Seksuaalinen suuntatuneisuus evoluutiossa

Yksi unohtui: uskovaisten pakkomielteenomainen mielenkiinto ns. poikkeavaan seksuaalisuuteen, varsinkin jos kyse on muista ihmisistä.

Mielenkiintoista on se, että melkein mistä tahansa asiasta voi ihminen kiihottua.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_paraphilias

Vorarefilia (kiihottuminen syödyksi tulemisesta) on ehkä kaikkein erikoisin.

tätä eliön pilkkomista ja jaottelua lokeroihin se apinaihminen varmaan ekana ajatteli kun löysi jonkun reijän 6 kk:n mammutin metsästyksen jälkeen?

Evoluutio on suosinut sellaisia seksuaalisia suuntautumisia, jotka ovat parantaneet lajin säilymistä.

Ihmisellä on olennaista, erittäin pitkä hyvin avuton lapsuus, jolloin lapsi vaatii jatkuvaa hoitoa. Tämä sitoo yhteisössä tai parisuhteessa ihmisiä. Nämä ovat poissa silloin ruuan hankinnasta. Sellainen yhteisö selviää, joissa muut toimittavat ruokaa kotona oleville.

Parisuhdetta kiinniittävät ja lisäävät seksuaaliset tavat ovat pärjänneet hyvin. Sellaiset ominaisuudet tai tarpeet naaraalla, joita uros pitää haluttavina, auttaa siihen, että uros palaa naaraan luokse ja tuo tälle ja tämän lapselle ruokaa.

Evoluutiossa ristikkäiset paineet vaikuttavat. Naaraalle hänen geeniensä säilymiselle on tärkeää, että hän saa paitsi parittelukumppanin, hän saa myös sellaisen uroksen, joka auttaa jälkeläisiä elämään niin kauan, että ovat itse kykeneviä lisääntymään. Uroksella taas pyrkimys on levittää geenejään mahdollisimman laajalle, jotta varmistaisi edes joku selviäisi aikuiseksi. Yksilöhän ei tietenkään juuri näin ajattele, vaan evoluutiossa vain sellaiset ominaisuudet lisääntyvät, joiden avulla geenit selvävät muiden geenejä paremmin.

Ihminen on myös laumaeläin, joten sellainen lauma, jossa pidetään huolta toisistaan, selviää muita laumoja paremmin. Tämä on ohjannut ihmistä sellaisiin tapoihin, jotka vahvistavat lauman yhteenkuuluvuutta.

Seksuaaliset kokemukset liimaavat yhteisöä tai paria yhteen. Saman sukupuolen kanssa koettu seksi todennäköisesti parantaa näiden yksilöiden yhteenkuuluvuutta. Lauma tulee silloin tiiviimmäksi.

Erilaiset perversioiksi luokitellut aavat saattavat myös lähentää ihmisiä toisiinsa. Taas lauman yhteisyys paranee tai mies mieluummin palaa naaraansa luokse, koska tietää saavansa tältä uuri sellaista seksiä, jota haluaa.

Todennäköisesti juuri tämä tarve liittää yhteisöä ja pareja mahdollisimman tiiviiksi, on johtanut ihmisellä taipumukseen keksiä erilaisia outojakin seksuaalisuuden muotoja. Osa niistä ei ole lainkaan yhteisöä koossapitäviä, mutta suurin osa ilmeisesti on ollut, joten tämä taipumus omituisiinkin seksuaalisiin mieltymyksiin on säilynyt ihmisessä ja ehkä jopa lisääntynyt. Hyöty on siis tästä kokeilevaisuudesta ja valmiudesta mieltyä uusiin seksuaalisiin suuntautumisiin on ollut suurempi kuin tämän ominaisuuden aiheuttamat haitat yhteisölle.

Mitä luultavammin suurin osa "poikkeavista" suuntautumisista _eivät_ johdu geeneistä, vaan ympäristöstä ja/tai vammasta/sairaudesta.

Esim. jos olisi mies jolla olisi homoseksuaalisuuden tekevä geeni, hän olisi miehen kanssa. He eivät tietenkää saa lapsia joten kyseinen geeni ei selvityisi seuraavalle sukupolvelle.

Poikkeuksina voisi mainita esim makro -ja mikrofilia.
Niissä selityksenä voisi olla vaikka että pienikokoisemmat ihmiset tarvitsevat vähemmän ruokaa jolloin he selviytyisivät paremmin ajoista jolloin ruokaa on niukasti (kivikausi?).

Silloin ne jotka ovat kiinnostuneita pienikokoisista saavat jälkikasvua niiden kanssa --> pienikokoisia yksilöitä syntyy -->selviytyvät paremmin nälästä.