Usko yliluonnolliseen luonnollista

S.... ja J., muistakaa ettei artikkeli tarkoita sitä, että lapset uskoisivat luonnostaan juuri teidän henkilökohtaisen kristinuskonne Jumalaan - eikä sitä että evoluutio tai evoluutioteoria on kumottu.

Tuo uusateistien teesi lasten luontaisesta uskonnottomuudesta ei suinkaan tarkoita, etteikö uskontojen omaksuminen olisi lapsille helppoa ja myös helpompaa kuin tieteellisen maailmankuvan.

Uusateistien ajatus tulee esille juuri siinä, että *minkä tahansa* uskonnon/filosofian/poliittisen vakaumuksen indoktrinointi on helppoa. Ei lapsilla ole mitään luontaista taipumusta kristinuskoon, ei islamiin eikä hindulaisuuteen, uskonto siirtyy vanhemmilta lapsille kasvatuksen myötä täysin uskonnosta riippumatta - ja tekee niin hurjalla prosentilla. Mutta huomaa, se siirtyy silti nimenomaan kasvatuksella.

Ja esim. Dawkins on nimenomaan sanonut, että tuohon huikeaan "siirtomenestykseen" voi syynä olla jokin uskonnoille altistava biologinen taipumus. Taipumus voi olla, esim. jonkin elintärkeän ominaisuuden sivutuote; Dawkins ehdotti sellaiseksi ominaisuudeksi pienten lasten ehdotonta luottamusta vanhempiinsa.

Kokeellisissa tutkimuksissa on muuten havaittu paljon muutakin, mm. selkeitä viitteitä siitä, että yliluonnollinen on nimenomaan opittua. Luepas tämä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10423662#comment-0

No, uusateismiin kohdistettu kritiikki on perinteisesti ollut heikkotasoista.

Niin, ja piti vielä kysymäni, että mitä se tieteellinen ateismi oikein on?

Tottakai lasten on helppo uskoa melkein mihin tahansa, sillä eihän heillä ole tietoa asioista, eikä myöskään vielä kykyä käsitellä asioita loogisesti ja kriittisesti. Nämä taidot kehittyvät heillä vasta myöhemmin.

Meidän perheen lapset ovat uskoneet esimerkiksi pääsiäispupuun, hammaskeijuun, joulupukkiin ja tonttuihin, noitiin ja velhoihin, peikkohin sekä kaiken maailman hirviöihin ihmissusista lohikäärmeisiin. Ihan tosissaan.

Ja tästä jokainen voi tehdä, ja kannattaakin ehdottomasti tehdä, omat johtopäätöksensä siitä, mikä ja miksi uppoaa niin helposti lasten mieleen.

Stonewall.
7.4.2012 16:34

>>>Usko yliluonnolliseen luonnollista>Lapsi ei toki synny mihinkään uskontoon, mutta lasten mieli on rakentunut siten, että nimenomaan yliluonnollinen maailmanselitys uppoaa kaikista helpoiten.>Esimerkiksi evoluutio-teorian omaksuminen vaatii tähän verrattuna huomattavaa ponnistelua.

Itse en ole sen vertaa perehtynyt ateisimiin, että osaisin sanoa onko käsitys lasten uskonnottomuudesta kenen kynästä lähtöisin. Sinällään on ihan normaalia, että mikä tahansa väite aiheuttaa tieteessä vastareaktion. Tieteellinen ateismihän on sitäpaitsi ajatusrakennelmana yhtä mahdoton kuin tieteellinen uskontokin, joten sinällään reaktio mm. Dawkinsiä vastaan ei yllätä.

Maan litteys on lapsille helpompi uskoa kuin maapallous, jopa 12 vuoteen asti.
Tämä osoittautui jossain tutkimuksessa joku 10 v sitten.

Voiko tuosta vetää johtopäätöksiä ?

On ymmärrettävää, että lapsilla on mielikuvitusystäviä. Sen sijaan aikuisten mielikuvitusystäviä en ymmärrä. Sellaiset aikuiset ovat minun mielestäni hölmöjä tai sairaita.

SK:n artikkeli puolustaa aika vahvasti "hyödyllinen harha" -selitysmallia, joka on yksi uskonnon puolustamiseksi käytetyistä vakioperusteluista. Tässä selitysmallissa keskeistä ei ole, onko mikään uskonnollinen oppirakennelma sinällään totta miltään osin, vaan keskustelu käännetään siihen, onko uskonnollisista uskomuksista (myös) hyötyä.

Tässä kohtaa artikkelia tiivistyy uskonnon ydintehtävä ja se miksi se kulttuurievoluutiossa on saanut niin vahvan aseman:

"Ihmiset elivät maanviljelyksen alkuun asti suhteellisen pienissä yhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Tällaisissa yhteisöissä altruismi perustuu joko sukulaissuhteisiin tai ystävien väliseen vastavuoroisuuteen.

Suuremmissa yhteisöissä yhteistyö ei voi tukeutua näihin kahteen uhrautuvaisuuden muotoon, koska suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken. Tarvitaan instituutioita, jotka rankaisevat vapaamatkustajia.

Sosiaalipsykologi Ara Norenzayan mukaan uskonnot, joiden jumalien uskotaan tarkkailevan ihmisiä, ovat toimineet suuren osan ihmiskunnan historiasta yhteistyön takaavana sosiaalisena liimana."

Tässä selityksessä unohdetaan sujuvasti se, että yhteisöjen kasvaessa jokainen uskonto on muuttunut myös vallankäytön ja vallan väärinkäytön välineeksi. Mikään uskonto ei ole estänyt itsensä välineellistämistä.

Toisaalta länsimainen katsantokanta unohtaa sen, että maailmanhistoria tuntee lukuisia menestyneitä valtakuntia ja kulttuureita, jotka eivät ole perustuneet uskonnolliselle (pakko)yhtenäistämiselle, kuten kristinuskoiset länsimaat ovat alkujaan perustuneet (ja joidenkin mielestä pitäisi edelleen perustua). Itse asiassa kristinuskon ja islamin vaatimus "oikeaoppisuudesta" on poikkeus ja hyvin myöhäinen ilmiö uskontojen joukossa.

Puhdasoppisuuteen ja "ainoaan oikeaan totuuteen" perustuvien uskontojen (ns. eksklusiiviset eli poissulkevat uskonnot) haittapuolet ovat erittäin ilmeiset ja soisi, että uskontotiede paneutuisi tähän juutalaisperäisten uskontojen tuhoisaan erityislaatuun.

Se mistä olen vahvasti eri mieltä artikkelin kanssa on väite siitä, että "Lapset eivät synny varustettuina kristinuskon, islamin tai minkään muunkaan uskonnon uskomuksilla. Sen sijaan heidän mielessään on ikään kuin jumalan muotoinen aukko, jonka ympäröivä kulttuuri helposti täyttää."

Ensinnäkin viittaus jumalaan yksikössä on harvinaisen tökerö lapsus. Tutkijat kuvitteletvat, että uskonto on aina pohjimmiltaan heidän oman kulttuurinsa mukaista monoteismia. Ei se läheskään aina ole. Toisaalta eivät lapset täytä tuota kuvitteellista aukkoa yhtään millään, jos sitä ei varta vasten täytetä. Eli onko mitäään aukkoa vai syntyykö se vasta, kun sitä aletaan täyttämään?

Omat lapseni ovat saaneet uskonnottoman kasvatuksen, kun kumpikaan vanhempi ei usko. Vaikka he ovat käyneet läpi päiväkerhojen jouluseimikuvaelmat jne eikä heitä ole mitenkään eristetty ympäröivässä yhteiskunnassa esiintyvästä uskonnollisuudesta tai uskontoja erikseen epätosiksi mainostettu, niin heidän tultuaan murrosikään jouduin sangen tukaliin (ja avartaviin) keskusteluihin siitä miksei vahva uskonnollinen vakaumus ole mielenhäiriö. Rituaalit lapset ymmärsivät helposti, mutta "aito" usko oli heille jotain täysin käsittämätöntä. Ja nyt aikuisena on edelleen, vaikkeivat mitään "taistelevaa ateismia" edustakaan. He ovat uskonnottomia sanan aidossa merkityksessä.

En usko, että omat lapseni ovat psykologialtaan mitenkään poikkeuksellisia enkä koe, että he olivat jääneet paitsi jostain keskeisestä, kun heihin ei ole istutettu uskonnollisen ajattelun mallia.

"En usko, että omat lapseni ovat psykologialtaan mitenkään poikkeuksellisia enkä koe, että he olivat jääneet paitsi jostain keskeisestä, kun heihin ei ole istutettu uskonnollisen ajattelun mallia."

Aivopesusi on ollut väkevää.