Olen 30-vuotias mies. Ollut työelämässä ja nykyään opiskelen. Koulukiusattu alaluokilla 5 vuoden ajan syystä mikä ei koskaan ole selvinnyt. Luonteeltani olen puhelias, sosiaalinen muutenkin, pukeudun siististi ja tulen ihmisten kanssa toimeen. En erotu joukosta mitenkään enempää kuin muutkaan. Elämäni on ns. normaalia elämää tavallisine harrastuksiineen jne. Mutta on tämä MUTTA olemassa. Ihmiset eivät halua tulla kanssani toimeen tai tekemisiin jostain syystä.
Kirjoitan koska tämä ihmisten kohtelu minua kohtaan on jatkunut samankailtaisena syrjimisenä koko elämäni ajan ja mieleni purkamiseksi. Kouluissa minut huudettiin liikunnantunneilla joukkueisiin aina viimeisenä ym. ym. Kiusaaminen oli alaluokilla sanallista ja fyysistä väkivaltaa. Pärjäsin tappeluissa hyvin, mutta henkiset arvet ovat varmasti pysyviä.
Olen huomannut aikuisiällä, että samanlainen syrjiminen jatkuu. Kukaan ei keskustele kanssani omasta aloitteestaan useinkaan. Kekustelut alkaa kun itse teen aloitteen. Ruokalassa viereeni ei istuta (näin on ollut aina) vaan muut menevät toisiin pöytiin. Minulle ei nykyäänkään koulussa löydy ryhmätöihin ryhmää, ellen itse tunge itseäni jonnekin. Ei löydy koulussa paria, jos pareittain jotain tehdään. Kaikki vastaavat tilanteet vain kolahtaavat sisimpääni kuin nyrkki vasten kasvoja. Se yksinäisyyden tunne mikä muodostuu aina kun huomaat muiden syrjinnän, se on sanoinkuvaamattoman tuntuinen.
Samoin parisuhteeni on mennyt aina päin metsiä naisen pettäessä. Silti kumma, että naiset puhuvat minusta isähahmona, hyvänä miehenä joka varmasti löytää hyvän kumppanin. Totuus on ollut tähän saakka ihan muuta, hyviä kumppaneita ei ole löytynyt.
Olen vain viimeaikoina huomannut, ettei vika ole minun olemuksessa, karismassa, eikä sydämen asenteessa. Olen aina pitänyt ihmisistä enimmäkseen ja pitänyt uusiin ihmisiin tutustumisesta. Olen tullut tulokseen, että sisälläni on jotain mitä ihmiset pelkää tai karttaa jostain syystä. Itse en tiedä mikä se jokin on.
Hiljattain sattui taas koulussa tämä syrjäyttäminen. Piti parityötä tehdä tunnilla. Kun opettaja sanoi etsikää itsellenne pari en löytänyt paria. Huomasin vain, ettei kukaan edes katsonut minua päin paria etsiessään. Jäin ilman paria. Tämä tunne mikä minut taas valtasi tuona hetkenä... Mieletön yksinäisyys, tunne siitä ettet kuulu tähän maailmaan tai tähän yhteiskuntaan. Tämä tilanne muutti minut sisimmässäni varmaankin lopuksi elämääni. Ehkä viimeinkin säkkini tuli syrjinnästä täyteen. Käytän nyt termiä syrjintä, koska siltä se tuntuu.
Kiroilin viime kerralla mielessäni, että mikä minussa on sellaista mistä ei pidetä. Olen huvikseni googletellut erilaisista ihmisistä ja yksinäisyydestä. Törmäillyt vaikka mihin New Age juttuihin, että ns. syrjityt ovat jotain starseedejä yms. Syntyneet muulla planeetalla ja heidän sielujaan ei pidetä ns. ystävinä täällä, mutta he tulevat muttamaan maailman. Ym ym. mihin en usko ja mikä ei hyödytä minua. Kuten muuta ajattelemalla maailmasi -juttuja, kokeiltu on näitäkin.
Viimekertainen voimakas yksinäisyydentunteen laukeaminen muutti minua. Aloin tuntemaan vihaa ympäröiviä ihmisiä kohtaan. En enään tervehdi ketään tai edes katso heihin. Minusta tuntuu tulleen välinpitämätön heitä kohtaan ketkä lähelläni ovat ja kauimmaisista ihmisistä ei tarvitse välittääkään. Ehkä tämä on vain jokin puolustusmekanismi itsessäni tai jotain muuta, sama se. Se yhteenkuuluvuudentarve katosi itsestä.
Ehkä minun kuuluukin olla yksin. Koulussa en aio enään etsiä pareja paritöissä tai mitään ryhmiä. Jätän koulun kesken vuoden sisään, koska en sitä tarvitse, työelämää on muutenkin itsellä aina. Etsin työn mitä tehdään yksin. Niin positiivista tähän päivään mennessä on ollut se, että työnantajat ovat aina pitäneet ammattitaidostani :)
Varmasti on ihmisiä ketkä ovat kokeneet melkein tismalleen samat asiat mitkä minäkin. On ihmisiä ketkä ovat syrjittyjä tässä meidän yhteiskunnassamme ilman näkyvää syytä. Tsemppiä teille!
Aina ei syrjimisen vika ole syrjityissä, kuten tässä yhteiskunnassa monesti kuulen väitettävän.
Jokin sisälläni
12
188
Vastaukset
- 18
Ei kait tuohon muuta voi sanoa kuin että ihmisten viestintä keskenään on paljon luultua laajempaa ja monimuotoisempaa.
Toisista ihmisistä vain "huokuu" sellainen tunne joka kehoittaa välttelemään heitä, ehkä se on jotain muinaista koodia aivoissamme, en tiedä.- tuuppo888
se huokuminen saattaa olla paha haju. monilta yksinäisiltä unohtuu tuo hygieenia kokonaan
- p967p
Kysy joltain läheiseltä, että mistä tuo voisi johtua.
- jfdnslsnn
Tuo koulujen liukuntatuntien joukkueisiin valitseminen pisti silmään. Olin itse koulukiusattu, mutta liikuntatunnilla jouduin aina olemaan se, joka kokoaa joukkueen. Opettaja siis päätti sen. Toivottavasti nykyään moista käytäntöä ei ole enää, koska lapsethan ajattelee naiivisti vain sitä pelin voittoa. Itse ainakin tein valinnat niin, että halusin vain mahdollisimman "voittoisan" joukkueen riippumatta siitä millaisia ne muuten olivat. Siis periaatteessa saatoin valita sen pahimman kiusaajani ensimmäisenä, jos hän oli hyvä pelaaja.
Lasten ei olis kuulunut tehdä noita valintoja, opettajalla olis kuulunut olla se vastuu siitä, että kaikki tulevat tasapuolisesti kohdelluksi. Lapsi ei osaa sitä ajatella. Olen toki miettinyt aikuisena, että kuinka monelle olen -ainakin osittain- aiheuttanut tuon kokemuksen, että tulee aina viimeisenä valituksi.
Meni hieman offtopiciksi, sori... - -erilainen-
Tuo ongelmasi johtuu persoonallisuudesta. Ihmiset eivät viihdy sellaisen seurassa, jonka kokevat liian erilaiseksi kuin itse on.
Minäkään ole toivottu ihmisten keskuudessa. Koulussa ei meinannut löytyä paria eikä ryhmää... Työpaikalla olen tuntenut olevani jonkin arvoinen.
Mutta kun tällaiseksi persoonaksi on syntynyt, niin minkäs sille voi. Näillä eväillä on vaan pärjättävä elämässä.
Enkä minäkään viihdy kaikkien seurassa. Jos joku on mielestäni liian erilainen, en viihdy hänen seurassaan. Näköjään sitten on niin, että myös minä olen toisten mielestä liian erilainen.
Jos koulunkäynnistä on hyötyä työsi kannalta kannattaa kuitenkin sinnitellä se koulu läpi. Ei näytä hyvältä, jos jossain vaiheessa haet uutta työpaikkaa ja selviää, että olet jättänyt jonkin koulutuksen kesken. Kesken jättäminen antaa ihmisestä sellaisen kuvan, että luovuttaa heti kun tulee vastoinkäymisiä.- starseedhaha
Kyllä vastaan elämässä on tullut ihmisiä kenen kanssa ei halua olla tekemisissä syvällisemmin tai kaveerata. Eikä syy ole ollut missään ulkoisessa piirteessä. Heissä on vain ollut jotain mistä jokin minussa ei ole pitänyt. Luultavasti asia selittyisi alitajunalla jotenkin.
- gfgf895e
Asioiden ylianalysointi on aikamme suurin synti.
Kuuntele joka aamu heti heräämisen jälkeen tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=V6Y4s7WbM3c
Kyllä se siitä. - -erilainen-
Viivi & Wagner, Helsingin Sanomat 18.4.2012, strippi nro 4127 (Juba).
Viivi: Jos olet masentunut, sano itsellesi voimalauseita.
Wagner: "Olen paras!"
Wagner: "Tuhoan teidät kaikki, te surkeat maanmatoset!"
Viivi: Ei nyt ihan noin vahvoja.
Wagner: "Olen melko hyvä."
Viivi: Eikö tunnukin heti pirteältä?
;)
Arvosana elämästäni tällä hetkellä: melko hyvä.
Minua ei varsinaisesti kiusata. Lievää pilkantekoa on joskus tuntemattomien ihmisten taholta esim. kaupassa käydessä... Vietänkin paljon aikaa kotona, sillä siellä ei kukaan tule pilkkaamaan. Oma asunto on sellainen turvapaikka. Yritän joskus käydä jossain ihmisten ilmoilla esim. teatterissa, vaikka siellä kyllä väistämättä joutuu hieman kestää ihmisten katseita...
Haluaisin olla tavallinen, mutta en osaa muuttaa itseäni toiseksi ihmiseksi. Tällainen olen ja tällaisena on vaan pärjättävä.
Monesti olen miettinyt, miksi en kelpaa muille ihmisille. Mutta ei se siitä miettimällä miksikään ole muuttunut. Täytyy vain sopeutua tällaiseen elämään. Ottaa elämästä irti ne hyvät asiat, mitä siinä on ja yrittää vältellä ikäviä asioita.
Olen monesti miettinyt, että onneksi minulla ei ole lapsia. Ei tarvitse sivusta katsoa kun omia lapsia kiusataan ja kun omilla lapsilla ei ole kavereita. Sellainen tuntuisi paljon pahemmalta kuin se, että itseä kiusattaisiin. - -erilainen-
Joskus kun olen hyvällä tuulella, voin erehtyä pitämään itseäni ihan tavallisena ihmisenä. Jos hyviä päiviä on useita, voin pitempään luulla olevani ihan tavallinen ihminen niinkuin muutkin.
Sitten jonain päivänä taas tulee negatiivista palautetta ihmisiltä ja silloin muistan taas, että "Ai, niin, enhän minä ole tavallinen". Ja sitten helposti masentuu. - sadasdasdasd
Niin samaa olen kokenut. Ja olen tajunnut että elämä on pelkkää rajua peliä. Jos et ole kiinnostava niin jäät ulkopuolelle. Luulin joskus pienenä että minullakin on jokin tarkoitus tässä elämässä, mutta kaikki on pelkkää sattumaa.
- niiinn
Olin viimeisten joukossa kun valittiin joukkueita liikuntaan, mutta ymmärrän kyllä syyn; olin huono liikunnassa, en yhtään kilpailuhenkinen enkä muutenkaan innostunut... Kavereita oli muuten peruskoulussa.
Nykyään minun täytyy terästäytyä luodakseni puhekontakteja ihmisiin jos tahdon pysyä "kelkassa mukana." Pidän ihmisten kanssa juttelusta jne. mutta täytyy myöntää, että en aina jaksa kuunnella tarkasti toisten juttuja..... väsyn todella nopeasti sosiaalisissa tilanteissa. Liekö neurologista vaivaa.... Joskus välttelen joutumasta sosiaalisiin tilanteisiin. Liian erilaimielisten kanssa jännitänkin aika paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921125
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa116938- 125896
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten282685- 77669
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait74631Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64582Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54576Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist48559- 72483