Kysyi viime yönä yksi palstapersoonista.
Rakastamme toisiemme koska se piti ankarissa luonnonoloissa lajiamme hengissä?
Alkukantaisen vaiston ohjaamana hakeudumme toistemme luokse, fyysisesti heikkona olentona ihminen ja hänen esimuotonsa hakeutuivat suureksi joukoksi suojatuakseen petoeläimiltä.
Näin he tunsivat olonsa turvalliseksi, pitääkseen ystävät lähellä he alkoivat tuntea huolta myös heidän tarpeistaan ja turvallisuudestaan ja saivat turvaa vastineeksi.
Herää kysymys onko tarve tuntea huolta lähimmäisestä pelkkää itsekkyyttä kun asiaa tutkitaan viettitasolla?
Ovatko pyyteettömimmät ajatuksemmekin silkkaa itsekkyyttä, pahuutta kuten joku voisi asian sanoa?
Lähi-idän muinaisissa kulttuureissa on syntynyt ajatus perisynnissä syntymisestä, tässä lienee kyse juuri tuontapaisesta ajattelusta ja ylläesitetty on samalla esimerkki siitä, että ihminen on nykystandardeilla ajatellen sekä hyvä ja paha.
Sallitaanko pieni määrä itsekkyyttä?
Rakastamme toisiemme koska se piti ankarissa luonnonoloissa lajiamme hengissä?
Alkukantaisen vaiston ohjaamana hakeudumme toistemme luokse, fyysisesti heikkona olentona ihminen ja hänen esimuotonsa hakeutuivat suureksi joukoksi suojatuakseen petoeläimiltä.
Näin he tunsivat olonsa turvalliseksi, pitääkseen ystävät lähellä he alkoivat tuntea huolta myös heidän tarpeistaan ja turvallisuudestaan ja saivat turvaa vastineeksi.
Herää kysymys onko tarve tuntea huolta lähimmäisestä pelkkää itsekkyyttä kun asiaa tutkitaan viettitasolla?
Ovatko pyyteettömimmät ajatuksemmekin silkkaa itsekkyyttä, pahuutta kuten joku voisi asian sanoa?
Lähi-idän muinaisissa kulttuureissa on syntynyt ajatus perisynnissä syntymisestä, tässä lienee kyse juuri tuontapaisesta ajattelusta ja ylläesitetty on samalla esimerkki siitä, että ihminen on nykystandardeilla ajatellen sekä hyvä ja paha.
Sallitaanko pieni määrä itsekkyyttä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja koiraani. Mietipä sitä.
juuri profiloitu huomionhakuiskesi narsistiksi, mietipä sitä.
Minkä vuoksi viettien energiaa pidetään pahana?
Hyvä kysmys? Kai siksi ettei ihminen tahdo nähdä eläimellistä puolta itsessään ja ajattelee sen edustavan jotain inhottavaa.
Kysymyksenä herää kuinka moni ihminen pelkää viettejään? Ja miksi johtuuko kaikki kasvatuksesta ja kulttuuriehdollistuksesta vai siitä, että joku ehkä kohtaa itsessään jotain minkä muut tuomitsevat ja tahtoo painaa piiloon sen.
Hyvä ja paha ovat kulttuurikysymys.
Muistan unen jostain kymmenen vuoden takaa, jossa villi valkoinen susi kulki rinnallani vanhan koulun käytävillä. Vähän kuin oppaana.
Viettienergiaa voi ohjata itsen kannalta hyödyllisesti, jolloin se mikä näyttää itsekkäältä ja 'pahalta' lähi-idästä lähtöisin olevan sairaan epäluonnollisen ahdasmielisen ajattelumallin mukaan muuttuukin maailman luonnollisimmaksi asiaksi - ystäväksi ja oppaaksi.
Samoin unien naiset - miehen feminiininen puoli. Minkä vuoksi sellainen pitäisi kieltää? Musiikki, kuvaamataiteet, runous jne... inspiraatio edellisten taustalla on narsistinen. Ja vain sen vuoksi, että kysymys on narsistisesta inspiraatiosta kaikki taiteet pitäisi kieltää 'pahoina' viettienergian purkautumismuotoina?
It asiassa tästä inspiraationäkökulmasta ajateltuna Wilhelm Reichin ajatus 3000 laadukkaasta orgasmista sympaattisen ja parasympaattisen neuroverkoston tasapainottajana muuttuu jotenkin inspiraatiota latistavaksi, elämän luovan puolen tukahduttavaksi ajatusmalliksi, jonka lopullinen motiivi jää hämärän peittoon - kommunistina hän lienee ajatellut, että kun ihminen on vapaa jännityksistä, hän on paremmin hallittavissa.
Todellinen taiteellinen inspiraatio lähtee epätasapainoisesta jännitystilasta, joka on yleensä sisäsyntyisen kohtalokkaan rakkaussuhteen epäonnistumisesta yli jäänyttä kanavoimatonta energiaa, joka vain odottaa tietä, kanavaa purkautuakseen... sisäänpäin käännettynä tuo energia muodostaa luovan itseään kehittävän tilan, jonka yksi purkautumismuoto on itsemurha, kuolemanvietin manifestaatio.
Minusta ihmisten yhdessä tekeminen, onpa kyse sitten parisuhteesta, perheestä, työpaikasta tai kyläyhteisöstä on aina win-win-tilanne. Vaikka pyrkimys moiseen johtuisikin geeneistämme, minusta se on positiivinen asia. Onhan lasten tekeminen ja sen kannalta tarpeellinen hoivaviettikin pohjjimmiltaan itsekkyyttä, mutta minusta se on sitä positiivisessa merkityksessä.
Montaa ikävää asiaa selitetään geeneillä, mutta minun on vaikeaa löytää tästä mitään negatiivista. Vai löytääkö joku?
Mä taas uskon siihen että hoivavietti on naisilla synnynnäinen, sellainen alkukantainen vaisto.
Alkuasukasheimon naisetkin imettää vierasta vauvaa, se vauvanitku saa sen vaiston toimii naisilla.
Joskus jopa eläimillä, kuten tässäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=PWXigjFm4TM&feature=player_embedded
Minä luulen, ettei se kosketa vain naisia vaan eläinkuntaa ylensä. Jopa miehiä ja uroksia. Tosin hoivavietissäkin on suuria aste-eroja yksilöiden välillä.
Hämmentävää. Vauvan natinaa oli alkuun jopa ahdistava kuunnella. Tuo kissan väsynyt haukottelu, mutta velvollisuudentuntoinen ja terävä katse teki vaikutuksen. Ja etenkin kärsivällisen työn tulos :)
Jälkeläisten suokeluvaisto on tietenkin itsetäänselvä.