Olen taas niin solmussa ajatuksieni kanssa ja tämä on asia, josta ei voi ystäville puhua. Olen ollut pitkässä, kohta 20 v parisuhteessa ja nyt olen ihastunut toiseen. Ollut jo pitkään, mutta tunne on laimentunut kun emme ole nähneet. Nyt näimme, ja voi tätä tunnetta.
Kotona on rehellisesti sanottuna ollut laimeaa jo pitkään. En tiedä, mikä varsinaisesti on ongelma, vai onko sitä. Periaatteessa kaikki on hyvin, ei me riidellä, mutta mitään suuria tunteita ei vain ole. Ehkä tämä onkin sitä suurten tunteiden kaipuuta, ja ihan normaalia pitkässä suhteessa.
Ihastus alkoi työpaikalla pari vuotta sitten. Olimme työkavereita, näimme lähes päivittäin, puhuimme paljon mutta enimmäkseen työasioita. Viime syksynä mies vaihtoi työpaikkaa ja paikkakuntaa, nyt olemme nähneet pari kertaa sen jälkeen. Nyt kun viimeksi näimme, tuntuu että tuijotimme toisiamme silmiin koko ajan. Oli niin mukavaa nähdä, ja jutella pitkästä aikaa. En tiedä, onko miehellä mitään tunteita, muuta kuin ystävyyttä. Itsekään en haikaile muuta, kuin juttutuokioitamme. Hänen kanssaan vain on niin hyvä olla. En osaa kuvitella, että pettäisin miestäni fyysisesti. Mutta ikävä on kova, erityisesti ystävyyttämme ja yhteisiä juttujamme.
Kyllä tämä kai ajan kanssa taas menee ohi. Minulle on vain tullut tunne, että miehelläkin olisi jotain tunnetta mukana, mutta en halua asiasta puhua koska pelkään ystävyytemmekin menevän sen tien. Tunteet ovat nyt ihan sekaisin, haluan rakastaa miestäni. Tiedän, etten täältä apua saa, mutta ehkä edes vertaistukea.
Kotona on rehellisesti sanottuna ollut laimeaa jo pitkään. En tiedä, mikä varsinaisesti on ongelma, vai onko sitä. Periaatteessa kaikki on hyvin, ei me riidellä, mutta mitään suuria tunteita ei vain ole. Ehkä tämä onkin sitä suurten tunteiden kaipuuta, ja ihan normaalia pitkässä suhteessa.
Ihastus alkoi työpaikalla pari vuotta sitten. Olimme työkavereita, näimme lähes päivittäin, puhuimme paljon mutta enimmäkseen työasioita. Viime syksynä mies vaihtoi työpaikkaa ja paikkakuntaa, nyt olemme nähneet pari kertaa sen jälkeen. Nyt kun viimeksi näimme, tuntuu että tuijotimme toisiamme silmiin koko ajan. Oli niin mukavaa nähdä, ja jutella pitkästä aikaa. En tiedä, onko miehellä mitään tunteita, muuta kuin ystävyyttä. Itsekään en haikaile muuta, kuin juttutuokioitamme. Hänen kanssaan vain on niin hyvä olla. En osaa kuvitella, että pettäisin miestäni fyysisesti. Mutta ikävä on kova, erityisesti ystävyyttämme ja yhteisiä juttujamme.
Kyllä tämä kai ajan kanssa taas menee ohi. Minulle on vain tullut tunne, että miehelläkin olisi jotain tunnetta mukana, mutta en halua asiasta puhua koska pelkään ystävyytemmekin menevän sen tien. Tunteet ovat nyt ihan sekaisin, haluan rakastaa miestäni. Tiedän, etten täältä apua saa, mutta ehkä edes vertaistukea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole ollut mitenkään vastaavassa, mutta ehkä teidän pitäisi välillä koittaa rikkoa ruutiineja miehesi kanssa. Ja ne on kai ne sellaiset "syvälliset" keskustelut mitkä luo sitä yhteyttä ihmisten välille. Joka tapauksessa olisi varmasti tyhmää heittää hukkaan nykyistä suhdettasi jos teillä ei mene huonosti. Tsemppiä! :)
Komppaan täysin edellistä kirjottajaa. Itsekin yli 20 vuoden liitossa elävänä tiedän, että ihastuksia tulee ja menee sitä mukaa kun parisuhteessa tulee suvantokausia ja uudelleenrakastumisia. Niitä ihastuksia on sinunkin kumppanillasi, hän ei niistä ehkä vain kerro sinulle.
Eikä ikävä ainakaan vähene jos alatte nyt jostain syystä tapailemaan useammin. Siitä tulee vain kahta kauheampi nälkä ja on turha kuvitella, että järki kykenisi estämään sitten enää fyysisenkään kohtaamisen, koska sitä elää sunnuntaita joka kerta kun tapaa sen toisen.
Ja sitä kuvittelee voivansa saada kaiken, vielä sen "ystävänkin" kaiken sen päälle mitä itsellä JO on – mutta niinhän se ei mene. Jostain on kohta pakko luopuakin ja se tuska vasta solmuun ajaa.
Sinuna kääntäisin kelkan ympäri ja alkaisin inspiroimaan kumppaniani, sen sijaan että etsin onnen tunteita suhteeni ulkopuolelta. Siitä tulee parempi olokin kun kokee jotain uutta valitsemansa kumppanin kanssa, kun molemmat yltävät uusiin sfääreihin ja innostuvat taas elämästä. Niitä kokemuksia on kiva muistella yhdessä ja niistä saa voimaa, koska mukana ei ole huonoa omaatuntoa.
Joka tapauksessa teitpä niin tai näin, sinä teet valintasi nyt tietoisesti, ja sillä on aina seuraukset.
Minulla on sama ongelma, mutta olen 24 vuotias ja parisuhde kestänyt 5 vuotta. Todella ahdistavaa kun mikään ei ole huonosti ja silti kaikki on :( olen ihastunut toiseen, vaikkei omassa mitään vikaa olekaan :(
Rankka EI sille väärälle, joka pyrkii ajatusten tasolla tunkemaan oman parisuhteen väliin!!! Nyt heti käännös omaan päin! Mitä lujempi päätös ja perustelu, sitä onnellisempi myöhemmin, kun ei ole rikkonut mitään, vaan korjannut entistä suhdettaan! Joka tuutista toitotetaan syrjähyppyjä ja eroamista, mutta SIITÄ ei onnellisuus kasva, jos oma suhde ON JO ihan ok (ei pettämisiä, ei väkivaltaa, ei juoppoutta, ei rikollisuutta, ...). Paras on AINA vaalia omaa jo olevaa parisuhdetta, sillä JOKA PARISUHTEESSA tulee vaisumpia kausia, ihastumisia, seksittömiä jaksoja, kiusauksia tehdä vääriä valintoja! Jokainen joutuu vastustamaan jossain elämänsä vaiheessa ihastumisen tunteitaan ja JOS antaa vääryydelle sijaa, se tuhoaa PALJON ARVOKASTA JA HYVÄÄ!!!
Pitkissä parisuhteissa ja lyhyemmissäkin, on normaalia, että välillä ihastuu toisiin ihmisiin, viehättyy toisista. Se on normaalia ja ihan o.k. Olemme kuitenkin ihmisiä ja ihmiset tuntevat tunteita. Mutta mitä ei saa tapahtua, on pettäminen. Jos elät parisuhteessa, et koskaan saa loukata kumppaniasi siten, että häntä pettäisit. Se on kamalin asia, minkä voit koskaan tehdä. Se on pelkurimaista, idioottimaista, noloa, kamalaa, häpeällistä. Se on vain jotain, mitä ET VOI TEHDÄ, häpäiset itsesi sillä ainoastaan. Se on kaikkien moraalien vastaista.
Mutta, mitä VOIT tehdä, on:
- Ensinnäkin, puhu ihastuksestasi rohkeasti kumppanillesi. Kerro, mitä koet. Puhu rohkeasti. Kerro, että sua on jo kauan kiusannut tällainen asia ja että tahdot olla kumppanillesi täysin rehellinen. Kerro, että töissä on tällainen tyyppi, johon olet ihastunut. Kerro heti, että mitään ei ole tietenkään tapahtunut eikä tule tapahtumaankaan, mutta että rehellisyyden nimissä olet ihastunut tällaiseen tyyppin ja tahtoisit nyt puhua siitä asiasta kumppanisi kanssa ajan kanssa, rauhallisesti ja rehellisesti, koska ARVOSTAT kumppaniasi.
Ja miksi tekisit noin? No se yleensä auttaa, oikeasti. Kun kerrot kumppanillesi asiasta, saat samalla myös kerrottua, että miksi luulet, että olet ihastunut toiseen. Voit kertoa, miten luulet sen osaksi johtuvan mm. siitä, että sinun ja kumppanisi suhde on vähän "laimeaa" nykyään, kerro, mikä sua painaa teidän suhteessa, mikä harmittaa, mitä puuttuu, jne. ÄLÄ SYYTÄ, mutta kerro, mitä tunnet. Näin pääsette keskustelemaan kunnolla suhteestanne ja myös miehesi tajuaa ryhtyä tsemppaamaan kunnolla suhteessanne, kun näkee, että et voi hyvin. On tärkeää, että selvitätte suhteenne tilanteen! Puhutte avoimesti. Seläntakana vehtailu ei tuo helpotusta sinulle tai kenellekään muullekaan. Se vain vaikeuttaa kaikkea.
Lisäksi sinun kannattaisi oikeasti nyt päättää, että onko sun järkeä jatkaa "ystävyyttäsi" tämän työkaverin kanssa. Sulla on tunteita häntä kohtaan, sanoit että miehelläkin ehkä sinua kohtaan, vaikka sinä olet PARISUHTEESSA. Onko siis järkeä oikeasti leikkiä tulella? Sanoit, että et tahdo rikkoa ystävyyttänne. Jooh. Tiedät kyllä, että kyse ei enää ole puoleltasi pelkästä ystävyydestä. Ja juuri tämän takia, leikit tulella, jos vielä jatkat työkaverisi tapaamista tai soittelua tai muuta viestittelyä. Mietippä siis tarkkaan nyt, että onko järkeä.
Jos epäilet parisuhdettasi, niin eroa. Sitten voit tapailla muita ja tehdä, mitä tahdot. Mutta jos vielä rakastat kumppaniasi ja jos tahdot hänen kanssaan olla, niin sinun on unohdettava tuo ihastus.
Ihastuminen on ok. 20 vuodessa ihastuksia tulee ja menee. Siitä olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Pettäminen ei ole ok. En myöskään suosittele heittämään hyvää suhdetta menemään ihastuksen takia.
Älä _missään tapauksessa_ myöskään loukkaa kumppaniasi puhumalla ihastuksestasi! Ei ikinä, miksi ihmeessä pahoittaisit hänen mielensä, syytönhän hän on tilanteeseen!
Jos haluat jonkun kanssa puhua ja analysoida niin tee se luotettavan ystävän tai vaikka terapeutin kanssa, ei missään nimessä miehesi kanssa.
No miehelle en kyllä mene puhumaan tunteista. jatkossa tulen pakosti silloin tällöin näkemään ihastukseni kohdetta. Kuten sanoin, en voi kuvitellakaan pettäväni fyysisesti, eikä minulla ole ihastukseenkaan mitään ajatuksiakaan kuin että viihdyn hyvin hänen seurassaan. Ei siis mitään fyysistä kaipuuta. Suhtaudun pettämiseen hyvin kielteisesti ihan lapsuuden kokemuksieni vuoksi. Haluaisin vain kokea viihtyväni oman mieheni kanssa yhtä hyvin kuin tämän toisen.
Itse väännän ihan samaa asiaa, ja pitkä liitto myös takana. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että ystävyydessä ei voi olla mitään pahaa. Kollegani on minulle tosi tärkeä ystävänä; saan häneltä niin paljon hyväksyntää ja arvostusta. Ikinä en menisi miehelleni kertomaan, että olen ihastunut toiseen. Siitä tulisi niin suuri soppa, että se likaisi kaiken, vaikka mitään ei ole tapahtunut. Uskon, että on olemassa tilaa erilaisille välittämiselle: erilaista pitkäaikaiselle puolisolle, erilaista ystäville sekä naisille että miehille. Siinä vaiheessa kannattaa erota, jos itse tuntee haluavansa elänä viedä siihen suuntaan. Jokainen luo sellaisen tulevaisuuden itselleen, mitä itse haluaa. Jos tämä elämämme on ainoa, niin se kannattaa käyttää viisaasti.
Minulle vaimoni kertoi ihastuksestaan - vaikkakin vasta sen jälkeen, kun kysyin onko hänellä toinen mies.
Kyseessä on vakuuttelujen mukaan vain ihastus, eikä välttämättä edes molemminpuolinen. Todella voimakkaita tunteita vaimollani tätä miestä kohtaan kuitenkin on.
Kun vaimoni kertoi asiasta, menin täysin sekaisin. Edelleen monen kuukauden jälkeen tilanne on erittäin kriittinen. Eniten minua vaivaa ajatus siitä, että vaimoni haluaisi ihastustansa enemmän kuin minua. En tiedä onko niin. Jos vaimollani olisi mahdollisuus valita minun ja ihastuksensa välillä, en tiedä kumman hän valitsisi.
Meillä on nyt aivan erilainen (parempi) keskusteluyhteys kuin ennen. Ihastumisen myötä osa rakkauden tunteista minua kohtaan ovat kuitenkin kuolleet ja koko ajan mietin, onko niitä koskaan enää mahdollista herättää henkiin.
Aloitin ketjunkin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10856731
Toivoen, että ihastukseni lukisi sen.
En olisi ikinä osannut omalle kohdalle kuvitella, että ihastuisin näin toiseen. Pitkä yhteiselo takana nykyisen kanssa. Hyviä kausia ja huonoja kausia, mutta yhdessä kaikesta selvitty.
Omalla kohdallani hyvä tilanne, koska en näe ihastustani kuin ehkä kerran vuodessa, joten eiköhän se tästä.
Jokaisessa suhteessa on varmasti omat ongelmansa, joten antaa ajan tehdä tehtävänsä...