Syksyn synkeissä tunnelmissa käsiini tarttui kirjastosta Mary Shelleyn kauhuklassikko Frankenstein, joka pääpiirteittäin oli tietysti kaikista moderneista sovituksista tuttu – kenellepä ei olisi? Uteliaisuuden ja yleissivistyksen vuoksi tahdoin kuitenkin selvittää, miten tarina oikeasti menikään; jos populaarikulttuurissa jo Victor Frankenstein ja nimetön hirviönsä menevät suloisesti sekaisin, voi olla etteivät mielikuvat muutenkaan ole alkuperäisteokselle uskollisia.
Kirjailija aloitti teoksensa kirjoittamisen jo 18-vuotiaana. Ottaen huomioon tämän, romaanin varhaisen ilmestymisajankohdan (1818) ja aikakauden goottilais-romanttisen tyylin ja ihmiskäsityksen teoksessa ja sen hirviöhahmossa on yllättävää psykologista syvyyttä. Hirviö ei alkuaan ollutkaan pultit kaulassa öriöri-ääntä pitävä epäinhimillinen kammotus, vaan syvästi tunteva ja ajatteleva traaginen yksilö – johon tämän pahuudesta huolimatta voi samastua ja hänen (kyllä, ”hänen”, ei ”sen”) tekojensa motiivit ymmärtää.
Nuori Victor on kiinnostunut elämän luomisen salaisuudesta ja lopulta selvittää sen. (Mainittakoon, että vaikka elokuvissa hirviö kuvataan kuolleiden jäsenistä kootuksi ja sähköllä henkiin herätetyksi, kumpaakaan ei kirjassa suoraan mainita vaan kirjailija jättää konstit fiksusti arvoitukseksi.) Hänen luomuksensa kuitenkin kammottaa häntä niin suuresti, että hän jättää hirviön asuntoonsa ja pakenee. Palatessaan viimein kotiinsa olento on häipynyt.
Kun luomus ja luoja kohtaavat seuraavan kerran, paljon on ehtinyt tapahtua. Hirviö on oppinut puhumaan, tullut ihmiskunnalle ja tekijälleen äärimmäisen katkeraksi ja tehnyt murhia kostaakseen kärsimyksensä. Hirviön kertomus omista vaiheistaan kuullaan häneltä itseltään, joten sitä voidaan pitää epäluotettavana: huomattavaa on kuitenkin, että jos uskomme häntä, hän ei ollut alkuaan paha.
Aluksi hirviö yritti ystävystyä ihmisten kanssa, auttaen salaa erästä perhettä ja pelastaen tytön hukkumasta. Kiitokseksi hän kuitenkin sai kauhistuttavan olemuksensa tähden vain kauhunhuutoja, ampumahaavoja ja syvää vihaa. Hän tajuaa olevansa tuomittu loputtomaan yksinäisyyteen ja ihmisten pelon ja vihan kohteeksi riippumatta siitä mitä tekee. Se saa hänet aloittamaan katkeran kostonsa ihmiskuntaa vastaan ja aiheuttamaan kärsimystä viattomille ihmisille, luojansa lähimmäisille.
Tavatessaan viimein Victorin hirviö esittää tarjouksensa: tee minulle morsian, joku jota rakastaa ja joka rakastaa, niin katoan Etelä-Amerikan viidakoihin pois ihmisten silmistä! Nyt alkaa MAT-näkökulmasta hauskin osio: hirviön tietoisuus markkina-arvostaan on selvä, joten hänen ratkaisunsakin on looginen, vaikkakin osin palstan vakiteemojen vastainen:
”Pyydän sinua olemaan järkevä ja kohtuullinen; vaadin sinulta olennon joka on vastakkaista sukupuolta ja yhtä hirvittävä kuin minä. Korvaus on vähäinen, mutta muuta minä en voi saada ja tyydyn siihen. On totta että me olisimme hirviöitä ja erillämme koko maailmasta, mutta juuri siksi me olisimme sitäkin kiintyneempiä toisiimme.”
Kirjailija aloitti teoksensa kirjoittamisen jo 18-vuotiaana. Ottaen huomioon tämän, romaanin varhaisen ilmestymisajankohdan (1818) ja aikakauden goottilais-romanttisen tyylin ja ihmiskäsityksen teoksessa ja sen hirviöhahmossa on yllättävää psykologista syvyyttä. Hirviö ei alkuaan ollutkaan pultit kaulassa öriöri-ääntä pitävä epäinhimillinen kammotus, vaan syvästi tunteva ja ajatteleva traaginen yksilö – johon tämän pahuudesta huolimatta voi samastua ja hänen (kyllä, ”hänen”, ei ”sen”) tekojensa motiivit ymmärtää.
Nuori Victor on kiinnostunut elämän luomisen salaisuudesta ja lopulta selvittää sen. (Mainittakoon, että vaikka elokuvissa hirviö kuvataan kuolleiden jäsenistä kootuksi ja sähköllä henkiin herätetyksi, kumpaakaan ei kirjassa suoraan mainita vaan kirjailija jättää konstit fiksusti arvoitukseksi.) Hänen luomuksensa kuitenkin kammottaa häntä niin suuresti, että hän jättää hirviön asuntoonsa ja pakenee. Palatessaan viimein kotiinsa olento on häipynyt.
Kun luomus ja luoja kohtaavat seuraavan kerran, paljon on ehtinyt tapahtua. Hirviö on oppinut puhumaan, tullut ihmiskunnalle ja tekijälleen äärimmäisen katkeraksi ja tehnyt murhia kostaakseen kärsimyksensä. Hirviön kertomus omista vaiheistaan kuullaan häneltä itseltään, joten sitä voidaan pitää epäluotettavana: huomattavaa on kuitenkin, että jos uskomme häntä, hän ei ollut alkuaan paha.
Aluksi hirviö yritti ystävystyä ihmisten kanssa, auttaen salaa erästä perhettä ja pelastaen tytön hukkumasta. Kiitokseksi hän kuitenkin sai kauhistuttavan olemuksensa tähden vain kauhunhuutoja, ampumahaavoja ja syvää vihaa. Hän tajuaa olevansa tuomittu loputtomaan yksinäisyyteen ja ihmisten pelon ja vihan kohteeksi riippumatta siitä mitä tekee. Se saa hänet aloittamaan katkeran kostonsa ihmiskuntaa vastaan ja aiheuttamaan kärsimystä viattomille ihmisille, luojansa lähimmäisille.
Tavatessaan viimein Victorin hirviö esittää tarjouksensa: tee minulle morsian, joku jota rakastaa ja joka rakastaa, niin katoan Etelä-Amerikan viidakoihin pois ihmisten silmistä! Nyt alkaa MAT-näkökulmasta hauskin osio: hirviön tietoisuus markkina-arvostaan on selvä, joten hänen ratkaisunsakin on looginen, vaikkakin osin palstan vakiteemojen vastainen:
”Pyydän sinua olemaan järkevä ja kohtuullinen; vaadin sinulta olennon joka on vastakkaista sukupuolta ja yhtä hirvittävä kuin minä. Korvaus on vähäinen, mutta muuta minä en voi saada ja tyydyn siihen. On totta että me olisimme hirviöitä ja erillämme koko maailmasta, mutta juuri siksi me olisimme sitäkin kiintyneempiä toisiimme.”
Vastaukset 77
Vanhimmat
Hirviön mielestä siis, kuten tunnettua 1) rakkaus naiseen ratkaisee kaikki ongelmat, mutta lisäksi, herra paratkoon 2) ATM:lle kuuluu ATN! Victor ei suostu, sillä pelkää naispuolisenkin luomuksensa olevan paha, hirviön pettävän lupauksensa, ja parin lisääntyvän ja täyttävän maan pikkuhirviöillä. (Alkuperäisen kirjan maailmassa hirviöt ilmeisestikin kykenisivät luonnolliseen lisääntymiseen, mikä sekin on hieman ristiriidassa leffojen kasaan ommeltujen zombimonsterien olemuksen kanssa.) Yksinäisyyteen tuomittu hirviö katkeroituu ja jatkaa kostoaan surmaten Victorin morsiamen heidän hääyönään. Victor aloittaa hirviön takaa-ajon kostaakseen omat kärsimyksensä, mutta kuolee lopulta itse sairaana ja nääntyneenä.
Aivan teoksen lopussa hirviö on saapunut Victorin ruumiin äärelle. Silloin hän ymmärtää omien tekojensa mielettömyyden.
”Kauhistuttava itsekkyys ajoi minua hirmutekoihin, samalla kun sydämeni oli katumuksen myrkyttämä. -- Toivoin turhaan tapaavani ihmisiä jotka näkisivät iljettävän ulkomuotoni läpi ja rakastaisivat minua erinomaisen luonteeni vuoksi. Toimiani ohjasivat ylevät kunnian ja rakkauden aatteet. Mutta nyt rikokseni ovat syösseet minut arvottomimman eläimenkin alapuolelle. -- Minä olen murhannut kauniita ja avuttomia; olen kuristanut nukkuvia viattomia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tehneet vääryyttä minulle tai kellekään toiselle elävälle olennolle. Olen syössyt kurjuuteen luojani, esimerkillisen miehen joka olisi ansainnut kaikkien ihmisten rakkauden ja ihailun. Tuossa hän makaa kuolonkalpeana ja kylmänä. Sinä vihaat minua, mutta sinun vastenmielisyytesi ei vedä vertoja inholle jota minä tunnen itseäni kohtaan.”
Hirviö haki hyvitystä yksinäisyydelleen ja tuskalleen aiheuttamalla muille samaa tuskaa, mutta käsittää viimein ratkaisunsa olleen väärä; ”[s]illä vaikka minä tuhosin hänen toiveensa, en kuitenkaan tyydyttänyt omia halujani”. Olento päätyy vetäytymään Pohjolan perukoille ja tuhoamaan ruumiinsa roviolla, jotta kenellekään ei jäisi vihjettä, miten elämää luodaan keinotekoisesti.
Opetus on selvä. Omat kärsimyksemme eivät tule hyvitetyiksi, mikäli tuotamme tuskaa niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet (tai joiden kuvittelemme niin tehneen). Alkuperäisen piinan rinnalle muodostuu näistä teoista vain lisää taakkaa. Jos emme saakaan omaa hirviötä partneriksemme, pitäisi silti vain yrittää pitää jollakin lailla luonteensa myrkyttymättömänä – oman itsensä parhaaksi.
PS. Kannattaa lukea aito ja alkuperäinen, älkää tyytykö halpoihin leffakopioihin! Esimerkiksi Kenneth Branaghin vuoden 1994 elokuvaversiossa, jota markkinoitiin mukamas alkuperäisteokselle uskollisuuteen viittaavalla nimellä ”Mary Shelley's Frankenstein”, Victor herättää tapetun vaimonsa henkiin, mikä on täysin kirjan idean vastaista. Kirjan todellisuudessa tällainen vaihtoehto ei kaiketi olisi ollut edes mahdollinen, eikä Frankenstein – jo todettuaan ensimmäisen luomuksensa pahaksi ja vaaralliseksi – olisi harkinnutkaan uuden hirviön tekemistä edes vaimostaan. (Sillä kuten tunnettua, ainoa luvallinen tapa tehdä vaimostaan hirviö on vain odottaa pari vuotta, *ba-bum-tssh*)
Hyvä arvostelu, kiitos tästä.
Frankenstainin luoma hirviö kokee tulleensa syrjityksi ulkomuotonsa takia ja tappaa ihmisä, mikä on täysin luonnollinen reaktio syrjinnän kokemiseen. Jos hän olisi saanut sen hirviömorsiamensa niin ihmishenkiä olisi säästynyt ja hän sentään tyytyi tasoiseensa eikä halunnut kaunotarta.
Ja jälleen kerran Naisasialooserin käsitys lukemastaan liitää kuin läheisestä dementiakodista raahatun mummon viskaama pubitikka, kauas maalin ohi, iskeytyen ohikulkevan tarjoilijan päähän.
Alkoi ihan tehdä mieli kipittää huomenna kirjastoon lainaamaan kyseinen opus. Varmaan kertoo myös hiiristä.
Hiiriä kertoja ei juurikaan taida mainita. Ehkä teosta voisi lukea vastakarvaan hiirinäkökulmasta pohtien syitä, miksi kertoja sivuuttaa kokonaan niinkin keskeiset olennot? Tai ehkä romaani käsittelee myös hiirille merkittäviä aiheita mutta vertauskuvallisesti.
Kylläpäs on olemassa myös kiilusilmäisiä vandaalihiiriä, joita kaikki pelkää ja inhoaa ja joilla on irtohäntä ja korvat pudonneet ja viiraavat viikset. Varmasti kirjassa kerrotaan myös hiiristä. Täytyy olla niin. Hiiret ovat keskeisiä olentoja universumissa ja mustia tai valkoisia.
Mutta kaipaavatko monstereiden tapaan vandaalihiiretkin loppujen lopuksi vain toista epätäydellistä ja (viiksistään) viiraavaa oliota vastinkappaleekseen ja ovat siksi vandaaleja?
Hiiri kaipaa hyvää ja kaunista joka tykkäis hiirestä vaikka hiiri on karmaiseva otus.
Mutta viiraus on hyvä asia.
Siinä tapauksessa hiiren vaatimukset ovat paria pykälää kirjan hirviön vastaavia kovempia. Ellei hiiri sitten yliarvioi omaa karmivuuttaan.
Hommatkaa huone!
Myös juustokakku on hyvää ja porkkanakakku mutta erityisesti piparkakut.
Mikä huone?
Pussauskoppi?
Keittiö!
Tuntihotelli?
Ja taustalle soimaan Minuuttivalssi.
Mikä siinä hiiressä jatkuvasti muka karmii?
Omituista.
Tyhmille atm-hirviöille lopetuspiikki pyllyyn ja sillä selvä.
Tämä oli erittäin mielenkiintoinen referaatti kirjasta. Suuret kiitokset. Vaikka homma tulikin tässä "spoilattua", taidan etsiä alkuperäisen teoksen kirjastosta ja lukea sen. Minunkin täytyy sanoa, että käsitykseni Frankesteinin hirviöstä on pohjautunut johonkin/joihinlintuon nimisiin B-luokan elokuviin, joita olen nähnyt. En muista, että niissä olisi ollut esillä hirviön tunteellinen, sympaattinen puoli vaan pelkästään se kauhua tuottava.
Tähän on tietysti lisättävä, että tyypillisen naisen tapaan Mary Shelley teoriassa sympatiseerasi ATM:ää, mutta meni kuitenkin itse naimisiin jo naimisissaolevan YTM-naistenmies-rentun kanssa.
Hiiri sympatiseeraa kaikkia eikä menisi välttämättä naimisiin kenenkään kanssa, mutta samassa tönössä voisi asua loppuun asti. Siis vain yhden kanssa.
Hiiri onkin hyvä ihminen eikä onneksi kuulukaan tuohon äärimmäisen itsekkääseen romantikkoklaaniin...
Äskeinen viesti oli kieli poskessa kirjoitettu, mutta itse en voi sietää Shelleyn porukkaa ihmisinä... en miehiä enkä naisia, tasapuolisuuden nimissä. (Herra) Shelleyn runoista kyllä pidän.
Juuri tämän vuoksi yritän välttää biografismia. En siksi, että näkökulma ei ole trendikäs vaan siksi, ettei mainitsemasi porukka ole ainoa, jonka kirjallisen ylevyyden ja kuolemattomuuden takaa löytyy hyvinkin alhaista ja kuolevaista väkeä.
Eikö sir eino ollut samalla sekä Shelleyn porukkaa että ihqupihqu superihqu mies?
Ihanko tosissasi sinä vertaat Einoa Shelley'in tai Byroniin?
Einohan on (oli) nykyajan byronilainen hahmo. Haavoittuvainen panomies.
Missä Eino?!
No eikä ole/ollut. Einolla ei ollut ainakaan kirjoituksiensa perusteella tarpeeksi itsetietoisuutta, ja tuskin myöskään palavaa halua saavuttaa jotain kuolematonta. Byronilainen hahmo on pohjimmiltaan faustilainen hahmo: siihen tarvitaan enemmän ulottuvuuksia kuin panomies jolla sattuu olemaan ongelmia.
Sinänsä ymmärrettävää, että Einoa analysoidaan (vieläkin??) kuin fiktiivistä hahmoa, mutta vähän outoa että ylireagointi jatkuu näin kauan jälkeenpäin. Ei se ollut muuta kuin lyhytaikainen palstakirjoittelija, joka osasi kyllä olla mukava ja ystävällinen niin miehille kuin naisillekin, mutta osasi myös olla ärsyttävä niin naisille kuin miehillekin. (Vihainen AT-klaani ei tosin mitään mukavuutta tai mielenkiintoisia keskusteluja esim. kasvissyönnistä noteerannut, koska ärtymys oli niin ylitsevuotavaa.) Mutta tapoihini ei kuulu - amerikkalaisilta fraasia lainatakseni - kenenkään "tönäiseminen bussin alle", eli en suostu haukkumaan ketään selän takana vain saadakseni palstalaisilta hyväksyntää, varsinkaan kun Einon ärsyttävät ominaisuudet eivät ole mitenkään minun vastuullani. Ja koska en ole ollut suureen ääneen julistamassa, että Eino oli maailman inhottavin mies ja tulee vielä syntiensä takia palamaan helvetin tulessa, olen sillinkin mielestä Einon suurin fani. "Either you're with us or you're with the terrorists." Huvittavaa.
Kun olen palstalla ollut sen verran vähän aikaan, mutta olen kyllä ihmetellyt kuka tämä eino, jota kaikki atm: t kadehtivat, oikein on.
200 naista nussinut biseksuaali vegaanibodari, joka kävi tällä palstalla leuhkimassa panoillansa.
Pian tämäkin ketju varmaan poistetaan.
Yksi parhaista avauksista aikoihin
Tämä on roska-aloitusten palsta.
En jaksa tehdä tälle omaa avausta. Tulkaa siis taas tänne: http://tinychat.com/a759w Soittelen vähän aikaa.
Shelleyn Frankensteinilla on palstan teemojen kanssa? Shelleyn kirja kertoo koskettavasti ambivalenttien tunteiden raastamasta hirviöstä, jolla rujon kuorensa olla on rakkautta kaipaava sydän.
Suomi kaksnelosen Sinkkupalstalla taas valitetaan lähinnä siitä, että ATM ei saa pesää teininaisilta.
Olenko minä ainoa, joka näkee tässä rinnastuksessa jotain kognitiivista dissonanssia?
Kaipaavat ATM:tkin naisten hyväksyntää.
Korjaan: kauniiden naisten hyväksyntää.
Rumalla naisella ei tee mitään.
Mitä on dissonanssi?
Oli niin hauska kommentti, että melkein nauratti.
Minä puolestani olen ylpeä tavasta, jolla sommittelin tekstini palstan aiheisiin. Siksi näen siinä dignitiivistä konsonanssia.
Noni, eli aloituksella ei itsesikään mielestä ole mitään tekemistä palstan kanssa.
kun et tuollaista tiedä?
suomea!
koko ajan . Sinä vain olet ymmärrysrajoitteinen
Meillä on kirjallisuustieteessä täysin luvallista ja hyväksyttä lukea kirjoja queer-näkökulmasta, postkolonialistisesta näkökulmasta, feministisestä näkökulmasta jne.ATM-näkökulma sopisi hyvin tähän joukkoon yhtenä lähestymistapana kirjallisuustieteeseen. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme lukea lisää klassikoluentoja ATM-näkökulmasta. ATM-näkökumasta kirjoitettuja kirjallisuustieteen graduja ja väikkäreitä odotellessa.
Se tämä ATM-näkökulmasta asioiden tarkastelu tosiaankin loistaa pöissaolollaan niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin. Tiedä sitten pystyiskö siitä tekemään suosittuja teoksia.
Joitakin yritelmiä meillä on TV:ssäkin ollut perinteisemmän peräkammarin pojan näkökulmasta, mutta ne ovat olleet lähinnä vaan näiden naisettomien poikien kustannuksella pilailua.
Neil Hardwikin Sisko ja sen Veli ja Tankki täyteenkin ovat olleet myös vähän tämän lajin juttuja, mutta ei samalla tavalla pilantekoa At-miehistä. Minä olen aina tykännnyt juuri näistä mainitsemistani Hardwikin jutuista.
Nörttielokuviakin on vaikka muille jakaa. Jos jokin on täysin työnnetty sivuun on se ATN:n näkökulma. Jopa lasten saduissa noteerataan rumat miehet, joiden pitäisi saada kaunis nainen, kuten Kaunotar ja hirviö, Kaunotar ja kulkuri ja muut suutele sammakkoa -sadut. Missä on tarina naispuolisesta Quasimodosta?
Mainitsemasi sadut eivät todellakaan edusta mitään ATM-näkökulmaa, koska ne päättyvät siihen, että nainen lopulta kiintyy rumaan mieheen. Jos ne edustaisivat ATM-näkökulmaa, niin nainen suhtautusi mieheen ivallisesti ja inhoa osoittaen ja mies jäisi yksin kitumaan.
Kaunotar ja Kulkuri on erityisen huono esimerkki, koska Kulkuri on selvä YTM. Jätkähän on outlaw, jännittävä ja seksikäs renttu, joka kulkee omia polkujaan. Juuri sellainen tyyppi, joka kostuttaa hienosto-Kaunottaren vaginan. Kulkurihan on vielä sekarotuinenkin, kun Kaunotar on rotupuhdas narttu. Tarinan opetus pikkutytöille onkin selvä: kannattaa antaa pimpsaa YTM-rentuille, ne ovat jänniä ja kaikin tavoin parempia kuin tavalliset tylsät miehet.
ATN-näkökulmaa ei ole siitä syystä, että ei juurikaan ole olemassa ATN:iä. Kyllä naisella nimittäin aina panoseuraa riittää, ellei hän ole joku harvinainen poikkeustapaus, esimerkiksi tolkuttoman lihava, eli omasta syystään romahduttanut tasonsa. Tai jos nainen nyt on ilman omaa syytään Quasimodo, esimerkiksi syntymässä epämuodostunut, niin hän ei kelpaa elokuvan päähahmoksi siitä syystä, että edustaa kuitenkin pientä marginaaliryhmää, johon valtavirta ja suurin osa yleisöstä ei voi samaistua.
Tälle kymmen pistettä. Joku on sentään tajunnut missä mennään. Nainen on etuoikeutetussa asemassa koska saa aina ja voi vieläpä valita seuransa tekemättä itse asian eteen mitään. Useimmille kelpaavat vain parhaat ja esim. ATM-tasoiset luuserit jäävät poikkeuksetta ilman. (no joku on joskus saanut säälistä, humalasta tai muusta hyvästä syystä johtuen)
Vielä kun te alempitasoiset tajuaisitte ettei tilanne muutu miksikään, ei kolmekymppisenä, ei neljäkymppisenä ei vielä vanhemmitenkaan. Naiset tätä rulettia pöyrittävät ja miehet ovat siinä vain pelinappuloita ja kaiken rahoittajia.
No esim. tässä Hardwikin Sisko ja sen veli sarjassa tämä veli oli ylikin 30 vuotias opiskelija-poikamies. Joskin hänellä oli vähän yritystä naistenkin suhteen niin ei se kyllä lupaavalta näyttänyt, ja sisarensa kanssa hän asui. Mikään varsinainen hard-core ATM ei tämä veli kuitenkaan ollut, ja siksi se jaksoi olla hauskakin. Toisaalta realistisesti ajatellen se kyllä antaa aika synkänkin kuvan miehen tulevaisuudesta jos hän vielä yli 3-kymppisenä on naimaton/perheetön opiskelijapoikamies.
Atn:iä ei edes ole. Ja tätä mielikuvaa halutaan ylläpitää juurikin pyyhkimällä kaikki vähemmän viehättävät naiset pois näkyvistä. Mitä ei näe, sitä ei ole olemassa. Ja tätä kaavaa yritetään noudattaa elokuvissa, sarjoissa, kirjoissa ja saduissa. Siksi niissä esiintyy vain kauniita nuoria naisia ja näitä naisia kaikki miehet myös tavoittelevat. Se on niin itsestäänselvää, että täälläkin kun puhutaan naisista, niin sillä tarkoitetaan juuri tätä tiettyä ryhmää naisista.
Täällä atm:t vaativat itselleen sympatiaa ja että heidän olemassaolonsa myönnettäisiin, mutta samaan aikaan itse teilaavat vastaavanlaisten naisten olemassaolon kokonaan maton alle. Vaikka kyllä toisaalta itsekin huutelevat kuinka rumalla naisella ei tee mitään.
Parasta mitä mies voi tehdä on kieltäytyä millään tavalla osallistumasta koko paskaan. Nimittäin turhaan vonkaavat urpotkin pelaavat "naisten pussiin".
Asiaa! Olen samaa mieltä. Jotkut miehet pitävät naisina vain kauniita ja nuorua naisia - vanhemmat ja rumemmat naiset eivät ole heidän mielestään naisia - ja näin ollen he väittävät, ettei ATN:iä ole olemassakaan tai että he ovat hyvin harvinaisia.
Todellisuudessa ATM:iä ja ATN:iä on ihan yhtä paljon.
AT- miehiä ja AT-naisia on todellakin likimain yhtä paljon jos tämä tasolukitus tehdään sen mnukaan mitä nämä luokiteltavat ovat persoonina omassa sukupuoliryhmässään. Se vaan että tällä palstalla käydyssä keskustelussa luokitellaan ihmiset tasoihin yksinomaan sen peruasteella miten he saavat parisuhteita ja seksiseuraa ja vielä nimenomaan nuorena parhassa paritteluiässä ollessaan. Näin mennen ei AT-naisia meidän p/s-kulttuurissamme juurikaan ole olemassa.
Atm saisi kyllä seuraa, jos vähän yrittäisi ja ymmärtäisi oman tasonsa.
Millaista se "oman tason ymmärtäminen" käytännössä olisi? Siis juurikin AT-miehelle? Vai oletko sinäkin yksi niitä riemuidiootteja jotka - jopa ylläkäydystä keskustelusta huolimatta - mielelläsi parittaisit nuoret, salskeat AT-miehet joillekin puhkipannuille, vanhoille pubiruusuille?
Hyväntahtoisesti tuon "oman tasonsa ymmärtämisen" voisi tietty tulkita niinkin että jokaisen toivosi arvostavan itseään. Että kukaan ei kutsuisi itseään tahallaan alemmantasoiseksi. Mutta kun se nimitys tulee ulkopuolelta, elämän realiteeteista. Etkö muka oikeasti kykene kuvittelemaan miestä, jota kukaan ei yksinkertaisesti voi haluta? Millainen oikein on se nainen, jolle väitetysti kelpaa kuka vaan? Kuka vaan??
on nössöä. Ei ihme, että et saa pillua!
Monet naiset tykkää kirjoja lukevista miehistä eikä mistään aivokääpämuskeli-idiooteista!
ja pantavimmat teinibabet ei!
Tyhmällä naisella ei tee mitään. Tai osaa se ehkä tiskata, imuroida, meikata ja kälättää. Ei kiitos.
Se on totta. Samoin kuin se ettei tyhmällä tai rumalla miehelläkään tee mitään. No ehkä roskakuskina.
Te olette neroja.
Siinäpä sinulle sopivaa seuraa.
kiinnostavat isot rumat ukot. Pieni ja hintelä mies on se, joka joutuu automaattisesti ATM-kategoriaan
automaattisesti. Oma toiminta on syynä, mihin kategoriaan päätyy
Ei pieni ja hinteläkään joudu sinne automaattisesti, mutta kyllä sillä on paljon suurempi todennäköisyys joutua. Eli on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnalla, mutta pienellä ja hintelällä miehellä on huonommat kortit kädessä kuin muilla.
on kohota YT-sarjaan jos on pieni ja hintelä. Parhaassa tapauksessa pääsee KT-mieheksi, joka ei hirveästi voi valkata millaista naista saa
Minut yllätti kun youtubesta näin Neil Straussin, sen kirjailijan. Ei mikään kaksimetrinen lätkän pelaaja minusta.Tietenkin pitää olla muita ominaisuuksia, heigailla sopivien tyyppien kanssa ja sellaista.
Aika fägäri ääni sillä Straussilla ainakin on, pakko sanoa vaikka en itsekään ole millään tavalla mikään äijjä.
Strauss on varmaan tällainen sir eino -tyyppinen panoeino, joka ujuttaa fantasioita naisten päähän ja nämä fantasiat sitten sekoittuvat naisten päässä realiteettien kanssa keitokseksi, jonka lopputulemana mies vaikuttaa maailman haluttavimmalta.
Kuten älyä.
Naisten kirjottamia kirjoja ei tueta. Paitsi jos ne on miesten haamukirjottamia.
saa naisia. Käytät aikaasi jonninjoutavien kirjojen lukemiseen ja niiden miettimiseen.
naisia haluaa. Jos on kiinnostunut tyhmistä pissiksistä ei kirjojen lukeminen varmasti edistä asiaan. En kuitenkaan usko että HR on tuulitunneleista kiinnostunut.
muuta kiinnostavaa kuin pillureikä!
Ja siinä reiässäkin vaan se reuna-alue!!
Sääliksi käy sinuakin