'Ystäväni' on kopioinut elämäni.

kuka keksii pyörää uudestaan

Minäkin ostin Fordin kun lankomies suositteli, mutta jälkeenpäin harmittaa etten valinnut itse sitä merkkiä jonka halusin.

Olisihan se kiva jos joku ihailisi niin paljon että luottaisi toisen tekemiin valintoihin. Mutta esiintyykö muunlaista sinuna esiintymistä (jota voisi pitää identiteettiongelmana), vai onko hän vain ostanut itselleen samoja juttuja - pelkän kadehtimisen sijaan?

Ei tuo mitään, hän vain luottaa sinun tekemiin valintoihin.

Älä vaan mene naimisiin kaksosen kanssa sittenhän sille jää se toinen kaksonen

oletko aivan varma että et itse ole matkinut kaveriasi? ja yrität nyt vierittää syytä hänen niskaan..

Jospa hän on rakastunut sinuun, tai poikakaveriisi.

Itse olen kokenut aiemmin samaa ilmiötä kahden entisten ystävieni kohdalla. Vaihtoehtoja tuollaiselle käytökselle on monia ja niistä kävin ihmissuhde ammattilaisen kanssa keskustelua koska olin järkyttynyt tilanteesta. Tässä kuitenkin mahdolliset syyt:

1. Hän kadehtii sinua niin paljon, että yrittää olla kuin sinä.

2. Hän ihannoi sinua niin paljon, että haluaa olla samanlainen kuin sinä.

3. Hän on rakastunut sinuun vähän samaan tapaan kuin stalkkerit kohteisiinsa.

4. Hän vihaa sinua ja yrittää esittää, että kaikki valintasi ovat vääriä.

Omilla ystävilläni oli kummallakin eri syyt. Toinen ystäväni käyttäytyi kuten numero 3 sanotaan ja toinen taas käyttäytyä kohta 1 mukaan. Ihan ensiksi en huomannutkaan tätä eroa ennen kuin kävin ammattilaisen luona juttusilla. Aloin lopulta ottamaan selvää miten ystäväni käyttäytyivät kun en ollut läsnä ja kyselin ihmisiltä heistä mm. heidän vanhemmiltaan, toisilta ystäviltä ja kavereilta ja toisen tapauksessa tämän poikaystävältä.

Katkaisin heihin yhteydet täysin vaikka se tuntuikin vaikealta koska olimme tunteneet niin kauan, mutta se oli paras ratkaisu kaikkien kannalta.

Minulla kävi aivan samoin. Entinen kaveri otti labradorinnoutajan joka minullakin on. Hän ennen aina haukkuin rotua rumaksi. Hän värjäsi saman väriset hiukset kuin minulla. Osti samanlaisen olohuoneenmaton ja olohuoneen pöydän.

Henkilö joka kopio toisen elämää, ei elä omaansa tai hän ei tiedä kuka on. Tällaisella ihmisellä ei ole luovaa mielikuvitusta eikä usein myöskään mielipiteitä tai nekin ovat kopioituja.

Miksi turhaan katkaisee välit, kun voi hänelle matkimispiirteen myös kertoa ja ehkä auttaa häntä löytämään oman itsensä.

Mitä jos pesee Pepsotentilla hampaat vaikka naapurikin? Onko uusissa hyvissä asioissa niin paljon valinnanvaraa että voi olla aina niin erilainen? Onko ihmisellä ongelma joka ei suvaitse samoja tavaroita muillakin, ja kyse on sentään omista ystävistä. Pidä varasi ettei kaverisi syö sinun leipääsi tai pelaa samaa peliä pleikkarilla. :D tää teksti ei ollut aloittajalle, eikä myöskään niille joille tää ei sovi.

Olen kyllä sitä mieltä,että tämä on teidä yhteinen ongelma,vähä kuin
alkoholismi.

Mietin vaan, että mitä hiton väliä. Kyllä minäkin saattaisin varsin hyvin mennä samanlaiseen silmäleikkaukseen kuin ystäväni, jos se olisi hänellä toiminut hyvin.
Saattaisin valita samanlaisen uran kuin hän, jos se olisi sitä mitä minä oikeasti haluan tehdä. Saattaisin ostaa samanrotuisen koiran, jos rotu vaan sattuisi miellyttämään minua, huolimatta siitä onko ystäväni poikaystävällä samanrotuinen koira. Ja auto, voi herranpieksut. Väliäkös tuolla.

Vaikuttaako sinun elämääsi oikeasti niin ratkaisevasti se, vaikka ystäväsi joskus päätyisikin elämässään valitsemaan samallalailla kuin sinä? Ihmettelempä vaan ystävyytenne laatua, jos tuollaiset asiat saavat miettimään yhteydenpidon harventamista tai jopa lopettamista.

Suosittelisin vaan puhumaan hienovaraisesti ystäväsi kanssa tai miettimään itse, että onko teidän ystävyytenne tärkeämpää kuin joku samanmerkkinen auto.

Onko myös "kopioinut" poikaystäväsi eli onko hänellä poikaystävää / sellaista poikaystävää joka on sinun poikaystäväsi kaltainen ulkonäöltään, koulutukseltaan tai ajatuksiltaan?

Olet selvästi hänen idolinsa.

Jos lähdet matkalle, varaako hänkin itselleen samanlaisen matkan?
Entä jos feikkaisit hänelle olevasi raskaana, huomaatko kohta hänen olevan?

Mun mielestä toi ei oo normaalii et matkii toista tollasissa asioissa! Se on ihan siedettävää jos matkii vaatteissa mut Eiks toi nyt mee jo vähä yli?

Sinulla on ilmeisesti hyvä maku, ota vain rauhallisesti.

Omasta kokemuksesta suosittelen varovaisuuteen. Et mainitse ikää, mutta kirjoitustyylistä päätellen enemmän nuoren aikuisen?

Tuo "samankaltaisuuden" eläminen, toisen matkiminen on läheisriippuvuuden merkki. Omaa elämää ei ole, omaa sisintä ja identiteettiä ei ole.
Silloin ihminen ei tee itse omia ratkaisuja, vaan seurailee muiden perässä.
Huono puoli tuossa on se, että iän myötä psykologinen kehitys voi tuoda tullessaan valehtelun, joka kasvaa, elämä rakentuu pakoksi olla johtaja. Ystävänä voit alkaa kuulla itsestäsi varsin outoja asioita, tekemisiä, joita et ole tehnyt.
Kaikilla voimakkaasti matkivilla tuota ilmiötä ei kehity, jossain vaiheessa terve identiteetin rakentuminen omine mieltymyksineen tulee oikein esiin ja matkiminen loppuu.
Osalla tuo "sinun" tekemä valinta saa matkijan sisimmän varsin ristiriitaiseksi. Etenkin, jos matkija kohtaa jonkin valintasi pettymykseksi, suhde kariutuu tai jopa auton hajoaminen pian. Matkijan elämä ei oikein kestä pettymyksiä oman elämän puuttumisen takia ja syvä pettymys laukaisee helposti vihaa itsen ulkopuolelle, eli sinun valintaan. Matkija ei näe omaa vikaa, vaan sen jota matkii - valhe lähtee liikkeelle. Osalle nuo pettymykset tuovat terveesti esiin oman elämän.

Itsellä tuollainen matkija oli vanavedessä ja opetti paljon, miten kierosti ystävä voi menetellä selän takana. Se hyvä puoli oli tuossa ihmisessä, vahvisti omaa elämääni ja rajoja oman itsenäistymiseni aikana.

Jos silmäleikkauksesi onnistui hyvin on ihan lunnollista, että ystäväsi menee samalle silmälääkärille, jos apua tarvitsee. Menisin minäkin sille silmälääkärille, joka on onnistunut ystäväni silmäleikkauksessa, jos tarvitsis.

Naisilla saattaa olla autonon ostoon nähden, joskus vaikeuksia. Ostaa kenties, jos on nähnyt sinun auton toimivan, eikä paljon kekemusta autoista.
Varmaan, kun olisit aikoinasi sanonut, että mikä paska auto on tullut hankittua, koko ajan hajoo. Varmaa olisit ystävälläsi nähnyt eri auton.

Ei kannata romua kehua ystäville.

Parempia ihmisiä matkitaan aina. Yleensä aletaan niin rikkaiksi ettei rupusakki pysty matkimaan.

matki sinäkin häntä

On Sinulla jokin ongelma. Kunhan ette käy sauvakävelyllä yhdessä, niin on ihan normaalia.

Minulla käynyt samoin, se oli ahdistavaa ja en tuntenut enään ystävääni koska hän ei enään ollut se sama ihminen ku tavatessa, viimeinen niitti oli että hän yritti saada poikaystäväni koska hän oli niin komea ja ihana, ja he sopivat kuule niin hyvin yhteen. laitoin välit poikki. halusin oman elämän takaisin. kaksi vuotta se roikkui vielä kimpussa ja tajusi sitten etten halua olla väleissä ja jätti rauhaan.

No johan on ongelma.
Huolestuisin vasta jos hänellä olisi sama poikaystävä kuin sinulla ja olisiko sekään ongelma.
Eikö tässä maailmassa ole muita ongelmia. Siitä vaan kallonkutistajalle niidänkin pitää elää!!

Osta jotain vaatteita tai huonekaluja kirpparilta niin on haastetta samanlaisen etsimisessä ;)

Itselläni on ollut samankaltaisia kokemuksia kolmesta eri ihmissuhteesta ja kahdessa tapauksessa tällaiseen matkimiseen liittyi myös ilmiselvää kateutta, mikä ilmeni mm. siten, että samalla kun nämä ystäväni matkivat minua lähes kaikessa (myös asioissa, jotka eivät vaikuttaneet ollenkaan luontaisilta heidän taipumuksiinsa nähden), niin tarkoituksena oli myös pistää aina vähän paremmaksi - tai ainakin heidän mielestään vähän paremmaksi, minkä he eri tavoin ilmaisivat. Joku voisi tässä kohtaa sanoa, että kilpaileminen on terve ja elämää edistävä merkki. Minä olen tästä vahvasti eri mieltä: länsimaiset yhteiskunnat ovat juurruttaneet kilpailuasenteen ihannoinnin, koska keskinänen kilpailu on erinomainen tapa saada meidät rotat juoksemaan oravanpyörässä, vaikka tosiasiassa kilpailu on paisuneen egon ja alhaisen henkisen kypsyyden ilmentymä.

Kun matkimista ilmenee usealla elämänalueella, se ei toisaankaan ole tervettä. Ihan ääriesimerkkinä tuosta käytösmallista on latinolaulajatar Selenan murha vuonna 1995. Murhaaja oli Selenan fanikerhon perustaja ja puheenjohtaja Yolanda Saldivar, joka MATKI Selenaa lähes kaikessa (ja salaisesti kadehti).

En ole niin vainoharhainen, että olisin ikinä pelännyt terveyteni tai henkeni puolesta näissä matkimistapauksissa, mutta olen kuitenkin katkaissut välini näihin matkijoihini. Olen pitänyt tätä välien katkaisua jopa rakkaudentekona (en sitten tiedä, olenko tässä teoriassani oikeassa), sillä minusta nämä ystäväni ovat jopa minua enemmän kärsineet tilanteessa, jossa he joutuvat koko ajan tarkkailemaan minua ja pohtimaan sitten seuraavaa siirtoaan. Heillähän menee silloin koko elämä vain ulkoisiin ärsykkeisiin reagoidessa, eikä niin, että he itse loisivat omaa elämäänsä ja kasvaisivat "omaksi itsekseen". Olenkin siis lempeästi luopunut heistä, jotta heillä olisi mahdollisuus kasvaa oman elämänsä herrattareksi.

Lopuksi vielä, että kyllä minäkin saattaisin matkia ystävääni ja mennä samalle silmäkirurgille, mikäli hyötyisin leikkauksesta ja ystäväni kehuisi oman silmäleikkauksensa lopputulosta. Saattaisin ostaa saman autonkin (kännyn, tietokoneen jne.) kun ystäväni, jos hän vakuuttaisi minut oman "pelinsä" erinomaisuudesta - ja minäkin olisin siitä sitten melko vaikuttunut. Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, jotka olisivat myönteisiä lisäyksiä omaan elämääni, eivätkä asioita, jotka rakentavat koko elämäni puitteet.

Kylläpä heppoisista syistä katkaiset välisi ystävääsi, jos nuo ovat niitä syitä.
Onko ystäväsi väkivaltainen, määrää elämästäsi, kiukuttelee sinulle, onko ystäväsi läheisriippuvainen sinusta, uhkaileeko ystäväsi sinua, käyttääkö ystäväsi sinua hyväksi, onko ystäväsi narsistinen sinua kohtaa ym. jos tällaisia piirteitä on ystävälläsi, niin silloin moni ystävyys suhde menee poikki.
Mainitsemasi syyt ovat mitättömiä näihin syihin verrattuna.
Sinun tulisi olla kiitollinen, jos ystävälläsi on vain mainitsemiasi syitä.
Moni joutuu elämään omassa perheessä tai parisuhteessa, jossa on läheinen, jolla on mainitsemiani piirteitä, ne ovat ihan toista luokkaa pahempia, kuin mitä sinä olet täällä mainunnut, ne vaikuttavat lähinnä turhamaisuuksilta.

Mahtaako ystäväsi olla etsinyt täsmälleen saman näköisen ja luonteisen poikakaverin, kuin mitä sinulla on.

mulla on sama avovaimon kanssa! eilenkin kun join pari lonkeroa sekin joi pari lonkeroa...sitten söi ruuaksi riisiä ja kanankoipia niin arvatkaa mitä se söi? NO riisiä ja kanankoipia! sitten kun menin pihahommiin niin sekin tuli pihahommiin! lämmitin saunan ja menin kylpyyn niin sekin tuli kylpyyn! hauskaa homma sitten vielä kun aamulla kaadoin kahvia kuppiin niin sekin tuli ottamaan kahvia.

Älä stressa itseäsi tästä. Ystävälläsi on selvästikin jonkun sortin ongelma, mutta sinä et voi sitä parantaa. Muita ihmisiä et voi muuttaa, voit vain muuttaa omaa ajatteluasi.

Mahtaako haitata jos on mennyt ostamaan samanlaisen ja samanvärisenkin auton kuin jollain työkaverilla? En edes tiedä kenen auto se toinen samanlainen on mutta sattuneista syistä ja toimitusajoista johtuen tuli ostetuksi samanlainen ja samanvärinenkin auto, en kylläkään muutoin kopioi kenenkään tapoja tms.
Auto ei edes ole mikään yleinen Corolla tai Golf vaan vähän harvemmin vastaan tuleva pikkuauto.

Yksi mun vanha hyvä ystäväni kertoi aikoinaan että hänen toinen ystävänsä matki häntä. Oli ostanut samat huulirasvat yms. No minä en paljoa heidän ystävyydestänsä tiennyt. Mutta tämän asian jälkeen mua rupes häiritsemään asiat. Tuntui etten voinut pitää enää asioista, joista ystäväni piti, etten matkisi häntä. Osittain sen takia oltiin hyviä ystäviä, kun oli sama maku asioiden suhteen ja samoja mielipiteitä. En voinut enää sanoa "vähän ihana, mistä olet ostanut?". Huomasin että ystäväni ei usein edes vastannut mistä oli ostanut, kun aluksi kyselin. Vaikka se kun kysyin mistä ostit, ei tarkoittanut että olisin itse mennyt ostamaan samanlaisen. Se että pidin samoista asioista, ei mielestäni ollut kopioimista. Nykyisetkin ystävyyssuhteet alkaneet sillä että pidämme samoista asioista, mutta toki myös kaikista asioista ei olla samaa mieltä.

Kyllä muakin muutamien tuttujen kohdalla ihmetyttää, että ovat hommanneet niitä tavaroita mitä itse olen sanonut ostavani, kun ovat mulle aluksi sanoneet muuta. Mutta olen minäkin ostanut esim saman auton kuin mistä ystäväni puhui, tosin eri mallisena. Mutta en siinä tilanteessa tietoisesti ajatellut että ystäväni halusi sellaisen. Mulla oli kiire saada auto, ja niin pinnallinen kuin olen, halusin tietyn värisen. Ja niitä ei ollut montaa tarjolla, tämä kyseinen auto oli sopivassa hintaluokassa. Ja tämä paljastui kyllä minun autokseni, rekisterinumerossakin oli syntymäaikani ;)

Mikä sitten on sairautta?

Tuttu tunne . Ystäväni alkoi muutama vuosi sitten tehdä samaa. Aiemmin hän oli mietiskelijä ja hiljainen. Sitten alkoi muutos, hän alkoi muuttaa itseään minun kaltaisekseni. Olen puhelias ja ulospäin suuntautunut, ja avoin. Olen tavannu monia tietyn formaatin ihmisiä, missä käymme paljon, hän alkoi tehdä samaa. Hän kopsailee sanomisiani. Pukeutuu kuin minä, poissa on se hiljainen ihminen.
Kai sellaisilla kopioijilla on oma itsetunto heikko ja samaistuvat vahvaan henkilöön.
Viimeinen niitti oli se kun tämä ystäväni alkoi käydä treffeillä saman miehen kanssa kuin minä aiemmin. Nyt olen ottanu etäisyyttä häneen ja en ole ottanu kylään enää häntä. Ei jaksa pirukaan kun kylässä ollessaan hän kehuu omaa paremmuttaan, vaikken ole koskaan ylistänyt itseäni. Hänellä on pätemisen tarve. Olla parempi kuin minä. Enkä tiedä miksi tekee sitä. Ehkä olen vaan niin hyvä hänen silmissään. :D

Tämä nyt on selvä provo! Aihe kopioitu elokuvasta.Ehdottaisin,että lisäisit vielä hänen olevan ihastunut poikaystävääsi niin juoni olisi täydellinen.

Mitä sitte vaikka kadehtii, rakastaa tai ihannoi sua ja sen takia kopioi sun tyyliäsi?
Mitä vitun väliä? Olisit iloinen, että edes joku ihannoi/kadehtii sinua.

Opettele elämään sen kanssa ja tee siitä tyylisi kopioimisesta hankalaa.
(Vaihtele tyylejä jne.)

Tollasia asioita on ihan turha jauhaa, on täälä isompiakin ongelmia olemas.

Minulla ja parhaalla ystävälläni on lähestulkoon täysin samanlainen maku. Ostelemme toistemme TIETÄMÄTTÄ samanlaisia vaatteita, samanlaisia huonekaluja, hakeudumme samoihin harrastuksiin jne. :D Se on huvittavaa ja moni ulkopuolinen varmaan luulee, että kopioimme toisiamme ihan tietoisesti, mutta näin ei kuitenkaan ole. Oletko ap ajatellut samantyyppistä "ongelmaa"? Hups kummaa, kun pitäisi illan viettoon lähteä, niin molemmilla samanlaiset mekot ja samanlainen takki, mutta vaan eri väriä... :D Kyllähän se vähän ahdistavaa saattaa joskus olla, mutta minkäs teet! Eli voi olla niinkin, että ostelee vahingossa samanlaisia juttuja kuin sinulla, kun teillä niin samanlainen maku...

Mutta, jos kaikki alkaa olemaan täysin sinulta kopioituja juttuja ja hän alkaa kaikilla tavoilla yhtäkkiä olemaan ihan samanlainen kuin sinä, niin sitten on jo aika pelottavaa...

Sitten on myös näitä jotka kuvittelee että heitä kopioidaan vaikka itse asiassa toisella on ollut jokin tavara tms jo ennen heitä. Luullaan että ollaan maailman ensimmäisiä joka asiassa. Se vasta ärsyttääkin. Tekis mieli näyttää kuitti että kato päivämäärä tää on ostettu ennen kun itse edes tiesit näiden olemassaolosta. Mikäs heitä vaivaa? Itserakkaus kukoistaa.

Onko alkuperäisellä kirjoittajalla joku ongelma itsellään. Siis ei saisi käydä silmiään hoitamassa samalla hoidolla kuin sinä ? Tietääkseni jokainen haluaa likinäköisenä pois silmälaseista, jos tietää hyvän lääkärin niin kyllä sitä samaa lääkäriä käyttää myös sun naapurikin jota et vaan tunne.

Ihan älytöntä meuhkaamista asiasta jos on saman merkkinen auto. No jos ei ole mikään autohenkinen eikä ole miestä niin minäkin tilaisin saman merkkisen auton jos tuttavan auto on ollut oikeavalinta.
Ihmiset joutuvat tahattomasti ostamaan samanlaisia vaatteita kuin sinullakin. Jos kerran pelkäät että hän kopioi sinua niin teetäppä vaatteesi ompelijalla jos hän tämän kin jälkeen ravaa samalle ompelijalle ja ostaa ihan samat kankaat. Niin ole sittenkin ylpeä että sinulla on hänen mielestään noin hyvä maku että sitä kannattaa seurata.
Ihmisenä et kyllä minunlaisenkanssa pärjäisi viikkoakaan. Onneksi saan ostaa samaa kuin ystävänikin jos haluan ja jättää pakko ostamatta jotain pakollista kotikutsuilla jos niin päätän.

On sullakin vittu ongelmat...
Jos haluat olla uniikki niin lopeta massojen seuraaminen.

No, automalleja ei nyt niin pilvin pimein ole, että sillä voisi erottua muista. Aivan varmasti jollakulla on saman merkkinen ja vieläpä saman värinenkin auto, voi olla samaa vuosimalliakin. Siitä ei kenenkään pidä hernettä nenään vetää. Jos sellaisesta ottaa nokkiinsa, parempi ku ei ollenkaan hanki autoa. Ja vaatteet. Monilla ihmisillä on samanlaisia vaatteita, koska tyyli ja muoti on sama ja myydään jopa useita kappalaita samoja vaatteita.

Ja käyttää sun poikaystävääsi mutta senhän sä sait tietää vasta nyt.

Lisää paljastuksia: se käy ruokakaupassa kuten sä, se kävelee ulkona kuten sä...

Hahhahhaa, minäkin olen nähnyt sen leffan ja luin just Timantti-sarjan Haluan OLLA SINÄ.

No voi hitsi mikä ongelma tässä muka on,ole ihmeessä ylpeä siitä että joku ihailee sinua niin paljo ja luottaa sinun arvostelu kykyysi että itsellään ei oo mitää OMAA ihanetta itselläni on varma maku jota toiset ihailee ja olen huomannut että ostelevat helposti samalaisia vaatteita ei se haitannut mutta kun vaalee ihminen ostaa samanlaisia vaatteita kun minä joka olen tumma jopa naurattaa no keksin niin hyvän konstin löydän kauniita vaatteita kirppu torilta ja niitä ku ei sit oo enää myytävänä kaupan hyllyllä ja kun ystäväni etsii ja sanoo ku mä löytäisin ees vähä saman tapaisen huh huh meit on moneen junaan!

Kirjoittaa samanlaisia provoja ja haisee yhtä pahalle ?

Eikö ystävyys ole samaistumista. Joku samaistuu enemmän, toinen vähemmän, joku ei lainkaan riippuen ehkä siitä, miten korostunut oma itsellisyys on, haluaako olla kopio vai originaali.

oletko varma ettei se käytä samaa miestä

ihan hauska

Kuulostaa siltä, että hän kadehtii elämääsi. Parhaiten asia selviää juttelemalla rehellisesti ja avoimesti kasvotusten, kysy häneltä suoraan mistä on kyse. Inhottavinta mitä voit tehdä olisi hävitä hänen elämästään vähitellen ja selittämättä, sillä "ystäväsi" vaikuttaa olevan hukassa itsensä ja identiteettinsä kanssa ja hylkääminen on aina kova isku itsetunnolle, joka voi taas johtaa pahempiin ongelmiin. Ole sinä se tasapainoisempi puoli tässä ihmissuhteessasi, sillä ihmisiähän te molemmat olette, joten ole sinä se oikea ystävä hänelle, se joka välittää ja auttaa häntä selvittämään ongelmansa.

Olen itsekin kohdannut elämäni aikana samanlaisia henkilöitä, jotka kopioivat muilta kaikki hyvät jutut. Se on ärsyttävää, kun haluaisi ilmentää niillä omaa yksilöllistä persoonallisuuttaan ja sitten kaveri tekee saman perässä. Itse ainakin arvostan aidosti persoonallisia ihmisiä, jotka tietävät keitä ovat ja mitä haluavat, ja tekevät omaa juttuaan muista välittämättä. Mutta eihän omaa tyyliään löydä kuin kokeilemalla. Kaikki meistä varmasti on kopioinut joskus jotain muilta, mutta olennaista onkin selvittää sopiiko se minulle vaikka toisella se toimii. Ja vain tällä tavalla se oma persoonallinen tyyli alkaa löytyä ja muovautua pikku hiljaa.

Joten sinuna selvittäisin asian kunnolla kyseisen henkilön kanssa. Jos tilanne ei siltikään muutu mihinkään, niin sitten se ongelma on sillä toisella osapuolella. Siinä vaiheessa voit itse päättää miten asian hoidat ja aina sinulla on mahdollisuus laittaa välit poikki, mutta ainakin olet yrittänyt ensin parhaasi selvittääksesi asian.

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! : )

Meni opiskelemaan samaa alaa koska häntäkin kiinnosti se.
Kävit lasik leikkauksessa joka nyt on jokaisen rillipään mielessä ja kun sinä selvisit siitä hengissä joten hänkin uskalti kokeilla.
Se otti samanlaisen koiran kun se näki kuinka söpö/ihana/lässynlässy se teidä koira on.
Auto? No todennäköisesti se on ajanut sitä teidän autoa ja tullut siihen tulokseen että tämä on aika hyvä auto joten hankimpa samanlaisen mutta en kyllä tän väristä tämä on ihan hirveen värinen.
Jos sulla on ne leggingsit jalassa niin on aika monella. Melkein kaikki naiset pukeutuu samanlailla.

Mielipiteet? Onko ihan tervettä?
Mielipiteeni on se että oletko sinä täysin terve harhaluulojesi kanssa? Jos asut keski-suomessa niin suosittelen käymään Jyväskylän kangasvuoren sairaalassa.

"ystävä" lukee tietysti tämän jutun, ja pistää välit poikki.

Tämä aihe on loppuun kaluttu provo.

Eihän hän edes ole ystäväsi muuten kuin lainausmerkeissä. Ei ystäviä arvostella seläntakana julkisesti tuohon tyyliin. Mielestäni olet vähän pimeä.

Tro...Vitsihän tämä.

Just vain jotkut naiset vetävät hirveät pultit tällaisista matkimisjutuista. Ihan kuin se olisi heiltä itseltään jotenkin pois. Olen useampaan otteeseen kuunnellut naispuoleisten ystävieni itkua siitä, että joku kaveri matkii. Jotenkin tuntuu niin pieneltä nämä naisten murheet. Kukaan mies ei ottaisi mitään stressiä tällaisista asioista.

Entä jos sinä oletkin se, joka matkii häntä?

Selitä ystävällesi tilanne, että hänen matkimisensa ahdistaa sinua, tai jos hän kieltää matkivansa, niin sano että sille se sinusta nyt kuitenkin tuntuu ja että saatat jopa katkaista välit. Ehdota,että voisitte vaikka yhdessä miettiä hänelle sopivia ratkaisuja eri asioihin, jos hänellä on vaikeuksia keksiä itse. Kehoita häntä seuraamaan muotiblogeja; sieltä voi bongata uusia vaateideoita muiltakin hyvin pukeutuvilta kuin sinulta, kaikkea ei tarvitse kopioida yhdeltä ja samalta ihmiseltä. Hassua jos lasik-leikkauksessa ei uskaltaisi käydä kun ystäväkin on käynyt, unohda tuo juttu, siinähän on kuitenkin terveydestä kyse. Jotku ihmiset vaan ei uskalla tehä omia ratkaisuja vaan tekee "turvalliseksi havaittuja" valintoja; poikaystäväsi koirarotu on osoittautunut kivaksi, joten hän uskalsi ostaa samanlaisen. Voisit toki ehdottaa että seurailee vaikka keskustelupalstoilta muiden kokemuksia ja mielipiteitä eri vaihtoehdoista asiassa kuin asiassa, ettei teiltä tarvitse kaikkea kopsata. Ehkä toimii, ehkä ei.

Minulla on ollut matkija suurena vaivana ja harmina jo vuosia.
Olen käynyt hänen takiaan läpi erittäin vaikeita aikoja, myös masennuksen.
Hän on alkoi matkia minua ollessaan 12-vuotias. Olen häntä 6 vuotta vanhempi.
Olimme samassa pikkukaupungin kulttuurialan harrastajaporukassa, ja olin siellä ainoa joka päätti hakeutua kulttuurialan ammattiin. Asuin silloin viimeisiä vuosia siellä pikkukaupungissa.
Olin tottunut olemaan kaikille avoin ja mukava, eikä minulle olisi ikinä tullut mieleenikään, että joku lapsi valitsisi minut idolikseen. En koe olevani mitenkään muita parempi tai hienompi ihminen, joten tämä tuli yllätyksenä.

Avustin ja opetin häntä, kuten muitakin nuorempia harrastajia.
Kyseinen henkilö sai kuitenkin jostakin päähänsä että minä olen suuri taiteilija.
Hän alkoi puhua kuten minä, leikkautti ja värjäsi hiuksensa kuten minulla on, alkoi pukeutua juuri kuten minä, omasi yht'äkkiä saman leffa-ja musiikkimaun kuin minulla.. Yms yms yms.
Hän kertoi minulle tapahtuneita juttuja osana "elämäntarinaansa".

Pääsin onneksi kulttuurialan opintoihin Helsinkiin ja ajattelin hänen unohtavan tuon käytöksensä. luulin sen olevan jotain 12-vuotiaan normaalia fanituskautta. En ollut hänen kanssaan tekemisissä sen jälkeen.
Vuoden päästä sain kuulla että tilanne on mennyt ihan hirveän paljon pahemmaksi. Hän oli yhtäkkiä päättänyt hakea samalle alalle kuin minä, hän oli alkanut tehdä taidetta juuri niin kuin minä. Hän oli kuulemma käyttänyt väh. 5-8 harjoittelua tuntia joka päivä tullakseen samanlaiseksi taiteilijaksi kuin minä.
Pian hän hakeutui yksityisesti kaikille opettajille joilla olin ollut, Ystävystyi tuttavapiirini kanssa, päästen lopulta vuosien kuluttua samaan kouluun kanssani.
En ole voinut sanoa hänestä kenellekään mitään,sillä pelkään ettei minua uskottaisi. Minua voitaisiin luulla hänelle kateelliseksi.
Hän on muuttunut lähes täydelliseksi kloonikseni, eikä edes tervehdi minua, sillä on kai luonut jonkinlaisen uuden minän itselleen. Hän luo tuttavapiirilleni kuvaa ihanasta ja avoimesta, aidosta ihmisestä...
pikkukaupungissa, mistä lähdin, hän on ihailtu ja nuori omaperäinen taiteilijan alku.
Oppilaitoksessa jossa joudun hänen kanssaan olemaan, eivät läheskään kaikki näe hänen lävitseen. Hän saa siellä työtilaisuudet.

Minä olen hyvin herkkä ihminen, enkä ole aina jaksanut tuota...
En pysty menemään juttelemaan hänelle, sillä taide jota teen, on minulle niin
Henkilökohtainen asia. mutta sen tiedän, ettei hän pysty edes katsomaan minua silmiin. Olen usein yrittänyt saada häneen katsekontaktia, muttei hän pysty.

Kerroin äsken tästä tilanteesta vain jäävuoren huipun..

Toivottavasti tämä tilanne kääntyy vielä parhain päin ja hän löytää identiteettinsä.

haluan vielä kertoa lohdutukseksi saman asian kanssa kamppaileville, että vaikka tämän asian seurauksena olen ollut hyvin rikki, niin tässä vuosien myötä olen tuntenut jotenkin vahvistuneeni.
Ehkä tämän on pitänyt tapahtua, että kehittyisin taiteilijana ihan uuteen suuntaan!
ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.

Kyllä olette ihmiset pikkusieluisia ja lapsellisia. Jos joku matkii, niin antakaa matkia. Katsokaa, kun vaikka kuinka haluaisitte olla uniikkeja ja erityisiä, niin aina on joku, jolla on asiat samalla tavalla. Kun kasvatte aikuisiksi, niin ette enää murehdi tällaisia turhanpäiväisyyksiä.

Minullakin oli yksi naispuolinen kaveri, joka teki perässä samaa kuin minä ja ihmetteli miksi ei valinnut samaa ammattia kuin minä vaikka itsellä oli viittä vaille valmis korkeakoulututkinto eri alalta. Suojelin itseni siten, että en kertonut ideoitani, pukeuduin hänen nähtensä eri tavalla kuin halusin. Meillä meni 10 vuoden ystävyys poikki, kun kerran riitelimme tämän asian johdosta kunnolla. Minusta tuntui ikävältä, en lopuksi uskaltanut kertoa hänelle enää haaveistani tai mitä todella haluan elämälleni tehdä. Ajattelin kyllä että hän oli hukassa itseltään. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Surin pitkään menetettyä ystävyyttä, koska minusta hänellä oli hyviä puolia, joita hän ei itse tiedostanut. Minun tehtävänä ei ole pönkittää toisen itsetuntoa, vaan omat vahvuudet pitää itse löytää. Itse koin, etten voi luottaa sellaiseen ihmiseen, jolle minun oman elämäni tavoitteet ovat myös hänen. Mielestäni sinun kannattaa pitää välimatkaa tähän kaveriin. Niinkuin itsekin totesit, se ei ole nyt terveellä pohjalla oleva kaverisuhde tai jos nyt on, se voi muuttua pahemmaksi ellette keskustele siitä avoimesti, riippuu nyt siitä kuin hyvin voit luottaa häneen. Kilpaileeko hän kanssasi jostain?

Hei pitääkin kertoa tähän oma tarinani. Tapasin opikeluaikanani yhen tytön ja päädyimme usein hänen luokseen harjottelemaan tenttejä varten kuljmme usein bileissä yhdessä ja meistä tuli kaverukset ja ystävätkin. Hän kävi myös mun luona mutta harvemmin kuin minä hänen luonaan. Kaikki muuttui kun tapasin miesystäväni ja aloin seurustella. Ystävättärestäni tuli muutamassa viikossa kylmä ja etäinen minua kohtaan ja mietin kovasti mitä olin mahdollisesti tehnyt/ sanonut että näin tapahtui.

Eräänä iltapävänä ystävättäreni tuli käymään luonani läppärinsä kanssa. Hän oli silmin nähden hyvin suutuunut ja kiihdyksissä. Hän esitteli minulle monta kymmentä kuvaa itsestään erillaisissa asuissa omaa asuntoaan ja kuvia sissutuksestaan ja polkupyörästänsä. Olin ihan että WTF? Sen jälkeen hän raivonvallasa juoksi makuhuoneeseeni ja kiskoi vaatteitani kaapeista ulos ja näytti niitä minulle kuvien vieressä ja syytti minua hänen tyylinsä varastamisesta. Olin ostanut vaatteitani henkka maukasta ja seppälästä jne.. anttilasta.. eli todella peruskaupoista. Mutta hänestä siinä oli selvästi kopionnin makua, koska kukaan ei kuulemma voinut mennä kauppaan ja ostaa samat vaatteet kuin hän. Hän jatkoi riehumistaan olohuoneessani ja osoitteli kirjahyllyäni televisiotani dvd kokoelmaani ja kirjojani jotka hänen mielestään oli kaikki hankittu häntä matkien.. Jopa muumi kirjat jotka olin saanut tädiltäni 8-vuotis synttärilahjana. hän raivosi sisustukselleni ja esineilleni sitä kuinka minä "nauta" en omista mitään omaa ja omaa tyyliä. Polkupyöränikin oli samantyylinen ja merkkinen kuin hänen.
Olin erittäin hämmentynyt koko epsodista. Hän säästi viimeiseksi pommina ilmoituksen kuinka olin tahallani vietellyt kateuksissani hänelle hänen ihastuksesa itselleni ja siten särkenyt hänen sydämensä. Se oli ensikerta kun hän puhui minulle tunteistansa miestäni kohtaan. En hänen mielestään ollut kuulemma mieheni arvoinen koska minulla ei voinut hänen mielestään olla oikeita tunteita miestäni kohtaan koska hänen mielestään minä varastin kopioimalla hänen elämänsä. Sain ystäväni rauhoittumaan ja hän lähti. En kertonut episodista miehelleni mitään ja melkein unohdin sen.

Koululla ystäväni teki käyttäytymiellään selväksi ettei halua olla kansssani tekemisissä enää.

Meni pari kuukautta ja mieheni tuli luokseni viettämään viikonloppua koska emme velä asuneet silloin yhdessä. Mieheni otti illan aikana tämän kyseisen ystäväni esille hän ihmetteli ääneen minulle ystäväni outoa käytöstä häntä kohtaan. Lisäksi hän kertoi huomanneensa että minun ja ystäväni välit olivat viileämmät. Oudointa oli kuitenkin mieheni mielestä se kuinka ystäväni oli yht'äkkiä ruvennut kopioimaan minua vaatetuksen ja kaiken muun suhteen. Sen lisäksi ystäväni oli avoimesti flirttaillut miehelleni ja yrittänyt muutamaan otteeseen iskeä häntä, suorastaan tehnyt iteään tykö .

Mieheni pohti ääneen että on hyvin huolissaan kaveristani ja sitä että miten hänelle saisi hankittua ammattiapua. Mieheni on kunnon mies, se tuli tässäkin ilmi. Kerroin miehelleni kotonani sattuneesta episodista. Muutaman kuun päästä tuo ex- ystäväni kuitenkin muuti paikkakunnalta emmekä sen koommin hänestä kuulleet. Joskus voi käydä näin..

Ala matkia sitä takasin???

Jopas on ihmisillä isoja ongelmia..

Ettet vaan nyt olis lukenut liikaa naistenlehtiä

Sulla on klooni.
Se suunnitelee sun paikan kaappaamista... se on palkoihminen.
No joo.. sulla on siis jotain mitä joku toinen pitää kopoimisen arvoisena.
Niinpä...

Ihmiset eivät muuten luota omaan arvostelukykyynsä, vaan kopioivat helposti toisilta kaiken mahdollisen.
-naisille tulee monta tusinaa muotilehteä... ja ne luulee näyttävänsä malleilta samoissa vaatteissa.
-kirjastossa otettaan kirjat palautushyllystä (eikä etsitä hyllystä).
- tehdään ruokaan jonkin julkkisen ohjeen mukaan.
-matkitaan muutenkin jotain julkkista: pukeutumista ja mielipiteitä.
... näitä riittää..

.

Ihan lähipiiristä

Paitsi että se matkiminen meni kaikessa täysin överiksi ja oma elämä jäi elämättä

Har!

.

Aika pinnallista on elämäsi jos noi ulkoiset seikat ovat "koko elämäsi".

Valtavat tosielämän trollausmahdollisuudet. Käytä erikoisia vaatteita. Rupea pitämään dildoa autosi tuulilasin alla. Ryhdy käyttämään eksentrisiä peruukkeja. Osta jotain täysin hyödytöntä ja kallista, mutta näkyvää. Parhaassa tapauksessa voit vetää kyseisen henkilön talouden täysin pilalle. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Huh, en tiedä mitä on tapahtunut, mutta täällä on tosi paljon kommentteja! luin kaikki ja kiitos hirveästi erilaisista ohjeista ja näkökulmista!

Ystäväni ostaa samanlaisia vaatteita kun minä, samanlaisia huonekaluja, ja kun sain kuulla olevani raskaana ei mennyt kun pari kuukautta niin hän alkoi odottamaan.
Nyt hakee samaan yritykseen töihin ja etsii samasta kaupungin osasta huoneistoa kuin missä minä asun. Hahah naurattaa ja vituttaa tuollainen peli.

Voiko vainoojasta tehdä ilmoituksen poliisille? tai että tämä henkilö katsoi minun työkaverin kautta mun facesivuja,vaikka olen katkaissut siihen hulluun välit aikoja sitten, se kaikella mahdollisella tavalla vaan jatkaa mun asioiden urkkimista, ajattelin että voiko tehdä tuollaistesta hullusta ilmoituksen tosiaan poliisille?

=> henkilö katsoi minun työkaverin kautta mun facesivuja

Työkaverisi on vastuussa tuosta. Faceen ei kannata kirjoittaa mitään mitä ei haluaisi kaverin kaverin tietävän. Siksi ei pidä haalia mahdollisimman montaa kaveria koska silloin luottamuksellisuutta ei voi vaatia.

usein toisten ihmisten kopioiminen johtuu omasta huonosta itseluottamuksesta, hän ei uskalla olla oma itsensä vaan kopioi ja ihailee jonkun toisen tapaa.
samalla tavalla jotkut ihmiset katsovat telkkaa ja kopioivat jonkun tyylin, eivät halua tai uskalla näyttää sitä omaa itseään ja ehkäpä ovat saaneet aiemmin kritiikkiä ja nyt yrittävät peitellä omaa tyyliään.
asiaan tietysti vaikuttavat mainokset ja varsinkin nuoret helposti ajattelee että he eivät kelpaa kenellekään sellaisena kuin he oikeasti ovat.

No pakkohan tänne on itsekin kirjoittaa, kun asia on vaikeuttanut jokapäiväistä elämistäni vuosia. Olin itse esi-teininä hyvin epävarma itsestäni. Perheeni oli hajanainen, täynnä mielenterveys-, päihde-, väkivalta- ja läheisyysongelmia. Hyvin epävakaa koti, ja minua kiusattiin paljon perheeni takia. Minä ajauduin vielä "mustalampaaksi" kaikkien niiden hullujen keskellä, ja ihannoin kaikkia egoistisia rock-tähtiä, jotka olivat kasvaneet vastaavanlaisen "paskan" keskellä. Piirsin, soitin ja uskoin, että joku päivä minäkin "ansaitsisin olla joku".
16vuotiaana aloin yrittäjäksi, pääsin viimein omilleni asumaan ja elätin itseni täysin ilman tukia, vaikka kärsin samalla erittäin vaikeasta masennuksesta. Teini-uhma katosi, upposin taiteeseen ja kasvoin nöyräksi nuoreksi aikuiseksi. Kehitin persoonani niinä vuosina rutkaa tahtia, reissasin viikoittain ja ystäväpiiriini kuului paljon muusikoita ja taiteilijoita. Aloin luottaa itseeni, vähensin työntekoa, masennus parani. Polttelin pilveä, mutta tein tunnollisesti töitä. Ihmiset kuvailivat minua aina värikkääksi persoonallisuudeksi, tyylistäni tuli uniikki.
Parikymppisenä, kun erosin avopuolisostani, hänen muuttaessaan pois, tilalle muutti ihan mukava, tuttu tyttö ammattikoulusta. Hiljainen, minua hiukan vanhempi, naapurikunnan maaseudulla kasvanut, hieman epävarma silmälasipäinen mopotyttö, jonka musiikkimaku oli radiohittejä, elokuvamaku supersankareita, pukeutuminen kollareita ja huppareita. Hän oli kaikin tavoin vastakohtani, mutta tulimme kuitenkin todella hyvin juttuun.
Hänelle ei koskaan tullut vieraita, ja hän katkaisi vanhoihin ystäviinsä välit pian sen jälkeen kun muutti luokseni. Hän suorastaan seurasi minua kaikkialle. Monta vuotta, aivan kaikkialle. Minua suorastaan risoi, kun en koskaan saanut viettää muiden kaveideni kanssa aikaa ilman häntä. Työpaikan tapaamisiin, jopa treffeille hän änkesi mukaan. Saatoin sanoa, että "ensi perjantaina _mä_ menen Mikkeliin katsomaan vanhojen kavereiden keikkaa" (joita hän ei tunne) eikä hän sano mitään. Perjantain koittaessa hän alkaa laittautumaan kun huomaa minunkin laittautuvan, ja kun alan olla valmis, hän kysyy että "monelta lähdemme?"
Hän oli niin herkkä, että kun ei huomannut rivien välistä, en tohtinut sanoa ei mukaantulemiselle. Tilanne vaan paheni. Hän muutti sisutuksensa, pukeutumisensa, musiikkimakunsa, kaveripiirinsä, aivan kaiken, tismalleen samanlaiseksi. Hän alkoi käyttämään kevyitä aineita, deittailemaan muusikoita ja "ryhtyi kovikseksi". Kun kerroin hänelle sisäpiirijuttuja vaikkapa jonkun bändin historiasta, muutaman päivän päästä hän kertoi näitä samoja juttuja minun kavereilleni eteenpäin.
Yhdessä vaiheessa minun piti saada etäisyyttä koko hommaan, ja lähdin Hollantiin puoleksi vuodeksi töihin. Olin käynyt siellä jo useamman kerran, ja siellä asuessani syvensin persoonaani lisää. En tuntenut sieltä ketään, ja tunsin itseni vapaaksi, kaukana kaikesta. Samaan aikaan kotona, kämppikseni piti bileitä, joihin kutsui minun kavereitani, minun huoneeseeni, kuuntelemaan minun vinyylilevykokoelmaani, polttamaan minun suitsukkeitani. Kun tulin viimein kotiin, olin raivostua. Tavaroitani, vaatteitani, taiteinani, kaikkia oli selkeästi pengottu. Olin aivan musertunut siitä, kuinka vähän hän kunnioitti yksityisyyttäni.
Tästäkin kriisistä on jo vuosia, asumme edelleen kämppiksinä, isommassa kämpässä, myös mieheni kanssa. Muutto kolmistaan oli hänen ideansa. Nykyään pidän tarkasti huolta, etten kerro hänelle liikaa uusista mielenkiinnon kohteistani, harrastuksistani ja musiikkilöydöistäni, jotta hän ei pääse enää kopioimaan kaikkea tekimisiäni. Hän on soluttautunut kaveripiiriini, haukkuu minua ystävilleni ja samassa seurassa ollessamme koittaa alistaa minua eri tavoin. Hän on minulle jatkuvasti vihainen, ja muut ihmiset ovat alkaneet nähdä hänen lävitseen. En tiedä enää miten suhtautua koko henkilöön. Samalla hän on paras ystäväni, samalla olen katkera, aina kun näen hänet, näin vain ihmisen, joka yrittää niin kovasti olla minä. Minkä tähden???