Kuinka auttaa narsistiperheen lapsia?

Narsisteille lapset ovat oman persoonallisuuden jatke joten suhde on luonnollisesti sairas.

On hyvä että välitätä lapsistasi ja haet siihen vaikessa tilanteessa tukea.:)

Yritän lyhyesti kertoa mitä itse olen havainnut narsisti perheen lapsissa ja mitkä ovat suurimmat ongelmat.

Yli 10 v sitten narsisti äidin juuri murrosiän ylittänyt tyttö kertoi että suurin ongelma on se että asiat jää käsittelemättä, mitää erimielisyystilanteita ei puhuta koskaan auki ja loppuun. Jonka takia kaikki riidat tai vastaavat jäävät elämään ja voivat pompata esille missä yhteydessä tahansa, missä narsisti näkee sen hyväksi.
Eli sama ongelma joka on myös parisuhteissa, mutta lapset kehittyvässä iässä ovat herkempiä häiriintymään.

Jos narsisti on tehnyt virheen niin hän mielistelee lapsiaan ja osoittaa sillä tavalla huomiota ja välittämistä. Ei voi osoittaa muulla tavalla koska ei tiedä mitä empatia on, ei kiinnitä lapsiin juurikaan huomiota kun lapset hakevat läheisyyttä.

Tästä syystä esim vanhemasta tytöstä tuli melko kapinallinen ja nuoremmasta
kiinni roikkuja, eli ihmis riippuvainen. Seurauksena että mies suhteet ei toimineet, ihastui helposti ja yhteen muuton jälkeen roikkui miehessä kiinni kunnes miehet väsyivät. Nyt jo monta eroa takana, miehet erosi, eivät jaksaneet jatkuvaa "kyttäämistä ja roikkumista".

Molemmat häiriintyneitä ja tarvitsivat psykologin apua murrosiän jälkeen, nyt elämä kutakuinkin raiteillaan. Nuoremman pelasti kuitenkin pahemmalta uusi isäpuoli joka ehti tukea tyttöä pari kolme vuotta ennen kotoamuuttoa.

Koska itselläsi on naristi koti tausta niin saattaa olla viisaampaa tutkia narsimia perusteellisesti ja sitä miten se on sinuun vaikuttanut ja ehkä sinä tarvitset apua siinä miten voit tukea ja kasvattaa lapsiasi. Narsisti perheen lapset ei ole tottuneet puhumaan asioita selväksi, eikä vältämättä osoittamaan empatiaa.

Eikä liioin kyseleen koulupäivän jälkeen kuulumisia ja olemaan läheinen kaveri ja lasten tukija. Jos tekee mieli miellyttää lapsia, niin narsisti tekee sitä ostamalla vain tuotteita tai antamalla rahaa. Mutta parempi tapa lähestyä lapsia ja keskutella ystävällisesti, olla kiinnostunut positiivisellä tavalla lapsistasi, tehdä tästä jokapäiväinen tapa.

Tätä harjoittelua joutuu itsekkin tekemään, ei narsimin takia, vaan sen takia kun on kasvanut perheessä jossa oli paljon lapsia, eikä vanhemilla ollut aikaa työn kiireitten ohessa osoittaa riittävästi huomiota, joten minusta kasvoi aika itsenäinen ja totuin huolehtimaan itsetäni. Vanhemmat olivat kuitenkin tukena taustalla eikä suurempia ongelmia ollut joten itsetunto pääsi kehittymään vahvaksi. Mutta lapsen kasvatuksessa on ollut työtä tottua olemaan "läheinen" ystävä, kaveri ja tukija, kysellä kuulumisia ja pitää läheisiä välejä.

Oma "ukkoni" on hylännyt myös lapsensa.

Mutta poika reagoi (ehkä rankkojen kokemustensa ja niistä selvitymisensä takia omaa perspektiiviä) hyväksyvästi jo, mutta tyttö käy aivan liekeissä ja kokee suurta tuskaa.

Tässä tapauksessa, jos tilanne on tuo, olisin vain tyytyväinen ettei hän enää vaikuta lasten elämään. Oman tyttäreni isä ei ole vaikuttanut lapseen enää n10 vuoteen ja tilanne on parempi.

Halaile.
Juttele.
Kerro isästä (unohda narsismijuttu) ja selitä että joillekin ihmisille tuollainen hylkäävä reagoimistapa on ainoa keino selvitä eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.

Nimenomaan, selitä asia niin, että he ymmärtävät ettei se ole oikeasti henkilökohtaista tai heistä riippuvaista. Olen itse joutunut selittämään saman mutta unohtanut termistön (kuten narsismi, asosiaalisuus, alkoholismi tai muut addiktiot), mutta osin kyllä siksi, että lapsi oli silloin kovin nuori.

Hae ammattiapua jos et jaksa.
itse sain sitä perheneuvolasta, itselleni ja lapselleni. Sain itse purkaa juttuja ja lapsi samoin psykologiset testit.

Käytä energiaasi eteenpäin ja niihin ihmisiin joita on vielä olemassa, kuten lapsiisi tai muihin ihmissuhteisiin. Ei ole väliä, mikä eksääksi vaivaa vaan sillä, että hän ei kykene nyt heitä hoitamaan.

Se, että vanhempi poikasi "ei kaipaa" on kuoren alku (tai voi olla) jolla suojataan itseä pahalta tuntuvilta asioilta ja siitä voi kehkeytyä pysyväkin tila pitkäksi aikaa.Siksi on tärkeää, että haet tarvittaessa apua ja he ymmärtävät etteivät ole osallisia hylkäämiseen.

Ei kovin nuorelle kannate kertoa, mutta yli 10 v voi jo kertoa ilman sarvia ja hampaita että kyse on luonnehäiriöstä ja lyhyesti mitä se tarkoittaa. Erittäin pitkälle menevää itsekyyttä ja kylmyyttä, on eräänlainen vamma tai sairaus jota ihminen ei itse tidosta ja miten se on näkynyt perhelämässä.. Tein niin ja lapsen tilanne helpottui huomattavasti. On tärkeää että tieto tulee neutraalisti ja asiallisesti ilman katkeruutta. Myös se pitää kertoa, että miten siihen pitää suhtautua.

Miten kerrot se lapselle, jota isä manipuloi, aivopesee ja laghjoo hillittömästi? Oma lapseni 12v. on nostanut isänsä jalustalle ja pitää tätä ylijumalana (tosin narsisti pitää itsekin itseään kaikkivaltiaana), toista lasta julmasti kaltoinkohtelee ja väheksyy ja pieni mieli ei vielä tätä ymmärrä. Olen itse ollut narsistien uhrien vertaistukiryhmän vetäjänä aikoinaan, mutta vieläkään en tiedä, miten asian ottaa esille juuri lasten kohdalla.

Isompi on pahasti hunningolla ja voi pahoin henkisesti, tämän kaiken paskan aiheuttajana todellakin narsisti ja tehnyt tuota jo vuosia. En enää usko siihen, että narsistin lapsille riittää yksi tasapainoinen aikuinen ihminen lähellä! Ei ole auttanut, vaikka on huomioitu ja rajoja asetettu...olen se paska äiti ja isän mukaan raivohullu ja mielenvikainen ja näin lapsi uskoo, kun saa paljon rahaa ja tavaraa, tämän jälkeen lapsen mielipiteet=isän mielipiteet!

puuttuminen on ihan turhaa. narsisti ei ole mielestään häiriöinen ja lapset ovat aivopesty ja manipuloitu. jos hyvin käy, lapset heräävät jossain vaiheessa elämäänsä huomaamaan (keskellä omia narsistisia ongelmiansa), että kaikki ei ole hyvin. jos he menevät pitkään psykoterapiaan, heillä voi olla toivoa omasta eheytymisestään. jos eivät mene, niin he joko kasvavat roikkumaan kiinni ihmisissä, jotka eivät välitä heistä tai sitten kasvavat itse narsisteiksi. jos he menevät kunnolliseen psykoterapiaan (kognitiivinen tai psykodynaaminen), he voivat havahtua omiin ongelmiinsa ja korjata ne sitten itsessään. jotkut sitten ajautuvat elämään vuosikymmeniä epäterveissä parisuhteissa, hyppivät epäonnistuneista suhteista toisiin, tai päätyvät toisen ihmisen kanssa suhteeseen kykenemättömänä olemaan vain yksin. ainoa pelastus narsistien (narsisti ja roikkuja) lapsille on se, että he saavat lapsuutensa aikana jonkin huoltajan tai vanhemman, joka on omalta narsismiltaan terve eli hyväitsetuntoinen ihminen., (tämä on tietysti hyvin epätodennäköistä, koska narsisti tai narsistin kumppani eivät yleensä tällaista kumppania voi saada, koska kukaan itsetunnoltan terve ihminen ei voi olla suhteessa tällaisen ihmisen kanssa).

toisin sanoen, narsistin lapsilla voi olla toivoa vain aikuisena, jos he käyvät oman yksilöpsykoterapiansa. surullista. surullista jopa kahteen kertaan, koska ihminen joutuu tällöin käymään traumaattisen lapsuutensa kahteen kertaan läpi (ensin reaaliajassa ja sitten terapiassa). mutta totta.

Suosittelen,jos mahdollista hae itsellesi ja lapsille ammattiauttajan apua.Tässä vaiheessa lasten ikä on puolellasi,jos vain löydät terapeutin,joka on asiaan perehtynyt.Itse sinun on apu haettava,valitettavasti säästöjen myötä unohdetaan lapset ja heidän tultvaisuus.Mutta pidä pintasi,muuten et apua saa.Voimia kyllä tarvitset.Toivottavasti osuu kohdallesi ammattitaitoinen auttaja.Tsemppiä!

http://www.skeematerapia.fi/vanhemman-ypi.htm

Vituttaa asua erään kyseisen kanssa -_- ihan vittu oikeesti, apua tarvisi muttei uskalla...

Sulle matkalla sylttytehtaasee!

Kiitos viestistäsi. Elän juuri tämäntapaisesti haukuttuna ja "oudoksi ihmiseksi leimattuna" 7 lapsen äitinä. Nyt vasta tajuan, että mieheni on lähes koko ajan mollannut äitiyttäni lapsillemme ja etenkin vanhempien lasten kohdalla yltyvässä määrin viime vuosina.

Kaipaisin myös kovasti neuvoja, miten auttaa lapsiani parhaiten? Etten liikaa puhuisi pahaa lasten isästä, mutta etten alistuisi jättämään vain hänen valheitaan elämään lasten mieliin. Eron myötä mies aikoo lahjoa isommat lapset jäämään hänen kanssaan asumaan, ja tämän manipuloinnin keskellä on välillä varsin voimaton olo. Jos itse on aikuisena ihmisenä elänyt sokeana tällaisen ihmisen kanssa vuosia, niin kuinka voi odottaa, että lapset näkisivät nyt asiaa sen selvemmin, vielä kun olen itse näyttänyt tähän saakka alistumisen mallia? Toivottavasti olen kuitenkin voinut antaa lapsilleni tunnetasolla jotain, mihin eivät edes miehen taidokkaat valheet uppoa. Mutta miten auttaa lapsia itsenäistymään terveiksi omilla aivoillaan ajatteliviksi yksilöiksi, kun jo niin paljon on ehtinyt mennä pieleen? Ja etenkin jos osa lapsista jää isän kanssa asumaan? Siinä tapauksessa he kuuntelevat näitä valheita minusta ja elämästä ja asioista yleensäkin suurimman osan ajasta. Todennäköisesti on vaikeaa saada lapsille terapiaa tai muuta tällaista apua, kun isä vastustaa kaikkea avunsaantia.

Surullista. Sukupolvien yli siirtyvä ketju on vaikea saada katkeamaan. Mieheni äiti on erittäin narsistinen ihminen (ehkä myös isä), samoin ilmeisesti hänenkin äitinsä on ollut. En tiedä, tuleeko vielä isompaa tuhoa lapsissa, jos äiti on narsisti kuin jos isä on se tunnekylmä ihminen.