Vieläkö on olemassa roolijaot vai ollaanko jo tasa-arvoisessa maassa?
Minä mies meillä ja tykkään tehdä ruokaa, siivoan, vien roskat, käyn kaupassa jne..
Nainen tekee pieniä remonttihommia mistä hän tykkää, minä sitten enemmän tekniikkapuolen juttuja. Kaikesta huolimatta nainen valittaa, että en ota miehen roolia.. en itse ymmärrä tätä, ehkä joku voi selventää. Haluan että kaikki ovat tasa-arvoisia, varsinkin parisuhteessa. Jos toiselle on ura tärkeämpää kuin toiselle, niin minä ainakin olisin valmis jäämään kotiin lapsen kanssa ilman mitään ongelmia. En halua latistaa mitenkään toisen unelmia, varsinkaan kun tiedän että hän on lahjakas ja pystyy lähes mihin vain. Silti on sellainen olo, että pitäisi jotenkin väkisin ottaa tämä miehen rooli ja änkeä toinen nyrkin ja hellan väliin.
Entäs jos mies jää hetkellisesti työttömäksi? Miksi siitä nostetaan häly, jos nainen joutuu hetken " elättämään" perhettä, mutta kun mies tekee niin, se on normaalia ja yleensä se tehdään vielä mielellään. Siis miehet eivät valita, mutta naiset valittaa..näin yleistäen, anteeksi jos jotain loukkaan..
Tuntuu että jos miehellä on vaikeeta, niin se pitää heivata heti ,mut jos asia on toistepäin, niin tottakai pitää olla tukena..tämä kuvio on mielestäni pahasti pielessä.
Mitä pahaa siinä on jos haluaa kannustaa naistaan sinne suuntaan minne hän haluaa, eikä halua väkisin ottaa tätä ns. miehen roolia. Olenko nyt sopimaton aviomieheksi? Ainakin anopin mielestä :-D
Minä mies meillä ja tykkään tehdä ruokaa, siivoan, vien roskat, käyn kaupassa jne..
Nainen tekee pieniä remonttihommia mistä hän tykkää, minä sitten enemmän tekniikkapuolen juttuja. Kaikesta huolimatta nainen valittaa, että en ota miehen roolia.. en itse ymmärrä tätä, ehkä joku voi selventää. Haluan että kaikki ovat tasa-arvoisia, varsinkin parisuhteessa. Jos toiselle on ura tärkeämpää kuin toiselle, niin minä ainakin olisin valmis jäämään kotiin lapsen kanssa ilman mitään ongelmia. En halua latistaa mitenkään toisen unelmia, varsinkaan kun tiedän että hän on lahjakas ja pystyy lähes mihin vain. Silti on sellainen olo, että pitäisi jotenkin väkisin ottaa tämä miehen rooli ja änkeä toinen nyrkin ja hellan väliin.
Entäs jos mies jää hetkellisesti työttömäksi? Miksi siitä nostetaan häly, jos nainen joutuu hetken " elättämään" perhettä, mutta kun mies tekee niin, se on normaalia ja yleensä se tehdään vielä mielellään. Siis miehet eivät valita, mutta naiset valittaa..näin yleistäen, anteeksi jos jotain loukkaan..
Tuntuu että jos miehellä on vaikeeta, niin se pitää heivata heti ,mut jos asia on toistepäin, niin tottakai pitää olla tukena..tämä kuvio on mielestäni pahasti pielessä.
Mitä pahaa siinä on jos haluaa kannustaa naistaan sinne suuntaan minne hän haluaa, eikä halua väkisin ottaa tätä ns. miehen roolia. Olenko nyt sopimaton aviomieheksi? Ainakin anopin mielestä :-D
Vastaukset 67
Vanhimmat
Tämä on sitä feminismiä ja "tasa-arvoa", mistä paljon puhutaan ja mitä monet kannattavat.
Niin eli samat oikeudet kuin miehillä, mutta silti ei vastuuta niinkuin miehillä.
Roolittamatta!
En tiedä miten asia on yleisellä tasolla ja varsinkin nykyään mutta meillä on perinteinen vastuujako toiminut erinomaisesti yli 40-vuotta.
Avioituessamme oli itsestään selvää, että minä miehenä otan täyden vastuun perheen toimeentulosta ja turvallisuudesta.
Vaimo oli lasten kanssa kotona 7-vuotta ja sen jälkeen osa-aikaisessa työssä matalapalkka-alalla.
Meillä oli alusta alkaen aidosti saman suuntaiset käsitykset lasten kasvatuksesta, raha-asioista ja yhteiskunnallisia asioita koskevissa peruskysymyksissä.
Kumpaakin kiinnosti urheilu ja matkustelu.
Käytännön syistä vaimo hoiti perheemme kaikki raha-asiat tuloja lukuun ottamatta.
Tarpeen tullen, esimerkiksi jalkani ollessa kipsissä 2,5kk rakentamisen aikana, vaimo vastasi myös perinteisistä "miehisistä" töistä.
"Kotiutuessani" hiljalleen 53v alkaen ryhdyin hoitamaan rahaliikenteen, toteuttamaan itseäni muonitusmestarina marketista pöytään periaatteella sekä tekemään kaikki raskaammat kotityöt koskien lähinnä siivouksen matto- ja huonekalutouhuja.
Vaimoni luopui myös ajokortistaan tuossa vaiheessa.
Matkoilla olen toiminut autokuskina ja, germaanisilla alueilla, tulkkina.
Vaimo hoitaa latinokielet.
Kannustin vaimoani aikanaan ay-toimintaan ja kunnallispolitiikkaan.
Mitään rooliriitaa, tai oikeastaan mitään muutakaan, ei vakavammassa mielessä ole ollut.
Perheessä ei voi äänestää vaan vastuu henkilöityy aina.
Kummallakin on omat reviirinsä mutta vaimo on aina tiennyt, että epävarmassa tilanteessa minulta saa aina päätöksen.
Tämä on sopinut meille erinomaisesti.
Kuulostaa fiksulta ja toimivalta, siis teidän tilanteessa. Meillä nainen ei taida tietää mitä haluaa, koska kun yritän ottaa enemmän roolia, niin kokee olonsa uhatuksi.
Samoin kun olin välissä hetken työttömänä, niin tuli jatkuvaa valitusta että mene töihin. Nyt kun löysin työpaikan, niin kokee senkin jollakin tapaa uhaksi tai jtn.. en edes tiedä, mutta valitusta riittää silti. Aihe vaan vaihtuu sitä mukaan miten asiat aina korjaantuu.
Ja kun olin kotona, niin hoidin kaikki kotiin liittyvät työt, juuri niinkuin mainitsin ja hoidan edelleen, vaikka töitäkin jo sain.
Tuntuu vain ettei toista saa onnelliseksi mitenkään, tuskin helpottaa anopin jatkuva valitus elämäntyylistä ja neuvot kuinka asioiden pitäisi olla. Hän kyllä meinaan tietää!!
Sitten näitä puheluita on joka päivä 1-2h.. kyllä elämä on mukavaa :-D
Harmin paikka!
Alkuvuosina, aina lasten ala-asteikään saakka, vaimo tottui paikkakuntien vaihtoihin työni perässä.
Se oli helppoa hänen ollessaan kotona.
Kun ensimmäisen kerran jäin työttömäksi 1989 oli vaimoni lähinnä kannustajana.
Yhtään moitteen sanaa en kuullut.
Vaimon ansiot marketin 21:n tunnin työjasta ei olisi riittäneet perheemme elättämiseen.
Lapset olivat vielä kotona.
Myöhemminkään, kun jouduin puutteen torjuntaan viikoiksi muualle, ei vaimon suu mennyt sahanterälle vaan totesimme sen olevan tilanteen vaatima vaihe elämässämme.
Työttömyysjaksoja oli 13kpl ennen putken päätä 57v.
Vaimon joustava ja ymmärtävä suhtautuminen on ollut omiaan vahvistamaan parisuhdettamme.
Nyt olemme eläkkeellä. Minä "oikealla" ja vaimo sairas sellaisella.
Ps. Anoppini oli erittäin hieno ihminen!
Näytä ihmeessä tämä vaimollesi esimerkkinä siitä miten hulluja ihmisiä on olemassa.
Sinulta tulee tosi fiksua tekstiä ja hienoa nähdä, että joillakin ihmisillä tosiaan voi toimia, vaikka tulee paljon vastoinkäymisiä. Toiset varmasti saavat kirjoituksistasi uskoa ja voimaa omaan tilanteeseen.
Voin toki näyttää nämä tekstit, mutta en usko että sillä on mitään merkitystä. Ehkä tässä tulee myöskin kulttuuriero, kun kyse on venäläisistä..siellähän miehet käyvät töissä ja tuovat vain rahat kotiin, missä vaimo sitten vähän niinkuin säätelee niitä ja antaa miehelle "viikkorahaa", Vodkaa menee varmaan syystä paljonkin..näin olen siis ymmärtänyt..
Toinen asia minkä olen huomannut viimeaikoina, on kateus muita ihmisiä kohtaan ja siitä mitä heillä on. Oma tilanne ei ikinä miellytä, vaan aina pitää olla enemmän. Onni ei tule itsestään, vaan se on toisen ihmisen tehtävä.
Paljon on asioita jotka ovat täysin ristiriidassa omien ajatusten kanssa elämästä, eikä tässä enää teidä mitä tehdä..
Monikulttuuriset suhteet -palsta olisi parempi tämän puimiseen. Kun nyt kerran kulttuurieron julki toit . http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4112
Sanoppa anopille suorat sanat että eivät hänen jutut kiinosta että silleen ja tuo soittleminen on jo kotirauhan rikkomista ja kerran pari kuussa riittä. Eikö naisesi saa äidilleen sanottua mitään vastaan ja siitä se vaimosi ailahtelu johtuu kun ei ole omaa ajatusta vaan hänen äitinsä sekoittaa pakaa kokoajan.
Eletään suomessa ja toinenkin on suomalainen, juuret vain venäjällä.. joten pysytään aiheessa.
Mun on vaikea sanoa anopille mitään, kun ei puhu minulle suoraan..
Mutta luultavasti osuit asiaan ytimeen, että sekoittaa pakkaa jatkuvalla soittelulla ja kertomalla miten elämää kuuluu elää. Lapset kuitenkin haluavat miellyttää omia vanhempiaan, jos ei muuten niin kyllä se tulee alitajunnasta.
Jokapäiväinen soittelu ei haittaa, jos suhde heidän välillään olisi normaalia, mutta se että melkein 30 kymppistä holhotaan, menee liian pitkälle. Itse olen asiani sanonut, enkä voi enempää vaikuttaa. Se on nyt heidän omissa käsissä.
Itse asettaisin rajat vanhemille, mistä jutellaan ja missä menee rajat.
Kirjoitat ensin yhtä, sitten toista. Sanoit venäläinen, nyt sanot suomalainen. No, vaikkapa venäläinen Suomeen avioitunut ja kansalaisuuden saanut EI kadota kulttuurista taustaansa ihan heti. Ehkä noin kolmeenkymmeneen vuoteen.
Mutta en jaksa. Puhuisit selkeämmin.
Ehkä tuo miehisyys on vähän enemmän sitä että haluaisi sinun olevan enemmän ehkä... aktiivisempi, sellainen ottava osapuoli?
Mitähän se sitten tarkoittaa käytännössä?? En varmaan osaa olla muuta kuin mitä olen..
Eipä sitten taida moni miettiä asiaa näinäpäivinä..
Varmaan helpompi ois jättää tuollainen nainen. Ei sitä kannata itseään kiduttaa.
Raskasta jos pitää esittää kotonakin jotain roolia. Rohkeutta se on jos ei näyttele kahden keskenkin kaikkivoipaista äijää
Tätä tämä tasa-arvo nyt sitten on.
Kotityöt ja lasten hoito tulisi jakaa tasan, mutta entäs ne periteiset miesten työt? Kodin remontit, rakentaminen, auton huolto/korjaus, raskaammat pihatyöt ym.? Ei niitä tarvitse jakaa.
Monet naiset ei oikeasti edes tiedä, mitä mieheltä loppujen lopuksi haluaa. Jos olet kiltti ja pyykkäät, siivoat, kokkaat ym. niin äkkiä käy niin, että nainen ei enää arvosta miestä Miehenä ja kipinä häviää. Naapurin raaka-arska vie brutaaliudellaan jalat alta kun oma mies on tuollainen tossu ja siinähän sitten tulee kiusaus kiellettyyn hedelmään.
Nykyisen vaimoni kanssa tästä asiasta ei onneksi tarvitse kiistellä.
Itseltä hoituu sekä naisten, että miesten työt. Tosin ehkä juuri tämän takia välillä hermo on kireällä kun ei yksinkertaisesti riitä joka paikkaan.
Noh, osaa se sitä arvostaakin. Useasti sanoo, että "mitä mä tekisinkään ilman sua".
Kunpa vaan näyttäisi sen arvostuksen vähän useampana kertana vällyjen välissä ;)
P.S. Naapurissa ei muuten asu yhtään Arskaa.
meillä on kyllä ainakin jaettu niitä miesten töitä, mutta mies ei ole sitten ollut auttamassa niissä naisten töissä joten voi olla niinkinpäin. Enää en auta, koska en ole hyväntekijä oman jaksamiseni kustannuksella ja tiedostan hyvin jaksamisen rajani.
Kiva että väität täällä näitä että monet naiset eivät mukamas noita tee, vaikka suurinosa naisista, jos eivät kaikki ovat aina mukana remontissa. En tiedä yhtään naista, joka remontin aikana ei olisi itse ollut mukana remontoimassa, maalaamassa ja tapetoimassa uusia huoneita, tai muuten remppaamisessa ja auton huollossa auttamassa.
Puhumatta siitä, että pihatyötkin hoitaa aika monesti myös nainen. Harvoin olen nähnyt miestä nyppimässä rikkaruohoja irti pensaiden ja kukkaasetelmien välistä pois, vaan yleisemmin ,jos ei aina, siellä on nainen sitä pihan kuntoa parantamassa. Ainoa ero on siinä, että kun puskat pitäisi leikata, sen tekee mies, ei sen takia, ettei nainen tahtoisi, vaan kun jostain syystä se mies tykkää leikkiä sillä leikkauslaitteella (miksi sitä nyt kutsutaan, en ole varma)
Minulta häviää aina kipinä mieheen, kun he eivät tee kotona mitään, odottavat vaan että nainen tekee. Mielummin mies joka osaa hoitaa ja jakaa kotityöt, kuin joku tälläinen naapurin Raaka-arska mikä saisi henkilökohtaisesti itseni vain pyörittämään silmiäni ja säälimään sitä naista, joka tälläisen ihmisen kanssa joutuu elämään.
Mies voi olla mies, vaikka jakaakin kaikki kotityöt. Mielestäni mikään ei ole seksikkäämpää, kuin mies joka on juuri tiskannut, käynyt suihkussa ja tulee sitten luokseni kertomaan, että haluaa ottaa minut juuri siinä ja sinä hetkenä.
Pitää kuitenkin muistaa, että jos mies on sellainen, joka jatkuvasti kysyy mitä pitää tehdä, eikä osaa oma-alotteisesti hoitaa hommiaansa, puhumatta siitä että aina siivottuaan vaikka ne tiskit tulee naisen luokse odottamaan jotain ylistämistä tehdystä työstään, niin tottakai se kiinnostus lakkaa. Ei sitä enää lapsia olla joita pitää palkita kun on osannut kerätä lelut lattialta.
3:s kappaleesi toi muistoja mieleeni.
Vaimoni mentyä osa-aikaiseen työhönsä oli lauantai pisin työpäivä.
Klo 9.00 -> 15.00.
Tuona aikana siivosimme aina lasten kanssa talon.
Vaimo istui kotiutuessaan klo 15.15 tietämissä valmiiseen kahvipöytään.
Rauhoittumisen jälkeen vetäydyinne lukitun makuuhuoneen oven taakse ja lapset olivat oppineet olemaan tarvitsematta mitään.
Itsekästähän se oli mutta voin hyvin kuvitella vaimoni mielentilan jos hänen olisi täytynyt vielä töistä palattuaan ryhtyä kotipuuhiin.
Olisivat saattaneet sessiot siirtyä ja vaikuttaa jopa myöhäisempäänkin mielialaan.
Kyse ei ollut mistään vaihdannasta tai palkitsemisesta vaan luonnollisesta elämästä.
Kyllä kai vaimo otti sen jonkinlaisena huomionosoituksenakin?
Sama periaaate minulla on ollut vaimon tyttöjen matkoilta paluun suhteen.
Tulee aina suursiivottuun asuntoon.
Hän voi ainakin tuntea itsensä tervetulleeksi, mikä on tarkoituksenikin.
Mitään työnjakoa emme ole koskaan sopineet.
Se tekee jolla on tilaisuus ja taito.
Rätteihin minä en puutu. Se on kertaalleen kielletty.
Omani silitän mutta siinä onkin kaikki. En edes osta käyttövaatteitani.
Raskaammilla pihatöillä en tarkoittanut rikkaruohojen nyppimisiä. Mutta on viestissäsi asiaakin. Ei varmasti sytytä sellainen mies, joka ei tee kotona muuta kuin on passattavana. Ja näitäkin riittää, en sitä kiellä.
Ja oma-aloitteisuutta täytyy toki olla. On todellakin rasittavaa olla neuvomassa ja kädestä pitäen näyttämässä mitä ja miten asioita tehdään.
Väitän silti, että esimerkkisi seksikkäästä tiskaavasta (tai muuten siivoavasta) miehestä ei kanna kovin kauas.. Muutaman kerran voi sytyttää, mutta sen jälkeen siitä tulee helposti itsestäänselvyys ja rutiini, joka ei enää samanlailla sytytäkään. Siitä tulee osa arkea. Näin se YLEENSÄ vaan menee.
Niin.. moni nainen osallistuu siihen remonttiin valitsemalla värit, sun muut tarvikkeet ja sitten ollaan vieressä komentelemassa kun mies tekee kaikki työt. Näin se ikävä kyllä yleensä menee. Ja tuohon että et jaksaisi katsoa, että mies ei tee mitään. Pitää varmasti paikkaansa, mutta niin pitää edellinenkin viesti ylhäällä, että et näkisi häntä enää kunnon miehenä, jos hän tekisi melkein kaiken. Tätä on meidän tasa-arvo arvo tänä päivänä.1
Tilanteiden mukaan!
Ollessani työttömyysjaksojen väleissä puutteen torjunnassa viikot muualla, en todellakaan viikonloppuisin tehnyt mitään.
Perjantai-illasta maanantain aamuyöhön vain rentouduin.
Lapset ja vaimo hoitivat kaikki ok:n työt.
Vielä viimeisetkin vuodet, jolloin lapset olivat jo lähteneet, hoiti vaimo kotiaskareet kesän ruohonleikkuuta lukuun ottamatta.
Talvellakin hän hoiti pois auravallin taatakseen minulle perjantai-illoin esteettömän pihaan ajon.
Joskus joutui pyytämään naapurin apua jäisen vallin poistamisessa.
Ei noista kumpikaan tehnyt mitään numeroa.
Pyrimme toimimaan ajatellen aina kumppanin hyvinvointia ja mukavuutta.
Nyt, 68 / 63 vaiheessa asiaa tarkastellen, se vaikuttaa kannattaneen.
Pieni epäitsekkyys palkitsee, varsinkin jos se ei ole alkuaan tarkoituksellista vaan täysin pyyteetöntä.
Värisokean miehen vaimona oli elämänkumppaninin pakko tehdä värivalinnat.
Kaikki ok:n pinnat vaimo maalasi minun yhden sekoiluni jälkeen.
Olessani 2,5kk jalka kipsissä, hoiti vaimo kaikki hartiapankkirakennuttajan puuhat muurareiden aputöistä talkoojoukkojen muonitukseen ja raksan siivouksiin.
Lykkäsi aamuisin rattailla penskamme anopille 3,5km:n päähän ja haki tenavat pois töiden jälkeen.
Ulkoilua ja peruskuntoa!
"suurinosa naisista, jos eivät kaikki ovat aina mukana remontissa. En tiedä yhtään naista, joka remontin aikana ei olisi itse ollut mukana remontoimassa, maalaamassa ja tapetoimassa uusia huoneita, tai muuten remppaamisessa ja auton huollossa auttamassa."
Minäkin olin viiko sitten MUKANA kaverin auton hitsauksessa. Istuin vieressä kun kaveri hitsasi. Välillä ojensin jonkin työkalunkin.
Kävin toisen kaverin ja hänen vaimonsa talotyömaalla auttamassa seinien asennuksessa. Hänelläkin on vaimo MUKANA rakentamassa. Haalaritkin oli ostanut. Meinasi vaan rouvalla kylmä tulla kun siinä paikallaan seisoskeli...
Oma vaimo oli MUKANA talon maalauksessa. Oltiin lastenvahtikin PALKATTU, että vaimo pääsee auttamaan ja työ sujuu. Sujuihan se... Vaimo maalasi metrin seinää samassa ajassa, kuin minä neljä metriä. Kaunis ajatus, että haluaa auttaa, mutta tuossakin tapauksessa olisi ollut kustannustehokkaampaa jos vaimo olisi keskittynyt vain siihen lasten vahtimiseen ja minä olisin yksin hoitanut maalauksen. Tämän tiesinkin jo etukäteen ja hyöty oli lähinnä siinä, että vaimo sai tuntea itse osallisuvansa maalaukseen.
En mä häntä siitä tietenkään syytä, ihana vaimo, mutta joskus kannattaa jakaa ne hommat vaan niin, että molemmat hoitavat pääosin ne hommat, jotka hallitsevat, niin tulostakin syntyy.
Ja mitä tuohon auton huoltoon tulee niin väittäisin, että sulla on joko erittäin pieni tai poikkeava ystäväpiiri jos kaikki heistä (naisista) osallistuvat autoremppaan. Itselläni ei tule yht äkkiä ketään mieleen.
Se oli kirjaimellisesti miehen työ!
Mutta siitä on ilmeisesti vuosikymmeniä aikaa? Silloin oli enemmän maalaisjärkeä. Nykyään ei moinen kovin monelta vaimokullalta onnistuisi. Nyt on niin helppo heittää pyyhe kehään jos ei meno ole mieleistä.
Juurikin näin :-O. Tätä on se mukana oleminen ja auttaminen, sitten voidaan kaikille kertoa miten on oltu tekemässä näitä "miesten hommia" joten kaikkien miesten pitää nyt imuroida, pestä pyykit, tiskata jne..
1976 / -77.
Vaimon fyysinen olemus, 162cm / 52kg, ei ollut vakuuttava mutta luontoa sitäkin enemmän.
Hintelä olemus ilmeisesti herätti muurareiden sympatioita ja ainakin auttoi talkooporukoiden kasaamisessa minun ollessani kipsissä.
Vaimo oli hankkinut etukäteen kaikki keittiökalusteet ja koneet, sekundavilloja yli oman tarpeen sekä ulkovuoraus-, hormi- ja väliseinätiilet sekundana kuten myös kosteiden tilojen kaakelit ja saunatilojen sekä keittiön, eteisen ja tuulikaapin värivirhelaatat lattioihin.
Lisäksi koko sorttimentille maksuttoman varastoinnin.
Säästi enemmän kuin olisi ansainnut marketissa samana aikana.
No mitä sitten tarkoitit näillä raskailla pihatöillä?
Eli sinä valitat siitä, että nainen ei ole seppä syntyessään? Väitätkö muka että sinäkin osaisit heti tehdä nopeasti jonkun uuden asian mitä et ole aiemmin tehnyt?
Tottakai helpompi on sanoa, että "no minä ja minä tein näin nopeasti" kun itse olet varmasti vastaavia töitä aikaisemmin tehnyt.
Kyllä itse vaan olen ollut maalaamassa ja rakentamassa ihan MUKANA. En ole vain katsonut vierestä. Olen myös itse kunnostanut huonekaluni ja maalannut ne uudelleen. Ensimmäisellä kerralla piti tosin pyytää apua kokeneemmalta näyttämään miten se tehdään, mutta sen jälkeen olen itse tehnyt, koska TEKEMÄLLÄ OPPII.
En tiedä, ehkä tosiaan oma ystäväpiirini on sitten vain poikkeava, että kyllä nuo renkaiden vaihtaminen ja muut pienet korjaukset hoidetaan ihan itse.
No eikö se oli juuri se mitä nainen on odottaa mieheltä? Kaikkien pitäisi osata tehdä kaikki nämä miehen työt. Jos ei osaa, niin vaihtoon vaan kun ei ole kunnon mies.
En minä ainakaan odota. En sitten tiedä, kenestä naisesta oikein puhut.
Eivätkä todellakaan kaikki miehet edes osaa korjata mitään, saatikka remontoida tai korjata autoa. Turha niitä siis edes "miesten työksi" kutsua.
Jaa. Minullapa onkin laiskajaakko joka ei tee yhtään mitään. Olisi edes mukana vaikkei aikaan saisikaan niin ei ottaisi niin rankasti aivoon. Jos jotain pitäisi tehdä ja talvi painaa päälle niin ei se oikein lämmitä että toinen vetää sikeitä puolet valoisasta ajasta ilman mitään huolta huomisesta, itsellä sekä voimat koetuksella että helvetillinen huoli. Että jos se vaimo ei kerran sinne teidän työmaillenne kelpaa niin toivon teille oikein todella sydämestäni ja lämpimästi samanlaisia viikonloppuaamuja. Ja toivon että pääsette vaikkapa tekemään laudoitusta ilman turhia lautapoikia niin ei tartte sitä vaimoa katsella siinä. Siinähän haette jokaisen laudan erikseen itse, ja sen pudonneen vasaran, ja lisää nauloja, ja mittanauhan joka jäi viimeksi sahauspaikalle, ym. ramppaatte tikkailla ees taas. Ja sahaatte tietenkin välillä niitä lautoja. Että on sitten varmasti ripeätä ja kustannustehokasta. Ja kun omien puheidenne mukaanhan se menee kuitenkin aina niin että ihan itse olette tehneet kaiken, joten tehkää sitten, olkaa hyvä vaan! Vaimo voi keitellä termariin kahvit aamulla taukojanne varten ja lähteä itse biitsille jätskiä syömään tai vaikka terassille. Svidduakos tässä tempomaan ku ei kuitenkaan kelpaa.
epäitsekkyys ei kaikkia aina palkitse, se että autat ja teet toiselle kaiken valmiiksi monta vuotta ja sitten kun itse pyydät apua, et varmastikkaan sitä saa:(
Ja taas vedetään palkokasvit kuorineen nenään kun hieman arvostellaan. Sääli, että miehesi on mielestäsi saamaton. Näitäkin riittää. ei kai sitä kukaan ole kieltänytkään.
"Että jos se vaimo ei kerran sinne teidän työmaillenne kelpaa niin toivon teille oikein todella sydämestäni ja lämpimästi samanlaisia viikonloppuaamuja. Ja toivon että pääsette vaikkapa tekemään laudoitusta ilman turhia lautapoikia niin ei tartte sitä vaimoa katsella siinä. Siinähän haette jokaisen laudan erikseen itse, ja sen pudonneen vasaran, ja lisää nauloja, ja mittanauhan joka jäi viimeksi sahauspaikalle, ym. ramppaatte tikkailla ees taas. Ja sahaatte tietenkin välillä niitä lautoja. Että on sitten varmasti ripeätä ja kustannustehokasta."
Laudotukset on tehty. Yksin niinkuin arvelitkin. Vasara ei juurikaan päässyt tippumaan kun käytin pääasiassa naulapyssyä. Lautoja ei toki kannata erikseen hakea (ei ihme, että työ ei suju) vaan sellaisen nipun tellinkien viereen, ettei heti tarvitse olla telineiltä alas pomppimassa. Taskussa kannattaa aina pitää yksi esimerkiksi 3m rullamitta (pieni ja kevyt), jota ei jätetä mihinkään ja sahauspaikalla toinen, vaikka 8m mitta, niin sillä saa käytännössä kaken sahattavan puutavaran mitattua. Kynissä sama homma, eli taskussa vähintään yksi ja sahauspaikalla varmuuden vuoksi toinen.
Sellaisissa hommissa, joissa omat kädet eivät riittäneet oli veli yleensä mukana. Vaimo hoiti tämän ajan kotia ja lapsia ja tästä hänelle kaunis kiitos.
Teillä ei ilmeisesti ole lapsia?
Eivätkä todellakaan kaikki naiset edes osaa kokata mitään, saatikka siivota tai hoitaa puutarhaa. Turha niitä siis edes "naisten työksi" kutsua.
Kyse onkin mielestäni lähinnä siitä, että nykyään miesten odotetaan osallistuvan niihin "naisten töihin", että olisi kunnon mies. Harvempi mies edellyttää tai odottaa naisen osallistuvan perinteisiin "miesten töihin".
Kunhan ihmettelen. Että mikähän siinäkin on että sanotaan että miestä pitää ylistää maasta taivaaseen jos se osaa viedä roskapussin ihan itse, ikäänkuin mies olisi lähtökohtaisesti joku täydellisen vähäjärkinen. Naisen osallistuminen miehen puuhiin taas koetaan joko yhdentekeväksi tai parhaimmillaan oikein vitsiksi, joka tapauksessa kunnia tehdystä työstä menee vain ja ainoastaan miehelle niinkuin tässäkin keskustelussa on jo nähty. Joten miksi ihmeessä naiset ylipäänsä vaivautuvat?
Minä en näe kovin tehokkaana toimintana ostaa/rakentaa/vuokrata oikein telineitä ja ostaa naulapyssyä, jos ei muuten ole käyttöä ja jos urakka on pienehkö. Nykyään myös jokaisella on ihan omat kiireensä ja minä ainakin ilmeisenä idioottina vaivaisin mielummin ydinperheen jäsentä kuin soittelisin kavereita talkoisiin. Vaikka ei minua nyt kyllä ihan hirveästi kiinnostanut tämä työseloste, enkä tiedä mitä sillä on nyt merkitystä onko niitä lapsia vai ei. Entä jos kaikilla ei todellakaan ole? Etpä ole esimerkeissäsi eritellyt onko kaikilla tuntemillasi henkilöillä ollut. Joten kyllä voisi suositella naisille että kun saa vaikka sen koneellisen pyykkiä pyöräytettyä tai mitä ikinä niitä "naisilta luontevasti onnistuvia hommia" onkaan, niin lähtee vaan viihteelle ja jättää miehen askartelemaan niitä omia projektejaan. Ei kyseessä ole mikään palkokasvi vaan mitä enemmän asiaa ajattelee niin sitä fiksummalta kuulostaa, mitä siinä turhaan pyörimään ja paleltumaan haalareissaan. Mutta sitten ei urputeta kun nainen ei osallistu, eikä teitä ole vastaavasti mitenkään vapautettu tiskivuoroista silloin kun omilta hommiltanne aikaa jää. Katsos kyllä meille naisille apu kelpaa, jos teille ei niin omapa on asianne.
Hyvähän se on verrata "naisten" ja "miesten" töitä keskenään.
Nainen tekee näitä "naisten töitä" jokapäivä. Mies tekee näitä "miestentöitä" ehkä pari kertaa vuodessa.
Kyllä minä mielelläni verhot ompelen, enkä vaadi mieheltä sitä. Mutta kodin siisteys, pyykit ja ruoka on asioita, mitä jokaisen ihmisen pitäisi osata itse, eikä odottaa toisen osapuolen niitä itselleen tekeväksi.
Miehet ei vaan muista sitä tosiasiaa, että ehkä ennen naiset pystyivät kodin hoitamaan kun eivät käyneet tai olleet töissä.
Ja minun puolesta voitaisiin lopettaa noiden asioiden kutsuminen "naisten työksi". :] Tai vielä parempaa, ruvetkaa te miehet tekemään näitä "naisten töitä" ja me naiset voimme ruveta tekemään teidän miesten töitä. Kyllä kelpaisi minulle.
Ilmeisesti toimiva liitto teillä, Iltaruskon Iikka. Silti... viisi vuotta nuorempi vaimosi on nyt sairaseläkkeellä. Palkatonta koti- ja pihatöitä yli kehon kantokyvyn?
Ulkopuolisena vastaan, että ainakin meillä raskaampia pihatöitä kuin rikkaruohojen nyppiminen on esim. lannoittaminen, kompostin kääntäminen, tuoreen mullan levittäminen kukkapenkkeihin, kattoräystäiden ja -rännien puhdistaminen, hedelmäpuiden leikkaus, halkojen hakkaaminen ja pinoaminen, ruohonleikkurin kevät- ja syyshuolto, puisten pihakalusteiden öljyäminen/vahaaminen, haravointi, marjapensaiden ja ojien siistinä pitäminen trimmerin avulla, lumityöt, ojien aukipito lapioimalla jne.
Meillä pihakalusteet nostetaan talveksi pihavarastoon, joten oma hommansa on siis siinäkin, että ne kalusteet tuodaan ja viedään varastosta terassille. Myöskään esim. ränneistä lehtien tyhjentäminen ei ole varsinaisesti raskasta hommaa, mutta se vaatii toki jatkettavien tikkaiden kantamisen paikalle, siirtelyn ja poisviemisen.
Missä tai kuka on sanonut, että miestä pitää ylistää, jos vie roskapussin? Näillä palstoilla ja live-elämässä osataan kyllä lahjakkaasti kärjistää asiat niin että vastakkainasettelua miesten ja naisten välillä on hankala välttää...
ks. ketjua ihannenainen --> perinteinen nainen
mielenkiintoista keskustelua
Toi oli hyvä linkki, en kyllä tosin ihan kannata aloittajan tapaa ajatella. Mutta jos nainen itse haluaa olla "orja" niin mikäs siinä sitten.
Niin, itse en nyt jostain syystä huomaa minkä muun mullistavan keksinnön tämä linkin perinteinen nainen on tehnyt kuin miehen saappaiden nuolemisen. Muu tehtävänjakohan on aika tavanomainen eikä siitä kukaan muu meteliä pidä. Ilmeisesti ero piilee siinä että teki se nainen nyt sitten mitä hyvänsä mutta kunhan tajuaa ettei sillä ole suurinpiirtein puheoikeutta niin se on sitten olevinaan jotenkin perinteistä ja ihanaa. Tosin loppupäässä oleva teksti antaa ymmärtää että nykyään on mahdollista sekin ettei vieraalle tarjota mitään eikä sille laiteta petiä, joten siltä pohjaltahan tässä ollaan melko moni kyllä melkoisia kodinhengettäriä ja pikkuvaimoja....
Niin eli ponttina edelleen nämä sukupuoliroolit. Niihin haluaisin enemmän mielipiteitä, miten teidän suhteessa asiat menee tai miten teidän mielestä asiat pitäisi mennä?
Onko tällä hetkellä hyvä tasajako, vai onko asiat mennyt nykypäivänä huonoon suuntaan?
Mikä on miehen rooli parisuhteessa? Entäs naisen?
No minä ainakin haluan hoitaa kotona naisten työt eli haluan siivota, silittää, hoitaa pyykit ja tiskata, laittaa petivaatteet ja pyyhkiä pölyt. Mies laittaa joskus ruokaa tai imuroi. Ei tulisi kuuloonkaan että mies tekisi näitä.. Lapsia ei ole, mutta minä varmasti hoitaisin 90% etenkin jos olen kotona. Tietenkin mies olísi mielellään mukana. Laitan miehelle joka aamu, jos herään aiemmin, aamupalan ja pesen hänen vaatteensa. Olemme 23v ja 25v. Itse olen sairaanhoitaja ja uskon, että monet hoitsut ainakin ovat kotona samanlaisia, kun teemme tätä työssäkin niin minulle ainakin on hieman loukkaavaa jopa, jos mies tunkee "naisen reviirille" eli yrittää tiskata, tms.. Tietenkin joskus voi. Ehkä vaimosikin kaipaisi sellaista miehen roolia enemmän, että saisi itse tuntea itsensä tarpeelliseksi naiseksi.
Nyt se pointti meni ehkä vähän ohi? Siis nainen on VAATINUT tehtäväksi näitä asioita ja olenkin mielelläni niitä tehnyt, koska olin välissä työtön. Koin että jotain minun on tehtävä, kun en pysty elättämään toista.
Tosin nainen vaati näitä jo suhteen alussa, vaikka olin töissä..olen kaiken tehnyt mukisematta, mutta mikään ei ole kelvannut. Nyt olen taas töissä, eli tuon ruokaa pöytään ja silti jatkan myös kotitöissä, mutta en nähtävästi ole kunnon "mies".
Eli en tiedä mikä enää kelpaa tai riittää, että voisi kokea olevansa vähintään tasa-arvoinen?
Ja huomiona että nainen oli välissä työtön ja minä elätin molempia, kerroin että ei pidä kiirettä työpaikan kanssa, koska halusin hänen löytävän jotain mistä oikeasti pitää. Miksi nämä asiat eivät toimi kumminkinpäin? Mitä miehen pitää tehdä että saa hyväksynnän olla olemassa???
Yleisesti ottaen naiset ottavat valtaa enemmän yhteiskunnassa,työelämässä ja perheissä kuin ennen.Monesti sitten ovat ihmeissään kun huomaavat että siihen valtaan sisältyy myös vastuuta.Meillä vaimo antoi ymmärtää jo suhteen alkumetreillä kuka on pomo ja kenen sanaa pitää totella.Tästä huolimatta tai juuri siksi päätimme mennä naimisiin tai siis hän päätti.Roolit ovat muodostuneet ajanmittaan hänen toiveittensa mukaisiksi.Molemmat käymme kodin ulkopuolella töissä.Hän on johtavassa asemassa työpaikallaan minä tavallinen duunari.Kotona lastenhoito ja kotityöt lankeavat minulle.Talous ja raha-asiat ovat hänen vastuullaan.Hän päättää suurista linjoista ja antaa minun toimia käytännön päivittäisissä asioissa itsenäisesti.Hän puuttuu asioiden kulkuun kuten lasten kasvatukseen kun katsoo sen tarpelliseksi.Se perinteinen miehen ja naisen malli on meillä kääntynyt päinvastaiseksi.Tämä tasa-arvo idea toteutuu meillä vaimon ehdoilla.Mutta näin mennään ja pulinat pois.Kerroin tämän meidän tarinan jotta AP huomaisi ettei ole ainoa mies jota nainen johtaa.
Kiitos vastauksesta, kiva kuulla muidenkin tarinoita heidän omissa suhteissaan.
En oikein itse tiedä miten vain reagoida tähän... teillä on selvästi päätetty asiat, mutta meillä ei. Nainen selvästi haluaa johtaa, mutta laittaa sille itse hanttiin, ehkä perinteiden takia. Kun vaan tulisi joku selvyys asiaan, että mitä toinen haluaa, niin molempien olisi helpompi olla.
Ja jos hoitaa näitä "miesten hommia" niin olisi kiva että siitä myös kannettaisiin vastuu, eikä sitten jälkeenpäin ruveta syyttelemään omaa miestä.
Mutta tosiaan, en tiedä..on niin vaikeeksi näköjään menneet parisuhteet nykypäivänä.
Et avauksessa kertonut mitään vaatimisesta. Joten ohi meni.
Nuorella hoitsulle vaan, että kyllähän ammatissa toimivista iso osa on lähimmäisriippuvaisia. Eli palo hoivata reppanoita ja raataa muidenkin puolesta. Seinä siinä vain tulee vastaan naiselle kuin naiselle. Suomessa naisten raataminen miesten ja lasten eteen on jo kulttuurihistoriallisesti merkittävää, sotien jälkeen kun miehet oli niin surkeassa jamassa. Kannatta miettiä, mitä varten elämä on ja mistä se hyvä olo tulee, ettei toista vain pahaa oloa aiheuttavaa toimintatapaa.
Ja ap:lle, ei ole olemassa oikeaa tapaa hoitaa perheen asioita. Molemmilla puolisoilla on velvollisuus olla aikuisia ja toimia sen mukaan. Se, mitä käytännössä tehdään pitää sovitella. Uhrautuminen ja joustaminen alkaa pidemmän päälle syödä sekä naista että miestä. Toisaalta epäitsekkyyteen tulisi pyrkiä. Ei ole helppoa olla perheenisä -tai äiti ja kaikki lieveilmiöt näkyy täälläkin.
Sekin on aina kiva, että jokainen paska työpäivä naisella on näköjään miehen vika! Mikä siinä on, että miehen ei tarvitse jokaista paskaa päivää purkaa toisee, mutta naisten tuntuu aina tarvitsevan. Tänään sain huutoa siitä miten hidas olen kaupassa! Siis ihan OIKEESTI???!!! Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Eikö mikään enää ole omaa vikaa , vaan aina pitää etsiä syyllistä muualta.
Ei tiedä mitä tässäkin pitäisi tehdä, kun ei jaksaisi lähes jokapäiväistä kiukuttelua ja huutoa.
Vasta tuolla monta viestiä myöhemmin mainitset, että vaimosi on venäläinen. Kysymyksenasettelusi on siis hieman harhaanjohtava.
"Vieläkö on olemassa roolijaot vai ollaanko jo tasa-arvoisessa MAASSA?" Roolit on kulttuurisia, eivätkä vaimosi omaksumat roolimallit muutu "suomalaisiksi", kun hän vaihtaa maata.
Niin on ihan täysin SUOMALAINEN ja täällä aina asunut, vanhemmat ovat venäjältä ja äiti tyrkyttää päivästä toiseen venäläistä tapaa ajatella ja toimia täällä suomessa. Naisen "venäläisyys" ei sinänsä vaikuta asiaan mitenkään.
Enemmänkin vanhemman, siis vain toisen ja vain yhden.
Ja vielä selvennykseksi.. EI OLE VAIHTANUT MAATA. Ehkä nyt ei tarvitsisi toistaa..
Koulut ja kaikki mahdolliset täällä käytyjä, joten mikään muu ei voi vaikuttaa kuin oma äiti, jopa isovanhemmat elää kuin suomalaiset ja niiden perinteiden mukaan.
Ja jos olisi täysin venäläinen, niin tarkoittaako se sitten sitä, että he eivät tiedä mitä mieheltään haluavat ja mikään ei riitä mitä teet?
"Ja jos olisi täysin venäläinen, niin tarkoittaako se sitten sitä, että he eivät tiedä mitä mieheltään haluavat ja mikään ei riitä mitä teet?"
- Kysyit, onko tässä maassa tasa-arvo. Siihen tässä niin naiset kuin miehet sinulle omia näkemyksiään kertoivat.
- Mistä minä tiedän, mitä venäläinen naisesi tahtoo ja miksi mikään ei mielestäsi hänelle riitä. Eikö sinun olisi tullut selvittää tuo ennen kuin löitte hynttyyt yhteen?
- Sitäkään en tiedä, miksi ensin teet "mielelläsi" tiettyjä kotihommeleita, sitten oletkin tehnyt niitä, koska naisesi "vaatii".
Selkeään kysymykseen saa selkeän vastauksen.
Eli jos suomalainen äiti synnyttää ja kasvattaa lapsensa jossain muualla niin lapsi ei olekaan enää suomalainen eikä suomalaisten tapojen mukaan kasvatettu, ei suomalaiseen kulttuuriin kasvanut? Kun mielestäsi vaimosi juuret eivät vaikuta tähän nyt mitenkään koska hän on aina asunut Suomessa. Jopa ihan monen polven suomalaisilla moni asia kotitöiden jaosta ja isyydestä/äitiydestä, tavoista, tunteiden näyttämisestä ym. ym. menee perhekkunnittain ihan esi-isien esimerkkejä mukaillen mutta vaimosi on muka kaikelle tällaiselle täysin immuuni sillä perusteella että kotiosoite on aina ollut Suomen rajojen sisäpuolella? Selvä...
Taidat olla yksinkertainen ihminen??
Nainen on vaatinut ja olen tehnyt myös mielelläni, koska itseni on kasvatettu siivoamaan omia jälkiä. Pointti on se että teet samoja asioita ja enemmän, mutta yht äkkiä toiselle se ei enää kelpaa..
Eikä ollut alussa tällaista, kuinka tyhmäksi minua luulet?
Oletko ikinä ollut vakavassa parisuhteessa, kun kommentiti ovat sitä luokkaa ettei ainakaan uskoisi..
Onko tosiaan totta, että ihmiset ovat nykyään näin yksinkertaisia? Onkohan rasvahappojen puutetta liikkeellä?
Jos kasvatat lapsesi muualla, niin tottakai he oppivat sen maan tavoille ja kulttuuriin, tai ainakin pitäisi! Se on vanhempien vastuulla. Et kai tosissasi mene toiseen maahan ja elä omilla säännöilläsi?
Maassa maan tavalla!
Okei, tämän perusteella taidat itse olla varsinainen imbesilli. Luvassa ei liene helpotusta vaikeuksiisi koska sinulla ei riitä järkeä eikä tunnetta tilanteen ratkaisemiseen.
No sitten kärsin, mutta ainakaan en kasvattaisi lastani jästipäiseksi kinaajaksi, vaan opettaisin sen maan kulttuuriin missä ikinä asuttaisiin.
Sulle tämä taisi osua arkaan paikkaan, kommentista päätellen.
Ja jos on sinun kulttuurikokemusta uskominen, niin omat juureni ovat saksassa ja ruotsissa, mutta suomen tapojen mukaan elän ja olen aina elänyt, myös täällä aina asunut, ikinä en muualla. Miten on mahdollista että se toimii minun tapauksessa, siis sinun logiigalla?
:-D imbesiili.. paljon oli ikää? On niin hauska teinien käyttämä sana ja aina väärässä paikassa.
Tai ehkä olet vain rasisti ja et voi hyväksyä, että ihmisten juuret saattavat olla muualla kuin suomessa.
No eipä osunut arkaan paikkaan, kyllä se olet sinä joka täällä räyhää pitkin ketjua ihmisille. Ihan vapaasti voit minun puolestani olla ymmärtämättä (valinta vai typeryys?) sanaakaan mistään mitä sinulle yritetään sanoa, omatpa on huolesi. Ja siinähän sitten arvailet myöskin paljonko keskustelukumppaneilla on ikää ja ollaanko rasisteja vai ei. Naurettavaa... Ehkä se ei ole sinun vikasi jos kuitenkin olet itse se jästipäinen kinaaja....
Joo..sovitaan niin.. jos pidät sitä kinasteluna, että täällä nostetaan pinnalle asia, että toisen sukujuuret on venäjältä, niin sitten kyllä kinataan.
Se ei pitäisi muuttaa asia yhtään millään tavalla, asutaan suomessa, suomen lakien mukaan, niinkuin myös kulttuurin. Muutamat täällä ovat muuttaneet tämän asian joksikin ihan muuksi kääntämällä asian tähän venäläisyyteen, niinkuin sinäkin.
Minä itse viestissä totesin, että voikohan vaikuttaa se mitä anoppi YRITTÄÄ jatkuvasta tyttärelleen tyrkyttää..?
Jos sinulla itselläsi on joku vaiva, esim. jatkuvaa riidanhalua tai jtn. Niin syytätkö siitä kansalaisuuttasi, ehkä jotain sairautta, tai muita ihmisiä?
Sama pätee tässä, et voi syyttää kenenkään juuria siitä, miksi hänelle ei yht äkkiä mikään enää kelpaa. Joten sillä ei ole mitään merkitystä, niin miksi siitä tehdään juttu? Kyllä se silloin kuulostaa rasistiselta ja totuus on se että Suomi on erittäin rasistinen maa. Tosin se tulee esille vain keskutelupalstoilla, koska kukaan ei uskalla naamatusten mitään sanoa.
Siinä sinulle nyt vähän mietittävää.
No sinähän ylipäänsä ohitit sujuvasti senkin kun sanoin että eri perheissä on eri tavat ja perinteet. Kuvitteletko nyt siis ihan tosissasi että suomalaiset ovat jokin yksi suuri joukko jossa kaikki toimivat ja tuntevat tasan samalla tavalla? Melkoisen jännä yhteensattuma että Venäjällä se vaimon äiti todellakin on perheessä tärkeässä asemassa mutta tässä sinun tapauksessasi sillä nyt ei siis TODELLAKAAN ole mitään yhteyttä, joka muuta väittää on rasisti. Kuten jo totesin, ei sinua voi auttaa koska olet ilmeisesti jotenkin rajoittunut. Eihän tässä nyt puhuta mistään "saako ulkona liikkua ilman lakanaa"-tyyppisistä lakiasioista joita varmaan jokainen äiti todellakin lapselleen opettaa vieraassa maassa. Mutta ei se äiti yhtäkkiä muuksi muutu että siirtäisi jokapäiväisessä käyttäytymisessään jotain aivan vierasta perinnettä lapselleen asuinpaikkansa mukaan tällaisessa hienosäädöissä. Entä ne jotka muuttavat paljon? Varmaan lapsellekin olisi mukavaa jos ne vastuulliset aikuiset ovat perheessä jotain tuuliviirejä jotka mylläävät jokaisen pienenkin vivahteen erilaiseksi joka vuosi ihan sen mukaan mikä sattuu olemaan kulloinenkin trendi.
Ja katso nyt vähän tuota omaa kielenkäyttöäsikin, siis myös muille kirjoittajille. Taidat itse olla noilla periaatteillasi rasisti? Tai parempi, tuollainen tyypillinen tapaus joka vetää rasistikortin heti esiin jos kukaan on vähääkään eri mieltä. Et halua vaimosi kanssa erityiskohtelua juurienne vuoksi, paitsi vähän parempaa kuin muut? Ei kuule sinua aleta tässä erikseen kumartelemaan olitte te nyt kotoisin mistä hyvänsä, ainoastaan muutamakin ihminen on yrittänyt selittää IHAN SINUN OMAKSI PARHAAKSESI että vaimosi perheessä saattaa olla erilaiset tavat, että ymmärtäisit ja osaisit toimia sen mukaan, mutta EI. Palkaksi saa vaan räyhäämistäsi. Jos sinusta ei aina kaikki pidä niin oletko tullut ajatelleeksi ollenkaan sitä vaihtoehtoa että rasismilla ei ole välttämättä minkäännäköistä tekemistä asian kanssa?
Ja tuossa sinulle vähän mietittävää:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=93196&c=5
Ihan oikeesti..oletko tosissasi? Mihin mä käytän rasistikorttia? Miten käytän sitä itseeni, olen suomessa syntynyt ja aina asunut, vanhempani ovat myös suomalaisia.
En jaksa jauhaa tästä enempää ihmisen kanssa joka ei vain tajua, sen verran sanon kun sinulla on näyttänyt menevän ohi koko keskutelun idea.
Ajatus oli, että mitä tehdä kun toiselle ei mikään riitä, vaikka kaiken teet mitä pyydetään? Miksi sinulle sanotaan esim.että ole tarpeeksi mies?
Näihin pyysin toisten mielellään parisuhteessa olevien omia kokemuksia, jotta voin nähdä olenko ainoa. En ollut, mutta jostain syystä sinä ja muutama muu täällä rupeatte höpöttää ulkomaalaisuudesta, vaikka se ei aiheeseen liittynyt millään tavalla. Kysymyksin meni, että elämmekö tasa-arvoisessa maassa? Ei oletko elänyt, ja miten olet elänyt vanhassa maassasi..
Mutta sinulta meni se nyt kokonaan ohi ja hyppäsit jauhamaan jotain täysin sivuseikkaa.
Onneksi sain kuitenkin monia hyviä vastauksia miten toisilla on asiat omissa suhteissa menneet.
Suomalaiset naiset ovat saastuneita ja kieroon kasvaneita tasa-arvohömpän soveltamisessa vähän joka tuuttiin. Feminimsi lohkaisee aina naiseudesta suuren palan. Miesten ja naisten roolijaot ovat terveitä eikä niistä pidä tehdä tasa-arvokysymyksiä parisuhteissa eikä muuallakaan. Jos taas joku nainen omaa äijämäisyyttä ja kykenee fysiikan puolesta raskaisiin töihin, kun asfalttiporaamiseen, niin siitä vaan.
No se on sinun mielipiteesi.
Minusta AP:n tapauksessa naisella on nyt joku muu ongelma kuin se, että paljonko mies tekee kotitöitä. Olisiko niin, että hän on kyllästynyt parisuhteeseen ja suhde alkaa olla vähän tylsä, joten hän ei löydä vikaa itsestään, vaan syyttää sinua? Monessa suhteessa käy niin, että puolison ahkeruutta ei arvosteta, vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Se ymmärretään vasta siinä seuraavassa parisuhteessa, kun aletaan verrata laiskelmpaa puolisoa siihen exään.
Varsinaisesti AP:n puolison venäläiset juuret eivät kuulu tähän asiaan muuta kuin siten, että ehkä vielä venäläisessä kulttuurissa pidetään tiukemmin yhteyttä omiin vanhempiin ja heidän mielipiteitään kuunntellaan enemmän. On siis mahdollista, että AP:n vaimo näkee suomalaista kulttuuria ja parisuhdetta ympärillään, mutta hän kuitenkin on sisäistänyt omalta äidiltään sen, että kotona perheen äiti on ehdoton hallitsija ja kuningatar.
En voi oikeastaan muuta sanoa AP:lle kuin että yritä löytää keskustelemalla sopiva kompromissi, joka käy kummallekin. Tarvittaessa voi tehdä vaikka kirjallisen sopimuksen siitä, että mikä on kummankin tehtävä.
Minusta perinteiset roolit riippuvat paljon siitä, että asutaanko omakotitalossa, kerrostalossa, onko perheessä lapsia ja käyvätkö kummatkin töissä. Jos esimerkiksi toinen on työttömänä, niin totta kai hän tekee enemmän kotitöitä. Jos asutaan omakotitalossa, siellä on enemmän mahdollisuutta ns. perinteisiin roolijakoihin. Jos taas asutaan esim. pienessä kerrostaloyksiössä, niin olisi aika kohtuutonta, että nainen tekee joka päivä ruoat ja siivoaa, jos miehelle jäisi tehtäväksi ns. miesten työt eli esim. palaneen lampun vaihto kerran vuodessa.
Kiitos todella asiallisesta palautteesta!
Uskon todella nyt jo, että ongelma tulee jostain ihan muualta, eikä minun tekemisisllä ole todellsuudessa mitään väliä. Sitä ongelmaa vaan yritetään kääntää vääriin kohteisiin.
Ehkä tässä on tullut vastaan nyt se kuuluisa kyllästyminen, vaikka ollaan pitkään jo yhdessä oltu ja sen vaiheen olisi varmaan pitänyt olla ohi, mutta...
Juurista riippumatta ihmisen on vaikea nähdä itsessään vikaa silloin, kun itsellä on paha olla, vaan siitä syytetään toista ihmistä ja minä olen tässä nyt lähimpänä kehen kaikki puretaan. Nyt vain pitäisi minun itse osata päättää mitä haluan, koska keskusteltu on jo paljon ja lupaus muuttuakkin on tullut jo niin moneen kertaan, ettei sillä ole mitään merkitystä.
Kiitos että osoitit, että jotkut kykenevät antamaan ihan oikeaa palautetta, pelastiti raskaan päivän :-)