itsensä tuhoaminen

Vaikkapa isänmaallisuuteen, lojaaliuteen kavereita kohtaan ja velvollisuudentuntoon.

Ihmettelet nyt, ja sanot että HÄH!! Ei kai nyt sentään noihin!

No. Olettakamme, että on sota. Sotilas on jäämäisillään vihollisen vangiksi, eikä toivoa pakoonpääsystä ole. Hän tietää, että vihollinen tulee häneltä vaikka kiduttamalla, jos ei muuten onkimaan tärkeitä tietoja hänen joukko-osastostaan, sen taisteluvahvuudesta, sijainnista, suunnitelmista, ym. Näiden tietojen joutuminen vääriin käsiin voi vaarantaa hyvin paljon ja aiheuttaa monien kymmenien, ehkä satojen kuoleman.

Sotilas ottaa käsikranaatin ja räjäyttää itsensä.

Tai. Moni ajattelee saavansa huimia fiiliksiä huumaavia kemikalioita käyttämällä, subusta suonensisäisiin.
Sitten kerran huomaakin, että elämä on liian tylsää ihan selvin päin. Itsetuhonta on jo tapahtunut. Vain osa heistä selviää päihteettömään elämään.

Miksi moisen tulisi perustua jonkinlaisiin arvoihin? Itsensätuohoaminen, mitä moisella nyt ikinä tarkoitatkaan, voi johtua ties mistä., ei yksin arvoista tai arvottomuudesta. Typerä kysymys.

Masennus voi aiheutua vastoinkäymisistä elämässä. Masennuksen vallassa on mahdollista tehdä valintoja elämässä jotka tähtäävät vain epäonnistumiseen ja itsetuhoon. Kun on masentunut elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Ts. itsensä tuhoaminen perustuu negatiiviseen elämänarvoon. Oletukseen ettei edessäpäin ole mitään minkä vuoksi elää tai muutoin mitään riittävän hyvää syytä elää.

Toinen tapa tuhota itsensä on aineilla - huumeet ja alkoholi. Siinä mielihyvän tai kokemusten etsintä johtaa rappioitumiseen. Käyttäjä joko huomaa liian myöhään miten siinä käy, tai ei välitä siitä kun on niin koukussa aineeseen. Käyttäjän arvot voivat olla "lisää mielenkiintoa elämään" ja "lisää mielihyvää elämään" jne.

Täysin tietoista itsensä tuhoamista ei ole olemassakaan.

Kun jotain tuhotaan, se tehdään aina harhassa, erillisyyden harhassa, tiedostamattomuudesta, muistamattomuudesta siitä kuka todella on.

Todellisuudessa kuitenkaan itseään ei voi tuhota. Elämä jatkuu kun tämä keho jätetään. Syvin olemuksemme on ikuinen, ei sitä tarvitse tuhota, eikä sitä voi tuhota mikään.

Itsetuhoisuus johtuu pahasta hengestä. Ihmisen käsitykset, tällaista ei saa olla ja sitten hän rankaisee itseään.
On kysymys liiasta ärsyttämisestä. Joka heittää vettä myllyyn tekee syntiä.
Monet tuntevat väärää syyllisyyttä. Mutta alitajuisesti.
Toisen syyttäminen on tietoista, ihminen kiemurtelee omasta syyllisyydestään kätevästi vaikka käyttämällä toista syntipukkina.
Joku taas laskelmoi syyllisyydellä, sellainen sairas maailma on.
Onnellinen on se, joka ei suostu ottamaan toisten taakkoja kantaakseen.

Ei itseään voi tuhota hävittämällä oman syyttömän kehonsa
Itse on syyn ja seurauksen tulos, ja se ei voi päättyä kuolemassa,
vaan sen on välttämättömyyden pakosta jatkettava uudessa syntyvässä persoonassa.

Itsen voi tuhota vain täällä maanpäällä ollessaan, sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä
Täällä maanpäällä olesamme tuo itse on syntynyt, ja täällä siitä on päästävä eroonkin, ns. psykologisessa kuolemassa, jossa ymmärretään miten ja miksi ego sielu syntyi, ja minkä vuoksi se seuraa meitä elämästä toiseen.

Kun ymmärrämme kaiken tuon, niin se on itsen kuolema ja paluu paratiisitilaan josta juuri tuon egon sielun syntymisen takia
ajauduimme ulos

kenenkään ihmisen ystävä vaikka sitä voisi etsiä kärsivä. Jokaiselle anovalla Jeesus nimessään vaikuttaa hyvä, tietysti voi olla vaikeaakin kun pyrkii eroon huonosta pääsemään. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja itsetuho on vihaa myös Jumalaa kohtaan ja sen aiheuttaa Jumalan vastustajana valheen ja murhan isä.

Ainut kuolema jolla on ihmiselle jotain merkitystä on psykologinen kuolema, joka tapahtuu eläessä, sillä fyysisen kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä.
Tuossa kuolemassa me itsemme ymmärtämisen avulla ymmärrämme, mistä ego sielu on syntyisin ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä,perisyntinä, ja miksi tuo syntynyt on joutunut syyn ja seurauksen lain alaiseksi

Kun tuo kaikki ymmärretään niin lakkaa ego sielu olemasta, ja ihmisen kaikki kärsimykset päättyvät, sillä se on se on kärsimyksen ja tuskan aihettaja.

Kun vapaudumme tuosta tuskan aiheuttajasta, niin fyysisellä kuolemalla ei ole silloin mitään merkitystä, sillä me olemme kuoleman jälkeen sitä mitä me olemme ennen kuolemaakin