Jo kuolleen puolesta rukoilu pelastaa kuolleen?

Kaste kuolleiden puolesta on eri asia kuin kuolleen puolesta rukoileminen. Kaste kuolleiden puolesta mainitaan Raamatussa, jonko vuoksi sitä voidaan pitää raamattulisena periaatteena. Sen sijaan kuolleen puolesta rukoileminen ei ole raamaattulinen tapa, sillä siitä ei ole mitään mainintaa.

Kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle, jossa esiintyi epäilyjä kuolleiden ylösnousemuksesta, Paavali mainitsee kasteen osoituksena siitä, että kuolleitten uskottiin nousevan ylö. 1.Kor.15:

29.Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?

Tämä kohta on vahva todiste siitä, että kaste kuolleiden puolesta kuului apostolien opettamaan evankeliumiin ja että sitä harjoitettiin myös käytännössä.

Jos kyse olisi ollut jostain harhaoppisesta tavasta, niin silloin Paavali ei olisi viitanut siihen tässä yhteydessä, vaan todennäköisesti moitinut sellaisen omaksumisesta. Mutta nyt Paavali ei tuomitsekaan kyseistä tapaa, vaan pyrkii sitä käytämällä vahvistamaan horjuvan seurakunnan uskoa ylösnousemukseen.

Vielä Heprealais kirjeessä sanotaan kristittyjen esi-isistä näin, Hepr.11:

40. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.

Kohdassa puhutaan Mooseksen lain alla eläneistä, jotka eivät voineet päästä Mooseksen lakia noudatamalla täydellisyyteen. Kirjeen lukioille ja kirjoittajalla oli evankeliumi, joka on parempi kuin Mooseksen laki.

Tapa, miten kristittyjen esi-isät saatoivat näin ollen päästä täydellisyyteen oli sijaiskaste, jota kristityt saatoivat tehdä heidän puolesta.

Me menemme kastettaviksi esi-isien puolesta, jotta niillä olisi samat mahdollisuudet päästä evankeliumin siunauksista osallisksi kuin me olemme saaneet.

Ottavatko kuolleet vastaan evankeliumin ja heidän puolesta tehdyt toimitukset on kunkin hengen tahdonvapauden varassa.

Tapa rukoilla vainajien puolesta on mielestäni jääne ajalta, jolloin kristityt kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. Kuolleiden puolesta rukoilemisella tuskin vaikutetaan henkien asemaan henkimaailmassa. Ainakaan meitä ei ole käskety missään tekemään sitä.

Siinä olet oikeassa, etä meillä ei ole oikeuta tuomita ketään kuolluta, vaan meidän pitäisi jättää se Jumalan haltuun. Me voimme muistaa sitä hyvää, mitä mahdollisesti saimme kuolleen henkilön kauta silloin kun hän eli.

Protestanteilla ei ole kiirastulioppia eivätkä he siksi rukoile kuolleiden puolesta. Hautausseremoniaan kyllä kuuluu ruumiin siunaus.

Keiden puolesta meidän tulee rukoilla?

Meidän tulee rukoilla itsemme ja kaikkien ihmisten puolesta, varsinkin Jumalan seurakunnan, lähetystyön, sananjulistajien ja esivallan puolesta sekä myös vihollisten puolesta.

1 Tim. 2:1-2: Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Kol. 4:2-3: Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta.

Matt. 5:44: Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.

Vainajien puolesta ei pidä rukoilla, sillä kuolemassa armonaika päättyy ja sen jälkeen vainajan tilaan ei voida vaikuttaa. Siitä ei ole myöskään Jumalan käskyä.

Hebr. 9:27: Ihmisille on määrätty, että heidän täytyy kerran kuolla, mutta sen jälkeen tulee tuomio.

2 Kor. 5:10: Sillä kaikkien meidän pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

Luther: "Tulee säilyttää hautausmenot ja yhdessä itkeä niiden kanssa, jotka ovat menettäneet rakkaat ystävänsä, ja ilmaista heille myötätuntoa. Ei niin, että meidän tulisi rukoilla kuolleitten puolesta." (1 Mooseksen kirjan selitys, 1540-luvulta 1 Moos. 35:20:n johdosta).

Terveisin Turusy

Ev.lut. kirkko kastaa ainoastaan eläviä ja kaste on henkilökohtainen.

Kuolemassa vainajan katsotaan siirtyneen suurenpiin käsiin eikä hänen puolestaan tarvitse rukoilla. Rukoukset kohdennetaan sureviin jälkeenjääneisiin.

Hautajaisissa ja sen seremonioissa noudatetaan vainajan ja hänen omaistensa toivomuksia. Sinänsä vainajan puolesta rukoileminen on mahdollista, mutta Ev.lut. uskonkäsitykseen se ei kuulu, koska vainajan katsotaan olevan Jumalan hallussa.

Turust