Mies kaipaa kunnioitusta

Lievemmin ilmaisten.
Arvostus ja tunne tärkeydestä.

Ei vaimo minua ole kehunut mutta käytännön elämässä osoittaa luottamusta ja arvostusta.
Vastavuoroisesti vaimolla on minun ehdoton luottamukseni kaikissa asioissa.
Kuitenkin on elämänalueita joissa minun täytyy, keskustelujen jälkeen, tehdä päätökset. Ne ovat perinteisen "miehisiä".

Koskaan vaimo ei ole moittinut, tai edes arvostellut, työtäni, tulojani, tekemisiäni perheen eteen tai muutakaan merkittävää.
Nenän kaivelu ja pussien pöyhiminen kotioloissa on ollut kritiikin kohteena.
Ja sukat eteisen lattialla, yms.

Vaimoni on onnistunut antamaan minulle kuvan että olen maailman upein jätkä.
Ääneen hän on sanonut minun olevan paras mahdollinen mies, hänelle!
Tuo loppu on mielestäni tarpeeton rajaus.

Lopputulemana totean tekeväni melkein mitä tahansa vallassani olevaa, vaimoni hyvinvoinnin eteen mukaan lukien kannustukseni yhteiskunnallisiin ja muihin harrastuksiin, omiin matkoihin yms.

Tosi hieno tuo aloittajan teksti. Löytäispä tuollaisen naisen...

Jep, varmasti pystyisit tekemään kaiken itse, mutta kun mies tuntee, että nainen arvostaa häntä miehenä saa nainen kokea kuinka mies arvostaa ja kohtelee häntä naisena.

Hyviä jatkoja! :)

Todella hyvä aloitus! Noinhan se on. Liian tasa-arvoinen parisuhde ei jätä tilaa luonnollisille sukupuolirooleille ja liitosta tulee valtataistelua. Miehen pitää saada olla mies ja naisen nainen. Vain silloin voi syntyä molemminpuolinen kunnioitus.

Näinpä :)

Minä menetin mieheni juuri sen takia, etten ollut tuollainen vaan viljelin pahaa oloa, moitetta ja syytöstä milloin mistäkin. Nyt kun ero on todellinen ja haluaisin korjata kaiken vääryyden, en enää saa uutta mahdollisuutta ja sitä kadun eniten tässä maailmassa..

jos vittu nainen ihan oikeasti osaa sen loogisen homman nopeammin ja helpommin, oikein, niin SILLON vituttaa JOS JOKU EI EDES PÄÄSTÄ KORJAAMAAN TILANNETTA VAIN KOSKA OSAAJA ON MUIJA JA VIELÄ PIENI MUIJA!!!!!!!!!!!!! AI ETTÄ SELLASET TOLLOT JOUTAA HELVETIN TULEEN TYHMYYDESSÄ!!!!!!! Aina täytyy olla realisti. Huh huh, tekipä hyvä huutaa.
Turhaan en kehu ketään jos ei ole tai osaa, mutta silloin tietty kehuu, sitä mitä on ja mitä osaa. Esimerkiksi koiria. Onhan ne lurppakorvat saatanan söpöjä JA SAIRAITA jalostuksen mentyä liian pitkälle. Sekarotunen piski on myös söpö ja sen luonne on kaikista parhain, ihan oikeasti, sekä terveys.

Minä koulutan samalla tavalla koiraani, kehumalla ja kiittämällä silloin kun siihen on aihetta.

Mitä epäkorrektia tuossa oli?

No tässäpä sitteri hieman erilainen näkökulma. Ja kokemus päinvastainen.
Olen eri kulttuurista ja meillä tämä kuuluu käyttäytymistapoihin, että kunnioittaa kumppania ja ihailee. Väärä on aloittajan väite siinä mielessä, että hän ikään, kun yleistää kaikkia miehia. Oikea on siinä mielessä, että jokainen haluaa arvostusta ja kunnioitusta. Kerronpa miten meni meillä. Tällä hetkellä olen paraikaa jättämässä miestäni 10 v avioliiton jälkeen.

Eli meillä minä olen ihaillut ja tukenut ja kuunnellut ja arvostanut miestäni ap kuvaamalla tavalla suhteemme alusta. Mies ei taas mitään ole oppinut eikä mihinkän motivoitunut. Ihailua alkoi kyllä vaatia pienistäkin asioista: esimerkiksi yhden naulan seinään naulamisesta piti ihmetellä reilut puoli tuntia. Olen sietänyt kaiken hyvin ja pitänyt asian hassuna. Kunnes tajusin, että minullakin on tarpeet, joita miehen pitää huomioida ja omalta osalta täyttää. Siitä sitten alamäki alkoi. Mies kyllä haluaa ihaislua, muttei viitsi/ei osaa/ei halua nähdä vaivaa minun tarpeiden tyydyttämiseksi. Meijän miehen mielestä minun tulisi olla huutamatta, nalkuttamatta, unohtaa tarpeeni koska ne ovat väärät eikä mies niistä oikein mitään ymmärrä (ei seksielämässä eikä tunne-elämässä), olla uskollinen ja ystävällinen, ihailla häntä. Täydellinen vaimo. 10 vuotta kaivoin itseäni, tukehdutin ja yritin miellyttää miestä nyt on kärsivällisyys loppunut. Mies kyllä on kätevä ja hyvä isä mutta ihan oikeasti surkea sänkykumppani ja tollo parisuhteessa. Olen niin turtunut etten enää yksinkertaisesti voi häntä ihailla!

Tällä viestilläni halusin kertoa, että ihailun vaikutus ei ole kaikille samanlainen, jotakuta se todellakin motivoi, mutta joku saattaa tottua siihen ja vain vaatia sitä yhä isommissa määrin tekemättä itse vastakaikuna mitään. Ei tälläistä kukaan kauan kestä.

Miehen tehtävä parisuhteessa on se, ettei alistumista tapahdu.

Niin että, nainen suu kiinni ja hoida se koti?

Miksi kuitenkin ne naiset, jotka hoitavat kodin ja arjen, eivät kuitenkaan saa mitään kunnioitusta mieheltään?

siksi koska miehet pitävät naisia itsestäänselvyytenä

Mitenköhän monta kertaa on saanut kuulla "eiks kaikki naiset tykkää siivoomisesta?"

Kumpaakaan ei saa alistaa tai kävellä toisen yli, ja tästä pitää mies huolen.
Naisen pitää arvostaa miestä, VAIN jos mies kohtelee myös naistaan hyvin eikä alistaen. Viime kädessä päätökset tekee mies.

Se on sitä miehisyyttä, muussa tapauksessa mies voi luopua miehisyydestään ja ostaa vaikka aluksi vaaleanpunaiset aamutossut itselleen.

Toisen ihmisen kunnioitus ja eteenpäin puskeminen kauniilla tavalla (yleensä) aina tuo positiivista vastakaikua. Oli kyseessä mies tai nainen.

Jos osapuoli on tarpeeksi vahva sisäisesti aidosti kunnioittamaan ja tukemaan toista se kohottaa kummankin henkisesti korkeammalle asteelle. Asteelle jossa tukemisen vuorovaikuts tapahtuu lähes automaattisesti. Tukeakseen ja kunnioittaakseen toista siinä samalla itsekin kohoaa asteen ylemmäs. Tuo taas voimistaa sidettä puolisoiden välillä.

Toisen negatiivinen arvostelu ja ilkeämieliset huomautukset ovat omiaan tuhoamaan orastavan kiintymyksen. Ne ovat täydellisen tarpeettomat aikuisasteelle kehittyneiden ihmisten välisessä yhteistoiminnassa.