Outo avoin suhde?

Mullon semmonen vähän erikoinen tilanne nyt päällä. Erosin avomiehestäni reilu vuosi sitten.Luulin, että tämä ero olisi loppullinen ja aloin elämään sen mukaisesti. Tuli joitakin pieniä säätöjä/laastareita, että pääsisin eroon tuosta inhottavasta ikäväntunteesta silloista exääni kohtaan. Tämä auttoikin, mutta en ikinä ottanut mitään tuntemuksia mukaan näihin säätöihin. Jos huomasin, että toinen osapuoli ei pitänyt sopimusta siitä, että on vain hauskanpitoa niin laitoin pelin poikki.

Tuli sitten eräänä kauniina päivänä eräs tyyppi vastaan josta en alunperin tykännyt yhtään. Meillä oli kummallakin suuri inhontunne toisia kohtaan ja tuotiin se kyllä myös hyvin esille toisillemme ja kaikille muillekin, jotka meidän seurassa ikinä olikaan.
Kuitenkin jossakin vaiheessa meille sattui pieni ”onnettomuus” ja päädyttiin samaan paikkaan ja samalle patjalle yöksi. Tästä voikin päätellä mitä siis mitä tapahtui. Tämä samainen sanotaan nyt vaan, että ”onnettomuus” alkoi sattua aina useammin uudestaan jos oltiin jossain iltaa viettämässä samassa porukassa. Alettiin jopa tuleen toimeen muutenkin :D
Sovittiin jossain vaiheessa, että meillä on vaan tosiaan sitä hauskanpitoa, ei missään nimessä mitään muuta. Ollaan, mutta ei kuitenkaan.
Alettiin viettään paljo aikaa yhessä,kateltiin leffoja,muuten vaan istuskeltiin ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan päällisistä asioista,kahviteltiin,nukuttiin pelkästään yhessä ja olihan tietty sitä seksiäkin. Eli aivan huipun rentoa hommaa. Ja tietty huomasin ihastuneeni. Ja samanlaista tunnetta sain tältä tyypiltä myös itseltään. Menin tästä paniikkiin ja laitoin pelin poikki.Koska olen niin kovin järkevä ihminen.
Meän välit kärsi tästä. Muutenki tämä tyyppi alkoi muuttua ihan omituiseksi. Sillä alko meneen kiinnostus ihan kaikkea kohtaan. Saatto vaan istuskella kotona eikä halunnu nähä ketään. Opiskelut kärsi ym. Syyn sain kuulla tyypiltä iteltään, että oli just saanu kuulla, että on pannu paksuksi jonku sen hoidon ja tää hoito aikoo pitää sen lapsen vaikka tyyppi itse ei isäksi olisi missään nimessä vielä halunnut.
No kuitenkin, meän välit meni ton keskustelun jälkeen olemattomiksi. Ei nähty moniin kuukausiin eikä tosiaan ollut meikästä kiinni.
Aloin ”unohtaan” koko tyypin ja muutin eripaikkakunnalle opiskelujen takia. Aloin seurusteleen uudestaan tuon vanhan avomieheni kanssa ja meillä menee oikeen hyvin.

No kuitenkin. Tämä tyyppi on nyt saanu sen lapsen. Ja sehän soitti mulle ensimmäisten joukossa että sai pojan ja oli maailman onnellisimman kuulonen. Ja mä olin todella onnellinen siitä, että kuin onnelliselle ja ylpeälle se kuulosti. Mutta meille sattui tässä pari kk:ta sitten kuitenkin tuo ”onnettomuus” ja tää tyyppi tosiaan soittelee mulle useasti (en edes viitti aina vastata) ja kertoo kaikenlaisia juttuja kuten esim.että mulla ei pitäis seurustella ton nykyisen kanssa.mulla pitäis tulla takas sinne kaupunkiin ym. ihan kaikkea tommosta, mutta ei se tosiaan sano sitten kuitenkaan, että sillä olisi mua kohtaan jotain tunteita. Mutta, kun mulla on edelleen sitä kohtaan. Ja mullon useasti sitä ikävä. Ja samaan aikaan mullon hyvä olla nykyisenä kanssa.
Meillä jäi asiat ihan kesken enkä tiiä mitä teen nyt. Tai mitä kannattais?Vai kannattaako tehä yhtään mitään ja antaa vaan asioitten olla näin?

Toivon, että jaksatte lukea tän sepostuksen ja neuvoa mua, kun meinaa järki aina välissä lähteä näitten tuntemusten takia.Huoh,kiitti jo etukäteen jos joku vaivautuu :)