Mikä ihme aiheuttaa sen, että suomalaisissa suhteissa tuntuvan puoliskot usein pitävän liittoaan jonkinlaisena taisteluna vallasta ?
Miksei voisi hyväksyä sitä, että molemmilla on oma erilainen roolinsa, ja jaetaan vastuut ja velvollisuudet siten, että se jolla on vastuu jostakin asiasta, on myös kykenevä päättämään ko. asiasta ?
Lankoni Aasiassa ilmaisi asian mielestäni osuvasti... hän oli ajamassa autollaan minun istuessani vieressä, kun kerroin hänelle "tyypillisestä" suomalaisesta avioliitosta jossa yritetään joka asiaan löytää "yhteinen" päätös, eli molemmilla on yhtä suuri "valta" asiaan.
Hän naureskeli ja vaihtoi pari sanaa vaimonsa kanssa, jonka jälkeen hän totesi: "Mitä siitä tulisi jos tässä autossa olisi kaksi rattia ja kahdet polkimet ?"
Se on vaan niin totta. Ei yksikään yritys jossa on kaksi samanarvoista johtajaa, tule toimeen. On normaalia, että on useita johtajia, joilla kullakin on oma osa-alueensa johdettavina, ja kaikki yrittävät tehdä yhteisen hyvän eteen töitä.
Samoin, parisuhteessa on paras, jos kummallakin on oma vastuualueensa jolla sitten toisella on ehdoton päätösvalta, jonka toinen on tälle osa-alueelle antanut. Se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sillä jolla on valta, on myös "varaa" kysyä toisen mielipidettä, koska hän on kuitenkin se joka tekee päätöksen eikä toisella ole sen jälkeen "valitusoikeutta".
Monikulttuurisissa suhteissa aika usein toinen osapuoli on maasta, jossa tämä asia on päivänselvä. Valitettavasti, se myös usein tarkoittaa sitä että miehellä katsotaan olevan suurempi valta, mutta näin se ei suinkaan aina ole. Monissa kulttuureissa miehellä on oma valta-alueensa ja naisella omansa. Näin ei konfliktia tule.
Suomalaisen miehen onkin juuri siksi helppo löytää rauhallinen ja miellyttävä suhde esim. kaukoidän naisten kanssa, koska nainen tulee kulttuurista jossa ymmärretään miten tärkeä on perheen harmonia, eikä valtataistelu ole missään muodossa hyvä asia. Suomalaisen miehen velvollisuus onkin tällöin huolehtia siitä että antaa naiselle valtaa ja vastuuta hänen osaamisalueilleen.
Suomalaisen naisen tulisi myös huomioida moku-suhteessa tämä asia, ja välttää tarpeetonta vastakkainasettelua alueilla, jotka puolisot yhdessä sopivat miehen vastuualueiksi. Vastuualueista pitää sopia, jolloin nainen saa myös kokea ettei häntä pyritä alistamaan, vaan hänellä on oma tärkeä roolinsa yhteisen edun hyväksi.
Miksei voisi hyväksyä sitä, että molemmilla on oma erilainen roolinsa, ja jaetaan vastuut ja velvollisuudet siten, että se jolla on vastuu jostakin asiasta, on myös kykenevä päättämään ko. asiasta ?
Lankoni Aasiassa ilmaisi asian mielestäni osuvasti... hän oli ajamassa autollaan minun istuessani vieressä, kun kerroin hänelle "tyypillisestä" suomalaisesta avioliitosta jossa yritetään joka asiaan löytää "yhteinen" päätös, eli molemmilla on yhtä suuri "valta" asiaan.
Hän naureskeli ja vaihtoi pari sanaa vaimonsa kanssa, jonka jälkeen hän totesi: "Mitä siitä tulisi jos tässä autossa olisi kaksi rattia ja kahdet polkimet ?"
Se on vaan niin totta. Ei yksikään yritys jossa on kaksi samanarvoista johtajaa, tule toimeen. On normaalia, että on useita johtajia, joilla kullakin on oma osa-alueensa johdettavina, ja kaikki yrittävät tehdä yhteisen hyvän eteen töitä.
Samoin, parisuhteessa on paras, jos kummallakin on oma vastuualueensa jolla sitten toisella on ehdoton päätösvalta, jonka toinen on tälle osa-alueelle antanut. Se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sillä jolla on valta, on myös "varaa" kysyä toisen mielipidettä, koska hän on kuitenkin se joka tekee päätöksen eikä toisella ole sen jälkeen "valitusoikeutta".
Monikulttuurisissa suhteissa aika usein toinen osapuoli on maasta, jossa tämä asia on päivänselvä. Valitettavasti, se myös usein tarkoittaa sitä että miehellä katsotaan olevan suurempi valta, mutta näin se ei suinkaan aina ole. Monissa kulttuureissa miehellä on oma valta-alueensa ja naisella omansa. Näin ei konfliktia tule.
Suomalaisen miehen onkin juuri siksi helppo löytää rauhallinen ja miellyttävä suhde esim. kaukoidän naisten kanssa, koska nainen tulee kulttuurista jossa ymmärretään miten tärkeä on perheen harmonia, eikä valtataistelu ole missään muodossa hyvä asia. Suomalaisen miehen velvollisuus onkin tällöin huolehtia siitä että antaa naiselle valtaa ja vastuuta hänen osaamisalueilleen.
Suomalaisen naisen tulisi myös huomioida moku-suhteessa tämä asia, ja välttää tarpeetonta vastakkainasettelua alueilla, jotka puolisot yhdessä sopivat miehen vastuualueiksi. Vastuualueista pitää sopia, jolloin nainen saa myös kokea ettei häntä pyritä alistamaan, vaan hänellä on oma tärkeä roolinsa yhteisen edun hyväksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voiko joissain tapauksissa olla niinkin, että se olisiskin mies, joka ei osaa jakaa valtaa? Miksi se olisi nainen joka ei osaa? Tyypillistä aasialaisen kasvatuksen saanutta naista ei voi ottaa vertailukohdaksi, koska hänet on kasvatettu myötäilemään miestä. Sanomaan vaikka että hänellä on riittävästi valtaa, jos se on keino tulla toimeen, kun ura- ja toimeentulomahdollisuudet ovat rajalliset ja avioliitto on paras turva.
Reilut viisikummentä vuotta sitten taisivat suomalaisetkin naiset olla 'järkeviä tässä vallankäyttöasiassa'. Sosiaaliturvan, koulutuksen ja itsenäisyyden myötä meistä on tullut tälläisiä hemmetin femakkoja.
"Voiko joissain tapauksissa olla niinkin, että se olisiskin mies, joka ei osaa jakaa valtaa?"
Enkö juuri sanonut:
"Suomalaisen miehen velvollisuus onkin tällöin huolehtia siitä että antaa naiselle valtaa ja vastuuta hänen osaamisalueilleen. "
Vaikka sanoinkin sen lähinnä suomalisen miehen ollessa moku-suhteessa kuvailemasi naisen kanssa, pidät itsestään selvänä että lauseeni pätee tietysti kaikkiin suhteisiin.
Siinähän se asian ydin juuri onkin, että sovitaan yhdessä vastuualueista ja sitten noudatetaan sovittua jakoa, eikä kumpikaan marise toisen päätöksistä, jotka hän on omalla vastuualueellaan tehnyt. Pätee sekä mieheen että naiseen.
ihan järkevä ajatus noin teoriassa. käytännössä se dominoi joka on vahvempi ja järkevämpi. mutta se miten dominoi, vaikuttaa siihen tuleeko valtataistelu vai ei.
" käytännössä se dominoi joka on vahvempi ja järkevämpi. mutta se miten dominoi, vaikuttaa siihen tuleeko valtataistelu vai ei"
Aivan totta, ainakin puoliksi...
Jos toinen dominoi "oikein", voi silti tulla valtataistelu, jos toinen pitää omana oikeutenaan vaatia kaikkia asioita päätettäväksi yhdessä. Siitä taas seuraa riitoja.
Toisaalta, jos toinen dominoi "väärin", toinen voi silti alistua asemaansa (ei hyvä, mutta silloin ei tule riitoja).
Mutta vaikka toinen dominoisi aivan täydellisesti kaikkea, voi suhde olla silti tasapuolinen ja onnellinen... miksi ?
Koska jos esim. mies päättää kaikesta yksin, mutta rakastaa vaimoaan niin paljon että tekee päätökset vaimonsa hyväksi ja eduksi, hänen toiveitaan kuullen, silloin taas vaimo on tyytyväinen koska saa sen mitä toivoo (sikäli kun se on mahdollista ja järkevää). Onko vaimon tällöin edes järkevää valittaa ?
Suhteessa pitäisi pyrkiä löytämään se tasapaino joka molemmille sopii. Se voi olla aivan äärimmäinen tilanne, toinen päättää aivan kaikesta ja toinen luottaa täysin tehtyihin päätöksiin ja kunnioittaa puolisoaan. Näin se on usein kaukoidästä tulevien naisten kanssa.
Se voi myös olla siten, että molemmilla on suurin piirtein yhtä paljon valtaa, mutta eri asioissa, jolloin kummankin tehtävä on hoitaa "oma tontti" ja sitoutua olemaan moittimatta toisen päätöksiä hänen tontillaan.
Loppujen lopuksi, kukaan meistä ei ole täydellinen, ja jos kerran voi tehdä virheitä, ne voi tehdä myös asioista päättävä, eikä se välttämättä ole maailman loppu. Tärkeämpää kuin olla oikeassa on elää rauhassa ja toisen virheineenkin hyväksyen. Kun päättävä puoliso on kuullut toista (rauhallisessa ilmapiirissä), hän voi tehdä päätöksen asiasta rauhassa tietäen ettei asiasta tule riitaa myöhemmin.
Mutta jos päätökset tehdään aina yhdessä ja asioista ollaan eri mieltä ja jompi kumpi on väärässä, sehän tarkoittaa sitä että asia usein se johtaa joko riitaan tai siihen että toinen kokee joutuneensa alistetuksi. Kun päätöksentekovastuu siitä tietystä asiasta on toisella, on helpompi antaa anteeksi virheetkin.
Kyllä minä olen aivan ehdottomasti Kaukoidän kulttuurin kannattaja, vaikka "roolit" olisivat toisinkin päin (eli vaimo dominoi), koska sellainen yhteiselämä on minun ja niin monien tuntemieni vastaavien parien elämässä osoittanut kuitenkin tuovan harmoniaa ja rauhaa osapuolten välille, ja silloin se rakkauskaan ei tukahdu aivan helposti.
miksei saisi olla erimieltä asioista? toiset parit riitelevät ja toiset osaavat keskustella rakentavasti. Ei aina todellakaan tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, riittää, kun tehdään kompromisseja, joustetaan molemmista päistä ja löydetään ratkaisut, jotka tyydyttävät molempia osapuolia.
Voisitko hieman eritellä mitkä ovat nämä "vastuualueet" miehellä ja naisella?
Mielestäni sillä joka tienaa enemmän on suurempi päätösvalta asioissa, koska lähes kaikkeen suoranaisesti tai epäsuoranaisesti liittyy raha. Jos minä siis olisin parisuhteessa jonkun tyhjätaskuisen aasialaismiehen kanssa, ja itse tienaisin hyvin, eihän mies todellakaan voisi olla se, joka valkkaa lomakohteet tai illanviettohuvituspaikat, kun hänellä ei olisi varaa maksaa omaa/meidän molempien osuuksia.
"kompromisseja"
Tuntematon sana Suomalaisnaiselle avioliitossa. Suomalaisnainen aloittaa avo/avioliitossa välittömästi A) Valtataistelun B) Miehen muokkaamisen mieleisekseen, mukaanlukien miehen uran, persoonallisuuden C) Valitsee miehen kaveri piirin
Jos Suomalainen nainen epäonnistuu tässä max seitsenvuotis projektissaan on tuloksena avioero, ja uuden haku. Uuden kanssa onnistuukin jo paremmin, koska naiselle on jo kertynyt ikää, biologinen kello tikittää, ja parisuhdemarkkinoiden kortit on jo jaettu päälle kolmekymppisten joukossa, ja jäljellä on jäänös erä, eli ne luuserit jotka notkuvat ikisinkkuina baareissa vapaa-aikansa.
Tämä seuraava suhde on naisen viimeinen suhde, jos hän epäonnistuu tai mies vuorostaan jättää nuoremman takia on edessä auttamattomasti viisikymppisten sinkkukerho, eli ilmaisjakelulehtien ilmoituspalsta nainen etsii ystävää ja sielunkumppania iki ilmoittelu ethän vain pane ja jätä, vaan jutteletkin.
Älä viitsi. Jos sinulla on käynyt huono tsägä suomalaisten naisten kanssa, ei se tarkoita että kaikilla olisi. Kyllä Suomessa on paljon hienoja naisia. Mä olen suomalainen mies, jolla ei ole mitään syytä tai tarvetta morkata suomalaisia naisia in general. On niitä varmasti toki kuvailemasi kaltaisiakin, en epäile yhtään. Minun tielleni niitä ei ole onneksi osunut.
No sinä taidat olla vielä niin nuori mies ka kaveripiirisi myös, ettet ole vielä sitä elämänkokemusta saanut. Kyllä se siittä myöhemmin karttuu.
"Minun tielleni niitä ei ole onneksi osunut"
No sinulla on siihen oikein hyvä mahdollisuus, sillä joka toinen avioliitto päättyy eroon, ja mitä nuorempaa ikäluokkaa olet, sitä suurempi riski.
No joo, lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä kuitenkin jo ollaan. Ajattelin itse asiassa itsekin, että tässä voi olla sukupolvikysymys. Vanhemmissa koppeloissa voisin kuvitella löytyvän enemmän tuota pirttihirmutyyppiä. Samoin kuin sitä perinteistä (negatiivista) suomimies-stereotyyppiäkin. Mutta kai se on aika paljon kiinni siitä kaveri- ja tuttavapiiristä. Saman sukupolvenkin sisään mahtuu monenlaista ryhmää.
Mielenkiintoinen näkökulma. Olen samaa mieltä, että molemmilla pitäisi olla omat vastuualueensa, aivan kuin työelämässsä, niin myös avioliitossa pätevät samat lainalaisuudet. Minulla on tällä hetkellä aviomies, joka haluaa päättää kaikesta ja siitä syntyy näitä valtataisteluita. Minä en halua antaa aina periksi. Parasta minusta olisi, jos esim. kotityöt vaikkapa ruoanlaiton hoitaa ensimmäisenä se joka kotiin tulee, riippumatta siitä onko se mies vai nainen. Lasten suhteen sama juttu.
Sisutamisessa haluan olla se joka päättää, samoin puutarhanhoidossa. En minäkään mene neuvomaan miestäni rakentamiseen liittyvissä teknisissä päätöksissä, mutta tuen häntä, mikäli hän mielipidettäni kysyy. Minä en kuitenkaan niitä päätöksiä tee - enkä haluaisikaan. Joten mielestäni meillä on jo vastuualueet, mutta riitaa tulee, kun toinen ei ns. kunnioita toisen päätäntävaltaa. Eli päätäntävaltaa pitä jakaa, tai niin minä ainakin mielestäni teen ja odotan samaa myös toiselta.
Kummallakin pitää olla varaa joustaa eikä pikkuasioista pidä nostaa elämää suurempaa ongelmaa. Mutta joillekin ihmisille tämä näyttää olevan luontaista. Minua tämä jatkuva riitely alkaa jo tympiä ja olen ajatellut vakavasti muuttamista erilleen. Olemme olleet yhdessä 22 vuotta, josta naimisissa 16 v. Tämä pikkumaisuus on vain alkanut korostumaan näin viimeisinä avioliittovuosina, vai alkavatko vanhuuttaan huonot puolet vain korostua?
Autoilijalle, jolla on "ehdoton päätösvalta" voi kayda kopelosti jos ei kuuntele kartanlukijansa ohjeita. Samoin kartanlukijalla ei aina ole ajankohtaisinta tietoa (tielle on kaatunut puu) kasilla. Joten tasa-arvoisella yhteispelilla minusta paastaan kylla pidemmalle. Pitkalla reissulla on tarpeellista vaihtaa ajajaakin ja siksi molemmilla tietysti tulee olla se ajokorttikin.
Autoilija, jolla on "ehdoton päätösvalta" voi kayda niinkin, etta paatyy ajamaan yksin, jos se kartanlukija nakee jonkun toisen ajavan siihen suuntaan minka itse katsoo paremmaksi ja hyppaa kyydista.
Hyvä vertaus!
Jep, yksin ajelussa on minusta puolensa: voi valita haluamansa reitin, ajaa juuri sitä nopeutta mitä haluaa, kuunnella juuri sitä musiikkia tai radiokanavaa mitä haluaa ja pysähtyä milloin ja missä huvittaa tai nauttia pelkästä kauniista maisemasta ja äänettömyydestä. Se jos mikä on rentouttavaa - minä nimittäin pidän autolla ajamisesta, yksin, kesäilallassa ja kovasta vauhdista.
Juu - erittäin hyvä vaihtoehto. Tähän astisista paras:)
juttahan tassa nyt olikin se, etta se autoilija, jolla on 'ehdoton paatosvalta' voi tehda nuo samat valinnat yksin vaikka siella autossa olisi muitakin.
Tasa-arvo pyrkii siihen, etta kenenkaan ei tarvitsisi pakolla istuskella loppuelamaansa toisten autoissa kuunnellen toisten lempimusiikkia ajellen toisten paamaariin. Etta jokaisella on mahdollisuus vuorollaan valita oman suuntansa ja nauttiakin siita ajelusta.
Vain ihmiset, jotka eivat ymmarra tasa-arvon tavoitetta, kuvittelevat, etta kyseessa on "auto, jossa on kaksi rattia".
Etkö saanut yöstä pokaa matkaasi kun täällä kirjoittelet ?
Mikäli muistan oikeen niin kirjoittaja asuu Austraaliassa ja siellä kello on pikkasen eri ajassa kuin sun yöpöydälläs.
Se oli se yks aasialaisämmä joka asui Australiassa.
erinomainen teksti :)
jassoo, mitenkohan todennakoista on, etta Australiassa asuva aasialainen kirjoittelee taalla suomi24 palstalla kohtalaisen sujuvalla suomenkielella?
Australaissa asun kylla kuten kuten joku tarkkaavainen sielu on huomannut ja nama Suomen aikaan aamuyolla ilmestyvat kirjoitukseni ovat lounastaukoni ajanvietetta.
Miksi luulet minun olevan aasialainen? Olen kylla kommentoinut palstalla esiintyvia naivin eparealistisia kuvitelmia ko. maanosan ihmisista, mutta itse olen ihansyntyperainen suomalainen (noh 1/16 osa on itarajan takaa).
Taman palstan kommerverkkeihin mita ilmeisemmin kuuluu, etta asioista keskustelemisen sijaan tarkoituksena onkin maarittaa kirjoittajien fyysisia ominaisuuksia :)
Terveisiä ausseihin! Mullakin on siellä sukulaisia, kuten niin monella suomalaisella.
Hyvin kirjoitettu valkonoita :)
kiitti - pisti tuo autoiluvertaus aloituksessa niin silmaan ;)
Täällähän se vastaus tuli siihenkin, että miksi minulla ei ole suomalaista miestä ja miksi aasialainen on monelle suomalaiselle miehelle paras vaihtoehto. Se joka tienaa enemmän saa siksi enemmän päätösvaltaa on ihan lyömätön logiikka - sille joka tienaa enemmän. Kodinhoidostahan ei makseta.
Ja sinä olet taas yksi kosmopolitan, jolle on siunaantunut rikas musta mies afrikasta Suomeen, jolle tasa-arvo on jo äidinmaidossa tullut, jolla takataskussa tohtorin paperit sekä liittonne on kestänyt jo 30 vuotta.
Vaan mitätä sanoo ne tilastot.
Olen aina tienannut enemmän kuin kumppanini. Myös enemmän kuin suomalaiset sellaiset. En vain tiennyt, että silloin minä määrään.
Tilastojen kanssa kukaan ei seurustele. No ehkä sinä.
Ei meidän avioliitossamme torailla, eikä taistella vallasta. Ollaan suomalaisia molemmat ja takana on 30-vuotta avioliitoa. Mieheni saa vapaasti käyttää 1/2 talostamme ja elää kuten haluaa. Talostamme oman puoleni pidän siistinä ja teen hyvää ruokaa. Omaisuuttamme mieheni on sijoittanut pitkäaikaisiin rahastoihin. Omat sijoitukseni ulkomaisiin kiinteistöihin ovat olleet paljon tuottoisammat, mitä mieheni on saanut aikaan. Näin ollen lomailen ja vietän osan vuodestani ulkomailla, usein ystävättäret tai lapset mukanani. Kun tulen kotiin, on mies ihan itse osannut siivota ja pestä pyykkiä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, koska antamalla varat käyttööni, on omaisuutemme kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa.
En nyt sitten osaa sanoa, kumpi meistä on johtaja ? ja mistä pitäisi riidellä?
Kun luin kertomustasi, tuli heti mieleen ettei avioliitto välillänne taitaisi olla tarpeen.
Ihan saman kertomuksen voisi kertoa paritalon toisessa puolikkaassa asuvasta yksinäisestä miehestä. Korvaa vain "mieheni" sanalla "naapurini" ja kertomus on ihan ok.
Ei siis ihme ettette riitele.