Järkyttävät vieroitusoireet escitalopram actaviksesta!

Täysin vastuutonta paniikin lietsontaa tuo kirjoituksesi. Pistän tämän, vaikka tuosta onkin jo puolitoistavuotta aikaa. KUKAAN ei voi uskoa moiseen paskaan. Hyväksikäytettäväkseen...koekaniinitehtailijat...parisuhteen tuhoajat...Sul ei taida olla kaikki inkkarit kanootis.

Uhhuh1 kirjoitti:

Täysin vastuutonta paniikin lietsontaa tuo kirjoituksesi. Pistän tämän, vaikka tuosta onkin jo puolitoistavuotta aikaa. KUKAAN ei voi uskoa moiseen paskaan. Hyväksikäytettäväkseen...koekaniinitehtailijat...parisuhteen tuhoajat...Sul ei taida olla kaikki inkkarit kanootis.

Lue lisää

@uhhuh1

KVG!

Hei! Aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut kuinka kamalat vieroitusoireet mulle tuli triptylistä, joka mulla meni yli vuoden migreenin estoon.. No, oloja ollut jo yli 3kk..psykiatreilla on juostu, ja diagnoosi on, että vieroitusoireet laukaisivat minulla ahdistusoireyhtymän, josta siis nyt kärsin. Todella kiva, kun olot ovat kamalat ja vaan migreeninestolääkkeenlopetuksesta.. nyt sitten syön puolikasta ketipinoria12,5mg ja tarvittaessa pieni määrä propralia oireisiin..huh heijaa :( Että onko sullakin voinut käydä näin..kovat vieroitusoireet aiheuttivat stressin ja siitä sitten puhkesi entistä huremmat oireet? Ota näistä selvää..!

no itse olen syönyt noita lääkkeitä 3 vuotta ja minulla ei ole ollut noita oireita vaan auttoivat heti 2vk jälkeen,nuo zipralexit eivät koukuta niinkuin jotkut lääkkeet..joillekkin se ei vain sovi.pitää vain sanoa että tottakai jos pystyy elämään ilman lääkkeitä vaikka terapian avulla yms niin tietenkin kannattaa olla syömättä mutta joillekkin ei auta muu kuin lääkkeiden syöminen.nyt olen yrittänyt vähentää ja välillä en ole syönyt ollenkaan näitä koska on ollut hyvä olla ainut sivuvaikutus(riippuvuus oire)minulla on ollut huippaaminen jos en ole 3pv syönyt näitä.

onnellinen nyt kirjoitti:

no itse olen syönyt noita lääkkeitä 3 vuotta ja minulla ei ole ollut noita oireita vaan auttoivat heti 2vk jälkeen,nuo zipralexit eivät koukuta niinkuin jotkut lääkkeet..joillekkin se ei vain sovi.pitää vain sanoa että tottakai jos pystyy elämään ilman lääkkeitä vaikka terapian avulla yms niin tietenkin kannattaa olla syömättä mutta joillekkin ei auta muu kuin lääkkeiden syöminen.nyt olen yrittänyt vähentää ja välillä en ole syönyt ollenkaan näitä koska on ollut hyvä olla ainut sivuvaikutus(riippuvuus oire)minulla on ollut huippaaminen jos en ole 3pv syönyt näitä.

Lue lisää

Cipralex eli essitalopraami koukuttaa siinä missä kaikki muutkin SSRI:t.

onnellinen nyt kirjoitti:

no itse olen syönyt noita lääkkeitä 3 vuotta ja minulla ei ole ollut noita oireita vaan auttoivat heti 2vk jälkeen,nuo zipralexit eivät koukuta niinkuin jotkut lääkkeet..joillekkin se ei vain sovi.pitää vain sanoa että tottakai jos pystyy elämään ilman lääkkeitä vaikka terapian avulla yms niin tietenkin kannattaa olla syömättä mutta joillekkin ei auta muu kuin lääkkeiden syöminen.nyt olen yrittänyt vähentää ja välillä en ole syönyt ollenkaan näitä koska on ollut hyvä olla ainut sivuvaikutus(riippuvuus oire)minulla on ollut huippaaminen jos en ole 3pv syönyt näitä.

Lue lisää

En haluaisi kirjoittaa vähättelevästi, mutta kai se järki sanoo, että lääke ei tee muuta kuin turruttaa eli vähentää ikäviä oireita tuoden tukun uusia oireita tilalle. Monelle nuorelle tuupataan masennuslääke vaikka eivät ole masentuneita, ilman että pyritääkään selvittämään asiakkaan todellista tilaa. Tämä on oikeasti rikollista/tuottamuksellista toimintaa lääkäreiden taholta. Olen joutunut seuraamaan tällaista tragediaa, jossa omaiseni hengen lähtö oli hiuskarvan varassa. Hän joutui karmeaan onnettomuuteen vasta sen jälkeen kun oli syönyt Mirtazapinia useamman vuoden ja paria muuta psykiatrien määräämää masennuslääkettä. Tänä päivänä hän ei syö masennuslääkettä, ja karmeista kokemuksistaan huolimatta voi henkisesti paljon paremmin kuin masennuslääkkeitä syödessään. Mutta kun ei osannut sanoa lääkärille ei.

Hei! eli useampi psykiatri onpi mulle kertonut että ketipinor on nykyään pienellä annoksella pearhaimpia lääkkeitä ahdistuneisuuteen..vaikka en luota tuon karmaisevan triptyl kokemuksen jälkeen yhteenkään. mutta kunahdistus on kova,en voi syödä enkä nukkua niin pakko jotain ottaa. en kyllä letipinoria haluaisi syödä vaan olla ilman lääkkeitä..:-( ketipinprista vieroittautumista pelkään jo kovasti. nyt ahdistus on taas lisääntynyt kun kokeilen rinnalle buspar valmistetta ja se tietty mulla ainakin aluksi ahdistaa lisää.. voi kun buspar toimisi niin ei tarttisi syödä sitä ketipinoria kun pelottaa se lääke kun siitä lukee..vaikka auttaakin nukkumaan ja oloon.

se triptyl lopettaja kirjoitti:

Hei! eli useampi psykiatri onpi mulle kertonut että ketipinor on nykyään pienellä annoksella pearhaimpia lääkkeitä ahdistuneisuuteen..vaikka en luota tuon karmaisevan triptyl kokemuksen jälkeen yhteenkään. mutta kunahdistus on kova,en voi syödä enkä nukkua niin pakko jotain ottaa. en kyllä letipinoria haluaisi syödä vaan olla ilman lääkkeitä..:-( ketipinprista vieroittautumista pelkään jo kovasti. nyt ahdistus on taas lisääntynyt kun kokeilen rinnalle buspar valmistetta ja se tietty mulla ainakin aluksi ahdistaa lisää.. voi kun buspar toimisi niin ei tarttisi syödä sitä ketipinoria kun pelottaa se lääke kun siitä lukee..vaikka auttaakin nukkumaan ja oloon.

Lue lisää

Ketipinor tappaa. Seroquel ja muut 5-HT2A blokkaajat ovat myrkyllisiä lääkkeitä joiden lopetus yleensä tappaa. Masennuslääkkeistä voi jopa päästä eroon joskus hyvällä tuurilla tai sitten ei. Samaan aikaan kielletään LSD, DMT, psilocybin ja muut 5-HT2A stimulantit.

Psykiatriset lääkkeet ovat MIELENsairauteen kirjoitettuja ja tällöin MIELI (ei aivot tai keho) on psykiatrin mielestä sairas joten lääkkeillä tuhotaan ja tapetaan keskushermosto toi muuten aiheutetaan pysyvä vamma. Epätyypilliset neuroleptit tappaa. Tyypilliset neuroleptit voi ehkä jopa lopettaa. SSRI lääkkeet on kidutusta, mutta niitten lopetus voi ehkä onnistua - tai sitten ei. Trisykliset antidepressantit ovat vaan myrkkyä.

Seroquelin syöntiin voi kuolla 5.5 vuodessa. Lopettaminen voi aiheuttaa hormonitoiminnan häiriöitä jotka vaikuttaa itse aivoihinkin.

Jos todella uskot että ongelmasi on aivojen toiminnassa menet neurologin luokse. Nukahtamislääkkeet tms. lääkkeet voivat ehkä toimia - tai sitten ei. Pitkävaikutteiset benzot ovat taas huonoja.

se triptyl lopettaja kirjoitti:

Hei! eli useampi psykiatri onpi mulle kertonut että ketipinor on nykyään pienellä annoksella pearhaimpia lääkkeitä ahdistuneisuuteen..vaikka en luota tuon karmaisevan triptyl kokemuksen jälkeen yhteenkään. mutta kunahdistus on kova,en voi syödä enkä nukkua niin pakko jotain ottaa. en kyllä letipinoria haluaisi syödä vaan olla ilman lääkkeitä..:-( ketipinprista vieroittautumista pelkään jo kovasti. nyt ahdistus on taas lisääntynyt kun kokeilen rinnalle buspar valmistetta ja se tietty mulla ainakin aluksi ahdistaa lisää.. voi kun buspar toimisi niin ei tarttisi syödä sitä ketipinoria kun pelottaa se lääke kun siitä lukee..vaikka auttaakin nukkumaan ja oloon.

Lue lisää

Ompa paska ohje....

Ketipinor on yksi pahimmista haittavaikutusten aiheuttajista, pahimmista mainittakoon järkyttävä lihominen, väsymys ja kastraatio.

Siitä vaan kiskomaan.

Tiedän yhden kastraatio kuningattaren, Katinka Tuisku, se tuota jakaa kuin irtokarkkia lapsille. Samanlainen sen kaveri Helena Galkina-Jokinen.

Hei, edelleen täällä kärsitään. Sen verran on selvinnyt että kärsin masennuslääkkeiden vieroitusoireena depersonalisaatiohäiriöstä eli minuudenkatohäiriötä minkä takia kaikki tuntuu oudolta ja vieraalta. Tämä vierauden tunne ja se ettei osaa yhdistää mitään itseensä eikä pysty tuntemaan mitään muuta kuin negatiivisia tunteita aiheuttaa tuon suuren ahdistuksen ja myös se aiheuttaa sekopäisiä hirveitä ajatuksia että aivokemiat ovat vielä sekaisin lääkkeen takia. Tämä on ohimenevä häiriö mutta sitä ei tiedä kukaan milloin tämä loppuu. Tähän ei myöskään ole lääkitystä eikä tämä siis ole mikään sairaus vaan vain vieroituksen aiheuttama häiriö. En olisi ikinä alkanut syömään mitään lääkettä jos olisin tiennyt että tällaista voi tulla mutta kun varmistelin lääkäriltäni lääkkeen turvallisuutta hän vertasi niitä vitamiineihin jotka tukevat aivojen omaa toimintaa, näin ei kuitenkaan ole vaan ne muuttavat aivojen toimintaa ja kun lääke lopetetaan vie aivoilta aikaa palauttaa normaali toiminta ennalleen. Lääkärit myös usein diagnosoivat vieroitusoireet sairauden uusiutumiseksi vaikka kyseessä on lääkkeen lopetuksen aiheuttama aivokemoiden sekaisuus. Uskon ja toivon kaiken palautuvan ennalleen ja minulla on ihana rakas mieheni tukena, tiedämme että minä ja rakkautemme on yhä olemassa eikä sitä mikään kaada ja se tulee takaisin kun aivokemiat ovat palautuneet normaaleiksi.

ketjun aloittaja kirjoitti:

Hei, edelleen täällä kärsitään. Sen verran on selvinnyt että kärsin masennuslääkkeiden vieroitusoireena depersonalisaatiohäiriöstä eli minuudenkatohäiriötä minkä takia kaikki tuntuu oudolta ja vieraalta. Tämä vierauden tunne ja se ettei osaa yhdistää mitään itseensä eikä pysty tuntemaan mitään muuta kuin negatiivisia tunteita aiheuttaa tuon suuren ahdistuksen ja myös se aiheuttaa sekopäisiä hirveitä ajatuksia että aivokemiat ovat vielä sekaisin lääkkeen takia. Tämä on ohimenevä häiriö mutta sitä ei tiedä kukaan milloin tämä loppuu. Tähän ei myöskään ole lääkitystä eikä tämä siis ole mikään sairaus vaan vain vieroituksen aiheuttama häiriö. En olisi ikinä alkanut syömään mitään lääkettä jos olisin tiennyt että tällaista voi tulla mutta kun varmistelin lääkäriltäni lääkkeen turvallisuutta hän vertasi niitä vitamiineihin jotka tukevat aivojen omaa toimintaa, näin ei kuitenkaan ole vaan ne muuttavat aivojen toimintaa ja kun lääke lopetetaan vie aivoilta aikaa palauttaa normaali toiminta ennalleen. Lääkärit myös usein diagnosoivat vieroitusoireet sairauden uusiutumiseksi vaikka kyseessä on lääkkeen lopetuksen aiheuttama aivokemoiden sekaisuus. Uskon ja toivon kaiken palautuvan ennalleen ja minulla on ihana rakas mieheni tukena, tiedämme että minä ja rakkautemme on yhä olemassa eikä sitä mikään kaada ja se tulee takaisin kun aivokemiat ovat palautuneet normaaleiksi.

Lue lisää

Ken niiden paskojen käyttämisen alottaa niin vaatii tervaskantoa päästä niistä eroon. Minulla kans oli täysin sama tilanne kun lopetin tuon mömmön käytön. Käytin vuoden verran 5mm ja kun lopetin niin tilanne muuttui. Aivot sirras ja ajatusmaailma juoksi. Nyt olen ollut 10kk käyttämättä ja alkaa tilanne helpottaan. Ja sairaudestahan ei ollut kyse. Kaikki masennuslääkkeet muuttaa aivoja, ja persoonaa täydellisesti, kunnes ne lopulta on tuhonnut koko ihmisen. Se mitä arvauskeskuksissa(lekurit)sanotaan niin niihin ei ole ei mitään uskomista, puhuvat täyttä paskaa. Aivan sama mitä joku on niiden toimimisesta mieltä, niin korvaavia hoitomenetelmiä on aina. Ja, jos joku kehtaa väittää että nämä lääkkeet ei koukuta, niin annetaan hänen valehdella itselleen, koukku on vain hieman erillainen kuin vaikka rauhottavillaa. Lääke vain siirtää sairautta pitäen samalla elämän sekamelskassa. Tsemppiä sen lopettamiseen kyllä oireet häviävät kun vain et ala enään käyttämään.:)

Höpö höpö. Se mitään sortumista ole, kun tarpeeseen ottaa. Ehdottomasti parempi turvautua apuun kuin kärvistellä ilman lääkkeitä. Ja mitäs si , jos loppuiän syökin? Jos olo on ok, ni iha sama, jos aamul vetää tabun naamaa.

Ei välttämättä. Itse kärsin vuosikausia depiksestä 90-luvulla, mutta lopetin lääkkeet syötyäni niitä n. 15 vuotta. Tein lopetuksen vähitellen pienentämällä annosta.

Olen kuitenkin huomannut, että lääkärit nykyään pyrkivät määräämään usein vahvoja tabletteja/kapseleita, joita ei voi puolittaa. Eli selvästi pyritään estämään potilaan lääkkeen vähentäminen omin päin ja pitämään potilas lääkäreitten ja lääketehtaitten talutusnuorassa.

Uhhuh1 kirjoitti:

Höpö höpö. Se mitään sortumista ole, kun tarpeeseen ottaa. Ehdottomasti parempi turvautua apuun kuin kärvistellä ilman lääkkeitä. Ja mitäs si , jos loppuiän syökin? Jos olo on ok, ni iha sama, jos aamul vetää tabun naamaa.

Lue lisää

Tämä äärimmäisen lyhytnäköistä ja johtaa ennen pitkään vakaviin aivovaurioihin.

Vieroitusoireet ovat eri ihmisillä erilaisia. Niihin voi perehtyä vaikka lukemalla sen paperin, joka on jokaisessa pilleripurkis. Ja kvg on iha hyvä neuvo kans.

Olen syöny vaihtelevin välein mielialalääkkeitä parikymmentä vuotta. Olen normaalissa työssä, menestyn hyvin, opiskelen työn ohessa ym. Paniikkihäiriölääkityksen lopetin pari viikkoa sitten. Vieroitusoireita on, mutta onneksi kohtuumiedosti; huimausta lähinnä.

Edelleen: parempi asiallinen lääkitys kuin kärvistely. En ollenkaan usko, että mielialalääkkeitä määrättäisiin kevytmielisesti.

Uhhuh1 kirjoitti:

Vieroitusoireet ovat eri ihmisillä erilaisia. Niihin voi perehtyä vaikka lukemalla sen paperin, joka on jokaisessa pilleripurkis. Ja kvg on iha hyvä neuvo kans.

Olen syöny vaihtelevin välein mielialalääkkeitä parikymmentä vuotta. Olen normaalissa työssä, menestyn hyvin, opiskelen työn ohessa ym. Paniikkihäiriölääkityksen lopetin pari viikkoa sitten. Vieroitusoireita on, mutta onneksi kohtuumiedosti; huimausta lähinnä.

Edelleen: parempi asiallinen lääkitys kuin kärvistely. En ollenkaan usko, että mielialalääkkeitä määrättäisiin kevytmielisesti.

Lue lisää

"Vieroitusoireet ovat eri ihmisillä erilaisia. Niihin voi perehtyä vaikka lukemalla sen paperin, joka on jokaisessa pilleripurkis"

Potilasohjeessa vieroitus kuvataan harmittomaksi ja vaarattomaksi. Siitä ei missään nimessä ole potilasohjeeksi vieroituksen kanssa taisteleville.

"parempi asiallinen lääkitys kuin kärvistely. En ollenkaan usko, että mielialalääkkeitä määrättäisiin kevytmielisesti."

Olen eri mieltä. Kärvistely on oire siitä, että henkilön elämässä on jokin pielessä ja, että tämä ongelma vaatii korjaamista tai käsittelyä. Elämän ongelmiin tulee puuttua lääkeettömin keinoin, ja varsinkin, kun otetaan huomioon, että mielialalääkkeet ovat huippumyrkyllisiä. Mielialalääkkeitä on määrätty erittäin kevytmielisesti jo pitkään ja trendi on, että toiminta muuttuu jatkuvasti kevytmielisemmäksi. Tulette huomaamaan, että lääkkeistä myrkyllisimpiä eli neuroleptejä markkinoidaan pian masennuslääkkeinä masentuneille.

Uskomattoman hienosti sanottu =D Minkä takia ihmiset turruttavat ja lääkitsevät olotiloja. Siirtää ja kasaa ongelmansa suureksi kuplaksi joka kuitenkin jossain vaiheessa puhkeaa. Kannattaisikohan jokaisen ottaa vastuu omasta elämästä ja tekemisistään. Kohdata se suuri kriisi ja käsitellä se ja antaa anteeksi ennen kaikkea itselleen ja myös muille. Ei mikään ole niin ylitsepääsemätöntä että sitä kannattaa padota ja turruttaa lääkkeillä jotka eivät kenenkään elimistöön edes kuulu. Tarttukaa ihmiset härkää sarvista ja käykää ne asiat läpi. Itkekää parkukaa menkää vaikka metsään huutamaan jos se helpottaa. Tunteet kuuluu elämään ei tunteettomuus. Eikä sellaisia painajaismaisia mielen ailahteluita edes tulisi jos asiat otettaisiin heti käsittelyyn kun niitä ongelmia ilmenisi. Ja sitten jos syyksi löytyy joku lapsuuden trauma niin menkää siihen. Käykää se läpi. Sen kaiken läpikäyminen sen viimeisen kerran on hyväksi, mutta siihen jatkuvasti palaaminen on vain itsensä säälimistä. Antakaa menneen olla, sitä ei voi muuttaa. Tulevasta et tiedä. Mitä sitten? Hyvä niin, säilyy jännitys elämässä. Tärkeää on vain tämä hetki. Ikävää siinä on vain se jos olet lääkinnyt itsesi, mielesi, kehosi, turruttavilla aineilla ja sinulta menee tämä hetki ohi koska olet joku aivan muu zombi. Syömällä lääkkeitä jotka eivät auta sinua vaan siirtää ongelmasi huomiseksi viet itsesi ja lähiomaisesi mukana synkkään syvään rotkoon josta on lähes mahdotonta päästä ylös. Jokainen on vastuussa itsestään ja omasta elämästä. Ei onni eikä onnettomuus tule ulkopuolelta, vaan se lähtee omasta itsestään. Jos odotat että joku muu tekee sinut onnelliseksi ja joku muu tuo sinulle arvoisesi elämän. Sinä olet siitä vastuussa ja se kaikki muu on sinulle etuoikeus jos saat viettää pienenkin hetken jonkun toisen kanssa arkeasi jakaen. Toivon teille kaikille rohkeutta kohdata oman itsenne ilman lääkkeitä. Ja hyväksykää itsenne sellaisena kuin olette. Kukaan ei olisi niin hyvä sinä kun sinä itse. Sinä olet uniikki omaitsesi =D Kyl te selviitte kunhan selvitätte päänne lääkkeistä ensin.

life after darkness kirjoitti:

Uskomattoman hienosti sanottu =D Minkä takia ihmiset turruttavat ja lääkitsevät olotiloja. Siirtää ja kasaa ongelmansa suureksi kuplaksi joka kuitenkin jossain vaiheessa puhkeaa. Kannattaisikohan jokaisen ottaa vastuu omasta elämästä ja tekemisistään. Kohdata se suuri kriisi ja käsitellä se ja antaa anteeksi ennen kaikkea itselleen ja myös muille. Ei mikään ole niin ylitsepääsemätöntä että sitä kannattaa padota ja turruttaa lääkkeillä jotka eivät kenenkään elimistöön edes kuulu. Tarttukaa ihmiset härkää sarvista ja käykää ne asiat läpi. Itkekää parkukaa menkää vaikka metsään huutamaan jos se helpottaa. Tunteet kuuluu elämään ei tunteettomuus. Eikä sellaisia painajaismaisia mielen ailahteluita edes tulisi jos asiat otettaisiin heti käsittelyyn kun niitä ongelmia ilmenisi. Ja sitten jos syyksi löytyy joku lapsuuden trauma niin menkää siihen. Käykää se läpi. Sen kaiken läpikäyminen sen viimeisen kerran on hyväksi, mutta siihen jatkuvasti palaaminen on vain itsensä säälimistä. Antakaa menneen olla, sitä ei voi muuttaa. Tulevasta et tiedä. Mitä sitten? Hyvä niin, säilyy jännitys elämässä. Tärkeää on vain tämä hetki. Ikävää siinä on vain se jos olet lääkinnyt itsesi, mielesi, kehosi, turruttavilla aineilla ja sinulta menee tämä hetki ohi koska olet joku aivan muu zombi. Syömällä lääkkeitä jotka eivät auta sinua vaan siirtää ongelmasi huomiseksi viet itsesi ja lähiomaisesi mukana synkkään syvään rotkoon josta on lähes mahdotonta päästä ylös. Jokainen on vastuussa itsestään ja omasta elämästä. Ei onni eikä onnettomuus tule ulkopuolelta, vaan se lähtee omasta itsestään. Jos odotat että joku muu tekee sinut onnelliseksi ja joku muu tuo sinulle arvoisesi elämän. Sinä olet siitä vastuussa ja se kaikki muu on sinulle etuoikeus jos saat viettää pienenkin hetken jonkun toisen kanssa arkeasi jakaen. Toivon teille kaikille rohkeutta kohdata oman itsenne ilman lääkkeitä. Ja hyväksykää itsenne sellaisena kuin olette. Kukaan ei olisi niin hyvä sinä kun sinä itse. Sinä olet uniikki omaitsesi =D Kyl te selviitte kunhan selvitätte päänne lääkkeistä ensin.

Lue lisää

Paljon hyviä sanoja kieltämättä. Valitettavasti todellisuus on, että moni tulee huiljatuksi syömään mielialalääkkeitä ja menettävät terveytensä sitä kautta vailla omaa virhettään. Harva tajuaa ennalta, että psykiatrit valehtelevat sujuvasti ja häpeämättä.

5+14 kirjoitti:

Paljon hyviä sanoja kieltämättä. Valitettavasti todellisuus on, että moni tulee huiljatuksi syömään mielialalääkkeitä ja menettävät terveytensä sitä kautta vailla omaa virhettään. Harva tajuaa ennalta, että psykiatrit valehtelevat sujuvasti ja häpeämättä.

Lue lisää

Öh... Anteeksi nyt vain, hienoja sanoja, jos vain se masennus / muu johtuisi siitä, että "elämässä on jotain pielessä"? Eihän se useinkaan sitä ole, vaan nimenomaan aivotoiminnan (esim. serotoniini yms. hormonit) muutoksissa? Nämä on aivan turhaan sairastuneita syyllistäviä sanoja, itselleni auttoi kun serotoniinin takaisinoton estäjä korjasi hormonitoimintaani oikeampaan suuntaan, jolloin omakin zydeemi alkoi pyörittämään hommia paremmin, ja pikkuhiljaa lääkkeen lopettamalla masennus lähti pois.

leivi kirjoitti:

Öh... Anteeksi nyt vain, hienoja sanoja, jos vain se masennus / muu johtuisi siitä, että "elämässä on jotain pielessä"? Eihän se useinkaan sitä ole, vaan nimenomaan aivotoiminnan (esim. serotoniini yms. hormonit) muutoksissa? Nämä on aivan turhaan sairastuneita syyllistäviä sanoja, itselleni auttoi kun serotoniinin takaisinoton estäjä korjasi hormonitoimintaani oikeampaan suuntaan, jolloin omakin zydeemi alkoi pyörittämään hommia paremmin, ja pikkuhiljaa lääkkeen lopettamalla masennus lähti pois.

Lue lisää

Kattokaa nyt hei faktat mielen sairauksista. Ja paino sanassa sairauksista. Kriisit elämässä ei ole sairauksia, mutta kliininen masennus, bibolaarihäiriö, skitsofrenia esim ovat. Niihin löytyy biologisia poikkeavaisuuksia, joihin lääkkeillä pyritään puuttumaan.

5+14 kirjoitti:

Paljon hyviä sanoja kieltämättä. Valitettavasti todellisuus on, että moni tulee huiljatuksi syömään mielialalääkkeitä ja menettävät terveytensä sitä kautta vailla omaa virhettään. Harva tajuaa ennalta, että psykiatrit valehtelevat sujuvasti ja häpeämättä.

Lue lisää

Kyllä psykiatrit tekevät ainoastaan työtään , ei se pitkä koulutus perustu mihinkään valehtelemiseen , lääkkeet vaan ei ehkä aina kaikille auta, vaikka ne on testattu suurissa ryhmissä ja nähty positiivinen käänne masentuneiden elämässä lääkkeiden avulla.
Niin että en ole nähnyt ketään joka on menettänyt terveytensä lääkkeillä,
Vaikuttaa siltä ettet oikein ole ymmärtänyt lääkkeiden osaa hoidossa .
Ihmiset jotka saavaat aloitus oireita lääkkeen ottamisessa lopettavat hoidon sanoen että lääke aiheutti sivuhäiriöitä Vaikka tuoteselostuksessa lukee että hoidon alussa voi masennus mennä huonommaksi ennekun lääke alkaa auttamaan.
Niin että itse olen nähnyt potilaita jotka ovat olleet kiitollisia hoitoonsa ja saaneet elämänsä taas oikeille raiteille.

leivi kirjoitti:

Öh... Anteeksi nyt vain, hienoja sanoja, jos vain se masennus / muu johtuisi siitä, että "elämässä on jotain pielessä"? Eihän se useinkaan sitä ole, vaan nimenomaan aivotoiminnan (esim. serotoniini yms. hormonit) muutoksissa? Nämä on aivan turhaan sairastuneita syyllistäviä sanoja, itselleni auttoi kun serotoniinin takaisinoton estäjä korjasi hormonitoimintaani oikeampaan suuntaan, jolloin omakin zydeemi alkoi pyörittämään hommia paremmin, ja pikkuhiljaa lääkkeen lopettamalla masennus lähti pois.

Lue lisää

Asiallinen kirjoitus sinulta

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä psykiatrit tekevät ainoastaan työtään , ei se pitkä koulutus perustu mihinkään valehtelemiseen , lääkkeet vaan ei ehkä aina kaikille auta, vaikka ne on testattu suurissa ryhmissä ja nähty positiivinen käänne masentuneiden elämässä lääkkeiden avulla.
Niin että en ole nähnyt ketään joka on menettänyt terveytensä lääkkeillä,
Vaikuttaa siltä ettet oikein ole ymmärtänyt lääkkeiden osaa hoidossa .
Ihmiset jotka saavaat aloitus oireita lääkkeen ottamisessa lopettavat hoidon sanoen että lääke aiheutti sivuhäiriöitä Vaikka tuoteselostuksessa lukee että hoidon alussa voi masennus mennä huonommaksi ennekun lääke alkaa auttamaan.
Niin että itse olen nähnyt potilaita jotka ovat olleet kiitollisia hoitoonsa ja saaneet elämänsä taas oikeille raiteille.

Lue lisää

Taas sama selittäjä täällä selittämässä. Tunnistaa kirjoitustyylistä.

Kuka on masennuslääkkeet keksinyt? Olen jostain lukenut, että, ihan alkujaan sotilailla oli hirveä pelko sodassa niin ne söi ruutia pieniä määriä ja huomasivat, että se poistaa pelkoa ja antaa rohkeutta tappamaan, nähtävästi kysymys alkujaan jostain barp ituraateista, tiedä häntä.

MISTÄ JA....... kirjoitti:

Kuka on masennuslääkkeet keksinyt? Olen jostain lukenut, että, ihan alkujaan sotilailla oli hirveä pelko sodassa niin ne söi ruutia pieniä määriä ja huomasivat, että se poistaa pelkoa ja antaa rohkeutta tappamaan, nähtävästi kysymys alkujaan jostain barp ituraateista, tiedä häntä.

Lue lisää

Tarkoitin, että Barpituraatit olis keksitty ruudista, tiedä mistä sitten SSRI ja muut lääkkeet, mutta yleensä suurin osa lääkkeistä keksitään sattumalta.

Mirtazapine ja muut 5-HT2A blokkaajat ovat vaan myrkkyä - erityisesti jos ne lopettaa. Aiheuttaa HPA-akselin yliaktivoitumista mikä taas vaikuttaa helposti aivoihin ja lisää itse 5-HT2A ja muita reseptoreita entisestään. Samaan aikaan huumeiksi luokitellut 5-HT2A stimulantit ovat pannassa - ei ole mistään kemiallisesta epätasapainosta kysymys vaan halu koukuttaa ihmiset lääkkeisiin jotka ei korjaa mitään, korkeintaa peittää oireet ja aiheuttaa riippuvuuden.

Wellbutrinin voi lopettaa -ainakin lyhyen käytön jälkeen, stella ja muut nukahtamislääkkeet ovat järkeviä.

Juuri näiden masennuslääkkeiden ja neuroleptien vieroitusoireet pitää saada julkiseksi, bentsojen vieroituksesta kyllä puhutaan ja oikein käytettynä pienenä annoksena ne on kuin irtokarkkeja lopettelis masennuslääkkeiden lopetukseen verrattuna. Kokemuksia on ja tiedän miten kamalaa on esim. efexorin lopetus. Miksi näitä salataan ja varmaan kaikki lääkäritkään esim. terv. keskus tiedä näistä.

Ovelasti keksittyjä, varmaan tarkoitus, että niitä loppuelämä syödään ja lääketeollisuus rikastuu. Potilaat ovat kärsijän roolissa, tyttäreni kävi kovan kärsimystaistelun cipralexsin vieroituksesta, joutui ottamaan sairaslomaa, eikä hän kovin monta kk niitä syönyt, ne teki hänestä tunteettoman robotin ja halusi lopettaa, n.4 viikkoa oireet kesti, mutta pääsi kuitenkin eroon niistä myrkyistä.

Aloitin citalopramin käytö viime keväänä masennukseen.. Aluksi ahdistuneisuus kasvoi kovasti ja sairaalajaksoakin tyrkyttivät.. Nyt olen pienin erin vähentänyt lääkkeen annostusta, otan puolikkaisen 20mg päivittäin (eli10mg) kun parhaillaan söin 40mg päivässä. Joskus olen meinannut että otanpa jokatoinen päivä vain, mutta sitten iskee hankalat vieroitusoireet ns.sähköiskutuntemukset iholla, katsetta en saa kohdistettua kunnolla jne.. En olisi KOSKAAN ottanut ensimmäistä pilleriä jos olisin tiennyt että tätä tulee olemaan..... :(

Hei, kiitos kommenteistanne!

En olisi itse ollenkaan oivaltanut, että vointini dramaattinen huononeminen aiheutui lääkkeen vieroitusoireista, ellei erinomainen terapeuttini olisi sitä minulle vakuuttanut. Olisin varmasti hätäpäissäni mennyt lääkärin vastaanotolle ja todennäköisesti aloittanut lääkityksen uudelleen.

Olen kärsinyt voimakkaasta jännityksestä, mihin lääkettä alunperin määrättiin. Ja kyllä, aloitusoireet olivat todella voimakkaat ja kestivät monta kuukautta - ilmeisesti paniikista kärsivillä henkilöillä aloitus ja lopetus voivat olla tavanomaista vaikeampaa. Ja totta on sekin, että useimmiten oireet häviävät ihmisillä muutamissa viikoissa, mutta toivoisi lääkäreiden ymmärtävän, ettei kaikissa tapauksissa todellakaan näin ole. Itselläni oireet olivat muutaman kuukauden siedettäviä, mutta viimeiset neljä kuukautta lähes jokahetkistä taistelua. Nyt on todella ollut erittäin sinnikkäästä luonteesta korvaamaton apu, mutta tiedän, että raja tulee kaikilla jossain vaiheessa vastaan ja hieman välillä pelottaakin, kuinka kauan todellisuudessa jaksan (vielä varautunut ainakin 2-3 kkteen).

Terapeuttini lisäksi olen saanut paljon tukea kansainvälisestä kirjallisuudesta; yhdestä italialaisesta tutkimuksesta ja tarkemmista lääkkeiden oirekuvauksista. Esim. tuo sekavuus on itselläni ollut usein suoraan sanottuna helvetillistä, ajan, paikan ja itsen taju voi tällöin olla aivan kadoksissa. Lisäksi ajatuksenkulku on usein hyvin tukossa ja muistiongelmat ovat erittäin suuret. Myös silmät värisevät usein (vertigo) ja näkökenttä siksi heiluu. Vaikka olo on tuolloin kuoleman kamala, huojentaa ymmärtää, että nimenomainen olo tai oire on juuri se, mitä kirjallisuudessa kuvataan - että en ole tulossa hulluksi, vaan aivokemiani hakevat omaa tasapainoaan. Rehellisyyden nimissä usein meinaa toivottomuus kuitenkin vallata ja epävarmuus siitä, palautuuko aivojen tasapaino koskaan. Kaikkeni kuitenkin teen, että kyseisiin lääkkeisiin en enää koske! Niin paljon haittaa lääkkeet ovat omille välittäjäaineilleni tehneet, että en pysty sellaista huumetta enää kurkustani alas laittamaan. Ehkä Hän, joka kaiken aivotoiminnan on alkujaan luonutkin, eheyttää aivotoimintamme sen luonnolliseen tilaan.

Pus vieroituksesta kärsiville ja tosi paljon tsemppiä! Lääkkeistä vapaa elämä on vielä meille luvassa! xxx

Psykiatrit ovat yleensä täysiä ääliöitä mitä tulee lääkeainetietouteen. Vieroitusoireet kestävät monella helposti yli puoli vuotta ja mikäli käyttöä on takana vuosia, voi hyvin joutua kärsimään vieroituksesta useamman vuoden. Mielialalääkkeiden käytön jättämä jälki on aivovaurio. Kuten moni tietää, aivovaurion korjautuminen kestää vuosia (vertaa esim. auto-onnettomuudet, laskettelutapaturmat jne.). Auto-onnettomuuden jälkeen moni on joutunut opettelemaan esimerkiksi kävelyn tai puhumisen uudelleen, eikä tällaisia vaurioita aivot pysty korjaamaan muutamassa kuukaudessa.

Lääkkeet on lopetettava hyvin pitkällä tähtäimellä , ei viikossa tai parissa, moni vähentää monta kuukautta , jolloin onnistuvat siinä .
Toiset taas vähentää muutaman viikon ja pettyvät kun oireet tulevat takaisin .
Niin että ei ole mitään sääntöä näissäkään asioissa , ihmisten erilaisuus on vaikuttava tekijä näissäkin asioissa se mikä sopii yhdelle ei välttämätä sovi toiselle, siksi ei voi koskaan verrata omaa tilannettaan kenenkään toisen kanssa

Moi,

Kiitos vinkistä, voisin tehdäkin. Voi että olen niin viisastunut luettuani kansainvälisiä keskustelupalstoja (mm. www.drugs.com) ja ymmärtänyt, vieroittautuminen SSRI-lääkkeestä voi todella olla monen kuukauden tai jopa vuosien kestoinen sisältäen erilaisia vaiheita. Ja oon niin surullinen ja vihainen monien ihmisten puolesta, jotka luottavat sinisilmäisesti lääkäreihin, uskovat ahdistus/masennushäiriönsä palanneen, jatkavat lääkitystään, eivätkö pääse ikinä lääkkeistä! Ja menettävät samalla aidon itsensä. Samaa sanottiin mullekin, mutta en uskonut, vaikka oloni oli todella kamala. En edes alkujaan kärsinyt masennuksesta, vaan jännityksestä, joten nämä kaikki oloni johtuvat 100% siitä, että lääkkeet ovat saaneet aivokemiani aivan sekaisin.

Voi että mua surettaa, että ollaan täällä Suomessa niin tietämättömiä. Mulla on mennyt aivan luottamus psykiatreihin. Tosin muutaman viikon päästä meen tapaamaan yhtä kokenutta psykiatria (toimii ylilääkärinä), joka jo puhelimessa sanoi, että vieroitusoireet voivat kestää vuodenkin. Joten ihan luottavaisin mielin menen hänen kanssaan keskustelemaan ja hakemaan lisää sairauslomaa. Mutta edellinen (kokenut tosin hänkin) sanoi, että lopetusoireet voivat kestää enintään 6 vk ja sen jälkeen on kyse jostain muusta. Voi että mua suututtaa!!

Rakkaat SSRI-käyttäjät, älkää uskoko lääkäreitä! Opetelkaa tutustumaan ja luottamasn itseenne ja lukekaa muiden kokemuksia, niitä on niin paljon, jotka täysin tervehtyneet vasta useiden kuukausien lääkityksen lopetuksen jälkeen. Monilla masennusoireet olleet todella voimakkaat 3-6kk lääkelopetuksen jälkeen, mutta vaihe on mennyt ohi, eikä kyse ole ollut masennuksen uusiutumisesta vaan vieroitusoireista! Toivoisin, että ihmiset kirjoittaisivat avoimesti omista kokemuksistaan ja selviytymistarinoistaan. Haluan uskoa, että musta tulee ainakin yksi sellainen ja aion auttaa muita pääsemään näistä lääkkeistä! Oon niin iloinen, että mulla on jo 6,5kk takana, edessä tosin vielä pitkä taistelu, mutta luvassa aito, tunteva, herkkä ja fiksu itseni!

eteenpäin! kirjoitti:

Moi,

Kiitos vinkistä, voisin tehdäkin. Voi että olen niin viisastunut luettuani kansainvälisiä keskustelupalstoja (mm. www.drugs.com) ja ymmärtänyt, vieroittautuminen SSRI-lääkkeestä voi todella olla monen kuukauden tai jopa vuosien kestoinen sisältäen erilaisia vaiheita. Ja oon niin surullinen ja vihainen monien ihmisten puolesta, jotka luottavat sinisilmäisesti lääkäreihin, uskovat ahdistus/masennushäiriönsä palanneen, jatkavat lääkitystään, eivätkö pääse ikinä lääkkeistä! Ja menettävät samalla aidon itsensä. Samaa sanottiin mullekin, mutta en uskonut, vaikka oloni oli todella kamala. En edes alkujaan kärsinyt masennuksesta, vaan jännityksestä, joten nämä kaikki oloni johtuvat 100% siitä, että lääkkeet ovat saaneet aivokemiani aivan sekaisin.

Voi että mua surettaa, että ollaan täällä Suomessa niin tietämättömiä. Mulla on mennyt aivan luottamus psykiatreihin. Tosin muutaman viikon päästä meen tapaamaan yhtä kokenutta psykiatria (toimii ylilääkärinä), joka jo puhelimessa sanoi, että vieroitusoireet voivat kestää vuodenkin. Joten ihan luottavaisin mielin menen hänen kanssaan keskustelemaan ja hakemaan lisää sairauslomaa. Mutta edellinen (kokenut tosin hänkin) sanoi, että lopetusoireet voivat kestää enintään 6 vk ja sen jälkeen on kyse jostain muusta. Voi että mua suututtaa!!

Rakkaat SSRI-käyttäjät, älkää uskoko lääkäreitä! Opetelkaa tutustumaan ja luottamasn itseenne ja lukekaa muiden kokemuksia, niitä on niin paljon, jotka täysin tervehtyneet vasta useiden kuukausien lääkityksen lopetuksen jälkeen. Monilla masennusoireet olleet todella voimakkaat 3-6kk lääkelopetuksen jälkeen, mutta vaihe on mennyt ohi, eikä kyse ole ollut masennuksen uusiutumisesta vaan vieroitusoireista! Toivoisin, että ihmiset kirjoittaisivat avoimesti omista kokemuksistaan ja selviytymistarinoistaan. Haluan uskoa, että musta tulee ainakin yksi sellainen ja aion auttaa muita pääsemään näistä lääkkeistä! Oon niin iloinen, että mulla on jo 6,5kk takana, edessä tosin vielä pitkä taistelu, mutta luvassa aito, tunteva, herkkä ja fiksu itseni!

Lue lisää

Minuakin suututtaa kun lääkärit vähättelee masennuslääkkeiden vieroitusoireita ja sanovat ettei aiheuta riippuvuutta, kyllä paljon auttaa tälläinen nettikeskustelu kun tietää ettei ole ainoa joka näistä kärsii. Potilaat jotka on masennuslääke vieroitus helve.tin läpi käyneet, niihin uskon. Neuroleptejäkin (kallita määrätään jopa hiusten hilseilyyn) ja niissä vasta karseat vieroitusoireet, voi jäädä pysyväksikin ja mulle jäi neuroleptistä pysyvät pakkoliikkeet ym. mikä näitä lääkäreitä vaivaa kun ne ei puhu totta.

eteenpäin! kirjoitti:

Moi,

Kiitos vinkistä, voisin tehdäkin. Voi että olen niin viisastunut luettuani kansainvälisiä keskustelupalstoja (mm. www.drugs.com) ja ymmärtänyt, vieroittautuminen SSRI-lääkkeestä voi todella olla monen kuukauden tai jopa vuosien kestoinen sisältäen erilaisia vaiheita. Ja oon niin surullinen ja vihainen monien ihmisten puolesta, jotka luottavat sinisilmäisesti lääkäreihin, uskovat ahdistus/masennushäiriönsä palanneen, jatkavat lääkitystään, eivätkö pääse ikinä lääkkeistä! Ja menettävät samalla aidon itsensä. Samaa sanottiin mullekin, mutta en uskonut, vaikka oloni oli todella kamala. En edes alkujaan kärsinyt masennuksesta, vaan jännityksestä, joten nämä kaikki oloni johtuvat 100% siitä, että lääkkeet ovat saaneet aivokemiani aivan sekaisin.

Voi että mua surettaa, että ollaan täällä Suomessa niin tietämättömiä. Mulla on mennyt aivan luottamus psykiatreihin. Tosin muutaman viikon päästä meen tapaamaan yhtä kokenutta psykiatria (toimii ylilääkärinä), joka jo puhelimessa sanoi, että vieroitusoireet voivat kestää vuodenkin. Joten ihan luottavaisin mielin menen hänen kanssaan keskustelemaan ja hakemaan lisää sairauslomaa. Mutta edellinen (kokenut tosin hänkin) sanoi, että lopetusoireet voivat kestää enintään 6 vk ja sen jälkeen on kyse jostain muusta. Voi että mua suututtaa!!

Rakkaat SSRI-käyttäjät, älkää uskoko lääkäreitä! Opetelkaa tutustumaan ja luottamasn itseenne ja lukekaa muiden kokemuksia, niitä on niin paljon, jotka täysin tervehtyneet vasta useiden kuukausien lääkityksen lopetuksen jälkeen. Monilla masennusoireet olleet todella voimakkaat 3-6kk lääkelopetuksen jälkeen, mutta vaihe on mennyt ohi, eikä kyse ole ollut masennuksen uusiutumisesta vaan vieroitusoireista! Toivoisin, että ihmiset kirjoittaisivat avoimesti omista kokemuksistaan ja selviytymistarinoistaan. Haluan uskoa, että musta tulee ainakin yksi sellainen ja aion auttaa muita pääsemään näistä lääkkeistä! Oon niin iloinen, että mulla on jo 6,5kk takana, edessä tosin vielä pitkä taistelu, mutta luvassa aito, tunteva, herkkä ja fiksu itseni!

Lue lisää

"Ja oon niin surullinen ja vihainen monien ihmisten puolesta, jotka luottavat sinisilmäisesti lääkäreihin, uskovat ahdistus/masennushäiriönsä palanneen, jatkavat lääkitystään, eivätkö pääse ikinä lääkkeistä! Ja menettävät samalla aidon itsensä. Samaa sanottiin mullekin, mutta en uskonut, vaikka oloni oli todella kamala."

Moni ei pysty uskomaan, että heidän psykiatrinsa tai lääkärinsä voisi heitä mitenkään vahingoittaa. Tämä on ymmärrettävää, koska lääkäriin pitäisi pystyä luottamaan. Valitettavasti asia on täysin toisin mielialapuolella. Lukemalla muutaman kirjan tai tutkimustulokset näiden lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista sekä valtavista riskeistä ja mahdollisista seuraamuksista, tietää yleensä jo enemmän kuin oma psykiatrinsa.

Psykiatrit saavat koulutuksensa lähinnä lääkeyhtiöiden järjestämissä "koulutusseminaareissa", jotka ovat todellisuudessa lääkemainostilaisuuksia. Moni lääkäri ei tiedä tulevansa huijatuksi, toisia taas ei haittaa, kun vain saavat Madonnan konserttilippuja ja Espanjan matkoja palkkioksi reseptien kirjoittamisesta.

Vaikka tämä on vanha ketju, suositan että ette käytä tätä vähennystapaa!
Annoksen asteittainen vähentäminen turvallisempaa, koska tuossa tavassa olo voi heitellä enemmän kun annosta veivataan ylös alas johtaen oireiden kasvuun.
10 prosenttia edellisestä annoksesta / kuukausi on turvallisin tapa mitä esim. vieroituspalstat usein suosittelee esim. Surviving Antidepressants. Kyllä, vaatii vähän kikkailua

Essi on pienissä mg vahvaa tavaraa.

Minun ymmärtääkseni koko aivotoiminta, mikä johtaa masennukseen on suhteellisen tuntematon. Sen verran tiedetään, että masennus ja tietyt välittäjäainetasot korreloivat, mutta jopa sekin on epäselvää kumpi aiheuttaa kumpaa.

Siksi itse en lähtisin hoitamaan masennusta ensisijaisesti lääkkeillä tai muillakaan kemiallisilla aineilla, koska niiden vaikutusmekanismi lienee hyvin samankaltainen. Ne vaikuttavat suoraan aivokemiaan (mm. mielihyväkeskukseen) eivät niinkään masennuksen syihin, elleivät ne sitten ole ihan aivokemiallisia.

Analogia kipuun on osuva. Kipuhan on (useimmiten) oire jostain toisesta vaivasta ja siksi pelkän kivun hoitaminen ei ole mielekästä pitkän aikaa, vaan sen syyhyn pitää puuttua. Ihan samoin masennuksen tai ahdistuksen hoitaminen ei ole mielekästä pitkään, vaan siihen johtavat syyt pitää korjata. Masennus on siis ikään kuin henkistä kipua.

Itse näen, että henkisten ongelmien aiheuttajana on useimmiten laajempi tyytymättömyys elämään, kuten yksinäisyys, henkinen stressi, riittämättömyyden tunne, taloushuolet, jne. Nykyelämä on aika erilaista, kun mihin ihminen on vuosituhansia tottunut ja tämä kuormitus näkyy masennuksena ja ahdistuksena.

Tämän puolesta puhuu vahvasti se, että masennus on yleistynyt viime vuosikymmeninä voimakkasti, hyvin samaan tahtiin kun elämänmeno on kiihtynyt ja tehostunut.

Ongelman ratkaisuna on siis elämänmuutokset, jotka vähentävät henkistä kuormitusta. Samalla toki voi käyttää lääkkeitä, mutta niiden suhteen kannattaa tehdä selvä ohjelma, millä niiden käytön alasajaa pikkuhiljaa, jotta aivot tottuvat taas normaaliin kemiaan.

Nimim. "taas masentunut" sanoisin, että etsi itsellesi sopiva lääketaso, jonka kanssa pystyt elämään ja tee siitä alkaen vieroitussuunnitelma (vaikka useamman vuoden pituinen tasainen vähennys) millä pääset niistä kokonaan eroon. Se on paljon parempi kuin jatkuva on/off käyttö, joka sekoittaa pään varmasti.

luomua kirjoitti:

Minun ymmärtääkseni koko aivotoiminta, mikä johtaa masennukseen on suhteellisen tuntematon. Sen verran tiedetään, että masennus ja tietyt välittäjäainetasot korreloivat, mutta jopa sekin on epäselvää kumpi aiheuttaa kumpaa.

Siksi itse en lähtisin hoitamaan masennusta ensisijaisesti lääkkeillä tai muillakaan kemiallisilla aineilla, koska niiden vaikutusmekanismi lienee hyvin samankaltainen. Ne vaikuttavat suoraan aivokemiaan (mm. mielihyväkeskukseen) eivät niinkään masennuksen syihin, elleivät ne sitten ole ihan aivokemiallisia.

Analogia kipuun on osuva. Kipuhan on (useimmiten) oire jostain toisesta vaivasta ja siksi pelkän kivun hoitaminen ei ole mielekästä pitkän aikaa, vaan sen syyhyn pitää puuttua. Ihan samoin masennuksen tai ahdistuksen hoitaminen ei ole mielekästä pitkään, vaan siihen johtavat syyt pitää korjata. Masennus on siis ikään kuin henkistä kipua.

Itse näen, että henkisten ongelmien aiheuttajana on useimmiten laajempi tyytymättömyys elämään, kuten yksinäisyys, henkinen stressi, riittämättömyyden tunne, taloushuolet, jne. Nykyelämä on aika erilaista, kun mihin ihminen on vuosituhansia tottunut ja tämä kuormitus näkyy masennuksena ja ahdistuksena.

Tämän puolesta puhuu vahvasti se, että masennus on yleistynyt viime vuosikymmeninä voimakkasti, hyvin samaan tahtiin kun elämänmeno on kiihtynyt ja tehostunut.

Ongelman ratkaisuna on siis elämänmuutokset, jotka vähentävät henkistä kuormitusta. Samalla toki voi käyttää lääkkeitä, mutta niiden suhteen kannattaa tehdä selvä ohjelma, millä niiden käytön alasajaa pikkuhiljaa, jotta aivot tottuvat taas normaaliin kemiaan.

Nimim. "taas masentunut" sanoisin, että etsi itsellesi sopiva lääketaso, jonka kanssa pystyt elämään ja tee siitä alkaen vieroitussuunnitelma (vaikka useamman vuoden pituinen tasainen vähennys) millä pääset niistä kokonaan eroon. Se on paljon parempi kuin jatkuva on/off käyttö, joka sekoittaa pään varmasti.

Lue lisää

"Itse näen, että henkisten ongelmien aiheuttajana on useimmiten laajempi tyytymättömyys elämään, kuten yksinäisyys, henkinen stressi, riittämättömyyden tunne, taloushuolet, jne. "

No itselläni nämä edellä mainitut taitaakin olla masennuksen aiheuttajia, lisäksi epäterveellset elämäntavat, kuten alkoholin liikakäyttö (mikä on nyt taas vaihteeksi masennuksen palattua loppunut), urheilun puute, kofeiinin liikaa käyttö (lopetettu myös), vähäinen yöuni. Sitten tämä sos.tilanteiden pelko joka rajoittaa elämää todella paljon, ja on ollut varmasti masennuksen taustalla.. aiheuttaen yksinäisyyttä, stressiä yms.. Terapiassa käyn ja aloitin nyt uuden eri tyyppisen, edellisestä ei ollut apua.. on tarkoitus käsitellä nämä ongelmat.. Ihmisenä kun on ujo, herkkä ja epävarma niin voi olla aika hankala muuttua miksikään muuksi, mutta jos edes jotain apua olisi terapiasta.. Tuo pidempiaikainen vieroitus voisi olla hyvä juttu, niin tottuu paremmin olemaan pikku hiljaa ilman lääkettä..

taas masentunut kirjoitti:

"Itse näen, että henkisten ongelmien aiheuttajana on useimmiten laajempi tyytymättömyys elämään, kuten yksinäisyys, henkinen stressi, riittämättömyyden tunne, taloushuolet, jne. "

No itselläni nämä edellä mainitut taitaakin olla masennuksen aiheuttajia, lisäksi epäterveellset elämäntavat, kuten alkoholin liikakäyttö (mikä on nyt taas vaihteeksi masennuksen palattua loppunut), urheilun puute, kofeiinin liikaa käyttö (lopetettu myös), vähäinen yöuni. Sitten tämä sos.tilanteiden pelko joka rajoittaa elämää todella paljon, ja on ollut varmasti masennuksen taustalla.. aiheuttaen yksinäisyyttä, stressiä yms.. Terapiassa käyn ja aloitin nyt uuden eri tyyppisen, edellisestä ei ollut apua.. on tarkoitus käsitellä nämä ongelmat.. Ihmisenä kun on ujo, herkkä ja epävarma niin voi olla aika hankala muuttua miksikään muuksi, mutta jos edes jotain apua olisi terapiasta.. Tuo pidempiaikainen vieroitus voisi olla hyvä juttu, niin tottuu paremmin olemaan pikku hiljaa ilman lääkettä..

Lue lisää

Itselleni on ollut myös runsaasti alkoholin liikakäyttöä ja jonkin verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siksi rohkenisin väittää, että lääkeet ja alkoholi aiheuttavat pitkässä juoksussa vain lisää erilaisia pelkoja. ne kun tuppaavat pitkään käytettyinä heikentämään hermorakennetta ja samalla lisäämään pelkotilojen vaikutusta.

Lääkkeitä parempi ratkaisu on siis ryhtyä kuntoilemaan ja harrastamaan. kannattaa hankkitua johonkin paikalliseen seuraan vaikka pelamaan lentopalloa, pyytää jotakuta pelaamaan tennistä tai ihan vaan kaveriksi lenkille. Kaikki tekeminen on pois märhetimisestä ja etenkin liikunta rajoittaa myös alkoholin käyttöä, koska urheileminen krapulassa ei ole kivaa. Sosiaaliset tilanteet ovat myös paljon helpompia esim. liikunnan parissa kuin vaikka kahvipöydässä.

Ota tavoitteeksi täysi päihteettömyys ja tee itsellesi suunnitelma, miten siihen pääset. Jätä se vara, että joskus voi juhlia (kun siihen on aihetta) ja joskus käyttää lääkkeitä (kun siihen on tarvetta) mutta että normaali elämä olisi kemiasta vapaata.

luomua kirjoitti:

Itselleni on ollut myös runsaasti alkoholin liikakäyttöä ja jonkin verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siksi rohkenisin väittää, että lääkeet ja alkoholi aiheuttavat pitkässä juoksussa vain lisää erilaisia pelkoja. ne kun tuppaavat pitkään käytettyinä heikentämään hermorakennetta ja samalla lisäämään pelkotilojen vaikutusta.

Lääkkeitä parempi ratkaisu on siis ryhtyä kuntoilemaan ja harrastamaan. kannattaa hankkitua johonkin paikalliseen seuraan vaikka pelamaan lentopalloa, pyytää jotakuta pelaamaan tennistä tai ihan vaan kaveriksi lenkille. Kaikki tekeminen on pois märhetimisestä ja etenkin liikunta rajoittaa myös alkoholin käyttöä, koska urheileminen krapulassa ei ole kivaa. Sosiaaliset tilanteet ovat myös paljon helpompia esim. liikunnan parissa kuin vaikka kahvipöydässä.

Ota tavoitteeksi täysi päihteettömyys ja tee itsellesi suunnitelma, miten siihen pääset. Jätä se vara, että joskus voi juhlia (kun siihen on aihetta) ja joskus käyttää lääkkeitä (kun siihen on tarvetta) mutta että normaali elämä olisi kemiasta vapaata.

Lue lisää

Kokeilu

luomua kirjoitti:

Itselleni on ollut myös runsaasti alkoholin liikakäyttöä ja jonkin verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siksi rohkenisin väittää, että lääkeet ja alkoholi aiheuttavat pitkässä juoksussa vain lisää erilaisia pelkoja. ne kun tuppaavat pitkään käytettyinä heikentämään hermorakennetta ja samalla lisäämään pelkotilojen vaikutusta.

Lääkkeitä parempi ratkaisu on siis ryhtyä kuntoilemaan ja harrastamaan. kannattaa hankkitua johonkin paikalliseen seuraan vaikka pelamaan lentopalloa, pyytää jotakuta pelaamaan tennistä tai ihan vaan kaveriksi lenkille. Kaikki tekeminen on pois märhetimisestä ja etenkin liikunta rajoittaa myös alkoholin käyttöä, koska urheileminen krapulassa ei ole kivaa. Sosiaaliset tilanteet ovat myös paljon helpompia esim. liikunnan parissa kuin vaikka kahvipöydässä.

Ota tavoitteeksi täysi päihteettömyys ja tee itsellesi suunnitelma, miten siihen pääset. Jätä se vara, että joskus voi juhlia (kun siihen on aihetta) ja joskus käyttää lääkkeitä (kun siihen on tarvetta) mutta että normaali elämä olisi kemiasta vapaata.

Lue lisää

oon myös aika varma että liikaa kofeiinin ja alkoholin käyttö on myös vaikuttanut aivotoimintaani.. Mutta nyt kun olen taas alkanut lääkkeitä niin on varmaan fiksuinta jatkaa ja ehkä kokeilla nyt sitä Escitalopramia, ja sitten jossain vaiheessa lopettaa ja kokeilla olla ilman? 2 kk olen vasta syönyt ja masennus oli siis todella pahana niin en ihan heti uskalla lopettaa.. Liikuntaa yritän lisätä ja muutenkin elää terveellisesti..

. kirjoitti:

Kokeilu

Moi "taas masentunut" - uskon niin tietäväni miltä susta tuntuu. Ja oon varma siitä, että sun olon huononeminen on johtunut lääkkeen vieroitusoireista eikä sairastumisen uusiutumisesta. Oon lukenut monien kokemuksista, että lääkelopetuksen jäljeen kuukausien 3-6 ("phase II") aikana olo voi olla todella masentunut ja itsetuhoinen, vaikka siitä ei alunperin olisi koskaan kärsinytkään. Ja sun tapaus kuulostaa aivan siltä! (voit googlettaa esim. lexapro withdrawal month 4). Elimistö yrittää löytää omaa tasapainoaan, mikä ilmenee TODELLA vaikeina fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että lääkitys pitäisi aloittaa uudelleen, päinvastoin! Ja niin harva lääkäri tietää tästä, joten valitettavasti niihin ei oikein tässä asiassa voi luottaa.

Ja muutenkin voi olla vaikea löytää ihmistä, joka todella ymmärtää, mistä on kysymys. Alunperin sain ymmärrystä tälle kaikelle tosi valveutuneelta terapeutiltani, mutta muuten oon joutunut etsimään tosi paljon tietoa yksin. Ja löydän sitä aina vain enemmän ja enemmän, kuinka vaarallisia SSRI-lääkkeet voivat olla ja kuinka niistä vieroittautuminen voi olla todella vaikeaa. Ja jotkut pääsevät hyvin helpolla ja oon iloinen heidän puolestaan, mutta kaikille ja ehkä jopa luultua useamnalle neljän viikon vieroitusaika ei todellakaan riitä.

Ja sitä se on mullakin, vielä ihan päivittäin ja usein meinaa usko loppua. Oon ollut ilman lääkettä pian 7 kk (kyllä!!) ja kärsin edelleen:

- näköhäiriöt
- isot muistiongelmat
- isot kognitiiviset vaikeudet (siis ihan arkisetkin asiat)
- depersonalisaatio
- derealisaatio
- päänsärky
- uniongelmat
- vilkkaat unet
- keskittymiskyvyttömyys
- apasttisuus
- fatiikki
- ahedonia
- kuivat silmät
- hengitysongelmat
- rytmihäiriöt
- ääniyliherkkyys
- ja mitä kaikkea muuta!!

Joidenkin oireiden kohdalla huomaan lievittymistä:

- järkyttävät itkukohtaukset
- hikoilu
- paniikkikohtaukset
- öiset heräilyt
- levottomuus
- lihasnykäykset
- ehkä jotain muutakin??

Lääkitys mulla määrättiin alunperin jännitykseen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna mun huono olo johtui suurimmaksi osaksi liian stressaavasta elämäntavasta, liian suurista vaatimuksista, heikoista itsehoivataidoista, kunnianhimoisesta luonteesta jne. Ja olin juuri aloittanut yliopisto-opinnot, mikä kulutti paljon voimavaroja.

Ja uskon, että monen muunkin kohdalla on kyse juuri tämänkaltaisista asioista. Oireita voi helpottaa lääkitys, mutta ei siis paranna perimmäisiä ongelmia. Ja aiheuttavat mahdollisesti todella paljon haittaa ja aina vain uusia psykiatrisia ongelmia.

En tiedä sun tilanteesta, mutta kehottaisin miettimään, josko alkaisit VÄHITELLEN lopettaa lääkitystä. Siis todella hitaasti, jotta välttyisit vaikeilta vietoitusoireilta. Ja kannattaa yrittää lukea monien selviytymistarinoita (mm. lexaopro withdrawal drugs.com), ilman niitä en ehkä olisi jaksanut. Oon saanut myös tosi paljon tukea äidiltäni, joka tekee kaikkensa, että selviän näistä oireista. Kaikki keinot ovat ainakin mulla olleet tarpeen!

Paljon voimia tulevaan ja kirjoittele tänne kuulumisiasi, niin pääset varmasti eteenpäin! Yritän auttaa niin paljon kuin suinkin pystyn!

A

taas masentunut kirjoitti:

oon myös aika varma että liikaa kofeiinin ja alkoholin käyttö on myös vaikuttanut aivotoimintaani.. Mutta nyt kun olen taas alkanut lääkkeitä niin on varmaan fiksuinta jatkaa ja ehkä kokeilla nyt sitä Escitalopramia, ja sitten jossain vaiheessa lopettaa ja kokeilla olla ilman? 2 kk olen vasta syönyt ja masennus oli siis todella pahana niin en ihan heti uskalla lopettaa.. Liikuntaa yritän lisätä ja muutenkin elää terveellisesti..

Lue lisää

Niin, voi olla tässä vaiheessa hyvinkin fiksua jatkaa vielä lääkitystä, jotta saat elämän taas suurimmaksi osaksi hallintaan ja saat lisää voimavaroja. Ja nyt sulla on aikaa perehtyä huolelliseen lääkelopetukseen ja osaat varautua siihen, mitä voi olla edessä. Ei niin, että pelottelisin (tiedät ne olot itsekin), mutta että ei tule yllätyksenä ja uskallat mennä kaikkien vaiheiden läpi. Sä et tule tarvitsemaan lääkitystä loppuelämäksesi, se on varmaa! Mutta paljon työtä se voi kyllä vaatia, mutta palkinto on sen arvoinen! Tuut oppimaan niin paljon itsestä ja elämästä, mitä kemiallinen hyvänolontunne, huolettomuus ja energisyys eivät ikinä voita. Elämä on tällöin niin paljon rikkaampaa ja syvällisempää ja lääkkeillä koetut itsevarmuuden tunteet menettävät merkityksensä. Yritä luottaa siihen!

eteenpäin! kirjoitti:

Moi "taas masentunut" - uskon niin tietäväni miltä susta tuntuu. Ja oon varma siitä, että sun olon huononeminen on johtunut lääkkeen vieroitusoireista eikä sairastumisen uusiutumisesta. Oon lukenut monien kokemuksista, että lääkelopetuksen jäljeen kuukausien 3-6 ("phase II") aikana olo voi olla todella masentunut ja itsetuhoinen, vaikka siitä ei alunperin olisi koskaan kärsinytkään. Ja sun tapaus kuulostaa aivan siltä! (voit googlettaa esim. lexapro withdrawal month 4). Elimistö yrittää löytää omaa tasapainoaan, mikä ilmenee TODELLA vaikeina fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, että lääkitys pitäisi aloittaa uudelleen, päinvastoin! Ja niin harva lääkäri tietää tästä, joten valitettavasti niihin ei oikein tässä asiassa voi luottaa.

Ja muutenkin voi olla vaikea löytää ihmistä, joka todella ymmärtää, mistä on kysymys. Alunperin sain ymmärrystä tälle kaikelle tosi valveutuneelta terapeutiltani, mutta muuten oon joutunut etsimään tosi paljon tietoa yksin. Ja löydän sitä aina vain enemmän ja enemmän, kuinka vaarallisia SSRI-lääkkeet voivat olla ja kuinka niistä vieroittautuminen voi olla todella vaikeaa. Ja jotkut pääsevät hyvin helpolla ja oon iloinen heidän puolestaan, mutta kaikille ja ehkä jopa luultua useamnalle neljän viikon vieroitusaika ei todellakaan riitä.

Ja sitä se on mullakin, vielä ihan päivittäin ja usein meinaa usko loppua. Oon ollut ilman lääkettä pian 7 kk (kyllä!!) ja kärsin edelleen:

- näköhäiriöt
- isot muistiongelmat
- isot kognitiiviset vaikeudet (siis ihan arkisetkin asiat)
- depersonalisaatio
- derealisaatio
- päänsärky
- uniongelmat
- vilkkaat unet
- keskittymiskyvyttömyys
- apasttisuus
- fatiikki
- ahedonia
- kuivat silmät
- hengitysongelmat
- rytmihäiriöt
- ääniyliherkkyys
- ja mitä kaikkea muuta!!

Joidenkin oireiden kohdalla huomaan lievittymistä:

- järkyttävät itkukohtaukset
- hikoilu
- paniikkikohtaukset
- öiset heräilyt
- levottomuus
- lihasnykäykset
- ehkä jotain muutakin??

Lääkitys mulla määrättiin alunperin jännitykseen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna mun huono olo johtui suurimmaksi osaksi liian stressaavasta elämäntavasta, liian suurista vaatimuksista, heikoista itsehoivataidoista, kunnianhimoisesta luonteesta jne. Ja olin juuri aloittanut yliopisto-opinnot, mikä kulutti paljon voimavaroja.

Ja uskon, että monen muunkin kohdalla on kyse juuri tämänkaltaisista asioista. Oireita voi helpottaa lääkitys, mutta ei siis paranna perimmäisiä ongelmia. Ja aiheuttavat mahdollisesti todella paljon haittaa ja aina vain uusia psykiatrisia ongelmia.

En tiedä sun tilanteesta, mutta kehottaisin miettimään, josko alkaisit VÄHITELLEN lopettaa lääkitystä. Siis todella hitaasti, jotta välttyisit vaikeilta vietoitusoireilta. Ja kannattaa yrittää lukea monien selviytymistarinoita (mm. lexaopro withdrawal drugs.com), ilman niitä en ehkä olisi jaksanut. Oon saanut myös tosi paljon tukea äidiltäni, joka tekee kaikkensa, että selviän näistä oireista. Kaikki keinot ovat ainakin mulla olleet tarpeen!

Paljon voimia tulevaan ja kirjoittele tänne kuulumisiasi, niin pääset varmasti eteenpäin! Yritän auttaa niin paljon kuin suinkin pystyn!

A

Lue lisää

Hei,

sulla ei siis ollut alunperin masennusta, mutta tuliko siis lopettamisen jälkeen? Kaikki kirjoittaa vaan näistä fyysisistä vieroitusoireista ja ahdistuksesta tms mutta mulla se pahin on ollut kova masennus ja unettomuus mikä varmaan vielä pahensi tilannetta.

Mulla on tosiaan elämässä syitä olla masentunut, mutta nyt kun olo on parempi huomaan ettei tilanne ole kuitenkaan niin epätoivoinen eikä ole syytä tehdä itsemurhaa, niin kuin silloin masentuneena mietin... mietin vieläkin että voiko olla mahdollista että olen vaan oikeasti masentunut.. kun on ikää tullut lisää ja huomasin etten ole saavuttanut kaikkia asioita joita piti ja tunsin itseni luuseriksi.. murehdin koko ajan tulevaisuutta ja ehdinkö vielä tehdä kaiken, saavutanko ne asiat joita haluan.. itselläni myös jonkin verran yksinäisyyttä ja tosiaan sitä sos. tilanteiden pelkoa joka on jatkunut ainakin viimeiset 10v ja ollut varmasti pääsyynä siihen lievään masennukseen mikä mulla ilmeisesti oli ennen lääkkeitä... vaikea sanoa.. ja kun se olo tosiaan paheni pikku hiljaa lääkkeen lopettamisen jälkeen, oikeastaan jo siinä lopettamisen loppuvaiheessa olin aika stressikimppu, töissä oli kyllä kiire sekä itse järjestin itselleni kiireen tekemällä asiat myöhässä.. ja kun alunperin mulla oli tosiaan lievä masennus, eli vaikea hoitaa asioita loppuun, apatiaa, yms..

Ikävää kun ei kukaan voi antaa vastausta tähän, ei edes lääkärit, tottakai ne tyrkyttää vaan lääkkeitä.. Kaikesta huolimatta lääkkeillä olen enemmän nauttinut elämästä ja ollut rohkeampi/sosiaalisempi yms eli sekin kertoo etten ollut ihan kunnossa ennen lääkkeitä?

Olen nyt vaihtamassa siihen Escitalopramiin, ja en ihan heti uskalla lopettaa lääkkeitä.. se olo oli niin kauhea että en ihan heti sitä halua takaisin, en ole vieläkään mitenkään erityisen iloinen/kiinnostunut asioista, mutta ei ainakaan masenna enkä ole tappamassa itseäni.. Pelottaa todella jos ne lääkkeet tosiaan vaan pahensi mun alunperin lievää masennusta? Olin jo oikeasti menossa hakemaan työkyvyttömyyseläkettä ja ajattelin ettei musta oo mihinkään yms.. Ja itsemurhaa mietin tosissani, mutta en oikeasti halunnut kuolla, halusin elää ja olla terve mutta olo oli niin paha ja epätoivoinen paranemisen suhteen että kuolema tuntui ainoalta vaihtoehdolta..

En tosiaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä..

Kun kirjoitit että lääkettä pitäisi lopettaa hitaasti, niin kuin hitaasti siis kannattaa? Itse lopettelin viimeksi n. 2 kk .. Olen lukenut että jopa puoli vuotta voisi olla hyvä aika? Haluan nyt kuitenkin syödä niitä vielä jonkun aikaa, kun käsittelen niitä asioita jotka masentaa terapiassa, pelkään vaan että lopulta syön taas joku 1,5v ja totun niihin niin paljon ja pelottaa tosiaan se lopettaminen..

taas masentunut kirjoitti:

Hei,

sulla ei siis ollut alunperin masennusta, mutta tuliko siis lopettamisen jälkeen? Kaikki kirjoittaa vaan näistä fyysisistä vieroitusoireista ja ahdistuksesta tms mutta mulla se pahin on ollut kova masennus ja unettomuus mikä varmaan vielä pahensi tilannetta.

Mulla on tosiaan elämässä syitä olla masentunut, mutta nyt kun olo on parempi huomaan ettei tilanne ole kuitenkaan niin epätoivoinen eikä ole syytä tehdä itsemurhaa, niin kuin silloin masentuneena mietin... mietin vieläkin että voiko olla mahdollista että olen vaan oikeasti masentunut.. kun on ikää tullut lisää ja huomasin etten ole saavuttanut kaikkia asioita joita piti ja tunsin itseni luuseriksi.. murehdin koko ajan tulevaisuutta ja ehdinkö vielä tehdä kaiken, saavutanko ne asiat joita haluan.. itselläni myös jonkin verran yksinäisyyttä ja tosiaan sitä sos. tilanteiden pelkoa joka on jatkunut ainakin viimeiset 10v ja ollut varmasti pääsyynä siihen lievään masennukseen mikä mulla ilmeisesti oli ennen lääkkeitä... vaikea sanoa.. ja kun se olo tosiaan paheni pikku hiljaa lääkkeen lopettamisen jälkeen, oikeastaan jo siinä lopettamisen loppuvaiheessa olin aika stressikimppu, töissä oli kyllä kiire sekä itse järjestin itselleni kiireen tekemällä asiat myöhässä.. ja kun alunperin mulla oli tosiaan lievä masennus, eli vaikea hoitaa asioita loppuun, apatiaa, yms..

Ikävää kun ei kukaan voi antaa vastausta tähän, ei edes lääkärit, tottakai ne tyrkyttää vaan lääkkeitä.. Kaikesta huolimatta lääkkeillä olen enemmän nauttinut elämästä ja ollut rohkeampi/sosiaalisempi yms eli sekin kertoo etten ollut ihan kunnossa ennen lääkkeitä?

Olen nyt vaihtamassa siihen Escitalopramiin, ja en ihan heti uskalla lopettaa lääkkeitä.. se olo oli niin kauhea että en ihan heti sitä halua takaisin, en ole vieläkään mitenkään erityisen iloinen/kiinnostunut asioista, mutta ei ainakaan masenna enkä ole tappamassa itseäni.. Pelottaa todella jos ne lääkkeet tosiaan vaan pahensi mun alunperin lievää masennusta? Olin jo oikeasti menossa hakemaan työkyvyttömyyseläkettä ja ajattelin ettei musta oo mihinkään yms.. Ja itsemurhaa mietin tosissani, mutta en oikeasti halunnut kuolla, halusin elää ja olla terve mutta olo oli niin paha ja epätoivoinen paranemisen suhteen että kuolema tuntui ainoalta vaihtoehdolta..

En tosiaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä..

Kun kirjoitit että lääkettä pitäisi lopettaa hitaasti, niin kuin hitaasti siis kannattaa? Itse lopettelin viimeksi n. 2 kk .. Olen lukenut että jopa puoli vuotta voisi olla hyvä aika? Haluan nyt kuitenkin syödä niitä vielä jonkun aikaa, kun käsittelen niitä asioita jotka masentaa terapiassa, pelkään vaan että lopulta syön taas joku 1,5v ja totun niihin niin paljon ja pelottaa tosiaan se lopettaminen..

Lue lisää

Ymmärrän tilanteesi, luota kuitenkin siihen, että kaikki järjestyy vähitellen.

Kahden kuukauden lääkkeen lopetusaika kuulostaa kyllä liian lyhyeltä. Monet lopettelevat puolen vuoden - vuoden aikana. Joten siinä voi olla yksi syy siihen, että sun olo oli psyykkisesti niin hirveä. Kuinka kauan vaikeaa masennusta ehti kestää ennen kuin aloitit lääkityksen uudelleen? Monilla se kestää intensiivisenä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteenkin. Jospa olisit vielä odottanut jonkun aikaa, niin tilanne olisi voinut alkaa helpottaa? (ymmärrän kyllä, että olisi on ollut varmasti epäinhimillinen, mitä ei päivääkään enää jaksaisi).

Ennen kuin aloitin lääkityksen, kärsin ehkä lievästä masennuksesta ja voin sanoa, että oloni on monin verroin pahempi nyt kuin silloin. Välillä on syviä masennuksen ja itsetuhoisuuden hetkiä, tuijotan vain tyhjyyteen, enkä jaksa reagoida mihinkään. En juuri koe myönteisiä tunteita ja mielessä on usein pelko. Ja mitään tällaista mulla ei silloin ollut. Ja itse asiassa oloni olisi nyt varmasti vielä runsaasti huonompi, jos en tietäisi, mistä on kysymys. Murehtisin varmasti pitkää sairauslomaani rakkaasta työstä, erittäin kapeutunutta sosiaalista elämää, iän karttumista (olen pian 28v), aivojen tilaa ja lukuista muuta asiaa. Mutta mua kannattelevat muiden rohkaisevat kertomukset, läheiset ja usko Jumalaan.

Niin, mulla on myös ollut sosiaalista jännittämistä lähinnä erittäin voimakkaan autonomisen hermoston vuoksi. Ja olen kärsinyt siitä paljon. Myös hyvin tunneherkkä olen, mutta nyt alan huomata, miten suuri siunaus se itse asiassa onkaan. Ja tulen olemaan siitä vielä niin kiitollinen, kunhan aivoni eheytyvät ja löytävät oman tasapainonsa.

Mun mielestä on hyvin harhaanjohtavaa ajatella, että sussa olisi ollut jotain "vialla", koska vain lääkkeiden avulla koit itsevarmuuden tunteita sosiaalisissa tilanteissa. Tosiasia on, että me ollaan hyvin monimutkaisia fyysisiä ja psyykkisiä olentoja, jossa vaikuttavat mm. geenit, kasvatus, elämänkokemukset, vaativa yhteiskunta, ulkoiset paineet yms. Ei todellakaan ole ihme, että herkkä ja tunnollinen ihminen herkästi masentuu, kokee yksinäisyyttä ja jännitystä. Ja sitä se elämä usein on, varmuuden hetkiä on oikeastaan todella vähän. Uskon, että hyvinvoinnissa on terveiden elämäntapojen (mm. ei liikaa alkoholia/kofeiinia jos ollenkaan!!) ja elämänhallinnan lisäksi paljon kyse siitä, kuinka hyvin tuntee itseään ja arvostaa omaa minäänsä. Tiedän, että ei todellakaan ole helppo säilyä kateudelta ja katkeroitumiselta, mutta ne vaan sairastuttavat ihmisen henkisesti ja fyysisesti. Uskon, että äärimmäisen harva oikeasti tarvitsee jatkuvaa masennuslääkitystä, muuten kyse on pitkälti em. asioiden huomioonottamisesta.

Älä huoli, tulet vielä pääsemään lääkityksestä. Ja kun teet sen huolella ja ajan kanssa, niin tulet todennäköisesti säästymään pitkäkestoisista vieroitusoireista. Itse lopetin hitaasti, mutta loppuvaiheessa liian nopeasti, joten mun niin huono olo johtuu varmasti osaksi siitä. Etkä tule olemaan silloin yksin, vaan tulet saamaan apua muilta, jotka ovat käyneet saman läpi. On myös paljon englanninkielistä kirjallisuutta siitä, miten vieroitusoireiden kanssa parhaiten kannattaa toimia. Yritä nyt myös jo hankkia kirjallisuutta oman itsetuntemuksen lisäämiseksi. Esim. kirjat "Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta" ja "Työkirja paniikista ja peloista kärsiville" ovat hankkimisen arvoisia.

eteenpäin! kirjoitti:

Ymmärrän tilanteesi, luota kuitenkin siihen, että kaikki järjestyy vähitellen.

Kahden kuukauden lääkkeen lopetusaika kuulostaa kyllä liian lyhyeltä. Monet lopettelevat puolen vuoden - vuoden aikana. Joten siinä voi olla yksi syy siihen, että sun olo oli psyykkisesti niin hirveä. Kuinka kauan vaikeaa masennusta ehti kestää ennen kuin aloitit lääkityksen uudelleen? Monilla se kestää intensiivisenä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteenkin. Jospa olisit vielä odottanut jonkun aikaa, niin tilanne olisi voinut alkaa helpottaa? (ymmärrän kyllä, että olisi on ollut varmasti epäinhimillinen, mitä ei päivääkään enää jaksaisi).

Ennen kuin aloitin lääkityksen, kärsin ehkä lievästä masennuksesta ja voin sanoa, että oloni on monin verroin pahempi nyt kuin silloin. Välillä on syviä masennuksen ja itsetuhoisuuden hetkiä, tuijotan vain tyhjyyteen, enkä jaksa reagoida mihinkään. En juuri koe myönteisiä tunteita ja mielessä on usein pelko. Ja mitään tällaista mulla ei silloin ollut. Ja itse asiassa oloni olisi nyt varmasti vielä runsaasti huonompi, jos en tietäisi, mistä on kysymys. Murehtisin varmasti pitkää sairauslomaani rakkaasta työstä, erittäin kapeutunutta sosiaalista elämää, iän karttumista (olen pian 28v), aivojen tilaa ja lukuista muuta asiaa. Mutta mua kannattelevat muiden rohkaisevat kertomukset, läheiset ja usko Jumalaan.

Niin, mulla on myös ollut sosiaalista jännittämistä lähinnä erittäin voimakkaan autonomisen hermoston vuoksi. Ja olen kärsinyt siitä paljon. Myös hyvin tunneherkkä olen, mutta nyt alan huomata, miten suuri siunaus se itse asiassa onkaan. Ja tulen olemaan siitä vielä niin kiitollinen, kunhan aivoni eheytyvät ja löytävät oman tasapainonsa.

Mun mielestä on hyvin harhaanjohtavaa ajatella, että sussa olisi ollut jotain "vialla", koska vain lääkkeiden avulla koit itsevarmuuden tunteita sosiaalisissa tilanteissa. Tosiasia on, että me ollaan hyvin monimutkaisia fyysisiä ja psyykkisiä olentoja, jossa vaikuttavat mm. geenit, kasvatus, elämänkokemukset, vaativa yhteiskunta, ulkoiset paineet yms. Ei todellakaan ole ihme, että herkkä ja tunnollinen ihminen herkästi masentuu, kokee yksinäisyyttä ja jännitystä. Ja sitä se elämä usein on, varmuuden hetkiä on oikeastaan todella vähän. Uskon, että hyvinvoinnissa on terveiden elämäntapojen (mm. ei liikaa alkoholia/kofeiinia jos ollenkaan!!) ja elämänhallinnan lisäksi paljon kyse siitä, kuinka hyvin tuntee itseään ja arvostaa omaa minäänsä. Tiedän, että ei todellakaan ole helppo säilyä kateudelta ja katkeroitumiselta, mutta ne vaan sairastuttavat ihmisen henkisesti ja fyysisesti. Uskon, että äärimmäisen harva oikeasti tarvitsee jatkuvaa masennuslääkitystä, muuten kyse on pitkälti em. asioiden huomioonottamisesta.

Älä huoli, tulet vielä pääsemään lääkityksestä. Ja kun teet sen huolella ja ajan kanssa, niin tulet todennäköisesti säästymään pitkäkestoisista vieroitusoireista. Itse lopetin hitaasti, mutta loppuvaiheessa liian nopeasti, joten mun niin huono olo johtuu varmasti osaksi siitä. Etkä tule olemaan silloin yksin, vaan tulet saamaan apua muilta, jotka ovat käyneet saman läpi. On myös paljon englanninkielistä kirjallisuutta siitä, miten vieroitusoireiden kanssa parhaiten kannattaa toimia. Yritä nyt myös jo hankkia kirjallisuutta oman itsetuntemuksen lisäämiseksi. Esim. kirjat "Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta" ja "Työkirja paniikista ja peloista kärsiville" ovat hankkimisen arvoisia.

Lue lisää

yritän luottaa siihen että asiat järjestyy, välillä vaan meinaa usko loppua..

Lääkäri oli silloin neuvonut lopettamaan kuukauden aikana, joten pidin tuota 2kk lopetusaikaa aika pitkänäkin heh.. Kun sitä edellisellä kerralla lopetin kuukauden aikana ja masennus iski siinä 3kk päästä.. Miksei lääkärit sitten puhu tästä pidemmästä lopettamisesta? Kauan sä söit niitä lääkkeitä? Ja kauan sairaslomasi nyt kestää? Antoiko lääkäri sairaslomaa ilman lääkitystä?

Tällä kertaa vaikeaa masennusta kesti varmaan kuukauden kunnes aloitin taas lääkityksen, muuten olo alkoi pahentua heti lääkkeiden lopettamisen jälkeen ja taukoa oli siis yhteensä 3,5kk vaan.. Mietin pitkään kääkityksen uudelleen aloittamista, ja vielä kun aloitin meinasin viikon päästä lopettaa, hankin jopa mäkikuisman ja meinasin kokeilla sitä, olin jo kuitenkin aloittanut jo lääkkeet ja päätin lopulta jatkaa, olo vaan huononi, en tiedä vaikuttiko lääke siihen, meni siis 2kk kunnes oikeasti helpotti, vielä sen 2kk aikana oli oli karmea.. Nyt vasta tuntuu että jaksan hoitaa asioita enkä ole koko ajan vaan itkemässä, pääsin myös eroon niistä ahdistavista ajatuksista jotka pyöri koko ajan päässä.. oon kuitenkin edelleen vähän masentunut..

Vasta lääkkeen aloittamisen jälkeen olen löytänyt paljon tietoa ravintolisistä jotka voi auttaa masennukseen, kuten tryprofaani ja ruusujuuri, samoin tuo mäkikuisma. Oletko itse koittanut mitään noista? Ajattelin että kokeilen ensi kerralla kun lopetan lääkkeet..

Mulla on tosiaan syitä olla masentunut, kuten ajoittaista yksinäisyyttä, aika kapea sosiaalinen elämä, epävarmuus siitä olenko oikealla alalla, tajusin nyt kuitenkin että taidan olla, koska ei mikään muu työ mulle kuitenkaan sopisi luonteeni takia, töissä ollut kiirettä ja stressiä kun olin lopettanut lääkkeet mikä varmasti vaikutti asiaan... Viime akoina murehdin kovasti korkeakoulutuksen puutetta ja tulevaisuutta, sitä että ikää tulee koko ajan lisää ja edelleen se korkeakoulututkinto puuttuu, ja kohta pitää jo tehdä lapsia niin missä vaiheessa sitten opiskelee, ja pärjääkö taloudellisesti jatkossa yms.. Aion hakea ensi keväällä ammattikorkeakouluun ja suorittaa tutkinto työn ohella, mietin vaan miten siellä pärjään tämän sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa, suoritan nyt avoimen kursseja ja sielläkin vaan jännitän koko ajan, vaikkei siellä vielä tarvitse muiden kanssa olla tekemisissä, että mitä siitä opiskelusta tulee jos sisään pääsee.. Mutta aion kuitenkin tosissani yrittää..

Olen hankkinutkin nyt yhden kirjan tietoisen läsnäolon lisäämisestä #mielekkäästi eroon masennuksesta", näistä suosittelemastasi kirjoista voisi myös varmasti olla hyötyä ja meinasinkin hankkia jotain sellaista ,kiitos vinkistä!

Kirjoitan lisää lähipäivinä, mutta pakko kommentoida "Seurailijan" ajatuksia. Oon samaa mieltä siinä, että elimistö on äärimmäisen koetuksella, kun aloittaa/lopettaa lääkitystä ja vielä kun vaihtaa eri vaikuttavien aineiden kesken. Psyykenlääkkeet ovat fysiologisesti herkälle ihmiselle myrkkyä ja tasapainon palautuminen voi olla pitkällinen prosessi. Elimistön kannalta parasta on, että hankkiutuu kokonaan, varovaisesti ja vähitellen, eroon lääkkeistä, jotta aivot alkavat itse hakea omaa tasapainotilaansa - tällöin moni psykiatrinen ongelma väistyy kuin huomaamatta ajan kanssa.

"Taas masentunut" on kokenut sitä valitettavaa psykiatrisen hoidon medikalisoitunutta todellisuutta, jossa itsekin olen ollut jo monta vuotta, vasta tänä vuonna varsinaisesti asiassa valaistuneena. Vieroitusprosessini aikana moni lääkäri, jopa keskustelupalstoilla kehuttu psykiatri, olisi ilman muuta määrännyt minulle lisää entistä monipuolisemmin vaikuttavia lääkkeitä. Tätä tämä todellisuus on, ellei joku sinulle kerro ja vakuuta, mistä on todella kyse! Onnekkaana olen nyt löytänyt psykiatrin, joka ymmärtää keskushermoston pitkäaikaisen palautumisajan ja on vakuuttanut minut entisestään, että ei todella kannata aloittaa lääkitystä enää uudelleen. Sitä vastoin edessä voi olla neuropsykologista kuntoutusta kognitiivisten vaikeuksien vuoksi.

Mutta on kovin ikävää, "Seurailija", että tulet kommentoimaan jo ennestään haasteellista tilannetta erittäin pessimistisellä ja epätoivoisella tavalla. Missä on kannustus ja toivon ja rohkaisun luominen sille, joka sitä erityisesti tarvitsee?! Nimittäin TOTTA on se, että psyykenlääkkeistä voi TODELLAKIN päästä eroon ja oma elimistö LÖYTÄÄ oman tasapainonsa viikkojen, kuukausien tai muutamien vuosien aikana. Joten olisitko ystävällinen ja jättäisit perättömät kommenttisi julkaisematta.

eteenpäin! kirjoitti:

Kirjoitan lisää lähipäivinä, mutta pakko kommentoida "Seurailijan" ajatuksia. Oon samaa mieltä siinä, että elimistö on äärimmäisen koetuksella, kun aloittaa/lopettaa lääkitystä ja vielä kun vaihtaa eri vaikuttavien aineiden kesken. Psyykenlääkkeet ovat fysiologisesti herkälle ihmiselle myrkkyä ja tasapainon palautuminen voi olla pitkällinen prosessi. Elimistön kannalta parasta on, että hankkiutuu kokonaan, varovaisesti ja vähitellen, eroon lääkkeistä, jotta aivot alkavat itse hakea omaa tasapainotilaansa - tällöin moni psykiatrinen ongelma väistyy kuin huomaamatta ajan kanssa.

"Taas masentunut" on kokenut sitä valitettavaa psykiatrisen hoidon medikalisoitunutta todellisuutta, jossa itsekin olen ollut jo monta vuotta, vasta tänä vuonna varsinaisesti asiassa valaistuneena. Vieroitusprosessini aikana moni lääkäri, jopa keskustelupalstoilla kehuttu psykiatri, olisi ilman muuta määrännyt minulle lisää entistä monipuolisemmin vaikuttavia lääkkeitä. Tätä tämä todellisuus on, ellei joku sinulle kerro ja vakuuta, mistä on todella kyse! Onnekkaana olen nyt löytänyt psykiatrin, joka ymmärtää keskushermoston pitkäaikaisen palautumisajan ja on vakuuttanut minut entisestään, että ei todella kannata aloittaa lääkitystä enää uudelleen. Sitä vastoin edessä voi olla neuropsykologista kuntoutusta kognitiivisten vaikeuksien vuoksi.

Mutta on kovin ikävää, "Seurailija", että tulet kommentoimaan jo ennestään haasteellista tilannetta erittäin pessimistisellä ja epätoivoisella tavalla. Missä on kannustus ja toivon ja rohkaisun luominen sille, joka sitä erityisesti tarvitsee?! Nimittäin TOTTA on se, että psyykenlääkkeistä voi TODELLAKIN päästä eroon ja oma elimistö LÖYTÄÄ oman tasapainonsa viikkojen, kuukausien tai muutamien vuosien aikana. Joten olisitko ystävällinen ja jättäisit perättömät kommenttisi julkaisematta.

Lue lisää

Hei,

kerrotko mistä tuo psykiatri löytyi?

Ja tosiaan mistä potilas voi tietää tästä?? Tottakai sitä luotetaan lääkäriin! Ja olen käynyt sekä yleislääkärillä että yksityisellä psykiatrilla! Ja kun mulla oli jo alunperin masennusta niin tottakai luulin että se on palannut. Ja mistä sitä voi tietää, vaikka olisikin palannut, mutta miksi pahempana kuin ennen.. Jos ne on tosiaan vieroitusoireita, ja jos olisin tiennyt en olisi koskaan aloittanut mitään lääkkeitä..

Auttaako Jumala, mutta sen voin sanoa, että masennuslääkkeet on itse pääperrkeleen keksintö, jos alotat et voi lopettaa. Neuroleptit on pahimpia, paholainen on ottanut valtaansa lääkärit jotka rahastavat ihmisten hädällä. On ahdistukseen muitakin lääkkeitä, esim. bentsot oikein käytettynä ei ole vaarallisia ja lievittää paniikkia ja ahdistusta. Sain aivovamman moisista myrkyistä ja( aivot kutistui) 5 vuotta räiskinyt sähköiskuja ympäri kehoa, vapinaa ym. ja tämän aiheutti eräs neurolepti jota 5 v pientä annosta käytin.

Eteenpäin!, miten menee nyt?

mulle lekuri ehdotti Ketipinor ja Escitalopram-lääkkeitä.. vaan olen kokoajan lykännyt apteekkireissua koska mun mielestä paras olisi Testoste.. hoito,testot testin mukaan puolivälissä,55v.ikää.kelannut tosissaan hakea "punttisalilta" testoja,kuuri vain.. mitä vidduu täs nyt tekis,ei saa siivottua jne. kaupassa 1kerta/vko ja se on ainoa kerta kun ulkona..

hijhijhijkksk kirjoitti:

mulle lekuri ehdotti Ketipinor ja Escitalopram-lääkkeitä.. vaan olen kokoajan lykännyt apteekkireissua koska mun mielestä paras olisi Testoste.. hoito,testot testin mukaan puolivälissä,55v.ikää.kelannut tosissaan hakea "punttisalilta" testoja,kuuri vain.. mitä vidduu täs nyt tekis,ei saa siivottua jne. kaupassa 1kerta/vko ja se on ainoa kerta kun ulkona..

Lue lisää

Aivojesi lobotomointi kemiallisesti tuskin auttaa asiaa?

Miten esim. nim.merkki MirellaX80 ja muut - on sujunut/edennyt Escitalopram Actavis lopetus?
Olen etsinyt aivan viime aikoina kokemuksia, sillä itsellä vieroitusoireet ovat olleet aika hurjia.
Kuitenkin elämäntilanne on aivan toinen nyt lopettaessa kuin aloittaessani niitä; eli traumasta jo parantunut. Siksi oireet lopettaessa nyt ihmetyttävät suuresti.
Kaipaisin neuvoja ja tseppiä, jotta usko omiin tuntemuksiin ja nyky elämäntilanteeseen voisi jatkua !

Mitä kummaa ? kirjoitti:

Miten esim. nim.merkki MirellaX80 ja muut - on sujunut/edennyt Escitalopram Actavis lopetus?
Olen etsinyt aivan viime aikoina kokemuksia, sillä itsellä vieroitusoireet ovat olleet aika hurjia.
Kuitenkin elämäntilanne on aivan toinen nyt lopettaessa kuin aloittaessani niitä; eli traumasta jo parantunut. Siksi oireet lopettaessa nyt ihmetyttävät suuresti.
Kaipaisin neuvoja ja tseppiä, jotta usko omiin tuntemuksiin ja nyky elämäntilanteeseen voisi jatkua !

Lue lisää

Kolme viikkoa EA:n lopetuksesta. Käytin vuoden 15mg. Sähköiskut, huimaus, paniikki, pakkoajatukset, herkkyydet, näköhäiriöt vähän lieventyneet pahimmasta mutta tulee edelleen.

Jos menee terveyskeskukseen valittamaan depiksestä, niin helposti tungetaan vaan lääkeresepti kouraan, mutta terapiaan on todella vaikea päästä.

Itse parannuin depiksestä nimenomaan terapian avulla. Lääkkeet tuskin sitä parantavat, ja lisäksi niillä on usein paljon sivuvaikutuksia. Samalla ne monesti tuppaavat tekemään aggressiiviseksi ja vievät helposti myös arvostelukyvyn, kuten alkoholi ja huumeet.

Voit valmistua siihen, että oireet kestävät puolikin vuotta tai enemmän. Voi taas olla, että olet kunnossa 3 kuukaudessa. Kukaan ei tiedä.

Ja outoa on se että lundbeckin sivuilla ei enää cipralexistä ole tuotteissa mainintaa. Lääkeinfon sivuilla (päivitetty 27.6.12) cipralexin myyntiluvan haltija on kuitenkin Lundbeck.

Patenttihan vanhentui ja tuli lääke tuli markkinoille muiltakin lääketehtailta, mutta eikö lunbeck siis edellleen valmista cipralexiä, vai onko valmistus lopetettu?

Olet tehnyt varmasti oikean päätöksen halutessasi lopettaa näiden aineiden käytön. Toivottavasti oheisesta linkistä on sinulle apua vieroitukseesi. Zemppii!

http://beyondmeds.com/withdrawal-101/

Mitä ikinä teetkään, annan kullanarvoisen vinkin; älä ikinä usko psykiatria sokeasti vaan ota aina asioista selvää omatoimisesti ennen päätöstäsi. Aivan niin kuin olet lähtenyt tekemään, se olkoon viisautesi ja pelastuksesi. Psykiatrit hylkäävät potilaansa heti ongelmien ilmaantuessa ja valitettavasti rehelliset psykiatrit ovat äärimmäisen harvassa, joten sellaista on turha odottaa tulevan vastaan. Heistä saat kuulla lähinnä kirjallisuuden ja lääkkeiden vaarallisuudesta kertovien dokumenttien kautta. Kaiken lisäksi, jos masennuksesi on vielä luokiteltu lieväksi/keskivaikeaksi (mitä ikinä se psykiatrian maailmassa tarkoittaakaan) on runsaasti tutkimustietoa siitä, että niin kutsuttujen masennuslääkkeiden hyöty-haittamittari on tällaisissa tapauksissa niin pahasti pakkasen puolella, että jäädyt. Se mitä psy-sairaanhoitajasi tarkoittaa paranemisella lienee mysteeri hänelle itselleenkin. Nämä 'masennuslääkkeet' eivät paranna mitään mielenterveysongelmaa koskaan, ja se on lääketieteellinen fakta. Vaikka ennen ainekokeilua ei seuraamuksista voi varmuudella mitään sanoa niin varoitan silti, että on hyvin mahdollista menettää toiminta- sekä työkyky näille aineille (kuten ehkä olet jo huomannut uhrien kertomuksista). Ja huonot uutiset eivät lopu suinkaan tähän. Lisäksi vaarannat itsesi 'masennuslääkkeiden' aiheuttamalle krooniselle masennukselle. Kuulostaako uskomattomalta? Tätä haittavaikutusta kutsutaan tardiiviksi dysforiaksi (tardive dysphoria) ja siitä voit lukea lisää netitse. Kantani paistaa varmasti tekstin läpi selvästi, mutta toivon todella, että tiedät millaista ainetta pitelet käsissäsi.

5+16 kirjoitti:

Mitä ikinä teetkään, annan kullanarvoisen vinkin; älä ikinä usko psykiatria sokeasti vaan ota aina asioista selvää omatoimisesti ennen päätöstäsi. Aivan niin kuin olet lähtenyt tekemään, se olkoon viisautesi ja pelastuksesi. Psykiatrit hylkäävät potilaansa heti ongelmien ilmaantuessa ja valitettavasti rehelliset psykiatrit ovat äärimmäisen harvassa, joten sellaista on turha odottaa tulevan vastaan. Heistä saat kuulla lähinnä kirjallisuuden ja lääkkeiden vaarallisuudesta kertovien dokumenttien kautta. Kaiken lisäksi, jos masennuksesi on vielä luokiteltu lieväksi/keskivaikeaksi (mitä ikinä se psykiatrian maailmassa tarkoittaakaan) on runsaasti tutkimustietoa siitä, että niin kutsuttujen masennuslääkkeiden hyöty-haittamittari on tällaisissa tapauksissa niin pahasti pakkasen puolella, että jäädyt. Se mitä psy-sairaanhoitajasi tarkoittaa paranemisella lienee mysteeri hänelle itselleenkin. Nämä 'masennuslääkkeet' eivät paranna mitään mielenterveysongelmaa koskaan, ja se on lääketieteellinen fakta. Vaikka ennen ainekokeilua ei seuraamuksista voi varmuudella mitään sanoa niin varoitan silti, että on hyvin mahdollista menettää toiminta- sekä työkyky näille aineille (kuten ehkä olet jo huomannut uhrien kertomuksista). Ja huonot uutiset eivät lopu suinkaan tähän. Lisäksi vaarannat itsesi 'masennuslääkkeiden' aiheuttamalle krooniselle masennukselle. Kuulostaako uskomattomalta? Tätä haittavaikutusta kutsutaan tardiiviksi dysforiaksi (tardive dysphoria) ja siitä voit lukea lisää netitse. Kantani paistaa varmasti tekstin läpi selvästi, mutta toivon todella, että tiedät millaista ainetta pitelet käsissäsi.

Lue lisää

Mun täytyy sanoa, ettei siinä masennuksen tilassa, johon minä lääkkeet sain, olis mitenkään jaksanut ottaa selvää yhtään mistään. Hyvä, kun sain itseni sängynpohjalta lääkäriin. Sekin vain siksi, että muuten olisi ollut ero edessä. Puoliso ei jaksanut mun jatkuvaa eristäytymistä ja nukkumista.

Mukava, että olet päättänyt päivittää tilannettasi ja ennen kaikkea mukava kuulla, että jotakin parannusta voinnissasi ja oireissasi on jo tapahtunut.

Lääkäreiden tietämättömyys näissä lääkeasioissa tuskin tulee monelle psykiatrisessä käsittelyssä käyneelle tai asiaan tutustuneelle yllätyksenä, mutta on todella hyvä, että tuot omankin kokemuksesi selkeästi esiin. Epäilijöitä on kuitenkin vielä varmasti paljon.

"Olen tavannut useita asiantuntijoita ja yrittänyt heille kertoa, että tilanteeni johtuu syömästäni ssri-lääkityksestä, mutta en ole saanut juurikaan ymmärrystä. Jotkut lääkärit sanovat, että vieroitusoireet menevät muutamassa viikossa - jotkut taas puhuvat kuukausista tai jopa vuodesta."

En tiedä voiko SSRI-vieroitusoireiden kieltäjiä kutsua vakavasti ottaen asiantuntijoiksi. Kokemasi kohtelu on valitettavasti erittäin yleistä etkä missään nimessä ole harvinaisuus, vaikka ehkä niin saatat luulla. On varmasti totta, että osalla käyttäjistä vieroitusoireet häviävät muutamissa viikoissa tai kuukausissa, mutta yhtä totta on, että osalla ne kestävät vuosia. Kuten omalla kohdallasi 1,5 vuotta ei ole mitenkään ennen kuulematonta, joten et ole todellakaan mikään suuri poikkeus.

Hyvä, että olet lopulta löytänyt oikean asiantuntijan, joka on osannut vahvistaa kokemasi oireilun lääkelähtöiseksi ja tarjota oikeaa opastusta. Toisin kuin yleisesti ehkä luullaan, nämä oireet koskevat kyllä yhtä lailla niin essitalopraamia kuin muitakin SSRI:tä (paroksetiini, sertraliini, fluoksetiini, sitalopraami...) siinä missä SNRI:kin (venlafaksiini, duloksetiini...). Lääkereaktio sekä vieroitusoireilu ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. En usko, että kyseessä on sinunkaan kohdalla mikään allerginen reaktio tai muu poikkeavuus vaan aivan normaali SSRI-reaktio... jos nyt tuollaista kauheutta kehtaa normaaliksi kutsua... mutta sitä nämä aineet monelle tekevät. Turha sitä on lääkäreiden kiertää tai kiistää, sehän löytyy ja näkyy tilastoista ja tutkimuksista. On näkynyt jo yli 20 vuotta.

Koska lääkärit eivät ole tutustuneet riittävän hyvin mielialalääkkeiden vaikutuksiin eivätkä huumausainevieroitukseen, on heidän vaikea tajuta tai ymmärtää kyseessä olevan lääkereaktio. Yleinen virhe on jatkaa käyttöä tai peräti lisätä annostusta, vaikka oikea ratkaisu olisi hidas ja hallittu lääkityksen alasajo ja henkinen tuki ja turva reaktiosta tai vieroituksesta kärsivälle.

"Lääkkeet ovat kyllä tehneet olon huolettomaksi ja energiseksi, mutta samalla vääristäneet elämän todellisuuksia ja estäneet käsittelemästä perimmäisiä ongelmia"

Hyvin sanottu. Lääkkeet peittävät todellisen kokemuksen ja monesti estävät oikean oppimisen ja asioiden käsittelyn. Joskus akuutti rauhoittava lääke voi olla hyvä vaihtoehto harkittavaksi, mutta jatkuva ainekäyttö johtaa valtaosalla aina vain suurempiin ongelmiin (esim. bentsoriippuvuus ahdistuneisuuden hoidossa).

Voimia sinulle!

Moi, ja tervetuloa taas SSRI:den vieroitusoireiden mugawaan maailmaan.

Epävirallinen, mutta kuulemma toimiva SSRI-lopetusohjelma (ala PaxilProgress.org) ehdottaa annoskoon vähentämistä noin 10% viimeisestä annoksesta / 3-6 viikkoa. Tahdin joutuu arvioimaan itse, mutta aloitus kannattanee tehdä hitaasti ja sitten ehkä kiristää tahtia mikäli tuntuu, että kuuppa pysyy kasassa. Tarkoitus on säilyttää henkilön toimintakyky ja henkinen tasapaino läpi vieroitusjakson.

Esimerkki:

Käyttöannos: 100 yksikköä (y)
Annos ensimmäiset 3-6 viikkoa: 90y (100y - 10%)
Annos seuraavat 3-6 viikkoa: 81y (90y - 10%)
Annos seuraavat 3-6 viikkoa: ~73y (81y - 10%)
...

Luonnollisesti jossain vaiheessa on sitten hypättävä ihan 0-annokseen ja kärsittävä mahdolliset vieroitusoireet. Kaikilla ei ole mahdollista välttää niitä. Vieroitusoireet voivat kokemusten perusteella kestää muutamista viikoista useisiin vuosiin eikä niiden kestoa pystytä luotettavasti arvioimaan ennalta. Oireet ovat täysin yksilöllisiä. On myös kyseenalaista voidaanko vuosia kestäneitä oireita edes pitää vieroitusoireina vai olisiko tällöin todenmukaisempaa puhua aivovaurioista. Älä pelästy äskeistä, aivot pystyvät parantumaan hämmästyttävän hyvin pahoistakin vahingoista, mutta parantuminen vaatii runsaasti aikaa. Itselläni, kuten ei lääketieteen ammattilaisilla tai tutkijoillakaan ole vastauksia siihen kauanko prosessi voi kestää ja missä määrin parantumista voi tapahtua.

Käy ihmeessä hakemassa vinkkejä em. nettisivustolta. Vaikka sivuston nimi viittaa paroksetiiniin (markkinoilla mm. brändinimillä Paxil, Seroxat, Aropax ja Brisdelle), joka kuuluu niin ikään SSRI-ryhmään, sieltä saa apua tasaisesti ihan kaikkien SSRI:n (sertraliini, sitalopraami, essitalopraami, fluoksetiini jne.) vieroitusoireista kärsivät.

(Huom. Haluan vielä selvyyden vuoksi muistuttaa, että en ole lääkäri vaan "valveutunut" kansalainen. Kokemusten ja itseopiskelun perusteella tiedän vieroitusoireista enemmän kuin peruspsykiatrit.)

Minulla ei ole kovinkaan tarkkaa tietämystä (eikä valitettavasti taida olla useimmilla lääkäreilläkään) sähköiskutuntemusten kestosta. Olen kyllä lukenut muiden kokemuksia, jonka perusteella tullut sellainen käsitys, että ne ovat vähentyneet ja laimentuneet hitaasti pois muutamassa viikossa tai niillä, joilla kestäneet pidempään niin muutamassa kuukaudessa. Voit yrittää kysellä tietoa lääkäriltäsi, mutta pahoin pelkää, ettei hän osaa sanoa mitään tämän tarkemmin.

Saako kysyä kuinka nopeasti teit lopetuksen ja mistä annoskoosta? Tällä on merkittävä vaikutus kokemaasi oireiluun ja sen kestoon.

Hallusinaatiot ja harhaluulot kuuluvat SSRI:n yleisiin vaikutuksiin. Niitä tulee esiin erityisesti annosta vaihdettaessa, esimerkiksi lopetuksessa. Tärkeintä vieroitusprosessissa on, että pysyt hengissä. Useiden muidenkin huumeiden kohdalla vieroituskärsimys voi saada aikaan pakonomaistakin itsetuhoisuutta. Jos sinusta tuntuu, että et meinaa selvitä, pyydä apuun jotain läheistä joka voi olla kanssasi tai, jos tämä ei onnistu, hakeudu lääkärille. Mikä vain on parempi kuin kuolema vieroituksen takia.

Nopeaa keskusteluapua saa valtakunnallisesta kriisipuhelimesta, tässä linkki. Osalla vastaajista saattaa olla kokemusta vastaavista tapauksista, joten jos ensimmäinen ei tunnu ymmärtävän älä luovutta.
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

Valitettavasti osastoilla harvoin on ammattitaitoa tunnistaa oireitasi vieroituspsykoosiksi. Hoitohenkilökuntaa kuin psykiatrejakaan ei tarkoituksella kouluteta tunnistamaan lääkepsykoosia normaalista psykoosista, jotta vastauksena potilaan kärsimykseen olisi aina vain lisää lääkkeitä (tuottaa enemmän rahaa), joten tämä sinun kannattaa tiedostaa, jos päädyt hakeutumaan osastohoitoon.

Niin lääketeollisuus kuin psykiatrian alakaan eivät ota ikinä vastuuta teoistaan omatoimisesti, joten ainoa tapa saada oikeutta on nostaa syyte. Se onko sinulla riittävää näyttöä kieltämättä epäasianmukaisesta tiedottamisesta ja kärsimiesi oireiden yhteydestä lääkkeeseen on vaikea minun arvioida.

Minulta valitettavasti ei löydy muuta kuin ikäviä asioita kerrottavaksi. Aivojen serotoniinivajeet voit sivuuttaa saman tien valheellisena tietona. Kukaan ei ole tiedemaailmassa osoittanut, että serotoniinitasoilla olisi mitään yhteyttä masennukseen. Ainoa mitä niistä voit saada on hetkellinen stimulaatio, jos sitäkään. Eri aineiden sekakäyttö sotkee oireita ennalta arvaamattomalla tavalla, mutta yksistäänkin esim. essitalopraami saa aikaan pahaa jälkeä. Seksuaalitoimintakyvyt ja -halut menevät noin 70% käyttäjistä riippumatta käytettävästä ssri:stä. Osalla toiminnot ja halut eivät palaudu käytön lopettamisen jälkeenkään, joten tämä riski sinun on hyväksyttävä, jos päädyt kokeilemaan.

Lääketeollisuus on täysin tietoinen kaikista tälläkin palstalla esiin tulleista oireista. Ei heitä tässä asiassa kouluttaa tarvitse. Siinä mielessä tietysti olen samaa mieltä, että parempi tehdä valitus niin ainakaan eivät voi vedota siihen, että kukaan ei ole koskaan reklamoinut.

Joo. Jos haluat päästä mukaan SSRI:den "mukavaan" maailmaan, nielaise pilleri. Kyllä vuoden käytöllä mahdollisuutesi saadat kunnon vammat on ihan korkea. Jos haluat taas pysyä terveenä, pää selvänä ja etsiä ahdistukseesi apua terveellisin ja turvallisin keinoin, hakeudu esimerkiksi terapiaan, ja taittele reseptistä vaikka kiva lentsikka.

ÄLÄ OTA!

Turha vaatia lääkäreiltä apua vieroitukseen, eivät osaa. Puhumattakaan muista haitoista mitä voit saada. Turha toivo. Vertaistuki auttaa sinua sen minkä voi, muuten olet omillasi. Psykiatriat laittavat kaikki lääkevammat ja vahingot aina "mielisairautesi" piikkiin.

Moi. Tunteet ja ihmisyyshän siinä menee ennen pitkään jokaiselta käyttäjältä. Kaikki eivät huomaa vaikutusta itse, mutta positiivista on, että et kuulu niihin jotka on niin pahasti huumaantuneet.

Tärkeää lopettamisessa on tehdä se asteittain hitaasti. Katso mallia esimerkiksi ylempää. Netti on täynnä vinkkejä siitä miten minimoida vieroitusoireilu ja selvitä läpi. Ihmisten kyky metabolisoida näitä aineita on hyvin yksilöllinen ja siten vieroitusoireilu on niin ikään yksilöllistä. Osa ei saa kovin pahoja vieroitusoireita ollenkaan, kun taas osalle voi olla kovinkin vaikeaa. 5mg:aa essitalopraamia ei ole mikään kovin pieni annos, vaikka niin saattaisi luulla, mutta voisi asiat huonomminkin olla. Annetaanhan sitä 10mg:na ja 20mg:aa hevosille. Mutta 5mg:llakin voi saada oikein tuntuvat vieroitusoireet, jos arpa osuu sinun kohdallesi, joten on hyvä valmistautua ennakolta, että osaa erottaa vieroitusoireet.

Jos tulee tiukka paikka ja tarvitset akuuttia keskusteluapua kannattaa turvautua esimerkiksi valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai vastaavaan. Psykiatrialta tulevat avut ovat yleensä erittäin rajalliset tai jopa haitaksi, joten ole varovainen keheen luotat. Olet ilmeisesti lukenut tämän ketjun läpi, joten tietänet jo ainakin suurimmat miinat.

Escitalopramin toiminta tiivistettynä hyvin

"aluksi toimi tosi hyvin, sitten muutamien kuukausien päästä meni seksihalut, sitten tuli väsymys ja nykyään elämä on oikeastaan ihan mitäänsanomatonta. Uskon olevani syvällä tässä jutussa nyt."

Ensimmäisenä lääkkeen kanssa saattaa tulla kuherruskuukaudet. Se tarkoittaa sitä, että hyvin menee, mieliala nousee, on aikaansaava olo, ei ahdista, saattaa jopa uskaltautua tekemään asioita mitkä jännittää. Sinä aikana keho hiljalleen koukuttautuu ja mukautuu lääkkeeseen. Se kestää kuukausia. Osa ei tunne tätä suotuisaa alun vaikutusta ja eivät varmaan halua jatkaa käyttöä, mutta osa tuntee. Olo voi tuntua siltä, että on oma itsensä ja tältähän elämän pitäisikin tuntua!

Parhaiten tämän olon sain itse aikanaan, kun aloitin ihan nolla lääkehistorialla lääkityksen. Hermostoa ei oltu sotkettu muilla lääkityksillä vielä.

Tämä olo saattaa mieluisana jäädä mieleen, ja sitä saattaa jälkikäteen jopa kaivata ja etsiä yhä uudelleen yhä uusista lääkkeistä. Lääke voi lisätä intoa tehdä asioita ja touhukkuutta. Tämä tila ei ole pysyvä.

Lääkkeen aiheuttamassa energian ja toimintakyvyn lisääntymisessä voi olla toisaalta myös toinen puoli. Rauhattomuuden lisääntyminen. SSRI-lääkkeet voivat puhkaista epämukavaltakin tuntuvaa sisäistä levottomuutta. Siksi paketeissa on varoitukset esim akatisiasta, joka on käytännössä häiriötila kehossa millä voi olla vakavia seurauksia hyvinvoinnin suhteen. SSRI-lääkkeitä käyttäessä voi olla touhukkaampi olo, mutta toisaalta myös sisäisesti jotenkin levoton olo. Tämä sisäinen levottomuus voi puhjeta myös vieroituksessa.

Hiljalleen suotuisa vaikutus laimenee ja muutos alkaa tapahtua. Minulla tämä tapahtui n.6-8kuukaudessa. Lääke ei vaikutakaan enää niin paljoa. Tällöin haitat alkaa hiljalleen astua kehiin. Päiväväsymys, apatia ja tunteiden leikkautuminen. Netistä löytyy jopa tieteellistä tutkimusta apatian ja SSRI-lääkkeiden yhteydestä. Välinpitämättömyys nousee. Tämä voi toisaalta olla vapauttava asia jos välinpitämätön olo tarkoittaa esimerkiksi ahdistuksen lievenemistä. Mutta lieventäessään ahdistusta saattaa myös sisimmästä ja persoonasta karista asioita ja syvyyttä välinpitämättömyyden myötä ja kytkös itseensä ja tunteisiinsa ja muiden tunteisiin voi muuttua ongelmallisemmaksi. Tunnemaailma ohuemmaksi. Valitettavasti tämä välinpitämätön olo voi oireilla myös negatiivisella tavalla elämässä esimerkiksi kyvyttömyytenä tuntea empatiaa ja tunteita samalla tavoin, rakastua ja ihastua, hankaluutena tarttua asioihin, luovuuden vähenemisenä ja lamaantumisena. Se varmaan on yksilöllistä missä määrin ihmiset tällaista kokee ja miten. Olotila voi toki olla ok, mutta jotenkin vain turra ja välinpitämätön. Tuo mitäänsanomaton on hyvä sana kuvaamaan.

Aina niitä vaikutuksia lääkkeessä ei hahmota itseensä kuin vasta kun lääkkeen lopettaa. Itsekin muistin aina alun positiivisen vaikutuksen mutta olin jotenkin sokea sille mikä lääkkeen vaikutus pitemmällä tähtäimellä oli.

Sitten voikin iskeä lääkkeessä uusi vaihe, päiväväsymys. Jos alussa seksihalut ja kyvyt on vielä toimineet, jossain vaiheessa lääkitystä ei vain enää seksi kiinnosta tai siihen ei pysty vaikka kiinnostaisikin.

Minulla annosta nostettiin, mutta kävin noston jälkeen saman kierteen läpi minkä kuvasin. Vaikutus voi alussa tuntua, se ei kestä. Mietin kuinka paljon näillä lääkkeillä kroonistetaan masennusta? Giovanni Favan mukaan masennuslääkkeet voi mahdollisesti pitemmällä tähtäimellä olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi. Ketkä hoitavat tosiasiassa lääkkeillä kehon tietynasteista koukuttautumista lääkkeeseen yrittäen pitää itseä tasapainossa eivätkä oikeasti mielialaansa?

Lopussa pitää käydä läpi vieroitusmylläkkä, joka parhaimmillaan on helppo hankalimmillaan vaikea kokemus. Tunteet sahaa, voi olla sietämätöntä itkuisuutta, suututuksen tunteita. Jos käytön aikana oli päiväväsynyt, lopetuksessa uni häiriintyykin. Voi ahdistaa, olla levoton olo. Itselleen vieras olo, sumuinen, kognitio huonompi. Tämä on hinta maksettava sitten siitä hyödystä.

Väittäisin että tämä lääkeryhmä voi pitemmällä tähtäimellä lisätä olotilan ja tunne-elämän heittelyä. Lopetuksessa olo voi olla kaukana tasapainoisesta. Monella tapaa herkistynyt. Yritäpä siinä selvitä arkipäivän velvoitteista!. Jotkut saattaa sekoittaa tämän omaan oireiluunsa koska tällainen voi olla hankala sietää. Se voi sitten olla merkki siitä että he on omasta mielestään sairaita.

Lopuksi pitää vielä prosessoida asioita kun pääsee lääkkeestä irti. Se voi olla hyvin ahdistava ja hämmentävä kokemus luopua tällaista pillereistä ja miettiä niiden vaikutusta itseensä.

Pääset sinäkin kokemaan SSRI-myrkytyksen seuraamukset. On ihan tavallista, että pahin vieroitusoireilu alkaa vasta parin viikon kuluttua lopettamisesta. Reaktioaika on hyvin yksilöllinen. 3 kk on riitävä aika saamaan kovaakin tuhoa aikaan, mutta ei nyt lähdetä tässä vaiheessa vielä manaamaan mitään. Tutustu vieroitusoireiluun ja sen vaiheisiin esimerkiksi osoitteessa www.beyondmeds.com. Internetistä löydät lukuisia vertaistukiforumeja ja muita ohjesivustoja, joista voi olla ratkaiseva apu. Psykiatrisi ei arvatenkaan ymmärrä yhtään mitään psyykenlääkereaktioista tai vieroittamisesta ja yrittää saada sinutkin uskomaan, että vieroitus menee ohi muutamissa viikoissa. Jos näin on, tee itsellesi palvelus äläkä usko sitä puoskaria.

Tähän vielä loppuun mielenkiintoista luettavaa lääkäreiden osaamattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja valtavasta asennevammasta.

Psychiatrists will often refuse to cooperate in people’s plans to come off psych drugs….
http://beyondmeds.com/2014/03/05/come-off-psych-drugs/

Älä jauha packaa. Taidat olla aika vajakki. Sinulle sopisi vaikka packa jos kaverisi sanoisi, että se on ekstaasin johdannaista, niin sinä söisit sitä kilokaupalla loppuelämäsi.

Facebookia käyttäville suosittelen myös tsekkaamaan Beyond Meds:n ryhmän sekä osoitteen www.beyondmeds.com.

Tavallaan jättää hieman kauhistuneeksi, kun tajuaa miten korruptoitunutta kaikki terveydenhuolto on ja miten raha vallitsee aivan kaikkea tietovirtaa. Propaganda on järjettömän laajaa.

Suosittelen minäkin Peter Gotzschen kirjaa Deadly Medicines and Organised Crime (saatavana myös suomeksi: Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus) kaikille, joita lääketeollisuuden, terveydenhuollon, lääkäreiden ja lääkevirastojen keskeinen korruptio sekä oma ja läheisten terveys kiinnostaa ja lisäksi niitä, jotka erityisesti haluavat perehtyä psykiatriaan hyviä kirjoja ovat mm. Fred Baughmanin ADHD Fraud (erityisesti kaikki ADHD-lasten vanhemmat), Robert Whitakerin Anatomy of an Epidemic (2010) (psykiatrian hoitotulokset ja myytit) sekä Peter Breggin The Antidepressant Fact Book (kauheita faktoja masennuslääkkeistä yleensä). Neurolepteista rehellistä tietoa Joanna Moncrieffin kirjasta The Bitterest Pills (2013) sekä vieroitusopas kaikille psyykenlääkkeille Peter Bregginin Psychiatric Drug Withdrawal (2013)

Moikka! Söin vuoden päivät Sertralinä ja siitä 3kk kovalla taistelulla eroon, samalla meni Risperidon ahdistukseen, mutta näin jälkeen päin luulen ja tiedän että se sitä ahdistusta aiheutti, no uskoin hullu lääkäriä ja 8 kk päästä tosta sertaliinista suostuin aloittamaan Cympaltan ja Rispe jätettiin pois, samalla loppu ahdistuskin, mutta sivuoireet tolla Cympaltalla niin pahat et nyt jätin 2,5kk jälkeen senkin pois.
Nyt 4 päivää mennään ihan helvitillisissä oloissa, pahemmat kuin sertraliinissa, molempia vähensin pari viikkoa.
Tän kahden vuoden aikananen tervettä päivää ole kokenut ja nyt riitti näiden paskojen syöminen, mulla on aika kova luonne ja kestän pahoja oireita, niin että makaan vaikka päivä tolkulla sängyssä ja kun tien että nää johtuu myrkyistä jotka on panneet aivot sekaisin, antaa se voimia.
Oon "onneksi" nyt työttömänä eli voin kärsiä nää olot vaikka taas vähän pidenpääkin mitkä varmaan kestävät 2-4 kk. Mut ei näihin totu ikinä, mutta ajattelu maailma on muuttunutmja en panikoinja ahdistus niin kuin ekalla kerralla ja nyt kun oon vapaa kaikista aineista on tosi hienoo, V......tu vielä se päivä koittaa kun oon terve! Harmittaa vaan tää 2 vuotta meni hukkaan, uskoin lääkäreitä niin kuin moni muukin.
Taidan laitella voinnin kulusta tänne jos jotain kiinostaa!
Ps. Kaikkein pahimpana aikana purkaa hammasta ja ei kannata sortua uudestaan, koska se on loputon suo.

Sake kirjoitti:

Moikka! Söin vuoden päivät Sertralinä ja siitä 3kk kovalla taistelulla eroon, samalla meni Risperidon ahdistukseen, mutta näin jälkeen päin luulen ja tiedän että se sitä ahdistusta aiheutti, no uskoin hullu lääkäriä ja 8 kk päästä tosta sertaliinista suostuin aloittamaan Cympaltan ja Rispe jätettiin pois, samalla loppu ahdistuskin, mutta sivuoireet tolla Cympaltalla niin pahat et nyt jätin 2,5kk jälkeen senkin pois.
Nyt 4 päivää mennään ihan helvitillisissä oloissa, pahemmat kuin sertraliinissa, molempia vähensin pari viikkoa.
Tän kahden vuoden aikananen tervettä päivää ole kokenut ja nyt riitti näiden paskojen syöminen, mulla on aika kova luonne ja kestän pahoja oireita, niin että makaan vaikka päivä tolkulla sängyssä ja kun tien että nää johtuu myrkyistä jotka on panneet aivot sekaisin, antaa se voimia.
Oon "onneksi" nyt työttömänä eli voin kärsiä nää olot vaikka taas vähän pidenpääkin mitkä varmaan kestävät 2-4 kk. Mut ei näihin totu ikinä, mutta ajattelu maailma on muuttunutmja en panikoinja ahdistus niin kuin ekalla kerralla ja nyt kun oon vapaa kaikista aineista on tosi hienoo, V......tu vielä se päivä koittaa kun oon terve! Harmittaa vaan tää 2 vuotta meni hukkaan, uskoin lääkäreitä niin kuin moni muukin.
Taidan laitella voinnin kulusta tänne jos jotain kiinostaa!
Ps. Kaikkein pahimpana aikana purkaa hammasta ja ei kannata sortua uudestaan, koska se on loputon suo.

Lue lisää

Olot tosiaan viikon pahat, sit muutama päivä parempi mut eilen taas ihan hirveet niin kuin tänäänkin. Näköjään vaihtelee. Nytkin makailen vaan kun ei muuta pysty. Kohta 2 viikkoa lusittu ja toivon et rupeis helpottamaan. Mut se kestää minkä kestää, olis sit kerralla kaikki pahat olot eikä tämmöistä vuoristorataa!
Vielä kova taistelu tässä on edessä mut päivä kerrallaan!

Sake kirjoitti:

Olot tosiaan viikon pahat, sit muutama päivä parempi mut eilen taas ihan hirveet niin kuin tänäänkin. Näköjään vaihtelee. Nytkin makailen vaan kun ei muuta pysty. Kohta 2 viikkoa lusittu ja toivon et rupeis helpottamaan. Mut se kestää minkä kestää, olis sit kerralla kaikki pahat olot eikä tämmöistä vuoristorataa!
Vielä kova taistelu tässä on edessä mut päivä kerrallaan!

Lue lisää

Tässä sinulle ajankuluksi sivustoja, joista saat tukea vieroittautumiseesi:

YouTube: Toxic Antidepressants
FB: Bloom in Wellness, Recovering from Psychiatry, Mad in America, Aku Kopakkalan irtisanominen peruttava
WWW: Recovery Road, Paxil Progress

Voimia sinulle, et ole yksin!!

Joo, tarvii tässä yrittää availla uus ketju.
Viime päivinä ei oo olo paljoakaan helpannut, järjetön pään särky mikä tekee toimintakyvöttömäksi, noi saa....nan sähköt on pikkusen vähentynyt. Päivät tässä huilailen ja levyttelen, hävitin kaikki myrkyt ettei vaan tulis kiusausta ottaa. Oikein huvittaa kuinka hirveeks näiden olotilojen kanssa mennään, mä otan tän vähän haastenakin ja katotaan kuinka kova jätkä mä oon. Tiedän jo nyt että mä voitan, mulla on onneksi aikaa ei tarvi tressata esim. Töistä. Ei kyllä pystyiskään mihinkään!
Nyt on hienot ilmat ja " kiva" kärsiä. En kyllä ihmettele että moni ei kestä tätä on tosiaan semmoista helv...ttiä et oksat pois. Mut tien et ei ota mitään niin joskuhan aivot rupee normaalisoitumaan ei tämmöseks jää!
Palaillaan!

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Sä et tajua että ne lääkkeet pahentaa entisestään oloja! Mulla on koemusta vaikka muille jakaa ja nyt riitti, myös valitus!

Älä tee sitä itsellesi. Rukoilen puolestasi, että tajuat tehdä järkevän ratkaisun ja karttaa aineita. Jos sinua jännittää muiden seura ja sosialisointi tarvitset siedätyshoitoa. Lähde liikkeelle vähästä. Varmasti löytyy myös tuollaisiin tilanteisiin erikoistuneita terapeutteja ja kirjallisuutta. Mitä essitalopraami tekee on, että se tekee sinusta välinpitämättömän ja sitä kautta et enää piittaa mistään, jännitys muiden edessä toimimisesta mukaan lukien. Mutta etpä pian piittää mistään muustakaan. Menetät (ison) palan ihmisyyttäsi ja persoonaasi. Opettele itse hallitsemaan itseäsi, älä anna sitä tehtävää alkoholille tai muillekaan huumeille.

"Mielestäni onkin kummallista, että ihan kuin lääkärit eivät osaisi erottaa hetkellistä olotilaa ja sairaudeksi luokiteltavaa masennusta."

Miten voi odottaa, että lääkärit tai ei-lääkärit voisivat erottaa jotain mitä ei ole todellisuudessa olemassa.

Olen pahoillani, on ollut varmasti hirveää. Nuo kuvaukset aloitusoireista kuulostaa siltä että lieköhän alunalkujaankaan ollut ihan paras valinta tuo Escitalopram. Ja tuo voi kyllä tehdä olon todella kummalliseksi kun lennosta lääkkeitä vaihdellaan kun on edellisen vieroitusoireet päällä ja uuden mahdolliset aloitusoireet. Aina lääkäritkään ei tuota oikein tunnu tajuavan.

Suosittelen sinua lukemaan tämän materiaalin, jossa vieroitusoireet otetaan vakavammin ja siellä on ohjeita myös ongelmatilanteisiin masennuslääkevieroituksessa:

https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

Materiaalia on ollut työstämässä aiheen tutkijoita ja se on paras mitä aiheesta löytyy. Suomesta ei ole löydettävissä vastaavaa.

On yksilöllistä millainen vieroitus sopii kenellekin, toiset pystyy vähentämään isommin pudotuksin ja toiset pienemmin. Paras ohje on kuunnella kehoaan ja ei pitää mitään suurta kiirettä vaan vähentää rauhallisesti joka voi pitää toimintakyvynkin hyvin yllä. Masennuslääkevieroitus voi viedä huonoon kuntoon ja vaikuttaa toimintakykyyn, joten kannattaa vieroittautua ennemmin hitaasti hieman tunnustellen ensin kepillä jäätä kuin rysäyttää annos kertaheitolla alas ja sitten huomatakin että se oli virhe. Aina sitä ei voi vain korjata esimerkiksu palauttamalla lääke.

Suosittelen myös tutustumaan Mark Horowitz nimisen tutkijan ajatuksiin vieroituksesta. Hänen ohjeillaan annoksen vähennykset pienenee ja pienenee loppuakohden ja hänellä on siihen hyvät perustelut. Pienelläkin annoksella voi olla isompi vaikutus kuin voisi luullakaan. https://markhorowitz.org/academic-paper/tapering-of-ssri-treatment-to-mitigate-withdrawal-symptoms/

Esimerkiksi Escitalopram on ytyä tavaraa pienilläkin milligramoilla. Tuo sinun tapasi vieroittautua ei välttämättä ole sinulle sopivin jos koet noin paljon oireita.
Surviving Antidepressants palstalta saa vertaistukea ja tarvittaessa ohjeita alasajoon. Ja käsittääkseni Suomestakin löytyy masennuslääke vieroitusryhmä sosiaalisesta mediasta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani, on ollut varmasti hirveää. Nuo kuvaukset aloitusoireista kuulostaa siltä että lieköhän alunalkujaankaan ollut ihan paras valinta tuo Escitalopram. Ja tuo voi kyllä tehdä olon todella kummalliseksi kun lennosta lääkkeitä vaihdellaan kun on edellisen vieroitusoireet päällä ja uuden mahdolliset aloitusoireet. Aina lääkäritkään ei tuota oikein tunnu tajuavan.

Suosittelen sinua lukemaan tämän materiaalin, jossa vieroitusoireet otetaan vakavammin ja siellä on ohjeita myös ongelmatilanteisiin masennuslääkevieroituksessa:

https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

Materiaalia on ollut työstämässä aiheen tutkijoita ja se on paras mitä aiheesta löytyy. Suomesta ei ole löydettävissä vastaavaa.

On yksilöllistä millainen vieroitus sopii kenellekin, toiset pystyy vähentämään isommin pudotuksin ja toiset pienemmin. Paras ohje on kuunnella kehoaan ja ei pitää mitään suurta kiirettä vaan vähentää rauhallisesti joka voi pitää toimintakyvynkin hyvin yllä. Masennuslääkevieroitus voi viedä huonoon kuntoon ja vaikuttaa toimintakykyyn, joten kannattaa vieroittautua ennemmin hitaasti hieman tunnustellen ensin kepillä jäätä kuin rysäyttää annos kertaheitolla alas ja sitten huomatakin että se oli virhe. Aina sitä ei voi vain korjata esimerkiksu palauttamalla lääke.

Suosittelen myös tutustumaan Mark Horowitz nimisen tutkijan ajatuksiin vieroituksesta. Hänen ohjeillaan annoksen vähennykset pienenee ja pienenee loppuakohden ja hänellä on siihen hyvät perustelut. Pienelläkin annoksella voi olla isompi vaikutus kuin voisi luullakaan. https://markhorowitz.org/academic-paper/tapering-of-ssri-treatment-to-mitigate-withdrawal-symptoms/

Esimerkiksi Escitalopram on ytyä tavaraa pienilläkin milligramoilla. Tuo sinun tapasi vieroittautua ei välttämättä ole sinulle sopivin jos koet noin paljon oireita.
Surviving Antidepressants palstalta saa vertaistukea ja tarvittaessa ohjeita alasajoon. Ja käsittääkseni Suomestakin löytyy masennuslääke vieroitusryhmä sosiaalisesta mediasta.

Lue lisää

Linkkaamassani RCPsychin Stopping Antidepressants materiaalissa sanotaan näin(huono suomennos):
"Vieroitusaikataulut voi olla erilaisia riippuen ihmisestä. Jos olet käyttänyt masennuslääkkeitä vain muutaman viikon saatat pystyä vähentämään ja lopettamaan noin kuukauden aikana tai ehkä vaatien hieman enemmän aikaa. Vaikka sinulla olisi mietoja (tai ei lainkaan) vieroitusoireita, on vähennys silti järkevää tehdä neljän viikon aikana vähintään.

Jos taas olet käyttänyt masennuslääkkeitä monia kuukausia tai vuosia, on paras vähentää hitaammin (jälleenkerran, vauhdilla minkä pidät itsellesi mukavana ja siedettävänä). On myös parasta vähentää annosta hitaasti, jos sinulla on ollut vieroitusoireita aiemmin.

Muista, jos saat vieroitusoireita, se ei tarkoita ettetkö voisi lopettaa masennuslääkettäsi. Sinun pitää vain vähentää hitaammin pienemmillä annosvähennyksillä pitemmällä aikavälillä.

Jos olet käyttänyt masennuslääkkeitä vain muutaman viikon, aloita testiksi vähentämällä annostasi neljäsosalla (25pros), tai puolella(50pros).Anna itsesi totuttautua uuteen annokseen kahdesta neljään viikkoon seuraten oloasi.

Jos et saa mitään häiritseviä oireita, kokeile vähentää jatkossa neljäosa (25pros) tai puolet (50pros) nykyisestä annoksestasi. Anna itsesi totuttautua taas kahdesta neljään viikkoon ja toista jatkaen samalla tavalla vuorotellen annosvähennyksiä ja totuttautumista, missä annosta pidetään samassa.

Jos epämiellyttäviä oireita seuraa ensimmäisestä annosvähenntyksestä, tai mistään seuraavasta vähennyksestä, pysäytä vähennys. Palaa takaisin entiseen annokseen millä olosi oli parempi ja odota kunnes tunnet olosi valmiiksi yrittää uudelleen - kenties kokeillen rauhallisempaa vähennystä - vähentäen kerralla pienempinä annosvähennyksinä 5 pros tai 10 pros.

Jotkut jolla on ongelmia laskea lääkettä joutuvat siis tekemään Escitalopram vieroituksen jopa näin:

Annosta lasketaan kerran kuukaudessa esim. 10 prosenttia edellisestä annoksesta:
Miten se tehdään käytännössä?
https://www.survivingantidepressants.org/topic/406-tips-for-tapering-off-escitalopram-lexapro/

Siihen on erilaisia kikkoja ja esimerkiksi lääkkeen voi vaihtaa nestemäiseen lääkärillä tai käyttää pientä tarkkuusvaakaa apuna.

Laskuri annosvähennyksille: https://reversepsychiatry.org/

Hyödyllistä tietoa vähennykseen millä oloa saa pysymään tasaisempana
Kolme tärkeää ohjetta:"keep it simple, keep it slow, keep it stable"

https://www.survivingantidepressants.org/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/

Mitä masennuslääkevieroituspalstaa pitkän aikaa pyörittänyt ihminen on oppinut masennuslääkevieroituksen luonteesta?
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

Escitalopramin käyttö täytyy tosiaan lopettaa vähitellen. Monet suosittelevat n. 3 kuukautta kestävää lääkkeen alasajoa. Lääkärit kirjoittavat antidepressantteja nykyään todellä herkästi, mutta eivät välttämättä osaa auttaa niiden käytön lopettamisessa.

Anonyymi kirjoitti:

Escitalopramin käyttö täytyy tosiaan lopettaa vähitellen. Monet suosittelevat n. 3 kuukautta kestävää lääkkeen alasajoa. Lääkärit kirjoittavat antidepressantteja nykyään todellä herkästi, mutta eivät välttämättä osaa auttaa niiden käytön lopettamisessa.

Lue lisää

3 kk alasajo voi olla joillekin aivan liian nopea. Ketkä "monet"?