Pyörätie vs. Ajorata

Tietysti ajorata. Ajorata jo turvallisuuden vuoksi.

Usein maantiepyöräilijällä on ajonopeus maantiellä pyörätien vieressä on sopivaa pyörätie nopeutta, joten tuo nopeus ei ole mikään selitys ajaa maantiellä. Lienee enemmänkin imago kysymys ajaa maantiellä vaikka pyörätie menisi vieressä. Toisaalta onhan se vastuu muiden huomioon ottamisessa liikenteessä mukavampi siirtää muille eli tässä tapauksessa autoilijalle. Iso osa maantiepyöröilijät tuntuu olevan aika itsekästa porukkaa.

Turvallisuudenkaan kanssa tuolla maantiellä ajamisessa ei useinkaan ole mitään tekemistä, kun tuo ajonopeus on useimmissa tapauksissa niin hiljaista, että olisi huomattavasti turvallisempaa ajaa pyörätiellä, jos sellainen on käytettävissä. Se ei yksin tee ajosta nopeaa jos sattuu alla olemaan maantiepyörä. Toinen seikka on, että osaa valita oikean tyyppisen pyörän tiestöön millä ajaa. Useinmiten maantiepyörä ei ole se oikea valinta. Ja vielä, suurimmalle osalla maantiepyöräilijöistä turvallisin paikka on pyörätie jos sellainen on käytettävissä. Todelliset oikeat kilpapyöräilijat on hiukan eri asia, mutta he eivät useinkaan aja siellä missä pyöräteitä on vaan aivan jossain muualla.

Kyllä se selvä turvallisuus juttu on tuo ajoradalla ajaminen. Tietty pahoissa taajama-alueilla vauhtia voi hiukka sovitella. Jos....taas pyörätie menee alueella jossa on paljon liitymiä esm. pihoihin. Silloin on selkeä syy ajella ajoradalla. Vasiten jos on useamman fillaroijan porukka joka etenee nopeasti. Silloin on turvallisinta ajella ajoradalla. Ajonopeudet ovat sitä luokkaa. Varsin usein on myös valitettavasti niin, että pyörätiet ovat yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa, ettei siellä voi heittää kunnon lenkkiä kovapaineisella maantiepyörän renkailla. Eikä juuri muillakaan. Jos autotiet olisivat lähellekkään siinä kunnossa...johan syntyisi itku ja valitus.
Oma juttunsa on myös jännä havainto. Itse sekä ajan autoa, että pyöräilen. Jos pyöräilijä pyöräilee tiukasti tienreunassa ilman pientaretta olevalla tiellä. Tällöin autoilijat useasti ajavat ns. hihaa hipoen ohi. Vaan siiryppä puolimetriä keskemmälle...silloin autoilijakin hokaa...mullahan on ratti autossa. Sitä pirua kun hiukka vääntää niin auton suunta muuttuu ja voi kiertää kauempaa ohi. Mitä tulee tuohon rinnakkain ajoon.......kaksi pyöräilijää ei vie tieltä kuin vajaa puolikaistaa...elikäs vielä pitäisi autoilijan mahtua hyvin. Jos ei...lienee syytä käydä optikolla. Jos taas tulee autoilijoille kohtaamistilanne jossa kohdalle sattuu fillaroitsija. Autossa on myös kaksi poljinta...toinen on jarru...toinen kaasu. Niillä voi näppärästi myös hiljentaa vauhtia...näin varmistaa myös turvallinen pyöräilijän ohitus. Se selitys...että lakimäärää ajamaan pyörätiellä, jos sellainen on, ei poista puhdasta maalaisjärjen käyttöä. Turvallisuuden takia. Hiukka sovitellen ja nipottamasta turhia...kaikki sinne mahtuu kyllä.

Itse olen ajanut pyöräteitä silloin kun on reitin varrella, mutta toisinaan tuntuu niiden suunnittelussa olevan omat ongelmansa. Taitaa olla hankala ellei mahdoton(?) tehdä risteyksiä turvallisemmaksi pyörätien kanssa kuin ilman. Useamman väylän risteyksissä autoilijoille on enemmän seurattavaa -> risteykset on hivenen monimutkaisempia.

Kuten yllä oli, että reitin voi valita, niin se on hyvä ohje. Ne tiet, minkä varrella ei ole pyörätietä, on usein mukavempia ajaa (ihan tavalliselle hitaammalle polkijalle). Tämä vaihtoehto onnistuu riittävän hyvin omilla reiteillä.

Mulle risteysajossa ei ole ongelma tietää miten väistämissäännöt menee, vaikka ne aika monimutkaiset onkin -- paljon vaihtoehtoja. Enemmän se näkyvyys ja huomatuksi tuleminen. Tehokasta kuntoilua, kun jarruttaa ennen jokaista risteystä ja taas kiihdytys...

Ajan pyöräteillä, jos uskallan. Läheskään aina ei uskalla.

Entäpä jos me kaikki pyöräilijät siirtyisimme maantielle. Yhtä huonossa kunnossa ne pyörätiet on "tavallisille" pyörille.

Jos vauhtia on riittävästi, niin riippuu paikasta.
Mutta jos ajaa maantiellä, niin voisi miettiä missä ajaa..., tuolla "pikatiellä" missä mahtuisi ajamaan pientareella, niin jos ajaa siinä auton renkaan ajourassa, niin noutajan tulo on aika todennäköistä. Terv. sille 10-tien polkijalle.

Tilanteen mukaan, kaupungissa vilkkaassa liikenteessä kelvillä (sopivaa nopeutta noudattaen tietysti, ihan turha jossain kelvillä lähteä tavoittelemaan kolmenkympin keskareita), syrjemmässä autotiellä. Muttei sentään valtaväylillä.

Lähiympäristössähän on yleensä lukemattomia rauhallisempia tieosuuksia (ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella) jossa liikenne ei ole niin vilkasta etteikö sinne pyörällä mahtuisi ajamaan vähän kelveillä ajettavaa vauhdikkaampaa lenkkiä.

En usko, että ajoit Arska mäyräkoiran päälle. Jos vauhti on hidas ja käsijarru toimii, ei tuollaista tapahdu. Koirat, lapset ja vanhukset ovat arvaamattomia, joten ohitus on tehtävä varoen.

Kun maantie-wannabe-pyöräilijät pitävät tapanaan rikkoa lakia enemmänkin, niin ehdotan, että alatte ajaa myös moottoriteillä. On hyvät pinnat ja leveät pientareet. Ja tuskin se poliisi sielläkään sakottaa, kun kerrotte sydäntäsärkeäviä tarinoitanne mäyräkoirista ja huonokuntoisista pyöräteistä.

Ideaani saa vapaasti hyödyntää.

Pääkaupunkiseudulla minäkin ajan. Mutta en ole ikinä nähnyt saatikka kuullut, että kukaan olisi ajanut koiran kuoliaaksi. Itselläni vaarallisin tilanne, kun Keskuspuistossa syyspimeällä vapaana ollut koira juoksi eteen mutta kuten sanoin jarrut toimivat. Koiranomistaja saikin sitten kuulla kunniansa.

Joudun ajamaan Bodom järven kiertävää tietä kesällä useimman kerran viikossa. Osa pyöräilijöistä käyttää sitä ilmeisesti harjoitusratana. Välillä voisi luulla eksyneensä johonkin Tour de Bodomiin. Tiellä on osittain tosi huono näkyvyysja nyt taitaa olla koko matka keltaista tuplaviivaa = sulkuviivaa. Useasti näkee pyöräilijöitä ajavan kaksi tai kolme rinnakkain. Tai yksin melkein keskellä tietä. Huippu oli viime kesänä kun kolme rullahiihtäjää hiihti rinnakkain ! Mitäs herrat pyöräilijät sanoo tähän ??? Kuka väistää ?? Itsekin tykkään pyöräillä, mutta toistaiseksi pyörtiet ovat riittäneet.

Pyöräily kaupungin keskustassa on kuin venäläistä rulettia. Sopii seikkailuhenkisille, rohkeille ja hoksottimet kunnossa oleville. Hidasjärkiset jättäkööt fillarinsa kotiin, ja turvautukoot muihin ajoneuvoihin.

Pyörätien pätkät ovat aina arvoitus: Loppuvat miten sattuvat ja alkuakaan ei aina näe. Pyörätiellä lyllertävät rouvat pesueineen kuin sunnuntaiautoilijat suvipäivänä ikään, mutta vielä hitaammin. Jos rinnakkain on jalankulkuväylä ja pyörätie, voit olla varma, että pyörätieosuudella, sillä puolenmetrin levyisellä pätkällä; lykkelee toukkaansa joku äidiksi nimetty, tai sitten pitää palaveria rouvakerho; ja suku ympärillä. Väistellen ja mutkitellen matka sujuukin mukavasti, ja lisäkilometrit trimmaavat pyöräilijän kehoa; mutta nostavat myös verenpainetta.

Lisänä autuuden siivittämässä menossa ovat "tulenpa tahallaan tiellesi" - tyypit, ja heitähän riittää. On se niin hauskaa ajaa katse kontaktissa puoli kilsaa tyyppiä "olen maantien herra" - vastaan, kun tuo herra vetää juuri metriä ennen kohtaamista kehonsa samalle puolelle; vaikka siihen saakka astelikin eri puolella... Kiusahan se on pienikin kiusa. Jos herra tai rouva tientukko jää pyörän alle, ainoa jota pamputetaan, on pyöräilijä. Ainakin yleisön taholta.

Jalankulkijat luulevat olevansa viisaita, kun poukkoilevat kuin lehmät kesäniityillä minne sattuu, eikä väistetä millään. Oikein liittoudutaan vihollista vastaan, pelottavaa pyöräilijää. Ainoa turvaisa reitti onkin siis useasti autojen seassa, ja mm. bussikuskit ansaitsevat kiitokset ja ruusut. Yksikään ei ole tööttäillyt torvea, vaikka paahdan välillä bussikaistaa koska jalankulkuväylällä saa osakseen herjaa ja häpäisyä; ja "vähältä piti" tilanteita. Sis sielläkin on turvallisempaa ajella! Poliisi lienee myös tietoinen pyöräilijöiden hankaluuksista selvitä liikenteessä, ja olen välttynyt sakoilta.

Jalankulkijat voisivat alkaa miettiä, pienissä aivoissaan; miksi kaduilla on esimerkiksi erilaisia väyliä rinnan; elikäs esim. laatoitettu väylä ja sileä väylä. Aivot eivät tietysti kerro näille tossumaakareille, että sileä väylä ei ole korkokengille kopsuteltavaksi tehdyt, tai lastenrattaille; eikä niinikään sukukokousten pitoa varten, vaan muuta varten. Mitäköhän varten? Jalankulkijat miettikööt tätä, ja kun seuraavan kerran suhailen keskustoissa, olettaisin väyläni olevan vapaan myös minulle ja hopalleni, ilman, että pysähdyn ja talutan ajokkiani apostolinkyytiläisten seassa.

Myös liian lujaa ajelevat pyöräilijät voisivat himmata katujen kulmissa, sillä joskus voi käydä niin; ettei vastaantulija kerkiä väistää, tai huomaa sinua, joka paahdat viittäsataa vauhtihirmullasi. Harjoitelkaa radoilla, ei kaduilla.

Pahin yhdistelmä noilla ns. kevyen liikenteen raiteilla on kahta koiraa ulkoiluttava, kännyyn puhuva naishenkilö. Huomion priorisioinnissa ympäröivä liikenne on viimeisenä ja toiminta on arvaamattompaa kuin millään luontokappalella.

Enkä kyllä autoillekaan kauhean korkeita pisteitä anna. Eilen näin (itse jalankulkijana) 100 metrin matkalla kaksi läheltä-piti tilannetta: toisessa auto kääntyi parkkihalliin pyörätien (kevyen liikenteen väylän) yli ja melkein teilasi fillaroivan teinitytön, toisessa auto heitti uukkarin osin ao. raitille tullen ja kolarilta pelastuttiin vain kun pyöräilijä veti paniikkijarrutuksen.

Oman terveyden vuoksi voi ja kannattaa ajatella olevansa näkymätön kun kahdella pyörällä liikkuu. Katsekontaktilla voi varmistaa että muut tielläkulkijat ovat huomanneet sinut.

Monasti se on ihan sitä että autoilijat eivät huomaa/osaa odottaa kakspyörästä.
Ja sopiva tilanne nopeus.

Ihan omaa nahkaa säästääkseen, sen tietää kumpaan sattuu enemmän kun auton kanssa osuu yhteen.

"...Monasti se on ihan sitä että autoilijat eivät huomaa/osaa odottaa kakspyörästä..."

Ajamalla ajoradalla, et tule autoilijalle kuolleesta kulmasta. Suomessa tehtiin vielä muuta vuosi sitten kevyenliikenteen väyliä, jotka ova pari kolme metriä irti ajoväylästä. Se on kaikkein vaarallisin!

Itse pyöräilen kulkeakseni paikasta toiseet tai sitten kuntoilumielessä vaihteluna lenkkkeilylle. Ajo ajoilla ei siis ole minulle merkitystä, joten ajelen aina pyöräteillä.

Kun itse ajaa autolla suurempien nopeusrajoitusten alueella, niin kyllähän se ottaa päähän, jos joutuu ajamaan kolmeakymppiä, siksi että joku pyöräilee ajoradalla, vaikka vieressä meenee pyörätie (olemattomat pientareet, paljon liikennettä).

Toisaalta ymmärrän turvallisuusnäkökulman, tosiveivaajan nopeus varsinkin alamäessä ja myötätuulessa voi olla todella hurjaa koirantaluttajille ja muille tepastelijoille, eivätkä he osaa ottaa sellaista huomioon, eikä pidäkkään osata. Pitäisiköhän kevyenliikenteen väylille määritellä kattonopeus, vaikka 25km/h?

Toinen on kevyenliikenteiden pinnan kunto, usein halvalla tehtyä shittiä, parin talven jälkeen täynä reikiä, railoja, ryppyjä ja patteja. Ja jokaisen pihaliittymän kohdalla saa myös jännätä että minklainen hyppyri siinä on ja kuinka pitkälle tällä kertaa lentää.

Kurvit ja käännökset voivat myös olla jyrkkiä ja niissäkin vielä usein soraa tai lehtiä yms.

pk seudulla kannata mitään pyöräilyä harrastaa liika autoja yms
no jos asuu keskuspuiston vieressä ja sitä pitkin pääsee vaikka töihin niin sitte joo