Jeesuksen 2. tuleminen pahasti myöhässä

Huomattu on, että ei kannettu vesi kaivossa pysy.

kuin mitä evankeliumeissa kuvataan. TAI sitten
evankeliumit VALEHTELEVAT. Joko tai!

Pakana(M) kirjoitti:

kuin mitä evankeliumeissa kuvataan. TAI sitten
evankeliumit VALEHTELEVAT. Joko tai!

Johannes näki sen ennalta siellä Patmos-luodolla.
Niinkin sen vois selittää. En oo varma, meneekö
oikein, mutta noinkin voi ajatella.

KunkkuGoogMaagogin Maasta kirjoitti:

Johannes näki sen ennalta siellä Patmos-luodolla.
Niinkin sen vois selittää. En oo varma, meneekö
oikein, mutta noinkin voi ajatella.

Anteeksipyyntö: painoin vahingossa return-
näppäintä ja se lähetti edellisen viestin.
Äskeistä otsikkoa ja nimimerkkiä ei ollut
tarkoitus käyttää. Olin viestin lähettämisenkin
suhteen kahden vaiheilla, mutta se on sentään
asiallisempi. Anteeksi.

Miten ihmeessä ratkaisisit sen, että toisaalta
Raamatun lukeminen ja tulkitseminen vaatii
periaatteessa monivuotisia teologisia opintoja ja
historian aputieteiden tuntemusta, mutta
toisaalta se on julistettu pyhäksi
päivittäiskäyttöiseksi selkeästi uskoville
aukeavaksi käsikirjaksi? Eikä jälkimmäinen
oikein toimi - välistä ei ollenkaan.

Onko Raamattu todellisen hartauden ja
uskonnollisen antaumuksen kompastuskivi, joka
olisi pitänyt jättää alkukielisiksi ja
korkeintaan latinankieliseksi käännöksiksi,
joista saarnoissa ja rippikouluissa esitettäisiin
tärkeimmät opinkappaleet ja kertomukset?
Eiköhän maallikko hoida sairauttaan paremmin
menemällä suosiolla lääkäriin, kuin kahlaamalla
lääketieteen laudaturtason oppikirjoja...

Hertta kirjoitti:

Miten ihmeessä ratkaisisit sen, että toisaalta
Raamatun lukeminen ja tulkitseminen vaatii
periaatteessa monivuotisia teologisia opintoja ja
historian aputieteiden tuntemusta, mutta
toisaalta se on julistettu pyhäksi
päivittäiskäyttöiseksi selkeästi uskoville
aukeavaksi käsikirjaksi? Eikä jälkimmäinen
oikein toimi - välistä ei ollenkaan.

Onko Raamattu todellisen hartauden ja
uskonnollisen antaumuksen kompastuskivi, joka
olisi pitänyt jättää alkukielisiksi ja
korkeintaan latinankieliseksi käännöksiksi,
joista saarnoissa ja rippikouluissa esitettäisiin
tärkeimmät opinkappaleet ja kertomukset?
Eiköhän maallikko hoida sairauttaan paremmin
menemällä suosiolla lääkäriin, kuin kahlaamalla
lääketieteen laudaturtason oppikirjoja...

...täytyy myöntää että osa viestisi sisällöstä
meni ohi...no se ei ole uutta.

Itse arvostelen Raamattua juuri siksi että sen
kertomukset eivät kestä puhdasta ajatuksella
lukemista, johon ei tarvita teologian opintoja.

Raamattu on eräänlainen Sudenpentujen käsikirja,
mystinen teos josta kaikki löytävät oman
totuutensa riippuen lukijasta.

Rashaverak kirjoitti:

...täytyy myöntää että osa viestisi sisällöstä
meni ohi...no se ei ole uutta.

Itse arvostelen Raamattua juuri siksi että sen
kertomukset eivät kestä puhdasta ajatuksella
lukemista, johon ei tarvita teologian opintoja.

Raamattu on eräänlainen Sudenpentujen käsikirja,
mystinen teos josta kaikki löytävät oman
totuutensa riippuen lukijasta.

Varmasti en ole niitä ymmärrettävimpiä
ilmituojia. Vaan tiedustaisin, mitä et
ymmärtänyt. Ehkä se oli sanahelinää, joutavaa?

Raamattu on vaikea. Joka muuta väittää,
halventaa sen taustaa ja aikasfäärejä.

Hertta kirjoitti:

Varmasti en ole niitä ymmärrettävimpiä
ilmituojia. Vaan tiedustaisin, mitä et
ymmärtänyt. Ehkä se oli sanahelinää, joutavaa?

Raamattu on vaikea. Joka muuta väittää,
halventaa sen taustaa ja aikasfäärejä.

Raamattu on varmasti vaikein kirja mitä koskaan
on tehty, silti sieltä pitäisi löytyä helposti
ongelmiin ratkaisu...paradoksi on valmis.

Mutta...Sitä ihmettelen mielessäni mikä on syy
siihen että nykyajan ihminen varustettuna edes
jonkinlaisella koulupohjalla löytää tästä
monoliitista ristiriidan toisensa perään.

Pakana(M) oli koonnut jakeita, jotka Hevoinen
omalla jaekokoelmallaan yritti kumota.

Oli varmasti helppoa vielä 100 vuotta sitten,
ainoat joilla oli hallussaan totuus olivat
pappeja ja rahvaalla ei ollut paljoa sanomista
miten Raamattua tulkittiin.

Rashaverak

Rashaverak kirjoitti:

Raamattu on varmasti vaikein kirja mitä koskaan
on tehty, silti sieltä pitäisi löytyä helposti
ongelmiin ratkaisu...paradoksi on valmis.

Mutta...Sitä ihmettelen mielessäni mikä on syy
siihen että nykyajan ihminen varustettuna edes
jonkinlaisella koulupohjalla löytää tästä
monoliitista ristiriidan toisensa perään.

Pakana(M) oli koonnut jakeita, jotka Hevoinen
omalla jaekokoelmallaan yritti kumota.

Oli varmasti helppoa vielä 100 vuotta sitten,
ainoat joilla oli hallussaan totuus olivat
pappeja ja rahvaalla ei ollut paljoa sanomista
miten Raamattua tulkittiin.

Rashaverak

Koska eurooppalainen kulttuurimme on niin
erottamattomasti kristinuskon ja juutalaisuuden
raudoitukseen rakennettu, meidän on itsemme
vaikea oivaltaa pyhän kirjallisuutemme ydintä.
Raamattu älylliseen akrobatiaan kykenevän, mutta
kristinuskoa tuntemattoman luettavaksi -
näkisipä, mitä hän saisi aikaiseksi.

Emme näe metsää puilta emmekä Raamattua
uskonnon seasta.

Hertta kirjoitti:

Koska eurooppalainen kulttuurimme on niin
erottamattomasti kristinuskon ja juutalaisuuden
raudoitukseen rakennettu, meidän on itsemme
vaikea oivaltaa pyhän kirjallisuutemme ydintä.
Raamattu älylliseen akrobatiaan kykenevän, mutta
kristinuskoa tuntemattoman luettavaksi -
näkisipä, mitä hän saisi aikaiseksi.

Emme näe metsää puilta emmekä Raamattua
uskonnon seasta.

"Emme näe metsää puilta emmekä Raamattua
uskonnon seasta."

Erittäin hyvä tiivistys Hertta.

Voisi tosiaan sanoa että Raamattu on juuri niin
vaikea kirja kuin sen haluaa olevan.

Eurooppalainen kulttuuri todella rakentuu monesti
Raamatullisille asioille, taulut, monumentit,
kirkot ja katedraalit..lista on päättymätön.

Raamattu, ikuinen kiistakapula joka yhdistää
mutta myös erottaa ihmiset.

Rashaverak

Jos uskoo menneestä kirjaimellisesti kaiken,
mitä on sanottu (esim. Raamatussa), niin eivät
siinä välttämättä ole meille oikeat legot
tulevaisuustiedon rakentamiseen.
Ei historia ole logiikkaa.

Tiedäthän tämän manjana-mentaliteetin ja Lähi-
Idän kuvaannollisen aikakäsityksen? Meidän
proosallinen ja kirjaimellinen aikakäsityksemme
kolaroi sen kanssa vielä tänäkin päivänä esim.
turistimatkoilla, ja liike-elämässäkin se taitaa
vielä terveellisesti nöyryyttää. Oma vikamme,
kun uskomme maalauksellisiin ajanmääreisiin
prikulleen. Eikö meille riitä, että joissain
kulttuureissa aika on mahdollisuus, ei täyttymys?

Hertta kirjoitti:

Jos uskoo menneestä kirjaimellisesti kaiken,
mitä on sanottu (esim. Raamatussa), niin eivät
siinä välttämättä ole meille oikeat legot
tulevaisuustiedon rakentamiseen.
Ei historia ole logiikkaa.

Tiedäthän tämän manjana-mentaliteetin ja Lähi-
Idän kuvaannollisen aikakäsityksen? Meidän
proosallinen ja kirjaimellinen aikakäsityksemme
kolaroi sen kanssa vielä tänäkin päivänä esim.
turistimatkoilla, ja liike-elämässäkin se taitaa
vielä terveellisesti nöyryyttää. Oma vikamme,
kun uskomme maalauksellisiin ajanmääreisiin
prikulleen. Eikö meille riitä, että joissain
kulttuureissa aika on mahdollisuus, ei täyttymys?

onko siinä tapauksessa raamattu monikulttuurinen,
kun aikakäsitys vaihtelee niin oivallisesti:
väliin vähän täsmällisempää länsimaalaista ja
sitten vähän rennompaa kreikkalaista/intialaista
ja sitten kerrassaan omituinen aikakäsitys, jossa
vuosi taitaa vastata viikkoa. jonka mukaan
itsekin tässä olen jo 1500-vuotias.

Tommi kirjoitti:

onko siinä tapauksessa raamattu monikulttuurinen,
kun aikakäsitys vaihtelee niin oivallisesti:
väliin vähän täsmällisempää länsimaalaista ja
sitten vähän rennompaa kreikkalaista/intialaista
ja sitten kerrassaan omituinen aikakäsitys, jossa
vuosi taitaa vastata viikkoa. jonka mukaan
itsekin tässä olen jo 1500-vuotias.

Totta kyllä puhut, monikulttuurinenhan Raamattu
on. Yli tuhannen vuoden aikana kirjoitettu,
kirjoittajien kulttuuritaustat, oppineisuus ja
asumispaikat eivät olleet identtiset.

Huomattava on, etteivät Raamatun kaanonien
lukkoonlyöjät liene olleet kovin kiinnostuneita
kokonaisuuden sisältämistä ristiriidoista - ei
kuitenkaan jaksa uskoa, etteikö niitä olisi
nähty...

Onnittelut vireydestäsi korkeasta iästä
huolimatta. Jos ikäsi on Raamatun mukaan laskien
1500 vuotta, miksen uskoisi?

Hertta kirjoitti:

Jos uskoo menneestä kirjaimellisesti kaiken,
mitä on sanottu (esim. Raamatussa), niin eivät
siinä välttämättä ole meille oikeat legot
tulevaisuustiedon rakentamiseen.
Ei historia ole logiikkaa.

Tiedäthän tämän manjana-mentaliteetin ja Lähi-
Idän kuvaannollisen aikakäsityksen? Meidän
proosallinen ja kirjaimellinen aikakäsityksemme
kolaroi sen kanssa vielä tänäkin päivänä esim.
turistimatkoilla, ja liike-elämässäkin se taitaa
vielä terveellisesti nöyryyttää. Oma vikamme,
kun uskomme maalauksellisiin ajanmääreisiin
prikulleen. Eikö meille riitä, että joissain
kulttuureissa aika on mahdollisuus, ei täyttymys?

Eli, ei kannata ottaa Raamatun sanaa vakavasti.

Hertta kirjoitti:

Totta kyllä puhut, monikulttuurinenhan Raamattu
on. Yli tuhannen vuoden aikana kirjoitettu,
kirjoittajien kulttuuritaustat, oppineisuus ja
asumispaikat eivät olleet identtiset.

Huomattava on, etteivät Raamatun kaanonien
lukkoonlyöjät liene olleet kovin kiinnostuneita
kokonaisuuden sisältämistä ristiriidoista - ei
kuitenkaan jaksa uskoa, etteikö niitä olisi
nähty...

Onnittelut vireydestäsi korkeasta iästä
huolimatta. Jos ikäsi on Raamatun mukaan laskien
1500 vuotta, miksen uskoisi?

Eilen (29.8.02) tiedelehti Naturessa julkaistu tutkimus kertoo, että maapallon syntyminen tapahtuikin kolmanneksen nopeammin kuin mitä aikaisemmat tutkimukset olivat osoittaneet. kahden uuden tutkimuksen tulokset ovat yhtäpitäviä ja niiden tuottamien tulosten perusteella joudutaan miettimään Kuun syntyminen uudelleen.

Ensimmäisen tutkimusryhmän johtajana on toiminut Qingzhu Yin (Harvard University) ja toista ryhmää johti Thorsten Kleine (University of Muenster in Germany). Molempien tutkimusten mukaan maapallon muotoutuminen nykyiseen kokoonsa vei aikaa vain 30 miljoonaa vuotta. Aikaisempien teorioiden mukaan maapallon koko oli noin 90 % nykyisestä noin 100 miljoonan vuoden kuluttua aurinkokunnan synnystä. uusien tutkimusten ikämääritys perustuu radioaktiivisten hafnium ja wolfram -metallien isotooppien suhteeseen ja niiden puolittumistuotteiden määriin.

Nykyisen käsityksen mukaan maapallo syntyminen alkoi kun auringon ympärillä ollut pöly- ja kaasukiekkoon syntyi tiivistymisytimiä. Tiivistymisytimet keräsivät itseensä ympäröivää materiaa ja siitä muodostui yhä pallomaisempi jonka ydin muodostui yhtyeenliittyneistä asteroideista. Ryppääseen liittyi aina vain enemmän kappaleita ja törmäykset sulattivat protoplaneetan käytännöllisesti katsoen kokonaan.

Kaikki nykyiset kivipintaiset planeetat olisivat syntyneet tämän teorian mukaisesti. Aikaa tähän olisi kulunut maapallon tapauksessa jo mainitut 30 miljoonaa vuotta. Marsin syntyminen olisi tapahtunut nopeammin, vain 13 miljoonaa vuotta ja Vesta asteroidi olisi syntynyt 4 miljoonassa vuodessa. Kulunut aika näyttäisi olevan lähes suorassa suhteessa näin muodostuneen kappaleen massaan.

Uudistettu aikataulu tuottaa vaikeuksia Kuun syntyä selittävälle teorialle. Sen mukaan noin 100 miljoonan vuoden kuluttua aurinkokunnan synnystä, maapallo olisi saavuttanut noin 90 % nykyisestä massastaan. Silloin noin Marsin kokoinen kappale olisi törmännyt maapalloon seurauksella, että osa maapallon pintakerroksesta ja osa törmäävän kappaleen pintakerroksesta olisi joutunut maapallon satelliittiradalle. Tästä aineesta Kuu olisi muodostunut. Törmäävän kappaleen sulassa tilassa oleva metallinen ydin puolestaan olisi liittynyt maapallon ytimeen ja koko planeettamme massa olisi tullut nykyiselleen.

Jos uudistunut aikataulu vahvistuu myöhemmissäkin tutkimuksissa, joudutaan Kuun syntyteoria miettimään uusiksi. Riittääkö uudistamiseksi pelkästään aikataulun muokkaaminen uudelleen vain joudutaanko syvällisempiin ja perustavanlaatuisempiin muutoksiin? jää nähtäväksi. Kuun syntyä selittävä törmäysteoria on erittäin hyvä, sillä se selittää lähes täydellisesti Kuun sisäisen rakenteen ja (kemiallisen)koostumuksen ja etenkin suuret erot maapallon ja Kuun välillä.
htp://netti.nic.fi/~avaruus/

Itse lueskelin tuossa milleniumhäslingin keskellä
kertomuksia Raamatulla päähän lyödyistä ihmisistä
vuonna -999 juuri kun se vuosituhat oli
vaihtumassa.

Kirkot olivat täysi ääriään myöten, ihmiset
myivät tai lahjoittivat omaisuutensa.

Ilmassa oli todellinen Jeesuksen tulemisen odotus
ja kirkko omilla pelotuksillaan heitti lisää
vettä kiukaalle...;-))

Miksiköhän ainoastaan Jehoville naureskellaan
heidän jatkuvasti muuttuvista maailmanlopun
ajoistaan?? Olisiko syytä myös kristittyjen
katsoa peiliin?

Rashaverak
-Puritanismi: Alinomainen pelko siitä että joku
jossakin olisi onnellinen (Mencken) -

Rashaverak kirjoitti:

Itse lueskelin tuossa milleniumhäslingin keskellä
kertomuksia Raamatulla päähän lyödyistä ihmisistä
vuonna -999 juuri kun se vuosituhat oli
vaihtumassa.

Kirkot olivat täysi ääriään myöten, ihmiset
myivät tai lahjoittivat omaisuutensa.

Ilmassa oli todellinen Jeesuksen tulemisen odotus
ja kirkko omilla pelotuksillaan heitti lisää
vettä kiukaalle...;-))

Miksiköhän ainoastaan Jehoville naureskellaan
heidän jatkuvasti muuttuvista maailmanlopun
ajoistaan?? Olisiko syytä myös kristittyjen
katsoa peiliin?

Rashaverak
-Puritanismi: Alinomainen pelko siitä että joku
jossakin olisi onnellinen (Mencken) -

mutta kyllä maailmanlopun ennustaminen löytyy
joka uskonnosta ja monissa myyteissä, ja myös
uskonnon ulkopuoltakin. Kuvaava on, että aina se
nykyaika täyttää kaikki ennusmerkit. Esim.
joitakin vuosia sitten Hopi-intiaanit pyrkivät
puhumaan YK:n kokoukseen varoittaakseen
ihmiskuntaa maailmanlopusta, joka on heidän
enteiden perusteella piakkoin tapahtuva.

Mutta, nythän yleisesti puhutaan
ilmastonmuutoksista, jotka johtuvat ihmisten
toiminnasta. Pessimistit ennustava, että tuho on
niinkin lähellä kuin parinkymmenen vuoden
sisällä. En voi sanoa olevani itse tästä pelosta
täysin vapaa.

Se kyllä ihmetyttää, miksi nämä tietyt uskovaiset
niin kiihkeän hekumoiden riemuitsevat tulevasta
ylöstempauksestaan. Olisiko suurikin syy tähän
odotuksesta, kun saavat katsella meikäläisiä
tuskissaan kiemurtelemassa tulimeressä.

Arethusa kirjoitti:

mutta kyllä maailmanlopun ennustaminen löytyy
joka uskonnosta ja monissa myyteissä, ja myös
uskonnon ulkopuoltakin. Kuvaava on, että aina se
nykyaika täyttää kaikki ennusmerkit. Esim.
joitakin vuosia sitten Hopi-intiaanit pyrkivät
puhumaan YK:n kokoukseen varoittaakseen
ihmiskuntaa maailmanlopusta, joka on heidän
enteiden perusteella piakkoin tapahtuva.

Mutta, nythän yleisesti puhutaan
ilmastonmuutoksista, jotka johtuvat ihmisten
toiminnasta. Pessimistit ennustava, että tuho on
niinkin lähellä kuin parinkymmenen vuoden
sisällä. En voi sanoa olevani itse tästä pelosta
täysin vapaa.

Se kyllä ihmetyttää, miksi nämä tietyt uskovaiset
niin kiihkeän hekumoiden riemuitsevat tulevasta
ylöstempauksestaan. Olisiko suurikin syy tähän
odotuksesta, kun saavat katsella meikäläisiä
tuskissaan kiemurtelemassa tulimeressä.

on ihmissilmin katsottuna hidas, vaikka se
arvioiden mukaan on nopeampi kuin maapallolla on
miljooniin vuosiin tapahtunut luonnollisesti.
Yhdessä ihmisiässä keskilämpö nousee muutaman
asteen ja merenpinta nousee parikymmentä senttiä,
mikä ei tunnu paljon muualla kuin Malediiveilla.

Rooman klubi on vuosikymmeniä laskenut
matemaattisilla malleillaan, ja käännekohta
ajoittuu jonnekin 2030-luvulle. Se ei ole loppu,
vaan nousevien kasvukäyrien kääntyminen
laskeviksi: väestönkasvu, ravitsemustilanne,
elintason nousu, terveydenhoidon tason kasvu,
teollisuustuotanto.

Mitä pidemmälle käyrät pystytään pitämään
noususuunnassa, sitä jyrkempi tulee laskusta.

poikanen kirjoitti:

on ihmissilmin katsottuna hidas, vaikka se
arvioiden mukaan on nopeampi kuin maapallolla on
miljooniin vuosiin tapahtunut luonnollisesti.
Yhdessä ihmisiässä keskilämpö nousee muutaman
asteen ja merenpinta nousee parikymmentä senttiä,
mikä ei tunnu paljon muualla kuin Malediiveilla.

Rooman klubi on vuosikymmeniä laskenut
matemaattisilla malleillaan, ja käännekohta
ajoittuu jonnekin 2030-luvulle. Se ei ole loppu,
vaan nousevien kasvukäyrien kääntyminen
laskeviksi: väestönkasvu, ravitsemustilanne,
elintason nousu, terveydenhoidon tason kasvu,
teollisuustuotanto.

Mitä pidemmälle käyrät pystytään pitämään
noususuunnassa, sitä jyrkempi tulee laskusta.

joskus lukeneeni Rooman klubin raportin, ja
näinhän se on, ei se loppu tietenkään tule
äkkirysäyksellä. Kolmekymmentä vuotta tuntuu
toisaalta pitkältä ajalta, mutta ihmiskuntaa
ajatellen on kauhistuttavan lyhyt. Jos suuntaa ei
muuteta, niin tuhoamme itsemme muun luonnon
ohella. Surettaa, kuinka paljon eläinlajia on
viimeiset vuosikymmenet kuolleet sukupuuttoon,
nämä eivät enää palaa, vaikka luonto toipuisikin
ihmisten aikaansaannoksista.

Pseudohippi on pariin otteeseen kirjoittanut,
että hän uskoo ihmisten kykenevän korjaamaan
aiheuttamansa vahingot. Minä olen häntä
pessimistisempi, uskon kyllä että pystyisivät,
mutta onko tähän tahtoa? Siksi toisaalta
raivostuttaa nämä fundamentalistien lopun aikojen
skenaariot. Luonto on saatumassa, rikollisuus ja
huumeet leviävät, sodat raaistuvat, kaksi
kolmasosa ihmiskunnasta elää totaalisessa
kurjuudessa. Jotain pitäisi tehdä, mutta nämä
tosiuskovaiset itseensä tyytyväisenä
hykertelevät, koska nyt heidät tempaistaan
paratiisiin! Aivan kuin ihmiset olisivat
tahdottomia olioita, jonkun ulkopuolisen ohjaama,
ja kaikki olisi ennakkoon määrätty jonkin ryhmän
autuaaksi iloksi. Ivahuutoihin olisi liiankin
helppo yhtyä, mutta minun puolestani saavat tehdä
itse itsestään naurunalaisia. Ihmetyttää vain,
kun näitä maailmanlopun profeettoja on ollut
kautta historian, mutta tästä huolimatta usko on
noin vakaata, vaikka ennustukset ovat pettäneet
kerta toisensa jälkeen.

Tasapuolen vuoksi on kyllä myönnettävä, että yhtä
omahyväisen kivikovia asenteita esiintyy
runsaasti myös ei-uskovilla. Jos ei itseltään
mitään puutu, eikä ole köyhä luuseri, niin
nykymaailma on paras kautta aikojen. Tämähän on
palstan tällä hetkellä ahkerimman kirjoittajan
filosofia.

Arethusa kirjoitti:

joskus lukeneeni Rooman klubin raportin, ja
näinhän se on, ei se loppu tietenkään tule
äkkirysäyksellä. Kolmekymmentä vuotta tuntuu
toisaalta pitkältä ajalta, mutta ihmiskuntaa
ajatellen on kauhistuttavan lyhyt. Jos suuntaa ei
muuteta, niin tuhoamme itsemme muun luonnon
ohella. Surettaa, kuinka paljon eläinlajia on
viimeiset vuosikymmenet kuolleet sukupuuttoon,
nämä eivät enää palaa, vaikka luonto toipuisikin
ihmisten aikaansaannoksista.

Pseudohippi on pariin otteeseen kirjoittanut,
että hän uskoo ihmisten kykenevän korjaamaan
aiheuttamansa vahingot. Minä olen häntä
pessimistisempi, uskon kyllä että pystyisivät,
mutta onko tähän tahtoa? Siksi toisaalta
raivostuttaa nämä fundamentalistien lopun aikojen
skenaariot. Luonto on saatumassa, rikollisuus ja
huumeet leviävät, sodat raaistuvat, kaksi
kolmasosa ihmiskunnasta elää totaalisessa
kurjuudessa. Jotain pitäisi tehdä, mutta nämä
tosiuskovaiset itseensä tyytyväisenä
hykertelevät, koska nyt heidät tempaistaan
paratiisiin! Aivan kuin ihmiset olisivat
tahdottomia olioita, jonkun ulkopuolisen ohjaama,
ja kaikki olisi ennakkoon määrätty jonkin ryhmän
autuaaksi iloksi. Ivahuutoihin olisi liiankin
helppo yhtyä, mutta minun puolestani saavat tehdä
itse itsestään naurunalaisia. Ihmetyttää vain,
kun näitä maailmanlopun profeettoja on ollut
kautta historian, mutta tästä huolimatta usko on
noin vakaata, vaikka ennustukset ovat pettäneet
kerta toisensa jälkeen.

Tasapuolen vuoksi on kyllä myönnettävä, että yhtä
omahyväisen kivikovia asenteita esiintyy
runsaasti myös ei-uskovilla. Jos ei itseltään
mitään puutu, eikä ole köyhä luuseri, niin
nykymaailma on paras kautta aikojen. Tämähän on
palstan tällä hetkellä ahkerimman kirjoittajan
filosofia.

Niin se on.

Arethusa kirjoitti:

joskus lukeneeni Rooman klubin raportin, ja
näinhän se on, ei se loppu tietenkään tule
äkkirysäyksellä. Kolmekymmentä vuotta tuntuu
toisaalta pitkältä ajalta, mutta ihmiskuntaa
ajatellen on kauhistuttavan lyhyt. Jos suuntaa ei
muuteta, niin tuhoamme itsemme muun luonnon
ohella. Surettaa, kuinka paljon eläinlajia on
viimeiset vuosikymmenet kuolleet sukupuuttoon,
nämä eivät enää palaa, vaikka luonto toipuisikin
ihmisten aikaansaannoksista.

Pseudohippi on pariin otteeseen kirjoittanut,
että hän uskoo ihmisten kykenevän korjaamaan
aiheuttamansa vahingot. Minä olen häntä
pessimistisempi, uskon kyllä että pystyisivät,
mutta onko tähän tahtoa? Siksi toisaalta
raivostuttaa nämä fundamentalistien lopun aikojen
skenaariot. Luonto on saatumassa, rikollisuus ja
huumeet leviävät, sodat raaistuvat, kaksi
kolmasosa ihmiskunnasta elää totaalisessa
kurjuudessa. Jotain pitäisi tehdä, mutta nämä
tosiuskovaiset itseensä tyytyväisenä
hykertelevät, koska nyt heidät tempaistaan
paratiisiin! Aivan kuin ihmiset olisivat
tahdottomia olioita, jonkun ulkopuolisen ohjaama,
ja kaikki olisi ennakkoon määrätty jonkin ryhmän
autuaaksi iloksi. Ivahuutoihin olisi liiankin
helppo yhtyä, mutta minun puolestani saavat tehdä
itse itsestään naurunalaisia. Ihmetyttää vain,
kun näitä maailmanlopun profeettoja on ollut
kautta historian, mutta tästä huolimatta usko on
noin vakaata, vaikka ennustukset ovat pettäneet
kerta toisensa jälkeen.

Tasapuolen vuoksi on kyllä myönnettävä, että yhtä
omahyväisen kivikovia asenteita esiintyy
runsaasti myös ei-uskovilla. Jos ei itseltään
mitään puutu, eikä ole köyhä luuseri, niin
nykymaailma on paras kautta aikojen. Tämähän on
palstan tällä hetkellä ahkerimman kirjoittajan
filosofia.

syövät peruuttamattomasti maapallon
geeniaarteistoa. Kambrikauden räjähdyksessä
kaikki nykyiset ja joskus olleet eläinkunnan
pääluokat putkahtivat esiin ja valloittivat ja
täyttivät kaikki kuviteltavissa olevat ekolokerot.

Sen jälkeen on ollut viisi suurta ( nykyinen
kuudes) ja parikymmentä pienempää
sukupuuttoaaltoa, jotka ovat isolla kirveellä
karsineet eliökunnan sukupuuta ja paleontologit
kaivelevat oksien jäämiä muinaisista
kerrostumista.

Tavanomaisin arvio lienee, että noin 999
promillea koskaan eläneistä eliölajeista on
kuollut sukupuuttoon, eli arvioitu 10-30 (-100)
miljoonaa nykyisin elävää eliölajia pitäisi
kertoa tuhannella, että päästäisiin koko maan
historian yhteenlaskettuun eliömäärään.

Jokaisen sukupuuttoaallon jälkeen "astian"
täyttöprosessi lähtee käyntiin yhä pienemmästä
alkupääomasta ja kehittyy täyttämään
olemassaolevat ja syntyvät lokerot.

poikanen kirjoitti:

syövät peruuttamattomasti maapallon
geeniaarteistoa. Kambrikauden räjähdyksessä
kaikki nykyiset ja joskus olleet eläinkunnan
pääluokat putkahtivat esiin ja valloittivat ja
täyttivät kaikki kuviteltavissa olevat ekolokerot.

Sen jälkeen on ollut viisi suurta ( nykyinen
kuudes) ja parikymmentä pienempää
sukupuuttoaaltoa, jotka ovat isolla kirveellä
karsineet eliökunnan sukupuuta ja paleontologit
kaivelevat oksien jäämiä muinaisista
kerrostumista.

Tavanomaisin arvio lienee, että noin 999
promillea koskaan eläneistä eliölajeista on
kuollut sukupuuttoon, eli arvioitu 10-30 (-100)
miljoonaa nykyisin elävää eliölajia pitäisi
kertoa tuhannella, että päästäisiin koko maan
historian yhteenlaskettuun eliömäärään.

Jokaisen sukupuuttoaallon jälkeen "astian"
täyttöprosessi lähtee käyntiin yhä pienemmästä
alkupääomasta ja kehittyy täyttämään
olemassaolevat ja syntyvät lokerot.

noinhan se kulkee, kun ajattelee asiaa pitkällä
perspektiivillä, ja kun ajattelee
maailmankaikkeuden suunnattomuutta. Ihmeellistä,
että tämänkaltainen ajattelu, se että itse on
mitätön tässä prosessia, antaa lohdutusta.

Totta on, että maapallomme elinkaari on vasta
puolessavälissään, ja vielä ehtii tapahtua.
Ehkäpä vielä kehittyy toisenlainen älyllinen
olio. Toivon mukaan viisaampaa kuin nykyinen,
sellainen joka ei ole yhtä aggressiivisen tuhoava
(jos tämä yleensä on evoluutiossa mahdollista).

Mutta, sitähän me tuskin tullaan näkemään. Tai
mistä tämänkään tietää. Tästä heräsikin
uteliaisuus, millainen on sinun kuvasi Jumalasta?
Ymmärtääkseni kuulut uskovaisiin, ja nämä
ajatukset taas kuvastavat meikäläisen
agnostikkolaista maailmakuvaa.

Arethusa kirjoitti:

noinhan se kulkee, kun ajattelee asiaa pitkällä
perspektiivillä, ja kun ajattelee
maailmankaikkeuden suunnattomuutta. Ihmeellistä,
että tämänkaltainen ajattelu, se että itse on
mitätön tässä prosessia, antaa lohdutusta.

Totta on, että maapallomme elinkaari on vasta
puolessavälissään, ja vielä ehtii tapahtua.
Ehkäpä vielä kehittyy toisenlainen älyllinen
olio. Toivon mukaan viisaampaa kuin nykyinen,
sellainen joka ei ole yhtä aggressiivisen tuhoava
(jos tämä yleensä on evoluutiossa mahdollista).

Mutta, sitähän me tuskin tullaan näkemään. Tai
mistä tämänkään tietää. Tästä heräsikin
uteliaisuus, millainen on sinun kuvasi Jumalasta?
Ymmärtääkseni kuulut uskovaisiin, ja nämä
ajatukset taas kuvastavat meikäläisen
agnostikkolaista maailmakuvaa.

Lainaan tähän alkuun vähän Niiniluotoa
selvennykseksi:

""Niiniluoto määrittelee maailmankuvan luontoa,
ihmistä ja yhteiskuntaa sekä näiden yhteyksiä
koskevien oletusten tai tietojen systemaattiseksi
kokonaisuudeksi. Jos nämä oletukset ovat
tieteellisin menetelmin hankittuja ja
perusteltuja, puhutaan tieteellisestä
maailmankuvasta.

Maailmankuva ja siihen liittyvät filosofiset
näkemykset taas muodostavat maailmankatsomuksen
eli maailmankäsityksen. Maailmankatsomuksen osa-
alueena on myös elämänkatsomus eli käsitys elämän
tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä ihmisen
asemasta ja tehtävästä maailmassa. Elämänkatsomus
sisältää myös normatiivisen, toiminnalle ohjeita
antavan osan.

Tieteellinen maailmankatsomus tai -käsitys
tarkoittaa, että siihen kuuluvien maailmaa
koskevien tosiasiaväitteiden täytyy olla
tieteellisesti perusteltavissa. Lisäksi
tällaisten väitteiden täytyy olla avoimia
kritiikille ja keskustelulle. Tieteellisen
maailmankatsomuksen osa-alueista on monia
käsityksiä (Niiniluoto 1984).

Maailmankatsomus rakentuu tavallisesti kolmen
peruskysymyksen varaan (Ketonen 1963):

* Olemiskysymys eli metafyysinen kysymys
tarkastelee todellisuuden perimmäistä luonnetta
ja maailmankaikkeuden kokonaisuutta.

* Tietokysymys käsittelee mm. ongelmaa tiedon
alkuperästä, varmuudesta ja perusteista.

* Arvokysymys tarkastelee mm. arvoja, ihmisten
tekojen perimmäisiä vaikuttimia ja maailman
hyvyyttä tai pahuutta. ""

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut sellaisen
kirjoitelman laatimista tänne, mistä selviäisi
jotain yläolevasta omakohtaisesti työstettynä. En
vain ole vielä ratkaissut muotoa: kokonaisesitys
kerralla vai paloittain ajan myötä sopivissa
yhteyksissään.

Siinä pitäisi kuitenkin olla mukana:
*olemiskysymys
*tietokysymys
*arvokysymys
Ja kukin niistä mahdollisimman hyvin
perusteltuina.

Ennakkotiedotuksena: olen yrittänyt pyrkiä
mahdollisimman ehyeen ja kokonaisvaltaiseen
maailmankatsomukseen, mikä ei sulkisi pois mitään
olennaista tiedon, todellisuuden ja olemassaolon
osa-aluetta, millekään väkivaltaa tekemättä ja
laadusta pätkääkään tinkimättä.

(syrjähyppy maapallon elinkaareen:
Traditionaalinen jäljelläoleva elämisaika tällä
pallolla on uusimpien sohosta saatujen
mittaustulosten valossa supistumassa olennaisesti
siitä viidestä miljardista vuodesta (lyhimmillään
jopa alle kymmenesosaan, mille tiedolle en ole
vielä saanut riittävästi varmistuksia tunkeakseni
sitä hypoteesipinosta tieteellisen maailmankuvan
karsinaan))

poikanen kirjoitti:

Lainaan tähän alkuun vähän Niiniluotoa
selvennykseksi:

""Niiniluoto määrittelee maailmankuvan luontoa,
ihmistä ja yhteiskuntaa sekä näiden yhteyksiä
koskevien oletusten tai tietojen systemaattiseksi
kokonaisuudeksi. Jos nämä oletukset ovat
tieteellisin menetelmin hankittuja ja
perusteltuja, puhutaan tieteellisestä
maailmankuvasta.

Maailmankuva ja siihen liittyvät filosofiset
näkemykset taas muodostavat maailmankatsomuksen
eli maailmankäsityksen. Maailmankatsomuksen osa-
alueena on myös elämänkatsomus eli käsitys elämän
tarkoituksesta ja mielekkyydestä sekä ihmisen
asemasta ja tehtävästä maailmassa. Elämänkatsomus
sisältää myös normatiivisen, toiminnalle ohjeita
antavan osan.

Tieteellinen maailmankatsomus tai -käsitys
tarkoittaa, että siihen kuuluvien maailmaa
koskevien tosiasiaväitteiden täytyy olla
tieteellisesti perusteltavissa. Lisäksi
tällaisten väitteiden täytyy olla avoimia
kritiikille ja keskustelulle. Tieteellisen
maailmankatsomuksen osa-alueista on monia
käsityksiä (Niiniluoto 1984).

Maailmankatsomus rakentuu tavallisesti kolmen
peruskysymyksen varaan (Ketonen 1963):

* Olemiskysymys eli metafyysinen kysymys
tarkastelee todellisuuden perimmäistä luonnetta
ja maailmankaikkeuden kokonaisuutta.

* Tietokysymys käsittelee mm. ongelmaa tiedon
alkuperästä, varmuudesta ja perusteista.

* Arvokysymys tarkastelee mm. arvoja, ihmisten
tekojen perimmäisiä vaikuttimia ja maailman
hyvyyttä tai pahuutta. ""

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut sellaisen
kirjoitelman laatimista tänne, mistä selviäisi
jotain yläolevasta omakohtaisesti työstettynä. En
vain ole vielä ratkaissut muotoa: kokonaisesitys
kerralla vai paloittain ajan myötä sopivissa
yhteyksissään.

Siinä pitäisi kuitenkin olla mukana:
*olemiskysymys
*tietokysymys
*arvokysymys
Ja kukin niistä mahdollisimman hyvin
perusteltuina.

Ennakkotiedotuksena: olen yrittänyt pyrkiä
mahdollisimman ehyeen ja kokonaisvaltaiseen
maailmankatsomukseen, mikä ei sulkisi pois mitään
olennaista tiedon, todellisuuden ja olemassaolon
osa-aluetta, millekään väkivaltaa tekemättä ja
laadusta pätkääkään tinkimättä.

(syrjähyppy maapallon elinkaareen:
Traditionaalinen jäljelläoleva elämisaika tällä
pallolla on uusimpien sohosta saatujen
mittaustulosten valossa supistumassa olennaisesti
siitä viidestä miljardista vuodesta (lyhimmillään
jopa alle kymmenesosaan, mille tiedolle en ole
vielä saanut riittävästi varmistuksia tunkeakseni
sitä hypoteesipinosta tieteellisen maailmankuvan
karsinaan))

aiheita, ja maalimankatsomusta Nämä olivatkin
niitä, joista keskusteltiin vuosi takaparin, ja
joiden vuoksi jäin tämän palstan koukkuun.

Toivottavasti en kuulosta omahyväiseltä, mutta
vaikutta toisinaan siltä, kun erottaisin
mielenkiintoisen persoonallisuuden
ensikättelyssä. Toivon, että pysyisit täällä, ja
vaikuttaisit keskustelun kulkuun.

Itse tietenkin päätät, kuinka tuot tänne nämä
aiheet esiin, mutta, jos saisin ehdottaa, niin
pala palalta voisi houkutella uudestaan tänne
keskustelijoita, jota kyseiset teemat
kiinnostavat. Yhden kerran juttu hukkuisi tämän
hetken huutoihin ja vänkäämiseen.

Voih, siitä uudesta tiedosta maapallon eliniästä.
Tämähän sitten loppuisi nopeammin kuin kissa
ehtii aivastaa! Mistä tämä uusi ennuste? Olin
siinä uskossa, että loppu tulee, kun aurinko on
polttanut energiansa ja alkaa laajeta. Hmm. jos
kehitys alkaa alusta, niin tuskin uutta älyllistä
oliota ehtisi kehittyä, meikäläisiin kun kului
neljä miljardia vuotta.

Arethusa kirjoitti:

aiheita, ja maalimankatsomusta Nämä olivatkin
niitä, joista keskusteltiin vuosi takaparin, ja
joiden vuoksi jäin tämän palstan koukkuun.

Toivottavasti en kuulosta omahyväiseltä, mutta
vaikutta toisinaan siltä, kun erottaisin
mielenkiintoisen persoonallisuuden
ensikättelyssä. Toivon, että pysyisit täällä, ja
vaikuttaisit keskustelun kulkuun.

Itse tietenkin päätät, kuinka tuot tänne nämä
aiheet esiin, mutta, jos saisin ehdottaa, niin
pala palalta voisi houkutella uudestaan tänne
keskustelijoita, jota kyseiset teemat
kiinnostavat. Yhden kerran juttu hukkuisi tämän
hetken huutoihin ja vänkäämiseen.

Voih, siitä uudesta tiedosta maapallon eliniästä.
Tämähän sitten loppuisi nopeammin kuin kissa
ehtii aivastaa! Mistä tämä uusi ennuste? Olin
siinä uskossa, että loppu tulee, kun aurinko on
polttanut energiansa ja alkaa laajeta. Hmm. jos
kehitys alkaa alusta, niin tuskin uutta älyllistä
oliota ehtisi kehittyä, meikäläisiin kun kului
neljä miljardia vuotta.

että kenen kanssa tässä ollaan tekemisissä:

Arethusa-perhonen
http://www.butterfly-
guide.co.uk/species/satyrids/prov7.htm

orkidea
http://www.wisc.edu/botany/Orchids/Arethusa.html

alus
http://www.artension.com/arethusa.htm

lehti
http://www.press.jhu.edu/journals/arethusa/indexol
d.html

oppilaitos
http://www.classics.buffalo.edu/arethusa.htm

aito ja alkuperäinen
http://www.pantheon.org/mythica/articles/a/arethus
a.html
“The Hesperides are Aegle, Arethusa, Erytheia and
Hesperia. They are also called The African
Sisters”

“A nymph known in several different parts of
Greece, usually the Pelopponnese and Sicily. She
was one of the Nereids. “
“The Nereids are the fifty daughters of Nereus
and Doris who dwell in the Mediterranean Sea.
These beautiful women were always friendly and
helpful towards sailors fighting perilous storms.
They are believed to be able to prophesize. “


Aurinkojuttu löytyi kirjasta:
Tekijä: Kelhä, Väinö
Nimeke: Pieni avaruuskirja
Julkaisutiedot: Helsingissä, Ajatus, 2000
Aineistolaji: KIRJA

Tieto perustuu Soho-aurinkoluotaimen
mittaustuloksiin, joiden mukaan auringon sisäinen
tiheysjakauma on erilainen kuin teoreettisesti
lasketut arvot ja jäljellä oleva fuusiokelpoinen
vetymäärä olisi aiemmin laskettua pienempi.

Lievennetään vähän sitä maailmankatsomusjutun
mahtipontisuutta:
""Ennakkotiedotuksena: olen yrittänyt pyrkiä
mahdollisimman ehyeen ja kokonaisvaltaiseen
maailmankatsomukseen, mikä ei sulkisi pois mitään
olennaista tiedon, todellisuuden ja olemassaolon
osa-aluetta, millekään väkivaltaa tekemättä ja
laadusta pätkääkään tinkimättä. ""

Jutussa tulee esiintymään kehäpäätelmäketjuja,
kompromissejä ja jonkinlaisia simsalabim-
rakenteita, koska tiede ja metafysiikka eivät
suostu elämään sovussa keskenään samanarvoisina
kumppaneina.

poikanen kirjoitti:

että kenen kanssa tässä ollaan tekemisissä:

Arethusa-perhonen
http://www.butterfly-
guide.co.uk/species/satyrids/prov7.htm

orkidea
http://www.wisc.edu/botany/Orchids/Arethusa.html

alus
http://www.artension.com/arethusa.htm

lehti
http://www.press.jhu.edu/journals/arethusa/indexol
d.html

oppilaitos
http://www.classics.buffalo.edu/arethusa.htm

aito ja alkuperäinen
http://www.pantheon.org/mythica/articles/a/arethus
a.html
“The Hesperides are Aegle, Arethusa, Erytheia and
Hesperia. They are also called The African
Sisters”

“A nymph known in several different parts of
Greece, usually the Pelopponnese and Sicily. She
was one of the Nereids. “
“The Nereids are the fifty daughters of Nereus
and Doris who dwell in the Mediterranean Sea.
These beautiful women were always friendly and
helpful towards sailors fighting perilous storms.
They are believed to be able to prophesize. “


Aurinkojuttu löytyi kirjasta:
Tekijä: Kelhä, Väinö
Nimeke: Pieni avaruuskirja
Julkaisutiedot: Helsingissä, Ajatus, 2000
Aineistolaji: KIRJA

Tieto perustuu Soho-aurinkoluotaimen
mittaustuloksiin, joiden mukaan auringon sisäinen
tiheysjakauma on erilainen kuin teoreettisesti
lasketut arvot ja jäljellä oleva fuusiokelpoinen
vetymäärä olisi aiemmin laskettua pienempi.

Lievennetään vähän sitä maailmankatsomusjutun
mahtipontisuutta:
""Ennakkotiedotuksena: olen yrittänyt pyrkiä
mahdollisimman ehyeen ja kokonaisvaltaiseen
maailmankatsomukseen, mikä ei sulkisi pois mitään
olennaista tiedon, todellisuuden ja olemassaolon
osa-aluetta, millekään väkivaltaa tekemättä ja
laadusta pätkääkään tinkimättä. ""

Jutussa tulee esiintymään kehäpäätelmäketjuja,
kompromissejä ja jonkinlaisia simsalabim-
rakenteita, koska tiede ja metafysiikka eivät
suostu elämään sovussa keskenään samanarvoisina
kumppaneina.

pyydän netistä löytyviin tietoihin! Arethusa ei
suinkaan ole nereidi (meren nymfejä), vaan
najadi, eli makean veden nymfi, tarkemmin
Sisilian Sycakusan lähteen nymfi. Jos käyt joskus
sielläpäin, niin poikkea uhraamaan hänelle
kolikko (ellei tämä sodi uskoasi vastaan).

Kiitos kirjavihjeestä, nappasin sen jo kirjaston
hyllytä. En ole ehtinyt vielä lukea, mutta
huomasin ettei se onneksi sisältänyt
matemaattisia kaavoja, ne kun tuppaavat mennä
hilseeni yli.

Toivottavasti piankin postaat tänne kaavailemasi
aiheet.

Arethusa kirjoitti:

pyydän netistä löytyviin tietoihin! Arethusa ei
suinkaan ole nereidi (meren nymfejä), vaan
najadi, eli makean veden nymfi, tarkemmin
Sisilian Sycakusan lähteen nymfi. Jos käyt joskus
sielläpäin, niin poikkea uhraamaan hänelle
kolikko (ellei tämä sodi uskoasi vastaan).

Kiitos kirjavihjeestä, nappasin sen jo kirjaston
hyllytä. En ole ehtinyt vielä lukea, mutta
huomasin ettei se onneksi sisältänyt
matemaattisia kaavoja, ne kun tuppaavat mennä
hilseeni yli.

Toivottavasti piankin postaat tänne kaavailemasi
aiheet.

kirjoista, joiden äärellä olen viettänyt antoisia
lukuhetkiä.

Tieteen popularisoijana Stephen Jay Gould on eräs
suosikkini. Vietin aikoinaan jännittäviä hetkiä
hänen kanssaan Burgessin esiintymän tulkinnan
seurassa :
((Tekijä: Gould, Stephen Jay
Nimeke: Ihmeellinen elämä Burgessin esiintymä ja
historian kulku
Julkaisutiedot: Helsingissä, Art House, 1991,
Jyväskylä, Gummerus
Aineistolaji: KIRJA ))

Siinä paljastuu kambrikauden monimuotoisuuden
putkahdus maailmaan. Uudempien aikamääritteiden
mukaan varsinainen elämän räjähtäminen silmille
tapahtui älyttömän lyhyessä ajanhetkessä, vain
noin viidessä miljoonassa vuodessa noin 530
miljonaa vuotta sitten.

Muutenkin hän on tekstin suursuoltaja. Hän on
kirjoittanut säännöllisesti yhden tiede-esseen (?)
kuukaudessa vuodesta 1974 asti. Otetaan tätä
keskustelufoorumia likeisesti koskettava viipale
hänen viimeiseksi (tai ensimmäiseksi) suomeksi
käännetystä esseekokoelmastaan
((Tekijä: Gould, Stephen Jay
Nimeke: Hirmulisko heinäsuovassa
Julkaisutiedot: Helsinki, Like, 2001, Jyväskylä,
Gummerus
Aineistolaji: KIRJA ))

Myytti litteästä maa"pallosta": Keskiajan
oppineet (Beda, Bacon, Akvinolainen ja monet
muut) tunnustivat yleisesti maapallon olevan
pyöreän.

Gould tonki lähteitä (ei tosin Syracusassa, älä
huolestu) ja jäjitti myytin synnyn John W.
Draperin populaaritieteelliseen kirjaan 1874
(History of the conflict between Religion and
Science), jonka myyntimenestyksen takana olivat
mm. dramaattisesti sepitetyt taistelukohtaukset
tieteen ja uskonnon välillä.

Myytillä on melkoinen kannatus vielä nykyäänkin.

Gould itse on jyrkän linjan evolutionisti ja
kaiketi agnostikko.

poikanen kirjoitti:

kirjoista, joiden äärellä olen viettänyt antoisia
lukuhetkiä.

Tieteen popularisoijana Stephen Jay Gould on eräs
suosikkini. Vietin aikoinaan jännittäviä hetkiä
hänen kanssaan Burgessin esiintymän tulkinnan
seurassa :
((Tekijä: Gould, Stephen Jay
Nimeke: Ihmeellinen elämä Burgessin esiintymä ja
historian kulku
Julkaisutiedot: Helsingissä, Art House, 1991,
Jyväskylä, Gummerus
Aineistolaji: KIRJA ))

Siinä paljastuu kambrikauden monimuotoisuuden
putkahdus maailmaan. Uudempien aikamääritteiden
mukaan varsinainen elämän räjähtäminen silmille
tapahtui älyttömän lyhyessä ajanhetkessä, vain
noin viidessä miljoonassa vuodessa noin 530
miljonaa vuotta sitten.

Muutenkin hän on tekstin suursuoltaja. Hän on
kirjoittanut säännöllisesti yhden tiede-esseen (?)
kuukaudessa vuodesta 1974 asti. Otetaan tätä
keskustelufoorumia likeisesti koskettava viipale
hänen viimeiseksi (tai ensimmäiseksi) suomeksi
käännetystä esseekokoelmastaan
((Tekijä: Gould, Stephen Jay
Nimeke: Hirmulisko heinäsuovassa
Julkaisutiedot: Helsinki, Like, 2001, Jyväskylä,
Gummerus
Aineistolaji: KIRJA ))

Myytti litteästä maa"pallosta": Keskiajan
oppineet (Beda, Bacon, Akvinolainen ja monet
muut) tunnustivat yleisesti maapallon olevan
pyöreän.

Gould tonki lähteitä (ei tosin Syracusassa, älä
huolestu) ja jäjitti myytin synnyn John W.
Draperin populaaritieteelliseen kirjaan 1874
(History of the conflict between Religion and
Science), jonka myyntimenestyksen takana olivat
mm. dramaattisesti sepitetyt taistelukohtaukset
tieteen ja uskonnon välillä.

Myytillä on melkoinen kannatus vielä nykyäänkin.

Gould itse on jyrkän linjan evolutionisti ja
kaiketi agnostikko.

on tuttu nimi, tottakai, onhan hän kuuluisa.
Siitä on kauan kun luin häntä, ehkäpä peräti
kymmenen vuotta? Luulen, että olen lukenut myös
tämän mainitsemasi kirjan.

Lueskellen paljon juuri popularisoituja
tiedekirjoja, en systemaattisesta, vaan hyppään
genrestä toiseen sen mukaan, mikä kulloinkin
sattuu kiinnostamaan, tai mikä kirjaa osuu
silmään kirjaston hyllyltä. Samaan aikaan kun
Gouldia, luin Richard Dawkinsia (mm. Sokea
kelloseppä, Geenin itsekkyys). Jostain syystä
Dawkins ei vakuuttanut, syytä en nyt muista,
mutta jotain hänen teorioissaan tuntui puuttuvan.
Tai sitten ei vain kolahtanut, tiedä häntä.

Itse asiassa nyt jälkeenpäin miettiessäni, luulen
että juuri Gould on suuresti vaikuttanut
näkemykseeni, että ihminen on monen sattuman
summa, eikä minkään kehityksen vääjäämätön tulos.
Saman näkemykseni mukaan olen itsekin sattuman
tulos, ja myös se, millaiseksi elämäni on
muodostunut. Siksipä itseään ei pidä ottaa liian
vakavasti, kukaan ei ole maailman napa. Tämä ei
tietenkään tarkoita että olisin fatalisti,
jokaisen on otettava vastuuta, meidän on myös
pyrittävä tekemään tästä maailmasta
elinkelvollinen koko ihmiskunnalle, luontoa
tuhoamatta. Jos nykyinen eliölaji tuhoutuu, niin
toivon mukaan ei kuitenkaan ihmisten aiheuttamana.

Tämä vääjäämättä johtaa erääseen niihin syihin,
miksi en usko (Raamatun kaltaiseen) Jumalaan, jos
jotain on, niin tuskin ihmisen kaltaista. Mutta,
elämä on niin ihmeellinen, ja maailmankaikkeus
mysteereitä täynnä. Itse epäilen, ettei evoluutio
ole luonut ihmiselle kykyä ymmärtää kaikkea,
mutta utelias laji olemme. Totuuden jäljille
luulisin tarvittavan tieteiden ohella myös
filosofian kehitystä, siis sitä, että tieteiden
tutkimusten rinnalla mietitään sitä, miksi
yleensä olemme täällä, ja miksi maailma on
olemassa. Mistä sitä tietää, vaikka kaiken takana
olisikin jokin Jumalan kaltainen, ja elämällä
(vaikka sattumaa onkin) sittenkin olisi jokin
tarkoitus.

Arethusa kirjoitti:

on tuttu nimi, tottakai, onhan hän kuuluisa.
Siitä on kauan kun luin häntä, ehkäpä peräti
kymmenen vuotta? Luulen, että olen lukenut myös
tämän mainitsemasi kirjan.

Lueskellen paljon juuri popularisoituja
tiedekirjoja, en systemaattisesta, vaan hyppään
genrestä toiseen sen mukaan, mikä kulloinkin
sattuu kiinnostamaan, tai mikä kirjaa osuu
silmään kirjaston hyllyltä. Samaan aikaan kun
Gouldia, luin Richard Dawkinsia (mm. Sokea
kelloseppä, Geenin itsekkyys). Jostain syystä
Dawkins ei vakuuttanut, syytä en nyt muista,
mutta jotain hänen teorioissaan tuntui puuttuvan.
Tai sitten ei vain kolahtanut, tiedä häntä.

Itse asiassa nyt jälkeenpäin miettiessäni, luulen
että juuri Gould on suuresti vaikuttanut
näkemykseeni, että ihminen on monen sattuman
summa, eikä minkään kehityksen vääjäämätön tulos.
Saman näkemykseni mukaan olen itsekin sattuman
tulos, ja myös se, millaiseksi elämäni on
muodostunut. Siksipä itseään ei pidä ottaa liian
vakavasti, kukaan ei ole maailman napa. Tämä ei
tietenkään tarkoita että olisin fatalisti,
jokaisen on otettava vastuuta, meidän on myös
pyrittävä tekemään tästä maailmasta
elinkelvollinen koko ihmiskunnalle, luontoa
tuhoamatta. Jos nykyinen eliölaji tuhoutuu, niin
toivon mukaan ei kuitenkaan ihmisten aiheuttamana.

Tämä vääjäämättä johtaa erääseen niihin syihin,
miksi en usko (Raamatun kaltaiseen) Jumalaan, jos
jotain on, niin tuskin ihmisen kaltaista. Mutta,
elämä on niin ihmeellinen, ja maailmankaikkeus
mysteereitä täynnä. Itse epäilen, ettei evoluutio
ole luonut ihmiselle kykyä ymmärtää kaikkea,
mutta utelias laji olemme. Totuuden jäljille
luulisin tarvittavan tieteiden ohella myös
filosofian kehitystä, siis sitä, että tieteiden
tutkimusten rinnalla mietitään sitä, miksi
yleensä olemme täällä, ja miksi maailma on
olemassa. Mistä sitä tietää, vaikka kaiken takana
olisikin jokin Jumalan kaltainen, ja elämällä
(vaikka sattumaa onkin) sittenkin olisi jokin
tarkoitus.

Ehkäpä tähän väliin voisi tunkea viipaleen
maailmankäsityksen metafyysisten puolten
pohdintaa.

Oletetaan...((nyt pitäisi vain keksiä
sopiva ”kieli”) (matemaattinen oletus ei käy, se
on liian ehdoton, filosofinenkaan ei ole oikein
sopiva, filosofit vain leikittevät kielellä
välttyäkseen todellisten isojen asioiden
käsittelyltä, eikä uskontojenkaan kaanaankielet
ole oikein sopivia tähän tarkoitukseen, mitä minä
nyt ajan takaa. Jonkun tietokonepelaajan tai
peliohjelmoijan kielikäsitys voisi olla sopivin:
Asetetaan erilaisia pelin lähtötilannearvoja ja
pelataan ja katsotaan miten käy. Ja jos ei käy
hyvin, vaihdetaan lähtöoletuksia ja koetetaan
uudelleen) ...siis oletetaan metafyysinen
entiteetti olemaan tähän maailmaan ja yritetään
ajatuksen keinoin selvittää, millainen sen
pitäisi olla.

Ensimmäinen kysymys olisi varmaan, että Miksi?
Sellainen tarvittaisiin?

Vastaus saattaisi olla, että historia opettaa.
(vaikka hyvin harva haluaa oppia historiasta
mitään)

Erilaisilla kansoilla ja ihmisryhmillä on hyvin
suurella prosentilla (mitä en ala arvailemaan)
uskontoja tai jotain sellaiseen verrattavia
uskomusrakenteita.

Painutaan vaikka 30 000 vuotta taaksepäin ja
katsotaan, mitä jääkauden aikaisten kansojen
luolamaalarit taiteilivat: shamanistisia kuvioita
ja hahmoja, samanlaisia joita kollektiivinen
alitajunta (?) tuottaa tämänpäivän shamaaneille
transsissa ja muuttuneissa tajunnantiloissa.
Poppamies lähtee keinoillaan tämän arkisen ja
jokapäiväisen , tavallisen, konkreettisen
maailman tuolle puolelle hakemaan salattua tietoa.

Toinen suuntaus ylittää tämän maailaman alhaisuus
on alkaa kasvattaa hallitsijan arvoa ja
ominaisuuksia yli normaalin ihmiselon mittojen,
kuten Kiinan ja Japanin keisarit, Egyptin
faaraot, tai vaikkapa kolmannen valtakunnan
Führer (sattui vasta jokunen viikko sitten
televisiosta silmiin, kun pienet kullannput
lailoivat kuorossa Hitlerille jotain sellaista
kuin ”Ah unsere Gott...”

Yhteenvedon tapaisena: Ihmisillä on joku
sisäsyntyinen hillitön hinku omia ryhmäänsä tai
ryhmänsä johtoon henkilö, jolla on yhteyksiä
metafyysiseen entiteettiin tai omaa omassa
persoonassaan jotain sellaista yliluonnollista
juttua (manaa?) mikä ylittää tavallisten
kuolevaisten pienet tämän puoleiset jutut.

Kommunistisessa ateismissa se oli hieman
platonmainen idea joskus tulevaisuudessa
koittavasta onnen ja ihanuuden ajasta.

Sitä en uskalla arvella, mitä tulisi (noin
kuvaannollisesti puhuen) aidoimmista ateisteista
ja agnostikoista, jos sellaisia laittaisi
viinipuristimeen ja vähän prässäisi. Tulisiko
todellista laatuviiniä, josta kolmesti
tislaamalla löytyisi se todellinen Henki ja
Spiritus. Vai pitäisikö todeta hieman ontuvin
vertauksin päivän uutisia siteeraten, että
jäännösmehusta löytyi PAHoja yhdisteitä, jotka
aiheuttavat syöpää ja muita ikävyyksiä.

...juttu tuntuu venyvän,ennenkuin pääsen edes
asiaan...taidan pätkäistä tästä ja jatkaa
toiste...

poikanen kirjoitti:

Ehkäpä tähän väliin voisi tunkea viipaleen
maailmankäsityksen metafyysisten puolten
pohdintaa.

Oletetaan...((nyt pitäisi vain keksiä
sopiva ”kieli”) (matemaattinen oletus ei käy, se
on liian ehdoton, filosofinenkaan ei ole oikein
sopiva, filosofit vain leikittevät kielellä
välttyäkseen todellisten isojen asioiden
käsittelyltä, eikä uskontojenkaan kaanaankielet
ole oikein sopivia tähän tarkoitukseen, mitä minä
nyt ajan takaa. Jonkun tietokonepelaajan tai
peliohjelmoijan kielikäsitys voisi olla sopivin:
Asetetaan erilaisia pelin lähtötilannearvoja ja
pelataan ja katsotaan miten käy. Ja jos ei käy
hyvin, vaihdetaan lähtöoletuksia ja koetetaan
uudelleen) ...siis oletetaan metafyysinen
entiteetti olemaan tähän maailmaan ja yritetään
ajatuksen keinoin selvittää, millainen sen
pitäisi olla.

Ensimmäinen kysymys olisi varmaan, että Miksi?
Sellainen tarvittaisiin?

Vastaus saattaisi olla, että historia opettaa.
(vaikka hyvin harva haluaa oppia historiasta
mitään)

Erilaisilla kansoilla ja ihmisryhmillä on hyvin
suurella prosentilla (mitä en ala arvailemaan)
uskontoja tai jotain sellaiseen verrattavia
uskomusrakenteita.

Painutaan vaikka 30 000 vuotta taaksepäin ja
katsotaan, mitä jääkauden aikaisten kansojen
luolamaalarit taiteilivat: shamanistisia kuvioita
ja hahmoja, samanlaisia joita kollektiivinen
alitajunta (?) tuottaa tämänpäivän shamaaneille
transsissa ja muuttuneissa tajunnantiloissa.
Poppamies lähtee keinoillaan tämän arkisen ja
jokapäiväisen , tavallisen, konkreettisen
maailman tuolle puolelle hakemaan salattua tietoa.

Toinen suuntaus ylittää tämän maailaman alhaisuus
on alkaa kasvattaa hallitsijan arvoa ja
ominaisuuksia yli normaalin ihmiselon mittojen,
kuten Kiinan ja Japanin keisarit, Egyptin
faaraot, tai vaikkapa kolmannen valtakunnan
Führer (sattui vasta jokunen viikko sitten
televisiosta silmiin, kun pienet kullannput
lailoivat kuorossa Hitlerille jotain sellaista
kuin ”Ah unsere Gott...”

Yhteenvedon tapaisena: Ihmisillä on joku
sisäsyntyinen hillitön hinku omia ryhmäänsä tai
ryhmänsä johtoon henkilö, jolla on yhteyksiä
metafyysiseen entiteettiin tai omaa omassa
persoonassaan jotain sellaista yliluonnollista
juttua (manaa?) mikä ylittää tavallisten
kuolevaisten pienet tämän puoleiset jutut.

Kommunistisessa ateismissa se oli hieman
platonmainen idea joskus tulevaisuudessa
koittavasta onnen ja ihanuuden ajasta.

Sitä en uskalla arvella, mitä tulisi (noin
kuvaannollisesti puhuen) aidoimmista ateisteista
ja agnostikoista, jos sellaisia laittaisi
viinipuristimeen ja vähän prässäisi. Tulisiko
todellista laatuviiniä, josta kolmesti
tislaamalla löytyisi se todellinen Henki ja
Spiritus. Vai pitäisikö todeta hieman ontuvin
vertauksin päivän uutisia siteeraten, että
jäännösmehusta löytyi PAHoja yhdisteitä, jotka
aiheuttavat syöpää ja muita ikävyyksiä.

...juttu tuntuu venyvän,ennenkuin pääsen edes
asiaan...taidan pätkäistä tästä ja jatkaa
toiste...

vastaus osioosi (ettei veny liian pitkäksi
yhdellä kertaa.

Kieli vaikuttaa sopivalta meikäläisen tasolle.
Matemaattiset ym. muut ilmaisut ovat
perusteltavia silloin, kun osallistujat ovat
alansa asiantuntijoita, ja väärinkäsitysten
välttämiseksi käytetään mahdollisimman
täsmällisiä termiä (ja kiitos ei, ei
kaanaankieltä :) ).

Lähtökohta Miksi? tuntuukin parhaimmalta. Jos
lähdetään kysymyksestä Onko?, niin päädytään
yleensä umpikujaan. Sivumennen sanottuna, niin
Pseudohippi on parin otteeseen
kirjoittanut ”aukkojen Jumalasta”, eli kun tieto
lisääntyy, niin Jumalan rooli on yhä etäisempi.
Vaikka arvostan Pseudo (maailmankatsomuksemme on
lähestulkoon samanlainen), niin epäilen tuota
lausumaa. Kautta aikojen ihminen on luullut
olevansa lähellä lopullista tieto maailmasta, ja
sittemmin maailmankaikkeudesta. Epäilen, että
olemme vasta mysteereitten selvittämisessä
alkutekijöissä. Minun teki suuren vaikutuksen
Stephen W. Hawking kirjassaan Ajan lyhyt
historia; siinä hän toisaalta toteaa, että Luojaa
ei tarvita reunattomassa maailmassa, mutta
toisaalta hän päättä kirjansa sanoilla, että jos
saavutamme täydellisen teorian, niin tietäisimme,
mitä Jumalalla on mielessään.

Mutta asiaan. Minua olen miettinytkin, mikä tarve
ihmisellä on etsiä jotain itsensä yläpuolelta.
Mitä olen historiasta lukenut, niin näin on ollut
kautta aikojen, jokaisella kansalla. Hertta
jossain kirjoitti, että Raamattu on tässäkin
mielessä mielenkiintoinen, sillä se on
kirjoitettu niin pitkällä aikavälillä, että siitä
saa kuvan kuinka aikojen saatossa ihmisen kuva
Jumalasta on kehittynyt yhä monimutkaisemmaksi.
Toisaalta tänäkin päivänä ns. tietoyhteiskunnassa
monet hakeutuvat idän uskontoihin, New age sen
kaikkineen suuntiineen, saatanan palvontaan ym.
Ja kuinka moni lukee aivan tosissaan
horoskooppeja ja käyvät ennustajille. Luin
jostain, että jokainen muodostaa tiedostamattakin
jonkinlaisen kuvan Jumalasta, tiukimmatkin
ateistit. Olen huomioinut, että tämä pitää
paikkansa, heille se yleensä on valkopartainen
ukkeli, näin he käsittävät kaikkien uskovaisten
Jumalan.

Nyt jo tämä uhkaa venyä liian pitkäksi, mutta
kerronpahan vielä, että kävin lähikirjastosta
hakemassa Gouldin Ihmeellinen elämä. Muistin
oikein, olen lukenut sen. Kirjassa oli eräs
kohta, josta olen hänen kanssaan eri mieltä. Hän
mainitsee, että vain Homo sapiens tiedetään
kyenneen abstraktiin järkeilyyn. Mutta kuitenkin,
neandertalin ihminen hautasi vainajiaan, ja laski
jopa kukkia hautaan. Tämähän minusta todistaa
sen, että myös heillä on ollut jonkinlainen
Jumalkuva, sekä mielikuva tuonpuolisesta. Tästä
päätellen, jos tietoinen mieli kehittyy, niin
muodostaa aina jonkinlaisen mielikuvan
yliluonnollisesta.

Nyt kun tässä yleistän, niin on kysyttävä
itseltään, että mikä on minun kuvani? Suoraan
sanoen, en tiedä. Toisen mieleen ei voi mennä,
joten en tiedä kuinka tavallinen on oma tapani
käydä päässä jatkuvaa vuoropuhelua, olen koko
ikäni ikään kuin kirjoittanut mielessäni.
Paperille asti (tai vain tiedostoon) muokkaaminen
selventää näitä mietteitä kummasti. Siksipä
tykkäänkin käydä täällä vuoropuhelua, saadakseni
uusia näkökulmia.

Mitä sanot hallitsijan arvon kasvattamisesta
pitää mielestäni hyvin paikkaansa. Voisin vedota
Rooman aikaan, mutta olkoon tällä kertaa.
Nationalismi kuvastaa tätä hyvin tänä päivänä, ja
sen sivutuotteena uuspakanuus, joka minusta on
käsittämätön ilmiö. Miksi vaipua takaisin
vanhoihin taikauskoihin, kun tieteisiin nojautuen
olisi kehittävämpää etsiä muita vastauksia?

Tästä kaikesta minulla olisi paljon enemmänkin
sanottavaa, mutta ettei käy liian pitkäksi, niin
lopuksi tuosta vertauksestasi. Eihän
ateistit/agnostikot ole sen paremmin homogeeninen
ryhmä kuin uskovaisetkaan. Olen huomioinut sen,
aivan oikeassa elämässä, ettei perusluonne muutu
vaikka uskoon tulisikin (tai olisi aina ollut).
Tästä olen joskus kirjoittanut nimimerkki
Iiwarille (joka on ns. tavallinen
kirkkouskovainen, huumorintajuinen ja
suvaitseva). Lähiomaisistani eräs ”hurahti”
uskoon, ja hän on yhtä sietämätön kuin
ateistinakin, vuorenvarma oikeassa olemisestaan,
aivan kuin ennenkin, ahdasmielinen ja kykenemätön
näkemään toisen elämäkatsomuksessa mitään hyvää.
Toinen tapaus, tässä tapauksessa pitkän
ajatteluprosessin kautta, on eräs rakkaimmista
ystävistäni, erittäin laajasti sivistynyt ja
takuulla minua älykkäämpi. Hän on aivan sama kuin
ennenkin, suvaitsevainen, huumorintajuinen ja
avarakatseinen. Hän on nykyään pappi, ja takuulla
oikea henkilö toimessaan. Siksipä kommentit
leipäpapeista tuntuvat loukkaavilta.

Arethusa kirjoitti:

vastaus osioosi (ettei veny liian pitkäksi
yhdellä kertaa.

Kieli vaikuttaa sopivalta meikäläisen tasolle.
Matemaattiset ym. muut ilmaisut ovat
perusteltavia silloin, kun osallistujat ovat
alansa asiantuntijoita, ja väärinkäsitysten
välttämiseksi käytetään mahdollisimman
täsmällisiä termiä (ja kiitos ei, ei
kaanaankieltä :) ).

Lähtökohta Miksi? tuntuukin parhaimmalta. Jos
lähdetään kysymyksestä Onko?, niin päädytään
yleensä umpikujaan. Sivumennen sanottuna, niin
Pseudohippi on parin otteeseen
kirjoittanut ”aukkojen Jumalasta”, eli kun tieto
lisääntyy, niin Jumalan rooli on yhä etäisempi.
Vaikka arvostan Pseudo (maailmankatsomuksemme on
lähestulkoon samanlainen), niin epäilen tuota
lausumaa. Kautta aikojen ihminen on luullut
olevansa lähellä lopullista tieto maailmasta, ja
sittemmin maailmankaikkeudesta. Epäilen, että
olemme vasta mysteereitten selvittämisessä
alkutekijöissä. Minun teki suuren vaikutuksen
Stephen W. Hawking kirjassaan Ajan lyhyt
historia; siinä hän toisaalta toteaa, että Luojaa
ei tarvita reunattomassa maailmassa, mutta
toisaalta hän päättä kirjansa sanoilla, että jos
saavutamme täydellisen teorian, niin tietäisimme,
mitä Jumalalla on mielessään.

Mutta asiaan. Minua olen miettinytkin, mikä tarve
ihmisellä on etsiä jotain itsensä yläpuolelta.
Mitä olen historiasta lukenut, niin näin on ollut
kautta aikojen, jokaisella kansalla. Hertta
jossain kirjoitti, että Raamattu on tässäkin
mielessä mielenkiintoinen, sillä se on
kirjoitettu niin pitkällä aikavälillä, että siitä
saa kuvan kuinka aikojen saatossa ihmisen kuva
Jumalasta on kehittynyt yhä monimutkaisemmaksi.
Toisaalta tänäkin päivänä ns. tietoyhteiskunnassa
monet hakeutuvat idän uskontoihin, New age sen
kaikkineen suuntiineen, saatanan palvontaan ym.
Ja kuinka moni lukee aivan tosissaan
horoskooppeja ja käyvät ennustajille. Luin
jostain, että jokainen muodostaa tiedostamattakin
jonkinlaisen kuvan Jumalasta, tiukimmatkin
ateistit. Olen huomioinut, että tämä pitää
paikkansa, heille se yleensä on valkopartainen
ukkeli, näin he käsittävät kaikkien uskovaisten
Jumalan.

Nyt jo tämä uhkaa venyä liian pitkäksi, mutta
kerronpahan vielä, että kävin lähikirjastosta
hakemassa Gouldin Ihmeellinen elämä. Muistin
oikein, olen lukenut sen. Kirjassa oli eräs
kohta, josta olen hänen kanssaan eri mieltä. Hän
mainitsee, että vain Homo sapiens tiedetään
kyenneen abstraktiin järkeilyyn. Mutta kuitenkin,
neandertalin ihminen hautasi vainajiaan, ja laski
jopa kukkia hautaan. Tämähän minusta todistaa
sen, että myös heillä on ollut jonkinlainen
Jumalkuva, sekä mielikuva tuonpuolisesta. Tästä
päätellen, jos tietoinen mieli kehittyy, niin
muodostaa aina jonkinlaisen mielikuvan
yliluonnollisesta.

Nyt kun tässä yleistän, niin on kysyttävä
itseltään, että mikä on minun kuvani? Suoraan
sanoen, en tiedä. Toisen mieleen ei voi mennä,
joten en tiedä kuinka tavallinen on oma tapani
käydä päässä jatkuvaa vuoropuhelua, olen koko
ikäni ikään kuin kirjoittanut mielessäni.
Paperille asti (tai vain tiedostoon) muokkaaminen
selventää näitä mietteitä kummasti. Siksipä
tykkäänkin käydä täällä vuoropuhelua, saadakseni
uusia näkökulmia.

Mitä sanot hallitsijan arvon kasvattamisesta
pitää mielestäni hyvin paikkaansa. Voisin vedota
Rooman aikaan, mutta olkoon tällä kertaa.
Nationalismi kuvastaa tätä hyvin tänä päivänä, ja
sen sivutuotteena uuspakanuus, joka minusta on
käsittämätön ilmiö. Miksi vaipua takaisin
vanhoihin taikauskoihin, kun tieteisiin nojautuen
olisi kehittävämpää etsiä muita vastauksia?

Tästä kaikesta minulla olisi paljon enemmänkin
sanottavaa, mutta ettei käy liian pitkäksi, niin
lopuksi tuosta vertauksestasi. Eihän
ateistit/agnostikot ole sen paremmin homogeeninen
ryhmä kuin uskovaisetkaan. Olen huomioinut sen,
aivan oikeassa elämässä, ettei perusluonne muutu
vaikka uskoon tulisikin (tai olisi aina ollut).
Tästä olen joskus kirjoittanut nimimerkki
Iiwarille (joka on ns. tavallinen
kirkkouskovainen, huumorintajuinen ja
suvaitseva). Lähiomaisistani eräs ”hurahti”
uskoon, ja hän on yhtä sietämätön kuin
ateistinakin, vuorenvarma oikeassa olemisestaan,
aivan kuin ennenkin, ahdasmielinen ja kykenemätön
näkemään toisen elämäkatsomuksessa mitään hyvää.
Toinen tapaus, tässä tapauksessa pitkän
ajatteluprosessin kautta, on eräs rakkaimmista
ystävistäni, erittäin laajasti sivistynyt ja
takuulla minua älykkäämpi. Hän on aivan sama kuin
ennenkin, suvaitsevainen, huumorintajuinen ja
avarakatseinen. Hän on nykyään pappi, ja takuulla
oikea henkilö toimessaan. Siksipä kommentit
leipäpapeista tuntuvat loukkaavilta.

jospa vaihteeksi kommentoisin kirjoituksesi
kohtia,, mitkä herättävät jotain mietteitä,
enkävain painelisi menemään pitkälle omille
teilleni. (poimin useammasta kommentista paloja
sikin sokin)

>>Se kyllä ihmetyttää, miksi nämä tietyt
uskovaiset niin kiihkeän hekumoiden riemuitsevat
tulevasta ylöstempauksestaan. Olisiko suurikin
syy tähän odotuksesta, kun saavat katsella
meikäläisiä tuskissaan kiemurtelemassa
tulimeressä.<<

Ylöstempauksen kiihkeimmät odottajat ovat lasten
kaltaisia, jotka eivät millään malttaisi odottaa,
että sitten joskus...vaan haluttu on saatava heti.

Toinen odotuskohta on nykyinen Jumalan tekojen
näkymättömyys, ei mitään ihmeellisiä suuria ja
yliluonnollisia puuttumisia maailmanmenoon sieltä
metafyysisen todellisuuden puolelta ...

(en pohdiskele nyt neutraalin filosofisesti, vaan
olen tukevasti oman maailmankuvani järeällä
peruskalliopohjalla, minkä tyylin olin ajatellut
jättää tuonnemmaksi, mutta luulen sinun kestävän
senkin)

...ja heillä on ajatuksena, että lopun tapahtumat
olisivat selvästi normaaleista luonnonlaeista
poikkeavia, mitä ne eivät käsittääkseni tule
olemaan.

>>Pseudohippi on parin otteeseen
kirjoittanut ”aukkojen Jumalasta”, eli kun tieto
lisääntyy, niin Jumalan rooli on yhä etäisempi.
Vaikka arvostan Pseudo (maailmankatsomuksemme on
lähestulkoon samanlainen), niin epäilen tuota <<

"Aukkojen Jumala" on varsin suosittu
ajattelumalli, niiden uskovien keskuudessa, jotka
ajattelevat, että tämän maailmankaikkeuden
Luojan signeeraus pitäisi löytyä luomakunnasta
jotenkin vastaansanomattoman selkeästi ja sen
odotetaan löytyvän sieltä, mitä ei vielä tunneta
ja mitä ei ole vielä tieteellisesti tutkittu ja
selitetty (esimerkiksi kryptattu raamattu
juutalaisten DNA:sta)((vertaa scifi: Ensimmäinen
yhteys ja piin desimaaleihin kätketty ympyrä))
(ei, en ole vielä kuullut,että sitä etsittäisiin,
mutta kuvittelen, että jossain tietokoneet
jauhavat DNA-koodia siinä tarkoituksessa)

Aukkojen Jumala ahdistetaan yhä ahtaammalle,
kaukaisempiin ja pienempiin loukkoihin. Ei
sovellu minulle.
(heitän tämän viipaleen menemään ja jatkan...

Arethusa kirjoitti:

vastaus osioosi (ettei veny liian pitkäksi
yhdellä kertaa.

Kieli vaikuttaa sopivalta meikäläisen tasolle.
Matemaattiset ym. muut ilmaisut ovat
perusteltavia silloin, kun osallistujat ovat
alansa asiantuntijoita, ja väärinkäsitysten
välttämiseksi käytetään mahdollisimman
täsmällisiä termiä (ja kiitos ei, ei
kaanaankieltä :) ).

Lähtökohta Miksi? tuntuukin parhaimmalta. Jos
lähdetään kysymyksestä Onko?, niin päädytään
yleensä umpikujaan. Sivumennen sanottuna, niin
Pseudohippi on parin otteeseen
kirjoittanut ”aukkojen Jumalasta”, eli kun tieto
lisääntyy, niin Jumalan rooli on yhä etäisempi.
Vaikka arvostan Pseudo (maailmankatsomuksemme on
lähestulkoon samanlainen), niin epäilen tuota
lausumaa. Kautta aikojen ihminen on luullut
olevansa lähellä lopullista tieto maailmasta, ja
sittemmin maailmankaikkeudesta. Epäilen, että
olemme vasta mysteereitten selvittämisessä
alkutekijöissä. Minun teki suuren vaikutuksen
Stephen W. Hawking kirjassaan Ajan lyhyt
historia; siinä hän toisaalta toteaa, että Luojaa
ei tarvita reunattomassa maailmassa, mutta
toisaalta hän päättä kirjansa sanoilla, että jos
saavutamme täydellisen teorian, niin tietäisimme,
mitä Jumalalla on mielessään.

Mutta asiaan. Minua olen miettinytkin, mikä tarve
ihmisellä on etsiä jotain itsensä yläpuolelta.
Mitä olen historiasta lukenut, niin näin on ollut
kautta aikojen, jokaisella kansalla. Hertta
jossain kirjoitti, että Raamattu on tässäkin
mielessä mielenkiintoinen, sillä se on
kirjoitettu niin pitkällä aikavälillä, että siitä
saa kuvan kuinka aikojen saatossa ihmisen kuva
Jumalasta on kehittynyt yhä monimutkaisemmaksi.
Toisaalta tänäkin päivänä ns. tietoyhteiskunnassa
monet hakeutuvat idän uskontoihin, New age sen
kaikkineen suuntiineen, saatanan palvontaan ym.
Ja kuinka moni lukee aivan tosissaan
horoskooppeja ja käyvät ennustajille. Luin
jostain, että jokainen muodostaa tiedostamattakin
jonkinlaisen kuvan Jumalasta, tiukimmatkin
ateistit. Olen huomioinut, että tämä pitää
paikkansa, heille se yleensä on valkopartainen
ukkeli, näin he käsittävät kaikkien uskovaisten
Jumalan.

Nyt jo tämä uhkaa venyä liian pitkäksi, mutta
kerronpahan vielä, että kävin lähikirjastosta
hakemassa Gouldin Ihmeellinen elämä. Muistin
oikein, olen lukenut sen. Kirjassa oli eräs
kohta, josta olen hänen kanssaan eri mieltä. Hän
mainitsee, että vain Homo sapiens tiedetään
kyenneen abstraktiin järkeilyyn. Mutta kuitenkin,
neandertalin ihminen hautasi vainajiaan, ja laski
jopa kukkia hautaan. Tämähän minusta todistaa
sen, että myös heillä on ollut jonkinlainen
Jumalkuva, sekä mielikuva tuonpuolisesta. Tästä
päätellen, jos tietoinen mieli kehittyy, niin
muodostaa aina jonkinlaisen mielikuvan
yliluonnollisesta.

Nyt kun tässä yleistän, niin on kysyttävä
itseltään, että mikä on minun kuvani? Suoraan
sanoen, en tiedä. Toisen mieleen ei voi mennä,
joten en tiedä kuinka tavallinen on oma tapani
käydä päässä jatkuvaa vuoropuhelua, olen koko
ikäni ikään kuin kirjoittanut mielessäni.
Paperille asti (tai vain tiedostoon) muokkaaminen
selventää näitä mietteitä kummasti. Siksipä
tykkäänkin käydä täällä vuoropuhelua, saadakseni
uusia näkökulmia.

Mitä sanot hallitsijan arvon kasvattamisesta
pitää mielestäni hyvin paikkaansa. Voisin vedota
Rooman aikaan, mutta olkoon tällä kertaa.
Nationalismi kuvastaa tätä hyvin tänä päivänä, ja
sen sivutuotteena uuspakanuus, joka minusta on
käsittämätön ilmiö. Miksi vaipua takaisin
vanhoihin taikauskoihin, kun tieteisiin nojautuen
olisi kehittävämpää etsiä muita vastauksia?

Tästä kaikesta minulla olisi paljon enemmänkin
sanottavaa, mutta ettei käy liian pitkäksi, niin
lopuksi tuosta vertauksestasi. Eihän
ateistit/agnostikot ole sen paremmin homogeeninen
ryhmä kuin uskovaisetkaan. Olen huomioinut sen,
aivan oikeassa elämässä, ettei perusluonne muutu
vaikka uskoon tulisikin (tai olisi aina ollut).
Tästä olen joskus kirjoittanut nimimerkki
Iiwarille (joka on ns. tavallinen
kirkkouskovainen, huumorintajuinen ja
suvaitseva). Lähiomaisistani eräs ”hurahti”
uskoon, ja hän on yhtä sietämätön kuin
ateistinakin, vuorenvarma oikeassa olemisestaan,
aivan kuin ennenkin, ahdasmielinen ja kykenemätön
näkemään toisen elämäkatsomuksessa mitään hyvää.
Toinen tapaus, tässä tapauksessa pitkän
ajatteluprosessin kautta, on eräs rakkaimmista
ystävistäni, erittäin laajasti sivistynyt ja
takuulla minua älykkäämpi. Hän on aivan sama kuin
ennenkin, suvaitsevainen, huumorintajuinen ja
avarakatseinen. Hän on nykyään pappi, ja takuulla
oikea henkilö toimessaan. Siksipä kommentit
leipäpapeista tuntuvat loukkaavilta.

>>Itse asiassa nyt jälkeenpäin miettiessäni,
luulen että juuri Gould on suuresti vaikuttanut
näkemykseeni, että ihminen on monen sattuman
summa, eikä minkään kehityksen vääjäämätön tulos.
<<

Minuun Gouldin ihmeellinen elämä vaikutti juuri
päinvastoin, että ihminen ei millään voi olla
sattuman tulosta, vaan nimenomaan tarkan
suunnitelman tulosta (siinä se nyt tulee esiin se
olemassaolevan maailmankuvan luetun ymmärtämistä
muokkaava vaikutus: kaikki tosiasiat pönkittävät
omaa maailmankuvaa entistä kauniimmaksi
kokonaisuudeksi ja senkin asian ymmärtää hyvin,
että Gouldin on oman maailmankuvansa ja maineensa
vuoksi pakko viljellä runsaasti sitä "sattuma" -
sanaa kaikissa yhteyksissä.)

>>Toisaalta tänäkin päivänä
ns.tietoyhteiskunnassa monet hakeutuvat idän
uskontoihin, New ageen sen kaikkine suuntineen, <<

Lukaisin viime kesänä läpi erään suomalaisen New
Agistin tuotantoa: Jalkanen, Esko :Nimeke:
Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö ja
Varjoja peilissä yliaistillisia tutkielmia
luonnosta. Häneltä ilmestyy samalla nimellä uusia
tutkielmia vuosittain, enkä muista kuinka monta
niitä kaikkiaan löysin. Hän menee uskomattoman
(nimenomaan sananmukaisesti) pitkälle kaikkeen
esoteeriseen maailmaan, Menninkäisiä nousee
kotipihasta kuin sieniä sateella ja Milochevitsiä
(en viitsi tarkistaa kieliasua) ja
Saddamia "puhkomalla", heistä tulee kiltimpiä
(ties vaikka olisi vaikuttanut, kun pojat
vaikuttavat niin säyseiltä nyt ( ;-) ) )
(toivottavasti selviät sulkumerkkien viljelystäni)

>>Lähiomaisistani eräs ”hurahti”
uskoon, ja hän on yhtä sietämätön kuin
ateistinakin, vuorenvarma oikeassa olemisestaan,
aivan kuin ennenkin, ahdasmielinen ja kykenemätön
näkemään toisen elämäkatsomuksessa mitään hyvää.
Toinen tapaus, tässä tapauksessa pitkän
ajatteluprosessin kautta, on eräs rakkaimmista
ystävistäni, erittäin laajasti sivistynyt ja
takuulla minua älykkäämpi. Hän on aivan sama kuin
ennenkin, suvaitsevainen, huumorintajuinen ja
avarakatseinen. <<

Jep! Jumala ei muuta ihmisen olemusta, luonnetta,
temperamenttia uskoontulon hurinassa
(raamatullinen termi on "kuin hiljainen tuulen
hyminä) , mutta jotain muuttuu jossakin, en osaa
sanoa mitä ja missä, mutta voin joskus yrittää
arvella tai tsekata löytyykö vanhoista
päiväkirjamerkinnöistäni mitään.

Taivaantien koulutuksen kestäessä jotain voi
muuttua enemmänkin, jos suostuu koulutettavaksi.
>>täsmällisiä termiä (ja kiitos ei, ei
kaanaankieltä :) ). << (Meneekö jo liiaksi
kaanaankielen puolelle? korjataanko kieliasua?)

>>(en pohdiskele nyt neutraalin filosofisesti,
vaan olen tukevasti oman maailmankuvani järeällä
peruskalliopohjalla, minkä tyylin olin ajatellut
jättää tuonnemmaksi, mutta luulen sinun kestävän
senkin) <<

voin palata neutraalille asiakielilinjalle taas
niissä filosofistissävytteisissä
yksinpuhelueikunkirjoitusmonologeissani
(tautologiankukkasyhdyssana)


>>Tästä heräsikin
uteliaisuus, millainen on sinun kuvasi Jumalasta?
<<

Siitä tulee nyt vinkkejä tässä pikkuhiljaa
tipoittain, saa nähdä tuleeko tarvetta
totaalimuotoiluun.

>>Vai tällaisia aiheita, ja maalimankatsomusta
Nämä olivatkin niitä, joista keskusteltiin vuosi
takaparin, ja joiden vuoksi jäin tämän palstan
koukkuun. <<

Kävin katsomassa mennyttä historiaa, mutta en
päässyt kuin tämän vuoden alkuun. Sattaa olla,
että vaeltelen menneissä aikamuodoissa enemmänkin
lueskelemassa vanhoja käytyjä keskusteluja ennen
minun aikaani. Poimiskelen ehkä sieltä
kommentoitavia palasia tämänpuoleisiin
keskusteluihin jos jotain oikein houkuttelevaa
sattuu silmiin tähän tyyliin esimerkiksi:

>>Arethusa 15.02.2001 klo 12.57<<
>>. Helmikuun alusta lähtien voin tuskin
kirjoitella lainkaan päivisin, joten jään ainakin
väliaikaisesti ilta- ja viikonloppuisin
kirjoittajaksi<<
Oletko edelleen ilta-ja
viikonloppunettikirjai...eikun ...joittelija?
(tuli mahtava sadekuuro, pitää mennä
tarkkailemaan...)

poikanen kirjoitti:

>>Itse asiassa nyt jälkeenpäin miettiessäni,
luulen että juuri Gould on suuresti vaikuttanut
näkemykseeni, että ihminen on monen sattuman
summa, eikä minkään kehityksen vääjäämätön tulos.
<<

Minuun Gouldin ihmeellinen elämä vaikutti juuri
päinvastoin, että ihminen ei millään voi olla
sattuman tulosta, vaan nimenomaan tarkan
suunnitelman tulosta (siinä se nyt tulee esiin se
olemassaolevan maailmankuvan luetun ymmärtämistä
muokkaava vaikutus: kaikki tosiasiat pönkittävät
omaa maailmankuvaa entistä kauniimmaksi
kokonaisuudeksi ja senkin asian ymmärtää hyvin,
että Gouldin on oman maailmankuvansa ja maineensa
vuoksi pakko viljellä runsaasti sitä "sattuma" -
sanaa kaikissa yhteyksissä.)

>>Toisaalta tänäkin päivänä
ns.tietoyhteiskunnassa monet hakeutuvat idän
uskontoihin, New ageen sen kaikkine suuntineen, <<

Lukaisin viime kesänä läpi erään suomalaisen New
Agistin tuotantoa: Jalkanen, Esko :Nimeke:
Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö ja
Varjoja peilissä yliaistillisia tutkielmia
luonnosta. Häneltä ilmestyy samalla nimellä uusia
tutkielmia vuosittain, enkä muista kuinka monta
niitä kaikkiaan löysin. Hän menee uskomattoman
(nimenomaan sananmukaisesti) pitkälle kaikkeen
esoteeriseen maailmaan, Menninkäisiä nousee
kotipihasta kuin sieniä sateella ja Milochevitsiä
(en viitsi tarkistaa kieliasua) ja
Saddamia "puhkomalla", heistä tulee kiltimpiä
(ties vaikka olisi vaikuttanut, kun pojat
vaikuttavat niin säyseiltä nyt ( ;-) ) )
(toivottavasti selviät sulkumerkkien viljelystäni)

>>Lähiomaisistani eräs ”hurahti”
uskoon, ja hän on yhtä sietämätön kuin
ateistinakin, vuorenvarma oikeassa olemisestaan,
aivan kuin ennenkin, ahdasmielinen ja kykenemätön
näkemään toisen elämäkatsomuksessa mitään hyvää.
Toinen tapaus, tässä tapauksessa pitkän
ajatteluprosessin kautta, on eräs rakkaimmista
ystävistäni, erittäin laajasti sivistynyt ja
takuulla minua älykkäämpi. Hän on aivan sama kuin
ennenkin, suvaitsevainen, huumorintajuinen ja
avarakatseinen. <<

Jep! Jumala ei muuta ihmisen olemusta, luonnetta,
temperamenttia uskoontulon hurinassa
(raamatullinen termi on "kuin hiljainen tuulen
hyminä) , mutta jotain muuttuu jossakin, en osaa
sanoa mitä ja missä, mutta voin joskus yrittää
arvella tai tsekata löytyykö vanhoista
päiväkirjamerkinnöistäni mitään.

Taivaantien koulutuksen kestäessä jotain voi
muuttua enemmänkin, jos suostuu koulutettavaksi.
>>täsmällisiä termiä (ja kiitos ei, ei
kaanaankieltä :) ). << (Meneekö jo liiaksi
kaanaankielen puolelle? korjataanko kieliasua?)

>>(en pohdiskele nyt neutraalin filosofisesti,
vaan olen tukevasti oman maailmankuvani järeällä
peruskalliopohjalla, minkä tyylin olin ajatellut
jättää tuonnemmaksi, mutta luulen sinun kestävän
senkin) <<

voin palata neutraalille asiakielilinjalle taas
niissä filosofistissävytteisissä
yksinpuhelueikunkirjoitusmonologeissani
(tautologiankukkasyhdyssana)


>>Tästä heräsikin
uteliaisuus, millainen on sinun kuvasi Jumalasta?
<<

Siitä tulee nyt vinkkejä tässä pikkuhiljaa
tipoittain, saa nähdä tuleeko tarvetta
totaalimuotoiluun.

>>Vai tällaisia aiheita, ja maalimankatsomusta
Nämä olivatkin niitä, joista keskusteltiin vuosi
takaparin, ja joiden vuoksi jäin tämän palstan
koukkuun. <<

Kävin katsomassa mennyttä historiaa, mutta en
päässyt kuin tämän vuoden alkuun. Sattaa olla,
että vaeltelen menneissä aikamuodoissa enemmänkin
lueskelemassa vanhoja käytyjä keskusteluja ennen
minun aikaani. Poimiskelen ehkä sieltä
kommentoitavia palasia tämänpuoleisiin
keskusteluihin jos jotain oikein houkuttelevaa
sattuu silmiin tähän tyyliin esimerkiksi:

>>Arethusa 15.02.2001 klo 12.57<<
>>. Helmikuun alusta lähtien voin tuskin
kirjoitella lainkaan päivisin, joten jään ainakin
väliaikaisesti ilta- ja viikonloppuisin
kirjoittajaksi<<
Oletko edelleen ilta-ja
viikonloppunettikirjai...eikun ...joittelija?
(tuli mahtava sadekuuro, pitää mennä
tarkkailemaan...)

tänä iltana antaa aikaa itselleni vaikka käydä
etusivulla chattailemassa, mutta tässä
kommentissa oli eräs asiaa, joka kiinnostaa niin
suuresti, että vaikka tapani mukaan perjantaisin
aukaisen viinipullon vältellen kovin syvällisiä
aiheita, niin tämä asia kiehtoi.

Tiedän, että jokainen hakee lukemastaan tukea
maailmankuvalleen, mutta en ole koskaan kohdannut
tätä näin konkreettisesti. Selailin vain kirjaa,
mutta näin ulkomuistista mitä muistan, niin Gould
tähdentää sitä, kuinka jotkut eliöt jäävät
katastrofien jälkeen eloon sattumalta (toiset
yhtä hyvät voivat kuollakin), mutta toiset
onnekkaat kehittyvät jonkin ominaisuuden kautta,
kuten dinosauruksien (jotka olivat pitkään
hallitsevia, ja voisivat olla vieläkin) jälkeen
pienet nisäkkäät, joista ihmiset kehittyivät. Ja
sitä, kuinka aikojen alusta olisi voinut kehittyä
muitakin vallitsevia eliölajia, jotka kuitenkin
hävisivät. Tässähän Gould ymmärtääkseni poikkeaa
hyväksytystä evoluutioteoriassa, missä nimenomaan
tähdennetään, kuinka vain elinkelvolliset
ominaisuudet suoralinjaisesti selviytyvät, eikä
oteta huomioon puhdasta sattumaa.

Tämä on minusta pysähdyksen paikka, koska minulla
sattuu olemaan kirja kotona. Kuinka näin eri
tavalla voidaan liittää lukemaansa omaan
maailmankatsomukseensa? Olin kuvitellut olevani
ilman ennakkoluuloja, ja tulkinneeni hänet oikein.

Mitä itseeni tulee, niin näin takasivulla voin
paljastaa, että nettimaksuni maksan nykyään itse,
siksi vältän käymästä päiväsaikaan. Olen ns.
vuorotteluvapaalla.

Arethusa kirjoitti:

tänä iltana antaa aikaa itselleni vaikka käydä
etusivulla chattailemassa, mutta tässä
kommentissa oli eräs asiaa, joka kiinnostaa niin
suuresti, että vaikka tapani mukaan perjantaisin
aukaisen viinipullon vältellen kovin syvällisiä
aiheita, niin tämä asia kiehtoi.

Tiedän, että jokainen hakee lukemastaan tukea
maailmankuvalleen, mutta en ole koskaan kohdannut
tätä näin konkreettisesti. Selailin vain kirjaa,
mutta näin ulkomuistista mitä muistan, niin Gould
tähdentää sitä, kuinka jotkut eliöt jäävät
katastrofien jälkeen eloon sattumalta (toiset
yhtä hyvät voivat kuollakin), mutta toiset
onnekkaat kehittyvät jonkin ominaisuuden kautta,
kuten dinosauruksien (jotka olivat pitkään
hallitsevia, ja voisivat olla vieläkin) jälkeen
pienet nisäkkäät, joista ihmiset kehittyivät. Ja
sitä, kuinka aikojen alusta olisi voinut kehittyä
muitakin vallitsevia eliölajia, jotka kuitenkin
hävisivät. Tässähän Gould ymmärtääkseni poikkeaa
hyväksytystä evoluutioteoriassa, missä nimenomaan
tähdennetään, kuinka vain elinkelvolliset
ominaisuudet suoralinjaisesti selviytyvät, eikä
oteta huomioon puhdasta sattumaa.

Tämä on minusta pysähdyksen paikka, koska minulla
sattuu olemaan kirja kotona. Kuinka näin eri
tavalla voidaan liittää lukemaansa omaan
maailmankatsomukseensa? Olin kuvitellut olevani
ilman ennakkoluuloja, ja tulkinneeni hänet oikein.

Mitä itseeni tulee, niin näin takasivulla voin
paljastaa, että nettimaksuni maksan nykyään itse,
siksi vältän käymästä päiväsaikaan. Olen ns.
vuorotteluvapaalla.

ja muusta sellaisesta. viipale
uniformitarianismia ja punktualismia:

>>1800-luvun keskivaiheilla geologi Charles Lyell
kehitti uniformitarianismin. Teorian mukaan Maan
pinta on muovautunut valtavien ajanjaksojen
kuluessa niiden samojen prosessien kautta, jotka
nykyään vaikkapa tasoittavat ja poimuttavat
vuoria. Kestää aika kauan, ennen kuin eroosio
kuluttaa vuoren maan tasalle. Jonkin ajan
kuluttua Charles Darwin sitten julkisti
luonnonvalintaan perustuvan evoluutioteoriansa.
Sen mukaan elämän puun oksilla keikkuvat ihmiset,
peipot, torakat ja päällyskasvit pohjautuvat
kaikki samasta, yksinkertaisesta kantamuodosta.
Darwinin mukaan "luonto ei tee hyppyjä", vaan
rakentaa silmiä ja siipiä hitaasti ja sokeasti
valiten jokaisesta sukupolvesta parhaiten
varustetut yksilöt. Tällainen kehitys vaatii
paljon aikaa, ja katastrofit häiritsisivät sitä.
Darwin kannattikin Lyellin teoriaa, ja
vastaavasti suhtautui melko nyrpeästi väitteisiin
luonnonmullistuksista, vaikka myönsikin, että
joukkotuhoja on tapahtunut ajoittain. <<

Stephen Jay Gould, yhdessä Niles Eldredgen kanssa
paljon huomiota herättäneen punktualismin
keksinyt paleontologi... Joka tapauksessa Gouldin
mielestä elämän historia on täynnä
ennakoimattomia hyppyjä tyhjyyteen. Yhtäkään ei
ole otettu ihmisen tuottamiseksi. Gouldin mukaan
ei päädyttäisi samaan missä ollaan nyt, jos
kelattaisiin elämän historiasta kertovaa filmiä
pikkuisen taaksepäin ja pistettäisiin se
pyörimään uudelleen. Etelä-Amerikan tasangoilla
eläneet jättiläismäiset, lentokyvyttömät
lihansyöjälinnut voittaisivat alueilleen
tunkeutuneet istukalliset nisäkäspedot, tai
mikäli kelattaisiin hieman enemmän taakse päin,
pienoinen Pikaia, alakambrikauden merissä
uiskennellut varhainen selkäjänteinen, jäisi
maanvyörymän alle eikä mitään ihmisen tai
sammakon tapaista koskaan syntyisi. <<

edelliset lainattu sivulta:
http://jnor.joensuu.fi/hankkeet/geofys/geofys.html
(en tosin ehtinyt itse vielä lukea koko sivustoa)

Toinen juttu:Ihmmeellisen elämän ihmeellisin, se
Hallucigenia on nyttemmin käännetty ylösalaisin
ja tunnistettu käsnäjalkaisiin kuuluvaksi.

Arethusa kirjoitti:

tänä iltana antaa aikaa itselleni vaikka käydä
etusivulla chattailemassa, mutta tässä
kommentissa oli eräs asiaa, joka kiinnostaa niin
suuresti, että vaikka tapani mukaan perjantaisin
aukaisen viinipullon vältellen kovin syvällisiä
aiheita, niin tämä asia kiehtoi.

Tiedän, että jokainen hakee lukemastaan tukea
maailmankuvalleen, mutta en ole koskaan kohdannut
tätä näin konkreettisesti. Selailin vain kirjaa,
mutta näin ulkomuistista mitä muistan, niin Gould
tähdentää sitä, kuinka jotkut eliöt jäävät
katastrofien jälkeen eloon sattumalta (toiset
yhtä hyvät voivat kuollakin), mutta toiset
onnekkaat kehittyvät jonkin ominaisuuden kautta,
kuten dinosauruksien (jotka olivat pitkään
hallitsevia, ja voisivat olla vieläkin) jälkeen
pienet nisäkkäät, joista ihmiset kehittyivät. Ja
sitä, kuinka aikojen alusta olisi voinut kehittyä
muitakin vallitsevia eliölajia, jotka kuitenkin
hävisivät. Tässähän Gould ymmärtääkseni poikkeaa
hyväksytystä evoluutioteoriassa, missä nimenomaan
tähdennetään, kuinka vain elinkelvolliset
ominaisuudet suoralinjaisesti selviytyvät, eikä
oteta huomioon puhdasta sattumaa.

Tämä on minusta pysähdyksen paikka, koska minulla
sattuu olemaan kirja kotona. Kuinka näin eri
tavalla voidaan liittää lukemaansa omaan
maailmankatsomukseensa? Olin kuvitellut olevani
ilman ennakkoluuloja, ja tulkinneeni hänet oikein.

Mitä itseeni tulee, niin näin takasivulla voin
paljastaa, että nettimaksuni maksan nykyään itse,
siksi vältän käymästä päiväsaikaan. Olen ns.
vuorotteluvapaalla.

>>Kuinka näin eri
tavalla voidaan liittää lukemaansa omaan
maailmankatsomukseensa? Olin kuvitellut olevani
ilman ennakkoluuloja, ja tulkinneeni hänet
oikein. <<
Maailmankatsomus on se ylempi sensori tai
lajittelupäällikkö jossain siellä aivojen
harmauden uumenissa, mikä määrittelee, mihin
kategoriaan aistihavaintojen tulkinta
varastoidaan.

Jos esimerkiksi kolme eri
maailmankatsomushenkilöä tarkkailee omilla
aistimillaan samaa tapahtumaa, vaikkapa ateisti,
agnostikko ja uskova samalta aitiopaikalta
tiettyä tapahtumaa seurauksineen: Chicxulubin
[Chik-shu-lub] kraaterin syntyä ((
(http://www.student.oulu.fi/~jkorteni/space/bounda
ry/ )) niin tietojen varastointioperaattori
kirjaa havainnot:

ateistilla kasaan "jumalan vastainen
todistusaineisto" (eihän mikään luoja voisi noin
julmasti hävittää omia tekeleitään kerralla
sukupuuttoon)

agnostikolla kasaan "sattuma korjaa satoa"
(maailmankaikkeus toimii ihan vain omien lakiensa
mukaan, ei täällä mitään jumalia tarvita)

uskovalla kasaan "Jumalan ihmeellisten
suunnitelmien toteutumista" (tässä vaiheessa
dinosaurusten on aika poistua näyttämöltä, että
nisäkkäiden nousukaudelle olisi paljon vapaata
tilaa. Nisäkkäiden joukosta Luoja sitten aikanaan
nostaa valtalajiksi erään lemmikkinsä)

>>Mitä itseeni tulee, niin näin takasivulla voin
paljastaa, että nettimaksuni maksan nykyään itse,
siksi vältän käymästä päiväsaikaan. <<

Vilkaisepa vaikka sivuston
http://www.jippii.fi/freedom/saatavuus.shtml
karttoja, satutko asumaan kuuluvuusalueella.
Meikäläisen nettailupuhelinlaskut alkoivat kasvaa
niin tolkuttomiksi, että siirryin langattomille
linjoille.

Arethusa kirjoitti:

mutta kyllä maailmanlopun ennustaminen löytyy
joka uskonnosta ja monissa myyteissä, ja myös
uskonnon ulkopuoltakin. Kuvaava on, että aina se
nykyaika täyttää kaikki ennusmerkit. Esim.
joitakin vuosia sitten Hopi-intiaanit pyrkivät
puhumaan YK:n kokoukseen varoittaakseen
ihmiskuntaa maailmanlopusta, joka on heidän
enteiden perusteella piakkoin tapahtuva.

Mutta, nythän yleisesti puhutaan
ilmastonmuutoksista, jotka johtuvat ihmisten
toiminnasta. Pessimistit ennustava, että tuho on
niinkin lähellä kuin parinkymmenen vuoden
sisällä. En voi sanoa olevani itse tästä pelosta
täysin vapaa.

Se kyllä ihmetyttää, miksi nämä tietyt uskovaiset
niin kiihkeän hekumoiden riemuitsevat tulevasta
ylöstempauksestaan. Olisiko suurikin syy tähän
odotuksesta, kun saavat katsella meikäläisiä
tuskissaan kiemurtelemassa tulimeressä.

>>Mutta, nythän yleisesti puhutaan
ilmastonmuutoksista, jotka johtuvat ihmisten
toiminnasta. Pessimistit ennustava, että tuho on
niinkin lähellä kuin parinkymmenen vuoden
sisällä<<

Olen pitkään pitänyt silmällä kaikkia uutisia,
mitä löydän Golf-virran muutoksista ja eilen
töksähti eteen telkusta dokumentti viimeisimmistä
mittaustuloksista (kai Shetlannin ja Färsaarten
väliltä)

Tähän asti parhaana olin pitänyt jonkin
ruotsalaisen merentutkimuslaitoksen julkaisua
noin viiden vuoden takaa, jonka mukaan uusilla
dobbler-vesitutkiin perustuvilla mittauspoijuilla
ei oltu havaittu mittaustarkkuuden ylittäviä
virtauspoikkeamia kai vuoden mittausten aikana.

Nyt nuo poijut ovat mitanneet 5-6 vuotta ja
virtauksen kokonaisvaltainen ja jatkuva ja
kehityksessään nopeutuva virtausmäärän
väheneminen on mitattu.

Aikaisempiin erilaisiin mittauksiin verrattuna
arvioidaan, että Golf-virran virtaamasta on 50
vuodessa kadonnut n. 20 prosenttia ja kehitys on
kiihtyvä.

Tulos on ilmaston lämpenemisen matemaattisten
mallien mukainen. Jos jostain löytäisi tulokset
graafisina, voisi niistä jotenkin eksrapoloida
ajankohdan, milloin virta on seis ja jääkausi
alkaa Skandinaviassa

poikanen kirjoitti:

>>Kuinka näin eri
tavalla voidaan liittää lukemaansa omaan
maailmankatsomukseensa? Olin kuvitellut olevani
ilman ennakkoluuloja, ja tulkinneeni hänet
oikein. <<
Maailmankatsomus on se ylempi sensori tai
lajittelupäällikkö jossain siellä aivojen
harmauden uumenissa, mikä määrittelee, mihin
kategoriaan aistihavaintojen tulkinta
varastoidaan.

Jos esimerkiksi kolme eri
maailmankatsomushenkilöä tarkkailee omilla
aistimillaan samaa tapahtumaa, vaikkapa ateisti,
agnostikko ja uskova samalta aitiopaikalta
tiettyä tapahtumaa seurauksineen: Chicxulubin
[Chik-shu-lub] kraaterin syntyä ((
(http://www.student.oulu.fi/~jkorteni/space/bounda
ry/ )) niin tietojen varastointioperaattori
kirjaa havainnot:

ateistilla kasaan "jumalan vastainen
todistusaineisto" (eihän mikään luoja voisi noin
julmasti hävittää omia tekeleitään kerralla
sukupuuttoon)

agnostikolla kasaan "sattuma korjaa satoa"
(maailmankaikkeus toimii ihan vain omien lakiensa
mukaan, ei täällä mitään jumalia tarvita)

uskovalla kasaan "Jumalan ihmeellisten
suunnitelmien toteutumista" (tässä vaiheessa
dinosaurusten on aika poistua näyttämöltä, että
nisäkkäiden nousukaudelle olisi paljon vapaata
tilaa. Nisäkkäiden joukosta Luoja sitten aikanaan
nostaa valtalajiksi erään lemmikkinsä)

>>Mitä itseeni tulee, niin näin takasivulla voin
paljastaa, että nettimaksuni maksan nykyään itse,
siksi vältän käymästä päiväsaikaan. <<

Vilkaisepa vaikka sivuston
http://www.jippii.fi/freedom/saatavuus.shtml
karttoja, satutko asumaan kuuluvuusalueella.
Meikäläisen nettailupuhelinlaskut alkoivat kasvaa
niin tolkuttomiksi, että siirryin langattomille
linjoille.

Tulin kurkkimaan vähän palstalle kun ulkona
riehui ukkonen, mutta vaikka nyt paistaa
aurinkoinen armas, ei voi olla näkertämättä
näppylöitä vaikka hiiriparkakin on jo niin
tahmaantunut, että sitä pitää helskytellä jotta
se suostuu edes jossain määrin osoittelemaan
oikeita paikkoja (mistä johtuu, että se ihan
selvästi karttelee kädeksi muuttumista tänään?).

Tämä tiedon keräämisen, tallentamisen ja
lokeroimisen hieno järjestelmä kun on se, joka
minua kovasti tässä maailmassa kiinnostaa ja
siitä esimerkki n.m. karitsa esitti niin alhaalle
reduktoidun teorian että ainakaan minun pieniä
ajatuksia ei semmoisista siruista enää saa kokoon
ilveelläkään.

On selvää, että meillä on kaikilla päässä raami,
johon kaikki uusi tieto kytketään ja
assosioidaan, jotta se olisi tunnistettavissa ja
siihen liittyvät vaarat voitaisiin kättelyssä
eliminoida. Tämähän on nyt useimmin ollut esillä
kun on puhuttu muukalaisvihasta ja rasismista.

Mielenkiintoista onkin, miksi joillekin ihmisille
tämä referenssiraami luutuu niin, että sinne ei
enää mitään uusia oksia saa, tiedon puuhun.
Minusta tämä parin viime päivän riehunta tällä
palstalla on hyvä esimerkki siitä, miten
joillakin kaikki luukut on niin kiinni päässä,
ettei sinne varmaan pääse mikään muu kuin oma
luuppaava ajatus tai korkeintaan sitä vahvistava
ja kiittelevä sanoma ja toiset taas on
vahvassakin vakaumuksessaan herkästi
vastaanottavaisia kaikille impulsseille ja
vastaavat niihin avoimella ja melkein aina
yllättävällä tavalla. Kyse ei näytä ollenkaan
olevan älystä tai tietämyksen tasosta tai oman
referenssiraamin rakennuspuista tai suunnasta tai
laadusta.

Uskoisin, että tässä on kyse jostain
psykologisesta ominaisuudesta kuten
integriteetistä tai turvallisuudesta.
Integriteetistä ehkä sillä tavoin, että ihminen
oman minuutensa rajat tuntien voi niistä joustaa
ja päästää toisen rajutkin tönimiset maaliinsa,
kun tietää, että iho ei mene rikki.
Turvallisuudesta juuri siinä mielessä, että
jonkun ihmisen varosignaalit eivät ole huonoista
kokemuksista johtuen enää adekvaatteja, niiden
pois päältä saaminen vaatii liian kovan työn ja
siten on pitänyt rakentaa panssariaita kaikkea
uutta vastaan.

Helppoahan sitä on tietysti löllötellä henkisesti
ja imeskellä vain niitä karkkeja, jotka maistuvat
ja entisestään vain lihottavat. Mikä sen
mukavampaa kuin samanmielinen seura. Ja sitten
kun uskaltautuu ihastelemaan eritavalla
ajattelevia, käy kuten minulle torstaina, että
pienestäkin epäilystä kerralla hätäännyin
sijoittaneeni omppuni väärään koriin madonsyömien
päärynöiden seuraan.

Kuitenkin on ihmisiä, joista sanotaan, että he
ovat säilyneet nuorekkaina ja lapsenmielisinä.
Isäni täyttää seuraavaksi yhdeksänkymmentä ja
lukee kaiken minkä käteensä saa, kuin majava,
joka jyrsii kaiken tieltään. Ja oppii uutta ja
ihmettelee maailmaa joka päivä. Ehkäpä se on se
henki, joka toisissa vaikuttaa enemmän kuin
materia, joka pyrkii vain alaspäin.

Olen tällä palstalla ollut valmis taistoon
välillä uskovia ja välillä taas uskottomia
vastaan. Syynä ei suinkaan ole olleet oma
horjuvaisuuteni eikä kenekään tyhmät mielipiteet
vain toisten integriteettiä loukkaava käytös.
Hauskoista, mielenkiintoisista, ajateeluista ja
läpihengittävistä kirjoituksista olen jo vajaan
vuoden aikana saanut niin paljon vinkkejä oman
tietämykseni ohuudesta ja hataruudesta, etten
varmaan koskaan ennätä niitä aukkoja paikata.

poikanen kirjoitti:

>>Mutta, nythän yleisesti puhutaan
ilmastonmuutoksista, jotka johtuvat ihmisten
toiminnasta. Pessimistit ennustava, että tuho on
niinkin lähellä kuin parinkymmenen vuoden
sisällä<<

Olen pitkään pitänyt silmällä kaikkia uutisia,
mitä löydän Golf-virran muutoksista ja eilen
töksähti eteen telkusta dokumentti viimeisimmistä
mittaustuloksista (kai Shetlannin ja Färsaarten
väliltä)

Tähän asti parhaana olin pitänyt jonkin
ruotsalaisen merentutkimuslaitoksen julkaisua
noin viiden vuoden takaa, jonka mukaan uusilla
dobbler-vesitutkiin perustuvilla mittauspoijuilla
ei oltu havaittu mittaustarkkuuden ylittäviä
virtauspoikkeamia kai vuoden mittausten aikana.

Nyt nuo poijut ovat mitanneet 5-6 vuotta ja
virtauksen kokonaisvaltainen ja jatkuva ja
kehityksessään nopeutuva virtausmäärän
väheneminen on mitattu.

Aikaisempiin erilaisiin mittauksiin verrattuna
arvioidaan, että Golf-virran virtaamasta on 50
vuodessa kadonnut n. 20 prosenttia ja kehitys on
kiihtyvä.

Tulos on ilmaston lämpenemisen matemaattisten
mallien mukainen. Jos jostain löytäisi tulokset
graafisina, voisi niistä jotenkin eksrapoloida
ajankohdan, milloin virta on seis ja jääkausi
alkaa Skandinaviassa

vähän tökkiä, vaikka en olekaan mikään
luonnotieteilijä, eikä nämä ennusteet minusta
ihan kakkein mielenkiintoisimpia ole tämän
maailman ilmiöistä.

Näin talvella televisiosta jonkun dokumentin
kasvihuoneilmiötä väheksyvien tiedemiesten
touhuista ja siinä väitettiin, että vaihteluita
on virrassa ollut ennenkin eikä näin lyhyen
mittausjakson tulokset anna mitään trendejä.
Samoin todistettiin jäätiköiden sulaminen
huuhaaksi vedenpintamittausten tuloksilla.

Minusta asiassa mielenkiintoisinta on, että tiede
empiirisine mittauksineen näinkin eksaktissa
muodossaan voi antaa tukea teorioille, jotka ovat
aivan vastakkaisia. Tämä liittyy tietysti
edelliseen viestiini siinä mielessä, että ihminen
kuitenkin kaikitenkin mieluiten vahvistaa uudella
tiedolla entisiä ajatusmallejaan kuin osaisi
objektiivisesti tarkastella uuden tiedon
liittymistä eri teorioihin.

Uskoni tietoon on horjuva (ellei se ole omaani).

Oplev kirjoitti:

vähän tökkiä, vaikka en olekaan mikään
luonnotieteilijä, eikä nämä ennusteet minusta
ihan kakkein mielenkiintoisimpia ole tämän
maailman ilmiöistä.

Näin talvella televisiosta jonkun dokumentin
kasvihuoneilmiötä väheksyvien tiedemiesten
touhuista ja siinä väitettiin, että vaihteluita
on virrassa ollut ennenkin eikä näin lyhyen
mittausjakson tulokset anna mitään trendejä.
Samoin todistettiin jäätiköiden sulaminen
huuhaaksi vedenpintamittausten tuloksilla.

Minusta asiassa mielenkiintoisinta on, että tiede
empiirisine mittauksineen näinkin eksaktissa
muodossaan voi antaa tukea teorioille, jotka ovat
aivan vastakkaisia. Tämä liittyy tietysti
edelliseen viestiini siinä mielessä, että ihminen
kuitenkin kaikitenkin mieluiten vahvistaa uudella
tiedolla entisiä ajatusmallejaan kuin osaisi
objektiivisesti tarkastella uuden tiedon
liittymistä eri teorioihin.

Uskoni tietoon on horjuva (ellei se ole omaani).

Tuossa olisi yksi ilmastonmuutosta vähättelevä
sivu:http://www.ykl.fi/artikkelit/ilmastonmuutokse
t_eilen_ja_tanaa.htm

Seurasin vuosikausia (80-90-luvuilla) Suomen
Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan tai vastaavan
vastailijan lausuntoja ilmastonmuutoksen
odotettavuudesta (saattoi olla Jatila nimeltään).
Vastaukset olivat järjestään tyyliä: "Ei ole
odotettavissa mitään ihmisen aiheuttaman
voimistuneen kasvihuoneilmiön kaltaista
tulevaisuutta, ainoa, mitä on odotettavissa, on
5000 vuoden päästä luonnollisesti alkava seuraava
jääkausi"

Lopulta alkoi jo tuntua silta, että
ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja on niita ainuita
ihmisiä Suomessa, jotka eivät tiedä
kasvihuoneilmiöstä yhtään mitään.

Kääntymys tapahtui sitten yhtenä päivänä vuonna
1996, kun Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC
(Intergovernmental Panel on Climate Change) piti
kokoustaan ja päätti hyväksyä ilmastonmuutoksen.

Sen jälkeen Jatila on ollut kiihkeimpiä
suomalaisia ilmastonmuutoksen
pysäyttämismahdottomuuden lobbaajia.

Tänä vuonna IPCC sitten lisäsi löylyä
>>Kasvihuonekaasujen ja rikkidioksidin uusien
päästöennusteiden pohjalta tehtyjen laskelmien
mukaan maapallon keskilämpötila nousisi vuoteen
2100 mennessä selvästi enemmän kuin IPCC:n vuoden
1996 arviointiraportissa esitettiin. Uusi arvio
maapallon keskilämpötilan noususta on 1.4 - 5.8°
C, kun edellinen arvio oli 1.0 - 3.5°C.
Lämpeneminen ei olisi kuitenkaan saman suuruinen
kaikkialla, vaan erityisesti pohjoisten
manneralueiden ennakoidaan lämpenevän eniten.
Lämpenemisen myötä valtamerien pinnan arvioidaan
kohoavan vuoteen 2100 mennessä 10-90 sentillä.
Tämä johtuu sekä veden lämpölaajenemisesta että
jäätiköiden sulamisesta.<<

http://www.fmi.fi/etusivu/984650111.html


>>Näin talvella televisiosta jonkun dokumentin
kasvihuoneilmiötä väheksyvien tiedemiesten
touhuista ja siinä väitettiin<<
"hiilidioksiditeollisuus" on monille tuottoisaa
puuhaa ja rahalla saa helposti ostettua jopa
tiedemiesten mielipiteitä, (olet ehkä kuullut
tupakkateollisuudesta ja sen
kannattajalääketieteilijöistä)

(Sitäpaitsi minä olisin vielä toissapäiväisine
tietoineni ollut innokas Golf-virran
virtausnopeuden muutosten vastaväittäjä)

Tämänpäivän tietotasolla asian voisi sanoa olevan
toissapäiväistä mielenkiintoisempi, mutta kuten
sääprofessoreiden ikivanha perimätieto sanoo: "ei
yksi mittari jääkautta tee"

Oplev kirjoitti:

Tulin kurkkimaan vähän palstalle kun ulkona
riehui ukkonen, mutta vaikka nyt paistaa
aurinkoinen armas, ei voi olla näkertämättä
näppylöitä vaikka hiiriparkakin on jo niin
tahmaantunut, että sitä pitää helskytellä jotta
se suostuu edes jossain määrin osoittelemaan
oikeita paikkoja (mistä johtuu, että se ihan
selvästi karttelee kädeksi muuttumista tänään?).

Tämä tiedon keräämisen, tallentamisen ja
lokeroimisen hieno järjestelmä kun on se, joka
minua kovasti tässä maailmassa kiinnostaa ja
siitä esimerkki n.m. karitsa esitti niin alhaalle
reduktoidun teorian että ainakaan minun pieniä
ajatuksia ei semmoisista siruista enää saa kokoon
ilveelläkään.

On selvää, että meillä on kaikilla päässä raami,
johon kaikki uusi tieto kytketään ja
assosioidaan, jotta se olisi tunnistettavissa ja
siihen liittyvät vaarat voitaisiin kättelyssä
eliminoida. Tämähän on nyt useimmin ollut esillä
kun on puhuttu muukalaisvihasta ja rasismista.

Mielenkiintoista onkin, miksi joillekin ihmisille
tämä referenssiraami luutuu niin, että sinne ei
enää mitään uusia oksia saa, tiedon puuhun.
Minusta tämä parin viime päivän riehunta tällä
palstalla on hyvä esimerkki siitä, miten
joillakin kaikki luukut on niin kiinni päässä,
ettei sinne varmaan pääse mikään muu kuin oma
luuppaava ajatus tai korkeintaan sitä vahvistava
ja kiittelevä sanoma ja toiset taas on
vahvassakin vakaumuksessaan herkästi
vastaanottavaisia kaikille impulsseille ja
vastaavat niihin avoimella ja melkein aina
yllättävällä tavalla. Kyse ei näytä ollenkaan
olevan älystä tai tietämyksen tasosta tai oman
referenssiraamin rakennuspuista tai suunnasta tai
laadusta.

Uskoisin, että tässä on kyse jostain
psykologisesta ominaisuudesta kuten
integriteetistä tai turvallisuudesta.
Integriteetistä ehkä sillä tavoin, että ihminen
oman minuutensa rajat tuntien voi niistä joustaa
ja päästää toisen rajutkin tönimiset maaliinsa,
kun tietää, että iho ei mene rikki.
Turvallisuudesta juuri siinä mielessä, että
jonkun ihmisen varosignaalit eivät ole huonoista
kokemuksista johtuen enää adekvaatteja, niiden
pois päältä saaminen vaatii liian kovan työn ja
siten on pitänyt rakentaa panssariaita kaikkea
uutta vastaan.

Helppoahan sitä on tietysti löllötellä henkisesti
ja imeskellä vain niitä karkkeja, jotka maistuvat
ja entisestään vain lihottavat. Mikä sen
mukavampaa kuin samanmielinen seura. Ja sitten
kun uskaltautuu ihastelemaan eritavalla
ajattelevia, käy kuten minulle torstaina, että
pienestäkin epäilystä kerralla hätäännyin
sijoittaneeni omppuni väärään koriin madonsyömien
päärynöiden seuraan.

Kuitenkin on ihmisiä, joista sanotaan, että he
ovat säilyneet nuorekkaina ja lapsenmielisinä.
Isäni täyttää seuraavaksi yhdeksänkymmentä ja
lukee kaiken minkä käteensä saa, kuin majava,
joka jyrsii kaiken tieltään. Ja oppii uutta ja
ihmettelee maailmaa joka päivä. Ehkäpä se on se
henki, joka toisissa vaikuttaa enemmän kuin
materia, joka pyrkii vain alaspäin.

Olen tällä palstalla ollut valmis taistoon
välillä uskovia ja välillä taas uskottomia
vastaan. Syynä ei suinkaan ole olleet oma
horjuvaisuuteni eikä kenekään tyhmät mielipiteet
vain toisten integriteettiä loukkaava käytös.
Hauskoista, mielenkiintoisista, ajateeluista ja
läpihengittävistä kirjoituksista olen jo vajaan
vuoden aikana saanut niin paljon vinkkejä oman
tietämykseni ohuudesta ja hataruudesta, etten
varmaan koskaan ennätä niitä aukkoja paikata.

>>Kuitenkin on ihmisiä, joista sanotaan, että he
ovat säilyneet nuorekkaina ja lapsenmielisinä.
Isäni täyttää seuraavaksi yhdeksänkymmentä ja
lukee kaiken minkä käteensä saa, kuin majava,
joka jyrsii kaiken tieltään. Ja oppii uutta ja
ihmettelee maailmaa joka päivä. Ehkäpä se on se
henki, joka toisissa vaikuttaa enemmän kuin
materia, joka pyrkii vain alaspäin.<<

Minun isäni täytti tässä vasta äskettäin 90 ja
seuraa maailmanmenoa pirteänä. Tosin näkö meni
niin heikoksi, että lukemisesta piti luopua,
mutta yleensä hänellä on aina yksi tai kaksi
radiota auki informaatiokanavina. Toinen vähän
etäisempi sukulainen täyttää ensikuussa pyöreän
satasen, hänellä on vanhuuden vaivaksi tullut
liikuntakyvyn heikkeneminen. Hän on nitä oikeita
immeisiä, jolla oli lehmillä Savon rasvaisin
maito ja joka ei turhista kotkotuksista, kuten
lukutaidosta turhia piitannut.

Kirjallisuudesta hyvä vanhuskuvaus on Tove
Janssonin Muumilaakson marraskuussa touhuava
Ruttuvaari, joka "tietää tarkkaan, mitkä asiat
haluaa pitää mielessään". Hän vietti viikon
verran aktiivista unohtamisaikaa unohtaakseen
kaiken turhan ja joutavan, ennenkuin lähti
seikkailuun.

poikanen kirjoitti:

>>Kuinka näin eri
tavalla voidaan liittää lukemaansa omaan
maailmankatsomukseensa? Olin kuvitellut olevani
ilman ennakkoluuloja, ja tulkinneeni hänet
oikein. <<
Maailmankatsomus on se ylempi sensori tai
lajittelupäällikkö jossain siellä aivojen
harmauden uumenissa, mikä määrittelee, mihin
kategoriaan aistihavaintojen tulkinta
varastoidaan.

Jos esimerkiksi kolme eri
maailmankatsomushenkilöä tarkkailee omilla
aistimillaan samaa tapahtumaa, vaikkapa ateisti,
agnostikko ja uskova samalta aitiopaikalta
tiettyä tapahtumaa seurauksineen: Chicxulubin
[Chik-shu-lub] kraaterin syntyä ((
(http://www.student.oulu.fi/~jkorteni/space/bounda
ry/ )) niin tietojen varastointioperaattori
kirjaa havainnot:

ateistilla kasaan "jumalan vastainen
todistusaineisto" (eihän mikään luoja voisi noin
julmasti hävittää omia tekeleitään kerralla
sukupuuttoon)

agnostikolla kasaan "sattuma korjaa satoa"
(maailmankaikkeus toimii ihan vain omien lakiensa
mukaan, ei täällä mitään jumalia tarvita)

uskovalla kasaan "Jumalan ihmeellisten
suunnitelmien toteutumista" (tässä vaiheessa
dinosaurusten on aika poistua näyttämöltä, että
nisäkkäiden nousukaudelle olisi paljon vapaata
tilaa. Nisäkkäiden joukosta Luoja sitten aikanaan
nostaa valtalajiksi erään lemmikkinsä)

>>Mitä itseeni tulee, niin näin takasivulla voin
paljastaa, että nettimaksuni maksan nykyään itse,
siksi vältän käymästä päiväsaikaan. <<

Vilkaisepa vaikka sivuston
http://www.jippii.fi/freedom/saatavuus.shtml
karttoja, satutko asumaan kuuluvuusalueella.
Meikäläisen nettailupuhelinlaskut alkoivat kasvaa
niin tolkuttomiksi, että siirryin langattomille
linjoille.

määritelmä kuvasi minua niin hyvin että nauratti.
Totta, noin juurihan minä päättelen, ja
ilmeisesti myös Gould itse. Varmaan on niin,
ettei hän ole muokannut maailmankatsomustani, hän
vain vahvisti entiset käsitykseni. Se siitä
ennakkoluulottomuudesta. Ehkä jossain
aivolokerossani piileskelee myös pieni ateisti,
koska väkisin herää kysymys, että miksi Luoja
olisi antanut dinosauruksien mellastaa miljoonia
vuosia pakottaen pikkunisäkkäiden maakoloihin
päivisin.

Kävin lukemassa lähettämässäsi osoitteessa, oli
todella mielenkiintoiset sivut. Etenkin kiehtoi
tuo Nemesis-juttu (siihen vaikutti osaltaan ehkä
itse nimi). Tuli mieliyhtymänä monien kansojen
usko sykliseen maailmaan, ehkä vähän kaukaa
haettua, mutta mietityttää silti.

Innostuin surffailemaan tietoa Gouldista, ja
hämmästyksekseni totesin, että hän ja Richard
Dawkins ovat ylimmät viholliset. Hassua, että
vierastin Dawkinsia, olisiko siihen ollut osuutta
että hän on tiukka ateisti, Gould taas
agnostikko? En kyllä tuohon aikaan miettinyt
uskonnollisia kysymyksiä edes sen vertaa, että
olisin tajunnut itseäni agnostikoksi, ennen kuin
eräs ystäväni huomautti siitä.

Tuosta kuuluvuusalueesta, jään harmittavasti sen
ulkopuolelle. Nettimaksu alkaa olla todellinen
ongelma, yksi ärsytys palstan joutavanpäiväisistä
otsikoista ja turhista viesteistä onkiin siinä,
että ne osaltaan nakertaa laihaa kukkaroani. Ja
tiedän, että maanantaina kun Tupakkamies palailee
lomiltaan, niin en malta olla päivällä käymättä
täällä. Hänen sarkastisia heittoja on ollut jo
ikävä.

Oplev kirjoitti:

Tulin kurkkimaan vähän palstalle kun ulkona
riehui ukkonen, mutta vaikka nyt paistaa
aurinkoinen armas, ei voi olla näkertämättä
näppylöitä vaikka hiiriparkakin on jo niin
tahmaantunut, että sitä pitää helskytellä jotta
se suostuu edes jossain määrin osoittelemaan
oikeita paikkoja (mistä johtuu, että se ihan
selvästi karttelee kädeksi muuttumista tänään?).

Tämä tiedon keräämisen, tallentamisen ja
lokeroimisen hieno järjestelmä kun on se, joka
minua kovasti tässä maailmassa kiinnostaa ja
siitä esimerkki n.m. karitsa esitti niin alhaalle
reduktoidun teorian että ainakaan minun pieniä
ajatuksia ei semmoisista siruista enää saa kokoon
ilveelläkään.

On selvää, että meillä on kaikilla päässä raami,
johon kaikki uusi tieto kytketään ja
assosioidaan, jotta se olisi tunnistettavissa ja
siihen liittyvät vaarat voitaisiin kättelyssä
eliminoida. Tämähän on nyt useimmin ollut esillä
kun on puhuttu muukalaisvihasta ja rasismista.

Mielenkiintoista onkin, miksi joillekin ihmisille
tämä referenssiraami luutuu niin, että sinne ei
enää mitään uusia oksia saa, tiedon puuhun.
Minusta tämä parin viime päivän riehunta tällä
palstalla on hyvä esimerkki siitä, miten
joillakin kaikki luukut on niin kiinni päässä,
ettei sinne varmaan pääse mikään muu kuin oma
luuppaava ajatus tai korkeintaan sitä vahvistava
ja kiittelevä sanoma ja toiset taas on
vahvassakin vakaumuksessaan herkästi
vastaanottavaisia kaikille impulsseille ja
vastaavat niihin avoimella ja melkein aina
yllättävällä tavalla. Kyse ei näytä ollenkaan
olevan älystä tai tietämyksen tasosta tai oman
referenssiraamin rakennuspuista tai suunnasta tai
laadusta.

Uskoisin, että tässä on kyse jostain
psykologisesta ominaisuudesta kuten
integriteetistä tai turvallisuudesta.
Integriteetistä ehkä sillä tavoin, että ihminen
oman minuutensa rajat tuntien voi niistä joustaa
ja päästää toisen rajutkin tönimiset maaliinsa,
kun tietää, että iho ei mene rikki.
Turvallisuudesta juuri siinä mielessä, että
jonkun ihmisen varosignaalit eivät ole huonoista
kokemuksista johtuen enää adekvaatteja, niiden
pois päältä saaminen vaatii liian kovan työn ja
siten on pitänyt rakentaa panssariaita kaikkea
uutta vastaan.

Helppoahan sitä on tietysti löllötellä henkisesti
ja imeskellä vain niitä karkkeja, jotka maistuvat
ja entisestään vain lihottavat. Mikä sen
mukavampaa kuin samanmielinen seura. Ja sitten
kun uskaltautuu ihastelemaan eritavalla
ajattelevia, käy kuten minulle torstaina, että
pienestäkin epäilystä kerralla hätäännyin
sijoittaneeni omppuni väärään koriin madonsyömien
päärynöiden seuraan.

Kuitenkin on ihmisiä, joista sanotaan, että he
ovat säilyneet nuorekkaina ja lapsenmielisinä.
Isäni täyttää seuraavaksi yhdeksänkymmentä ja
lukee kaiken minkä käteensä saa, kuin majava,
joka jyrsii kaiken tieltään. Ja oppii uutta ja
ihmettelee maailmaa joka päivä. Ehkäpä se on se
henki, joka toisissa vaikuttaa enemmän kuin
materia, joka pyrkii vain alaspäin.

Olen tällä palstalla ollut valmis taistoon
välillä uskovia ja välillä taas uskottomia
vastaan. Syynä ei suinkaan ole olleet oma
horjuvaisuuteni eikä kenekään tyhmät mielipiteet
vain toisten integriteettiä loukkaava käytös.
Hauskoista, mielenkiintoisista, ajateeluista ja
läpihengittävistä kirjoituksista olen jo vajaan
vuoden aikana saanut niin paljon vinkkejä oman
tietämykseni ohuudesta ja hataruudesta, etten
varmaan koskaan ennätä niitä aukkoja paikata.

on todella mielenkiintoinen ja eriskummallinen
olio, ja sen totisesti huomaa tälläkin palstalla.
Joskus olen luullut, että riittää kun käyttää
maalaisjärkeään, mutta ei tämä näin suoraviivasta
ole.

Sattui tässä viime syksynä pikku tapaus, joka
konkreettisesti osoitti minulle, kuinka nopeasti
aistimme tulkitsee näkemäänsä. Olin iltamyöhällä
röökillä parvekkeella kun näin kissan istumassa
puun alla. Samassa aivoni päättelivät, ettei se
ollut kissa, sillä eihän pihalla ole koskaan
ennenkään sellaista ollut. Se olikin muovikassi,
olin jopa erottavinani kaupan logon. Olin jo
kääntymässä sisään, kun kassi tassutteli ylväänä
puun alta. Se siitä aistiemme luotettavuudesta.

No, tämä nyt oli hieman itse aiheen ulkopuolelta.
Tuo reaktio, että joskus tekee mieli puolustaa
kirjoittajia, niin vastaavanlainen on ollut
itselläni, ja useammin olen loukkaantunut
uskovaisten puolesta. Täällä näyttää olevan
paljon niitä, jotka kirjoittavat pelkästään
pahansuopaisuuttaan ja tietoisesti pyrkivät
loukkaamaan. Kummallinen ilmiö tuokin.

Uskoni ihmiseen sai tosielämässä tänään
kolauksen; viljelypalstani työkalulaatikkoon oli
yön aikana murtauduttu, ja kaikki parhaimmat
työkalut viety. Kaikista eniten surettaa
perunakuokka, sukulaiselta saatu, jo pari
sukupolvea käytössä ollutta. Olisi edes se
jätetty, muilla oli vain rahallista arvoa.

poikanen kirjoitti:

Tuossa olisi yksi ilmastonmuutosta vähättelevä
sivu:http://www.ykl.fi/artikkelit/ilmastonmuutokse
t_eilen_ja_tanaa.htm

Seurasin vuosikausia (80-90-luvuilla) Suomen
Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan tai vastaavan
vastailijan lausuntoja ilmastonmuutoksen
odotettavuudesta (saattoi olla Jatila nimeltään).
Vastaukset olivat järjestään tyyliä: "Ei ole
odotettavissa mitään ihmisen aiheuttaman
voimistuneen kasvihuoneilmiön kaltaista
tulevaisuutta, ainoa, mitä on odotettavissa, on
5000 vuoden päästä luonnollisesti alkava seuraava
jääkausi"

Lopulta alkoi jo tuntua silta, että
ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja on niita ainuita
ihmisiä Suomessa, jotka eivät tiedä
kasvihuoneilmiöstä yhtään mitään.

Kääntymys tapahtui sitten yhtenä päivänä vuonna
1996, kun Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC
(Intergovernmental Panel on Climate Change) piti
kokoustaan ja päätti hyväksyä ilmastonmuutoksen.

Sen jälkeen Jatila on ollut kiihkeimpiä
suomalaisia ilmastonmuutoksen
pysäyttämismahdottomuuden lobbaajia.

Tänä vuonna IPCC sitten lisäsi löylyä
>>Kasvihuonekaasujen ja rikkidioksidin uusien
päästöennusteiden pohjalta tehtyjen laskelmien
mukaan maapallon keskilämpötila nousisi vuoteen
2100 mennessä selvästi enemmän kuin IPCC:n vuoden
1996 arviointiraportissa esitettiin. Uusi arvio
maapallon keskilämpötilan noususta on 1.4 - 5.8°
C, kun edellinen arvio oli 1.0 - 3.5°C.
Lämpeneminen ei olisi kuitenkaan saman suuruinen
kaikkialla, vaan erityisesti pohjoisten
manneralueiden ennakoidaan lämpenevän eniten.
Lämpenemisen myötä valtamerien pinnan arvioidaan
kohoavan vuoteen 2100 mennessä 10-90 sentillä.
Tämä johtuu sekä veden lämpölaajenemisesta että
jäätiköiden sulamisesta.<<

http://www.fmi.fi/etusivu/984650111.html


>>Näin talvella televisiosta jonkun dokumentin
kasvihuoneilmiötä väheksyvien tiedemiesten
touhuista ja siinä väitettiin<<
"hiilidioksiditeollisuus" on monille tuottoisaa
puuhaa ja rahalla saa helposti ostettua jopa
tiedemiesten mielipiteitä, (olet ehkä kuullut
tupakkateollisuudesta ja sen
kannattajalääketieteilijöistä)

(Sitäpaitsi minä olisin vielä toissapäiväisine
tietoineni ollut innokas Golf-virran
virtausnopeuden muutosten vastaväittäjä)

Tämänpäivän tietotasolla asian voisi sanoa olevan
toissapäiväistä mielenkiintoisempi, mutta kuten
sääprofessoreiden ikivanha perimätieto sanoo: "ei
yksi mittari jääkautta tee"

Olen käynyt kitkerän sävyisen taistelun tiedon
vapaudesta ja rahariippumattomuudesta Pseudohipin
kanssa kesän alussa ja olen edelleenkin sitä
mieltä, että yhteiskuntajärjestyksemme yksi
perusvioista on se, että tieto on kauppatavaraa
ja markkinavoimien vallassa.

Tietysti televisio-ohjelman tausta oli
suhteellisen selvä, se muistaakseni jopa
mainittiin ohjelman alussa tai lopussa. Kysymys
kuitenkin kuuluu, mikä on tänäpäivänä se tieto,
josta ei joku ole maksanut ja joka ei siten olisi
väritetty sen lainalaisuuden mukaan, josta tässä
on ollut puhetta, kun puhuttiin ihmisen
tiedonkeruusta. Jos projektin rahoittaja tekee
kysymykset, kuinka paljon on referenssiraami jo
lyöty lukkoon ja ikkunat pantu kiinni vapaiden
tuulien puhaltaa. Kuinka paljon rahoitetaan
tutkimusta, joka tukeutuu vaihtoehtoisiin tieteen
paradigmoihin? Kuinka paljon tutkimus sietää
entisen tiedon arvostelua? Miten helposti meitä
indoktrinoidaan, vaikka kaikki huutavat kurkku
suorana vapaan tieteen ja sanan arvosta
länsiamisessa kulttuurissa?

Arethusa kirjoitti:

määritelmä kuvasi minua niin hyvin että nauratti.
Totta, noin juurihan minä päättelen, ja
ilmeisesti myös Gould itse. Varmaan on niin,
ettei hän ole muokannut maailmankatsomustani, hän
vain vahvisti entiset käsitykseni. Se siitä
ennakkoluulottomuudesta. Ehkä jossain
aivolokerossani piileskelee myös pieni ateisti,
koska väkisin herää kysymys, että miksi Luoja
olisi antanut dinosauruksien mellastaa miljoonia
vuosia pakottaen pikkunisäkkäiden maakoloihin
päivisin.

Kävin lukemassa lähettämässäsi osoitteessa, oli
todella mielenkiintoiset sivut. Etenkin kiehtoi
tuo Nemesis-juttu (siihen vaikutti osaltaan ehkä
itse nimi). Tuli mieliyhtymänä monien kansojen
usko sykliseen maailmaan, ehkä vähän kaukaa
haettua, mutta mietityttää silti.

Innostuin surffailemaan tietoa Gouldista, ja
hämmästyksekseni totesin, että hän ja Richard
Dawkins ovat ylimmät viholliset. Hassua, että
vierastin Dawkinsia, olisiko siihen ollut osuutta
että hän on tiukka ateisti, Gould taas
agnostikko? En kyllä tuohon aikaan miettinyt
uskonnollisia kysymyksiä edes sen vertaa, että
olisin tajunnut itseäni agnostikoksi, ennen kuin
eräs ystäväni huomautti siitä.

Tuosta kuuluvuusalueesta, jään harmittavasti sen
ulkopuolelle. Nettimaksu alkaa olla todellinen
ongelma, yksi ärsytys palstan joutavanpäiväisistä
otsikoista ja turhista viesteistä onkiin siinä,
että ne osaltaan nakertaa laihaa kukkaroani. Ja
tiedän, että maanantaina kun Tupakkamies palailee
lomiltaan, niin en malta olla päivällä käymättä
täällä. Hänen sarkastisia heittoja on ollut jo
ikävä.

Jos lajitellaan Dawkins ateisteihin
Gould agnostikkoihin
niin teistien puolellekin tarvitaan joku.
Siihen ehdottaisin Paul Daviesia:

Tekijä: Davies, Paul
Nimeke: Viides ihme elämän syntyä etsimässä
Julkaisutiedot: [Helsinki], Terra cognita, 1999,
Hakapaino
Aineistolaji: KIRJA

Ei hän mitään suoranaista uskontunnustusta
kirjassaan julista, mutta hänen muissa suomeksi
kääntämättömissä kirjoissaan on jopa nimissä
mainittu Jumalan nimi tai viitteitä suureen
suunnittelijaan:

Tekijä: Davies, Paul
Nimeke: The mind of god science and the search
for ultimate meaning
Julkaisutiedot: Harmondsworth, Penguin, 1993

Tekijä: Davies, Paul
Nimeke: The cosmic blueprint order and
complexity at the edge of chaos
Julkaisutiedot: Harmondsworth, Penguin, 1995


Tekijä: DAVIES, PAUL
Nimeke: DEN KOSMISKA PLANEN
Julkaisutiedot: 1989

Tekijä: DAVIES, PAUL
Nimeke: GUD OCH DEN NYA FYSIKEN
Julkaisutiedot: 1988

Mielenkiintoisinta viidennessä ihmeessä oli maan
eläman varhaismuotojen jäljitys syvälle
kallioperän uumeniin hypertermofiileihin
bakteereihin ja arkkeihin

(kaunein kaavakuva uusimmasta elämänpuuversiosta
on sivulla:
http://cc.oulu.fi/~genetwww/sekvens/arkit.jpg )

ja toisena kiinnostavana elämän leviäminen
aurinkokunnan piirissä planeetalta toiselle
asteroiditörmäysten heittelemien
kallionjärkäleiden mukana.

Hän antaa kautta rantain ymmärtää että, nykyisin
vielä tieteellekin selittämättömyyden kaavun
kätköissä piileskelevään elämän informaation
syntyyn saattaa sisältyä se edellä mainittu
aukkojen Jumala tai sitten itse maailmakaikkeuden
rakenteeseen ja aineeseen on antrooppisen
periaatteen mukaisten luonnonlakien lisäksi
sisällytetty pakottava elämänsyntyvietti, niin
että elämää pakosta syntyy kaikkialle, missä on
vähänkään sille suotuisat olot.

Toinen mielenkiintoinen elämän alkua jäljittävä
kirja on:

Tekijä: Rikkinen, Jouko
Nimeke: Leviä, sieniä ja leväsieniä johdatus
levien ja sienten monimuotoisuuteen
Julkaisutiedot: Helsinki, Yliopistopaino, 1999
Aineistolaji: KIRJA

Siinä jäljitetään soluorganellien syntyä
varhaisten yksisoluisten yhteistyönä ja eliöiden
ruokalistaa ennen yhteyttämisen keksimistä.
Lisäksi kirjassa on innokasta sienestäjää
kiihdyttävä ja viihdyttävä osa sienten oudosta
oliokunnasta.

>>Tupakkamies palailee lomiltaan<<
Olen huomannut hänen kommenteistaan tavatonta
tajuamista ja sanoman kiteytystä äärimmilleen.
Hän kuittasi varhaisten kokeilunimimerkkieni
innokkaan touhuilun koosteen yhdeksi
olioksi, "fundamentalistikameleontti"
(ehkäpä opin siitä jotakin)

Arethusa kirjoitti:

on todella mielenkiintoinen ja eriskummallinen
olio, ja sen totisesti huomaa tälläkin palstalla.
Joskus olen luullut, että riittää kun käyttää
maalaisjärkeään, mutta ei tämä näin suoraviivasta
ole.

Sattui tässä viime syksynä pikku tapaus, joka
konkreettisesti osoitti minulle, kuinka nopeasti
aistimme tulkitsee näkemäänsä. Olin iltamyöhällä
röökillä parvekkeella kun näin kissan istumassa
puun alla. Samassa aivoni päättelivät, ettei se
ollut kissa, sillä eihän pihalla ole koskaan
ennenkään sellaista ollut. Se olikin muovikassi,
olin jopa erottavinani kaupan logon. Olin jo
kääntymässä sisään, kun kassi tassutteli ylväänä
puun alta. Se siitä aistiemme luotettavuudesta.

No, tämä nyt oli hieman itse aiheen ulkopuolelta.
Tuo reaktio, että joskus tekee mieli puolustaa
kirjoittajia, niin vastaavanlainen on ollut
itselläni, ja useammin olen loukkaantunut
uskovaisten puolesta. Täällä näyttää olevan
paljon niitä, jotka kirjoittavat pelkästään
pahansuopaisuuttaan ja tietoisesti pyrkivät
loukkaamaan. Kummallinen ilmiö tuokin.

Uskoni ihmiseen sai tosielämässä tänään
kolauksen; viljelypalstani työkalulaatikkoon oli
yön aikana murtauduttu, ja kaikki parhaimmat
työkalut viety. Kaikista eniten surettaa
perunakuokka, sukulaiselta saatu, jo pari
sukupolvea käytössä ollutta. Olisi edes se
jätetty, muilla oli vain rahallista arvoa.

Assosiaatio johtaa taas kirjoihin, kuten minun
kohdalla usein käy: Tapani Koivula, joka on
vuosikymmeniä koonnut ufotapauksia kirjoiksi,
koki kirjassaan "Viestejä" sängyn vieressä
tuolilla olleen muovipussin vierailevaksi
muukalaisolioksi (se oli ainakin hänen vaimonsa
tulkinta asiasta) , joka välitti viestejä
telepaattisesti suoraan aivoihin tai
tietoisuuteen.

Minun tulkintani asiasta on, että ihmisaivot
pystyvät aivan ihmeellisiin suorituksiin,
huijaamaan aisteja ja jopa minuutta ja
tietoisuutta.

poikanen kirjoitti:

Jos lajitellaan Dawkins ateisteihin
Gould agnostikkoihin
niin teistien puolellekin tarvitaan joku.
Siihen ehdottaisin Paul Daviesia:

Tekijä: Davies, Paul
Nimeke: Viides ihme elämän syntyä etsimässä
Julkaisutiedot: [Helsinki], Terra cognita, 1999,
Hakapaino
Aineistolaji: KIRJA

Ei hän mitään suoranaista uskontunnustusta
kirjassaan julista, mutta hänen muissa suomeksi
kääntämättömissä kirjoissaan on jopa nimissä
mainittu Jumalan nimi tai viitteitä suureen
suunnittelijaan:

Tekijä: Davies, Paul
Nimeke: The mind of god science and the search
for ultimate meaning
Julkaisutiedot: Harmondsworth, Penguin, 1993

Tekijä: Davies, Paul
Nimeke: The cosmic blueprint order and
complexity at the edge of chaos
Julkaisutiedot: Harmondsworth, Penguin, 1995


Tekijä: DAVIES, PAUL
Nimeke: DEN KOSMISKA PLANEN
Julkaisutiedot: 1989

Tekijä: DAVIES, PAUL
Nimeke: GUD OCH DEN NYA FYSIKEN
Julkaisutiedot: 1988

Mielenkiintoisinta viidennessä ihmeessä oli maan
eläman varhaismuotojen jäljitys syvälle
kallioperän uumeniin hypertermofiileihin
bakteereihin ja arkkeihin

(kaunein kaavakuva uusimmasta elämänpuuversiosta
on sivulla:
http://cc.oulu.fi/~genetwww/sekvens/arkit.jpg )

ja toisena kiinnostavana elämän leviäminen
aurinkokunnan piirissä planeetalta toiselle
asteroiditörmäysten heittelemien
kallionjärkäleiden mukana.

Hän antaa kautta rantain ymmärtää että, nykyisin
vielä tieteellekin selittämättömyyden kaavun
kätköissä piileskelevään elämän informaation
syntyyn saattaa sisältyä se edellä mainittu
aukkojen Jumala tai sitten itse maailmakaikkeuden
rakenteeseen ja aineeseen on antrooppisen
periaatteen mukaisten luonnonlakien lisäksi
sisällytetty pakottava elämänsyntyvietti, niin
että elämää pakosta syntyy kaikkialle, missä on
vähänkään sille suotuisat olot.

Toinen mielenkiintoinen elämän alkua jäljittävä
kirja on:

Tekijä: Rikkinen, Jouko
Nimeke: Leviä, sieniä ja leväsieniä johdatus
levien ja sienten monimuotoisuuteen
Julkaisutiedot: Helsinki, Yliopistopaino, 1999
Aineistolaji: KIRJA

Siinä jäljitetään soluorganellien syntyä
varhaisten yksisoluisten yhteistyönä ja eliöiden
ruokalistaa ennen yhteyttämisen keksimistä.
Lisäksi kirjassa on innokasta sienestäjää
kiihdyttävä ja viihdyttävä osa sienten oudosta
oliokunnasta.

>>Tupakkamies palailee lomiltaan<<
Olen huomannut hänen kommenteistaan tavatonta
tajuamista ja sanoman kiteytystä äärimmilleen.
Hän kuittasi varhaisten kokeilunimimerkkieni
innokkaan touhuilun koosteen yhdeksi
olioksi, "fundamentalistikameleontti"
(ehkäpä opin siitä jotakin)

olivat enemmän kuin tervetulleita, koska juuri
teistinen näkemys on juuri sitä, jota olen
haeskellut, aivan vain saadakseni näkökulmaa
tähän puoleen.

Keskustelitte Oplevin kanssa iäkkäiden ihmisten
lukutottumuksista, tässä olen tuskaantuvassa
tilanteessa. Äitini on nimittäin kirjallisuuden
suurkuluttaja, ja minä kun olen se, joka tämän
hänelle on hankittava, niin joudun juoksemaan
kirjastossa harva se päivä. Mikään hömppäviihde
ei kelpaa, klassikot ovat jo luettuja, ja
nykykirjallisuus on hänen mielestään suuremmalta
osalta täyttä roskaa. No, saattaahan tämä pitää
paikkaansakin, mutta enää on vaikeaa löytää
mitään häntä tyydyttävää. Tiiliskivetkin, kuten
Vikram Sethin Sopiva nuori mies (josta pidin
kovasti), hän ahmaisee alta viikon, joten joskus
tokaisen kärsimättömänä, että eikö voisi lukea
vähän hitaammin. No, tulehan kirjastossa käytyä,
ja onneksi on aivan vieressä, joten tarkistan
ovatko suosittelemasi kirjat saatavilla.

Mitä tulee Tupakkamieheen, niin hän on eräs
näistä, joiden takia jäin palstan koukkuun. Hänen
huumorinsa on oivaltavaa, eikä hän koskaan
syyllisty pahanilkisyyteen. Joskus tuntuu
käsittämättömältä, kuinka väärin toiset
ymmärtävät hänen tekstejään. Monet näyttävät
pitävän parhaimpana huumorinlajina vuosikaudet
lehtien palstoilla kiertäneitä vitsejä, tai
vaativan hymiöitä asian ymmärtämiseksi.

Tällä hetkellä aivoni humisevat tyhjyyttään,
voisitko näin takasivulla paljastaa, kehen hän
viittasi fundamentalistikameleontilla? Kuvittelin
seuranneeni tätä palstaa tarkkaan, mutta nyt
tuntuu siltä, että jokin on jäänyt huomaamatta.

Arethusa kirjoitti:

olivat enemmän kuin tervetulleita, koska juuri
teistinen näkemys on juuri sitä, jota olen
haeskellut, aivan vain saadakseni näkökulmaa
tähän puoleen.

Keskustelitte Oplevin kanssa iäkkäiden ihmisten
lukutottumuksista, tässä olen tuskaantuvassa
tilanteessa. Äitini on nimittäin kirjallisuuden
suurkuluttaja, ja minä kun olen se, joka tämän
hänelle on hankittava, niin joudun juoksemaan
kirjastossa harva se päivä. Mikään hömppäviihde
ei kelpaa, klassikot ovat jo luettuja, ja
nykykirjallisuus on hänen mielestään suuremmalta
osalta täyttä roskaa. No, saattaahan tämä pitää
paikkaansakin, mutta enää on vaikeaa löytää
mitään häntä tyydyttävää. Tiiliskivetkin, kuten
Vikram Sethin Sopiva nuori mies (josta pidin
kovasti), hän ahmaisee alta viikon, joten joskus
tokaisen kärsimättömänä, että eikö voisi lukea
vähän hitaammin. No, tulehan kirjastossa käytyä,
ja onneksi on aivan vieressä, joten tarkistan
ovatko suosittelemasi kirjat saatavilla.

Mitä tulee Tupakkamieheen, niin hän on eräs
näistä, joiden takia jäin palstan koukkuun. Hänen
huumorinsa on oivaltavaa, eikä hän koskaan
syyllisty pahanilkisyyteen. Joskus tuntuu
käsittämättömältä, kuinka väärin toiset
ymmärtävät hänen tekstejään. Monet näyttävät
pitävän parhaimpana huumorinlajina vuosikaudet
lehtien palstoilla kiertäneitä vitsejä, tai
vaativan hymiöitä asian ymmärtämiseksi.

Tällä hetkellä aivoni humisevat tyhjyyttään,
voisitko näin takasivulla paljastaa, kehen hän
viittasi fundamentalistikameleontilla? Kuvittelin
seuranneeni tätä palstaa tarkkaan, mutta nyt
tuntuu siltä, että jokin on jäänyt huomaamatta.

>>voisitko näin takasivulla paljastaa, kehen hän
viittasi fundamentalistikameleontilla? Kuvittelin
seuranneeni tätä palstaa tarkkaan, mutta nyt
tuntuu siltä, että jokin on jäänyt huomaamatta. <<


Keskustelu kulki: (lainaan kommenteista vähän
alkuja)

>>Power usko

säkki 12.05.2001 klo 19.43

Usko ei ole meille kuin joku vanha kaapu, jonka
puemme päällemme ja jonka naurettavuudelle voivat
ohikulkijat naureskella, että kulkee se tuokin
hassuissa rytkyissä. Usko on Jumalan läsnäolo ja
voima, jonka vaikutuksia ja seuraamuksia
katsellaan ihmeissään, että onpa ihmisessä
voimavaikutuksia ja elävää toimivaa uskoa...

>>>Feministit ristillä

kristitty 12.05.2001 klo 19.54

Nykyisin ei riipu ristillä Jeesuksen Tosisoturit
tai hänen Hevoisetkaan vaan feministit.

Heidät on täällä oikein roolihahmojen avulla
ristiinnaulittu ja uhrattu ja koko foorumi vain
on hiljaa.

Kyllä feministit ovat aina enemmän saaneet
ristillä riippua ja kärsiä kuin kristityt
tosisoturit.
Feministit ovat tämän päivän sorrettuja ja
syljettyjä...

>>>> Agnostikko hämmennyksissä,

Arethusa 12.05.2001 klo 22.16

ja kiittää kristittyä. Luulin todella meidän
olevan täällä aivan yksin ja halveksittuja,
Oplev, Hertta, minä (joka olen ollut tällä kertaa
melkein puhumatta) ja joitain muita. Jo sanana
feministi näyttää herättävän niin voimakasta
vastaprovokaatiota, että jos tämän nimityksen
tunnustaa omalta kohdalleen, niin sen jälkeen ei
auta vaikka puhuisi enkelten kieltä. Kuitenkin
uskalsin alkuillasta jälleen kerran tunnustautua
feministiksi, vaikka pelkäsin jälleen saavani
likasangollisen ylleni...

>>>>>Quot homines, tot sententiae

Tupakkamies 14.05.2001 klo 10.38

"ja todella häkellyin kun nyt tässä totesin,
etteivät kaikki sentään ole meitä
ristiinnaulitsemassa."

Olen antanut itseni ymmärtää, että
näiden "ristiinaulitsijoiden" ryhmä koostuu
korkeintaan parista nimimerkkiään vaihtelevasta
aikamiesteiniprovosta, jotka pelkäävät
katkaisemattoman napanuoransa puolesta, sekä
yhdestä fundamentalistikameleontista, joka
merkkailee reviiriään estoitta hajuhaitoista sen
suuremmin piittaamatta.

Muuten aiheen tiimoilta on varmasti mieliä niin
kuin on miehiäkin.

Toivottavasti toisessa viestissäsi uhkaamasi
tauko on vain tupakan pituinen.

Ystävyydellä: Tupakkamies


otsikko jatkuu: ...suos cuique mos (lainaus
Terentiukselta)
http://www.wordtheque.com/owa-
wt/wordtheque_dba.w6_home_author.home?
code_author=5578&lang=LA

Lainaus jostain:

>>Kameleonttien kyky singota kielensä ulos
salamannopeasti ja vaihtaa väriä muutamassa
sekunnissa on aina kiehtonut ihmisiä. <<

...tiedä nyt niin tarkkaan, ketä Tupakkamies on
tarkoittanut...joku sananlasku toteaa, että kun
savolainen on äänessä, vastuu on kuulijoilla...
ja tiedä hänenkään maakuntakansallisuustaustoja.

Sovittelin nimikettä vähän itseeni, koska olin
vasta palstalle saapuneena uutuudenviehätyksen
inspiroimana loikkinut pitkin poikin erilaisia
keskusteluja tökkimässä kielelläni kaikkea
kiinnostavaa ja vaihtanut nimimerkkiä aina
keskustelun alan mukaan.

Ihmisen kirjoitustyylin joku sisäinen olemus on
vähän samanlainen kuin sormenjälki, ei sitä pysty
väärentämään, vaikka käyttäisi erilaisia
kieliasuja, "kai sä tsennaat nää juustot"-,

poikanen kirjoitti:

Ehkäpä tähän väliin voisi tunkea viipaleen
maailmankäsityksen metafyysisten puolten
pohdintaa.

Oletetaan...((nyt pitäisi vain keksiä
sopiva ”kieli”) (matemaattinen oletus ei käy, se
on liian ehdoton, filosofinenkaan ei ole oikein
sopiva, filosofit vain leikittevät kielellä
välttyäkseen todellisten isojen asioiden
käsittelyltä, eikä uskontojenkaan kaanaankielet
ole oikein sopivia tähän tarkoitukseen, mitä minä
nyt ajan takaa. Jonkun tietokonepelaajan tai
peliohjelmoijan kielikäsitys voisi olla sopivin:
Asetetaan erilaisia pelin lähtötilannearvoja ja
pelataan ja katsotaan miten käy. Ja jos ei käy
hyvin, vaihdetaan lähtöoletuksia ja koetetaan
uudelleen) ...siis oletetaan metafyysinen
entiteetti olemaan tähän maailmaan ja yritetään
ajatuksen keinoin selvittää, millainen sen
pitäisi olla.

Ensimmäinen kysymys olisi varmaan, että Miksi?
Sellainen tarvittaisiin?

Vastaus saattaisi olla, että historia opettaa.
(vaikka hyvin harva haluaa oppia historiasta
mitään)

Erilaisilla kansoilla ja ihmisryhmillä on hyvin
suurella prosentilla (mitä en ala arvailemaan)
uskontoja tai jotain sellaiseen verrattavia
uskomusrakenteita.

Painutaan vaikka 30 000 vuotta taaksepäin ja
katsotaan, mitä jääkauden aikaisten kansojen
luolamaalarit taiteilivat: shamanistisia kuvioita
ja hahmoja, samanlaisia joita kollektiivinen
alitajunta (?) tuottaa tämänpäivän shamaaneille
transsissa ja muuttuneissa tajunnantiloissa.
Poppamies lähtee keinoillaan tämän arkisen ja
jokapäiväisen , tavallisen, konkreettisen
maailman tuolle puolelle hakemaan salattua tietoa.

Toinen suuntaus ylittää tämän maailaman alhaisuus
on alkaa kasvattaa hallitsijan arvoa ja
ominaisuuksia yli normaalin ihmiselon mittojen,
kuten Kiinan ja Japanin keisarit, Egyptin
faaraot, tai vaikkapa kolmannen valtakunnan
Führer (sattui vasta jokunen viikko sitten
televisiosta silmiin, kun pienet kullannput
lailoivat kuorossa Hitlerille jotain sellaista
kuin ”Ah unsere Gott...”

Yhteenvedon tapaisena: Ihmisillä on joku
sisäsyntyinen hillitön hinku omia ryhmäänsä tai
ryhmänsä johtoon henkilö, jolla on yhteyksiä
metafyysiseen entiteettiin tai omaa omassa
persoonassaan jotain sellaista yliluonnollista
juttua (manaa?) mikä ylittää tavallisten
kuolevaisten pienet tämän puoleiset jutut.

Kommunistisessa ateismissa se oli hieman
platonmainen idea joskus tulevaisuudessa
koittavasta onnen ja ihanuuden ajasta.

Sitä en uskalla arvella, mitä tulisi (noin
kuvaannollisesti puhuen) aidoimmista ateisteista
ja agnostikoista, jos sellaisia laittaisi
viinipuristimeen ja vähän prässäisi. Tulisiko
todellista laatuviiniä, josta kolmesti
tislaamalla löytyisi se todellinen Henki ja
Spiritus. Vai pitäisikö todeta hieman ontuvin
vertauksin päivän uutisia siteeraten, että
jäännösmehusta löytyi PAHoja yhdisteitä, jotka
aiheuttavat syöpää ja muita ikävyyksiä.

...juttu tuntuu venyvän,ennenkuin pääsen edes
asiaan...taidan pätkäistä tästä ja jatkaa
toiste...

Tässä tulisi toinen viipale maailmankäsityksen
metafyysisten olemuspuolien pohdiskelua


Millä perusteilla kukin ihminen valitsee oman
metafyysisen mieltymyksensä kohteen?


Valtaosa erilaisten ihmispopulaatioiden
jäsenistä ei varmaankaan edes valitse erityisen
päämäärätietoisesti mitään, vaan pitävät sitä
kulttuuria kaikkine osa-alueineen, uskonnolliset
käsitykset ja tavat mukaanlukien, minkä keskelle
ovat syntyneet, itsestään selvänä, luonnollisena
ja oikeana tyyliin: ”meidän klaanin toteemikarhu
on parempi kuin naapurien kotka ja kunhan vain
tehdään samat jutut kuin esi-isätkin, niin hyvin
käy ja riistaa riitää”; ”kumarretaan vaan
keisarin kuvaa ja uhrataan sille, niin Pax Romana
säilyy vielä toiset sata vuotta, kun se yksi
kapinoitseva kaupunkikin meni maan tasalle.”

Uskomusjärjestelmien ja niiden takana
piileskelevien metafyysiksi oletettujen olentojen
voimasuhteita ja paremmuusjärjestyksiä on
selvitetty kautta aikojen reilusti tappelemalla;
eri uskomuksien kannattajat keskenään. Tavallinen
kansa on sitten joutunut olosuhteiden pakosta
tarkistamaan kantojaan hävittyjen sotien jälkeen
eri metafyysisten entiteettien paremmuudesta.
Voittajakansan jumalat olivat parempia ja
hävinneen puolen jumalia sai pilkata
syystäkin , kun eivät pystyneet viemään
kannattajiaan voittoon maallisilla
taistelutantereilla

Niin oli ennen ja nyt on nyt ja kaiken maailman
uskontojen ja kaikenkarvaisten metafysiikan
erikoistarjousten MaxiMegaHyperMarketti on
kaikille auki ja tavaraa tarjotaan ja sitä saa
melkoisen vapaasti kerätä kärryynsä ja vapaasti
nautita, jos se ei satu häiritsemään naapurien
tai vallanpitäjien rauhaa, kuten Falung Gong
siellä yhdessä maassa tai yleensä vaan kristityt
tiukimmissa islamilaisissa maissa.

Suomessa jos joku tekisi (en tiedä onko tehty
joten arvelut saattavat mennä urbaanimytologian
psykologisoinnin huhaa-tunkiolle) laajan
tutkimuksen eri herätysliikkeiden ja
uskonnollisten yhteisöjen jäsenten vertailtavista
ominaisuuksista jollain persoonallisuuspiirteiden
monifaktorianalyysillä, voisi paljastua jotain
hyvin epätaivaallisia sfäärejä tehdyn valinnan
taustalta.(tähän kohtaan tekisi mieli sepittää
kutakin hengellistä puljua karakterisoiva
sävelasteikko, mikä soi harmoniassa ihmismielen
alakerran perusturvallisuushakuisuuden tai/ja
kollektiivisen laumamielen kaltaiskutsun tai/ja
arkeisten temperamenttiominaisuuksien kanssa,
mutta jääköön lukijan oman mielikuvituksen
sävellettäväksi.

Oplev kirjoitti:

Olen käynyt kitkerän sävyisen taistelun tiedon
vapaudesta ja rahariippumattomuudesta Pseudohipin
kanssa kesän alussa ja olen edelleenkin sitä
mieltä, että yhteiskuntajärjestyksemme yksi
perusvioista on se, että tieto on kauppatavaraa
ja markkinavoimien vallassa.

Tietysti televisio-ohjelman tausta oli
suhteellisen selvä, se muistaakseni jopa
mainittiin ohjelman alussa tai lopussa. Kysymys
kuitenkin kuuluu, mikä on tänäpäivänä se tieto,
josta ei joku ole maksanut ja joka ei siten olisi
väritetty sen lainalaisuuden mukaan, josta tässä
on ollut puhetta, kun puhuttiin ihmisen
tiedonkeruusta. Jos projektin rahoittaja tekee
kysymykset, kuinka paljon on referenssiraami jo
lyöty lukkoon ja ikkunat pantu kiinni vapaiden
tuulien puhaltaa. Kuinka paljon rahoitetaan
tutkimusta, joka tukeutuu vaihtoehtoisiin tieteen
paradigmoihin? Kuinka paljon tutkimus sietää
entisen tiedon arvostelua? Miten helposti meitä
indoktrinoidaan, vaikka kaikki huutavat kurkku
suorana vapaan tieteen ja sanan arvosta
länsiamisessa kulttuurissa?

Tai avakaa uusi keskustelu.Parasta luettavaa,mitä
löytyy.Osuin ihan sattumalta tälle keskustelulle.
Näin nimimerkkinne ja sehän heti houkutteli.
Älkää lopettako!!!!!!

poikanen kirjoitti:

>>voisitko näin takasivulla paljastaa, kehen hän
viittasi fundamentalistikameleontilla? Kuvittelin
seuranneeni tätä palstaa tarkkaan, mutta nyt
tuntuu siltä, että jokin on jäänyt huomaamatta. <<


Keskustelu kulki: (lainaan kommenteista vähän
alkuja)

>>Power usko

säkki 12.05.2001 klo 19.43

Usko ei ole meille kuin joku vanha kaapu, jonka
puemme päällemme ja jonka naurettavuudelle voivat
ohikulkijat naureskella, että kulkee se tuokin
hassuissa rytkyissä. Usko on Jumalan läsnäolo ja
voima, jonka vaikutuksia ja seuraamuksia
katsellaan ihmeissään, että onpa ihmisessä
voimavaikutuksia ja elävää toimivaa uskoa...

>>>Feministit ristillä

kristitty 12.05.2001 klo 19.54

Nykyisin ei riipu ristillä Jeesuksen Tosisoturit
tai hänen Hevoisetkaan vaan feministit.

Heidät on täällä oikein roolihahmojen avulla
ristiinnaulittu ja uhrattu ja koko foorumi vain
on hiljaa.

Kyllä feministit ovat aina enemmän saaneet
ristillä riippua ja kärsiä kuin kristityt
tosisoturit.
Feministit ovat tämän päivän sorrettuja ja
syljettyjä...

>>>> Agnostikko hämmennyksissä,

Arethusa 12.05.2001 klo 22.16

ja kiittää kristittyä. Luulin todella meidän
olevan täällä aivan yksin ja halveksittuja,
Oplev, Hertta, minä (joka olen ollut tällä kertaa
melkein puhumatta) ja joitain muita. Jo sanana
feministi näyttää herättävän niin voimakasta
vastaprovokaatiota, että jos tämän nimityksen
tunnustaa omalta kohdalleen, niin sen jälkeen ei
auta vaikka puhuisi enkelten kieltä. Kuitenkin
uskalsin alkuillasta jälleen kerran tunnustautua
feministiksi, vaikka pelkäsin jälleen saavani
likasangollisen ylleni...

>>>>>Quot homines, tot sententiae

Tupakkamies 14.05.2001 klo 10.38

"ja todella häkellyin kun nyt tässä totesin,
etteivät kaikki sentään ole meitä
ristiinnaulitsemassa."

Olen antanut itseni ymmärtää, että
näiden "ristiinaulitsijoiden" ryhmä koostuu
korkeintaan parista nimimerkkiään vaihtelevasta
aikamiesteiniprovosta, jotka pelkäävät
katkaisemattoman napanuoransa puolesta, sekä
yhdestä fundamentalistikameleontista, joka
merkkailee reviiriään estoitta hajuhaitoista sen
suuremmin piittaamatta.

Muuten aiheen tiimoilta on varmasti mieliä niin
kuin on miehiäkin.

Toivottavasti toisessa viestissäsi uhkaamasi
tauko on vain tupakan pituinen.

Ystävyydellä: Tupakkamies


otsikko jatkuu: ...suos cuique mos (lainaus
Terentiukselta)
http://www.wordtheque.com/owa-
wt/wordtheque_dba.w6_home_author.home?
code_author=5578&lang=LA

Lainaus jostain:

>>Kameleonttien kyky singota kielensä ulos
salamannopeasti ja vaihtaa väriä muutamassa
sekunnissa on aina kiehtonut ihmisiä. <<

...tiedä nyt niin tarkkaan, ketä Tupakkamies on
tarkoittanut...joku sananlasku toteaa, että kun
savolainen on äänessä, vastuu on kuulijoilla...
ja tiedä hänenkään maakuntakansallisuustaustoja.

Sovittelin nimikettä vähän itseeni, koska olin
vasta palstalle saapuneena uutuudenviehätyksen
inspiroimana loikkinut pitkin poikin erilaisia
keskusteluja tökkimässä kielelläni kaikkea
kiinnostavaa ja vaihtanut nimimerkkiä aina
keskustelun alan mukaan.

Ihmisen kirjoitustyylin joku sisäinen olemus on
vähän samanlainen kuin sormenjälki, ei sitä pysty
väärentämään, vaikka käyttäisi erilaisia
kieliasuja, "kai sä tsennaat nää juustot"-,

Kirjaston hyllyltä löytyi tällä hetkellä Paul
Daviesin teoksista ainoastaan I huvudet på Gud.
Hieman vierastin otsikko, mutta poimin sittenkin
kotiin. Yllätyksekseni hän siteeraa ensimmäisellä
sivulla Stephen Hawkingin Ajan lyhyen historian
loppua, juuri sitä, mikä minua niin kiehtoi.

En ole ehtinyt lukeva kuin alkusanat, mutta
vaikuttaa lupaavalta. Tyydytyksekseni hän kertoo,
ettei usko ihmisenkaltaiseen Jumalaan, joten
luulen että tämä tiedemies kiinnosta minua
suuresti.

Toinen sattuma, huomasin että Suomi24 on
perustanut uskonaiheisen Chatin. Tästähän
kirjoitin Opleville, että sellaisella olisi
tilaus. Olisiko ylläpito kuullut hartaan
pyyntöni, sillä ei kai sentään…


Ah, tuossa oli siis maininta
fundamentalistikameleontista, muistin hämärästi
maininnan, mutta en saanut mieleeni missä
yhteydessä ja milloin. Luulin silloin ymmärtäväni
ketä Tupakkamies tarkoitti, mutta tällä palstalla
en ole varmaa oikein kenestäkään, aivan muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta. Totta on, että
jokaisella kirjoittajalla on oma ääni, ja
räikeimmät tapaukset tunnistan. Toisaalta on niin
muuntautumiskykyisiä kirjoittajia, ettei minun
taidollani nämä paljastu. Tästä tuli mieleen
tämän lajin mestari (huumorissa), joka
alkuaikoina kerran höynäytti minut. Silloin se
huvitti suuresti, ja kun kerran sain annettua
samalla mitalla takaisin, niin tapaus hykerryttää
vieläkin. Niin varmaan häntäkin, kaikessa
ystävyydessä.


Osioon metafys.miet. II

Niin, en osaa edes sanoa mistä omat ajatukseni
pohjautuvat. Meillä ei kotona koskaan puhuttu
esim. uskonnosta, mutta Raamattu oli. Lapsena
luin kaiken silmiin osuvan, ja myös sitä, minusta
kun siinä oli huiskin jänniä tarinoita. Ehkä tänä
päivän suhtaudun siihen hieman eri tavalla,
teoksena kylläkin kunnioituksella.

Luulen kuitenkin että kautta historian jokainen
on ollut yksilö, vaikka etäältä katsottuna kaikki
näyttävät massalta. Roomassa esimerkiksi älymystö
suhtautui halveksunnalla jumaliin, ja kuitenkin
Seneca mainitsee Jumalan, siis yksikössä. Olisi
kivaa tietää, mikä oli hänen näkemyksensä.
Tavallisesta kansasta emme tiedä yhtään mitään,
mutta tuli tässä mieleeni äidin kertoman
lapsuudenmuiston.

Kylällä kierteli maailmanlopun ennustajia (lahkoa
en tiedä). He kävivät myös esivanhempieni
tilalla, pääpaikkana heillä oli naapurin maatila.
No, kun maailmanlopun aika koitti (oli
ennustettu: keskiyöllä), niin kyläläiset pukivat
parhaimmat talvipalttoot päällensä (sic!)
kerääntyäkseen sinne odottamaan tätä suurta
tapahtumaa. Mummoni (kirkkouskis) oli
hätääntyneenä ehdottanut että ehkä heidänkin
olisi mentävä muiden joukkoon, isoisäni (tiukka
ateisti) oli vain murahdellut kiukkuisesti kaiken
maailman hulluista vouhottajista, ja mummon äiti
oli tokaissut napakasti että jos loppu tulee niin
olkoon tullakseen, mitä sitä pentuja
talvipakkasella keskellä yötä naapuriin
raahaamaan sitä töllistelemään.

Niin, että jokainen on yksilö. Surullisinta tässä
tarinassa oli kun joku pelkäsi loppua niin
kovasti, että hirtti itsensä. Hänelle se
maailmanloppu tulikin, niin kuin äitini aina
päättää tarinan.

Että tällaisia korkealentoisia metafyysisiä
ajatuksia tällä kertaa.

Jokeri kirjoitti:

Tai avakaa uusi keskustelu.Parasta luettavaa,mitä
löytyy.Osuin ihan sattumalta tälle keskustelulle.
Näin nimimerkkinne ja sehän heti houkutteli.
Älkää lopettako!!!!!!

ei tämä takanurkka ole mikään salaseura :)

Jos tuo uskis chatt rupeaa vetämään, niin ehkä
mekin vielä joskus mahdumme etusivulle
jaarituksinemme.

Arethusa kirjoitti:

ei tämä takanurkka ole mikään salaseura :)

Jos tuo uskis chatt rupeaa vetämään, niin ehkä
mekin vielä joskus mahdumme etusivulle
jaarituksinemme.

Mistä te oikein puhutte? Monta ykskymmentä
riviä, kaikkiko kahlattava? Niin kai, nöyryys
kaunistaa, huomenna uskallan katsoa peiliin.

poikanen kirjoitti:

Ehkäpä tähän väliin voisi tunkea viipaleen
maailmankäsityksen metafyysisten puolten
pohdintaa.

Oletetaan...((nyt pitäisi vain keksiä
sopiva ”kieli”) (matemaattinen oletus ei käy, se
on liian ehdoton, filosofinenkaan ei ole oikein
sopiva, filosofit vain leikittevät kielellä
välttyäkseen todellisten isojen asioiden
käsittelyltä, eikä uskontojenkaan kaanaankielet
ole oikein sopivia tähän tarkoitukseen, mitä minä
nyt ajan takaa. Jonkun tietokonepelaajan tai
peliohjelmoijan kielikäsitys voisi olla sopivin:
Asetetaan erilaisia pelin lähtötilannearvoja ja
pelataan ja katsotaan miten käy. Ja jos ei käy
hyvin, vaihdetaan lähtöoletuksia ja koetetaan
uudelleen) ...siis oletetaan metafyysinen
entiteetti olemaan tähän maailmaan ja yritetään
ajatuksen keinoin selvittää, millainen sen
pitäisi olla.

Ensimmäinen kysymys olisi varmaan, että Miksi?
Sellainen tarvittaisiin?

Vastaus saattaisi olla, että historia opettaa.
(vaikka hyvin harva haluaa oppia historiasta
mitään)

Erilaisilla kansoilla ja ihmisryhmillä on hyvin
suurella prosentilla (mitä en ala arvailemaan)
uskontoja tai jotain sellaiseen verrattavia
uskomusrakenteita.

Painutaan vaikka 30 000 vuotta taaksepäin ja
katsotaan, mitä jääkauden aikaisten kansojen
luolamaalarit taiteilivat: shamanistisia kuvioita
ja hahmoja, samanlaisia joita kollektiivinen
alitajunta (?) tuottaa tämänpäivän shamaaneille
transsissa ja muuttuneissa tajunnantiloissa.
Poppamies lähtee keinoillaan tämän arkisen ja
jokapäiväisen , tavallisen, konkreettisen
maailman tuolle puolelle hakemaan salattua tietoa.

Toinen suuntaus ylittää tämän maailaman alhaisuus
on alkaa kasvattaa hallitsijan arvoa ja
ominaisuuksia yli normaalin ihmiselon mittojen,
kuten Kiinan ja Japanin keisarit, Egyptin
faaraot, tai vaikkapa kolmannen valtakunnan
Führer (sattui vasta jokunen viikko sitten
televisiosta silmiin, kun pienet kullannput
lailoivat kuorossa Hitlerille jotain sellaista
kuin ”Ah unsere Gott...”

Yhteenvedon tapaisena: Ihmisillä on joku
sisäsyntyinen hillitön hinku omia ryhmäänsä tai
ryhmänsä johtoon henkilö, jolla on yhteyksiä
metafyysiseen entiteettiin tai omaa omassa
persoonassaan jotain sellaista yliluonnollista
juttua (manaa?) mikä ylittää tavallisten
kuolevaisten pienet tämän puoleiset jutut.

Kommunistisessa ateismissa se oli hieman
platonmainen idea joskus tulevaisuudessa
koittavasta onnen ja ihanuuden ajasta.

Sitä en uskalla arvella, mitä tulisi (noin
kuvaannollisesti puhuen) aidoimmista ateisteista
ja agnostikoista, jos sellaisia laittaisi
viinipuristimeen ja vähän prässäisi. Tulisiko
todellista laatuviiniä, josta kolmesti
tislaamalla löytyisi se todellinen Henki ja
Spiritus. Vai pitäisikö todeta hieman ontuvin
vertauksin päivän uutisia siteeraten, että
jäännösmehusta löytyi PAHoja yhdisteitä, jotka
aiheuttavat syöpää ja muita ikävyyksiä.

...juttu tuntuu venyvän,ennenkuin pääsen edes
asiaan...taidan pätkäistä tästä ja jatkaa
toiste...

>>oletetaan metafyysinen
entiteetti olemaan tähän maailmaan ja yritetään
ajatuksen keinoin selvittää, millainen sen
pitäisi olla. <<


Kuljeskelin vähän netissä keräilemässä
mietelmänpätkiä, mitä jotkut viisaat ovat näistä
asioista ajatelleet:


Määritelmiä:
Meta ta physika eli fysiikan jälkeen tuleva - sen
mukaan, mihin kohtaan Aristoteleen teoksissa
filosofian syvällisin alue sijoittuu.
Metafysiikka tutkii niitä todellisuuden ongelmia,
joista on mahdotonta saada tietoa kokemuksen
avulla, mutta joiden selvittäminen on
välttämätöntä.
Metafyysiset perustelut ovat rationalistisia,
koska niille ei voi saada tukea kokemuksesta.
Metafyysiikka perustuu kuitenkin aina
tieteelliseen järjestelmään ja ajattelutapaan,
mikä erottaa sen uskonnoista. Metafysiikka tutkii
osittain samoja ongelmia kuin fysiikka, kemia ja
tähtitiede, sillä erotuksella, että metafysiikan
näkökulma on laajempi ja yleisempiä asioita
koskeva.
Metafysiikan osa-alueita ovat ontologia,
kosmologia ja teologia.

Filosofiassa teologia tarkoittaa oppia
filosofisesta jumalakäsitteestä, jolla ei
välttämättä ole mitään tekemistä uskontojen
jumalakäsitteen kanssa.


Hawking:
"Metafysiikka voidaan olettaa tarpeelliseksi niin
kauan kuin uskomme, että kaikella on ollut jokin
alku. Jos maailmankaikkeus kuitenkin on täysin
suljettu ja reunaton, sillä ei ole sen enempää
alkua kuin loppuakaan. Se vain on olemassa. Mihin
silloin enää metafysiikkaa tarvitaan?"

Edellä oleva sitaatti on tekaistu. Se on saatu
aikaanvaihtamalla Stephen Hawkingin teoksen Ajan
lyhyt historia eräässä lauseessa sanojen 'Jumala'
ja 'Luoja' paikalle sana 'metafysiikka'.

Enqvist:
Kaikenlaisen metafysiikan ja varsinkin teologien
yritykset tutkia substanssia Enqvist kuittaa
naurahduksella:
"Jokainen voi luonnollisesti uskoa mihin haluaa,
oli kyseessä sitten menninkäiset tai QED, ja jos
joku tahtoo kieltää tieteen arvon ja elää pelkän
oikukkaan mielikuvituksen varassa, sekin on hänen
oma asiansa."

Einstein:
Einsteinin mukaan koko tieteen suurin ihme on
juuri se, että ihmisen ulkoinen todellisuus (so.
fysiikka) ja ihmisen sisäinen todellisuus (so.
matematiikka) ovat niin syvässä keskinäisessä
vastaavaisuudessa, että luonnonlait ylipäänsä
ovat käsitettävissä.

Einstein sanoi vastustaessaan kvanttifysiikan
tunkeutumista todellisuuden selitykseksi,
että "Jumala ei heitä noppaa".

Kant:
"koska psykologinen, kosmologinen ja teologinen
idea ovat läpeensä puhtaita järjenkäsitteitä,
joita ei voida antaa missään kokemuksessa, niin
kysymyksiä, joita järki meille esittää näistä
ideoista, eivät aseta kohteet, vaan pelkät järjen
maksiimit tarkoituksenaan järjen itsensä
tyydyttäminen, ja niihin kaikkiin täytyy voida
vastata riittävän hyvin. Tämä tapahtuukin siten,
että osoitetaan niiden olevan periaatteita,
joilla ymmärryksenkäyttömme saatetaan
läpikotaiseen sopusointuun, täydellisyyteen ja
synteettiseen ykseyteen ja jotka sikäli pätevät
vain kokemukseen, joskin sen kokonaisuuteen
nähden"

Leibniz:
Kun jumala harkitsi maailman luomista, hänen oli
valittava tämä maailma lukemattomista muista
maailmoista, joita hän kutsui "mahdollisiksi
maailmoiksi". Leibnizin Jumala on kaikkivoipa,
kaikkitietävä ja äärettömän hyvä. Hän uskoi että
meidän maailmamme on paras mahdollinen sillä
päättäessään luoda maailman Jumala ilmeisesti
halusi luoda parhaan mahdollisen maailman.

Newton:
Newton väitti että avaruus on eräänlainen säiliö
johon Jumala on sijoittanut maailmankaikkeuden ja
että aika on olemassa riippumatta siihen
sidotuista tapahtumista eli se on ollut olemassa
jo ennen kuin Jumala loi maailmankaikkeuden.

Newtonin liikkeen lait panivat lisää vauhtia
ajatukselle, jonka mukaan maailma oli suuri kone.
Aiemminhan Galilei ja René Descartes olivat
esittäneet samansuuntaisia ajatuksia. Alun perin
ajatus lähti liikkeelle uskonnon puolustamiseksi
magiaa vastaan: Jumala oli luonut täydellisen
koneen ja jättänyt sen käymään.


>>kaiken maailman uskontojen ja kaikenkarvaisten
metafysiikan erikoistarjousten
MaxiMegaHyperMarketti on kaikille auki ja tavaraa
tarjotaan ja sitä saa melkoisen vapaasti kerätä
kärryynsä <<

Kreikan jumalia:
http://www.fortunecity.com/skyscraper/nova/1624/su
omi/mytologiaa.html


Eräitä uskonnollisia liikkeitä ja termejä lyhyin
luonnehdinnoin aakkosellisessa järjestyksessä.
Päähakusana on englanninkielinen
http://www.fortunecity.de/kraftwerk/cash/492/usk_h
ak.htm

eräitä hakusanoja suomalaiseen mytologiaan:
http://www.info.uta.fi/kurssit/a9/ukko/tesaurus.ht
ml

Uskonnot suomessa:
http://www.abo.fi/~tmartika/uskonto.htm

Uskonnollinen linkkipalsta:
http://roope.top.tkukoulu.fi/vlinkit/db/usk/

Harri Heinon tutkailuja uskonnoista:
http://www.evl.fi/kkh/ktk/tuusus.htm

Pakanallista:

http://pagan.drak.net/pakanaverkko/index.html

Arethusa kirjoitti:

noinhan se kulkee, kun ajattelee asiaa pitkällä
perspektiivillä, ja kun ajattelee
maailmankaikkeuden suunnattomuutta. Ihmeellistä,
että tämänkaltainen ajattelu, se että itse on
mitätön tässä prosessia, antaa lohdutusta.

Totta on, että maapallomme elinkaari on vasta
puolessavälissään, ja vielä ehtii tapahtua.
Ehkäpä vielä kehittyy toisenlainen älyllinen
olio. Toivon mukaan viisaampaa kuin nykyinen,
sellainen joka ei ole yhtä aggressiivisen tuhoava
(jos tämä yleensä on evoluutiossa mahdollista).

Mutta, sitähän me tuskin tullaan näkemään. Tai
mistä tämänkään tietää. Tästä heräsikin
uteliaisuus, millainen on sinun kuvasi Jumalasta?
Ymmärtääkseni kuulut uskovaisiin, ja nämä
ajatukset taas kuvastavat meikäläisen
agnostikkolaista maailmakuvaa.

>>millainen on sinun kuvasi Jumalasta? <<

Seuraavat mietteet ovat omiani, eikä niitä voine
panna minkään uskontokunnan oppien piikkiin.

jos oletetaan metafyysinen entiteetti

ja kuvitellaan lisämääre: luoja

ja rajoitetaan luominen koskemaan vain sellaista
maailmankaikkeutta, josta voimme saada tietoa
tieteellisen maailmankuvan keinoin

Niin olisiko meillä mitään mahdollisuutta tietää
hänestä mitään?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: EI!

Jos täältä maailmankaikkeuden sisäpuolelta
yritetään kurottautua ajatusten siivin ajan ja
paikan tuolle puolen, ei ole olemassa edes
mitään terminologiaa mikä olisi pätevää ja
toimivaa niissä oloissa. Tämän puoleiset asteikot
eivät vain lopu kesken äärettömyystermin
kohdalla, vaan ne ovat kokonaan
käyttökelvottomia oletetun luojakäsitteen
määrittelemiseen, ja ominaisuuksien mittaamiseen.

Jos oletus olisi, että luoja on, ja omakohtainen
havainto, että me olemme täällä,olisiko meillä
keinoja ilmoittaa sinnepäin: Haloo! Täällä
ihmisiä, kuuluuko?
Vastaus olisi taas yksitoikkoinen ei.

Jos kommunikaatiomahdollisuuksia kuviteltaisiin,
ainoa mahdollisuus olisi, että linja olisi avattu
sieltä metafysiikan puolelta päin. Ja linjan
ylläpito ja käyttösäännöt olisi määritelty sieltä
päin.

Arveluni mukaan mistään täältä tämän
maailmankaikkeuden puolelta ei löydy yhtäkään
esinettä, oliota, piirrettä, ominaisuutta tai
muutakaan asiaa, mikä yksiselitteisen
epäämättömästi todistaisi tieteellisesti,
loogisesti, rationaalisesti tai filosofisesti
pätevästi luojan kädenjäljen ja signeerauksen.

Aivan samankaltaisen maailmankaikkeuteen pitäisi
voida päätyä olemassaolevien luonnonlakien ja
kosmologisten vakioiden mukaisesti itsekseen
kehittymällä.

Ihmistä varten luodusta maailmankaikkeudesta
kielii kuitenkin kaikkiin luonnonlakeihin, -
vakioihin ja –parametreihin istutetut numeroarvot
mielettömyyksiin (tässä yhteydessä asiallisempi
termi olisi tarkoituksenmukainen tarkkuus) asti
hienosäädettyine desimaaleineen (meidän
matemaattisessa järjestelmässämme) niin, että
älyllisen elämän kehittymiselle on olemassa
todeksi havaitut mahdollisuudet.
(yritän joskus etsiä niitä jostain näytille, mitä
tarkoitan)

poikanen kirjoitti:

>>millainen on sinun kuvasi Jumalasta? <<

Seuraavat mietteet ovat omiani, eikä niitä voine
panna minkään uskontokunnan oppien piikkiin.

jos oletetaan metafyysinen entiteetti

ja kuvitellaan lisämääre: luoja

ja rajoitetaan luominen koskemaan vain sellaista
maailmankaikkeutta, josta voimme saada tietoa
tieteellisen maailmankuvan keinoin

Niin olisiko meillä mitään mahdollisuutta tietää
hänestä mitään?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: EI!

Jos täältä maailmankaikkeuden sisäpuolelta
yritetään kurottautua ajatusten siivin ajan ja
paikan tuolle puolen, ei ole olemassa edes
mitään terminologiaa mikä olisi pätevää ja
toimivaa niissä oloissa. Tämän puoleiset asteikot
eivät vain lopu kesken äärettömyystermin
kohdalla, vaan ne ovat kokonaan
käyttökelvottomia oletetun luojakäsitteen
määrittelemiseen, ja ominaisuuksien mittaamiseen.

Jos oletus olisi, että luoja on, ja omakohtainen
havainto, että me olemme täällä,olisiko meillä
keinoja ilmoittaa sinnepäin: Haloo! Täällä
ihmisiä, kuuluuko?
Vastaus olisi taas yksitoikkoinen ei.

Jos kommunikaatiomahdollisuuksia kuviteltaisiin,
ainoa mahdollisuus olisi, että linja olisi avattu
sieltä metafysiikan puolelta päin. Ja linjan
ylläpito ja käyttösäännöt olisi määritelty sieltä
päin.

Arveluni mukaan mistään täältä tämän
maailmankaikkeuden puolelta ei löydy yhtäkään
esinettä, oliota, piirrettä, ominaisuutta tai
muutakaan asiaa, mikä yksiselitteisen
epäämättömästi todistaisi tieteellisesti,
loogisesti, rationaalisesti tai filosofisesti
pätevästi luojan kädenjäljen ja signeerauksen.

Aivan samankaltaisen maailmankaikkeuteen pitäisi
voida päätyä olemassaolevien luonnonlakien ja
kosmologisten vakioiden mukaisesti itsekseen
kehittymällä.

Ihmistä varten luodusta maailmankaikkeudesta
kielii kuitenkin kaikkiin luonnonlakeihin, -
vakioihin ja –parametreihin istutetut numeroarvot
mielettömyyksiin (tässä yhteydessä asiallisempi
termi olisi tarkoituksenmukainen tarkkuus) asti
hienosäädettyine desimaaleineen (meidän
matemaattisessa järjestelmässämme) niin, että
älyllisen elämän kehittymiselle on olemassa
todeksi havaitut mahdollisuudet.
(yritän joskus etsiä niitä jostain näytille, mitä
tarkoitan)

...kommentti.

Mietteesi ovat hyviä. Olen kanssasi melko
pitkälle samaa mieltä kaikesta tässä
kirjoittamastasi viimeistä kappaletta lukuun
ottamatta.

Minä ajattelen asiaa täysin toisin päin. Oman
näkemykseni mukaan ihminen on sellainen
kun on juuri siksi, että ne desimaalit ovat
sellaiset kun ovat. Ei maailmankaikkeutta
kehitetty ihmistä varten vaan ihminen kehittyi
elämään maailmankaikkeudessa (eikä
mitään "varten", vaan vain erääksi
ilmentymäksi maailmankaikkeuden
ominaisuuksista). Jos vaikkapa valon nopeus,
veden kemialliset ominaisuudet tai esim.
hiilen kyky muodosta monimutkaisia
yhdisteitä olisivat jollain tavoin toiset, niin
myös mahdollinen älykäs elämä olisi
rakentunut täysin toisella tavalla.

Piipohjaiset, ammoniakkia juovat eliöt (jos
niitä on) ihmettelevät varmasti, miten
maailmankaikkeus voikin olla juuri
heidänkaltaiselleen elämälle niin sopiva.
Lisäksi he varmaan teoretisoivat, että kyllähän
hiilipohjainenkin elämä voisi periaatteessa
olla mahdollista...

Kiitos pohdiskeluistasi.
. . . . . . . . . .. . . .

poikanen kirjoitti:

>>millainen on sinun kuvasi Jumalasta? <<

Seuraavat mietteet ovat omiani, eikä niitä voine
panna minkään uskontokunnan oppien piikkiin.

jos oletetaan metafyysinen entiteetti

ja kuvitellaan lisämääre: luoja

ja rajoitetaan luominen koskemaan vain sellaista
maailmankaikkeutta, josta voimme saada tietoa
tieteellisen maailmankuvan keinoin

Niin olisiko meillä mitään mahdollisuutta tietää
hänestä mitään?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: EI!

Jos täältä maailmankaikkeuden sisäpuolelta
yritetään kurottautua ajatusten siivin ajan ja
paikan tuolle puolen, ei ole olemassa edes
mitään terminologiaa mikä olisi pätevää ja
toimivaa niissä oloissa. Tämän puoleiset asteikot
eivät vain lopu kesken äärettömyystermin
kohdalla, vaan ne ovat kokonaan
käyttökelvottomia oletetun luojakäsitteen
määrittelemiseen, ja ominaisuuksien mittaamiseen.

Jos oletus olisi, että luoja on, ja omakohtainen
havainto, että me olemme täällä,olisiko meillä
keinoja ilmoittaa sinnepäin: Haloo! Täällä
ihmisiä, kuuluuko?
Vastaus olisi taas yksitoikkoinen ei.

Jos kommunikaatiomahdollisuuksia kuviteltaisiin,
ainoa mahdollisuus olisi, että linja olisi avattu
sieltä metafysiikan puolelta päin. Ja linjan
ylläpito ja käyttösäännöt olisi määritelty sieltä
päin.

Arveluni mukaan mistään täältä tämän
maailmankaikkeuden puolelta ei löydy yhtäkään
esinettä, oliota, piirrettä, ominaisuutta tai
muutakaan asiaa, mikä yksiselitteisen
epäämättömästi todistaisi tieteellisesti,
loogisesti, rationaalisesti tai filosofisesti
pätevästi luojan kädenjäljen ja signeerauksen.

Aivan samankaltaisen maailmankaikkeuteen pitäisi
voida päätyä olemassaolevien luonnonlakien ja
kosmologisten vakioiden mukaisesti itsekseen
kehittymällä.

Ihmistä varten luodusta maailmankaikkeudesta
kielii kuitenkin kaikkiin luonnonlakeihin, -
vakioihin ja –parametreihin istutetut numeroarvot
mielettömyyksiin (tässä yhteydessä asiallisempi
termi olisi tarkoituksenmukainen tarkkuus) asti
hienosäädettyine desimaaleineen (meidän
matemaattisessa järjestelmässämme) niin, että
älyllisen elämän kehittymiselle on olemassa
todeksi havaitut mahdollisuudet.
(yritän joskus etsiä niitä jostain näytille, mitä
tarkoitan)

Jatkoa edelliseen...

...oletettiin maailmankaikkeuden Luoja, mistä
emme voi saada mitään muuta tietoa kuin Luojan
havaitsemattomuus

kuvitellaan ilmoitus, minkä edellämainittu Luoja
antaisi ihmisille itsestään

mielestäni ilmoituksen pitäisi olla samalla
kategoria-asteikolla maailmankaikkeuden kanssa.
Siitä ilmoituksesta ei pitäisi olla millään
tavanomaisin tieteellisin, loogisin,
rationaalisin tai filosofisin keinoin
todistettavissa vääjäämättömän ehdottomasti, että
sen on oltava maailmankaikkeuden Luojan antama
ilmoitus

Mutta ! Ilmoituksen pitäisi olla ihmiselle
riittävän sopivaksi mitoitettu kuten
maailmankaikkeuskin, niin että kuten tässä
maailmankaikkeudessa voi elää, sen Ilmoituksen
varassa voi elää yhteydessä sen antajaan.

Ja niinkuin maailmankaikkeudessa riittää
tutkittavaa miljoonille tutkijasukupolville,
samalla asteikolla Ilmoituksessa riittää
tutkittavaa ja uutta löydettävää miljoonille
sukupolville.


Jos nyt arvioisin sitä yhtä ilmoitustä ( mitä
tässä nyt tarkoitetaan, vaikka ei olekaan
erityisesti nimeltä mainittu) yllä määritellyssä
valaistuksessa.

Ilmoitus alkaa äärimmäisen huomaamattomasti ja
vaatimattomasti ja kehittyy ja kypsyy pikkuhiljaa
vuosituhansien kuluessa yksittäisten ihmisten
toimiessa välikäsinä ja avustajina, vailla suuria
fanfaareja ja massiivisia spektaakkeleja aivan
kuten maailmankaikkeuskin kehittyy
tähtisukupolvi toisensa jälkeen, kukin
rikastuttaen ympäristöään uusilla alkuaineilla
miljardien vuosien saatossa, valmistellen aivan
huomaamattomasti paikkaa ihmiselle asua, elää ja
elämöidä.

Käytettävissämme olevan Ilmoituksen alun aika ja
paikka ovat noin 4000 vuoden takana, kun eräs
paimentolaisperhekunta oli siirtymässä Eufrat-
virran yläluoksulta Välimeren rantamaisemiin.
Silloin jokin metafyysinen entiteetti otti
kontaktia yhteen perhekunnan jäseneen ja antoi
tehtävän ja siihen liittyvän lupauksen.

Saman tehtävän ja lupauksen edistymistä ja
toteutumista seuraa koko nykyinen maailma
päivittäin tänäänkin yli neljäntuhannen
historiallisen vuoden jälkeen, eikä tapahtumien
loppuunsaattamisen tarkasta ajankohdasta ole
vieläkään tietoa, mutta Ilmoitukseen on vuosien
saatossa liitetty näkymäisiä kuvauksia
tapahtumien loppuunsaattamisen muodoista.

Samalla tavoin, vähitellen, pikkuhiljaa,
Ilmoitukseen on liitetty tietoa ilmoituksen
antajasta ja hänen suhteestaan ihmisiin. Kukin
näistä Ilmoituksen tuonpuoleisuudesta määrätyistä
osaoperaattoreista on täyttänyt omaa tehtäväänsä
ja kirjoittanut, puhunut ja kertonut sitä, mitä
on omaksi urakakseen tiedonvälittäjänä saanut.

Ilmoituksen inhimillinen objekti kuulijakuntana
on laajentunut yhdestä vanhasta
paimentolaismiehestä käsittämään kaikkien aikojen
koko ihmiskunnan. Avaruudellinen objekti ajassa
ja paikassa (ilmoituksen sisältö) on laajentunut
yhdestä vaelluksesta Lähi-Idässä silloin joskus
sisältämään koko aineellisen maailmankaikkeuden
menneen ja tulevan historian ja paljon muita
ulottuvuksia, kuin nykyisin käytössä olevat neljä
ja kaupan päälle vielä tuhti annos metafyysisiä
juttuja.

poikanen kirjoitti:

>>millainen on sinun kuvasi Jumalasta? <<

Seuraavat mietteet ovat omiani, eikä niitä voine
panna minkään uskontokunnan oppien piikkiin.

jos oletetaan metafyysinen entiteetti

ja kuvitellaan lisämääre: luoja

ja rajoitetaan luominen koskemaan vain sellaista
maailmankaikkeutta, josta voimme saada tietoa
tieteellisen maailmankuvan keinoin

Niin olisiko meillä mitään mahdollisuutta tietää
hänestä mitään?

Lyhyt ja ytimekäs vastaus: EI!

Jos täältä maailmankaikkeuden sisäpuolelta
yritetään kurottautua ajatusten siivin ajan ja
paikan tuolle puolen, ei ole olemassa edes
mitään terminologiaa mikä olisi pätevää ja
toimivaa niissä oloissa. Tämän puoleiset asteikot
eivät vain lopu kesken äärettömyystermin
kohdalla, vaan ne ovat kokonaan
käyttökelvottomia oletetun luojakäsitteen
määrittelemiseen, ja ominaisuuksien mittaamiseen.

Jos oletus olisi, että luoja on, ja omakohtainen
havainto, että me olemme täällä,olisiko meillä
keinoja ilmoittaa sinnepäin: Haloo! Täällä
ihmisiä, kuuluuko?
Vastaus olisi taas yksitoikkoinen ei.

Jos kommunikaatiomahdollisuuksia kuviteltaisiin,
ainoa mahdollisuus olisi, että linja olisi avattu
sieltä metafysiikan puolelta päin. Ja linjan
ylläpito ja käyttösäännöt olisi määritelty sieltä
päin.

Arveluni mukaan mistään täältä tämän
maailmankaikkeuden puolelta ei löydy yhtäkään
esinettä, oliota, piirrettä, ominaisuutta tai
muutakaan asiaa, mikä yksiselitteisen
epäämättömästi todistaisi tieteellisesti,
loogisesti, rationaalisesti tai filosofisesti
pätevästi luojan kädenjäljen ja signeerauksen.

Aivan samankaltaisen maailmankaikkeuteen pitäisi
voida päätyä olemassaolevien luonnonlakien ja
kosmologisten vakioiden mukaisesti itsekseen
kehittymällä.

Ihmistä varten luodusta maailmankaikkeudesta
kielii kuitenkin kaikkiin luonnonlakeihin, -
vakioihin ja –parametreihin istutetut numeroarvot
mielettömyyksiin (tässä yhteydessä asiallisempi
termi olisi tarkoituksenmukainen tarkkuus) asti
hienosäädettyine desimaaleineen (meidän
matemaattisessa järjestelmässämme) niin, että
älyllisen elämän kehittymiselle on olemassa
todeksi havaitut mahdollisuudet.
(yritän joskus etsiä niitä jostain näytille, mitä
tarkoitan)

kuin Pseudohippi jo ehti todeta, niin viimeistä
kappaletta lukuun ottama voisin allekirjoittaa
lähes kaiken minkä kirjoitit. Matematiikka on
minulle suljettu kieli, joten tätä en pysty
seuraamaan. Sivuhuomautuksena: Olen jostain ollut
lukevinani että matematiikka ja musikaalisuus
kulkisi käsi kädessä, ja olen surukseni täysin
epämusikaalinen. Toisaalta, kouluaikoina
geometria aukeni minulle helposti, olin jopa
kiinnostunutkin siitä, mutta jossain vaiheessa
kiinnostus lopahti.

Minun on aivan mahdotonta mieltää ajatusta että
maapallo, saatikka suunnaton maailmankaikkeus
olisi luotu vain ihmistä varten. Jos lähden asiaa
pohtimaan, niin silloinhan muuallakin kun täällä
olisi oltava ihmisten kaltaisia älykkäitä
olentoja eri kehitysvaiheissa, eihän tällä
hukkatilalla muuten olisi mitään järkeä. Mutta,
tähän tulemme kehään. Minä kun en osaa kuvitella
muuta kun sen, että ihmisen kehitys on ollut
monien sattumien summa, niin on erittäin
epätodennäköistä että meidän kaltaisia olisi
muualla.

> Jos kommunikaatiomahdollisuuksia
kuviteltaisiin, ainoa mahdollisuus olisi, että
linja olisi avattu sieltä metafysiikan puolelta
päin. Ja linjan ylläpito ja käyttösäännöt olisi
määritelty sieltä päin.

Tästä muutamia pohdintoja, toivottavasti osaan
tuoda ne esille selkeästi.

Monet, minä mukaan lukien, ovat kokeneet asioita,
joita ei kykene selittämään järjellä. En usko
kummituksiin, horoskooppeihin, ufoihin, enkä
ennustajaeukkoihin. Silti, on tapauksia, joihin
ei voi vedota itsesuggestioon yms. Paras
selitys, minkä sain rationaaliselta ystävältäni
erääseen tapaukseen oli se, että kun ihminen
näkee tai kokee jotain kuvittelukykynsä
ulottumattomissa, niin mieli muokkaa sen kuviksi
tai ääneksi käsitettävään muotoon (tällä on
tietenkin hienompia termejä). Ajatus jäi itämään.
Eihän evoluutio luo tarpeettomia ominaisuuksia,
jospa maailmassa onkin paljon, jota emme suoraan
havainnoi, mutta silti näemme siitä ikään kuin
epämääräisenä kangastuksina, joita emme kykene
tulkitsemaan kuin pieninä murusina. Toiset ehkä
ovat tälle herkempiä, mutta erehtyväisiä. Tämä
selittäisi esim. Raamatun profetiat, ja monien
kansojen uskon mahdolliseen sykliseen maailmaan,
josta ennemmin on ollut puhetta. Ja monia
ilmiöitä, jotka liittyvät parapsykologiaan.

Mutta, eihän tämäkään puolusta oletusta Jumalan
olemassaolosta, vaikka ei sitä kielläkään.


Toiseen viestiisi, Fiksuja mietteitä.

Joitakin vuosia sitten sain eräältä ystävältäni
määritelmän agnostikko (joka pitää paikkansa),
vaikka en tuntenut koko termiä. Sama on
metafysiikan kohdalla; olen kuvitellut tämän
kuuluvan joihinkin muinaisiin taikauskoihin,
jotain samankaltaista kuin alkemia yms. Siis, en
ole kuluttanutkaan aikaani pohtien
jonninjoutavia, vaan mietiskellen metafyysisiä
ajatuksia. Hmm. kuulostaa ainakin elegantimmalta.

Monet näistä mietteistä olivat ennestään tuttuja,
mutta kauhistelen sitä, kuinka netissä voidaan
vääristellä sanoja, niin kuin esim. Hawkingsin
kohdalla. Tätä välinettä kun käyttää, niin täytyy
olla todella kriittinen eikä uskoa kaikkea
kirjoitettua. Vaikuttaa joskus siltä, että tämä
väline tyhmistää, tälläkin foorumilla toiset
näyttävät ottavan kaiken tänne kirjoitetun
tosiasioina, kunhan ne mukamas tarpeeksi hyvin
perustellaan netistä kopioiduilla teksteillä.

Pseudohippi kirjoitti:

...kommentti.

Mietteesi ovat hyviä. Olen kanssasi melko
pitkälle samaa mieltä kaikesta tässä
kirjoittamastasi viimeistä kappaletta lukuun
ottamatta.

Minä ajattelen asiaa täysin toisin päin. Oman
näkemykseni mukaan ihminen on sellainen
kun on juuri siksi, että ne desimaalit ovat
sellaiset kun ovat. Ei maailmankaikkeutta
kehitetty ihmistä varten vaan ihminen kehittyi
elämään maailmankaikkeudessa (eikä
mitään "varten", vaan vain erääksi
ilmentymäksi maailmankaikkeuden
ominaisuuksista). Jos vaikkapa valon nopeus,
veden kemialliset ominaisuudet tai esim.
hiilen kyky muodosta monimutkaisia
yhdisteitä olisivat jollain tavoin toiset, niin
myös mahdollinen älykäs elämä olisi
rakentunut täysin toisella tavalla.

Piipohjaiset, ammoniakkia juovat eliöt (jos
niitä on) ihmettelevät varmasti, miten
maailmankaikkeus voikin olla juuri
heidänkaltaiselleen elämälle niin sopiva.
Lisäksi he varmaan teoretisoivat, että kyllähän
hiilipohjainenkin elämä voisi periaatteessa
olla mahdollista...

Kiitos pohdiskeluistasi.
. . . . . . . . . .. . . .

eipä mikään välty silmiltäsi, miten tämänkin
keskustelun löysit näin takasivulta? Jos itse
olen jonkun aikaa poissa, niin näin kauas en
jaksa kelata kaiken roskan seassa.

Mutta, on mukava nähdä nimimerkkisi
keskustelussa. Ja kuten jossain viestissä taisin
todetakin, meillä on samankaltainen agnostikoiden
maailmankuva, minä vain ilmaisen näkemykseni
kömpelömmin, en kykene perustelemaan sitä
tieteellisesti

Hertta kirjoitti:

Mistä te oikein puhutte? Monta ykskymmentä
riviä, kaikkiko kahlattava? Niin kai, nöyryys
kaunistaa, huomenna uskallan katsoa peiliin.

ystävättäreni vuosikymmeniä sitten totesi,
nöyryys kaunistaa vain sisäisesti, joten siihen
on turhaa haaskata aikaansa.

Mistä me puhumme? Samaa asiaa, jota täällä
jauhetaan päivästä toiseen: onko Jumalaa vai ei.
Niin, ja vähän sivuraiteille poiketen, mikä on
sitä mielenkiintoisempaa.

Arethusa kirjoitti:

pyydän netistä löytyviin tietoihin! Arethusa ei
suinkaan ole nereidi (meren nymfejä), vaan
najadi, eli makean veden nymfi, tarkemmin
Sisilian Sycakusan lähteen nymfi. Jos käyt joskus
sielläpäin, niin poikkea uhraamaan hänelle
kolikko (ellei tämä sodi uskoasi vastaan).

Kiitos kirjavihjeestä, nappasin sen jo kirjaston
hyllytä. En ole ehtinyt vielä lukea, mutta
huomasin ettei se onneksi sisältänyt
matemaattisia kaavoja, ne kun tuppaavat mennä
hilseeni yli.

Toivottavasti piankin postaat tänne kaavailemasi
aiheet.

"Arethusa ei suinkaan ole nereidi (meren
nymfejä), vaan najadi"

Tämän viikon saldorajani palstalla hengailuun on
jo muutenkin rutkasti ylitetty ja sinun piti
vielä mennä vinkkisi viskailemaan senkin katala
merenelävä.

poikanen kirjoitti:

>>voisitko näin takasivulla paljastaa, kehen hän
viittasi fundamentalistikameleontilla? Kuvittelin
seuranneeni tätä palstaa tarkkaan, mutta nyt
tuntuu siltä, että jokin on jäänyt huomaamatta. <<


Keskustelu kulki: (lainaan kommenteista vähän
alkuja)

>>Power usko

säkki 12.05.2001 klo 19.43

Usko ei ole meille kuin joku vanha kaapu, jonka
puemme päällemme ja jonka naurettavuudelle voivat
ohikulkijat naureskella, että kulkee se tuokin
hassuissa rytkyissä. Usko on Jumalan läsnäolo ja
voima, jonka vaikutuksia ja seuraamuksia
katsellaan ihmeissään, että onpa ihmisessä
voimavaikutuksia ja elävää toimivaa uskoa...

>>>Feministit ristillä

kristitty 12.05.2001 klo 19.54

Nykyisin ei riipu ristillä Jeesuksen Tosisoturit
tai hänen Hevoisetkaan vaan feministit.

Heidät on täällä oikein roolihahmojen avulla
ristiinnaulittu ja uhrattu ja koko foorumi vain
on hiljaa.

Kyllä feministit ovat aina enemmän saaneet
ristillä riippua ja kärsiä kuin kristityt
tosisoturit.
Feministit ovat tämän päivän sorrettuja ja
syljettyjä...

>>>> Agnostikko hämmennyksissä,

Arethusa 12.05.2001 klo 22.16

ja kiittää kristittyä. Luulin todella meidän
olevan täällä aivan yksin ja halveksittuja,
Oplev, Hertta, minä (joka olen ollut tällä kertaa
melkein puhumatta) ja joitain muita. Jo sanana
feministi näyttää herättävän niin voimakasta
vastaprovokaatiota, että jos tämän nimityksen
tunnustaa omalta kohdalleen, niin sen jälkeen ei
auta vaikka puhuisi enkelten kieltä. Kuitenkin
uskalsin alkuillasta jälleen kerran tunnustautua
feministiksi, vaikka pelkäsin jälleen saavani
likasangollisen ylleni...

>>>>>Quot homines, tot sententiae

Tupakkamies 14.05.2001 klo 10.38

"ja todella häkellyin kun nyt tässä totesin,
etteivät kaikki sentään ole meitä
ristiinnaulitsemassa."

Olen antanut itseni ymmärtää, että
näiden "ristiinaulitsijoiden" ryhmä koostuu
korkeintaan parista nimimerkkiään vaihtelevasta
aikamiesteiniprovosta, jotka pelkäävät
katkaisemattoman napanuoransa puolesta, sekä
yhdestä fundamentalistikameleontista, joka
merkkailee reviiriään estoitta hajuhaitoista sen
suuremmin piittaamatta.

Muuten aiheen tiimoilta on varmasti mieliä niin
kuin on miehiäkin.

Toivottavasti toisessa viestissäsi uhkaamasi
tauko on vain tupakan pituinen.

Ystävyydellä: Tupakkamies


otsikko jatkuu: ...suos cuique mos (lainaus
Terentiukselta)
http://www.wordtheque.com/owa-
wt/wordtheque_dba.w6_home_author.home?
code_author=5578&lang=LA

Lainaus jostain:

>>Kameleonttien kyky singota kielensä ulos
salamannopeasti ja vaihtaa väriä muutamassa
sekunnissa on aina kiehtonut ihmisiä. <<

...tiedä nyt niin tarkkaan, ketä Tupakkamies on
tarkoittanut...joku sananlasku toteaa, että kun
savolainen on äänessä, vastuu on kuulijoilla...
ja tiedä hänenkään maakuntakansallisuustaustoja.

Sovittelin nimikettä vähän itseeni, koska olin
vasta palstalle saapuneena uutuudenviehätyksen
inspiroimana loikkinut pitkin poikin erilaisia
keskusteluja tökkimässä kielelläni kaikkea
kiinnostavaa ja vaihtanut nimimerkkiä aina
keskustelun alan mukaan.

Ihmisen kirjoitustyylin joku sisäinen olemus on
vähän samanlainen kuin sormenjälki, ei sitä pysty
väärentämään, vaikka käyttäisi erilaisia
kieliasuja, "kai sä tsennaat nää juustot"-,

"...tiedä nyt niin tarkkaan, ketä Tupakkamies on
tarkoittanut..."


Eräs paljon arvostamani aatelismies von Virtanen
vihjaili kuultuaan siitä eräältä vanhalta
virtuaaliystävältäni, että tämän otsikon alla
käytäisiin mielenkiintoista keskustelua sijainnin
puutteellisuudesta huolimatta. Ajattelin
osallistua antoisaan ja rakentavaan mielipiteiden
vaihtoonne pienen kommentin verran, luvallanne
tietenkin.

En nyt ihan tarkkaan muista nimimerkkejä, joita
epäilin saman fundamentalistin väsäämiksi, mutta
tätä keskusteluketjua luettuani en tunnista sinua
samaksi anonyymikoksi, kirjoittelusi
fundamentalistisyydestä puhumattakaan.
Kirjoituksesi ovat loppuun saakka harkittuja ja
monimerkityksellisen mielenkiintoista luettavaa.

Toivoisin vain, ettei nickkisi takaa paljastuisi
taas vain vanhan vakikirjoittelijan apunickki.
Uusia pysyviä mielenkiintoisia kirjoittelijoita
kun palstalle on eksynyt kovin vähän.

Hyvää päivänjatkoa

von Virtanen kirjoitti:

"Arethusa ei suinkaan ole nereidi (meren
nymfejä), vaan najadi"

Tämän viikon saldorajani palstalla hengailuun on
jo muutenkin rutkasti ylitetty ja sinun piti
vielä mennä vinkkisi viskailemaan senkin katala
merenelävä.

najadeista löytyy aimo annos samaa kavaluutta
kuin etäisistä sukulaisistaan, musikaalisista,
mutta niin julmista seireeneistä. Myönnetään,
kieroudella ja viekkaudella minä sinut tänne
houkuttelin.

Näytti kuitenkin tepsivän, ja tarkoitushan
pyhittää keinot, kuten sanonta kuuluu. Jos koko
ketjun lukeminen käy liian työlääksi, niin
lisävihjeenä: Arethusan pitkäpiimäiset
jaaritukset voi hyvinkin ohittaa, ja keskittyä
poikaseen ja muihin, joilla on jotain
sanottavaakin.

Jaksamisiin, kuten eräällä ystävälläni on tapana
sanoa.

poikanen kirjoitti:

Jatkoa edelliseen...

...oletettiin maailmankaikkeuden Luoja, mistä
emme voi saada mitään muuta tietoa kuin Luojan
havaitsemattomuus

kuvitellaan ilmoitus, minkä edellämainittu Luoja
antaisi ihmisille itsestään

mielestäni ilmoituksen pitäisi olla samalla
kategoria-asteikolla maailmankaikkeuden kanssa.
Siitä ilmoituksesta ei pitäisi olla millään
tavanomaisin tieteellisin, loogisin,
rationaalisin tai filosofisin keinoin
todistettavissa vääjäämättömän ehdottomasti, että
sen on oltava maailmankaikkeuden Luojan antama
ilmoitus

Mutta ! Ilmoituksen pitäisi olla ihmiselle
riittävän sopivaksi mitoitettu kuten
maailmankaikkeuskin, niin että kuten tässä
maailmankaikkeudessa voi elää, sen Ilmoituksen
varassa voi elää yhteydessä sen antajaan.

Ja niinkuin maailmankaikkeudessa riittää
tutkittavaa miljoonille tutkijasukupolville,
samalla asteikolla Ilmoituksessa riittää
tutkittavaa ja uutta löydettävää miljoonille
sukupolville.


Jos nyt arvioisin sitä yhtä ilmoitustä ( mitä
tässä nyt tarkoitetaan, vaikka ei olekaan
erityisesti nimeltä mainittu) yllä määritellyssä
valaistuksessa.

Ilmoitus alkaa äärimmäisen huomaamattomasti ja
vaatimattomasti ja kehittyy ja kypsyy pikkuhiljaa
vuosituhansien kuluessa yksittäisten ihmisten
toimiessa välikäsinä ja avustajina, vailla suuria
fanfaareja ja massiivisia spektaakkeleja aivan
kuten maailmankaikkeuskin kehittyy
tähtisukupolvi toisensa jälkeen, kukin
rikastuttaen ympäristöään uusilla alkuaineilla
miljardien vuosien saatossa, valmistellen aivan
huomaamattomasti paikkaa ihmiselle asua, elää ja
elämöidä.

Käytettävissämme olevan Ilmoituksen alun aika ja
paikka ovat noin 4000 vuoden takana, kun eräs
paimentolaisperhekunta oli siirtymässä Eufrat-
virran yläluoksulta Välimeren rantamaisemiin.
Silloin jokin metafyysinen entiteetti otti
kontaktia yhteen perhekunnan jäseneen ja antoi
tehtävän ja siihen liittyvän lupauksen.

Saman tehtävän ja lupauksen edistymistä ja
toteutumista seuraa koko nykyinen maailma
päivittäin tänäänkin yli neljäntuhannen
historiallisen vuoden jälkeen, eikä tapahtumien
loppuunsaattamisen tarkasta ajankohdasta ole
vieläkään tietoa, mutta Ilmoitukseen on vuosien
saatossa liitetty näkymäisiä kuvauksia
tapahtumien loppuunsaattamisen muodoista.

Samalla tavoin, vähitellen, pikkuhiljaa,
Ilmoitukseen on liitetty tietoa ilmoituksen
antajasta ja hänen suhteestaan ihmisiin. Kukin
näistä Ilmoituksen tuonpuoleisuudesta määrätyistä
osaoperaattoreista on täyttänyt omaa tehtäväänsä
ja kirjoittanut, puhunut ja kertonut sitä, mitä
on omaksi urakakseen tiedonvälittäjänä saanut.

Ilmoituksen inhimillinen objekti kuulijakuntana
on laajentunut yhdestä vanhasta
paimentolaismiehestä käsittämään kaikkien aikojen
koko ihmiskunnan. Avaruudellinen objekti ajassa
ja paikassa (ilmoituksen sisältö) on laajentunut
yhdestä vaelluksesta Lähi-Idässä silloin joskus
sisältämään koko aineellisen maailmankaikkeuden
menneen ja tulevan historian ja paljon muita
ulottuvuksia, kuin nykyisin käytössä olevat neljä
ja kaupan päälle vielä tuhti annos metafyysisiä
juttuja.

Jatkan oletteluiden polun kuljeskelua; oletettiin
Luoja, kuviteltiin ilmoitus, oletettiin ilmoitus
tunnistetuksi. Tehdään lisäoletus: oletetaan
tuota neljäntuhannen vuoden aikaa koskeva
kirjallisuus dokumentin veroiseksi, niin että
sitä voi käyttää eksaktina materiaalina
pohdintoihin.

Miten oletukset ja kuvittelut ja sisällöt istuvat
kehiteltyihin rakennemalleihin?

>>Silloin jokin metafyysinen entiteetti otti
kontaktia yhteen perhekunnan jäseneen ja antoi
tehtävän ja siihen liittyvän lupauksen<<

Tehtävä oli yksinkertainen: Lähde! (suunnilleen
sinne mihin olit muutenkin menossa). Lupaus oli
jo vähän suurempi: Saat sen maan omaksesi
(myöhemmin lupauksen sisältöä tarkennettiin ja
luvatun maan rajoja vedettiin kartalle isolla
viivottimella)

Lupauksen lisäpykälissä mainittiin jälkeläiset,
ei nyt aivan mahdoton juttu 75-vuotiaalle
vaarille. Jälkeläisten määrää koskevissa
lupauksen tarkentimissa mainitaan jälkeläisten
määrä verrannollisesti kuin hiekanjyväsiä meren
rannalla tai tähtiä taivaalla.

Väliin lainaus ympäristökemiaa:
>hieno hiekka, raekoko 0.02-0.2 mm<
juuri mukavan pehmeää tuulen kuljeteltavaa
rantahiekkaa, otetaan keskiarvoisesti raekooksi
kymmenesosamilli ja laskeskellaan...

(pakkausteollisuudesta tai pallogeometriasta
pitäisi etsiä oikea pyöreiden kappaleiden
pakkausalgoritmi, mutta pyöristetään tässä
yhteydessä pyöreähkö hiekanjyvä kuutiomaiseksi
laskemisen helpottamiseksi)

Kuutiomilliin menee siis tuhat kuutioitua
keskimääräishiekanjyvää ja kunnon "biitsi" voisi
olla kymmenen kilometriä pitkä, sata metriä leveä
ja vaikka kymmenen metriä paksu vipale hiekkaa.

Kevyesti kynällä ja paperilla tulokseksi tulee
noin kymmenen potenssiin 19 hiekanjyvää

Tähtitaivaalla puolestaan >Tähtiä voi nähdä
paljain silmin hyvissä oloissa yhteensä n. 6000
(molemmat pallonpuoliskot yhteensä)<

(4000 vuotta sitten ei taivaan tähyilyyn ollut
silmiä tehokkampia välineitä)

Näilläkin palstoilla on käyty kovaa
kirjoituskopua kaikenmaailman pienistä
ristiriitaisuuksista tekstiasun
ilmenemismuodoissa, mutta tämän tason
numeraaliristiriidoista (15 kertaluokkaa) en ole
huomannut vilaustakaan. (ja nyt joku tulee
tietysti selittämään kyseisen kohdan
symbolitulkinnasta)

Asian voisi tulkita röyhkeän rohkeasti niinkin,
että ilmoituksen antajalta pääsi lipsahtamaan
hähen omaan tietämysmaailmaansa liittyviä
yksityiskohtia maailman rakenteesta.

Nykyarvioissahan >Galakseissa voi olla satoja
miljardeja tähtiä< ja >Maailmankaikkeudessa on
satoja miljardeja galakseja<

Siis tähtiä on olemassa näkyvässä
maailmankaikkeudessa n. kymmeneen potenssiin 22
tai yli joten hiekkarantaa pitää vähän kasvattaa,
että päästään samoihin kertaluokkiin.

poikanen kirjoitti:

Jatkan oletteluiden polun kuljeskelua; oletettiin
Luoja, kuviteltiin ilmoitus, oletettiin ilmoitus
tunnistetuksi. Tehdään lisäoletus: oletetaan
tuota neljäntuhannen vuoden aikaa koskeva
kirjallisuus dokumentin veroiseksi, niin että
sitä voi käyttää eksaktina materiaalina
pohdintoihin.

Miten oletukset ja kuvittelut ja sisällöt istuvat
kehiteltyihin rakennemalleihin?

>>Silloin jokin metafyysinen entiteetti otti
kontaktia yhteen perhekunnan jäseneen ja antoi
tehtävän ja siihen liittyvän lupauksen<<

Tehtävä oli yksinkertainen: Lähde! (suunnilleen
sinne mihin olit muutenkin menossa). Lupaus oli
jo vähän suurempi: Saat sen maan omaksesi
(myöhemmin lupauksen sisältöä tarkennettiin ja
luvatun maan rajoja vedettiin kartalle isolla
viivottimella)

Lupauksen lisäpykälissä mainittiin jälkeläiset,
ei nyt aivan mahdoton juttu 75-vuotiaalle
vaarille. Jälkeläisten määrää koskevissa
lupauksen tarkentimissa mainitaan jälkeläisten
määrä verrannollisesti kuin hiekanjyväsiä meren
rannalla tai tähtiä taivaalla.

Väliin lainaus ympäristökemiaa:
>hieno hiekka, raekoko 0.02-0.2 mm<
juuri mukavan pehmeää tuulen kuljeteltavaa
rantahiekkaa, otetaan keskiarvoisesti raekooksi
kymmenesosamilli ja laskeskellaan...

(pakkausteollisuudesta tai pallogeometriasta
pitäisi etsiä oikea pyöreiden kappaleiden
pakkausalgoritmi, mutta pyöristetään tässä
yhteydessä pyöreähkö hiekanjyvä kuutiomaiseksi
laskemisen helpottamiseksi)

Kuutiomilliin menee siis tuhat kuutioitua
keskimääräishiekanjyvää ja kunnon "biitsi" voisi
olla kymmenen kilometriä pitkä, sata metriä leveä
ja vaikka kymmenen metriä paksu vipale hiekkaa.

Kevyesti kynällä ja paperilla tulokseksi tulee
noin kymmenen potenssiin 19 hiekanjyvää

Tähtitaivaalla puolestaan >Tähtiä voi nähdä
paljain silmin hyvissä oloissa yhteensä n. 6000
(molemmat pallonpuoliskot yhteensä)<

(4000 vuotta sitten ei taivaan tähyilyyn ollut
silmiä tehokkampia välineitä)

Näilläkin palstoilla on käyty kovaa
kirjoituskopua kaikenmaailman pienistä
ristiriitaisuuksista tekstiasun
ilmenemismuodoissa, mutta tämän tason
numeraaliristiriidoista (15 kertaluokkaa) en ole
huomannut vilaustakaan. (ja nyt joku tulee
tietysti selittämään kyseisen kohdan
symbolitulkinnasta)

Asian voisi tulkita röyhkeän rohkeasti niinkin,
että ilmoituksen antajalta pääsi lipsahtamaan
hähen omaan tietämysmaailmaansa liittyviä
yksityiskohtia maailman rakenteesta.

Nykyarvioissahan >Galakseissa voi olla satoja
miljardeja tähtiä< ja >Maailmankaikkeudessa on
satoja miljardeja galakseja<

Siis tähtiä on olemassa näkyvässä
maailmankaikkeudessa n. kymmeneen potenssiin 22
tai yli joten hiekkarantaa pitää vähän kasvattaa,
että päästään samoihin kertaluokkiin.

Jos jatkaisi nollaparvilla leikkimistä,(ja nyt
äärimmäisen tosikkouden kaapu on nakattu
naulakkoon)niin

tämän pallon kantokyvyn raja on 10 potenssiin
kymmenen sapienssin paikkeilla ja edellisen
kirjoitelman laskelmissa päädyttiin lukemiin
suunnilleen 10 potenssiin 20 tai yli, joka määrä
tällä yhdellä uskon esi-isistä piti olla joko
lihallisia tai hengellisiä jälkeläisiä, joten
pitäisi joko

1. täyttää 10 potenssiin 10 palloa lisää näillä
sapiensseilla, (eli suunnilleen tämä meidän oma
kotoinen pieni Linnunratamme ja korkeintaan vähän
naapureita, jos oletetaan aika rohkeasti, että
joka kymmenennellä tähdellä on asumiskelpoisia
planeettoja)

2. etsiä ja käännyttää 10 potenssiin 10
pallollista "muukalaisoloisia alieneja" uskon esi-
isän uskomuksiin (jos ajateltaisiin, että elämää
on koko galaksi pullollaan, kaikki
asumiskelpoiset ekolokerot tiiviisti täytettyinä
(kuten täällä maassakin) ja jokapaikassa
(suunnilleen) älykkyys ja ymmärrys olisi
kehittynyt jonkinlaisen viestinnän tasolle asti)

3. alkaa kehitellä kielioppeja ja sanastoja
tämän pallon muille eliöille ilosanoman
saarnaamista varten tyyliin: "koko luomakunnan
harras ikävöiminen odottaa jumalan lasten
ilmestymistä, jolloin koko luomakunta on tuleva
vapautetuksi turmeluksen orjuudesta jumalan
lasten vapauteen"

Jokatapauksessa edellisiin operaatioihin menee
sen verran aikaa, että tulossa oleva
milleniumistinen aikakausi on otettava pidemmän
kaavan mukaan, eli tuhat kertaa 365 kertaa tuhat
vuotta eli päästään suunnilleen niihin lukemiin,
minkä aurinko minimaalisimpien nykylaskelmien
mukaan on velvollinen paistelemaan sopuisasti

Paljojen nollien pyörittelyllä voisi perustella
sitäkin, miksi en ole kovin ihastunut
äärifundamentalistien pikkuruiseen maailmaan,
mikä on tekaistu maksimissaan 10 potenssiin neljä
(!) vuotta sitten ja jos verrataan sitä siihen
luomistyön mittavuuteen, missä iän potenssina on
kymmenen (kuten nykyisin vallitseva tieteellinen
maailmankuva mitoittaa) ja suhteutettuna käytössä
olevaan neliulotteiseen aika-avaruuteen, jää joka
ulottuvuudesta kuusi potenssia kaupan päälle, eli
minä asustelen mieluummin 10 potenssiin 24 kertaa
tilavammassa maailmankaikkeudessa, kuin he jotkut
toiset.

poikanen kirjoitti:

Jatkan oletteluiden polun kuljeskelua; oletettiin
Luoja, kuviteltiin ilmoitus, oletettiin ilmoitus
tunnistetuksi. Tehdään lisäoletus: oletetaan
tuota neljäntuhannen vuoden aikaa koskeva
kirjallisuus dokumentin veroiseksi, niin että
sitä voi käyttää eksaktina materiaalina
pohdintoihin.

Miten oletukset ja kuvittelut ja sisällöt istuvat
kehiteltyihin rakennemalleihin?

>>Silloin jokin metafyysinen entiteetti otti
kontaktia yhteen perhekunnan jäseneen ja antoi
tehtävän ja siihen liittyvän lupauksen<<

Tehtävä oli yksinkertainen: Lähde! (suunnilleen
sinne mihin olit muutenkin menossa). Lupaus oli
jo vähän suurempi: Saat sen maan omaksesi
(myöhemmin lupauksen sisältöä tarkennettiin ja
luvatun maan rajoja vedettiin kartalle isolla
viivottimella)

Lupauksen lisäpykälissä mainittiin jälkeläiset,
ei nyt aivan mahdoton juttu 75-vuotiaalle
vaarille. Jälkeläisten määrää koskevissa
lupauksen tarkentimissa mainitaan jälkeläisten
määrä verrannollisesti kuin hiekanjyväsiä meren
rannalla tai tähtiä taivaalla.

Väliin lainaus ympäristökemiaa:
>hieno hiekka, raekoko 0.02-0.2 mm<
juuri mukavan pehmeää tuulen kuljeteltavaa
rantahiekkaa, otetaan keskiarvoisesti raekooksi
kymmenesosamilli ja laskeskellaan...

(pakkausteollisuudesta tai pallogeometriasta
pitäisi etsiä oikea pyöreiden kappaleiden
pakkausalgoritmi, mutta pyöristetään tässä
yhteydessä pyöreähkö hiekanjyvä kuutiomaiseksi
laskemisen helpottamiseksi)

Kuutiomilliin menee siis tuhat kuutioitua
keskimääräishiekanjyvää ja kunnon "biitsi" voisi
olla kymmenen kilometriä pitkä, sata metriä leveä
ja vaikka kymmenen metriä paksu vipale hiekkaa.

Kevyesti kynällä ja paperilla tulokseksi tulee
noin kymmenen potenssiin 19 hiekanjyvää

Tähtitaivaalla puolestaan >Tähtiä voi nähdä
paljain silmin hyvissä oloissa yhteensä n. 6000
(molemmat pallonpuoliskot yhteensä)<

(4000 vuotta sitten ei taivaan tähyilyyn ollut
silmiä tehokkampia välineitä)

Näilläkin palstoilla on käyty kovaa
kirjoituskopua kaikenmaailman pienistä
ristiriitaisuuksista tekstiasun
ilmenemismuodoissa, mutta tämän tason
numeraaliristiriidoista (15 kertaluokkaa) en ole
huomannut vilaustakaan. (ja nyt joku tulee
tietysti selittämään kyseisen kohdan
symbolitulkinnasta)

Asian voisi tulkita röyhkeän rohkeasti niinkin,
että ilmoituksen antajalta pääsi lipsahtamaan
hähen omaan tietämysmaailmaansa liittyviä
yksityiskohtia maailman rakenteesta.

Nykyarvioissahan >Galakseissa voi olla satoja
miljardeja tähtiä< ja >Maailmankaikkeudessa on
satoja miljardeja galakseja<

Siis tähtiä on olemassa näkyvässä
maailmankaikkeudessa n. kymmeneen potenssiin 22
tai yli joten hiekkarantaa pitää vähän kasvattaa,
että päästään samoihin kertaluokkiin.

Voi tätä välinettä, olen käynyt otsikkoa
katsomassa parina päivänä, ja luullut että oma
viestini oli viimeinen. Totesin että ilmeisesti
poikanenkin häipyi mielenkiintoisempien juttujen
pariin. Vasta tultuani tänä iltana myöhään kotiin
näin, että oli tullut uusi viesti, ja yksi jo
18.7, joka on jäänyt huomaamatta.

Mutta, jos nyt oletetaan tämä entiteetti
maailmakaikkeuden ulkopuolella, jota emme kykene
havainnoimaan, ja joka olisi kaiken luoja.

Hän antoi rauhassa maapallomme kehittyä omaan
tahtiinsa, sanoikohan suurenmoista, kun
vähitellen kehittyi luomakunta, joista toiset
eliöt ovat toisen ruokaa, toiset saivat nopsat
jalat paetakseen, toiset terävät kynnet ja
hampaat raatelemiseen, monet kasvit kehittivät
myrkkyjä puolustuksekseen, ja jottei kukaan
selviäsi liian helpolla, niin vielä virukset ja
bakteerit, ja miljoonia kärpäsiä levittämään
tauteja. Suurista eläimistä pienen pieniin
hyönteisiin: saalistamista ja tappamista. Niin,
kyllä luonto on kaunis, mutta hemmetin julma.

Vähitellen kehittyi ihminen, avuton ja kömpelö,
mutta ajatteluun kykenevä, niin hoksaavainen että
kykeni lisääntymään muita lajia nopeammin, ja
alistamaan monet muut lajit omiin tarpeisiinsa.
Syntyi kansakuntia, ja vihdoin entiteettimme
halusi, syystä tai toisesta, ilmoittaa
olemassaolostaan, ja kaikista kansoista hän
valitsi suosikikseen pienen paimentolaiskansan,
ja tästä valikoi vanhan miehen sanomansa
kohteeksi. Tälle hän lupasi mannut ja maat, ja
jälkeläisiä, jos nämä palvoisivat häntä, muista
kansoista hän ei piitannut, nämä saivat olla
omissa oloissaan parin tuhannen vuoden ajan, eikä
neljäntuhannen vuoden kuluessakaan ilmoitusta ole
kuullut kun osa ihmiskunnasta. Nekin, jotka ovat
kuulleet siitä tulkitsevat sen kukin omalla
tavallaan, ovat jopa käyneet lukemattomia sotia
sen varjolla.

Ei millään pahalla, mutta tämän käsikirjoituksen
laittaisin itse uusiksi.

Arethusa kirjoitti:

Voi tätä välinettä, olen käynyt otsikkoa
katsomassa parina päivänä, ja luullut että oma
viestini oli viimeinen. Totesin että ilmeisesti
poikanenkin häipyi mielenkiintoisempien juttujen
pariin. Vasta tultuani tänä iltana myöhään kotiin
näin, että oli tullut uusi viesti, ja yksi jo
18.7, joka on jäänyt huomaamatta.

Mutta, jos nyt oletetaan tämä entiteetti
maailmakaikkeuden ulkopuolella, jota emme kykene
havainnoimaan, ja joka olisi kaiken luoja.

Hän antoi rauhassa maapallomme kehittyä omaan
tahtiinsa, sanoikohan suurenmoista, kun
vähitellen kehittyi luomakunta, joista toiset
eliöt ovat toisen ruokaa, toiset saivat nopsat
jalat paetakseen, toiset terävät kynnet ja
hampaat raatelemiseen, monet kasvit kehittivät
myrkkyjä puolustuksekseen, ja jottei kukaan
selviäsi liian helpolla, niin vielä virukset ja
bakteerit, ja miljoonia kärpäsiä levittämään
tauteja. Suurista eläimistä pienen pieniin
hyönteisiin: saalistamista ja tappamista. Niin,
kyllä luonto on kaunis, mutta hemmetin julma.

Vähitellen kehittyi ihminen, avuton ja kömpelö,
mutta ajatteluun kykenevä, niin hoksaavainen että
kykeni lisääntymään muita lajia nopeammin, ja
alistamaan monet muut lajit omiin tarpeisiinsa.
Syntyi kansakuntia, ja vihdoin entiteettimme
halusi, syystä tai toisesta, ilmoittaa
olemassaolostaan, ja kaikista kansoista hän
valitsi suosikikseen pienen paimentolaiskansan,
ja tästä valikoi vanhan miehen sanomansa
kohteeksi. Tälle hän lupasi mannut ja maat, ja
jälkeläisiä, jos nämä palvoisivat häntä, muista
kansoista hän ei piitannut, nämä saivat olla
omissa oloissaan parin tuhannen vuoden ajan, eikä
neljäntuhannen vuoden kuluessakaan ilmoitusta ole
kuullut kun osa ihmiskunnasta. Nekin, jotka ovat
kuulleet siitä tulkitsevat sen kukin omalla
tavallaan, ovat jopa käyneet lukemattomia sotia
sen varjolla.

Ei millään pahalla, mutta tämän käsikirjoituksen
laittaisin itse uusiksi.

>>Totesin että ilmeisesti poikanenkin häipyi
mielenkiintoisempien juttujen pariin<<

Ei tämän mielenkiintoisempia juttuja olekaan.

Käytettävissäni olevat lähinnä aikaresurssit
rajoittavat laaja-alaisemman täällä mellasteluni
aika satunnaisiksi.

Yritän kyllä käydä vilkaisemassa edes pikaisesti
päivittäin keskusteluketjuja ja
nimimerkkivalikoimia ja lukaisenkin joitakin
mielenkiintoisimpia ja sorvailen sitten
mielessäni vastauksia johonkin muottiin sitä
hetkeä varten kun ehdin tarttua tukevammin
näppäimistöön.

((sivumietteitä))
Olen pitkin ikääni ajatellut siellä jossain
hiljaa kypsyvänä tausta-ajatuksena, että sitten
joskus... kunhan minusta tulee iso, niin alan
tosissaammin kirjoitella kaikkea mitä mielessä
liikkuu. Toistaiseksi se on jäänyt vain
pikkuviipaleiden tasolle satunnaisesti eri
yhteyksissä. (Aloittihan Grandma Moseskin
taiteilijan uransa vasta päälle kuusikymppisenä
ja eli yli sata-vuotiaaksi, että lienee tässä
vielä aikaa kirjailijaksi aikomiselle)

>>Ei millään pahalla, mutta tämän
käsikirjoituksen laittaisin itse uusiksi. <<

Käsikirjoittajan, ohjaajan ja päänäyttelijöiden
uusimista on aikojen saatossa toivonut moni
muukin kuin sinä tälle elämän draamanäyttämölle.

Minulle tässä suurenmoisessä esityksessä
jokapäiväinen mukanaeläminen ja omien
vuorosanojen tapailu ja toisaalta käyttööön
annnettujen käsikirjoituskatkelmien tutkailu ja
jo esitettyjen kohtien historiikin selailu,
vahvistaa jonkintasoista perusturvallista
vakaumusta, että tämä on hyvä näytelmä ja ohjaaja
hallitsee hommansa.

Vaikka näyttää aivan siltä kuin menneisyyden
kaikki tapahtumat olisivat tapahtuneet aivan
sattumoisin omia aikojaan kuin itsestään,
kuvittelen ymärtäväni aivan pikkiriikkisesti,
että kulissien takana tapahtuu jotakin ja
edeltävien kohtausten oudot käänteet vievät
tarinaa pikkuhiljaa eteenpäin ja valmistelevat
tulevia kohtauksia ja niiden dramaattisia
huipennuksia.

>>Hän antoi rauhassa maapallomme kehittyä omaan
tahtiinsa, sanoikohan suurenmoista, kun
vähitellen kehittyi luomakunta, joista toiset
eliöt ovat toisen ruokaa, toiset saivat nopsat
jalat paetakseen, toiset terävät kynnet ja
hampaat raatelemiseen, monet kasvit kehittivät
myrkkyjä puolustuksekseen, ja jottei kukaan
selviäsi liian helpolla, niin vielä virukset ja
bakteerit, ja miljoonia kärpäsiä levittämään
tauteja. Suurista eläimistä pienen pieniin
hyönteisiin: saalistamista ja tappamista. Niin,
kyllä luonto on kaunis, mutta hemmetin julma. <<

Joku biologi sanoisi asiasta että se on sitä
elämän monimuotoisuutta. Elämä raivaa kaikki
esteet tieltään ja täyttää jokaisen kuviteltavan
(ja toisaalta vielä tieteellekin monen
kuvittelemattomankin) ekolokeron ääriään myöten
ja monessa sisäkkäisessä piirissä.

poikanen kirjoitti:

>>Totesin että ilmeisesti poikanenkin häipyi
mielenkiintoisempien juttujen pariin<<

Ei tämän mielenkiintoisempia juttuja olekaan.

Käytettävissäni olevat lähinnä aikaresurssit
rajoittavat laaja-alaisemman täällä mellasteluni
aika satunnaisiksi.

Yritän kyllä käydä vilkaisemassa edes pikaisesti
päivittäin keskusteluketjuja ja
nimimerkkivalikoimia ja lukaisenkin joitakin
mielenkiintoisimpia ja sorvailen sitten
mielessäni vastauksia johonkin muottiin sitä
hetkeä varten kun ehdin tarttua tukevammin
näppäimistöön.

((sivumietteitä))
Olen pitkin ikääni ajatellut siellä jossain
hiljaa kypsyvänä tausta-ajatuksena, että sitten
joskus... kunhan minusta tulee iso, niin alan
tosissaammin kirjoitella kaikkea mitä mielessä
liikkuu. Toistaiseksi se on jäänyt vain
pikkuviipaleiden tasolle satunnaisesti eri
yhteyksissä. (Aloittihan Grandma Moseskin
taiteilijan uransa vasta päälle kuusikymppisenä
ja eli yli sata-vuotiaaksi, että lienee tässä
vielä aikaa kirjailijaksi aikomiselle)

>>Ei millään pahalla, mutta tämän
käsikirjoituksen laittaisin itse uusiksi. <<

Käsikirjoittajan, ohjaajan ja päänäyttelijöiden
uusimista on aikojen saatossa toivonut moni
muukin kuin sinä tälle elämän draamanäyttämölle.

Minulle tässä suurenmoisessä esityksessä
jokapäiväinen mukanaeläminen ja omien
vuorosanojen tapailu ja toisaalta käyttööön
annnettujen käsikirjoituskatkelmien tutkailu ja
jo esitettyjen kohtien historiikin selailu,
vahvistaa jonkintasoista perusturvallista
vakaumusta, että tämä on hyvä näytelmä ja ohjaaja
hallitsee hommansa.

Vaikka näyttää aivan siltä kuin menneisyyden
kaikki tapahtumat olisivat tapahtuneet aivan
sattumoisin omia aikojaan kuin itsestään,
kuvittelen ymärtäväni aivan pikkiriikkisesti,
että kulissien takana tapahtuu jotakin ja
edeltävien kohtausten oudot käänteet vievät
tarinaa pikkuhiljaa eteenpäin ja valmistelevat
tulevia kohtauksia ja niiden dramaattisia
huipennuksia.

>>Hän antoi rauhassa maapallomme kehittyä omaan
tahtiinsa, sanoikohan suurenmoista, kun
vähitellen kehittyi luomakunta, joista toiset
eliöt ovat toisen ruokaa, toiset saivat nopsat
jalat paetakseen, toiset terävät kynnet ja
hampaat raatelemiseen, monet kasvit kehittivät
myrkkyjä puolustuksekseen, ja jottei kukaan
selviäsi liian helpolla, niin vielä virukset ja
bakteerit, ja miljoonia kärpäsiä levittämään
tauteja. Suurista eläimistä pienen pieniin
hyönteisiin: saalistamista ja tappamista. Niin,
kyllä luonto on kaunis, mutta hemmetin julma. <<

Joku biologi sanoisi asiasta että se on sitä
elämän monimuotoisuutta. Elämä raivaa kaikki
esteet tieltään ja täyttää jokaisen kuviteltavan
(ja toisaalta vielä tieteellekin monen
kuvittelemattomankin) ekolokeron ääriään myöten
ja monessa sisäkkäisessä piirissä.

Toisia voisi masentaa, jos tämä valtava työsarka
paljastuisi, mutta toisten näen käärimässä
hihojaan silmät säihkyen.

Mutta, jos vielä jatkettaisiin, tästä oletetusta
entiteetistä. Jos lähdetään tuosta rohkeasta
arviovasta, että joka kymmenennessä
aurinkokunnassa olisi yksi elinkelvollinen
planeetta, ja vaikka näistä joka viidennessä jopa
älyllistä elämää, niin eikö olisi omahyvästä
olettaa, että juuri tämä kotipallomme olisi
entiteetin suursuosikki? Jospa hän onkin käynyt
jokaisessa vihjaisemassa olemassaolostaan,
silloin evankelistoillamme käännytystyöhän eivät
vuosimiljoonat riittäisi. Hidas ja vaivalloinen
homma se on päätellen siitä, että tätä palstaa
reilun vuoden seurattuani en ole todennut heidän
käännyttäneen ensimmäistäkään. Mutta tämähän ei
tosijulistajaa lannista.

Sanoit, että pidät käsikirjoituksesta ja ohjaaja
hallitsee hommansa. No, ehkä joskus tuntuu siltä,
kauniina kesäiltana niin kuin tänään, mutta…

Mitä historiassa kerrotaan paitsi sodista,
kansojen alistamisesta, väkivaltaisista
kuolemista, kampailua vallasta, hirvittävistä
kulkutaudeista, kuten esim. paiserutto, yläluokan
loistosta ja tavallisen kansan kurjuudesta. Ja
millainen on maailma tänään; kaksi kolmasosa
ihmiskunnasta elää kurjuudessa. Kolmannessa
maailmassa syntyy lapsia kadulle ilman toivoa,
pienenä kerjäävät tai tonkivat rikkaiden
jätteitä, monet päättyvät maailman vanhempaan
ammattiin. Vaurailla valtiolla on omat köyhänsä
ja slumminsa, rikollisuutensa, huumeensa, lasten
hyväksikäyttäjänsä, hylätyt vanhuksensa… listaa
voisi jakaa loputtomiin. Onko tämä käsikirjoitus
todella hyvä, vai näenkö näytelmän liian mustien
lasien läpi?

Sivuhuomautuksena, jos aiot kirjoitta, niin älä
siirrä sitä tuonnemmaksi. Näin agnostikon
näkövinkkelistä; huomisesta ei koskaan tiedä.