Tapahtumien historiaa : 1975 vs. 1981 ja uusi karttamisoppi
Vuoden 1981 "uusi ymmärrys" karttamisopin suhteen ajoittuu kuin tilaustyö juuri vuden 1975 jälkeisiin tapahtumiin Vartiotorniseuran keskuudessa ympäri maailmaa. Tuolloin vuoden 1975 jälkeen suuri joukko Jehovan todistajia kautta maailman pettyi / kompastui ja jäi pois vääriksi osoittautuneiden ennustusten ja asetettujen odotuksien vuoksi.
Seuran asettamiin vääriksi osoittautuneisiin odotuksiin liittyi myös intensiivinen aktiivisuus odotetun lopun ollessa aivan käsillä. Tämän vuoksi moni jätti Seuran kannustamana ja ohjeistamana opinnot kesken, eivät avioituneet tai hankkineet lapsia ja jotkut myivät omaisuuttaan siirtyen osa-aikatyöhön ja keskittyivät Seuran intensiivisen kannustuksen ja ohjauksen vuoksi todistamistyöhön. Pettymys oli suuri ennustuksien osoittauduttua vääriksi ja moni tunsi itsensä petetyksi.
Vuonna 1977 ruotsalainen seurakunnan vanhin Carl O. Jonsson lähetti Seuralle laajan Raamattuun ja tieteellishistorialliseen tutkimukseen perustuvan tutkielman koskien pakanain aikoja ja niiden aikalaskelmaa, joka kumosi Seuran laskelman koskien vuotta 1914 joka laskelma perustuu vuodelle 607eaa. Myöhemmin tuo tutukielma julkaistiin kirjana:
- http://www.amazon.com/dp/0914675079/?tag=lowerprice50-20
Tämä lisättynä vuoden 1975 tapahtumiin / pettymykseen, herätti varsin laajalti keskustelua ja analysointia Seuran vuotta 1914 koskevan laskelman oikeudellisuudesta, joka on myös Vartiotorniseuran olemassaolon kulmakivi ja johon perustuu Järjestön väittämä valituksi tulemisensa ainoaksi puhtaiden totuuksien puhekanavaksi vuonna 1918 Jeesuksen ja Jumalan toimesta. Seura pyrki tukahduttamaan mahdollisimman tehokkaasti kritiikin koskien sen oppia vuodesta 607eaa.
Samoihin aikoihin alkuvuodesta 1980 Raymond Franz erosi hallintoelimestä, joka osaltaan sai paljon huomiota ja herätti yhä lisää kysymyksiä. Alun perin hän ei ollut harkinnut kirjoittaa kirjaa Seuran historiaa, toimintatapoja ja oppikysymyksiä koskien, joskin hänen ja useiden muiden osakseen saama julkinen epäoikeudenmukainen ja julma kohtelu Seuran taholta sai hänet muuttamaan mielensä. Esimerkiksi VT 15. elokuuta 1981 (sivuilla 28 ja 29 ) hyökätään poikkeuksellisen agressiivisesti ja leimavasti häntä ja muita tuolloin Seuran jättäneitä kohtaan ( ei tietenkään nimeltä mainiten juridisista syistä ) .
- http://www.amazon.com/Crisis-Conscience-Raymond-Franz/dp/0914675230/ref=pd_sim_b_1
Tätä taustaa vasten ei ole hämmästyttävää, että Seura katkaisi ja kielsi kaikkia olemasta missään yhteyksissä erotettuihin tai eronneisiin. Se katkaisi näiltä kaikki siteet läheisiin verisukulaisiin ja ystäviinsä seurakunnan sisäpuolella, heittäen heidät totaaliseen eristykseen.
Jotkut näistä entisistä Jehovan todistajista olivat käyttäneet käytännöllisesti katsoen koko elämänsä, kymmeniä vuosia mm. vanhimpina seurakunnissa, kokoajanpalvelijoina, lähetystyöntekijöinä toisinaan jopa terveytensä je henkensäkin uhalla riskialttiissa maissa ja hyvin haastavissa olosuhteissa. Sanalla sanoen he olivat antaneet koko elämänsä tuohon toimintaan. Se, että he päätyivät lopulta huolellisen asioiden tutukimisen jälkeen olemaan joistain Seuran oppikysymyksistä eri mieltä, johti heidät edellä kerrottuun tilanteeseen. Osa myös taloudellisesti täysin puilla paljailla ja kaikista koko eliniän aikaisista suhteisaan ja lähi / verisiteistään / perhesuhteistaan eristettynä ja jotkut jo suh' korkeassakin iässä, luokiteluina luopioiksi ja Saatanan lapsiksi.
Vuoden 1981 "uusi ymmärrys" karttamisopin suhteen ajoittuu kuin tilaustyö juuri vuden 1975 jälkeisiin tapahtumiin Vartiotorniseuran keskuudessa ympäri maailmaa. Tuolloin vuoden 1975 jälkeen suuri joukko Jehovan todistajia kautta maailman pettyi / kompastui ja jäi pois vääriksi osoittautuneiden ennustusten ja asetettujen odotuksien vuoksi.
Seuran asettamiin vääriksi osoittautuneisiin odotuksiin liittyi myös intensiivinen aktiivisuus odotetun lopun ollessa aivan käsillä. Tämän vuoksi moni jätti Seuran kannustamana ja ohjeistamana opinnot kesken, eivät avioituneet tai hankkineet lapsia ja jotkut myivät omaisuuttaan siirtyen osa-aikatyöhön ja keskittyivät Seuran intensiivisen kannustuksen ja ohjauksen vuoksi todistamistyöhön. Pettymys oli suuri ennustuksien osoittauduttua vääriksi ja moni tunsi itsensä petetyksi.
Vuonna 1977 ruotsalainen seurakunnan vanhin Carl O. Jonsson lähetti Seuralle laajan Raamattuun ja tieteellishistorialliseen tutkimukseen perustuvan tutkielman koskien pakanain aikoja ja niiden aikalaskelmaa, joka kumosi Seuran laskelman koskien vuotta 1914 joka laskelma perustuu vuodelle 607eaa. Myöhemmin tuo tutukielma julkaistiin kirjana:
- http://www.amazon.com/dp/0914675079/?tag=lowerprice50-20
Tämä lisättynä vuoden 1975 tapahtumiin / pettymykseen, herätti varsin laajalti keskustelua ja analysointia Seuran vuotta 1914 koskevan laskelman oikeudellisuudesta, joka on myös Vartiotorniseuran olemassaolon kulmakivi ja johon perustuu Järjestön väittämä valituksi tulemisensa ainoaksi puhtaiden totuuksien puhekanavaksi vuonna 1918 Jeesuksen ja Jumalan toimesta. Seura pyrki tukahduttamaan mahdollisimman tehokkaasti kritiikin koskien sen oppia vuodesta 607eaa.
Samoihin aikoihin alkuvuodesta 1980 Raymond Franz erosi hallintoelimestä, joka osaltaan sai paljon huomiota ja herätti yhä lisää kysymyksiä. Alun perin hän ei ollut harkinnut kirjoittaa kirjaa Seuran historiaa, toimintatapoja ja oppikysymyksiä koskien, joskin hänen ja useiden muiden osakseen saama julkinen epäoikeudenmukainen ja julma kohtelu Seuran taholta sai hänet muuttamaan mielensä. Esimerkiksi VT 15. elokuuta 1981 (sivuilla 28 ja 29 ) hyökätään poikkeuksellisen agressiivisesti ja leimavasti häntä ja muita tuolloin Seuran jättäneitä kohtaan ( ei tietenkään nimeltä mainiten juridisista syistä ) .
- http://www.amazon.com/Crisis-Conscience-Raymond-Franz/dp/0914675230/ref=pd_sim_b_1
Tätä taustaa vasten ei ole hämmästyttävää, että Seura katkaisi ja kielsi kaikkia olemasta missään yhteyksissä erotettuihin tai eronneisiin. Se katkaisi näiltä kaikki siteet läheisiin verisukulaisiin ja ystäviinsä seurakunnan sisäpuolella, heittäen heidät totaaliseen eristykseen.
Jotkut näistä entisistä Jehovan todistajista olivat käyttäneet käytännöllisesti katsoen koko elämänsä, kymmeniä vuosia mm. vanhimpina seurakunnissa, kokoajanpalvelijoina, lähetystyöntekijöinä toisinaan jopa terveytensä je henkensäkin uhalla riskialttiissa maissa ja hyvin haastavissa olosuhteissa. Sanalla sanoen he olivat antaneet koko elämänsä tuohon toimintaan. Se, että he päätyivät lopulta huolellisen asioiden tutukimisen jälkeen olemaan joistain Seuran oppikysymyksistä eri mieltä, johti heidät edellä kerrottuun tilanteeseen. Osa myös taloudellisesti täysin puilla paljailla ja kaikista koko eliniän aikaisista suhteisaan ja lähi / verisiteistään / perhesuhteistaan eristettynä ja jotkut jo suh' korkeassakin iässä, luokiteluina luopioiksi ja Saatanan lapsiksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vartiotorniseura toimii asiassa myöskin kaksia punnuksia käyttäen antamalla ulospäin medialle täysin virheellisen, suorastaan valheellisen kuvan karttamisdirektiivin todellisuudesta. Karta tai tule kartetuksi.
"Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: 'En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.' Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt.18:18; Gal.6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa 'ojentaisivat häntä ankarasti'. He haluavat auttaa häntä pysymään 'Jumalan pyhällä vuorella'. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään "osallisen hänen pahoihin tekoihinsa" (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta, eli erottaa." Tiit.1:13; Juud.22,23; vrt. 4:Moos.16:26. Vartiotorni 15.11.1981 s.20-
"Joissakin tapauksissa erotettu perheenjäsen voi yhä asua samassa taloudessa muun perheen kanssa. Koska erottaminen ei katkaise perhesiteitä, perheen normaali päivittäinen kanssakäyminen voi jatkua. Omalla toiminnallaan erotettu on kuitenkin katkaissut hänen ja uskovien perheenjäsenten välisen hengellisen siteen. Uskolliset perheenjäsenet eivät siksi voi enää nauttia hengellisestä toveruudesta hänen kanssaan. Erotettu ei esimerkiksi kotona ollessaan ottaisi osaa perheen yhteiseen raamatuntutkisteluun." Kirja: Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, 2009 s. 209 .
"Toisinaan taas erotettu sukulainen ei enää asu kotona perheensä kanssa. Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. Uskollisuus Jehovalle ja hänen järjestölleen saa heidät sen sijaan tukemaan raamatullista erottamisjärjestelyä." Kirja: Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, s.209-208
"Vartiotorni 15.11.1981 s. 25: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”" (Valtakunnan palveluksemme elokuu 2002)
vs.
Mielenterveysseuran projektissa Uskonto ja mielenterveys (1992) selvitettiin uskonnon ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyksiä. Samassa yheydessä työryhmä kehitteli uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet.
Jehovan todistajien edustajana oli Veikko Leinonen, joka myös allekirjoitti nämä periaatteet.
Seitsemäs eettinen periaate kuuluu näin: ”Huolehtivat siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.”
Sekä:
"Ketään ei saisi pakottaa - - valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! heinäkuu 2009, s. 29)
Ps. R.Franz erotettiin eronneen kanssa ruokailun vuoksi tilanteessa, jolloin tuo Vartiotorniseuran direktiivi ei edes vielä ollut virallisesti erottamisperuste. Tuo kyseinen henkilö oli hänen työnantajansa, joka antoi R.Franzille työtä Brooklynistä lähdettyään ilman ammatillista diplomia ja jo suhteelisen iäkkäänä.
Seuran oli pakko tehdä karttamissääntö kun väärä vuoden 75 ennustus toi jäsenromahduksen. Muistaakseni kastettujen määrä putosi parissa vuodessa kolmasosaan.
Karttamisella on kuitenkin myös se vaikutus että vaikka se pitääkin seurassa sellaisia todistajia jotka eivät siellä enää haluaisi olla, niin ovityön kautta seuraan saadut uudet jäsenet ovat hyvin tiukassa. Karttaminen on sen laatuista henkistä väkivaltaa jota hyvin harvan on vaikea hyväksyä. Asiasta on onneksi mediassa ollut ja karttaminen on laajassa tiedossa.
Vastaavasti pedofiilien suojelu oli yritys estää seuran mainetta kärsimästä mutta suojelun tultua ilmi, se kärsi ihmisten silmissä vielä enemmän.
Vielä kun huomioidaan se, että nykyään lähes kaikki mistä tahansa asiasta kiinnostuneet tutkivat netistä ensin ihmisten kommentteja ja tietoja ennen sitoutumista mihinkään, niin kastettujen todistajien määrän voi olettaa laskevan koska todistajuudesta kiinnostuneet kyllä tutkivat kriittistäkin tietoa. Todistajat tuskin uskaltavat raamatun tutkiskelujen yhteydessä varoittaa netin kirjoituksista koska se herättäisi vain epäluuloja lisää kiinnostuneessa.
No, ehkä kommenttini karkasi hieman sivuun itse avauksen aiheesta eli karttamisesta. Idea oli kuitenkin tuoda esille se että karttamisen alkuperäinen ajatus on kääntynyt myös seuraa itseään vastaan.
Avoin ja rehellinen ei-fundamentalistinen ja ei-lahkopiirteitä omaava uskonto kiinnostaisi ihmisiä enemmän kuin vahvasti fundamentalistisia piirteitä omaava jyrkkä lahko.
>>>Esimerkiksi VT 15. elokuuta 1981 (sivuilla 28 ja 29 ) hyökätään poikkeuksellisen agressiivisesti ja leimavasti häntä ja muita tuolloin Seuran jättäneitä kohtaan ( ei tietenkään nimeltä mainiten juridisista syistä ) .
Löytyyköhän tuota lehteä tai kirjoitusta mistään?
Siteerattu VT 15. elokuuta 1981 on muistakseni englanninkielinen numero. Suomeksi se saattaa olla eri pävämäärällä, sillä tuolloin eri kielialueiden lehdet eivät vielä olleet synkronoitu, eli Seuran CD:ltä tuo pitäisi kyllä edelleen löytyä. F.Franzin kirjassa on mainitusta artikkelista otteita.
Ohessa jotakin tiivistelmää:
- http://www.jwfacts.com/watchtower/disfellowship-shunning.php
.
Tässä tämä:
Vartiotorni 15/11 s. 20-26
Miten suhtautua erottamiseen
”Herra, . . . kuka [saa] asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden.” – Ps. 15:1, 2.
JEHOVA on vanhurskas ja pyhä. Vaikka hän suhtautuu armollisesti ja ymmärtäväisesti epätäydellisiin ihmisiin, hän odottaa palvojiensa heijastavan hänen pyhyyttään siten, että he yrittävät noudattaa hänen vanhurskaita mittapuitaan. – Ps. 103:8–14; 4. Moos. 15:40.
2 Israelilainen, joka tahallaan rikkoi Jumalan käskyjä vastaan, esimerkiksi niitä jotka kielsivät luopumuksen, aviorikoksen tai murhan, piti hävittää, surmata. (4. Moos. 15:30, 31; 35:31; 5. Moos. 13:1–5; 3. Moos. 20:10) Tällainen horjumattomuus Jumalan järkevien ja oikeudenmukaisten mittapuitten ylläpitämisessä koitui kaikkien israelilaisten hyväksi, sillä se auttoi seurakuntaa pysymään puhtaana. Ja se ehkäisi ketään levittämästä turmelusta sen kansan keskuuteen, jolla oli Jumalan nimi.
3 Rooman vallan alaisuudessa olevilla juutalaisilla ei ensimmäisellä vuosisadalla ollut valtaa panna toimeen kuolemanrangaistusta. (Joh. 18:28–31) Mutta Lain rikkomiseen syyllistynyt juutalainen voitiin erottaa synagogasta. Yksi seuraus tästä ankarasta rangaistuksesta oli se, että toiset juutalaiset karttoivat erotettua. On sanottu, etteivät toiset edes myyneet hänelle muuta kuin elämän välttämättömyyksiä. – Joh. 9:22; 12:42; 16:2.
4 Kun kristillinen seurakunta muodostettiin, se tuli juutalaisen kansan tilalle kansaksi, jolla oli Jumalan nimi. (Matt. 21:43; Apt. 15:14) Kristittyjen voitiin siis aivan oikein odottaa ylläpitävän Jehovan vanhurskautta. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Sen Pyhän mukaan, joka teidät kutsui, tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi, koska on kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’” (1. Piet. 1:14–16) Jehova rakastaa kansaansa ja haluaa suojella kristillisen seurakunnan puhtautta. Hän siis järjesti sellaisen ihmisen hylkäämisen eli erottamisen, joka itsepintaisesti jatkaa Jumalaa häpäisevää menettelyä ja aiheuttaa vaaran seurakunnalle.
5 Apostoli Paavali neuvoi: ”Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä, hän kun on itse tuominnut itsensä.” (Tiit. 3:10, 11) Tiituksen kaltaiset hengelliset vanhimmat yrittävät ensin rakkaudellisesti auttaa väärintekijää. Jos hän ei ota vastaan heidän antamaansa apua vaan jatkaa itsepintaisesti ’synnin tekemistä’, heillä on valta kutsua kokoon vanhinten muodostama komitea tuomitsemaan ”seurakunnan jäseniä”. (1. Kor. 5:12, Elävä uutinen) Rakkaus Jumalaa ja hänen kansansa puhtautta kohtaan vaatii ”seurakuntaan” kuuluvia hylkäämään sellaisen ihmisen.
6 Ensimmäisellä vuosisadalla esiintyi joitakin sellaisia väärintekijöitä. Hymeneus ja Aleksander olivat sellaisia, miehiä jotka olivat ”uskonsa suhteen haaksirikkoutuneet”. Paavali sanoi: ”Olen luovuttanut heidät Saatanalle, jotta heidät opetettaisiin kurin avulla olemaan pilkkaamatta Jumalaa.” (1. Tim. 1:19, 20) Näiden kahden miehen erottaminen oli ankara kuritus, rangaistus, joka voi opettaa heidät olemaan pilkkaamatta pyhää ja elävää Jumalaa. (Vrt. Luuk. 23:16, missä käytetään ’kurittamiseksi’ usein käännettyä kreikan kielen sanaa.) Oli oikein, että tällaiset Jumalan pilkkaajat luovutettiin Saatanan valtaan, heitettiin Saatanan vaikutuksessa olevan maailman pimeyteen. – 2. Kor. 4:4; Ef. 4:17–19; 1. Joh. 5:19; vrt. Apt. 26:18.
jatkuu...
MITEN KOHDELLA EROTETTUJA
7 Saattaa kuitenkin herätä joitakin kysymyksiä sen suhteen, miten meidän pitäisi suhtautua erotettuun entiseen seurakunnanjäseneen. Olemme kiitollisia siitä, että Jumala on antanut Sanassaan vastauksia ja ohjeita, joiden voimme luottaa olevan täydellisiä, vanhurskaita ja oikeudenmukaisia. – Jer. 17:10; 5. Moos. 32:4.
8 Kerran eräs Korinton seurakuntaan kuulunut mies harjoitti moraalittomuutta ja oli ilmeisesti katumaton. Paavali kirjoitti, että sellainen mies piti ’poistaa heidän keskuudestaan’, sillä hän oli kuin vähäinen hapatus, joka voi hapattaa eli turmella koko taikinan. (1. Kor. 5:1, 2, 6) Mutta kun hänet oli erotettu, niin pitikö häntä kohdella ikään kuin hän olisi vain tavallinen maailman ihminen, jonka kristityt saattaisivat tavata lähiympäristössään tai päivittäisissä yhteyksissään? Huomaa, mitä Paavali sanoi:
9 ”Kirjoitin teille . . . , että lakkaisitte seurustelemasta haureellisten kanssa. En tarkoittanut kokonaan tämän maailman haureellisten tai ahneiden tai kiristäjien tai epäjumalanpalvelijoiden kanssa. Muutoinhan teidän pitäisi lähteä pois maailmasta.” (1. Kor. 5:9, 10) Näillä sanoillaan Paavali realistisesti myönsi, että useimmat ihmiset, joiden kanssa me olemme kosketuksissa päivittäisissä toimissamme, eivät ole koskaan tunteneet Jumalan tietä eivätkä kulkeneet sitä. He saattavat olla haureellisia, kiristäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, joten he eivät ole sellaisia ihmisiä, joita kristityt valitsisivat vakituisiksi, läheisiksi tovereikseen. Silti me asumme tällä planeetalla ihmisten keskuudessa ja meidän on ehkä oltava sellaisten ihmisten parissa ja puhuttava heille työpaikalla, koulussa ja naapuristossa.
10 Seuraavassa jakeessa Paavali asettaa tämän tilanteen sen vastakohdaksi, kuinka kristittyjen pitäisi käyttäytyä sellaista kohtaan, joka on ollut kristitty ”veli” mutta joka on erotettu seurakunnasta väärinteon takia: ”Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Kor. 5:11.
11 Erotettu ei ole pelkästään maailman ihminen, joka ei ole tuntenut Jumalaa eikä ole vaeltanut jumalista elämäntietä. Sen sijaan hän on tuntenut totuuden ja vanhurskauden tien, mutta hän on hylännyt tämän tien ja katumattomasti harjoittanut syntiä siinä määrin, että hänet on täytynyt erottaa. Siksi häneen tulee suhtautua eri tavalla. Pietari selosti, miten sellaiset entiset kristityt eroavat tavallisesta ”kadun miehestä”. Apostoli sanoi: ”Jos . . . he päästyään Herran ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen avulla maailman saastutuksia pakoon kietoutuvat jälleen juuri näihin ja tulevat voitetuiksi, niin viimeiset olosuhteet ovat tulleet heille pahemmiksi kuin ensimmäiset. . . . Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira on palannut omalle oksennukselleen ja pesty sika rapakkoon rypemään.’” – 2. Piet. 2:20–22; 1. Kor. 6:11.
12 Raamattu siis kieltää kristittyjä seurustelemasta seurakunnasta erotetun kanssa. Niinpä Jehovan todistajat käyttävät sopivasti sanaa ”erottaminen” katumattoman väärintekijän karkottamisesta ja hänen karttamisestaan sen jälkeen. Heidän kieltäytymisensä seurustelemasta erotetun kanssa millään hengellisellä tai seuraelämän tasolla heijastaa uskollisuutta Jumalan mittapuita kohtaan ja tottelevaisuutta hänen käskyään kohtaan, joka esitetään 1. Korinttolaiskirjeen 5:11, 13:ssa. Tämä on sopusoinnussa sen Jeesuksen neuvon kanssa, että sellaista ihmistä tulisi kohdella samalla tavalla kuin sen ajan juutalaiset kohtelivat ”kansojen ihmistä”. Jonkin aikaa apostolien kuoleman jälkeen kristillisyyttä tunnustavat ilmeisesti noudattivat tätä raamatullista menettelyä. Mutta kuinka monet kirkot nykyään mukautuvat tätä koskeviin Jumalan selviin ohjeisiin?
jatkuu...
SEURAKUNNASTA EROAVAT
13 Kristitty saattaisi tulla hengellisesti heikoksi, ehkäpä siksi, ettei hän tutki Jumalan sanaa säännöllisesti, tai siksi, että hänellä on henkilökohtaisia ongelmia tai hän joutuu kokemaan vainoa. (1. Kor. 11:30; Room. 14:1) Hän voisi lakata käymästä kristillisissä kokouksissa. Mitä on tehtävissä? Muista, että apostolit hylkäsivät Jeesuksen sinä yönä, kun hänet pidätettiin. Kuitenkin Kristus oli kehottanut Pietaria: ”Kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi [jotka myös hylkäsivät Jeesuksen].” (Luuk. 22:32) Rakkaus siis saisi kristityt vanhimmat ja muut käymään sellaisen luona, joka on tullut heikoksi ja toimettomaksi, ja auttamaan häntä. (1. Tess. 5:14; Room. 15:1; Hepr. 12:12, 13) Eri asia on, kun joku kieltää olevansa kristitty ja eroaa seurakunnasta.
14 Joku, joka on ollut tosi kristitty, saattaisi hylätä totuuden tien ja sanoa, ettei hän enää pidä itseään Jehovan todistajana tai ettei hän halua, että hänet tunnetaan todistajana. Tällaisessa harvinaisessa tapauksessa henkilö luopuu asemastaan kristittynä ja tietoisesti eroaa seurakunnasta. Apostoli Johannes kirjoitti: ”He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme.” – 1. Joh. 2:19.
15 Joku saattaisi myös luopua asemastaan kristillisessä seurakunnassa toiminnallaan, esimerkiksi tulemalla osaksi järjestöä, jonka tarkoitusperä on Raamatun vastainen ja joka on siten Jehova Jumalan tuomion alainen. (Vrt. Ilm. 19:17–21; Jes. 2:4.) Jos siis joku, joka on ollut kristitty, on halunnut liittyä sellaisten yhteyteen, joita Jumala ei hyväksy, seurakunnan olisi sopivaa esittää lyhyt ilmoitus, että hän on eronnut seurakunnasta eikä ole enää Jehovan todistaja.
16 Ihmisiin, jotka tahallisesti hylkäävät Jehovan todistajien uskon ja vakaumukset eivätkä siten ole enää ”meidän kaltaisiamme”, tulisi suhtautua asianmukaisesti ja heitä tulisi kohdella samoin kuin niitä, jotka on erotettu väärintekemisen vuoksi.
YHTEISTOIMINTA SEURAKUNNAN KANSSA
17 Vaikka kristityt nauttivat hengellisestä toveruudesta, kun he keskustelevat Raamatusta tai tutkivat sitä veljiensä tai kiinnostuneiden kanssa, he eivät haluaisi sellaista toveruutta erotetun synnintekijän kanssa (tai sellaisen kanssa, joka on luopunut Jehovan todistajien uskosta ja vakaumuksesta ja eronnut). Erotettu on ’hylätty’, hän on ”itse tuominnut itsensä” ’synnintekemisen’ vuoksi, ja seurakuntaan kuuluvat sekä hyväksyvät Jumalan tuomion että pitävät sitä voimassa. Erottamiseen sisältyy kuitenkin enemmän kuin vain hengellisen toveruuden lakkaaminen. – Tiit. 3:10, 11.
18 Paavali kirjoitti: ”Lakatkaa seurustelemasta . . . , älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Kor. 5:11) Ateria on rentoutumisen ja seurustelun aikaa. Siten Raamattu tässä sulkee pois myös seuranpidon, esimerkiksi lähtemisen erotetun kanssa retkelle tai kutsuihin, pallopeliin, uimarannalle tai teatteriin tai aterian nauttimisen hänen kanssaan. (Niitä erityisongelmia, joita syntyy, kun joku sukulainen on erotettu, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.)
19 Joskus joku kristitty voi tuntea melkoista painostusta tämän Raamatun neuvon hylkäämiseen. Sen saattavat aiheuttaa hänen omat tunteensa, tai sitä saattavat kohdistaa häneen tuttavat. Esimerkiksi erästä veljeä painostettiin toimittamaan kahden erotetun vihkiminen. Voitaisiinko sellaista palvelusta pitää pelkkänä huomaavaisuutena? Joku voisi ajatella sillä tavoin. Mutta miksi hänen toimitustaan haluttiin ennemmin kuin jonkun siviiliviranomaisen suorittamaa vihkimistä? Eikö se tapahtunut siksi, että hän oli Jumalan palvelija ja kykeni antamaan Jumalan sanasta avioliittoneuvoja? Sellaiselle painostukselle periksi antaminen saattaisi hänet sellaisten ihmisten toveruuteen, jotka on erotettu seurakunnasta jumalattoman menettelynsä takia. – 1. Kor. 5:13.
20 Muita ongelmia syntyy liiketoiminnassa tai työpaikalla. Miten tulisi menetellä, jos olet jonkun sellaisen palveluksessa, joka on nyt erotettu seurakunnasta, tai jos sinulla on palveluksessasi joku, joka erotettaisiin? Jos olisit sopimuksen perusteella tai raha-asioiden vuoksi velvollinen jatkamaan liikesuhdetta entisellään, niin sinulla olisi varmaankin nyt eri asenne erotettua kohtaan. Keskustelu liikeasioista hänen kanssaan tai yhteydenotto työpaikalla saattaisi olla tarpeellista, mutta hengelliset keskustelut ja seuranpito kuuluisivat menneisyyteen. Sillä tavoin voisit osoittaa tottelevaisuutesi Jumalaa kohtaan ja saisit suojan itsellesi. Häneen saattaisi myös tehdä syvän vaikutuksen sen huomaaminen, kuinka paljon hänen syntinsä on hänelle eri tavoin maksanut. – 2. Kor. 6:14, 17.
jatkuu...
TULISIKO EROTETUN TAI ERONNEEN KANSSA PUHUA?
21 Merkitsisikö Jumalan vanhurskauden ylläpitäminen ja hänen erottamista koskeva järjestelynsä sitä, ettei kristityn pitäisi lainkaan puhua erotetulle, ei edes tervehtiä häntä? Jotkut ovat kyselleet tätä sen Jeesuksen neuvon valossa, että meidän tulee rakastaa vihollisiamme eikä ’tervehtiä ainoastaan veljiämme’. – Matt. 5:43–47.
22 Jumala ei viisaudessaan yrittänyt käsitellä jokaista mahdollista tilannetta. Meidän tarvitsee vain ymmärtää, mitä Jehova sanoo erotetun kohtelusta, niin silloin me voimme pyrkiä kannattamaan Hänen näkemystään. Apostoli Johanneksen välityksellä Jumala selittää:
”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. . . . Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Joh. 9–11.
23 Apostoli, joka esitti tämän viisaan varoituksen, oli lähellä Jeesusta ja tiesi hyvin, mitä Kristus oli sanonut toisten tervehtimisestä. Hän tiesi myös, että siihen aikaan yleinen tervehtimistapa oli ”rauhan” toivottaminen. Joku henkilökohtainen ”vihollinen” tai kristittyjä vastustava maailmallinen viranomainen on eri asia kuin erotettu tai eronnut henkilö, joka yrittää saada kannatusta luopumusta ilmaisevalle ajattelutavalleen tai puolustaa sitä tai joka jatkaa jumalatonta käyttäytymistään; tällaiselle ei totisesti tulisi toivottaa ”rauhaa”. (1. Tim. 2:1, 2) Ja me kaikki tiedämme vuosien kokemuksesta, että pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?
24 ’Mutta entä jos hän näyttää katuvan ja tarvitsee kannustusta?’ joku saattaisi kysyä. Sellaisten tilanteiden käsittelyä varten on järjestelynsä. Seurakunnan valvojat palvelevat lauman hengellisinä paimenina ja suojelijoina. (Hepr. 13:17; 1. Piet. 5:2) Jos erotettu tai eronnut tiedustelee jotakin tai antaa todisteen halustaan päästä takaisin Jumalan suosioon, vanhimmat voivat puhua hänelle. He voivat huomaavaisesti selittää, mitä hänen täytyy tehdä, ja voivat esittää hänelle joitakin sopivia neuvoja. He voivat kohdella häntä niiden tosiasioiden perusteella, jotka koskevat hänen aikaisempaa synnintekoaan ja hänen asennettaan. Toisilla seurakuntaan kuuluvilla ei ole sellaista tietoa. Jos jostakusta tuntuisi siltä, että erotettu tai eronnut ’on katuva’, niin saattaisiko arvio perustua vaikutelmaan eikä täsmälliseen tietoon? Jos valvojat olisivat varmoja siitä, että kyseinen henkilö olisi katuva ja tuottaisi katumuksen ilmaisevaa hedelmää, niin hänet otettaisiin takaisin seurakuntaan. Sen jälkeen kun tämä tapahtuu, muut seurakuntaan kuuluvat voivat lausua hänet lämpimästi tervetulleeksi kokouksiin, ilmaista anteeksiantoa häntä kohtaan, lohduttaa häntä ja vakuuttaa rakastavansa häntä, jolla tavalla Paavali kehotti korinttolaisia kohtelemaan miestä, joka otettiin takaisin Korintossa. – 2. Kor. 2:5–8.
jatkuu...
OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN
25 Kaikkien uskollisten kristittyjen tulee suhtautua vakavasti siihen totuuteen, jonka Jumala henkeytti Johanneksen kirjoittamaan: ”Joka sanoo hänelle [erotetulle synnintekijälle, joka kannattaa erheellistä opetusta tai jatkaa jumalatonta käyttäytymistä] tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Joh. 11.
26 Monet kristikunnan raamatunselittäjät väittävät Johanneksen 2. kirjeen 11. jaetta vastaan. He väittävät, että se on ’epäkristillinen, Herramme hengen vastainen neuvo’ tai että se johtaa suvaitsemattomuuteen. Mutta sellaiset mielipiteet ovat alkuisin uskonnollisista järjestöistä, jotka eivät noudata Jumalan käskyä: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Harvoin ne erottavat edes pahamaineisia väärintekijöitä kirkoistaan. (1. Kor. 5:13) Heidän ”suvaitsevaisuutensa” on epäraamatullista, epäkristillistä. – Matt. 7:21–23; 25:24–30; Joh. 8:44.
27 Mutta ei ole väärin olla uskollinen Raamatun vanhurskaalle ja oikeudenmukaiselle Jumalalle. Hän sanoo, että hän hyväksyy ’pyhälle vuorelleen’ vain ne, jotka vaeltavat nuhteettomasti, harjoittavat vanhurskautta ja puhuvat totuutta. (Ps. 15:1–5) Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: ’En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.’ Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt. 18:18; Gal. 6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa ’ojentaisivat häntä ankarasti’. He haluavat auttaa häntä pysymään ’Jumalan pyhällä vuorella’. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään ”osallisen hänen pahoihin tekoihinsa” (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta eli erottaa. – Tiit. 1:13; Juud. 22, 23; vrt. 4. Moos. 16:26.
USKOLLINEN JUMALAN NÄKÖKANNALLE
28 Uskollisuus Jehova Jumalaa ja hänen järjestelyjään kohtaan on onnellisuuden lähde, sillä kaikki hänen tiensä ovat vanhurskaita, oikeudenmukaisia ja hyviä. Tämä koskee myös hänen järjestelyään erottaa katumattomat väärintekijät. Kun olemme yhteistoiminnassa tämän järjestelyn kanssa, voimme luottaa Daavidin sanoihin: ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa [uskollistansa, UM] kohtaan.” (Ps. 4:4) Niin, Jumala asettaa erilleen ne, jotka ovat hänelle ja hänen menettelytavoilleen uskollisia, kunnioittaa ja opastaa heitä. Sellaisesta uskollisuudesta saatavien monien siunausten joukkoon kuuluu ilo olla niiden keskuudessa, jotka Jumala hyväksyy ’pyhälle vuorelleen’. – Ps. 84:11, 12.
"yyytehjgnxf"
>> 6 Ensimmäisellä vuosisadalla esiintyi joitakin sellaisia väärintekijöitä. Hymeneus ja Aleksander olivat sellaisia, miehiä jotka olivat ”uskonsa suhteen haaksirikkoutuneet”. Paavali sanoi: ”Olen luovuttanut heidät Saatanalle, jotta heidät opetettaisiin kurin avulla olemaan pilkkaamatta Jumalaa.” (1. Tim. 1:19, 20) Näiden kahden miehen erottaminen oli ankara kuritus, rangaistus, joka voi opettaa heidät olemaan pilkkaamatta pyhää ja elävää Jumalaa. (Vrt. Luuk. 23:16, missä käytetään ’kurittamiseksi’ usein käännettyä kreikan kielen sanaa.) Oli oikein, että tällaiset Jumalan pilkkaajat luovutettiin Saatanan valtaan, heitettiin Saatanan vaikutuksessa olevan maailman pimeyteen. – 2. Kor. 4:4; Ef. 4:17–19; 1. Joh. 5:19; vrt. Apt. 26:18.
- - >
Kaksoisajattelu ja kahdet punnukset.
Herääkin kysymys onko Vartiotorniseura ylirehellinen vai täysin epärehellinen omalle toiminnalleen.
Jälleen kerran tuossakin kohtaa se toisia aivan erityisen ankarasti tuomitessaan tulee tuominneeksi täysin samojen kriteerien perusteella myös itsensä.
- - >
Lukijoiden kysymyksiä: Vartiotorni 1. huhtikuuta 1986 sivut 30-31
”Miksi Jehovan todistajat ovat erottaneet luopumuksen vuoksi joitakuita sellaisia, jotka yhä uskovat Jumalaan, Raamattuun ja Jeesukseen Kristukseen?”
”Onko Raamatussa ennakkotapausta, jonka perusteella voidaan omaksua niin jyrkkä kanta? On todellakin! Paavali kirjoitti joistakuista aikalaisistaan: ”Heidän sanansa leviää kuin kuolio. Näitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon.” (2. Timoteukselle 2:17, 18; ks. myös Matteus 18:6.) Mikään ei osoita, etteivät nämä miehet olisi uskoneet Jumalaan, Raamattuun ja Jeesuksen uhriin. Silti pelkästään sen perusteella, mitä he opettivat ylösnousemuksen aikaa koskevasta peruskysymyksestä, Paavali aivan oikein leimasi heidät luopioiksi, jollaisia uskolliset kristityt eivät suvaitsisi keskuudessaan.” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1986 sivut 30-31)
Voitaneen oikeudenmukaisuuden nimissä lähteä ajatuksesta, että samat periaatteet soveltuvat kaikkiin ?
Kuitenkin Seura on itse jopa useaan otteeseen opettanut ja enustanut väärin mm. ylösnousemusoppia. Ohessa vain kaksi esimerkkiä :
”Yksi monista valistavista totuuksista, joita Jumala antoi nyt todistajilleen, koski Jumalan hengellisen kansan jäseniä, jotka olivat kuolleet ruumiillisesti. Tämä tapahtui vuonna 1927. Todistajat ymmärsivät tuona vuonna, että kuolleet hengelliset israelilaiset oli herätetty 1918 elämään taivaassa Kristuksen Jeesuksen kanssa. Se oli tietysti näkymätön ylösnousemus.” (Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin 1958. Suom. 1975, sivu 192)
Edellä todetaan voimakkaasti Jumalan antaneen tuon totuuden vuonna 1927. Sittemmin Vartiotornisa 1. tammikuuta 2007, sivulla 28 todetaan ettei ko. ylösnousemukselle ole varmaa todistetta / vahvistusta Raamatussa.
Edelleen :
”Me voimme odottaa sen tähden luottavaisina, että 1925 tulee olemaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja muinaisten uskollisten profeettojen palaamisvuosi - - inhimillisen täydellisyyden tilaan” (Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan 1920, sivu 65)
- - >
”Meidän ei tule tutkia vain henkilökohtaisia uskomuksiamme vaan myös sitä, mitä se uskonnollinen järjestö opettaa, jonka yhteydessä saatamme olla. Ovatko sen opetukset täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa vai perustuvatko ne ihmisten perinnäissääntöihin? Jos me rakastamme totuutta, niin tällaisessa tutkimisessa ei ole mitään pelättävää. Meillä kaikillahan pitäisi olla vilpitön halu oppia, mikä Jumalan tahto meidän suhteemme on, ja sitten tehdä se. - Joh.8:32” (Totuus joka johtaa ikuiseen elämään s.13)
“Järkevät ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että ainoa oikeudenmukainen menetelmä on tutkia todisteita molemmilta puolilta, sekä kiistellyn teorian puolesta että sitä vastaan. Sillä tavalla päästään selville totuudesta.” (Herätkää! 8. huhtikuuta 1974, sivu 5)
"On ilmeistä, että tosi Jumala, joka itse on ”totuuden Jumala” ja joka vihaa valheita, ei katso suopeasti niitä, jotka pitävät kiinni valhetta opettavista järjestöistä. Ja haluaisitko sitä paitsi edes kuulua uskontoon, joka ei ole ollut rehellinen sinua kohtaan?" (Nykyinen elämämme 1975, s. 45)
Luen artikkelin kun ehdin. Englnninkielisessä menee vain enemmän aikaa
yjkykfr,m
Laittoi suomenkielistä tekstiä. Nähtävästi samasta kirjoituksesta. Siis 3 kk amerikkalaista myöhemmin.
Voisitko tarkentaa, missä kappaleessa Franzia vastaan hyökättiin osoittelevasti. Säästät minulta paljon työtä.
14 From time to time, there have arisen from among the ranks of Jehovah’s people those who, like the original Satan, have adopted an independent, faultfinding attitude. They do not want to serve “shoulder to shoulder” with the worldwide brotherhood. (Compare Ephesians 2:19-22.) Rather, they present a “stubborn shoulder” to Jehovah’s words. (Zech. 7:11, 12) Reviling the pattern of the “pure language” that Jehovah has so graciously taught his people over the past century, these haughty ones try to draw the “sheep” away from the one international “flock” that Jesus has gathered in the earth. (John 10:7-10, 16) They try to sow doubts and to separate unsuspecting ones from the bounteous “table” of spiritual food spread at the Kingdom Halls of Jehovah’s Witnesses, where truly there is ‘nothing lacking.’ (Ps. 23:1-6) They say that it is sufficient to read the Bible exclusively, either alone or in small groups at home. But, strangely, through such ‘Bible reading,’ they have reverted right back to the apostate doctrines that commentaries by Christendom’s clergy were teaching 100 years ago, and some have even returned to celebrating Christendom’s festivals again, such as the Roman Saturnalia of December 25! Jesus and his apostles warned against such lawless ones.—Matt. 24:11-13; Acts 20:28-30; 2 Pet. 2:1, 22.
w81 8/15 pp 28-29 par 14
"Serving Jehovah Shoulder to Shoulder
Jehovan palveleminen ”yksimielisesti”
w81 15/12 s.22 kpl14
14 Silloin tällöin Jehovan kansan riveistä on noussut sellaisia,
jotka alkuperäisen Saatanan tavoin ovat omaksuneet riippumattoman, arvostelevan asenteen.
He eivät halua palvella ”yksimielisesti” maailmanlaajuisen veljesseuran kanssa. (Vrt. Ef. 2:19–22.)
Sen sijaan he ovat kääntäneet ”uppiniskaisina selkänsä” Jehovan sanoille. (Sak. 7:11, 12)
Herjaten sen ”puhtaan kielen” mallia, jonka Jehova on niin armollisesti opettanut kansalleen kuluneen vuosisadan aikana,
nämä kopeat yrittävät vetää ”lampaita” pois siitä kansainvälisestä ”laumasta”, jonka Jeesus on koonnut maan päällä. (Joh. 10:7–10, 16)
He yrittävät kylvää epäilystä ja erottaa pahaa aavistamattomat hengellisen ravinnon yltäkylläisen ”pöydän” ääreltä, joka on katettu Jehovan todistajien valtakunnansaleihin, mistä ei tosiaankaan ’mitään puutu’. (Ps. 23:1–6)
He sanovat, että riittää, kun lukee yksinomaan Raamattua joko yksinään tai pienissä ryhmissä kotonaan
. Mutta on omituista, että sellaisen ’Raamatun lukemisen’ avulla he ovat palanneet takaisin luopio-oppeihin, joita kristikunnan pappien selitysteoksissa opetettiin sata vuotta sitten, ja jotkut ovat jopa palanneet viettämään uudelleen kristikunnan, juhlia, kuten joulukuun 25. päivänä vietettäviä roomalaisten saturnaaleja! Jeesus ja hänen apostolinsa varoittivat sellaisista laittomista. – Matt. 24:11–13; Apt. 20:28–30; 2. Piet. 2:1, 22.
'Avoin ja rehellinen ei-fundamentalistinen
ja ei-lahkopiirteitä omaava uskonto
kiinnostaisi ihmisiä enemmän kuin
vahvasti fundamentalistisia piirteitä omaava jyrkkä lahko.*
Matteus 7.luku
13 Menkää sisään ahtaasta portista,
koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne,
jotka sitä sinne menevät,
14 kun taas se portti on ahdas ja tie kapea,
joka vie elämään, ja _harvat _ovat ne, jotka sen löytävät.
http://www.watchtower.org/fi/raamattu/mt/chapter_007.htm
Jeesuksen sanojen mukaan _vain harvat_ löytävät elämään vievän tien.
Raamatun sanojen valossa ei jt-uskontoon ole todellakaan yleisöryntäystä odotettavissa.
Raamattu on kristityn auktoriteetti.
"Jeesuksen sanojen mukaan _vain harvat_ löytävät elämään vievän tien.
Raamatun sanojen valossa ei jt-uskontoon ole todellakaan yleisöryntäystä odotettavissa.
Raamattu on kristityn auktoriteetti."
Missä raamatussa sanotaan että se ahdas portti on jehovan todistajat? Raamattu ei edes puhu mitään mihinkään järjestöön liittymisen tärkeydestä, ei sanallakaan.
Unohdat tyystin senkin että on iso nippu muita vastaavia lahkoja joihin ei ole yleisöryntäystä ja jotka mielestään ovat raamatulle kuuliaisia.
Sitäkään ei kannata unohtaa että uskonto joka valehtelee ja menee raamatun yli monessa asiassa, ei voi olla Jumalan ohjaama.
Jos lainaat raamattua niin lainaa myös tälläisiä kohtia:
5 Moos. 18:22
"kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä."
Vartiotorniseura on puhunut JUMALAN NIMESSÄ ja jumalan SUULLA jäsenilleen lukuisan määrän erilaisia profetiointeja joiden toteutumisprosenti on pyöreä nolla. Tuo raamatun paikka sanoo että julkeuttaa se profeetta on puhunut herran nimessä joka ei ole käynyt toteen.
Raamattu voi tosiaan olla kristityn auktoriteetti mutta jehovan todistajie ei lasketa kristityiksi. Toisekseen jehovan todistajan auktoriteetti ei ole raamattu vaan VT-seuran johtajien eli ihmisten sanomat asiat sekä seuran kirjallisuus. Silloin kun raamattu ja vt-seuran julkaisut ovat ristiriidassa ( kuten ne toisinaan on) keskenään, pitää todistaja auktoriteettinä seuraa, eikä raamattua.
Tuossa antamassasi seuran linkissä kolahti heti ensimmäinen lainaus.
"1 Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, 2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, ja millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille."
Seura ei itse noudata tuota paikkaa koska se itse TUOMITSEE kaikki muut ihmiset paitsi jehovan todistajat. Seura panettelee ja mustamaalaa eronneet jäsenet pahoiksi ihmisiksi ja "maailmallisetkin" ovat vain huonoa seuraa.
Juuri nimenomaan seura tuomitsee muut ihmiset noilla panetteluillaan ja mustamaalauksilla. Samoin seura on paljon mustamaalannut muita uskontoja ja tuominnut ja arvostellut niitä. Joten ei vt-seura noudata itse tuota neuvoa.
"12:07"
>> Jeesuksen sanojen mukaan _vain harvat_ löytävät elämään vievän tien.
Raamatun sanojen valossa ei jt-uskontoon ole todellakaan yleisöryntäystä odotettavissa.
Menne vahvasti sivuraitelle ketjun teemaan liittyen, mutta mikäli uskonnollisen liikken jäsenmäärä on kriteerinä sen oikeoppisuudelle ja pelastuksen ehdolle, niin silloin tulisi hakeuta johonkin toiseen kristilliseen liikkeseen.
Ohessa Vartiotorniseuran esittämä hieman ristiriitainen kanta asian suhteen, jossa samassa artikkelissa sanotaan sekä asian puolesta että vastaan.
”Nyt yli 91 000 seurakunnassa 235 maassa eri puolilla maailmaa on miljoonia Valtakunnan julistajia, mahtava kansakunta. Tämä vahvistaa kiistämättä sen, että Jehova jouduttaa parhaillaan tosi palvojien kokoamista ennen nyt aivan lähellä olevan ”suuren ahdistuksen” puhkeamista (Matteus 24:21; Ilmestys 7:9–14).” (Vartiotorni 15. tammikuuta 2001 sivu 12)
vs.
”Niiden ihmisten määrä, jotka ovat Jehovan todistajien yhteydessä, ei tietenkään ole oikea peruste sen arvioimiseen, onko heillä Jumalan suosio; kasvuluvutkaan eivät tee vaikutusta Jumalaan.” (Vartiotorni 15. tammikuuta 2001 sivu 17)
>> Raamattu on kristityn auktoriteetti.
Juuri tästäkin tällä palstalla keskustellaan koskien Vartiotorniseuran oppihistorian, sen opien ja menettelytapojen raamatullisuutta.
Näistäkin 33000:ta jokainen väittää perustavansa oppinsa ja dogmisa Raamattuun ja olevansa "se oikea", sekä Jumalan hengen ohjaama yhteisö, kuitenkin jokaisella on omat tulkintansa aivan samoista kirjoituksista.
The Facts and Stats on "33,000 Denominations"
- http://www.philvaz.com/apologetics/a106.htm
Toisaalta missä Raamatussa sanotaan, että raamatullisen pelastumisen ehtona on kuulua johonkin tiettyyn uskontoon tai edes johonkin uskontoon ylipäätään?
Mainitaanko Raamatussa, että olisi jokin järjestö jolla on toataitäristyyppinen hengellinen valta jolla se asettuu ihmisen ja Jeesuksen sekä Jumalan väliin ainoaksi välimieheksi käyttäen hengellistä valttaa kuin itse Jumala tuomiten toisia kadotukseen ja Jumalalle kelpaamattomiksi? Missä kohtaa Raamatussa tuollainen vallanluovutus ihmisille mainitaan?
Ramatusa manitaan Jeesus ainoana välittäjänä ihmisen ja Jumalan välillä.
C.T.Russell varoitti uskonnoista ja katsoi ne tarpeettomiksi:
"Beware of "organization." It is wholly unnecessary. The Bible rules will be the only rules you will need. Do not seek to bind others' consciences, and do not permit others to bind yours. Believe and obey so far as you can understand God's Word today." (Watchtower Sept. 15, 1895, p. 216) [ C.T.Russell ]
Rutherfordin mukaa uskonnot olivat huijausta ja kiristystä, joskin hänkin muutti sittemmin mieltään. Tosin tuossakin puheessa on lieviä ristiriitaisuuksia asian suhteen.
"Religion is a Snare and a Racket"
- http://www.youtube.com/watch?v=cMsR7ZmDLVM
.