähän se johtuu ja tulin siihen tulokseen että vertaan itseäni edelleen muihin.Kaveripiirissäni on vieläkin pelkkiä hoikkia naisia ja se saa oloni todella epämukavaksi.He ovat paljon hoikempia ja näyttävempiä kuin minä.Haluaisin kerrankin "kuulua joukkoon" enkä olla se "pyörein".
Toki mä haluaisin ihan omaksikin mieliksi olla hoikempi.Vaatteet istuis paremmin ja itsetunto kasvais,mutta enemmän mä ajattelen sitä mitä muut ajattelee.Siinä se syy taitaa olla miksi en ole onnistunut laihduttamisessa.
Tällä hetkelle mä olen päässyt tuon ahmimishäiriön yli,toki joskus tulee syötyä liikaa,mutta ne ei vastaa lähellekkään niitä annoksia mitä silloin "sairaana" ahmin.
Olen yrittänyt laihduttaa vaikka kuinka pitkään,mutta se ei vaan jostain syystä onnistu.Rupesin tänään miettimään,mistähän se johtuu ja tulin siihen tulokseen että vertaan itseäni edelleen muihin.Kaveripiirissäni on vieläkin pelkkiä hoikkia naisia ja se saa oloni todella epämukavaksi.He ovat paljon hoikempia ja näyttävempiä kuin minä.Haluaisin kerrankin "kuulua joukkoon" enkä olla se "pyörein".
Toki mä haluaisin ihan omaksikin mieliksi olla hoikempi.Vaatteet istuis paremmin ja itsetunto kasvais,mutta enemmän mä ajattelen sitä mitä muut ajattelee.Siinä se syy taitaa olla miksi en ole onnistunut laihduttamisessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnellisuus ei riipu painosta. Voin sen sanoa, koska olen ollut ali-, normaali- ja ylipainoinen. Onnellisimmillani olen ollut ylipainoisena. Tuntuu nyt aivan käsittämättömältä, miten olen voinut vihata mahaani ja reisiäni joskus silloin, kun olen ollut 20 kg laihempi. Hassuinta on, että minun on ollut paljon helpompi iskeä miehiä nyt lievästi ylipainoisena. En tiedä, johtuuko sekään painosta vaan siitä, että on onnellisempi. Mutta kyllä miehet tykkäävät muodokkuudesta. Kun olin sporttivartaloinen, flaksi oli nolla. Nyt voin valita parhaat päältä. Eli löydä ne asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi elämässäsi, ja luota siihen, että porukan pyörein ei tarkoita sitä, ettei kukaan tykkää. Mutta tietysti täytyy itse tuntea itsensä onnelliseksi. Uskalla toteuttaa ne asiat, joista olet haaveillut.
Niin, muodokkuus käsitetään Suomessa usein ylipainoksi.
Hoikka voi olla muodokas
Hoikka voi olla tasapaksu
Ylipainoinen voi olla muodokas
Ylipainoinen voi olla tasapaksu
Outoa, ettet ollut sporttisena muodokas?
Muodokkuus on VYÖTÄRÖN ja lantion suhde.
Hoikkiakin on vailla vyötäröä, tasapaksuja pötköjä.
Ehkä voit vaan nyt paremmin, ja SIKSI miehiä riittää??
Miehillä ei kyllä flaksi kovin hyvin ainakaan käy jos ei oo niitä lihaksia :/ mikä on tosi inhottavaa :/
Äläpäs nyt yleistä. Minä ainakin, vaikka itse pieni ja pyöreä nainen olenkin, pidän pitkistä, hoikista, jopa melkein anorektisen laihoista miehistä. Vielä jos on pitkät tummat hiukset, kalpea iho ja iso nenä, niin nam. Makuja on niin monenlaisia.