Siinäpä se kysymys jo tulikin. Muutama vuosi suhdetta takana ja viimeisin vuosi ollut silkkaa riitelyä ja alitajunnassa kasvanutta tietoisuutta siitä, että tämä ei riitä.
Ongelma on, että rakastamme toisiamme oikeasti. Emme vain voi enää olla yhdessä, sillä mies ei ole loppujen lopuksi sitä, mitä haluan. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei keskusteltavaa. Minä olen kiinnostunut vaikka mistä ja rakastan puhua ummet lammet ihan mistä vain, mieheni taas on todella rajoittunut kiinnostuksen kohteissaan. Aikani olen yrittänyt saada häntä avaamaan mieltään muillekin asioille, mutta lopputulos on se, että mies suuttuu kun ei kelpaa, ja minä turhaudun. Yhteistä tekemistä ei yksinkertaisesti ole. Olen ehdottanut kaikenlaista tv:n katsomisesta lenkkeilyyn, keilaamiseen, lukemiseen ja teatterissa käyntiin. Miehen perusasenne kaikkiin on "ei kiinnosta".
On myös selvinnyt, että mieheni asenne esimerkiksi koulutusta ja yleissivistystä kohtaan on niin uskomattoman negatiivinen ja torjuva, etten voisi kuvitella hankkivani lapsia hänen kanssaan.
Tuomitkaa jos haluatte, mutta mulle ei enää riitä tuollainen kaavoihin kangistunut ja kaikkeen negatiivisesti suhtautuva juntti. Haluan elää ja haluan rinnalleni miehen joka on yhtä seikkailunhaluinen ja avoin.
Kysymys kuuluu, että miten erota miehestä jota kaikista vioista huolimatta rakastaa? Olen etsiskellyt asuntoa jo jonkun aikaa, mutta lähdön hetki pelottaa. Ikävä tulee olemaan hirveä.
Miten jättää mies jota rakastaa?
12
3348
Vastaukset
- plusplus
Suhteita on melkein aina vaikea lopettaa. Ja jos rakastaa, niin tulee ikävä. Teet kuitenkin oikean valinnan kun lähdet, jos kuitenkin suhteessanne olisit onneton. Ainoa asia mikä auttaa niihin haavoihin on aika. Ja kun se aika on kulunut, olet helpottunut ratkaisustasi!
Tsemppiä! - kämppäkaverihan se
En minä ainakaan löytänyt rakkautta tuosta viestistä. Ehkä tuttu ihminen ja se ettei tarvitse olla yksinäinen voi tuntua rakkaudelta, mutta ei se ole sitä jos jatkuvasti joutuu pettymään.
- aina se on vaikeaa
enemmän tuo vaikutti siltä että olitte hyvin riippuvaisia toisistanne (toisin sanoen kasvaneet yhteen) ja nyt alkaa tienne kasvaa erikseen. Rakkaus ei minunkaan mielestä tekstistä heijastunut vaan pikemminkin toiseen tottuminen... erot ovat aina vaikeita. Mutta olet selvästi päätöksesi tehnyt ja tyytyväinen siihen. Kunhan pidät pääsi ja selität asiat rehellisesti ja selkeästi ilman toisen turhaa loukkaamista.
- 3+6
Tottumus ja varmaan molemminpuolinen läheisriippuvuus meitä yhdessä osittain pitääkin. Kaikki ei kuitenkaan ole kamalaa: suhteemme toimii fyysisessä tasolla hyvin, kohtaamme monilta arvoiltamme hyvin (korostamme työntekoa ja ahkeruutta, sekä hyvyyttä muita ihmisiä kohtaan). Siksipä lähteminen on äärimmäisen vaikeaa, kun on hyviäkin päiviä. Eropäätös on kuitenkin mielessäni varmistunut, vaikkakaan mies ei sitä täysin jaa. Antaa kyllä mun lähteä, mikä taas saa epäilemään hänen rakkauden syvyyttä. Eikö rakastava mies edes vähän taistelisi suhteensa puolesta? Hän itsekin myöntää oman asenteensa olevan "se isoin ongelma", mutta ei usko että pystyy koskaan tekemään minua onnelliseksi. Oikeassa onkin, jos tahtoa ei kerran ole.
aloittaja- aina seon vaikeaa
ymmärrän. Erosin itse reilu vuosi sitten suhteesta. Olimme kaikkien silmissä täydellinen pari. samat arvot, tulevaisuuden toiveet, onnellisia, emme riidelleet turhasta... koko pakkaus. Olimme kihloissa, häät piti olla nyt kesällä 12.. mies halusi lastakin kovasti.... Mutta jokin siinä ei vaan toiminut. Kyllä me reilu puol vuotta yritettiin vielä kovasti. Rakkaus ja arvostus toista kohtaan oli syvä ja varmasti vieläkin arvostus molemminpuoleista..
Sen vaan tuntee jos jokin puuttuu. MEilläkin oli se tottumus niin iso kynnys. Niin pitkään kuitenkin oli se toinen johon aina luottaa ja turvautua..
Mutta kipinät puuttuivat.. Tai no.. kyllä varmaan tiiät mitä meinaan. - 3+6
aina seon vaikeaa kirjoitti:
ymmärrän. Erosin itse reilu vuosi sitten suhteesta. Olimme kaikkien silmissä täydellinen pari. samat arvot, tulevaisuuden toiveet, onnellisia, emme riidelleet turhasta... koko pakkaus. Olimme kihloissa, häät piti olla nyt kesällä 12.. mies halusi lastakin kovasti.... Mutta jokin siinä ei vaan toiminut. Kyllä me reilu puol vuotta yritettiin vielä kovasti. Rakkaus ja arvostus toista kohtaan oli syvä ja varmasti vieläkin arvostus molemminpuoleista..
Sen vaan tuntee jos jokin puuttuu. MEilläkin oli se tottumus niin iso kynnys. Niin pitkään kuitenkin oli se toinen johon aina luottaa ja turvautua..
Mutta kipinät puuttuivat.. Tai no.. kyllä varmaan tiiät mitä meinaan.Kyllä, kipinät ja henkinen yhteys puuttuu meiltäkin :( Miten teillä lähipiiri reagoi eroon? Tiedän jo valmiiksi että meidän molempien perheet tulevat protestoimaan asiaa, ja ystäväni tulevat myös järkyttymään. Pelkään myös sitä nöyryytystä. Meidän ystäväpiirissä erot ovat aina johtaneet hurjaan huhumyllyyn ja juoruamiseen, ja pelottaa joutua nyt itse sen kohteeksi.
aloittaja - aina se on vaikeaa
3+6 kirjoitti:
Kyllä, kipinät ja henkinen yhteys puuttuu meiltäkin :( Miten teillä lähipiiri reagoi eroon? Tiedän jo valmiiksi että meidän molempien perheet tulevat protestoimaan asiaa, ja ystäväni tulevat myös järkyttymään. Pelkään myös sitä nöyryytystä. Meidän ystäväpiirissä erot ovat aina johtaneet hurjaan huhumyllyyn ja juoruamiseen, ja pelottaa joutua nyt itse sen kohteeksi.
aloittajaNo aika yllättyneitä olivat. Oma äitini etenkin. Hän otti asian raskaasti. Oli jo niin innoissaan häistä ja tykkäsi kovasti tästä miehestä. Ovat he olleet eromme jälkeen yhteydessäkin. Taitavat olla fb kavereitakin (mikä on kyllä mielestäni hieman outoa). Äitini kuullessaan erostamme ei puhunut mulle pariin viikkoon.. Koko ajan puhui eksästäni ja yritti saada meitä takaisin yhteen...Nyt hän ymmärtää asiat kun olemme puhuneet. On alkanut jopa osoittamaan hyväksymisen merkkejä uutta miestäni kohtaan ! ;D
Omat ystäväni eivät eka uskoneet asiaa. Olivat aivan varmoja että meillä on vaan joku hetkellinen kriisi ja palaamme vielä yhteen. Kyllä ne sitten ajan myötä huomasivat miten asioiden oikea laita on. Tottakai sain pitkään kuulla kuinka kaverit mulle selostivat eksäni kaikki uutiset. missä ollut, kenen kanssa jne. hoin aina vaan että en halua tietää (tieto tottakai satutti vaikka tilanne olikin mikä oli, siksi poistinkin kaikki yhteydenpidon)..
Ainahan meiänki tuttavapiirissa ja suvussa sana kiertää nopeasti ja sit alkaa tää kauhee spekulointi ja häslääminen. Me otettiin asenne että parempi molemmille näin. asiat nyt on näin. Puhukoot mitä puhuvat. Jos haluavat tietää asioiden oikean laidan niin kysykööt. JA heille kyllä vastataan jos ovat sen ansainneet.
Kyllä me erosimme sellaisessa tunnelmissa, että "sitä ei koskaan tiedä jos löydämme toisemme tulevaisuudessa"... (siis tottakai pari ekaa kuukautta, puoli vuotta, oli kauhean vaikeeta!)
että niin... Nyt siis molemmilla jo uusi suhde! ja vaikka kuinka kumpikin eron hetkellä puhui, että ei varmaan koskaan tule löytämään toista samanlaista ja tulee olemaan vaikeeta eikä koskaan unohda... tässä me nyt olemme. Kumpikin onnellisia omilla tahoillaan. ja meidän välit eksän kanssa... kyllä me moikataan jos nähdään mutta ei sen kummempaa.
- muu muu
älä puhu rakastamisesta mitää jos aiot jättää sen. Et sä sitä rakasta silloin
- sad but true
rakkaus ei aina riitä pitämään kahta ihmistä yhdessä. sitä näkee vaan valkokankaalla.
- kun rakkaus ei riitä
sad but true kirjoitti:
rakkaus ei aina riitä pitämään kahta ihmistä yhdessä. sitä näkee vaan valkokankaalla.
Minäkin rakastan miesystävääni. Mutta alkaa tulla kurkusta ylös jo noi nettinaiset. Taas joku uusi sinkkututtavuus netissä, tällä kertaa tosin ulkomailla, mutta kumminkin. Kaipaan miehen läsnäoloa elämässäni. Mutta olenko yksin? Olen. Kaipaan joskus apuakin...onko hän auttamassa? Ei. Kaipaan kumppania, jonka kanssa voisi jakaa myös elämän taloudellisia haasteita. Onko hänestä jakamaan omaansa minun kanssani? Ei.
Kuinka pitkälle riittää rakkaus, kun sen rinnalle ei tule mitään konkreettista??? Pitäisikö minunkin vaan jatkaa elämääni ja unohtaa rakkauteni?
- CAS.
Eli jos se katsoisi TV:tä sun kanssa tai lähtisi lenkille, niin hän olisi sun elämäsi rakkaus? ;D
- 2v taistelua
Täällä myös nainen, joka miettii useasti eroa avomiehestään. Ajatuskin tuo kyyneleet silmiin, niin paljon se sydämeen sattuu. Kuitenkin suuri osa yhteisestä ajasta menee riitelyyn, toisen nälvimiseen, kiukutteluun ym. mielen toisen mielen pahoittamiseen. Seksiä en saa riittävästi, kaljaa mieheni juo liikaa jne.. SILTI häntä rakastan ja tunnen tukehtuvani, jos meitä ei enää olisi. Onko tämä nyt sitä läheisriippuvaisuutta? Tottumusta? Voi hyvinkin olla, sitä en kiellä. Vielä kun joku keksisi toimivan lääkkeen niihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561876Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481638- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51517Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138