Mitenköhän usein sivusuhde oikeasti lopetetaan kiinni jäämiseen?
Mies tai nainen vakuuttelee kotona haluavansa jatkaa, mutta suhde pidetään sitten entistä paremmin salassa.. Kiinnihän siitä useimmiten jää sitten uudestaankin.
Miten muilla on mennyt? Lopettiko mies/nainen suhteen vai selvisikö myöhemmin jotain muuta?
Yritän tässä itse punnita annanko miehelle uuden mahdollisuuden olla uskollinen ja rehellinen puoliso. Ihan liikaa saa kuulla ja lukea, ettei ne suhteet lopu, vaikka niin kovasti muuta vakuutellaan.
Mies tai nainen vakuuttelee kotona haluavansa jatkaa, mutta suhde pidetään sitten entistä paremmin salassa.. Kiinnihän siitä useimmiten jää sitten uudestaankin.
Miten muilla on mennyt? Lopettiko mies/nainen suhteen vai selvisikö myöhemmin jotain muuta?
Yritän tässä itse punnita annanko miehelle uuden mahdollisuuden olla uskollinen ja rehellinen puoliso. Ihan liikaa saa kuulla ja lukea, ettei ne suhteet lopu, vaikka niin kovasti muuta vakuutellaan.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Hih, usko ny akka pieni, ku kerran sun ukkois on pettäny siuta, hää tekkee se uuvestaa, hetkö siu silimä välttää. Kitke sie kukkapenkkejäs ja usko siihe, ukkois kyntää joka vao.
Mulla loppui, tavallaan halusinkin jäädä kiinni.
Se oli kuin suhteen nollaus. Kävimme kuukauden keskustelua suhteestamme ja siitä kuinka olimme muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Bookasimme loman Italiaan, jossa kävimme läpi ja analysoimme suhdettamme täysin kiihkottomasti analyyttisesti ja ihmettelimme mitä oli tapahtunut niille parikymppisille jotka rakastivat kiihkeästi toisiaan ja jotka olivat vannoneet 20 vuotta aikaisemmin ikuista rakkautta, niin myötä kuin vastoinkäymisessä.
Päätimme antaa uuden mahdollisiuden.
annan niin paljon arvoa vaimoni anteeksiannolle, että ei tule mieleenikään riskeerata avioliitoani uudelleen.
80 % suhteista ei lopu, salataan entistä enemmän tai vaihdetaan uusi kakkonen tai kolmonen kehiin. Myös se vaikuttaa miten suhde paljastu, ilmi antoiko kakkonen tai kolmonen, vai joku ulkopuolinen vai jäikö rysän päältä kiinni.Myös se vaikuttaa kuinka kauan suhde on kestänyt. Mitä pitempi suhde, niin varmasti jatkuu kun emäntä tai isäntä on rauhoitunut ja ei enää seuraa toisen tekemisiä niin tarkaan.
Mitä pitempi suhde, sen todennäköisimmin jo tunteet pelissä eli laittaisin ukon tai akan ulkoruokintaan.
Petettyjen pitäsi laatia tällaisessa tilaanteessa avioehtosopimus, jonka mukaan 90 % jäisi eron tullessa petetylle ja pettäjä saa lähteä lätkimään 10 % kanssa eron tuleessa. Pikkasen ehkä hillitsee pettämishimoa.
Tai petetty kysyy ukolta tai akaltaan, että onko hänelläkin oikeus etsiä itselleen rakastaja? Jos vastaus on ehdoton ei, niin petetty ilmoittaa suoraan, että liitto on sitten loppu. Ilmoittaa, että tästä tulee avoinsuhde ja hän tekee mitä haluaa, niin kuin pettäjäkin on tehnyt tai jos liittoa jatketaan pettäjän ehdoilla, että hän saa juosta vain vieraissa, niin petetyn pitää tehdä selväksi, ettei sen varaa että hän olisi uskollinen tarvitse enää laskea, vaan kun löytyy hyvä, niin varmuutta tai takuita ei ole enää uskollisuudesta hänekään suhteen.
"never again" juuri noin minunkin mies puhuu.. Mutta, mutta, kun en oikein usko mitään mitä hän puhuu!
Enemmän itsekkin törmään juttuihin joissa suhde kuitenkin on jatkunut ja myöhemmin paljastunut sitten uudestaan. Voiko sitä ottaa riskin elää näitä pettymyksen tunteita uudestaan??
Ennen oolin sitä mieltä, että kerran pettää ja saa niiltä suorilta lähteä. Vaikuttaahan tässä nyt pienet lapset ja moni muukin asia. Eikä se rakkauskaan omalta puolelta siihen loppunut.
Voiko pettäjä mitenkään arvostaa ja rakastaa puolisoaan? Itse en olisi ikinä kyennyt miestäni tällä tavoin loukkaamaan.
En voi puhua kuin omasta puolestani. Tämä draama on kasvattanut minua henkisesti ja kaiken sen kärsimyksen jälkeen en ole tule ryhtymään siihen. Meillä tapahtui ihan klassisesti. Miehet ovat herkimmillään pettämään silloin kun lapset ovat ihan pieniä. Saimme 3 lasta 4:ssä vuodessa. Itse olin kansainvälisessä vaativassa hommassa ja 37 vuotias, matkapäiviä kertyi hirveästi. Toi on juuri se aika jolloin tehdään uraa, lapset oli pieniä. Aloin viihtyä paremmin töissä, tein duunia 24/7. Duunista tuli tärkeämpi kuin perhe. Se oli eräänlaista kypsymättömyyttä se kuului siihen aikakauteen. Mulla oli jokin pakkomielle päteä töissä, ajattelin että nyt tai ei koskaan.
Nyt olen vanhempi ja mikään ei mene perheen edelle olen oppinut sanomaan ei.
Myöskin olen tullut siihen tulokseen ettei se vaihtamalla ainakaan omalla kohdallani parane.
Ihanaa lukea, ettö joku on oppinut virheistään. Toivon, että oma mieheni on yhtä rehellinen, myös hän jäi kiinni pettämisestä. Hän on vannonut, että tapaus oli ensimmäinen ja viimeinen. Niin kovasti toivon, että hän olisi tosissaan. Olemme keskustelleet asiasta kymmenet kerrat. Vaikka tapahtumasta on pian kaksi vuotta, en voi sille mitään, että vieläkin silloin tällöin asiaa miettiessäni tulee itku ja todella paha mieli. Jollain lailla asian voi antaa anteeksi, mutta valiettavasti unohtaa sitä ei voi koskaan.
Ollaan kans keskusteltu enemmän kun koskaan ja otettu "omaa aikaa" ja oltu niin kuin silloin 20vuotiaina, täysin rakastuneina. Mutta, ihan tyhmistä asioista tulee asia mieleen ja tuntuu, että kaikki on piloilla. Ja vielä tyhmemmältä tuntuu, että se on se mies, joka mua sitten lohduttaa. Sanoi lopettaneensa kaiken heti yhdellä viestillä?? Ettei ollut jatkunut vielä kovin pitkään??? Ettei tiedä miks ylipäätään ryhtyi suhteeseen? Mutta miten pitkään se olis jatkunut, jos suhde ei olis sattumalta tullut tietooni?? Kovasti katuu ja sanoo todella oppineensa virheestään jne... Mitä uskaltaa uskoa? Aika toimiva on se vanha sanonta, että teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...muuttuiko mitään sen jälkeen kun sanoi lopettaneensa jutun?
Itse päätin yrittää antaa anteeksi, enkä luovuta, katson itsekin peiliin(vähän) ja annan uuden mahdollisuuden. Kostokaan ei ole mun juttu. Pakko uskoa tulevaisuuteen, kun ihminen on niin tärkeä. Kun ei se rakkaus tosiaan loppunut kuin seinään. Ajattelin, että se petetyksi tulemisen tuska ja pettymys ei häviä vaikka heitän miehen pihalle, mutta sen lisäks tulee vielä ikävä..
Kerrasta se oli kohdallani poikki. Vähän samaan tapaan kuin joku jo kirjoittikin. Kaiken nollaus. En oikeastaan ymmärrä niitä jotka eivät tartu siihen mahdollisuuteen. Harvoin elämässä tulee tilaisuus ja mahdollisuus nollata mitään ja aloittaa kokonaan uudelta pöydältä. Vaimon tai uuden naisen kanssa. Valinta on kuitenkin jossain vaiheessa tehtävä. Minä valitsin vaimon, onneksi hänellä riitti henkinen kantti anteeksiantoon. Ihan kuukaudessa siihen ei kuitenkaan päästy. Pahalta tuntui katsoa sivusta itkua jonka oli itse aiheuttanut. Siksi on helppo sanoa, että ei enää koskaan. Muiden puolesta en osaa sanoa mitään. Onhan noita toisinkin ajattelevia.
Kakkos suhde loppui kiinnijäämiseen. Tavattiin kerran sen jälkeen vain sanoaksemme toisellemme "hei". Siihen siis loppui kuin seinään. Salaisen suhteen kipinä vain hävisi.
Tosin mielessä tuo toinen oli ptkään, ei tosin kaipuuna tai tavoiteltavana. Vain ajatuksissa. Kakkossuhtteemme kesti kolme vuotta.
Kornia sanoa, mutta tuon jälkeen puhuimme pitkästä aikaa puolison kanssa muustakin kuin siitä mitä kaupasta pitäisi tuoda. Lähennyimme ja suhteemme alkoi tavallaan uudelleen. Naimissa oli tultu 14v ja kakkossuhteen päättymisestä nyt jo 10 v.
No meillä on kolmas kerta jo menossa. Siis kaksi kertaa siis kärähdetty ja mies haluaa vieläkin jatkaa. Kerjää varmaan verta nenästään. Minä siis vapaa ja mies seurustelee, mutta eivät asu yhdessä.
Eipä tuo suhde aina lopu. Miehelläni ei ainakaan loppunut ja nyt on tilanne se, että olen muuttamassa lasten kanssa pois yhteisestä kodista. Ei luottamusta saa takaisin kerran annoin anteeksi toista kertaa en. Saapa mies sitten tehdä mitä haluaa vaikka vannottaa joka päivä, että olen hänen elämänsä tärkein asia ja ilman minua ei ole mitään. Kuka uskoo? En ainakaan minä, jos pidetään salasuhdetta ja vielä jatketaan kiinni jäämisen jälkeen. Kertoo tuo aivan jostakin muusta. Miksi ihminen ajautuu salasuhteeseen pettämään rakasta puolisoaan niin henkisesti kuin fyysisesti? Minun petettynä on tarvinnut kohdata elämän tosiasiat ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne ovat, joten nyt on mieheni aika kohdata elämässään samat asiat.
Mieheni jäi kiinni nk rysän päältä tuttavaperheen rouvan kanssa. Varmasti muutti heidän suhdettaan, kun se ei enää ole salainen. Tai en tiedä voiko sanoa oli. -Aiheutti kyllä todella surua ja murhetta.
Itse vaimona ollessani, kun mies petti, ensimmäinen ajatus oli, etten halua luovuttaa. Yritimme, mutta aavistin koko ajan, ettei suhde toiseen naiseen ole ohitse. Ja oikeastaan tuhoisinta suhteellemme ei ollut sinällään lopuksi se suhde toiseen naiseen vaan se, etten vaan enää saanut rakennettua luottamusta uudelleen mieheeni. Ehkä olisin saanut, jos suhde olisi todella loppunut, mutta sen olisi pitänyt tarkoittaa myös sitä, että mies olisi oikeasti katunut suhdetta ja halunnut todella yrittää saada liittomme toimimaan. Nyt hän ainoastaa luimisteli siinä mukana, kun ei uskaltanut erota vaan odotti minun tekevän ratkaisun.
Loppuviimeeksi, yhden illan hairahduksenvoi varmasti antaa anteeksi, ja ehkä vielä rinnakkaissuhteenkin, jos se todella loppuu kiinni jäämiseen. Mutta jos suhde jatkuu vielä kiinni jäämisen jälkeen, niin ainakin minusta se kertoo karua kieltään sekä avioliiton tilasta, että kakkossuhteen vahvuudesta.
Ensimmäisen kerran mies tunnusti suhteemme reilu neljä vuotta sitten. Toisen kerran kolme vuotta sitten kunnolla. Väitti lopettaneensa meidän suhteen, otti jopa sairaslomaa uskotellakseen katumustaan. Sen jälkeen jäänyt aika ajoin kiinni siitä että olemme yhteyksissä, selittänyt sen että olemme nykyään vain kavereita. Ykkönen uskoo, ja voimme olla jopa tuttavallisia hänen nähden. Näyttää siltä että mies voisi tehdä ihan mitä vain ja ykkönen pitää laput silmillä koska ei halua uskoa totuutta. Kyseessä oikein mukavana ja sympaattisena tunnettu mies, mutta lähipiiri tietää tarkemmin.
En kuitenkaan usko että kaikki miehet ovat sellaisia, jotkut oikeasti katuvat, eivätkä halua pettää uudelleen. Mutta sitä kannattaakin kysyä itseltään kuinka paljon haluaa kuulla totuuden ja kuinka paljon haluaa kuulla että mies ei petä. Itsensä huijaus saattaa olla etevämpää kuin pettäjän valehtelu.
Vamasti on niitäkin, jotka ei halua nähdä totuutta.. Itse en kuulu heihin!
Kyllä tässä tarkasti joutuu miettimään mihin uskoo ja mihin ei. Toisaalta ajattelen, että jokainen ansaitsee sen yhden mahdollisuuden, todellisuudessa en tiedä pystynkö sitä antamaan.
Itse olen ollut tyytyväinen avioliittoomme ja elämäämme. Monta hyvääkin asiaa pitää ottaa huomioon. Tylyltä varmasti kuulostaa, mutta kiva koti, hyvä elintaso, lasten kanssa viihtyvä mies joka tekee paljon myös kotitöitä jne. Monella on asiat paljon huonommin.. Yksi suuri virhe, antaako sen rikkoa kaiken? Minustahan se kiinni kai on..
Aion nyt kiinnittää huomioni omaan hyvinvointiin ja tarkastella tilannetta ihan rauhassa.
Välillä kaihertaa miksei mies sitten lähtenyt, kun jalka ovenraossa jo oli?? Miksi olisi jäänyt lisää valehtelemaan??
En tiedä, miksei lähde vaikk on jalka ovenraossa. Sitä olen itsekin ihmetellyt. Mies jäi kiinni suhteestamme reilu vuosi sitten.Väitti vaimolleen suhteemme olevan ohi, mutta emme lopettaneet hetkeksikään. Keskenämme puhumme koko ajan siitä, miten saada järjestettyä asiat niin, että mies saisi "erottua" sovussa, ja ennen kaikkea niin, että vaimo uskoisi, ettei ero johtunut meidän uhteestamme vaan siitä, että heidän liittonsa ei tyydytä miestä enää. Mies siis haluaa vaimonsa uskovan, että suhteemme on ohi, jotta ero olisi helpompi. Kun olen kysynyt, että entä sitten kun eron jälkeen saa tietää meidän olevan yhdessä, niin eikö usko laskevan 1 1?!
Miesten logiikkaa on joskus vaikea ymmärtää. Mies sanoo, että vaimolle olisi varmasti kipeämpää kuulla, että mies eroaa, koska rakastaa minua kuin se siksi, että liitto ei vaan toimi. Itse mietin, että vaimolle olisi helpointa, jos kuulisi totuuden, niin ei tarviitsisi itsekseen ihmetellä, miksi??
Joskus tuntuu, että miehet eivät näissä tilanteissa osaa tai pysty ajattelemaan oman kehänsä ulkopuolelle vaikka väittävätkin ajattelevansa niin paljon kaikkia muita, että siksi eroprosessin käynnistäminen on niin vaikeaa. Minusta he usein ajattelevat vain, mikä on helpointa heille itselleen. Siksi ei erota heti, siksi pidetään kakkonen mukana myös käryn jälkeen. Koska tilanne on epävarma molempiin suuntiin (kakkonen tietää, ettei mies ole eronnut samantien ja vaimo tietää uskottomuudesta, joka on horjuttanut liiton perustuksia), mies haluaa varmistua, ettei jää yksin. Vaikka todellisuudessa, juuri tuolla tavoin soutamalla ja huopaamalla mies on juuri suurimmassa vaarassa jäädä yksin, koska naiset haluavat loppupeleissä tuntea olevansa miehelle se ainoa, ja jahkaileminen vaimentaa tätä tunnetta aika tehokkaasti.
Ihan viisasta antaa itselleen aikaa tehdä päätöksiä ja tarkastella tilannetta. Sinulle on varmasti hyödyllistä käsitellä tätä asiaa miehesi kanssa kuin tehdä purkutyötä yksin. Käydä läpi tilanteeseen johtaneita syitä ja ns. purkaa surua, vihaa, pettymystä oikeaan osoitteeseen. Tietysti kohtuuden rajoissa ja jos miehesi tähän pystyy. Huono merkki tietenkin on jos miehesi ei halua tätä asiaa käsitellä. Tietenkään se ei ole miehen mielestä "kivaa", mutta erittäin välttämätöntä, jos yhdessä halutaan jatkaa. Ehkä asiaa voisi jopa käsitellä ammattilaisen avulla. Lopullisen päätöksen voit tehdä sitten kun olet päässyt pahimmasta yli ja näet millaiselta tulevaisuus näyttää.
Luottamuksen takaisin saaminen on hidas ja vaikea prosessi. Meillä pettämisestä on nyt kulunut yli 2 vuotta ja en siltikään pysty täysin luottamaan enää mieheeni. Sitäpaitsi ei ole pelkästään kyse luottamuksesta mieheeni, vaan ylipäänsä on vaikea luottaa muihin ihmisiin ja heidän motiiveihinsa minua kohtaan. Tämä ehkä osittain johtuu siitä, että mieheni kakkonen oli minun tuttavani, joka kuitenkin yritti kaveerata minun kanssasi vaikka samaan aikaan pelaili mieheni kanssa. Joka tapauksessa luota itseesi ja vaistoihisi. Varmasti pystyt erottamaan sen, jos miehesi käyttäytyy jotenkin salailevasti, valehtelee, säpsähtelee, räplää puhelintaan. Kun tulee se tunne, että kaikki ei ole kohdallaan. Vainoharhaiseksi ei kannata ruveta, mutta ei tarvitse olla liian sinisilmäinenkään.
"Välillä kaihertaa miksei mies sitten lähtenyt, kun jalka ovenraossa jo oli?? Miksi olisi jäänyt lisää valehtelemaan?? "
Olen tapaillut ukkomiestä jo reilut kaksi vuotta. Vuosi sitten kärähti, kun vaimon äiti näki meidät yhdessä. Mies vakuutteli vaimolleen, että suhde on ohi. Minulle, että eroaa kyllä, kunhan pöly on laskeutunut. Tapailimme entistä tiiviimmin, mutta huomasin, miten mies salaili tekemisensä entistä paremmin. Vähitellen huomasin hänen alkavan "lipsumaan", ei ollut enää niin tarkka, miten usein on öitä poissa työmatkojen turvin jne. Ja hän jäi taas kiinni. Vaimo antoi taas anteeksi, mutta uhkasi kertoa seuraavasti kerrrasta lapsille, että isällä on toinen. Mies lupasi vaimolleen, että nyt suhteemme on todella ohitse. Soitti jopa vaimo vierellään minulle "suhteen päättämis puhelun". Laittoi vielä heti perään minulle viestin, ettei tietänkään tarkottanut mitä sanoi!!
Jäin hetkeksi mielenkiinnosta seuraamaan tilanteen kehittymistä, ja suhteemme muuttui entistä intensiivisemmäksi. Vaimo soitteli miehelleen todella tiiviisti ja sitten en enää jaksanut kuunnella hänen valheitaan vaimolle. Itse ajattelin, että vaimon on pakko tietää (tai aavistella varmasti), että suhde jatkuu, mutta jostain syystä hän haluaa sulkea siltä silmänsä. En halunnut olla osa sitä, enkä ymmärtänyt, miksi mies ei eroa, jos kerran haluaa. Sanoin, että on minuun yhteydessä seuraavaksi vasta kun on todella eronnut. Meni vajaa kuukaisi, niin mies soitti, että ero on vireillä ja oma asunto hankittuna.
Nyt menemme eteenpäinn päivä kerrallaan, koska minäkin mietin, miten voin luottaa. Takaraivossa ei niinkään ole pelko siitä, että mies pettäisi joskus minuakin vaan ennemminkin epävarmuutta synnyttää se, että miten mies on niin "mukavuudenhaluinen" tai pelkuri tai jotain, että niin kauan kun hän vaan pystyi pitämään meidät molemmat, hän piti, ja irrotti toisesta lopullisesti vasta sitten, kun oli "pakko"!?!
Kuuluuko tähän, että mies saisi erottua sovussa -ideologiaan vaimon täydellinen seksitarpeiden tyydyttäminen? Että saisi vaimon pidettyä hyvällä tuulella?
^^Tuo kiinnostaa minuakin?
Tälläistä meilläkin on ilmassa ollut..
Meillä ei ainakaan kuulunut. Vähitellen mies etääntyi minusta kokonaan, kaikki hellyys ja läheisyys loppuivat. Ihan todella satunnaisesti oli seksiä, mutta todella etäistä ja kylmää. Jälkeenpäin ymmärsin, ettei hän halunnut enää koskettaa minua, kun rakasti toista niin paljon.
Älä ajattele miestäsi, ajattele itseäsi. Haluatko jatkaa suhteessa? Annatko itsellesi mahdollisuuden? Pystytkö antamaan anteeksi? Mikä liitossanne merkitsee sinulle eniten? Onko liittonne enemmän kiva koti, hyvä elintaso, lapset, vai parisuhde? Entä seksielämänne, onko se tyydyttävää? Miten miehen uskottomuus on vaikuttanut siihen? Vai onko vaikuttanut mitenkään?
Miehet haluavat useinkin jatkaa parisuhdetta mukavuussyistä, ei rakkaudesta puolisoon.
..ihan sama kokemus!!! Jäivät kiinni tammikuussa.
Sama täällä, mies sai asiat aikaiseksi vasta kun oli täysin pakko. Pelkuruutta vai itsekkyyttä? Mikä on tämä mies, joka halusi elää kuten eli?
"Mies siis haluaa vaimonsa uskovan, että suhteemme on ohi, jotta ero olisi helpompi"
Olet tyhmä. Oma pettävä aviomieheni puhuu ja toimii just samoin. Mutta syy ei ole se, että ero olisi helpompi minulle. Syy on se, että mies ei halua erota minusta. Minulle hän todellakin puhuu, että kakkonen on vaan hyvä frendi, minulle hän myös puhuu kakkosesta erittäin halveksivasti. Tiedän kyllä että hän valehtelee molemmille, kun yrittää säilyttää molemmat. Mies eroaa vasta, jos vaimo hakee eroa, ei muuten.
Kyllä meillä mies erosi siinä kohtaa, kun kakkonen "pisti valitsemaan", eli sanoi, että ole sitten vaimosi kanssa, mutta et enää yhtä aikaa hänen kanssaan. Ei mennyt kuin hetki, niin ex toimitti minulle eropaperit ja lähti kakkosen matkaan.
Aivan! Mutta tällaisilla palstoillahan nimenomaan kohkataan siitä, että kakkosen ei tulisi laittaa miestä valitsemaan, koska mies kuitenkin aina valitsee vaimonsa. Että ei ne niitä kakkosia oikeasi raksta ja mies eroaa vasta, kun vaimo heittää ulos!! Just joo, taas se nähtiin, että ihan yhtä lailla se mies voi rakastaa aidosti kakkosta.
Mikä on tämä mies? Mies on pelkuri. Täysin munaton. Kierrä kaukaa, niin vältyt vaikeuksilta.
Tuo edellisen(pilvetär) viimeinen kappale pitää sisällään mun ajatukseni jokaisen sanan kohdalla. Vaikka olen se vaimo. Palstan parasta antia ikinä. Ainakin minulle. Kiitos siitä.
En tiedä. Jotenkin tuntui lohdulliselta lukea, että en ole ainoa päähänpotkittu tässä tilanteessa. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin onnellinen tai tyytyväinen kun joku muukin voi huonosti. Enemmänkin sellainen "samassa veneessä ollaan"-ajattelu. Ei tunnu olo niin lohduttomalta. En tiedä ymmärtääkö kukaan.
Tein itse saman päätöksen viikko sitten. Eli toisena naisena pyörinyt nyt kohta vuoden. Eivät ole naimisissa ja eivät avoliitossakaan. Kaksi kertaa kärähdetty ja nainen antoi vieläkin anteeksi. Mies halusi jatkaa suhdetta minun kanssani. Pari päivää mietiskelin ja sanoin hänelle, että en halua olla mikään vaihtoehto B.
Viikkoon ei ole kuulunut mitään. Parempi ettei kuuluisikaan jotta hänet voisin unohtaa.
Sama täällä. Petetty ja jätetty vaimo, mutta jätetty vasta, kun oli aivan pakko.
Miten se uusi nainen voi kunnioittaa miestä, joka on tämä toimi näin? Kunnioittiko mies oikeasti ketään, edes itseään? Olisikohan rakkaussuhteessa kyse enemmänkin riippuuvuussuhteesta? Ensin on liiallinen työn tekeminen, kosteita työpaikkajuhlia, ja sitten vielä salasuhde sihteeriin. Aivan, nainen on ammatiltaan todellakin sihteeri : ) vaikka ei olekkaan exäni sihteeri.
Ex-mieheni ei lopettanut suhdettaan, kun ei jäänyt kiinni. (työkaverit eivät käräyttäneet) Eikä yrittänyt tosissaan nollata tilannetta. Nostan hattua niille, jotka ottivat oppia tilanteesta ja yrittivät vaimon kanssa vielä. Muuttivat käyttäytymistään. Nyt ex-mieheni yrittää muuttua tuon kakkosen kanssa, kun on pakko; naisella on perhe. Nähtäväksi jää onnistuuko.
Jos salasuhde on pelkkää seksiä se voi loppuakin. Sitähän saa muualtakin.. Mutta jos on ollut oikeita tunteita, en usko että asia vain unohtuu. Hetkeksi ehkä, mutta mitä kun arki alkaa, silloin ne menetetyt tunteet usein pulpahtaa takaisin ja ehkä aletaan miettiä, että tulikohan sittenkään tehtyä oikea ratkaisu.
Minä en usko mihinkään suhteeseen, mihin kuuluu epärehellisyys. Usein nimittäin se kaveri on tullut suhteeseen jäädäkseen, se vaan saattaa muuttaa muotoaan.
Harvoin toki petturi pystyy edes myöntämään puolisolleen ne oikeat tunteet mitä on tuntenut sitä toista kohtaan.
En ymmärrä miksi ihmiset eivät arvosta itseään ja antaa salasuhteita anteeksi. Harvassa tapauksessa se nimittäin on oikeasti ollut eka ja vika.
Missä on kunnioitus niin toista kuin itseään kohtaan?
Meidän suhteemme alkoi ensin puhumalla ja puhumalla. Siinä vaiheessa kun seksi tuli mukaan tunsimme toisemme jo melko hyvin.Tässä iässä seksi ei enää ole se tärkein vaan se kaikki muu siinä. SItä on vaikea selittää muulla kun että olemme toistemme sielunkumppaneita. Uskon että miehellä on yhtä ikävä luokseni kuin minullakin. Kuin kuminauha tiemme ovat johtaneet toistemme luo aina uudestaan. Voihan olla että se on nyt loppu. Itse haluaisinkin sitä, mutta jos mies ottaa uudelleen yhteyttä minua melko varmasti viedään taas.
Ei tämä näköjään loppunut vieläkään.
Miksi jatkat jos mies olisi valmis tulemaan luoksesi eikä tule.? Vapaa lähtemään, ei sitoumiksia eikä perhettä vaikka seurustelee..
Miksi et pistä valitsemaan?
Odottelen vielä vähän aikaa jotta saavat raha asiansa setvittyä... Jos saavat. Eli sitoumuksia kyllä on. Raha sitoo vahvasti yhteen sekä asioita ja ihmisiäkin.
Todellisen rakkauden ja sielunkumppanuuden esteenä ei ole edes raha...
Minä jätin omaisuuttani ison osan exälleni kun erosin toisen vuoksi. Enkä ole katunut.Se on vaan maallista mammonaa..
Niin sinä oletkin nainen uskoisin. Minäkään en ex-mieheni kanssa rahasta /omaisuudesta riidellyt. .Ko. miehelle on tärkeää tilan pysyminen suvussa. Nyt kamppailee tosissaan tämän asian kanssa. Tietysti haluaisin että rakkaus voittaa, mutta sen näkee sitten.
Minusta tuo on romantisoitu mielikuva. Ihan varmasti jotkut vooivat toimia noinkin, kuten sinä olet toiminut, mutta aika harva kuitenkin. Jos on vastuullinen ihminen, ja mukana on lapsia ja yhteistä omaisuutta/lainaa, niin kyllä niiden asioiden selvittäminen vie aina aikaa. Usein pettäjäkin ajattelee kuitenkin sitä omaa puolisoaan vaikka onkin tätä loukannut. vaikka eroaisikin toisen vuoksi, ja ehkä juuri siksi, haluaa pehmittää tulevaa eikä ainakaan pahentaa enää tilannetta entisestään.
Juuri näin nimim. järki käteen. Tällaiset asiat ovat aina vaikeita ja uskoisin vielä vaikeampia pettäjille. Tiedän sen hyvin omasta ex-miehestäni joka minua petti. Siinä taistelee järki ja tunteet keskenään ja joskus voi järkikin voittaa.
Minä tein aivan samoin. Kaikki se mammonahan on lopulta yhteisten lapsiemme (ellei sitte exä niitä hummaile ennen viljan niittoa).
Ei loppunut vaan mentiin yhteen ja naimisiin, miehelleni tuli ero ja jo samana iltana kun hänet heitettiin ulos, niin hän muutti minun luo.
Pitihän sen ukon jonnekkin muuttaa. Tollukka, kun ei edes pystynyt omaa asuntoa hommaamaan. Oletpa prinssin saanut:))
Ei loppunut. Kun kärähtivät, suhdetta oli miehen sanojen mukaan kestänyt puoli vuotta. Meillä takana 25 vuotta yhteistä elämää, joten en halunnut heittää sitä menemään ihan helposti. Yritin luottaa. Yritin ummistaa silmäni vaikka tunsin ja aavistin suhteen jatkuvan. Vaikka mies väitti sen lopettaneensa. En kysynyt, jatkuuko suhde, koska en halunnut kuulla vastausta, mutta en myöskään valheita. En tiennyt, olisiko mies myöntänyt kuitenkaan vaikka kaikki vaikutti niin ilmeiseltä.
Lopulta mies sai kakistettua ulos, että haluaa erota. Ettei yrityksistä huolimatta olla saatu liittoamme toimimaan. Kysyin oliko hän mielestään tosissaan yrittänyt ja hän sanoi, ettei kai, koska tajusi jo kauan sitten, ettei liitto tule enää häntä tyydyttämään. Ei kuitenkaan saanut sanottua sitä mulle nopeammin.
Ei kertonut toisesta naisesta itse, että suhde oli jatkunut, mutta ihme kyllä, lopulta myönsi sen, kun tarpeeksi tivasin. Jälkeen päin tajusin, etten minäkään koskaan enää mieheen alkanut uudestaan luottamaan. Niin pahasti oli luottamus rikottu.
Nyt mies rakentaa uutta elämää tämän naisen rinnalla. Minä koitan rakentaa omaani. En halunnut enää sitä elämää, mitä meillä oli, koska luottamus ja toisen kunnioittaminen on kaiken perusta, mutta toisinaan on vaikeaa uskoa, että saisin enää mitään vastaavaa rakennettua kenenkään toisen kanssa.
Olen itsekin törmännyt varsinaiseen pettäjämieheen. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, en edes tiedä miten monesti minua on petetty, mutta viimeisin on nyt tuore juttu ja jonka mies myönsi, koska olin aavistellut ja epäillyt jo lähes vuoden.
Mitään varsinaista syytä ei hänen mukaansa ole hän vaan on pettänyt aina, yksi ei riitä. Entistä vaimoaan petti tullen mennen. Nainen oli jo ihan romuna loppuaikoina.
Minun kohdallani tämä uusi nainen oli painostanut kertomaan minulle. Kysyin mikä tarkoitus sillä oli, että piti kertoa. Kuitenkin mies olisi minut mielellään varalla pitänyt, kun on lapsikin.
Mies ei tule lopettamaan suhdetta, nainen on 15 vuotta nuorempi, minäkin miestä 8 vuotta nuorempi. He pystyvät tapailemaan niin etten koskaan tietäisi. En jaksa alkaa enää rakentamaan suhdetta uudestaan, koska miehellä ei tunnu olevan suurempia haluja jättää naista. Tunteet ovat mukana ja seksi on ihanaa. Ja entäs sitten koskaan en olisi varma mikä on tilanne. Tällä hetkellä anteeksiantokin on vaikeaa. Asiaan liittyy niin paljon kaikenlaista etten voi tänne niitä kertoa. Minut on ainakin revitty aika kappaleiksi. Minä yritän järjestellä tämän vihan tunteen kanssa asioita. Onneksi viha on oikein käytettynä eteenpäin vievä ja voimaa-antava tunne. Näillä mennään.
Alkoiko teidänkin suhde niin, että mies oli vielä avioliitossa ja tiesitkö tuon piirteen miehessä? Mä olen nimittäin sitä mieltä, ettei mies, joka pettää aina, muutu kenenkään naisen takia. Muutos pitää lähteä miehen itsensä pään sisästä, hänen omasta halustaan.
naisena vastaan ap:n kysymykseen, että eipä jäänyt kiinni jäämiseen. Suhde jatkui ehkä viikon hiljaisemman elon jälkeen. Toisen kiinni jäämisen jälkeen ei sitten enää ollut enää edes viikon hiljaisuutta.
Jos kyse on muustakin kuin seksistä, suhde jatkuu. Noinhan joku aiemmin jo totesikin. Se on totta. Syy siihen, että vanhaa liittoa ei halua purkaa, voi olla melkein mikä tahansa. Lapset, suku, aviosiipan arvaamattomuus sen suhteen, mitä tekee eron tullessa, julkinen työ, firma, yleensä kulissien ylläpidon tarve.
Jos petetty osapuoli tuon sallii, miksi erota, jos elämä hymyilee näinkin? Jos molemmilla pettäjäosapuolilla on syynsä pysyä liitoissaan, salasuhde jatkuu.
Ootko onnellinen rooliissasi?
noin ihmetykselle tuossa edellä...
Miksi en olisi? Tämä riittää minulle. En halua missään tapauksessa tässä tilanteessa luopua siitä, mitä minulla on nyt. Ei halua tämä toinen miehenikään. Tämä sopii meille. Se, mikä minua itseäni ihmetyttää, on se, että miten tuo jo tuplasti petetyksi todennuttu vaimo jaksaa. Mutta se ei ole minun asiani. Itse olisin mieheni pettämisen julkitultua saatellut siippani ulkoruokintaan. Mutta minun asiani on pitää omat kulissini kasassa. Ja teen sen niin kauan kuin tarve vaatii.
Lähden pois, siihen ulkoruokintaan, jos niin vaaditaan.
Eli jos miehesi jäisi kiinni pettämisestä, se olisi siinä?? Itse voit pettää, mutta ei löydy selkärankaa erota. No kukin tavallaan.
Tuohon aikaisempaan viestiisi..Mistä tiedät, että salamiehesi on kärähtänyt kahdesti suhteestanne? Oletko jutellut vaimon kanssa, vai vakuutteleeko salamiehesi sinua, että käryistä huolimatta haluaa olla kanssasi. Näinhän hän saa heikkoa itsetuntoasi kohotettua.
Teille molemmille terkkuja: Olette toisten elämän hukkaan heittäjiä. Omat ilot tavallaan maksatetaan muilla. Ehkäpä olette niin ylivertaisia, että teillä on oikeus tehdä se.
Vai olisiko rehellisempää kertoa totuus omille puolisoille ja ottaa ero, eikä odottaa, että petetyt tekevät sen.
naisena jälleen kummastelijalle.
Kyllä ole puhunut tällä viralliselle vaimolle. Tiedän, että mies on jäänyt kiinni kahdesti.
En koe heittäväni elämääni hukkaan. Tämä on tätä vaihetta kuten sanoin. Kumpikaan ei halua erota, molemmat haluaa pitää julkisen elämänsä ennallaan. Se mitä sitten muuten tapahtuu, on eri asia.
En tiedä, mitä oma mieheni touhuaa. Eikä hän, mitä minä. Miin kauan kun en itse tiedä toisen hyppelyistä, en välitä. Ja varmasti päinvastoin myös. Mutta siinä vaiheessa, jos toinen jää kiinni sivusuhteesta, on asia toinen. Siinä menee kulissit ja kaikki muukin.
Tunnut jotenkin katkeralta noin rivien välistä. Yritä jaksella....
Niin sinä et heitä elämääsi hukkaan, mutta omalla ja salamiehesi toiminnalla hukkaatte puolisoidenne elämää.
Katkeraa kalkkia on joskus tullut...nyt elämä jo hymyilee. Vihastuttaa vain edelleenkin nämä ylivertaiset selkärangattomat. Olen taas sivusta seurannut suhdehässäkkää ja sen aiheuttamaa tuhoa.
Samaa mieltä. Minullekin tuli tunne, että minun elämää on heitetty hukkaan, kun petos paljastui. Olisi nvoinut etsiä uskollisemman puolison. Erittäin itsekästä ajattelua, että kun pettää, se ei ole keneltäkään pois jaettä se ei kuulu kenellekkään.
Meillä suhde vaan jatkuu kaksi kertaa ollaan jääty jo kiinni tosin vaimo ei tiedä kuka olen! Suhde meillä vahvalla pohjalla en tiedä miten tässä näin on käynnyt..aivan ihanaa :)
Hei, Mistä tiedät että suhteesi on vahvalla pohjalla? Itse olen aika epävarma kuitenkin. Kolmatta kertaa homma jo menossa ja tämä kaivertaa koko ajan. En kuitenkaan voi lopettaa koska uskon tulevaan- jollain lailla. Ei varmaankaan muuten oltaisi yhdessä jos ei ystävyyttä ja yhteenkuulvaisuutta olisi.Vai ovatko pilvilinnoja kenties. Olen tyhmä kun saapas.
nim loppuuko koskaan
kolmas kerta etkä vieläkään usko? tyhmäkin oppisi jo toisesta kerrasta että petturi pettää aina.
Tietenkin kolmannenkin kerran jälkeen pettäminen jatkuu. Miksi se loppuisi? Tällaisen petturin kanssa on hyvä jatkaa, kun huomioi sen, että se pettää. Jos kerran muuten on hyvin, niin antaa toisen pettää. Kun siitä ei tee numeroa eikä sitä mieti, niin kaikki menee hyvin. Neljäs kerta tulee ihan varmasti, varsinkin kun mies on noin huolimaton, että aina jää kiinni. Onhan elämäsi ainakin jännittävää.
Olempa ollut se kakkosnainen ukkomiehelle ja perheenisälle.
Sen verran voin sanoa että älkää hyvät vaimot antako niin vaan anteeksi miehellenne jos hän jää kiinnin salasuhteesta!
Itse tapasin ja ihastuin aivan ihanaan mieheen. Selvisi että mies on naimissa ja isä. Mies osasi puhua minulle niin,että menin lankaan ja uskoin häntä ja hänen väitöksiään että avioliitto on huono ja kohta ohitse. Luulin meillä olevan yhteisen tulevaisuuden,niin hyvin mies puhui ja vannoi asioita. Minua vedettiin kuin pässiä narussa,mutta toisaalta niin mies veti myös vaimoaan kuin pässiä narussa... ja monia muita naisia joita kiksautteli vielä minun lisäksi ja joista sain myöhemmin vahingossa tietää. Miehelle ei riittänyt vaimo,eikä yksi salarakas,vaan tarvitsi useamman... kaikkien kanssa vehtasi ja kaikille valehteli samaa.
Suhteemme päättyi kun sain tietää muista. Ikävä kyllä miehen vaimo ei taida tietää kuin yhdestä meistä salarakkaista ja on antanut anteeksi miehelle. Heidän liitto jatkuu,mutta niin jatkuu myös miehen suhteet muihinkin naisiin ja vaimo ei tiedä tätä. Vaikea käsittää kuinka vaimo voi olla noin sinisilmäinen? Mietin vain kuinka kova kolhu se on vaimolle jos saa tietää niistä muistakin naisista ja että sama pettäminen jatkuu edelleen? Antaako vaimo anteeksi vielä sittenkin?
Minua koski kovasti ainakin kovasti kun sain tietää totuuden miehestä. Luulin olevani ykkönen ja ainoa nainen hänen elämässä,mutta olinkin kakkonen tai kolmonen tai nelonen... ties kuinka mones,suoraan sanottuna hyväksikäytetty.
Sirpakos se siellä itkee?
Pelimies on pelimies,jos omatunto kestää avioliiton ulkopuolisen suhteen niin harvemmin se yhteen taitaa jäädä.
Sehän se on pirullisinta, kun ei voi satavarmasti tietää.
No näinhän se juuri on.. Kovasti mies vakuuttelee, että päättynyt on. Puhelinta, sähköpostia saan kuulemma koska tahansa katsoa jne. Se luottamus kun meni, niin voihan noita sähköposteja uusia laittaa.. Poistaa tarkemmin puhelutiedot, viestit ja sähköpostit.
Haluan toki uskoa, että tosissaan on. Ja selväksi olen tehnyt, että seuraavalla kertaa kiinni jäädessään en edes kerro että jäi kiinni.. Pakkaan lapset ja itseni ja lähdetään vähin äänin kohti tulevaa! Sama yhdestäkin valheesta. Olen kertonut, etten tahdo häntä väkisin pitää.. Sen kun menee, mutta rehellinen pitää olla. Eihän tässä kuin aika näytä!!
Ihmettelen kyllä tuota toistakin naista jos miehen kanssa suhdetta haluaisi jatkaa, kun sinnekkin suuntaan oli valhetta jos jonkin moista.
Jos mies valehtelee, ei häntä saa kiinni välttämättä koskaan. Näissä kuvioissa valehtelija kehittyy taitavaksi. Valhe kantaa myös kakkosen suuntaan. Petturit osaa selittää kummallekin parhain päin. Kakkosia voi olla muitakin kuin se, josta kiinni jäi kuten puhelimia ja sähköpostejakin. Se täytyy ottaa huomioon, kun jatkaa, että toiseen ei voi enää luottaa.
Voihan se olla, että suhde on loppunut. Kyllä mies ainakin niin parastaan laittaa kanssani, ja vakuuttelee suhteen olevan ohi. Enpä vain usko tai jos onkin, niin luulenpa sen taas kohta jatkuvan. Ja jos se suhde vielä jatkuu, niin on luovuttamisen paikka. Minulla on kyllä muitakin ottajia, riesaksi saakka.
Kakkossuhde loppuu kiinnijäämisen yhteydessä, jos kakkonen on käräyttänyt miehen. Myös silloin, jos mies itse kertoo omasta halustaan salasuhteestaan ja sanoo, että hän aikoo sen lopettaa ja siksi kertoo suhteesta. Jos kotisuhde parantuu huomattavasti käryn jälkeen ja seksi tulee uudestaan kiihkeäksi, niin silloin saattaa kakkossuhde hiipua.
Suhde loppui hetkeksi, koska mies halusi näin vaimolleen vakuutella. Mutta eipä aikaakaan, kun yhteydenpito taas alkoi. Mies lopulta myönsi kuukausien päästä, että rakastaa toista naista enemmän kuin vaimoaan. Yritti ehkä avioliiton takia yrittää, mutta ei jaksanut muutamaan kuukautta kauempaa. Liitossa oli samat vanhat ongelmat ja vähän enemmänkin suhteen julkitulon myötä.
kakkonen lupas soittaa kun jo nyt ex-mies jäi kiinni rysän päältä, mutta eihän kakkonen soittanut vaan jatko suhdetta ja sille tielle mies jäikin..
Mä en enää tiedä, mihin luottaa. Voiko pettävään mieheen luottaa, kakkosen ominaisuudessa siis? Voiko petturi muuttua? Miksi pettäjä pettää? jatkuuko ne syyt mahdollisessa uudessa suhteessa? Miksi pettäjä ei eroa vaikka jää kiinni?
Noita kaikkia kysymyksiä olen pohtinut, elettyäni nyt pari vuotta "kakkosena". Tunnen olevani miehelle paljon enemmän kuin kakkonen ja myös hänen puheidensa perusteella olen paljon enemmän, mutta kuitenkin hän on edellen naimisissa toisen kanssa. Syitä siihen en jaksa luetella. Siis syitä, jotka hän minulle kertoo. Minulle teot puhuvat puolestaan, mutta silti olen edelleen hänen kanssaan. En laita valitsemaan, en lähde itse. Vielä. Ehkä joskus. Aika näyttää.
Mekin olemme jääneet kiinni, mutta suhteemme ei päättynyt, kuten ei heidän liittonsakaan. Jossain vaiheessa mies kai alkoi vakuutella vaimolleen, ettei tapaile minua enää, vaikka totuus on aivan toinen. Olemme yhteydessä useamman kerran päivässä, näemme useamman kerran viikossa, teemme yhdessä työ- ja lomamatkja ja mies viettää paljjon aikaa, myös öitä, luonani. Minulle hän puhuu yhteisestä tulevaisuudesta, kunhan saa järjestettyä elämässään asiat, sitä en tiedä mitä hän vaimolle puhuu. Värittää varmasti tarinoita kumpaankin suuntaan.Näen hänestä, miten raastavaa kaksoiselämän eläminen on. Yhä useammin huomaan ajattelevani, että koska rakastan häntä niin paljon, en halua nähdä hänen kärsivän ja ahdistvan näin paljon, joten minun pitäisi "päästää hänet menemään". Koska hän ei pysty itse irrottamaan meistä kummastakaan, voisin ratkaista hänen ristiriitansa irrottamalla.
Niin voisit ratkaista koko tilanteen ja päästää hänet menemään. Ehdottomasti paras ratkaisu tällä hetkellä. Varsinkin, kun et oikeastaan tiedä, mitä vaimolleen puhuu ja mitä selityksiä kotipoissaololleen keksii. Rakastaisitko niin paljon, että päästäisit menemään?
Puhuin miehelle, etten halua tuottaa hänelle ahdistusta vaan aivan päin vastoin. Sanoin, että ehkä minun on parempi ottaa muutama askel taakse päin, kunnes hän saa asiansa järjestykseen. Hän meni todella hiljaiseksi. Näin, miten hän pelkäsi menettävänsä minut, ei todellakaan halunnut luopua minusta ja meistä. Itselleni tuli myös hirveä olo, koska en todellakaan halunnut tai tarkoittanut laittaa häntä selkä seinää vasten vaan helpottaa asiaa antamalla hänelle oikeasti tilaa...
Asiat johtivat siihen, että seuraavana päivänä mies laittoi eron vireille vaimostaan.
Oletteko nyt siis yhdessä ja ero entisestä on selvä? Miten vaimo suhtautui?
Olemme yhdessä, mutta tilanne on vielä aivan tuore. Vajaa viikko sitten mies kertoi vaimolleen haluavansa erota ja myönsi suhteen minuun jatkuneen. Vei eropaperit.
Vaimon reaktiosta on paha sanoa vielä mitään, koska tilanne on vielä tuore ja pahin shokivaihe päällä. Ja enhän minä ole häntä nähnyt. Käy varmasti mieletöntä tunnemyrskyä lävitse vaikka sanoikin tottakai koko ajan aavistaneensa, että toisenlaisista vakuutteluista huolimatta meidän suhteemme ei ollut ohitse.
Mies muuttaa kuun vaihteessa omaan asuntoon. Sanoo olevansa helpottunut, että sai lopulta otettua ratkaisevat askeleet, mutta toki hänkin on sekaisin ja surullinen - luonnollisesti, kun takana on pitkä liitto ihmisen kanssa, jonka kanssa on kasvanut.
Päivä kerrallaan mennään. Eron läpikäyminen ottaa varmasti aikansa vaikka mies sitä on mielessään ja minun kanssani jo pitkään työstänyt. Konkreettinen teko on kuitenkin silti aina aivan eri asia kuin ajatuksen tasolla oleva.
Tuo ihmetyttää vähän: "Päivä kerrallaan mennään. Eron läpikäyminen ottaa varmasti aikansa vaikka mies sitä on mielessään ja minun kanssani jo pitkään työstänyt."
Miksi ei käydä läpi eroa vaimon kanssa? Eikö edes sen verran olla toiselle velkaa?
Minunkin mies kävi kuulemma puoli vuotta työpaikkapskologilla ennen eroa. Ei sanallakaan kertonut. Sitten heitti eron tiskiin ihan yllättäin. (Toki jotain ongelmis havaitsin).
Miten toinen nainen voi kaäydö läpi toisen suhteen eroa? Eihän siitä suhteesta tiedä kaikkea loppujen lopuksi kuin ko. henkilöt
Miltä se tuntuu pettämisen jälkeen olla entisen kanssa ? Se toinen kuitenkin pyörii mielessä vaikka ei siitä kerrota ja kyllä sitä toista kuitenkin kaivataan ja tapaillaankin jos on mahdollisuus. Jos liitossa on kaikki ok ei silloin tarvitse muiden kanssa olla, eikä hakea uutta suhdetta, eli kattilat jakoon vaan.
Meillä mies ei ole vielä kertonut vaimolleen meistä, vaikka on sitä melkein kaksi vuotta lupaillut. Takana kohta kolme vuotta suhteilua. Oikeaksi suhteeksi sitä ei voi kutsua kun en ole tavannut ystäviä, sukulaisia ja minua tavataan kuin minussa olisi jotain hävettävää. En enää oikein tiedä mitä tehdä. Alan olla väsynyt ja rikki, enkä ymmärrä miksi mies on koko ajan vaimonsa ja perheensä kanssa.Puheet ja teot eivät vain kohtaa. Meillä ei ole lomia, sunnuntaipäiviä, siivouspäiviä tai kaupassakäyntiä. Joulut vietän milloin missäkin, samoin muut juhlapyhät. Ne ahdistaa kun kuvittelen miehen leikkimässä onnellista perhettä.
Viimeisinä kuukausina olen alkanut pelätä, mitä tapahtuu kun kertoo vaimolleen/jää kiinni. Entä jos ei lähdekään? En minä ole ollut tässä pitämässä hauskaa vaan olen oikeasti rakastunut, ja tuntuu, että mies on minulle se oikea.
En tiedä, mitä tekisin jos mies ei lähtisi kerrottuaan, vaan haluaisi jatkaa tätä salailua senkin jälkeen. En jaksaisi. Siksi sitä kertomista minä pelkään ja odotan samanaikaisesti. Välillä olen varma, että olemme toisillemme oikeat, välillä järki sanoo, että aikaa on kyllä ollut tehdä jo se valinta. Alussa en koskaan ajatellut, että vuosi vierisi toisen perään ilman mitään. Mutta niin on käynyt.
En minä vaimolle tahdo pahaa, tunnen välillä jopa suurta syyllisyyttä tästä kaikesta. Välillä tuntuu, että melkein enemmän kuin mies itse. Silti olen tässä kuin joku läheisriippuvainen enkä pääse irti. Tai en edes halua päästä irti.
Tää on varmaan ihan väärä ketju tälle purkaukselle, mutta paha olo on niin iso nyt. En ymmärrä miten te muut vaan jaksatte jatkaa sitä suhdetta kun käryn käytyä kun miehellä olisi siinä kaikki mahdollisuudet tehdä ratkaisu.
Voi ei. Etkö ole vieläkään tajunnut, ettei mies aiokaan kertoa eikä aio erota. Mies on vaimonsa ja perheensä kanssa, koska haluaa. Sinä olet vain seikkailu ja viihdyke. Mies leikkii sinulla, niin kauan kuin on helppoa ja kivaa. Jos alat hankalaksi, niin luultavasti saat kenkää. Samoin tulee kenkää, jos vaimo saa tietää. Ja luultavasti haukut päälle, olet hullu nainen tms. Ei ratkaisua tule, koska asiat ovat miehen mielestä juuri niin kuin hän haluaa. 0n vaimo, perhe, koti ja toisaalla rakastajatar.
Voi olla että vaimo ei lähde. Olen sen itse nähnyt. Eka kerran jälkeen olin iloinen että kärähdettiin ja odotin että NYT, mutta paskat. Kun toisen kerran sama tapahtui olin jo varautunut. Se tätikkä pitää miehestä kiinni viimeiseen saakka.
Jos minulla olisi itsetunto tallella jättäisin hänet. Miten voin rakastaa miestä, joka nukkuu toisen naisen vieressä ja minä nukun hänen tilallaan. Näköjään voin.
Hitto että olen tyhmä.. Meillä ollaan vehdattu vasta 10 kuukautta, mutta olla melko kypsä tähän hommaan.
Eihän se miehen eroaminen ole kiinni siitä, että vaimo ei lähde. Kai se mies osaa ihan itse erota, jos siis edes haluaa.
Eikö tuo ole ihan hirvittävän nöyryyttävää, että mies ei kärähdettyään käytä tilaisuutta hyväkseen ja eroa siinä samalla. Sehän vaan tarkoittaa sitä, että mies haluaa jatkaa vaimonsa kanssa. Eipä taidaan vain nukkua vaimonsa vierellä, taitaa ne peitot heilua siellä kotonakin.
No nuo eivät ole naimisissakaan eivät edes avoliitossa. Mies on niin kiltti että ei viitsi naisystävälleen sanoa, että se on tässä nyt. Varsinkin kun on velkaa yli kymmenen vuotta vanhemmalle naisystävälleen paljon. Tosi paljon.
Se on raha mikä puhuu. Uskoisin että puhuu kauan.
Heillä ei paljon sänkyä heiluteta sen kyllä tiedän.
Miksi ihmeessä sä haluat tollaisen ällöttävän epärehellisen nilkin. Ei kuulosta kiltiltä mieheltä, vaan erittäin laskelmoivalta ja kylmältä. Ilmeisesti on etsinyt itselleen vanhemman naisen, jota on helppo höynäyttää ja vähän lainailla rahaa. Sitten vielä kehtaa pettää. Mä juoksisin kyllä pakoon. Kunnon mies eroaisi ja maksaisi velkansa pois eikä vedättäisi naisystäväänsä ja eikä sinuakaan.
Oli naimisissa omaikäisensä kanssa 15 vuotta. Sen jälkeen suhteessa 10 vuotta vanhemman naisen kymmenkunta vuotta. Sitten taas pari oman ikäistä. Viimeisin taas 10 vuotta vanhempi. EI ole häntä hakemalla hakenut Nainen on tosi kaunis; ei häntä uskoisi niin vanhaksi. Suunnittelivat yhteen muuttoa siinä vaiheessa kun minä tulin kuvioihin reilu vuosi sitten.
Eli mies reilu 50 v , naisystävä yli 60 ja minä 51 vee. Siinä kuvio
Kesällä 2011 mies sanoi, että hänelle riittää yksi nainen ja ei koskaan enää aijo töpätä sillä rintamalla. MUTTA tässä sitä ollaan.
Ilmesisesti nainen ei halua lähteä koska mies on hänelle velkaa ja mies taas ei pysty velkojaan maksamaan, koska on ollut melkein vuoden sairaslomalla. vaikea tapaus.
En halua juosta karkuun vaikka tahtoisin. Ei mies ole pahan suopa vaan tosi kiltti ja lutunen ja nyt tosi kadoksissa ja sekaisin. Uskoisin että tarkoituksella on halunnut jäädä kiinni jotta nainen lähtisi, mutta kun ei niin ei. Suoraan ei ole rahajutuistaan puhunut minulle, mutta kuulin ne toista kautta.
Olen tätä juttua yrittänyt lopettaa, mutta ei se enää ole niin yksinkertaista
Kun mieheni kärysi ensimmäisen kerran, kysyin onko hän rakastunut naiseen ja mitä hän haluaa. Mies sanoi, ettei hän ole naiseen rakastunut ja hän haluaa jatkaa meidän liittoamme. Toisen kerran sama homma. Miehellä on siis todellakin ollut elämänsä tilaisuus sanoa haluavansa erota, mutta ei vaan näköjään halua. Seuraavan käryn jälkeen minä en enää kysele, vaan lähden. Sen verran kypsä alan minäkin olla.
Miten pystyit antamaan anteeksi? Minäkin kyllä yritin, mutta en voinut. Kaksi kertaa? Siinä on kyllä toinen kerta jo liikaa. Missä sinun omanarvon tuntosi oikein on?
Luuletko ettei enää petä? Epäilen että pettää...
Niin, miten pystyt antamaan anteeksi? Miten kauan on pettänyt, tiedätkö? Voihan olla ettei rakasta toista naista, mutta ei kyllä rakasta sinuakaan! Ei vain halua erotakaan ennen kuin löytää sen "oikean".
Hyi mitä miehiä. YÖK. Heittäisin saman tien pihalle.
Oletettavasti pettää edelleen, en epäile lainkaan etteikö pettäisi. Enkä myöskään uskottele itselleni, että mieheni rakastaisi minua. Sillä ei ole minulle enää mitään merkitystä, olen tämän asian kipuillut loppuun omalta osaltani.
Sä itket miehen perään, joka ei osaa eikä halua sitoutua kehenkään. Missä sun järki on? Mies vaihtaa naista kuin paitaa. Mikä hänessä on niin ihanaa, ettet voi hänestä luopua? Sä olet läheisriippuvainen. Sua ei kukaan pakota jatkamaan tuota, jos pahan mielen siitä saat. Ole rohkea. Ole tosi nainen. Sä olet liian hyväsydäminen ja luottavainen. Mies taas kuulostaa läpimädältä kieroilijalta. Mutta niinhän se taitaa olla, mitä kamalampi ukko, sitä enemmän naiset hänessä roikkuu. Et kai sä oikeasti usko, että sinun rinnallasi mies muuttuu uskolliseksi?
Hyvänen aika. Aikuinen nainen ja noin älyttömän typerä. Onko kukaan sulle koskaan kertonut, että pettävä mies puhuu mitä vain, että saa pidettyä puolison ja kakkosen riippuvaisena itsestään? Etkä sä voi tietää, miten kovasti peitto heillä heiluu. Miksi sä kiusaat itseäsi tuollaisella miehellä? Onko mies edes hyvä sängyssä? Vaikea uskoa että viiskyt plus ukolta enää hyvää seksiä saa.
Kuinka kauan meinasit miestä vielä odottaa? Uskotko, ettei pettäisi sinuakin? Mietihän näitä.
Tuossa oli kyllä aivan oivallinen asia, joka todella pitäisi saada käytäntöön, että pettäjä lähtee aina ja ilman mitään. Olisi sentään jokin rangaistus moraalittomasta menosta.
Vain omat vaattet ja hygienatarvikkeet ja ulos, sinne niin hyvään, kun perhe ei merkitse kerta mitään. Toivottavasti se petturikumppani ottaa tyhjätaskun vastaan.
Siitä sitä sitten vain rakentelemaan niitä tulevaisuuden ihanuuksia, kun vielä lisäksi makselet elatusmaksut ym ja sitten lasten tapaamisia vain valvotussa puitteissa, ethän ole kelvollinen enää, kun et silloinkaan välittänyt, niin miksi nyt. Anna menneä vaan perseleikeillä eteenpäin.
Se, että pettää puolisoaan, ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan ja olisi heille erinomainen isä tai äiti! Ei lasten kanssa olla naimisissa. Jos parisuhde/avioliitto ei ihan oikeasti toimi, yrityksistä huolimatta ja rakastuu toiseen, se ei ole asia, joka tarkoittaisi, että ei rakasta lapsiaan tai halua olla heidän kanssaan.
Jos kuulisin pettämisestä, jättäisin saman tien... vaikka kuvittelisin tilanteen jossa on lapsia, yhteistä omaisuutta jne. raha ei merkitse tuossa tilanteessa minulle mitään ja on ne muutkin lapset selvinneet vanhempien erosta ja kasvaneet ihan hyviksi ihmisiksi. Itse en ole koskaan edes harkinnut pettämistä, koska koen olevani tarpeeksi kypsä huomaamaan, jos suhde on ajautumassa umpikujaan. Riittävän selkärangallinen tässä tapauksessa puhumaan asiasta ja yrittämään sen ratkaisua kumppanin kanssa. Lopulta myös tarpeeksi itsenäinen jättämään ja elämään aikani yksin ennen uutta suhdetta. Tässä vielä lyhyesti mielipiteeni, jonka olen kirjoittanut muualle aiemmin:
"Loppupeleissä pettäessä pettää oikeastaan eniten itseään.
Tämän takia pettäjät eivät minulta saa sympatiaa. Koskaan. Me olemme ihmisiä. Emme eläimiä. Seksi EI OLE välttämättömyys, kuten ravinto tai uni. Me osaamme ajatella ja tuntea eri tavoin kuin eläimet. Meidän pitäisi osata tulkita itseämme aikuisina ihmisinä niin, että tunnistaisimme omat tarpeemme ja tuntisimme itsemme sen verran hyvin, että tiedämme mitä haluamme elämältä ja sitä kautta millaisen kumppanin ja suhteen haluamme. On itsepetosta, pelkuruutta ja toisen halventamista, pettää ja uskotella toiselle silti että haluaa olla tämän kanssa."
Entä onko itsepetosta uskotella itselleen, että rakastaa petollista puolisoa ja haluaa edelleen olla naimisissa tämän kanssa?
Harvoin se rakkaus silmänräpäyksessä häviää, mutta kyllä siinäkin mielestäni itsepetoksen häivä on havaittavissa, jos ei suostu katsomaan totuutta silmiin. Osa ihmisistä toki tajuaa virheensä ja muuttuu, joten ehkä se yksi anteeksianto vielä menee, jos siihen pystyy (itse en pysty unohtamaan sitä yhtäkään kertaa kovin helpolla, kokeiltu on ja vieläpä ns. lievemmässä pettämisessä missä mitään fyysistä ei vielä ollut tapahtunut.)
Mutta esim. useamman kerran kumppaninsa kiinni saanut kyllä pettää myös itseään, jos ei suostu arvostamaan omaa elämäänsä/onnellisuutteen sen vertaa että jättäisi pelkkää pettymystä tuottavan ihmisen. Jos ajatellaan, että se pettäminen loukkaa joka kerta. Vaikka onhan näitäkin tapauksia, että se kumppanin pettäminen ei hetkauta mihinkään suuntaan aka rakkaus on siltä uskolliseltakin puoliskolta jo loppunut, joten siinä tapauksessa se kai on ihan sama, ja oma valinta haluaako mennä helpolla ja antaa asioiden olla niinkuin on tottunut, vai realisoiko nämä omatkin tunteensa sitten ja päättää lähteä etsimään uutta onnea jostain muualta.
Tuleeko kakkosille mieleen se asia,että kun miehen on saanut,sillä on ero selvä yms.niin on todennäköistä,että hän tulee uudessakin suhteessa pettämään kun arki astuu peliin mukaan? Mieheni jäi juuri kiinni tietynlaisesta suhteesta ja väittää,ettei mitään ole tapahtunut mutta miten voin enää luottaa? En halua kontrolloida hänen viestejään tai menojaan, koska se on naurettavaa, toisaalta en slloin saa tietää, jatkuuko suhde. Ilman rehellisyyttä ja luottamusta ei mitään parisuhdetta ole.
Miksi sanot, että on todennäköistä, että hän pettää uudessakin suhteessa?? Silloin se voi olla todennäköistä, jos hän pettänyt kaikissa suhteissaan, jo ennen sinuakin, mutta jos hän on pettänyt vain sinua, en sanoisi sen olevan todennäköistä.
niin rikki,
jatkuu se.
No,en tiedä, miksi noin sanoin, tuli vaan mieleen jos tyypin luonne on sellainen,että etsii koko ajan jotain.Mun tunteet on niin pinnassa tällä hetkellä,että realistinen ajattelu ei oikein toimi.Haluaisin vaan itkeä ja huutaa tätä pettymystä loputtomiin:(
Minä uskon, että jos ihminen ei ole käsitellyt mielessään (yksin!) sitä miksi hän petti, mikä hänet ajoi siihen, hän voi pettää uudestaan uudessa suhteessaan, jos olosuhteet ja suhteen tila on pettämiselle otollinen. Ja on myös näitä tapapettäjiä, joilla on jotain perustavanlaatuisesti vialla tunnepuolella; he eivät pysty sitoutumaan vaan yhteen ihmseen. Tulos on molemmissa sama.
Sitä en tiedä miten voi ennalta tietää, jos menee pettäjän kanssa yhteen, pettääkö hän uutta kumppaniaan. Eiväthän kaikki parit käsittele menneitä keskenään ja mies/nainen vannoo aina uskollisuutta uudelle. En usko näihin liirumlaarumeihin, että kun "se oikea"sattuu kohdalle, niin ei varmasti petä.
Miehelläni on ollut reilut vuoden päivät toinen nainen, josta on jäänyt kiinni jo useamman kerran. Jokaisen kiinni jäämisen jälkeen mies vakuuttelee, että nyt suhde on loppu. Uskonkin, että mies kiinni jäämisen jälkeen ainakin yrittää lopettaa suhteensa, mutta niin se vaan taas alkaa uudelleen. Tälläkin hetkellä mies vakuuttaa, että suhde on ohi. Niin ei vain taida sittenkään olla.
Miksi en sitten jo ole jättänyt miestäni? Syynä ei ole se, etten voisi elää ilman miestäni eikä myöskään se, etten saisi muita. En ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni, pikemminkin päin vastoin. Minulla on paljon muuta elämää kuin mieheni. Minä olen eroa työstänyt mielessäni ja myös käytännössä pitkään ja jo suruni surrut.
Jos mieheni yhden ainoan kerran sanoisi, että hän haluaa erota, eroaisimme samana päivänä. Jos hän yhden ainoan kerran sanoisi rakastuneensa toiseen naiseen, eroaisin hänestä heti. Mutta ei, kerran toisensa jälkeen hän sanoo haluavansa olla minun kanssani ja rakastavansa minua. Minusta päätös erosta ja perheen hajottamisesta kuuluu hänelle. Minä en ole halunnut olla tämän tarinan pahis. Tällä hetkellä olen kuitenkin saanut niin tarpeekseni, että kun seuraava käry käy, tämä avioliitto on loppu. Minä haluan enää vain pois. Minua varten on jossain hyvä mies, enkä minä sano sille enää ei.
ylvästelyä. "Kyllä minä heittäisin ulos". "Se olisi kerrasta selvä". Tuomiota kakkosille ja pettäjille. Mieskin muuten voi olla kakkonen, vaikka sitä ei juurikaan niin päin missään valitella. Nainen on aina se paha olento, joka rikkoo kiltin miehen kodin. Ihan kuin mies olisi tahdoton olento, joka on vietävissä miten tahansa.
Petetyksi tulemisen jälkeen ei välttämättä helppoa lähteä ja jättää olevaa elämää. Eikä sillä, joka on ollut uskoton, ole välttämättä intressiä lähteä ja jättää perhettään. Ei asiat ole mustavalkoisia, jokaisessa tapauksessa on sävynsä ja omat vivahteensa. Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin tässäkin ketjussa hehkutetaan.