Vaikea asiahan se tietysti on, mutta, jos toinen osapuoli on todella seksuaalinen ihminen ja haluaisi sitä todella paljon ja tykkää kokeilla kaikkea uutta mukavaa ja toinen ei tarvitse sitä kun kerran pari kuussa niin mitäs teet??
Ei kai siinä muu auta kun etsiä sitä seksiä muualta.
Ei pelkkä halailu pussailu riitä vaikka kuinka rakastaisi sitä puolisoaan.
Ei kai siinä muu auta kun etsiä sitä seksiä muualta.
Ei pelkkä halailu pussailu riitä vaikka kuinka rakastaisi sitä puolisoaan.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Vaimo oli makuuhuoneessa sängyssä lukemassa kun Ville käveli
makuuhuoneeseen puhallettava lammas kainalossaan.
"Tässä on se lehmä, jonka kanssa harrastan seksiä kun sulla on
päänsärky."
"Toi on kyllä lammas", vaimo kommentoi.
"Mä puhunkin nyt lampaalle", Ville vastasi.
Missä kohtaa tuossa piti nauraa?
Nauraa? Eihän tuo vitsi ollut.
Ketään ei voi omistaa,edes avioliitossa,jos haluaa seksiä pitää hakea sitä!!Nykyään aika yleistä että on rakastaja,ja samalla aviossa,helpompaa!!
Ai mikä kohta siinä on helpompaa ja mihin verrattuna?
sällittäviä olette..
no mitä mie tunnen ja tiedän,harvassa ne avioliitot nykyään,missä ollaan uskollisia,nykyään sääntä eikä poikkeus että on joku seksikumppani,oioi,miten monta mie tiiän ; )),ns .hyvät kiltit isit ja äidit kyllä keinot keksii!!
Totta joka sana! Liian monien kasvu aikuiseksi, itsestään ja toisista vastuun ottaviksi ihmisiksi on vinoutunut. Ihan heti ihan kaikki pelkästään mulle nam!
Kysyinkin tuossa, että mikä tuossa pettämisessä helpottaa ja mihin verrattuna?
- Helpottaako se pettäjää? Ei.
- Tuleeko pettäjästä helpommin kokonainen ihminen? Ei.
- Helpottaako petettyä? Ei.
- Helpottaako lapsia? Ei.
- Helpottaako ystäviä ja muita, jotka asiasta tietävät? Ei.
- Onko elämä helpompaa kuin jos ei pettäisi? Ei.
- Onko pettäjällä selkärankaa? Ei.
Onko jännitystä? No ihan varmasti on, mutta ote omasta elämästä ei välttämättä ole ihan omissa kätösissä... Alapään paine näet saattaa sumentaa järjen valon! ;-)
Ihmisillä puuttuu itsehillintä. Vierasta naarasta tai urosta, kun on tarjottimella alkukantaiset vietit heräväät. Tuntuu, että ollaan niin heikkoja, että ei pysytytä vastustamaan kiusauksia.
Ei se ruoho aina siellä aidantoisella puolella on sen vihreämpää. Hetken huuma menee ohi ja mitä jää käteen?
Houkutuksia tulee aina olemaan. Pikkujoulukautena etenkin ja pienessä sievässä sitä naapurin ja työpaikan lyylit alkavat kiinnostamaan, mutta kannattaako omaa elämäänsä vaarantaa ja riskeerata sitä sillä hetken hurmiolla?
Eikös Viargra ole keksitty piristämään vanhaa ja lässähtänyttä parisuhdetta,
kun ei enää toinen sytytä, hoidetaan kiinnostuksen lisääminen kemiallisesti.
Ei ole sellaista erektiohäiriötä jota ei voisi vieras nainen hoitaa, kokeilkaa. Se
toimii muuten toisinpäinkin, rouvakin innostuu ja kostuu uudesta kumppanista.
Miksi kiduttaa ja riutua jos kaikki on menetetty?
Yhden herran tavaramerkki on Cialis ja sillä yrittää parantaa erektiohäiriötä.Mutta kun alkoholi on kuvassa mukana niin ei kuulemman toimi.Kalliit lääkkeet menevät hukkaan:-)
Mutta ei kai erektiolääkkeet voi oikeuttaa pettämään!
Jumalauta!
Minulta on viety normaali parisuhde, työ ja osittain fyysinen terveyskin. Petetyksi voi tulla niin monella tavalla! Tekisi mieleni vetää pää täyteen ja heittäytyä Kulmille yhden illan virran vietäväksi. Olen näyttävä, hauska nainen, joten se kyllä onnistuisi Mutta, jokin pidättelee.
Ehkä se on jopa typeryyksiin viemäni vanhanaikainen, raivokas arvokkuus ja syvään kasvaneet arvoni, joista edelleen kaiken kokemanikin jälkeen pidän kiinni. .
Mieheni petturuus ei ollut koskaan kiinni siitä, ettenkö minä olisi voinut tyydyttää häntä. Naiseuteni on iloista ja ennakkoluulotonta. Olen myös leikkisä ja itsevarma. Hän ei osannut itse hyödyntää sitä, mitä oli käden ulottuvilla - hän kuvitteli hallitsevansa voimakasta naistaan kadottamalla oman arvokkuutensa. Hän varasti voimani, ollakseen itse vahvempi. Sairasta, eikö totta?
Nyt pakotan mieheni tervehtymään. Uskon antaneeni anteeksi, mutta koskaan en voi tapahtunutta unohtaa tai hyväksyä. Otan vain parhaan taitoni mukaan vastuun lasteni tulevaisuudesta ja siitä, että he lopultakin saavat itselleen tasapainoisen isän ja miehen mallin. Odotan myös itseni pääsevän vielä jaloilleni ja että me molemmat löydämme uuden alun: ehkä yhdessä, ehkä erikseen, ken tietää.
Kaiken tämän keskellä ihastuminen liian pitkään katseeseen on aivan liian helppoa. Mielikuvaa on helppo haluta. Mistä saisin voimaa heikkoinakin hetkinä uskoa omiin valintoihini?
Hyvä, mainio teksti.
Jos aiot jatkaa. Kannattaisi miettiä oikein tosissaan, että osaatko oikeasti, tosissasi antaa anteeksi. Epäilemättä.
Siinä saattaa toisen happi loppua, jos jokaista "siwa" -käyntiä kyräillään, epäillään.
Tunteet, myös mustasukkaisuus ja epävarmuus, ja niiden tunteminen vaativat valintoja. Jokainen on itse vastuussa siitä, raahaako elämän heittämiä kiviä reessään vai käyttääkö ajan johonkin muuhun. Kyse ei ole tunteiden tukahduttamisesta, vaan niiden tiedostamisesta, käsittelystä ja laittamisesta oikeaan järjestykseen. Luottamus antaa enemmän voimaa kuin epäluottamus.
Hyvä työkalu tunteiden käsittelyssä on rehellisyys itseään ja muita kohtaan.
Minun tapani on seisoa omilla jaloillani, luottaa, mutta samalla myös tiedostaa elämän realiteetit. Jos toinen pettää, se on hänen valintansa, ei minun. Minä olen ainoastaan vastuussa omasta elämästäni ja ratkaisuistani. Minä olen arvokas.
"Minun tapani on seisoa omilla jaloillani, luottaa, mutta samalla myös tiedostaa elämän realiteetit. Jos toinen pettää, se on hänen valintansa, ei minun. Minä olen ainoastaan vastuussa omasta elämästäni ja ratkaisuistani. Minä olen arvokas."
Juurikin näin.
Jos tuntee, että kaikki on menetetty ja elämässä ei ole millään mitään merkitystä niin kait sitä sitten tekee mitä tahansa, mutta onko se kuitenkaan viisasta?
Parisuhteessahan voi touhuta mitä vaan ,kunhan ei mene Avioliittoon , silloin joutuu lupaamaan ja sitoutumaankin johonkin, myötä ja vastakäymissä.
Hassu lause sisältää vielä hassumman ajatuksen: "...joutuu lupaamaan...".
Parisuhteeseen sitoutumisen kuuluisi nimittäin perustua siihen, että lupauksen saa tehdä. Lähtökohta on jo pahasti pyllyllään, jos lupauksen joutuu tekemään. Se on tuon taivahan yhdentekevää, onko lupausta ollut kuulemassa pappi, kirkkosalillinen sukulaisia ja se parka puoliso. On aivan turha ratsastaa Jumalan silmien alla annettulla aviolupauksella, jos todellisuudessa on elänyt elämäänsä ilman omanarvontuntoa ja moraalia. Arvoton on arvoton meidän pakanoidenkin keskuudessa!
Ja säännöt ovat edelleen sääntöjä. Jos avo- tai aviopuolisot yhdessä sopivat, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, asia akvarelli. Ei muuta kuin menoksi. Mutta, jos tuo sopimus puuttuu, ei oikeutta todellakaan voi ottaa omiin käsiinsä.
Asiaa voisi verrata kaupunkiin, joka kippaa kaduilta keräämänsä jään ja lumen asunto-osakeyhtiöiden ja omakotitalojen asukkaiden riesaksi ja ilmoittaa lehdessä, että voi, voi. Ottaahan se ihmisiä pattiin, mutta ei se meitä täällä kaupungilla haittaa. Yhteiset säännöt tässäkin esimerkissä puuttuvat ja toista osapuolta käytetään hyväksi.
Pettäjiä on monenlaisia.
Ystävä kertoi miehestä joka seurustelee mutta käy silloin tällöin entisen "vaimon" luona hommailemassa. Ei kuulemman tykkää tästä entisestä, mutta mieli tekee häntä p...a silloin tällöin.Ja parasta kuulemassani oli vielä se, että tämä entinenkin antaa vain silloin exälleen jos ei ole ketään muuta tarjolla. Kumpainenkin on sitä mieltä, ettei yhteiset lapset kärsi tilanteesta, vaikka tietävätkin mitä vanhemmat touhuavat,järkyttävää.Kyllä aikuisilla pitäisi olla sen verran järkeä, että ajattelisivat edes näitä lapsia!
En tiedä liittyykö tämä kirjoitus mitenkään noihin edellisiin kirjoituksiin,mutta laitoin nyt sitten kommentini tänne.
Olipa karmaisevaa luettavaa. Lapset etusijalle ja sen jälkeen omat huvit ja viihdykkeet.
Kaikille ei edes avioliitto sovi. Sitli - avioliittoriita, pettämis tapauksista, ei kuulu oikeuteen eikä ole poliisiasia. Patsi jo riita on käynyt väkivaltaiseksi. Avioliittoneuvolaan heidän pitää mennä jos eivät pysty itse tunteitaan käsittelemään. Ulkopulisen syyttely ei muuta kuin kärjistä avioliiton ongelman ratkaisemista. Ylpeydestä ei kannata mennä syyttelemään ketää toista kuin itseään. Avioliitonongelmiin ei toisen ihmisen seksuaalinen hyväksikäyttö ole mikään apu. Yksityisyys on jokaisella, yksityisine loukkauksinneen. Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeään.
Jokainen tyylillään. Jos kerran on naisen/miehen kanssa menty yhteen, niin silloin harrastetaan seksiä sen naisen/miehen kanssa. Muita jos alkaa tehdä mieli tai ei saa seksiä tarpeeksi, niin pitää sitten erota eikä pettää toista. Tälläinen tapa ainakin itselläni on ollut. Pettäminen on ainakin omasta mielesä tosi törkeää, mutta näköjään nykyään enemmän sääntö, kuin poikkeus.
mut näihä se sitte oikeesti menee.
ainakii monet kavereille kehuskelut.
http://www.youtube.com/watch?v=JFvd32HyVXM
Toi on ihan legendaarinen! Tuttu homma... :-)
Jaajaaa,mulla ollut rakastaja monta vuotta,hyvin toimii,puolin sekä toisin!!
Lainaan erästä ketjuun kirjoittajaa. Mielestäni kirjoittaja tarjoilee myös Sinulle "valivalivaan", sekä puolesta äänestänee/ille ajattelemisen aihetta:
"Tunteet, myös mustasukkaisuus ja epävarmuus, ja niiden tunteminen vaativat valintoja. Jokainen on itse vastuussa siitä, raahaako elämän heittämiä kiviä reessään vai käyttääkö ajan johonkin muuhun. Kyse ei ole tunteiden tukahduttamisesta, vaan niiden tiedostamisesta, käsittelystä ja laittamisesta oikeaan järjestykseen. Luottamus antaa enemmän voimaa kuin epäluottamus."
Ensinnäkään, et kerro viestissäsi, oletko parisuhteessa ja jos olet, mitä olet puolisosi kanssa sopinut.
Jos et ole parisuhteessa ja rakastajasi tietää "asemansa", kaikki kunnossa. Olkaa hyvät, ja jatkakaa - suhteenne perustuu luottamukselle.
No, entäpä jos oletkin modernissa monisuhteessa, jossa molemmat puolisot jakavat sen, minkä nimeä ei sanota, toistensa mutta myös jalkapallojoukkueen tai jopa puolipataljoonan kanssa? Systeemihän on loistava, kenelle se sattuu sopimaan. Eksoottisuudestaan huolimatta, myös tämä vaihtoehto on ihan hyväksyttävä, koska kunnioitatte toisianne ja suhteenne perustuu luottamukseen. Elätte todennäköisesti onnellisina elämänne loppuun asti.
No entäpä Sinulla sittenkin on vastapelurinasi "Sulkee visusti silmät"-puolisotyyppi. Tätäkin esiintyy... Älähä hättäile, sillä tässäkin tapauksessa parisuhde perustuu sanattomaan sopimukseen. Puolisosi on tietoisesti päättänyt syystä tai toisesta sulkea silmänsä, kuten myös Sinäkin. Homma toimii juuri niin kauan kun se toimii. Ei ehkä lopun elämää, mutta muutamia vuosia kuitenkin.
Oletetaanpa viimeiseksi, että olet parisuhteessa ja puolisosi ei tiedä rakastajastasi mitään. Jos silloin väität kaiken toimivan puolin ja toisin, narraat. Olet nimittäin tietoisesti "päättänyt heittää kyseiseen asiaan liittyvät kivet reestäsi" ja päästää itsesi ainakin näennäisesti helpommalla. Valitettavasi puolisosi lisäksi petät tuolloin myös itseäsi.
Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin ryhmään Sinä "valivalivaan" kuulut. ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=Q7byveGOgUQ
Rakastajani tietää asemansa,ja minä omani,teemme työtä ja vapailla nautitaan,en koe pettäväni ketään,oikestaan tunnen itseni vapaaksi,niikuin rakastajani,meillä miellyttävä ja hyvä suhde,kunnioitamme ja ihailemme tosiamme,tietoisina että tämä ei lopu papin aameneen ; ) Puolisoni tietää suhteestani,meillä asialliset välit,ja sallin saman hänelle,oikeastaan nyt olen tosi onnellinen ...emme halua vaan perustaa uutta perhettä ,vaihtaa paikkakuntaa,ja rikko lasten maailmaa,kaikki yli 40v jo,näin hyvä,enkä vaihtaisi päivääkään.
Onnitteluni tasapainoisen monikkoelämänne johdosta!
Lainaan itseäni: "...Systeemihän on loistava, kenelle se sattuu sopimaan. Eksoottisuudestaan huolimatta, myös tämä vaihtoehto on ihan hyväksyttävä, koska kunnioitatte toisianne ja suhteenne perustuu luottamukseen. Elätte todennäköisesti onnellisina elämänne loppuun asti."
Hauskuu kuitenkin loppuu lyhyeen, jos lukee tarkemmin kirjoittamaasi tekstiä. On mielenkiintoista, että mielestäsi voit sallia puolisollesi sivuaskeleita. Älä nyt hulluja puhu! Mikä Sinä olet hänelle mitään sallimaan? Valitettavasti itsemarkkinoinnin tuntua ja ihailunhakuisuuttasi korostaa käyttämäsi ikääsi nähden yllättävänkin epäkypsä nimimerkki.
Ja koska petätte korkeintaa lapsianne, viestisi olennaisuudestakin Pettäminen parisuhteessa -ketjussa voidaan olla montaakin mieltä.
p.s. Vaikka lapsesi ovatkin jo keski-ikäisiä, Sinä ja puolisosi olette edelleen heidän mallinsa. Enemmän kuin tarpeeksi usein jälkipolvet toistavat vanhempiensa askeleita omassa elämässään, vaikka tietäisivätkin ne vääriksi. Haluatko Sinä rehellisesti sanoen kenenkään lapsistasi päätyvän parisuhteeseen, joka on pelkästään asiallinen?
Etpä tiedä mistä puhut,etkä tunne arkeani,mitäpä sinä olet minua arvostelemaan,jospa puolisomme sairaita esim.eivät enää tässä maailmassa,
me aikuiset olemme yli 40 lapset nuoria aikuisia ,.meillä tämä pelittää,eikä kukaan ole katkeroitunut tai mustasukkainen ,monta vuotta ollut jo näin,emmekä aio muutttaa asioita puolin eikä tosin,enkä puhu hulluja ; )Hauskuutta jatkunut jo monta vuotta.,ja jatkuu edelleen.
Antaa kaikkien kukkien kukkia,olla sinut itsensä kanssa,ja sallia muiden elää haluamallaan tavalla,se parasta...
Vahinko, että ymmärsit viestini noin.
En arvostellut Sinua enkä perhettäsi. Minä arvioin ja analysoin ainoastaan tänne 24een jättämäsi viestisi perusteella, minkälaisesta ihminen viestin takana on. Minä en yleensäkään arvostele toisten elämää. Arvostelulla ja analysoinnilla on näet se ero, että analysointi perustuu esitettyjen tosiasioiden objektiiviseen tarkasteluun. Arvostelu on yleensä enemmän tai vähemmän subjektiivista.
Yksityiskohdat ovat yksityiskohtia, mutta aika jännä juttu, että mahduit joka tapauksessa noinkin hyvin ensimmäisessä viestissäni esittämiini vaihtoehtoihin.
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!
Jos joku on sairas,niin se olet sie ite!
ääääh esitti juuri loistavan esimerkin subjektiivisesta arvostelusta, joka perustuu mieluumminkin tunteeseen kuin faktoihin ja niiden käsittelyyn.
Perustelu:
Minä en ole edes kirjoittanut tähän viestiketjuun sanaa sairas saatika väittänyt ketään sellaiseksi.
ääääh ottaa nyt siis ihan rauhassa vain, lukee tätä keskustelua ajatuksella ja antaa kaikkien kukkien kukkia, niin kuin joku taisi aiemmin ehdottaa.
Ahaa ,sie analyytikko,no miuta on mahdotonta analysoida,olen hyvin monimutkainen ihminen,sekä sisäisesti että ulkoisesti,mun rikkaus.Siulla näköjään tapana lokeroida ihmiset jonkin käytösmallin mukaan,hmm.Ihailua esim,en hae ,koska en kaipaa sitä että muut palvoo minua,minusta vaan mukavaa ,kun miun ei tarvitse elää muiden asettamien normien mukaan,vapaus olla ja tuntea,sisäinen tasapaino ja iholle pääsen aina rakastajani kanssa kun tarvis,sekä harrastamaan jne---.Ihmisllä vaikea hyväksyä se ,että jollain todella on hyvä näin,niinkuin mie elän....En ole hylännyt lapsiani,oikeastaan nautin nyt vielä enemmän äitinä olosta,ja siinä ohella muut saa jakaa onneani,sitä mitä saan kun mulla rakastaja,joka on maailman ihanin ihminen,enkä halua koskaan sitoa häntä minuun.
miten nyt sen sanoisi:
vähän on selityksen makua...
samapa tuo loppujen lopuksi,mitä tuntemattomat ajattelee,en oo kellekkään selitysvelvollinen,sori vaan,kuhan kerroin vaan,että kaikki ei ole niin mustavalkoista,elämä on just niin hyvää ja ihanaa ,kuin miksi sen tekee....
elämäni parasta aikaa....
miksi et eroa?
Pitäisiköhän joidenkin ihan oikeasti hankkia se kuuluisa oma elämä ja keskittyä vain ja ainoastaan siihen?
Hih-hii. Vastahan tämä keskustelu pääsi käyntiin. ;-)
Mutta totta puhut, voisihan tämän ajan käyttää paremminkin. Taisin joskus itsekin mainita jotain siitä oikean elämän hankkimisesta, mutta nämä ihmisten erilaiset arvot ovat vain niin mielenkiintoinen keskusteluaihe. Varmaan myös Sinusta, koska asiaa kommentoit ja olet jaksanut lukea ketjun.
Minulla on tapana päätyä arvokeskusteluihin ihan siinä oikeassakin elämässänikin, koska en ole oikein noita Täydelliset naiset jne. aiheita hanskannut milloinkaan. Enkä kai tule hanskaamaankaan, koska täydelliset hanskanikin hävisivät jonnekin matkan varrelle.
Toisaalta pettäminen kiinnostaa muitakin kuin minua. Vai voiko vähintään 500 ihmistä Sinä mukaanlukien väärässä?