Näin koiran omistajana olen jälleen törmännyt parillakin eri tapaa eläimelliseen ongelmaan. Nettideittaileminen ei ole muutenkaan helppoa, niin sen lisäksi tilannetta hankaloittaa toisinaan tuo kotieläin. Siitä en ole kuitenkaan valmis luopumaan kenenkään vuoksi. Eläimet ovat ihania ja aina uskollisia.
Viime aikoina on tullut eteen pari kertaa, että on pitänyt todeta, ettei voi treffailla eläimen vuoksi. Toinen oli erittäin allerginen ja toinen vannoutunut kissaihminen, jolle ei kuulemma koira sovi.
Kirjoitan lähinnä sen vuoksi, että kiinnostaa tietää kuinka moni muu on törmännyt tähän samaan ongelmaan deittaillessa?
Eläimellinen ongelma
19 Vastausta 274 Lukukertaa
Eli en ole koiraihmisiä :)
Kissojen kanssa olen leikkinyt lapsesta lähtien, koirat on taas aina olleet niitä joita on saanut pelätä jo lapsena.
yhteyttä mies, joka kertoi vasta usean tapaamisen jälkeen, olevansa
allerginen koirille.
Hassua sinänsä, että keksikö hän tuon, halutessaan sanoa kohteliaasti
näkemiin, vai oliko oikeesti allerginen, mikä (noh) ilmeni vasta nyt,
koska oli vieraillut muutamankerran kotonani. Kuinkahan lienee.
Nyt en omista mitään kotieläimiä, no en kyllä miestäkään, vaikka eihän
ketään voi omistaa.
Tuo allergian yllättävä puhkeaminen saattoi tosiaankin olla tekosyy. Paha siihen on kenenkään alkaa väittämään vastaan.
Erillisistä asunnoista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä koiraihmisen kanssa. Eihän hän voi jättää koiraansa pariksi päiväksi keskenään, ja tänne sitä ei voi tuoda. Puolen päivän tapaaminen sensijaan on semmoista panoreissailua että sen kaltaista "suhdetta" en halua. Vähävaraisuuteni vuoksi itselläni puolestaan ole mahdollisuutta tehdä pitkiä matkoja toisen osapuolen luokse, sikäli kuin kissojakaan voisi jättää pariksi päiväksi. Ei erityisen suotavaa...
Joku on joskus sanonut kun olen koirasta huomauttanut että valitettavasti suhde ei sen vuoksi taitaisi onnistua että koiraan viittaaminen on TEKOSYY olla tapaamatta. Toinen ihminen puolestaan oli allerginen kissoille ja väitti että "kyllä me jotain keksitään". Kun vastasin että tuskinpa keksitään (välimatkaakin oli) hän suuttui tosissaan ja haukkui että ihmiset noita kissoja ottavat eivätkä suostu niistä luopumaan ja minun olisi kuulema pitänyt toimittaa hänelle jonkun toisen ihmisen yhteystiedot että hän saa edes jonkun, kun ei kerta minua. Valitettavasti minulla ei ollut esittää itselleni sijaisia, ja jos olisikin niin en noin erikoisen ihmisen kohteeksi ketään kyllä toimittaisi. Kun näemmä se "kyllä me jotain keksitään" olisi ollut sitä että luovun välittömästi kissoista hänen hyväkseen...?
Eläimet joiden kanssa on ehtinyt olla jo vuosia ovat eri asia kuin joku uppo-outo ihminen josta ei voi mitenkään tietää tuleeko tämän kanssa olemaan vielä ensi kuussakin.
Tuolla eräällä toisella deittifoorumilla on yksi henkilö, joka haukkuu jatkuvasti eläimiä omistavat naiset. Jokainen tekee omassa elämässään valintoja ja eläimet ovat yksi valinta.
Lemmikit ovat etäältä suloisia, esim. hauskojen kotivideoiden eläinpätkät on ihania, samoin kuvat eläimistä. Mutta en vaan halua mitään karvaista olentoa (paitsi miestä) lähelleni, kun en pidä sillä tavalla eläimen läheisyydestä enkä hajusta. En ole allerginen enkä vihaa eläimiä.
Kaupunkilainen ei nykyään oikeastaan tarvitse eläintä. Kesyllä eläimellä pitää olla työ kuten opaskoiralla, vahtikoiralla tai vainukoiralla. Lemmikkiaspektia en ymmärrä. Itse ennemmin kunnioitan eläimiä etäältä enkä halua puuttua niiden elämään kun ei nekään puutu mun elämään. Ehkä tämä on se, mikä tulee lemmikillisen miehen ja mun väliin, en ymmärrä sitä lemmikin tarkoitusta, että eläin on seurana, lohtuna ja hellyyden kohteena. Sillä paikataan ihmissuhteita siis, käytännössä.
On olemassa ihmisiäkin, jotka ovat mustasukkaisia kumppaninsa lemmikille. Kaikki eivät ole eläinrakkaita kuten kaikki eivät ole lapsirakkaitakaan.
Luulen kyllä että moni yksinäinen ihminen nimenomaan paikkaa lemmikillä puuttuvia ihmissuhteita. Ihminen kokee olevansa edes jollekin tarpeellinen, jopa elintärkeä.
Itselläni ei ole kyse mustasukkaisuudesta, kun en halua lemmikillistä miestä, vaan siitä etten pidä lemmikin hajusta enkä karvoista, enkä aio edes teeskennellä pitäväni toisen lemmikistä.
Monille ihmisille se on ainoa seuralainen, kun ei muuta seuraa joko saa tai edes halua. Kyllä minä näen niin, että niistä on hyötyä muutenkin kuin palvelustehtävissä.
Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä jotka eivät pidä lemmikeistä.
Ymmärrän kyllä sen ettei toiset pidä eläimistä, ovat allergisia... ja asumisen kanssa (jos aikoo asua yhdessä) tulee varmasti ongelmia. Ei eläimiä voi yksin jättää, pitäähän ne kuitenkin ruokkia ja koirat käyttää ulkona. Olla muutenkin seurana. (kuulostaa kyllä mieheltä) Pitkät lomamatkat unohtaa, jos ei varat riitä hoitolaan tai ole sellaisia tuttavia jotka ne sinä aikana hoitaa. Kallistun kyllä kuitenkin pulloharjoihin, isoihin koiriin ja kissoihin. Siinä meneekin sitten kai kaikki loputkin elukat :) + niitten tuomat Irtokarvat, villakoirat ja pölypallerot
kun tuhotaan hyödylliset bakteerit kaikenmaailman desiviointiaineilla ja
jos on pienikin räkätauti, niin antibioottia kitusiin.
Minäkin leikin kersana sianporsaiden kanssa, kun äiti lypsi lehmiä.
Oli koira, kissoja, hevonen, hiiriä, myyriä..sikssontiaisia.
Ei oo mitään allergiaa ja mitkään kausipöpöt ei ole iskeneet tähänmennessä.
Jos mies ei pysty hyväksymään että naisen mukana tulee parvi elikoita, niin etsiköön jonkun toisen. Eläinrakkaus luonteenpiirteenä kertoo ihmisestä paljon, yleensä hyvää, ja jos miehellä on hyvinhoidettu lemmikki, se kertoo myös henkisestä kypsyydestä ja kyvystä huolehtia. Minua ei haittaa vaikka miehellä olisi kissa, koira tai vaikka aasi lemmikkinään, kunhan hän myös hyväksyy sen että yhden hinnalla saakin elämäänsä 4 meluisaa, sotkevaa ja sähläävää otusta.
Ihminen, joka ei pidä eläimistä (tai lapsista), on aina vähän epäilyttävä...
Yleensä vielä sellainen velaksi ostettu rotan kokoinen
paskakasa ja kyllä se on mulle ainkin ehdoton tur off.
Oli mikä koira tahansa..Ja kyllä oon kissa ihminen ymmärrän ,
et joku koiran haluaa mutta en haluu olla tekemisissä koiran kanssa
siitä saa äkkiä samanlaisen riesan kuin lapsesta.
Eli nyky-yhteikunnassa kun on vaatimukset, niin siinä jää koiran
ja mukulan kanssa kalliolle.
Eikä se tiedän, että samalla tavalla tulee oma tilanteeni vaikeutumaan
kun otan kissoja tässä vuoden sisällä. Tulee allergikkoja ja muuta,
etteivät vaan pidä.Mieti, et jollain ämmilä on jopa sellainen syötävä
luppakorva kani mikä paskantaa pitkin lattioita,
kyl sekin jäätävä lemmikki on.
Mut jos joku skippaa mut kissan takia niin ihan ok. En valita.
kissojen tähden. Ei millään pahalla, mutta oli miten oli, niin näin on..